|
Post by Pyry on Sept 12, 2015 20:42:31 GMT 2
Epäaktiivisuutta on ollut kovasti ilmassa, koetan toivottavasti kohta päästä aktivoitumaan!
|
|
|
Post by Pyry on Aug 3, 2015 11:27:24 GMT 2
31.7.2015
Sadepisarat iskeytyivät linja-auton suureen tuulilasiin. Ne jättivät jälkeensä kolikonkokoisia pyöreitä renkaita, jotka katosivat pyyhkimien sulkien osuessa niiden kohdalle. Pyry nojasi otsaansa ikkunaan ja seurasi pisaroiden liikettä. Lasin takaa kuului veden kohina renkaissa. Ulkona tuoksuisi pian hyvältä ja raikkaalta, kesältä.
Pyry astui alas autosta tallin pysäkillä ja avasi tumman sateenvarjonsa. Sadepisaroiden ropina pään päällä ja märän hiekan ropina jaloissa. Taivas oli harmaa, mutta oli silti kesäisen valoisaa. Heinät ja kukat nuokkuivat raskaina veden painosta ja aina välillä tuulenpuuska sai pisarat tippumaan raskaasti ja kovaäänisesti joukolla sateenvarjon päälle. Kohta vasemman jalan sukka alkaisi kostua pikkuvarpaan kohdalta, tallikengät kaipaisivat huoltoa, tai sitten eläkkeelle pääsyn. Tallipiha oli tyhjä ja hiljainen, kello ei ollut vielä paljoa eikä sateinen ilma houkuttanut paikalle liiaksi väkeä. Pyry viskasi olaltaan kassinsa tallin ovesta sisään ja jatkoi suoraan matkaansa laidunten suuntaan.
Osa hevosista oli kerääntynyt metsän laitaan sateelta pakoon, mutta osa nautti viileistä pisaroista ihoillaan ja kostean ruohon mausta laiduntaessaan päät maahan painettuina. Muuten niin levottomat hännät roikkuivat sateella rentoina eikä korvissakaan kutittaneet kärpäset. Äkkiä päät alkoivat nousta ruohon seasta, jauhavat leuat pysähtyivät ja jotkut hevosista pörähtivät äänekkäästi. Ne seurasivat katseellaan sateenvarjon kanssa kulkevaa poikaa. Herkimmät hevoset alkoivat liikkua levottomasti, mutta osa malttoi seistä paikallaan. Ilmassa kuului vihellys. Jokin rapisi.
”Tule kiltti Reino tänne, mun jalat kastuu siellä”, Pyry mutisi itsekseen ja rapisteli uudestaan suklaapatukan käärettä.
Ahneimmat ponit katselivat portin luona seisovaa ihmistä harkiten ja haistelivat ilmaa. Tämä saattoi olla hämäystä, ne tuntuivat ajattelevan ja yksi kerrallaan laskivat päänsä takaisin herkullisen ja vaivatta saatavilla olevan vihreän sekaan. Tuuli ei kuljettanut portilta kuuluvaa huokausta niiden luokse.
Pyry sulki sateenvarjonsa ja puikkelehti sähkölankojen välistä. Hän koetti kulkea hevosten tekemiä polkuja pitkin, mutta nopeasti märkä ruoho kasteli jalat miltei polviin asti. Punainen naru selkänsä taakse piilotettuna hän lähestyi Reinoa, jonka kirjava karva näytti entistä värikkäämmältä veden valuttaessa rantujaan sen selkää ja kylkiä pitkin. Narun lukko kilahti kiinni ja pienen maanittelun jälkeen ruuna jaksoi jättää ruohotupot rauhaan ja seurasi taluttajaansa portille.
Napsuva sähkö sai hevosen puhaltamaan sieraimistaan ilmaa, mutta se kulki rauhallisesti portista ulos väistäen Pyryä kohteliaasti. Hetken pohdittuaan poika päätti avata sateenvarjonsa hiljaa ja muutaman kaukana kuljetun epäluuloisen askeleen jälkeen Reino päätteli, ettei valtavan suuri musta lepakko pojan pään päällä ollut käymässä sen kimppuun. Itse asiassa sen alle oli ihan mukava laittaa pää sateelta suojaan.
~~~
Maneesissa oli hämärää ja viileää. Sadepisarat hakkasivat kattoon, mutta hevonen ei tuntunut välittävän niistä. Pyry oli pakottanut itsensä pitkästä aikaa yksin satulaan. Reinolla hän oli toki ratsastanut, niin leirillä kuin muissakin tapahtumissa, mutta yksin ratsastaminen oli ollut pelottava ajatus. Tänä aamuna talli oli kuitenkin ammottanut tyhjyyttään, eikä ilma houkuttanut ulos. Joten tämäkin mörkö piti vain kohdata. Hän oli satuloinut hoidokkinsa ja hölkännyt sateen alta maneesin suojiin. Nyt he kävelivät alkukäyntejä pitkin ohjin, tosin aina välillä käsi eksyi satulan etukaareen. Rentoudu. Hengitä. Rauhassa. Ensimmäinen raviin siirtyminen venyi venymistään, seuraavan pitkän suoran alussa sitten. Tai ehkä seuraavan.
Vihellys. Pyry jännittyi satulassa, Reinon korva käännähti hitaasti ovelle päin. Oliko hän sittenkin onnistunut olemaan huomaamatta jotakuta tallilaisista? Maneesin ovi avautui jyristen ja Topin siluetti piirtyi näkyviin. Pyry nielaisi. Hän ei ollut ainakaan tietoisesti ratsastanut Danielin nähden eikä odottanut tapahtumaa innolla. Taitavan ratsastajan silmien alla oma ratsastelu tuntui auttamattomalta tunaroinnilta. Mutta hetkinen, eihän Daniel edes ollut Suomessa..? Pyryn olo ei hirveästi helpottanut hänen tunnistaessaan Annen oriin viereltä. Nainen tervehti iloisesti ja veti oven takaisin kiinni.
”Varsinainen kesäsää tämäkin”, hän sanoi ja nousi kepeästi Topin selkään. Ori kalisutti kuolaintaan ja siirtyi innokkaasti reippaaseen käyntiin. Sen askellus näytti alusta asti huomattavan erilaiselta Reinon tasaisen rentoihin askeliin verrattuna. Takasten yliastunta oli selkeä ja rytmi näytti kellomaisen tarkalta. ”Ymh”, vastasi Pyry ja koetti saada hermonsa kuriin. Hän oli toki ratsastanut Annen opetuksessa, mutta itsenäinen ratsastus tuntui olevan ihan eri asia. Entä jos Anne tajuaisikin kuinka huono hän on?
Maneesin hiljaisuus alkoi tuntua Pyrystä painostavalta. Miksei hän osannut olla kepeän sosiaalinen, kysellä reippaasti kuulumisia tai valitella säästä? Kysymyksiä pyöri kyllä koko pää täynnä, mutta poika ei keksinyt miten esittää niitä kuulostamatta liian suorasukaiselta. Minne Hype oli mennyt, tuleeko Tollo oikeasti tuntikäyttöön, millä orilla Eela oli astutettu? Hän vilkaisi toista ratsukkoa ja totesi ettei hiljaisuus näyttänyt häiritsevän Annea mitenkään. Nainen tuntui vajonneen omiin ajatuksiinsa myötäillen samalla pehmeästi ratsunsa liikkeitä. Pikkuhiljaa hän kokosi ohjat käsiinsä ja Pyry päätti seurata esimerkkiä. Kaikesta tekemisestä tuli liioitellun itsetietoista. Oliko ohjastuntuma liian löysä? Tai ehkä hänen kätensä olikin liian kova? Maneesin peileistä vilkuili takaisin hermostuneen näköinen alkeisratsastaja, jonka samettipotta oli kadonnut muodista jo aikoja sitten. Reino kulki selättömän ja tylsistyneen näköisenä, toisella puolella maneesia puoliverinen ruunikko ravasi kevyen näköisesti. Annen pohje näytti olevan taianomaisesti liimaantunut paikoilleen, kun taas Pyry oli piinaavan tietoinen omasta kevennyksen mukana heiluvasta jalastaan.
Lähes itse sitä huomaamatta Pyry tarkkaili koko ajan Annen menoa ja peilasi itseään toiseen ratsukkoon. Hän ravasi kun Annekin ravasi ja nosti räpeltäen laukan Topin siirtyessä lennokkaasti toiseen askellajiin. Aina Annen kadotessa hänen näköpiiristään hän oli täysin varma siitä, että ratsastuksenopettajan tarkat silmät seuraisivat häntä tuomitsevasti. Silti joka kerran Anneen vilkaistessaan nainen näytti olevan täysin keskittynyt omaan ratsuunsa. Pyry ei osannut enää sanoa kumpi oli pelottavampaa, se ettei Anne kommentoinut Pyryn ratsastusta mitenkään vai se, että hän olisi alkanut neuvoa poikaa.
Anne ratsasti Topia tehokkaasti ja oli äkkiä saanut hevoselle hien pintaan. Reino samoili löysän spagetin lailla pitkin uraa ja jos olisi pystynyt, se varmasti pyörittelisi silmiään turhautuneena ja kohauttelisi olkiaan. Pyry päätti antaa sille ohjaa loppukäyntien merkiksi ja huomasi Annen tekevän samoin.
”Siellä taisi sade lakata”, Anne keskeytti hiljaisuuden.
Pyry vilkaisi kattoa. Totta tosiaan, hän ei ollut edes huomannut sadepisaroiden äänen katoamista keskittyessään, no ei valitettavasti ainakaan ratsastukseensa.
”Lähdetkö meidän kanssa loppukäynneille pihalle?” Anne kysyi kääntäen päätänsä Pyryn suuntaan avaten samalla tottuneesti maneesin ovea selästä käsin.
”Mm-hjuuh.”
Miten mahtavaa kommunikointia.
~~~
Pyryn täytyi vähän väliä muistuttaa Reinolle pohkeellaan eteen kulkemisesta. Sitä ei haitannut lainkaan Topin reippaampi askellus ja se, että hitaalla matelullaan se jäisi auttamattoman kauas toisesta ratsukosta. Sateen lupaama raikas tuoksu täytti ympäristön ja kaviot jättivät jälkensä pehmentyneeseen hiekkaan. Hiljaisuus tuntui aina sopivan maastoon ja Pyry saattoi jo hieman rentoutua tallissa.
”Mites teillä on Reinon kanssa mennyt?”
Anne päätti keskeyttää hiljaisuuden ja Pyry hätkähti hereille ajatuksistaan.
”Tota, ihan ok. Kait. Aika paljon mä oon sillä ajanut nyt”, Pyry takelteli kannustettuaan ensin Reinon lähemmäs Topia.
Anne nyökytteli.
Pyry nielaisi syvään ja päätti kerätä rohkeuttaan. ”Mitä mieltä sä oot?”
Anne katseli hetken mietteliäänä horisonttia kohden.
”Hyvinhän teillä on mennyt”, hän sitten aloitti ja soi Pyrylle lämpimän hymyn. ”Ja on tosi kiva, että Reino on päässyt kärryttelemään, se tuntuu tekevän sille hyvää. Se niin helposti urautuu tähän tuntihevosen rooliin ja alkaa laiskistua.”
Pyry nyökytteli ja uskalsi hengittää jälleen.
”Ette meinanneet harkkakisoihin vielä osallistua?” nainen sitten kysyi ja katsahti Pyryyn kiinnostuneena.
Pyryllä meinasi mennä sanat sekaisin. Kisoihin? Hän?
”Eeei me. En mä tiedä pärjäisinkö mä ja… No, en nyt vielä ainakaan.”
Anne naurahti hiljaa.
”Kyllähän sä nyt ceetä voisit hyvin kokeilla. Reino kyllä kuljettaa maaliin asti. Eikä harkkakisoista kannata jännittää.”
”Niin…” Pyry hiljeni jälleen. ”Mun pitää pohdiskella.”
Hiljaisuus laskeutui kaksikon välille, mutta se ei enää tuntunut vaivaantuneelta. Pyry vajosi omiin ajatuksiinsa, hevoset kävelivät rennosti ja Anne tuntui ajautuneen myös omiin pohdintoihinsa. Pilvien välistä kurkkiva aurinko alkoi kuivattaa sateen kastamaa maata ja muistutteli, että kesää oli vielä sateista huolimatta jäljellä. Vielä ennen syksyä ehtisi tapahtua yhtä ja toista.
|
|
|
Post by Pyry on Jul 28, 2015 21:57:31 GMT 2
|
|
|
Post by Pyry on Jul 18, 2015 9:04:25 GMT 2
Pyrylle ikää 19. OK
|
|
|
Post by Pyry on Jul 14, 2015 20:35:45 GMT 2
”Oottakaa vähän, mä haluan vaihtaa kuivat sukat!” Pyry huudahti ja kaivoi repustaan lämmintä villasukkaparia. Veneretkestä kun oli muodostunut kosteampi kuin hän oli osannut odottaa. Nopeasti käsiin osui punainen sukkapari ja märät villasukat lentävät äkkiä jalasta.
”Nyt kun vielä saisi lämmintä teetä, niin jo helpottais”, hän virnisti Salmalle, joka antoi kimon Frankin haistella vieraan saaren tuoksuja pää ylhäällä. Pyryn kurkusta oli päässyt pieni kauhistunut korahdus tallilla, kun hän tajusi ettei lähtisikään tutun ja turvallisen Reinon kanssa mökkeilemään. Onneksi hän oli saanut parikseen Salman, jonka seura tuntui turvalliselta ja tutulta, eikä suuri Frankikaan vaikuttanut liian pelottavalta.
”Sitä varten pitää vaan hakea vettä. Plus että kaikki pitää lämmittää puulla”, Salma totesi ja katseli ympärilleen. Osa porukasta pyöri lopultakin löydetyn mökin ympärillä, joku lähti jo tutkimaan tallia.
”Ja kai sä sanot, että joku ihana on jo hakannut meille kaikki puut valmiiksi?” mökin ovelta kurkkaava Cella huudahti toiveissaan.
Salma virnisti ja kohautti olkiaan vastaukseksi saaden Cellan huokaisemaan teatraalisesti.
”Tehdäänkö niin, että osa lähtee hakemaan vettä ja osa huolehtii hevosista? Laitetaan sitten omat kamat vasta paikoilleen”, Salma opasti, hienoinen auktoriteetin vivahde äänessään.
”Öh, kai täällä on jossain kaivo? Rantaan on ihan törkeän pitkä matka!” Pyry parahti. Häneen taakseeen ilmestyneet Wenla ja Clara nyökyttelivät päitään Pyryn sanoille.
Salma vilkaisi retkipariaan ja mutristi suutaan.
”On, mutta sieltä otetaan vaan ja ainoastaan juomavesi. Kaikki muu, pesuvesi ja vedet hevosille haetaan rannasta. Jonne on muuten törkeän pitkä, melkein jopa viiden minuutin matka”, hän lisäsi loppuun vilkaisten vastaan mutisevaa kolmikkoa muka-paheksuvasti. ”Tallista pitäisi löytyä vesipussi ja kottarit. Niillä saa nopeasti haettua vettä.”
Salma joutui vielä kerran mulkaisemaan retkiseuruettaan, ennen kuin tavaroidensa päälle istumaan lössähtänyt viimeinenkin kolmikko sai kinttunsa liikkeelle ja suuntaamaan kulkunsa tallille. Venna seurasi korvat hörössä Wenlan käsipuolessa.
Tallirakennus oli pieni, mutta toimiva sekä vanha, mutta hyvin huollettu. Kottikärryt löytyivät nopeasti ja lyhyen etsinnän jälkeen sininen, useamman kymmenen litraa vettä sisuksiinsa vetävä vesipussikin löytyi. Valitettavasti se oli kerännyt ylleen useammankin hämähäkinverkon ja mittavan pölykerroksen. Irvistäen Clara nosti pussin maasta ja pitkin askelin harppoi pihalle ravistelemaan pussin inhottavasta päällysteestään.
”Toivottavasti se on ehjä”, Wenla manasi kääntäessään kottikärryt oikein päin Vennan pöristessä vastalausettaan koliseville kärryille.
”No ei kai täällä rikkinäistäkään pidet…” Pyry aloitti ja hiljeni äkisti tutkiessaan Claran pitelemää pussia. Pussin alasaumaa pitkin kulki pitkä avonainen reikä.
”Just. No täähän helpottaa asiaa.”
~~~
Salman silmät levisivät kun tallista palannut kolmikko esitteli löytöään.
”No voihan… Toivottavasti jesari muistui mukaan”, hän totesi ja alkoi kuumeisesti käydä läpi reppuaan.
”Niin tollako meidän piti hakea vedet? Mä voisin kyllä ilmottautua vapaaehtoiseksi hevosten hoitoporukkaan”, Humun turpaa rapsutteleva Tuulia totesi.
Vierellä seisovan Pihlan silmät levisivät kauhusta hänen ajatellessaan ruostuneiden kottikärryjen, rikkinäisen vesipussin ja tarvittavan vesimäärän yhdistelmää.
”Mä vien hevoset! Mä vien hevoset! Mä HALUAN viedä hevoset!”
Emmy ja Fiia tulivat kurkistelemaan pussin kuntoa Pyryn olan takaa. Emmyn pitelemä Reino tökkäisi poikaa turvallaan herkkujen joukossa.
”Luuletteko että noin ison reiän saa pysymään jesarilla kasassa?” Fiia pohdiskeli ja sai jo kolmannen repun pohjaa tutkiskelevan Salman ähkäisemään.
”Saa luvan pysyä tai kannetaan vielä maanantaina vesiä ämpärien kanssa!”
”Mahtaa tulla mukava vedenhakureissu”, Daniel virkkoi riisuessaan Eelan satulaa ja jatkoi Salmalle huikaten oman reppunsa kätköistä löytyvästä harmaasta teippirullasta. Salma siirtyi seuraavan repun kimppuun ja tonki sitä hopeisen teipin toivossa. Pyry näki kuinka Salman ilme alkoi kiristyä kun teippirulla ei tahtonut ilmestyä näkyviin. Tarvittiin kolme ihmistä ja tuskanhikeä lopulta toteamaan ettei teippi ollut päätynyt Danielinkaan reppuun. Eikä kenenkään muunkaan.
”Miten me voidaan lähteä mökkireissulle ilman jeesusteippiä? Tai ylipäätään minnekkään ilman jeesusteippiä!” Rosa kauhisteli.
Yhtäkkiä mökin sisältä alkoi kuulua riemunkiljahduksia niin kovana, että mökin vierellä jalkaansa lepuuttanut Hype ponkaisi melkein ajatuksissaan olevan Olivian niskaan.
”Teippiää, teippiää! Meillä on teippiää!” Cella riemuitsi loikkien kädet ylhäällä mökin ovesta ulos. Kaivattu teippirulla lähes hohti naisen käsissä.
”Jeesusteippi pelastaa!” Cella hihkui ja pyöri pomppien pengottujen reppujen ympärillä.
Noin vartin äherryksen jälkeen vesipussi oli saanut uuden hopeisen reunuksen.
”No niin”, Salma huokaisi syvään. ”Mä voin lähteä vedenhakuun, vapaaehtoisia mukaan?”
Hiljaisuus täytti muut retkeilijät.
”Mites jos vedetään pitkää tikkua?” Pyry ehdotti.
~~~
Kymmenen minuuttia myöhemmin poika kirosi typerää ehdotustaan ja huonoa tuuriaan nostaessaan täyden ämpärin laiturinnokassa killuen. Hän katsahti ympärilleen noustessaan polviltaan. Ilma tuoksui järvivedeltä ja vesipussi täyttyi mukavan nopeasti Tuulian ja Salman avustuksella. Vielä muutama ämpäri tyhjennettiin huolellisesti vesipussiin sen turhan pienen korkin kautta ja kolmikko oli valmis. Tuulia ja Salma täyttivät vielä käsissään olevat ämpärit ja kottikärrykuskiksi lupautunut Pyry työnsi kärryt liikkeelle. Trio lähti kohti mökkiä Tuulian ja Pyryn yrittäessä udella kaikki mahdolliset viikonloppusuunnitelmat Salmalta. Salma haaveili jo saunan lämmittämisestä, kun Pyry teki huolestuttavan havainnon kottikärryistään.
”Ömh.”
”Niin?”
”…tää pussi taitaa vuotaa. Ja aika vauhdikkaasti, muuten”, Pyry vastasi vilkaisten olkansa yli tyttöjä.
Tuulian silmät levisivät hänen huomatessaan kottikärryihin valuvan veden yhä lisääntyvän määrän ja Salma vastasi Pyryn katseeseen vakavana.
”Juokse”, hän kuiskaisi dramaattisesti.
Pyry nyökkäsi ja lähti niin kovalla kiireellä kärryjen kanssa, ettei edes ehtinyt huomata tilanteen koomisuutta. Vauhdilla metsäpolkua pitkin poukkoilevien kottikärryjen kolina kuului varmasti koko Liekkijärven yli.
|
|
|
Post by Pyry on May 29, 2015 10:42:19 GMT 2
Avustamassa mukana!
|
|
|
Post by Pyry on May 25, 2015 10:15:53 GMT 2
Aristo vai Gitta? Gitta, väritys ja luonne.
Cottonessa vai Venna? Cottonessa, jos olisi vain isompi niin saattaisi muodostua yhdeksi lemppareista!
Kurbus vai Loeke? Kurbuksen väritys kiehtoo, mutta Loeke enemmän luonteensa ja ratsastettavuutensa vuoksi.
Walma vai Edi? Edi, ihana herkkis!
Kössi vai Elmo? Elmo, symppis jurmu.
Eela vai Rotta? Rotta, kaunis herkkis.
Laila vai Sentti? Sentti, rohkea ja iloinen!
Humu vai Ruusu? Ruusu, niin nätti!
Huiska vai Patron? Huiska, koska suokit <3
Alex vai Windi? Windi, kirjavat hepat <3
Bonnie vai Väinö? Bonnie on mahtava persoona ja ilman sitä Seppele ei olisi samanlainen. Mutta sydämen olen menettänyt suokkioreille, joten Väinö!
Tollo vai Sikke? Sikke, tähän olisi kiva tutustua enemmänkin!
Reino vai Siiri? Reino, ihastuin ensisilmäyksellä!
Hype vai Frank? Frank, leppoisa ja turvallinen.
Topi vai Myntti? Topi on upea!
|
|
|
Post by Pyry on May 18, 2015 8:02:08 GMT 2
Jatkan Reinarin kanssa! :>
|
|
|
Post by Pyry on May 16, 2015 21:24:03 GMT 2
3.5.2015
”Västäräkki!” Kentän yli kuului iloinen huudahdus. Pyry ja Rosa käänsivät katseensa kentän toisella laidalla hevosen selässä istuvaan Brittaan, joka osoitteli sormellaan innokkaasti kentän aidalla istuvaa mustavalkoista lintua. ”Oho!” ”Västäräkistä vähäsen”, Rosa sanoi hymyillen ja nosti kätensä suojaamaan kirkkaalta auringolta. Päivä oli uskomattoman keväinen, aurinko lämmitti, kentän hiekka pöllähteli hieman ja nyt yksi varma kesän merkki lennähti hiekalle ja tutki sitä nokallaan. Britta hymyili leveästi vielä ottaessaan ohjat käsiinsä ja pyytäessään kimon ratsunsa raviin. Rosa seurasi esimerkkiä ja matalasti örähtäen Kössi nosti ravin. Pyry katseli muita ratsukoita hetken ja nosti hänkin ravin. Tai ainakin yritti. Pohje, pohje, pohje. Reino heilautti päätään ärtyneenä, häntä heilahti huiskahtaen. Maiskautus ja uusi pohje ja lopulta ruuna valui löysään raviin. Pyry tunsi käsissään kuinka hevonen valui etupainoiseksi ja nojautui kuolainta kohden. Takajalat tuntuivat polkevan siirapissa ja koko hevonen tuntui haluttomalta liikkumaan eteenpäin. Sivusilmästä Pyry huomasi Hyperionin tanssahtelevan joustavin askelin heidän ohitseen. Turhautumisen hiki alkoi muodostua nopeasti Pyryn kypärän alle. Miksei tämä homma toimi? Hetken ravailtuaan epäsäännöllisen muotoisilla pääty-ympyröillä Pyry siirsi ratsunsa käyntiin ja jäi katselemaan muita. Hän katseli vuorotellen sekä Kössiä että Hypeä. Hän ei ikimaailmassa uskaltaisi kummankaan selkään. Hypen herkkä luonne ja nopeasti räjähtävä energia saisi pojan linkoutumaan selästä sekunnin murto-osassa. Kun Kössi taas saisi kuskata ratsastajaansa ympäri kenttää ihan mihin suuntaan ja millä vauhdilla vain haluaisi. Ja silti molempien hevosten selässä istui rauhalliset ratsastajat, jotka hymyillen ja toisilleen jutellen siirtelivät hevosiaan käyntiin. Kateus tuntui ikävältä, sai olkapäät nousemaan korviin ja katseen laskeutumaan maahan. Västäräkki hypähti ilmaan ja hurjalla syöksyllä palasi takaisin maan pintaa kohden, nousten taas viime hetkellä siivilleen ilmaan. Reino tuntui katselevan lintua tarkkaavaisena eikä vaikuttanut välittävän ratsastajansa mielialasta. Se nosteli jalkojaan rennosti ja venytti kaulaansa alas. Siitä oli varmaan mukavaa päästä näin helpolla välillä. Tytötkin lopettelivat kevyttä treeniään ja puhuivat lähtevänsä kävelemään loppukäynnit maastoon. Tallin pihalla Bonnien selkään nouseva Salma huikkasi lähtevänsä mukaan, mutta Pyry sai vain kieltävän vastauksen aikaiseksi. Reino katseli kuinka kolme ratsukkoa katosi pihapiiristä Pyryn laskeutuessa sen selästä kentällä. Hän silitti kirjavaa kaulaa ja matalaenergisin askelin lähti kohti tallia. Hän tiesi tekevänsä olonsa vain huonommaksi jättäytymällä porukasta ulkopuolelle mutta toisten iloinen seura ja kaunis ilma tuntuivat vain pahentavan mielialaa. Elämä tuntui liian monimutkaiselta, jotta lämmittävästä kevätpäivästä voisi nauttia. Ajatuksissaan Pyry riisui Reinolta varusteita. Reilun viikon takainen Helsingin reissu painoi mieltä. Siskon hevosen näkeminen pitkästä aikaa ja pitkä sekä turhauttava keskustelu vanhempien kanssa siitä, miten Pyry saattoi niin vastuuttomasti jättäytyä opinnoista pois. ”Mitä ihmettä sä sitten elämälläsi meinaat tehdä?” Äidin lause nousi elävänä mieleen ja sai voimallaan Pyryn puristamaan silmänsä kiinni ja painautumaan karsinan seinää vasten. Siihen hän olisi mieluusti jäänytkin, ellei Reino olisi kärsimättömänä alkanut vaatia takaisin pihalle pääsyä. Hevonen repäisi ajatukset taas nykyhetkeen, niin kuin niillä ihanana tapana aina olikin. ”Mennään, mennään”, Pyry hymähti ja nappasi ruunan narun päähän. Aurinko paistoi häikäisevästi tallin ovesta ulos astuttaessa. Hento vihreys alkoi levitä maisemaan. Tallin arki jatkui keskeytymättömänä, mitä nyt välillä joku saattoi seisahtua pihalle nauttimaan kasvot käännettynä kohti aurinkoa. Reino käveli reippain askelin tarhalleen ja portista sisään päästyään lähti kulkemaan tuttua laumaa kohden. Ponit nostivat päätään ja höristivät sieraimiaan tervehdykseksi. Pyry jäi nojailemaan aitaan ja mieleen putkahti tuttu haave olla jotain muuta kuin ihminen. Hevoset keskittyivät täysillä nykyhetkeen eivätkä turhia murehtineet, eivät menneitä eivätkä tulevia. Huokaisten poika irrottautui aidalta ja käveli takaisin tallin pihalle. Hetken aikaa pihalla oli täysin hiljaista. Kentällä tanssiva västäräkki lensi kiemurtelevalla tyylillään pihan poikki. Laiska sunnuntai eteni omalla painollaan kohti iltapäivää. Kohti seuraavaa viikkoa ja seuraavaa arkipäivää. Toukokuun lämpö alkoi maalata koivuja hennon vihreiksi, ei menisi pitkään kun ne muuttuisivat syvän vihreiksi ja ilma olisi täynnä pienten ja suurempienkin lentävien otuksien surinaa ja laulua. Puut alkaisivat havista uudella tavalla kun tuuli tarttuisi niiden lehtiin kiinni. Sama tuuli viilentäisi hikisiä päitä kun ratsastuksen päätteeksi saisi ottaa kypärän pois ja tuntuisi puhaltavan auringon liian kuumat säteet iholta. Vielä tuuli oli hiljainen, eikä aurinkokaan päässyt polttamaan. Pääskysten äänet puuttuivat taivaalta kun ensimmäiset voikukat vasta heräilivät. Tallikengät tuntuivat sopivan lämpimiltä eikä takkikaan ollut liikaa päällä. Hetken Pyry tunsi pääsevänsä sisälle hevosten maailmaan ja malttoi jäädä nykyhetkeen kiinni. Tulevaisuus tulisi ajallaan, odottaisi sitä kärsimättömänä kauhuissaan tai ei. Kenties se toisi mukanaan jotain hyvääkin?
|
|
|
Post by Pyry on May 9, 2015 17:45:19 GMT 2
Koulusatula, ehdottomasti <3
Maastolenkki vai maneesitreeni?
|
|
|
Post by Pyry on May 8, 2015 10:36:05 GMT 2
- Alkeiskurssi 1, 2, 3 - Jatkokurssi 1, 2, 3
- Terapiatunti
- Mökkiretki - Vappuvaihtarit - Seppele goes USA
- Kesäleiri
- Heinähattu-retki - Elomaasto
- Syysvaellus
- Halloween
- Estevalmennus I
- Kouluvalmennus I
- Estevalmennus II
- Marrasmaasto, Ruusu
- Danielin kouluvalmennus
- Joulukorttipaja - Jouluponikisa - Piparikoristelu
- Aattoratsastus
- Kinkunsulattelukoulu, Rokki
- Hankirallit
- Hupiesteet, Gitta
- Hallikenttikset, Elmo
- Piirrustuskurssi, ennakkotehtävä - Estetunti, Humu
- Piirrustuskurssi, Puut ja varjostukset DL 28.2.
- Tammimaasto, Rokki - Estetunti, puomi- ja kavalettityöskentely, Lemon
- Seppele goes USA II
- Talvilomaleiri - Maalismaasto
- Livetunti, western 1.3.
- Piirrustuskurssi, Hevosen anatomia - Piirrustuskurssi, Muotoja ja luonnosteluja - Piirrustuskurssi, Mittasuhteet
- Piirrustuskurssi, V Ratsun selässä
- Estekurssi
- Istuntatunti, Windi
- Huhtimaasto, Gitta
- Vappuvaihtarit, Rosa
- Alkukesän koulukurssi
- Metsämaasto, Gitta
- Maastokisat
- Kenttäratsastusleiri, Frank - Jatkokurssi II, 1, 2, 3
- Teemamaasto I, III, IV
- Mysteeriviikonloppu
- Maastoestetunti, Elmo
- Keskiaikapäivä
- Halloweek, Kauhuestekisat, Suunnistusmaasto, Vaellus
- Estejumppaa, Kuutti
- RKM, kouluvalmennus - Adalindin luukkulahja
- Aattoratsastus
- Talvileiri
- HeC-koulutunti, Aristo
- Montemaasto, Loeke
- Ravitallin lyhyt oppimäärä HH 3/3 - Tehoviikonloppu, Kössi
- Kouluohjelmat läpi
- Esteratatreeni
- Osaatko lähestyä? estetunti
- 10-vuotisleiri 3/3- Joulutehtävät 3/3- Välipäivien yksityiskouluvalmennukset, Aristo
- Tammimaasto, Iita
- HeC - rento kevennys, Punkku - Koulukisoihin tähtäävä valmennus, Iita - Opinnot: Prologi, 1. lähiopetus
- Hanskin talviset maastoesteet, Minttu
- Westernmaasto, Windi - Tie tähtiin: Valmennus Saaristossa, Valmennus Seppeleessä, 1. osakilpailu
- Miniponit, Tirkku
- Ajotunti, Reino
- HeB, kannusten käyttö, Lyyli - Toukomaasto, Polina
- Maastoestetunti hevosille, Charlie
- Kouluryhmän 1. valmennus
- Tekstilajiestetunti, Punkku
- Kesämaasto, Reino
- Juhannuksen telttailu- ja vuokrausleiri
- Kouluryhmän 2. valmennus
- Ratsastusjousiammuntaa LiekkiVaelluksella - Inarijärven vaellus
- Koulutunti, Raine - Champion cup, 1. osakilp., 2. osakilp. Finaali - Halloween-maasto - Aattoratsastus - Amazing ride
- Maneesitotuttelu - Tie tähtiin: valkku I, Danielin valkku Ilmottamatta merkkeihin:
Uudet kuviot
- Loppusyksyn maasto 26.10.
- Joulunajan halliestekisat 8.12.
- Lucia-kulkue 13.12.
- Aattoratsastus
- Seppeleen tutustumisleiri, DL 29.2.
- Estetunti 4.2.
- Talvinen mysteerileiri DL 30.4. - Hubertusratsastus 12.4.
- Vappuvaihtarit
- Vauhdikas syysmaasto Paahtis
- Aattoratsastus 2020
- Secret Santa DL 25.12. - Hoitovihkosen kannen suunnittelu
- Eedin hyvän mielen ratsastuskurssi
- Reippaat ruunikot 19.5.
- Eeppinen vaellus
- Hubertusratsastus 2022 - Talvirieha
- Saariston pääsiäinen
- Halloweenin mysteerileiri 2023
- Hanneksen muistelovaellus
- Keväinen ponikurssi (tutor)
- Hallamaan rinneviikonloppu 23 - Lukkarin tunnetaitokurssi (ei tullut vielä)
- Hubertusratsastus 2023 - Aattoratsastus 2023 - Seppeleen pääsiäinen 2024
- Seppele goes Hannaby Hanami Week - Viikonloppuleiri Tammilehdon hevostilalla
Ilmoittamatta merkkeihin: Talvirieha 2023, Halloweenin mysteerileiri 2023, Keväinen ponikurssi 2023, Hanneksen muistelovaellus 2023, Hallamaan rinneviikonloppu, Hubertusratsastus 2023, Rope 4-12, Eeppinen vaellus 2022
|
|
|
Post by Pyry on May 5, 2015 20:41:31 GMT 2
Siistiä Daniel! :> Itsehän ajattelin vaihtelun vuoksi pitää huomenna täysin heppavapaan päivän, muuten aika onkin kulunut vähän liiankin nopeasti tallilla viime aikoina. Nimimerkillä opiskeluhommien deadlinethan on vaan suuntaa-antavia, eikös..?
|
|
|
Post by Pyry on May 5, 2015 20:37:46 GMT 2
5.5.2015
Reino ei ollut ihan täysin vakuuttunut siitä, kuinka hauska Ariston riimuleikki oikeastaan olikaan...
|
|
|
Post by Pyry on Mar 30, 2015 20:28:04 GMT 2
Maaliskuun seikkailut
|
|
|
Post by Pyry on Mar 12, 2015 21:26:18 GMT 2
Pyry pureskeli jo makunsa menettänyttä purukumia ja tutki ilmoitustaulua. Tuntilistan mukaan Reino oli menossa vielä yhdelle tunnille illalla ja harjoituskilpailuihin näytti tulleen hyvin ilmoittautumisia. Silmät harhailivat taululla ja osuivat uudelta näyttävään ilmoitukseen. Bonnie etsii… kisahoitajaa! Nopeasti Pyry luki ilmoituksen läpi, toisella kertaa huolellisemmin. Kolmannella lukukerralla päässä alkoi raksuttaa hiljainen ajatus. Olisikohan musta vielä kisahoitajaksi… Innostus alkoi kuplia vatsassa ja Pyry kaivoi äkkiä repustaan paperinpalaa, jolle alkoi kirjoittaa kuumeisesti hakemustaan.
~~~
Bonnien kisahoitajaksi siis hakee Seppeleen käytäviltä ja oleskeluhuoneesta tuttu Pyry. Hiljainen ja toisinaan ujokin poika on täysin ihastunut ratsastuskoulun hulinaan ja ajoittain laiskanpulskeaan hoitohevoseensa, mutta aina toisinaan hän huomaa muistelevansa kisahoitajan roolin mukavia puolia. Hienot ja persoonalliset ratsut ovat tietenkin homman parasta antia, mutta kotitalliin saapumisessa ja hevosen sekä tavaroiden purkamisessa jo pimeän laskeuduttua ja muiden lähdettyä kotiin, on aivan omanlaisensa harras ja rauhoittunut fiilis. Adrenaliini sen sijaan kohisee korvissa hoitohevosen suorittaessa parastaan radalla ja onnellisen ratsukon vastaanottaminen kentän portilla on aina yhtä tyydyttävää. Välillä radalta taas saapuu pettymyksen ja väsymyksen kyyneleitä nieleskelevä ratsastaja, jolle paras lohdutus sillä hetkellä on ystävällinen naama ja kannustavat sanat.
Pyry toimi usean vuoden siskonsa kisahoitajana ja on tottunut kisoissa ravaaja. Kisahoitajan pestistä vain alkoi ilo kadota homman muuttuessa liian vakavaksi ja veren maun ilmestyessä suuhun. Salman ja Bonnien kisaamisesta paistaa se, että tärkeintä on osallistua ja työskennellä rennosti mutta päättäväisesti eikä Salma aseta omaa menestystään missään tilanteessa ratsunsa hyvinvoinnin edelle. Tällaisen parivaljakon tiimiin olisi ilo päästä osalliseksi!
Pyry ei ole mitoiltaan päässyt venymään liian pitkäksi pienemmänkään ratsun selkään, mutta vielä toistaiseksi vähän epävarmana ratsastajana muunkinlainen liikuttaminen onnistuu. Tätä tottunutta verryttelytaluttelijaa ei pelota räntäsade, kylmät viimat eikä paahtava aurinkokaan! Bonnien herkkä ja eloisa luonne on sellaista mihin Pyry on tottunut ja hän osaa arvostaa selkeästi oman mielipiteensä ilmoittavia eläimiä. Vaikka se mielipide olisikin välillä ei niin hyvin päivän suunnitelmiin ja aikatauluihin osuva! Kaupan kassalla istuminen on vihdoinkin kerryttänyt tiliä sellaiseksi, että autokoulu on jo suunniteltu aikatauluihin ja kaikenlainen traileritreeni peruutuksineen ja muine koukeroineen on myös lähitulevaisuudessa edessä. Lisäksi kimon karvan puhtaana pitämiseen on takataskussa useampikin käytännön niksi jo valmiina odottamassa…
|
|