Välipäivien yksityiskouluvalmmennukset 27. ja 29.12.2017

[Anne]

Välipäivien yksityisvalmennukset varattavissa.

Hinta 80veuroa/tunti. Tunnit pitää Anne.

Hevoset+aihepaketit on valittu ja ne voi varata nopeusjärjestyksessä. Ideana, että juuri tältä hevoselta tässä tehtävässä voi oppia eniten. Tuntiin merkattu taso on ratsastajan minimitaso.Yksi tuntisuoritus toimii koulumerkkien osana.

Tervetuloa!

KE 27.12.2017
klo 12 HeC Linnea: Hevonen tasaiseksi molemmille ohjille. Alviina - tullut
klo 13 HeB Pancho: Turpa eteen Vanessa - tullut
klo 14 jatko Peck: Poni pohkeen eteen, herättelyä
klo 15 HeC Laila: Mukautuminen hevosen liikkeisiin, ilman jalustimia Clara - tullut
klo 16 HeC Aristo: Istuntaharjoituksia liinassa Pyry - tullut



PE 29.12.2017
klo 12 HeB Punkku: Tasapaino siirtymisissä Fiia - tullut
klo 13 HeA Elmo: Kankitunti Anni - Tullut
klo 14 HeB Polar: Hevosen muodon säätely
klo 15 HeC Lumi: Väistöt, rytmin säilyminen, kiireettömyys
klo 16 HeC Kössi: Hevonen taipuisaksi (kaarevat urat, avo-sulkutaivutukset)

(Jos näillä suuri suosio, toinen setti tulossa loppiaisen aikoihin.)



KE 27.12.2017

klo 12 HeC Linnea: Hevonen tasaiseksi molemmille ohjille. Alviina

Linnea: Linnea on hieman kehittymätön ja kantamaton ratsu. Se pystyy kulkemaan peräänannossa, mutta perusmoodi olisi pitkänä ja varsinkin oikealle poni on todella jäykkä. Laukkaympyröillä tämä näkyy: poni kihdyttää alta pois kaatuen lapojen päälle ja laukannostoissa on välillä haastetta. Mieluiten se kiihdyttäisi raviin. Linnea kaipaa paljon venyttelyä, irrottelua ja nopeaa pohjetta sekä korjauksia. Asetukset läpi oikealle ja ponilta selkeä myötäys ohjaan. Tällä tavoin tasaisuutta ja painetta molempiin ohjiin. Nyt oikea on jähmeä ja vasen löysä. Samalla ratsastetaan lavat haltuun ja vähitellen takaosaa alle.

Ratsastaja: Ratsastajan täytyy olla määrätietoinen, nopea ja varsinkin pohkeella ratsastava. Myötäyksen on tultava oikeaan aikaan ja niin, että poni tajuaa myötäyksen ja kiitoksen yhdistelmän. Vakaa käsi ja pohje lähellä.

Alviina ja Linnea: Työskentely aloitettiin käynnissä kahdeksikkoa ratsastaen. Ohja sai olla vielä melko pitkä ja Alviina sai hakea pohkeella taivutusta poniin. Linnea lähtikin vähän kaatumaan heti oikeassa ympyrässä ja vasemmassa se rauhoittui ja myötäsi paremmin. Alviinalla helposti kädet vetäytyivät syliin, kun hän pitkällä ohjalla yritti ohjata hevosta. Moneen kertaan sai huomauttaa tehtävän laadusta: pohje ratsastaa. Pikkuhiljaa samaa jatkettiin ravissa. Varsinkin kevennyksessä Alviinan pohje irtoaa vieläkin enemmän ja helposti hän ohjaa sisäohjasta vetämällä. Pyysin pohjetta lähemmäs ja päästämään sisäohjan pois aina kussakin kierroksessa. Tällöin poni lähti haahuilemaan pitkin seiniä ja muistuttelin ulkopohkeen tärkeysestä. Vähitellen ohjaa haettiin paremmalle tuntumalle. Muistuttelin Alviinaa käden paikasta: sään yläpuolella, ei sylissä. Nyt tehtiin kolmikaarista kiemurauraa ensin käynnissä: kummassakin suunnassa sai hakea tuntuman, jolla hevonen pysyi hyvin kaarella. Ulko-ohjan tuella ja pohkeella ratsastaen. Samaa tehtiin ravissa. Koska Alviinan käsi ei pysynyt siinä missä halusin, lykkäsin hänelle raipan molempien käsien väliin ja kaariuraa ratsastettiin näin: meno näytti siistimmältä ja Alviina joutui ottamaan pohkeet todelliseen käyttöön. Linnea jopa pyöristyi hetkeksi. Laukkaa ei nyt ehditty, näidenkin asioiden sisäistämisessä meinasi tunti loppua kesken.

klo 13 HeB Pancho: Turpa eteen Vanessa

Pancho: Pancho on eteenkäpertyvä tikittäjä, joka huitoo etujaloillaan "isoa" liikettä, kulkematta kuitenkaan koko kropan läpi. Se joustaa kaulasta ja luistaa rungosta ja pakenee työskentelyä mistä nivelestä nyt vain keksiikään. Sillä on tasainen liike ja on herkkä pohkeelle.

Ratsastaja: Ratsastajan täytyy ajatella kädellä eteen. Pienikin veto taakse, jarruttaa hevosta ja saa sen pois oikeasta moodista. Pohje lähellä ja istunnasta hallinta. Pidätteet käytännössä kaikki vatsalihaksista ja ohjan tuki kaarteissa, ettei Pancho pullauttele kaulaa pois.

Vanessa ja Pancho: Vanessan ja Panchon kanssa lähettiin työstämään käynnissä. Pancho täytyi saada ensin rennoksi ja odottavaksi, hätäily pois. Pohje rauhassa, mutta lähellä ja lantiolla Vanessa sai hakea rentoa rytmiä. Ohja melko pitkä, tuntumalla ja ajatus kokoajan niin, että hevonen ei karkaa sieltä pois. Pikkuhiljaa käynnissä haettiin kotimaa muotoa, Vanessa sai lisätä pohjetta eteenpäin vievään apuna. Otettiin mukaan avotsivutusta uralla ja toisella uralla pohkeenväistöä pois uralta ja takaisin. Avossa Pancho hieman käpertyi ja varsinkin ulko-ohjain kanssa sai pitää tuntuman oikeana, että taivutus oli hallittu ja tasapainoa säilyi myös ulkolavalla. Pohkeenväistössä melko loivat väistöt, näissä saatiin takaisin omia eteen ja väistön suuntaiseen ohjaan. Jatkettiin samaa ravissa. Nyt Pancho jäi hieman paikoilleen ja Vanessa sai avossa lisätä sisäpohjetta ratsastamaan eteen. Pancho helposti suoristaa ja väistää niskasta sisään, joten käsi Vanessalla eteen jä tehtävä sitkeästi läpi. Pohkeenväistö ravissa näytti melko sulavalta. Lopuksi vielä laukassa ensin pitkänä eteen, tahti rauhalliseksi js lopuksi koottiin laukkaa. Pancholla alkoi puhti loppua ja se jäi taas loikkimaan takajalkojen päälle, veti turpaa ryntäisiin. Muutamia hyviä hetkiä nähtiin, mutta vielä täytyisi myöhemmin jatkaa harjoitteita.



klo 14 jatko Peck: Poni pohkeen eteen, herättelyä



klo 15 HeC Laila: Mukautuminen hevosen liikkeisiin, ilman jalustimia Clara

Laila: Laila on iso hevonen, jolla on melko hyväkokoamiskyky kokoonsa nähden. Välillä se hermostuu, jos ratsastaja jää pökkelöksi ja vaatii tekemistä, että pysyisi pehemänä: voltteja väistöjä, siirtymisiä. Sillä on hevoseksi melko taisainen askel, mutta jos hevosta ei saa selän läpi, on siellä melko haastava istua. Laila paineistuu suht helposti ja tylsistyessään keksii säikkyä kulmia jne.

Ratsastaja: Ratsastajan täytyy olla pehmeä, joustava ja ei jäädä jumittamaan yhteen tehtävään. Mukautuminen liikkeeseen on tärkeää, koska Laila hermoilee epämäärisiä apuja ja ylimääräistä liikettä. Kun ratsastaja pystyy olemaan rento ja myötäävä, liikkeeseen mukautuminen onnistuu parhaiten ja Lailan motivoituu.

Clara ja Laila: Clara aloitii hyvin ja rennosti. Clara hieman kippaa istunnassa eteen, jolloin Laila myös painuu edestä matalalle. Clara saisi istua pystymmässä. Kevyessä ravissa Clara onnistuu olemaan hyvin mukana ja kevennyksen tahdilla harjoiteltiin myös tempon vaihtelua. Laila kuumeni hieman ja lähti kaula pökkelönä kiihdyttelemmään, jolloin Clara sai heti väistättää uralta pois ja tehdä voltteja. Kun hevonen lämpeni, se hieman pyöristyi, mutta tänään oli haastavampi päivä ja Laila pysyi koko ajan hieman kyttäilevänä ja epämyötäävänä. Harjoitusravissa ilman jalustimia Claralla oli työskentelmistä; ravi täytyi saada tarpeeksi hitaaksi, että siellä oli mukava olla ja harjoitusravia siirryttiinkin tekemään ympyrällä. Puolipidätteet ulko-ohjasta ja oman istunnan pysäyttäminen toivat harmonisempaa yhteistyötä. Lisättiin myös käyntisiirtymiset, jolloin Laila alkoi ottaa takajalkoja paremmin alleen. Clara sai tehokkaammin ratsastaa siitymiset läpi lantiolla. Claran reisi helposti jännittyi ja jalka nousi, jolloin siirtyminenkään ei ollut aivan rento. Uralla otettiin laukkaa. Ensin hyvä rymikäs laukka ja Clara sai joka askeleella ratsastaa laukan läpi. Laila sikaili ja rikkoi muutaman kerran raviin, varsinkin, kun Clara yritti koota laukkaa miellyttävämmäksi. Viimein pyysin Claraa vain ratsastamaan isoa laukkaa eteen ja myötäämään siinä askeleen mukana. Lopuksi vielä ympyrällä tehtiin ravi-laukka-siirtymisiä. Claran istunta hieman rentoutui, vaikka muutaman kerran Laila ryntäsi laukkaan. Loppuraveissa oli miellyttävää rentoutta.



klo 16 HeC Aristo: Istuntaharjoituksia liinassa Pyry

Aristo: Aristollan on pompottava ravi, jossa saa harjoitella istumista toden teolla. Todennäköisesti liinaaharjoituksessa ravi vapautuu vieläkin isommaksi. Laukka Arilla on melko mukavaa, vähän paikallaan rullaavaa. Ari on hieman jähmelö ja satunnaisesti protestoiva vieläkin, mutta siitä ei tarvitse tässä harjoituksessa välittää.

Ratsastaja: Istuntaharjoituksessa lantion asento pystyyn, reidet auki ja painopiste oikein. Rento pitkä jalka ja jäntevä ryhti.

Pyry ja Aristo: Tunti pidettiin treeniaukiolla, kun maneesi olikin vuokrattu yksityiskäyttöön. Pyry kiipesi Ariston selkään ja jalustimet otettiin irti, etteivät hihnat hankaisi jalkaa. Aristoa ei ollut hetkeen linassa työstettykään, mutta kuuliaisesti se asettui ympyrälle. Ensin haettii käynnissä hyvää perusistuntaa, ohjat löysällä. Pyryn ryhti on luonnostaan hieman kiero ja vatsalihakset saisivat olla paremmassa käytössä. Pyry ratsastaa usein pitkillä jalustimilla, joten jalka on tottunut olevaan pitkänä. Käynnissä haettiin Pyryn niskaan ryhtiä ja rentoutta. Käden paikka valahtaa pyryllä nopeasti sään alapuolelle; kädet pitää kantaa. Ohjat sidottiin kaulalle ja ensin Pyry sai nostaa jalkoja irti satulasta sivulle ja pitää niitä muutaman minuutin irti. Sitten jalka koukistettiin taakse ja kädellä kiinni (kantapää kohti pakaraa), lopuksi jalkaa liioitellusti eteen tuli-istuntaan ja tästä normaaliin istuntaa. Yläkropan jumppaa: vyötäröstä kääntämistä, hartialinjan pitämistä, käsien nostamista sivulle ja ylös sekä eteen taakse. Jatkettiin ravissa näitä samoja tehtäviä ja pisin pätkä pli harjoitusravia kädet sivulla, jolloin tuki tulee vatsalihaksista. Lopuksi vielä samaa laukassa. Laukassa varsinkin Pyryn istunta menee tuolimaiseksi ja selkä kippuraan, joten tässä Pyry sailiioitellusti nojata taakse ja liioitellusti vetää reittä taaksepäin. Melkoista puurtamista! Hyvin Pyry jaksoi Airston kulmikkaissa liikkeissä.

PE 29.12.2017

klo 12 HeB Punkku: Tasapaino siirtymisissä Fiia

Punkku: Nuori ja tasapainoton konkelohevonen, joka tarvitsee paljon tukea ja malttia ratsastajalta. Erityisesti laukka-ravi-siirtymiset ovat haastavia ja nostot laukkaan myös raakilemaisia pienten kiihdytysten kautta. Sillä on vielä nuoren hevosen mieli ja hermot menevät, jos liian vaikeita pyydetään. Ravi on loikkivaa ja häilyvää.

Ratsastaja: Ratsastaja saa todella pitää istunnan rauhassa ja antaa hevoselle tilaa suorittaa. Täytyy jaksaa odottaa ja antaa selkeät avut. Minkäälaista kaivelua Punkku ei siedä. Nuoren hevosen kanssa hyvä pitää hyvin joustava käsi ja pehmeä tuntuma ja antaa hevosen itse hakeutua pehmeäksi. PIeniä kikkakolmosia joudutaan siirtymisissä ottamaan käyttöön.

Fiia ja Punkku: Treeni aloitettii hyvin suoralla hevosella tekemällä suoria käyntipätkiä ja pysähdyksiä. Muutamassa ensimäisessä pysähdyksessäPunkku jännittyi ja veti päänsä ylös, pyysin Fiiaa ratsastamaan peräänannon pysähdyksessä ennen liikkeelle lähtöä. Jopa käyntiin Punkku osasi hieman kaatua ja se ikäänkuin katosi hetkeksi ratsastajan avuilta. Fiia sai pitää matalan käden, sivuohjamaisesti ja kevyen, mutta ratsastavan pohkeen: asettaa selvän kujan, jossa hevosen piti kulkea. Punkku hieman ryhdistyikin näissä. Seuraavaksi samaa kokeiltiin ympyrällä Tämä oli jo Punkulle vaarivampaa, varsinkin pysähdyksessä se katoaa setuksesta ja alkaa tähyillä ympärilleen. Annoimme hevoselle kuitenkin anteeksi, olihan tämä vasta ensimmäisiä päiviä sille Seppeleessä. Kevyessä ravissa Fiia sai ensin hakea hyvän tahdin. Ravin säätely oli haastavaa, hidastettaessa Punkku "töksähtää" käyntiin. Harjoitusravissa Fiia sai paremmin istunnalla hevosta alleen ja hiljentämällä pikkuraviin ja siitä käyntiin saattin muutamia mukavia siirtymiä. Pikkuravi tosin hermostuttti Punkkua niin, ettei montaa askelta sitä voinut ilman protestointeja ottaa. Punkulle haastavainta laukannostaminen oli ravista. Otimme muutaman siistin käyntinoston, jossa Punkku hienosti keräsi painoa takasille, laukasta raviin siirtymiset menivät etupainoisten syöksyjen kautta ja laukan pienentäminen oli vielä haastavaa. Fiia sai oman paketin pidettyä kasassa ja laukka-ravi-siirtymisissä saatiin pari hyvää onnistumista niin, että Fiia alkoi laukassa keventää, jolloin Punkku sai itse siirtyä raviin; tasapaino pysyi jo paremmin. Laukka käyntisiirtymisiä otettiin muutama ennen ruunan täydellistä väsähtämistä. Ne tehtiin nostamalla laukka kulmasta ja noin 15 metriä ennen seuraavaa kulmaa kääntämällä Punkkua voltille ja heti, kun Punkku otti sisätakasella alle, tästä käytniin. Oli melko haastavaa, mutta Punkku kyllä ymärsi mistä on kyse (vaikka pari protestipukkiakin saatiin) ja Fiiakin sai miettiä ajoituksia Punkun koikkeloivassa laukassa tosissaan.


klo 13 HeA Elmo: Kankitunti Anni

Elmo: Elmo on osaava tuntiponi, joka osaa laiskotella tai juosta alta pois, milloin nyt mikäkin tuntuu hyvältä. Mutta, se kyllä tunnistaa osaavan ratsastajan, vaikkakin joskus kokeilee, pitäisikö oikeasti tehdä hommia vai ei. Elmo on jäykkä, hieman kipittäjä ja vaatii lämmittelyä kaarevilla urilla ja pohkeenväistöillä, jotta sen liike avautuisi.

Ratsastaja: Elmoa ratsastettaessa saa tehdä töitä. Se näyttää helpolta ponilta, mutta vaatii jatkuvaa korjailua pohkeella ja muistuttelua itsensä kantamisesta. Välillä spurteilla ruunalle täytyy keksiä tekemistä. Kankiin Elmo on tottunut, ja niillä saa ryhtiä poniin. Elmo osaa myös huijata, joten vaikka niska olisi miten pyöreä, täytyy takaosaa ratsastaa tosissaan.

Anni ja Elmo: Tunti aloitettiin hakemalla Elmo hyvälle nivelkuolaimen tuelle, eteen-alas venytettynä ja ravi heti rytmikkääksi. Anni keventeli mukavasti ja hyvässä tasapainossa Elmon selässä, onhan Elmolla mukavat askeleet. Elmo pärskähteli tyytyväisenä. Jatkettiin isoja ympyröitä ja pieniä laukkaupätkiä lisäämällä. Kankiohja sai olla vielä melko käyttämätön, mutta Anni sai nostaa Elmon muotoa jo hieman ylemmäs. Elmo on niitä poneja, jotka laukannostoissa perustunneilla usein tuuppaa etupainoiseksi ja nyt Anni saikin liioitellen ratsastaa painoa takajaloille. Pyysinkin Annia leikkimään vähän kuin lipizzaratsastajaa, jonka hevonen on nousemassa takajaloilleen. Tämä saikin Elmon hieman luimimaan ja se joutui ottamaan enemmän lihaksia käyttöön. Siirtymisten jälkeen ratsukkoi siirtyi käyntiin. Nyt kankiohja otettiin tuntumalle ja Elmo pörhistyikin kivasti. Anni sai tehdä ravisiirtymisä, jossa poni on aivan suora ja tasapainossa ja ohjan tuki hyvin tasainen. Neuvoin Annia hieman ottamaan rennommin; nyt oli liian totisen näköistä menoa. Pienillä avuilla Elmo sai lähteä hyvään raviin ja tulla takaisin käyntiin. Helppo tehtävä, mutta Elmolle puksi hiki pintaan. Välikäyntien jälkeen Annni sai tehdä omasta valitsemastaan kohdasta radan pituussuuntaan leikkaa ja nostaa käynnissä laukan. Laukasta suoraan seis ja samanlainen pysähdys kuin kouluradan tervehdyksessäkin. Sitten raviin ja hyvä taivutus uralle tultaessa. Anni sai vaihdella pysähdyspaikkaa joka kerta, ettei Elmo alkanut ennakoimaan. Pari kertaa tultiin melko töksähtäen ja sujuvuutta treenattiin. Tämän harjoituksen jälkeen mentiin vielä pienet pätkät sullkutaivutusta molempiin suuntiin uralla. Oikein näppärää menoa ja poni joutui töihin. Anni saa jatkossa ottaa vieläkin iloisemman asenteen, kyse ei ole mistään haudanvakavasta!


klo 14 HeB Polar: Hevosen muodon säätely Aada



klo 14 HeC Lumi: Väistöt, rytmin säilyminen, kiireettömyys





klo 16 HeC Kössi: Hevonen taipuisaksi (kaarevat urat, avo-sulkutaivutukset)

[Pyry]

Paljon tarvitaan vielä töitä, että istunta pysyy itsenäisenä ja antaa hevoselle sen tarvitseman tilan. Rankka liinatreeni ei varmasti jää viimeiseksi tunniksi, jonka jälkeen ratsastaja tippuu hikeä ja valittelee vatsalihaksiansa vielä usean päivän päästä.
Kiitos tunnista ja spessusta! <3

[Alviina]

Tutisin innosta. Linnea oli hauskan näköinen, ja mikä parasta, se oli ihan uusikin vielä. Kovin moni ei kai ollut sillä päässyt ratsastamaan, ja nyt mä pääsisin. Se oli aika hienoa. Ratsastuskoulussa uuden hevosen saaminen tunnille oli statusbuusti jos jokin.

Linnea ei ollut erityisen suuri, mutta voi pojat, että se tuntuikin venyvän ja vanuvan vähän joka suuntaan. Mulla oli hassu tunne siitä, että mun pohkeet eivät jotenkin riittäneet vaikuttamaan koko poniin. Tuskin edes murto-osaan siitä. Mulle tuli hiki alta aikayksikön, vaikka me ei oikeastaan oltu ehditty vielä oikein aloittaakaan.

Oli aika kuumottavaa olla ihan yksin opetettavana. Tuntui, että Anne oikein etsimällä etsi mun virheitä, vaikka se ei varmasti jokaista sellaista ääneen kommentoinutkaan. Musta alkoi tuntua, että mä tein suunnilleen kaiken väärin. Linnea ei tehnyt mun olemista yhtään helpommaksi. En tiedä mitä mä olin siitä odottanut, mutta kai sitä, ettei se olisi vielä perinteinen jäykkä tuntsari, kun se oli vasta tullut talliin. Hassua. Kyllähän mä muistin kuulleeni, että Linnea oli ollut tuntsari jo ennen tänne tuloaan. Kai se oli siis jo pilattu.

Turha siis syyttää itseään, jos eivät hommat sujuneet, ajattelin melkeinpä iloisesti. Jatkoin ratsastelua ja ajattelin, että ei tästä kai tämän kummoisempaa voikaan tulla. Linnea on mikä on ja minkä mä sille muka mahdan.

Koin kuitenkin valtavia yllätyksenheläyksiä, kun lopputunnista poni alkoikin yhtäkkiä kaartaa välillä kaulaansa. Jotenkin se muuttui muutenkin helpommaksi ratsastaa silloin, vaikka en mä kovin tarkkaan osannut edes analysoida, mikä siinä oli niin erilaista. Kaulan kaartumisen mä kuitenkin pystyin havaitsemaan omin silmin, ja siitä mun oli helppo iloita.

Oikeastaan tunnin loppuvaihe oli aika juovuttava kokemus. Melkeinpä ensimmäistä kertaa ikinä musta tuntui, että tämän täytyi nyt olla se peräänanto. Joku toinen olisi voinut huomauttaa tunnelmaalatistavasti, että nyt oltiin otettu vasta ihan ensiaskeleet sitä kohti, mutta mulle se edes hetkittäin kaartunut kaula oli valtava juttu.

Mun oli pakko päästä ratsastamaan kunnolla mahdollisimman pian uudestaan. Hitsi, miten mä halusinkin saada jonkun hevosen taas toimimaan sillä tavalla, kuin Linnea pikkiriikkisinä hetkenpuolikkaina välipäivän valmennuksessa kulki.

[Clara]

Kiitos valmennuksesta!