Post by Anne on Jan 17, 2018 20:25:19 GMT 2
Koulukisavalmennus 17.2. seurakisoihin osallistuville ratsukoille.
Pyry - Iita
Iita oli siinä mielessä hyvä hevonen Pyrylle, että se liikkui kuitenkin omalla moottorilla, jos nyt vertasi Reinoon. eli Pyry pystyi keskittymään muuhunkin kuin hevosen puskemiseen eteenpäin. Iitalla oli kuitenkin askelta ja Pyryllä oli hieman enemmän työtä pitää oma kroppa jäntevänä tämän hevosen kanssa. Iita liikkui melko mukavassa muodossa, myötäsi niskasta ja oli hyvällä motivaatiolla töissä. Pyry sai kuitenkin pyytää hieman enemmän: enemmän taivutusta, enemmän ravia, enemmän säpäkkyyttä siirtymisiin. Enemmän siis treenatiin Pyryn tehokkuutta, Iita kyllä tällä tasolla vastasi kaikkiin haluttuihin asioihin, kun siltä uskalsi pyytää.
Cella - Windi
Windi oli ollut huono viime aikoina. Todella huono. Sen tunteja oli vähennetty, eläinlääkäri ei ollut löytänyt mitään vikaa, joten todennäköisesti enemmän oli kyse hevosen puutumisesta. Ja Windillä se purkautui kiukutteluna, jäykkyytenä ja kaikille asioille mielenosoittamisena. Esteillä tamma työskenteli paremmin, mutta sikailuja oli nähty sielläkin. Tamma kaipasi maastoilua, vaihtelevia treenejä ja haastamista, Windihän kyllä suoriutui, kun sitä pyydettiin. Siksipä revin hieman hiuksiani, kun Cella päätti osallistua kooännään. Olisin ratsukon mielummin laittanut helppo A:han, jo ihan Windin itensä vuoksi. Cella ratsasti hieman haahuilevasti ja sieltä mistä aita oli matalin. Jouduin hieman sanallisesti ruoskimaan blondia työskentelmään ja kun homma lähti etenemään, Windinkin asenne muuttui. Olin kuitenkin hieman pettynyt: mikä idea tulla valmennukseen, jos ratsatajaa ei kiinnostanut? Windi joutuisi tehokuurille opettajien ratsastettavaksi ja pääsisi myös auringon lisääntyessä maastoilemaan.
Fifi - Rotta
Rotta oli aina ollut hevosia, joita kukaan ei halunnut koulukisoihin. Tai mihinkään muihinkaan kisoihin. Rottahan oli kiva peruspuokki, mutta hieman pukkiherkkä ja jännittyi radoilla. Mutta se oli aivan mahtava hevonen ratsastaa, kun se toimi. Niinpä sydämeni läikähteli lämpimästi, kun Fifi oli innostunut Rotan viemisestä eteenpäin. Parivaljakko sopi toisilleen, ja vaikka kn:ssä oli muutamia kohtia, jotka tuottaisivat paljon haastetta: esim. vasemman laukan nosto kentän keskellä ja kolmen askelen käyntisiirtyminen, silti laitoin ratsukon mielummin tähän luokkaan kuin ceehen. Rotta taipui hyvin ja vaikka Fifi sai työskennellä, että istunta pysyi kasassa, mukavia pätkiä nähtiin. Laukannostot siististi ilman pukkia tai kiihdyttelyä olisivat lisätreenin tarpeessa ja näitä Fifi saisi viikolla treenata.
Vanessa - Oili
Olii oli kasvanut ihastuttavaksi hevoseksi, josta löytyi myös tammapuoli. Se oli melko pehmeä ja sopi Vanessan hillitylle ratsastustyylillel hyvin. Kuitenkin välilllä Oili sai kiihdytys/jännityskohtauksia. Näitä lähdettiin purkamaan ja keskittymään rentouteen. Oilin kanssa piti tehdä jotain koko ajan, suorilla varsinkin se muuttui kovaksi ja nousi pois peräänannosta. KN Special oli hyvä ohjelma Oilille, koska siinä löytyi tekemistä koko ajan ja hevosta pystyi ratsastamaan periaatteessa koko ajan vaikka asetettuna. Pari kertaa Oili kiihdytti lävistäjältä tullessa kulman ohi ja herkistyi Vanessan ajatukselle seuraavasta tehtävästä. Neuvoinkin Vanessaa enemmän keskittymään tekeillä olevaan tehtävään ja valmistelemaan seuraavan osuuden melko nopeasti, jotta Ooili ei "kuulostellut" seuraavaa tehtävää edelliset 15 metriä. Tämä tuotti tulosta ja Oilikin alkoit toimimaan mm. siirtymisissä paremmin.
Inkeri - Tirppa
Tirkku kiihdytteli edelleen ja vaikeinta oli saada sitä kuulolle. Tirkku kävi paljoin lasten tunneilla ja oli ehdollistunut siihen, että kun se kiihdytti, sen ei tarvinnut kantaa itseään. Niinpä aloitettiin valmennus niin, että Inkeri sai heittää ohjat pitkäksi ja jos Tirkku halusi juosta se sai juosta. Ensin Tirkku kipittelikin omaa tahtia, sitten pyysin Inkeri vaikuttamaan istunnalla ja pohkeella. Tirkku imhmetteli, mitä tapahtui, mutta alkoi pikkuhiljaa kuuntelemaan. Tämän jälkeen haettiin kevyt tuntuma, jonka läpi piti saada avut. Nyt alettiin päästä siihen moodiin, jossa poni oli toiminut RKM:n aikaan ja meno näytti oikein siedettävältä.
Sandra - Aristo
Aristoon oli tullut tasaisuutta ja pehmeyttä. Sandra pääsi jo ratsastamaan sitä paremmassa muodossa ja ennenkaikkea tasaisessa raamissa. Voltit olivat edelleen haastavia: niissä Aristo heitti lavan ulos helposti ja protestoi, joten Sandra sai ratsastaa todella määrätietoisesti ja myödätä heti kun Aristokin myötäsi. Laukassa Aristo loisti, se pehmeni ja pyöristyi, mutta siirtymisissä raviin, se vetäytyi taas jäykäsi ja vei selän notkolle. Neuvoinkin Sandraa olemaan yliratsastamatta siirymistä, nyt Sandra jäi ikäänkuin odottelemaan siirtymistä ja yritti tehdä siitä terävän ja hyvän. Tarkoitus olisi kuitenkn saada siirtymään flowta ja enemmän ratsastaa eteen. Tätä treenattiinkin niin, että Sandra ratsasti laukan todella pieneksi ja siitä jatkoikin ravissa, jonka mielukuva sai olla enemmän lisätty ravi. Sellainen, jossa Ariston oli pakko työntää takaa eteen. Tällä saatiinkin hyvviä onnistumisia ja samalla fiiliksellä vielä käyntisiirtymistä laukasta voisi Sandra itsekseen ennen kisoja treenata.
Wenla - Gitta
Gitalla myös iski yleensä talvisin pieni kooma päälle ja se oli taas kiikutanut jatkokurssilaisia miten halusi. Wenla saikuitenkin poniin jo hyvän otteen ja toki poni tunnisti ratsastajan ja jo automaattisesti liikkui melko mukavasti. Kuitenkin Gitta esitti bravuureitaan: tahmaisia käyntiinsiirtymisiä, kun piti lisätä keskiraviin tai todellisia katoamisia kuolaintuntumalta laukannostoissa. Vaikka Wenlan ja Gitan kanssa oltiin aina treenattu eteenpäinpyrkimystä ja melko pehmeää otetta, nyt sai Wenla vähän tiukentaa asenneetta: enemmän ohjaa tuntumalla ja nopeampi pohje. Ei mitään vässyköintiä vaan tiukkaa ratsastusta. Gitahan ei tästä tykännyt, ja heittikin parit mielenosoituskääntelyt, mutta pikkuhiljaa tyytyi kohtaloonsa. Tällä meiningillä wenla saisi ponia ratsastaa jatkossakin, alkuun lyhyitä pätkiä 5-10 minuuttia ja sitten palkinnoksi taukoa. Pitäisihän ponin nyt vihdoin oppia!
Katsu - Polar (tulee kun hoitajuus varmistettu?)
Pyry - Iita
Iita oli siinä mielessä hyvä hevonen Pyrylle, että se liikkui kuitenkin omalla moottorilla, jos nyt vertasi Reinoon. eli Pyry pystyi keskittymään muuhunkin kuin hevosen puskemiseen eteenpäin. Iitalla oli kuitenkin askelta ja Pyryllä oli hieman enemmän työtä pitää oma kroppa jäntevänä tämän hevosen kanssa. Iita liikkui melko mukavassa muodossa, myötäsi niskasta ja oli hyvällä motivaatiolla töissä. Pyry sai kuitenkin pyytää hieman enemmän: enemmän taivutusta, enemmän ravia, enemmän säpäkkyyttä siirtymisiin. Enemmän siis treenatiin Pyryn tehokkuutta, Iita kyllä tällä tasolla vastasi kaikkiin haluttuihin asioihin, kun siltä uskalsi pyytää.
Cella - Windi
Windi oli ollut huono viime aikoina. Todella huono. Sen tunteja oli vähennetty, eläinlääkäri ei ollut löytänyt mitään vikaa, joten todennäköisesti enemmän oli kyse hevosen puutumisesta. Ja Windillä se purkautui kiukutteluna, jäykkyytenä ja kaikille asioille mielenosoittamisena. Esteillä tamma työskenteli paremmin, mutta sikailuja oli nähty sielläkin. Tamma kaipasi maastoilua, vaihtelevia treenejä ja haastamista, Windihän kyllä suoriutui, kun sitä pyydettiin. Siksipä revin hieman hiuksiani, kun Cella päätti osallistua kooännään. Olisin ratsukon mielummin laittanut helppo A:han, jo ihan Windin itensä vuoksi. Cella ratsasti hieman haahuilevasti ja sieltä mistä aita oli matalin. Jouduin hieman sanallisesti ruoskimaan blondia työskentelmään ja kun homma lähti etenemään, Windinkin asenne muuttui. Olin kuitenkin hieman pettynyt: mikä idea tulla valmennukseen, jos ratsatajaa ei kiinnostanut? Windi joutuisi tehokuurille opettajien ratsastettavaksi ja pääsisi myös auringon lisääntyessä maastoilemaan.
Fifi - Rotta
Rotta oli aina ollut hevosia, joita kukaan ei halunnut koulukisoihin. Tai mihinkään muihinkaan kisoihin. Rottahan oli kiva peruspuokki, mutta hieman pukkiherkkä ja jännittyi radoilla. Mutta se oli aivan mahtava hevonen ratsastaa, kun se toimi. Niinpä sydämeni läikähteli lämpimästi, kun Fifi oli innostunut Rotan viemisestä eteenpäin. Parivaljakko sopi toisilleen, ja vaikka kn:ssä oli muutamia kohtia, jotka tuottaisivat paljon haastetta: esim. vasemman laukan nosto kentän keskellä ja kolmen askelen käyntisiirtyminen, silti laitoin ratsukon mielummin tähän luokkaan kuin ceehen. Rotta taipui hyvin ja vaikka Fifi sai työskennellä, että istunta pysyi kasassa, mukavia pätkiä nähtiin. Laukannostot siististi ilman pukkia tai kiihdyttelyä olisivat lisätreenin tarpeessa ja näitä Fifi saisi viikolla treenata.
Vanessa - Oili
Olii oli kasvanut ihastuttavaksi hevoseksi, josta löytyi myös tammapuoli. Se oli melko pehmeä ja sopi Vanessan hillitylle ratsastustyylillel hyvin. Kuitenkin välilllä Oili sai kiihdytys/jännityskohtauksia. Näitä lähdettiin purkamaan ja keskittymään rentouteen. Oilin kanssa piti tehdä jotain koko ajan, suorilla varsinkin se muuttui kovaksi ja nousi pois peräänannosta. KN Special oli hyvä ohjelma Oilille, koska siinä löytyi tekemistä koko ajan ja hevosta pystyi ratsastamaan periaatteessa koko ajan vaikka asetettuna. Pari kertaa Oili kiihdytti lävistäjältä tullessa kulman ohi ja herkistyi Vanessan ajatukselle seuraavasta tehtävästä. Neuvoinkin Vanessaa enemmän keskittymään tekeillä olevaan tehtävään ja valmistelemaan seuraavan osuuden melko nopeasti, jotta Ooili ei "kuulostellut" seuraavaa tehtävää edelliset 15 metriä. Tämä tuotti tulosta ja Oilikin alkoit toimimaan mm. siirtymisissä paremmin.
Inkeri - Tirppa
Tirkku kiihdytteli edelleen ja vaikeinta oli saada sitä kuulolle. Tirkku kävi paljoin lasten tunneilla ja oli ehdollistunut siihen, että kun se kiihdytti, sen ei tarvinnut kantaa itseään. Niinpä aloitettiin valmennus niin, että Inkeri sai heittää ohjat pitkäksi ja jos Tirkku halusi juosta se sai juosta. Ensin Tirkku kipittelikin omaa tahtia, sitten pyysin Inkeri vaikuttamaan istunnalla ja pohkeella. Tirkku imhmetteli, mitä tapahtui, mutta alkoi pikkuhiljaa kuuntelemaan. Tämän jälkeen haettiin kevyt tuntuma, jonka läpi piti saada avut. Nyt alettiin päästä siihen moodiin, jossa poni oli toiminut RKM:n aikaan ja meno näytti oikein siedettävältä.
Sandra - Aristo
Aristoon oli tullut tasaisuutta ja pehmeyttä. Sandra pääsi jo ratsastamaan sitä paremmassa muodossa ja ennenkaikkea tasaisessa raamissa. Voltit olivat edelleen haastavia: niissä Aristo heitti lavan ulos helposti ja protestoi, joten Sandra sai ratsastaa todella määrätietoisesti ja myödätä heti kun Aristokin myötäsi. Laukassa Aristo loisti, se pehmeni ja pyöristyi, mutta siirtymisissä raviin, se vetäytyi taas jäykäsi ja vei selän notkolle. Neuvoinkin Sandraa olemaan yliratsastamatta siirymistä, nyt Sandra jäi ikäänkuin odottelemaan siirtymistä ja yritti tehdä siitä terävän ja hyvän. Tarkoitus olisi kuitenkn saada siirtymään flowta ja enemmän ratsastaa eteen. Tätä treenattiinkin niin, että Sandra ratsasti laukan todella pieneksi ja siitä jatkoikin ravissa, jonka mielukuva sai olla enemmän lisätty ravi. Sellainen, jossa Ariston oli pakko työntää takaa eteen. Tällä saatiinkin hyvviä onnistumisia ja samalla fiiliksellä vielä käyntisiirtymistä laukasta voisi Sandra itsekseen ennen kisoja treenata.
Wenla - Gitta
Gitalla myös iski yleensä talvisin pieni kooma päälle ja se oli taas kiikutanut jatkokurssilaisia miten halusi. Wenla saikuitenkin poniin jo hyvän otteen ja toki poni tunnisti ratsastajan ja jo automaattisesti liikkui melko mukavasti. Kuitenkin Gitta esitti bravuureitaan: tahmaisia käyntiinsiirtymisiä, kun piti lisätä keskiraviin tai todellisia katoamisia kuolaintuntumalta laukannostoissa. Vaikka Wenlan ja Gitan kanssa oltiin aina treenattu eteenpäinpyrkimystä ja melko pehmeää otetta, nyt sai Wenla vähän tiukentaa asenneetta: enemmän ohjaa tuntumalla ja nopeampi pohje. Ei mitään vässyköintiä vaan tiukkaa ratsastusta. Gitahan ei tästä tykännyt, ja heittikin parit mielenosoituskääntelyt, mutta pikkuhiljaa tyytyi kohtaloonsa. Tällä meiningillä wenla saisi ponia ratsastaa jatkossakin, alkuun lyhyitä pätkiä 5-10 minuuttia ja sitten palkinnoksi taukoa. Pitäisihän ponin nyt vihdoin oppia!
Katsu - Polar (tulee kun hoitajuus varmistettu?)
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!