Post by Emmy on Oct 14, 2019 15:14:36 GMT 2
Lokakuun lopulla lähdetään nautiskelemaan vielä syksyn väreistä maastoon. Avoin hoitajille, max. 8 osallistujaa! Maaston vetää Emmy.
Emmy - Lyyli
3/8
Saaga - Akka
Pyry - Iita
Taika - Hilppa
Lyyli tuntui sopivalta valinnalta lokakuun loppuiseen maastoon. Miedän kanssa maastoilemaan lähti kolme sebeläistä, Pyry, Saaga ja Hilpan uusi hoitaja Taika. Kiristelimme tallipihalla vielä vöitä ja kun kaikki olivat valmiit käänsin Lyylin kohti polkua.
"Taika voi tulla Hilpan kanssa meidän perään, Pyry sitten Iitan kanssa ja Saaga ja Akka vikana!"
Ilma oli pakkasen puolella muutaman asteen ja yöllä oli satanut jo vähän lunta. Ilma oli kuulas ja raikas, aurinko pilkisteli hieman ohuen pilviverhon takaa ja loi haalean valon pakkasilmaan. Onneksi hepoille oli laitettu viimeisimmällä kengityskerralla hokit, joten vaaraa liukastumisesta ei ollut. Tiet olivat kuitenkin hyvässä kunnossa. Suuurin osa lehdistä oli jo pudonnut maahan, mutta muutama koivu loisteli vielä upeissa väreissä. Maa oli ohuen lumikerroksen alla myös värikkäiden lehtien peittämä.
Etenimme reippaassa käynnissä ja otimme muutaman ravipätkän alkumatkasta. Samoilimme muutaman pienemmän polun, mutta kovin syvälle metsään en uskaltanut porukkaa viedä, jotta maan yllättävä huono kunto ei aiheuttaisi mitään vaaratilanteita. Ravailimme hiekkatietä pitkin ja sopivan ylämäkisuoran tullessa otimme siihen pyrähdyksen laukkaa. Lyyli lähti reippaasti laukkaan ja tuntui pirteältä. Vilkaisin taakseni että kaikki pysyivät mukana. Mäen päälle päästyämme laukkasimme vielä hetken ja hidastelimme sitten käyntiin. Akkakin oli pysynyt hyvin pienillä jaloillaan perässä. Hevoset tuntuivat olevan pirteitä pakkassäästä ja ensilumesta. Ilma oli kieltämättä ihana.
Loppumaaston kuljimme vaihtelevasti kaikkia askellajeja ja pysyimme isoimmilla metsäpoluilla ja teillä. Pari laukkapätkää olivat reippaampia kuin ensimmäinen ja sain jopa hieman pidätellä Lyyliä. Minusta oli aina mukavaa kun hevoset innostuivat. Palasimme tallille kaikilla posket punaisina ja hyväntuuliset hevoset alla. Taputin Lyyliä ja hymyilin itsekseni. Tämä oli ensimmäinen vetämäni maasto ja kaikki oli mennyt hyvin. Ainakin kaikki oli tulleet ehjänä perille.
Emmy - Lyyli
3/8
Saaga - Akka
Pyry - Iita
Taika - Hilppa
Lyyli tuntui sopivalta valinnalta lokakuun loppuiseen maastoon. Miedän kanssa maastoilemaan lähti kolme sebeläistä, Pyry, Saaga ja Hilpan uusi hoitaja Taika. Kiristelimme tallipihalla vielä vöitä ja kun kaikki olivat valmiit käänsin Lyylin kohti polkua.
"Taika voi tulla Hilpan kanssa meidän perään, Pyry sitten Iitan kanssa ja Saaga ja Akka vikana!"
Ilma oli pakkasen puolella muutaman asteen ja yöllä oli satanut jo vähän lunta. Ilma oli kuulas ja raikas, aurinko pilkisteli hieman ohuen pilviverhon takaa ja loi haalean valon pakkasilmaan. Onneksi hepoille oli laitettu viimeisimmällä kengityskerralla hokit, joten vaaraa liukastumisesta ei ollut. Tiet olivat kuitenkin hyvässä kunnossa. Suuurin osa lehdistä oli jo pudonnut maahan, mutta muutama koivu loisteli vielä upeissa väreissä. Maa oli ohuen lumikerroksen alla myös värikkäiden lehtien peittämä.
Etenimme reippaassa käynnissä ja otimme muutaman ravipätkän alkumatkasta. Samoilimme muutaman pienemmän polun, mutta kovin syvälle metsään en uskaltanut porukkaa viedä, jotta maan yllättävä huono kunto ei aiheuttaisi mitään vaaratilanteita. Ravailimme hiekkatietä pitkin ja sopivan ylämäkisuoran tullessa otimme siihen pyrähdyksen laukkaa. Lyyli lähti reippaasti laukkaan ja tuntui pirteältä. Vilkaisin taakseni että kaikki pysyivät mukana. Mäen päälle päästyämme laukkasimme vielä hetken ja hidastelimme sitten käyntiin. Akkakin oli pysynyt hyvin pienillä jaloillaan perässä. Hevoset tuntuivat olevan pirteitä pakkassäästä ja ensilumesta. Ilma oli kieltämättä ihana.
Loppumaaston kuljimme vaihtelevasti kaikkia askellajeja ja pysyimme isoimmilla metsäpoluilla ja teillä. Pari laukkapätkää olivat reippaampia kuin ensimmäinen ja sain jopa hieman pidätellä Lyyliä. Minusta oli aina mukavaa kun hevoset innostuivat. Palasimme tallille kaikilla posket punaisina ja hyväntuuliset hevoset alla. Taputin Lyyliä ja hymyilin itsekseni. Tämä oli ensimmäinen vetämäni maasto ja kaikki oli mennyt hyvin. Ainakin kaikki oli tulleet ehjänä perille.
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!