JOULUEVANKELIUMI
Siihen aikaan antoivat toimistokeisarit Salma ja Emmy käskyn, että koko tallissa oli toimitettava joulusiivous. Tämä siivous ei ollut ensimmäinen ja tapahtui Pyryn ollessa vapaapäivän vietossa. Kaikki peljästyivät käskyä ja menivät piiloutumaan puhelimiensa taa, kukin omaan oleskeluhuoneen nurkkaansa.
Vaan ei mennyt Sartsu, joka lähti Perlen karsinasta, pesukarsinan vierestä, ja meni käskyn vastaanottoa varten toimistoon, Seppeleen tallin päämajaan, sillä hän kuului vastuuntuntoisten sukuun. Hän lähti sinne yhdessä tallikissa Sensen kanssa, joka odotti savusilakoita. Heidän siellä ollessaan ei vielä tullut Emmyn synnyttämisen aika, mutta siitä huolimatta Sartsu lupasi siivota koko tallin ja kävi matkaan näin työnsä alkaen. Hän kapaloi hevoset ja pani heidät karsinoihin, koska heille ei ollut kaikille tilaa lämpimässä toimistossa.
Sille seudulle olivat jääneet hoitajat yläkertaan vartioimaan puhelimiaan. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Sense, ja savusilakan haju ympäröi heidät. Pelko valtasi hoitajat, mutta Sense sanoi heille: “Älkää peljätkö! Minä ilmoitan teille sanoman, suuren viestin koko Seppeleen kansalle. Tänään on teille Liekkijärven kaupungissa ilmestynyt vapaaehtoinen joulusiivoaja. Hän on Sarianna Sartsu. Tämä on merkkinä teille: te löydätte hevosen, joka makaa kapaloituna karsinassa.” Ja samalla hetkellä oli Sensen ympärillä suuri seppeleläinen hoitajajoukko, joka ylisti Sartsua sanoen:
Sartsun on kunnia Seppeleessä, maan päällä rauha hevosilla, joita hän rakastaa.
Kun Sense oli mennyt takaisin ruokakipolleen, hoitajat sanoivat toisilleen: “Nyt alakertaan! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Sense meille ilmoitti.” He lähtivät kiireesti ja löysivät Sartsun ja puhtaan karsinan ja Perlen, joka oli kapaloituna karsinassa. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli Sartsusta sanottu. He veisasivat näin:
Reippahasti käypi askelet,
Sartsun hommat on niin kiireiset:
ratsu peittyi kääröihin,
lannat pois jo pantihin,
vaan on hauskaa sentään!
Sartsu, Sartsu läksi innoissaan
jouluappeen, appeen hankintaan;
Agi saapi kaurasen,
ponit kaikki, tiedät sen,
paljon omppuloita!
Kun on valmis talli kultainen,
tul' hoitajatkin huoneeseen.
Ken on tän jo saanutkaan,
aikaan ilman seuraakaan?
Armas Sartsu Pessi!
Hoitajat jo huutaa: oi, oi, oi!
Kohta kiitos riemuin soi, soi, soi!
Sievä myöskin Sartsu on,
hällä taito verraton,
orhi oiva Sartsun!
Hoitajat menivät matkoihinsa, kukin omalle tielleen, ja Sartsu jatkoi seimien puhdistamista Paahtiksen karsinassa, joka sijaitsi samassa eläinsuojassa.
Samana yönä oli Indi paimenensa Milla-Riinan kanssa käymässä takatarhan mailta, siirtotallin piirikunnasta, sisään talliin, omaan karsinaansa. Lumisen ajan vuoksi päätti Milla-Riina tarkistaa hokkikenkien tilanteen, sillä hän oli neuvokas paimen. Hän vaelsi talliin, Seppeleen majataloon, aasinsa Indin kanssa sillä aasille oli siellä huone varattuna. He kävivät betonitietä kohti pesukarsinaa, jossa oli määrä tapahtua hokkien tarkistaminen.
Matka oli pitkä ja heille tuli tarve levätä, sillä Indi oli laiska eivätkä Milla-Riinankaan voimat käyneet riittämiin, vaikka hän oli hyvä paimen ja monen silmään uuttera. Indi, joka oli päättäväinen, petasi makuusijan Seppeleen talliin, keskelle käytävää, matkalla ulko-ovelta pesukarsinaan, Perlen karsinan naapuriin. Hän oli neuvokas aasi ja kävi uneen liimaamalla kavionsa lattiaan. Heidän siinä ollessaan Milla-Riina koetti kannustaa aasiaan matkaan huudahduksin ja värinöin, mutta niin pysyi Indi paikoillaan. Siksi kohotti Milla-Riina päänsä Perlen karsinaan ja samoin tein messusi hän koko hoitajien suurelle väelle, joka oli vielä yötä oleskeluhuoneessa puhelimiensa kirkkaudessa:
Heiniä hevosten kaukalon
maistaa Perle viaton.
Hoitajparven tie
kohta luokse vie
rakkautta suurinta katsomaan.
Boksissa hoitsunsa armahan
nukkuu Sariannahan.
Hoitajparven tie
kohta luokse vie
rakkautta suurinta katsomaan.
Oli näet käynyt niin, että aherrus oli käynyt ankarasti, ja oli Sartsu käynyt Perlen, hoitohevosensa, makuusijalle ja nukkui siinä. Tästä kuultuaan panivat Salma ja Emmy toimeksi käskyn, että kaikkien hoitajien Liekkijärven kaupungista oli tultava toimistoon, Seppeleen talliin, kuulemaan keisarien puhuttelua. Tämäkään tapahtuma ei ollut ensimmäinen laatuaan, sillä maassa asui Johansenin suvusta Inkeri, jonka henki oli levoton. Siihen aikaan oli talliin astunut myös Valtteri Suvin ja Markon suvusta. Aina, kun hän jonkun kohtasi, meni hän villiytensä valtaan. Tämä puhuttelu koski sitä peljästymistä, joka oli käynyt kun tallilaiset kävivät puhelimiensa taakse ja jättivät Sartsun, Saariston opistosta, yksin tekemään toimensa.
Seuraavana aamuna kokoontuivat hoitajat jälleen yhteen ja veisasivat näin, kukin omalla voimallaan ja toimiensa sivussa:
Kello löi jo viisi, kaikki herätkää!
Inkeri ja Lyyti – muuten matka jää.
Tässä vesisanko, silmät huuhtokaa!
Allun lämmin auto pihas odottaa.
Vasta Holman reessä silmät aukeaa.
Pian silmäin eessä on synkkä Windi vaan.
Harjat, suat helkkää, loistaa lamput, kuu.
Riemua on pelkkää, hymyyn käypi suu.
Tuossa aitan Iita kulkee tarhalle.
Valtteri ja Sinta, nouskaa kannoille!
Tallipihallamme talo törröttää,
kurkkaa ikkunalla Emmyn unipää.
Manny, virsta vielä tepsuttele pois!
Tällä tallitiellä aina olla vois!
Ja kävi sitten niin, että saapui Sartsu tallille, koska hän oli ahkera ja oli jäänyt joulusiivous kesken. Hän kävi sisään eläinten majaan ja silloin kohtasi hänet hoitajien tuhatpäinen kuoro joka tuli paikalle kuka juosten, kuka kulkien. He vannoivat Sartsun, heistä ahkerimman, nimeen. Hän oli voidellut tallin puhtaaksi edellisenä päivänä, ja vaikka oli jäänyt työ kesken, oli hän paljon yksin tehnyt. Koko paimenten ja hoitajien väki oli kokoontunut eläinmajaan, Seppeleen majataloon, sinä yönä ja pannut joulusiivouksen täytäntöön. Näin oli talli puhdas ja he juhlivat Sartsua ja antoivat hänelle lahjoja, joista kalleimmat olivat kultakoru, suitset ja uusi marhaminta.
Ja he veisasivat vielä näin iloitakseen Sartsusta ja puhtaasta tallista, jonka eteen hän oli uurtanut:
Kun on valmis talli kultainen,
on aika lahjan Sartsusen.
Ken tääl kaiken aikaan saa,
käy muita ilahduttamaan?
Armas Sartsu Pessi!
Hoitajat jo huutaa: oi, oi, oi!
Kohta kiitos riemuin soi, soi, soi!
Sievä myöskin Sartsu on,
hällä taito verraton,
orhi oiva Sartsun!
Valtava kiitos kuluneesta vuodesta Anne ja kaikki sun hahmot, erityisesti Sartsu! <3