29.04.2016 - Istuntatunti (HeC-B)

[Daniel]

Perjantaina etsitään oikeaa istuntaa kaikissa askellajeissa Danielin haukansilmän valvonnassa. Tämä tunti on suunnattu n. heC-B-tasoisille ratsastajille. Mukaan mahtuu 6 sebeläistä. Voit osallistua vain toiselle istuntatunneista.

Osallistujat
Pihla - Eela
Oona - Rotta
Pyry - Windi
Emmy - Aristo

"Teillä on tänään kaikilla aika erilaiset hevoset alla", sanoin, kun tuntilaiset lähtivät kävelemään alkukäyntejään. "Haluan, että alkukäynneissä ohjat on ihan pitkät ettekä tee vielä mitään. Annatte hevosten kävellä ja etsitte omaa asentoa. Jalat valuu jalustimiin, jalustin on päkiällä "

"Kun alatte kerätä ohjia käteen, antakaa niiden jäädä ensin vähän puolipitkäksi. Kokeilkaa, saatteko tehtyä siirtymisiä käynnin sisällä pelkällä istunnalla. Kun haluatte hevosen hidastavan, teidän oma istuntanne hidastuu ja on raskas, ei kuitenkaan jännittynyt. Reidet eivät puristu satulaan. Työtä tekevät keskivartalon lihakset. Kun hevonen hidastaa, hellitätte istuntaa. Jääkö hevonen odottamaan? Jos se karkaa heti eteen, voitte taas pyytää sen istunnalla takaisin."

"Ratsastaessa pitää löytää rentous. Nämä kaikki hevoset reagoivat, jos puristatte niitä jostakin. Aristo kiemurtelee ja paljastaa heti, jos et istu tasapainossa ja liikettä häiritsemättä. Windi menee tahmeaksi ja nihkeäksi eikä liiku minnekään. Rotta käpertyy omaan kuoreensa ja Eelasta tulee kireä ja kipittävä. Hevonen on teidän paras palautteenantaja. Kun opitte lukemaan, miten teidän oma toimintanne vaikuttaa hevoseen, mitä reaktioita teidän oman ratsastuksen muutokset aiheuttaa, alatte päästä jyvälle ratsastamisesta. Kirjoista voi lukea, mitä periaatteessa pitäisi tehdä, jotta saavuttaa tietynlaisia reaktioita, mutta loppupeleissä ratsastus on aina hevosen ja oman itsensä tarkastelemista."

"Nyt teidän hevoset liikkuvat käynnissä melko kivasti. Puolipitkällä ohjalla teidän hevosten käynti on nyt eteenpäinpyrkivää ja vaivatonta, ja ne myös näyttävät tulevan istunnalla teidän alle. Kerätkää ohjat tuntumalle ja tarkkailkaa, muuttuuko käynti, kun otatte suuhun tiiviimmän tuntuman. Hidastuuko se, tuleeko siitä epätasaista? Jääkö hevonen tasaisesti teidän tuntumalle vai alkaako se heitellä päätä?"

"Alakropan rentouden ja keskivartalon liikettä myötävään napakkuuden lisäksi on aika keskittyä ohjastuntumaan. Tunnustelkaa omaa kättänne, hevosen suupieliä, hartioitanne. Tuleeko teidän molemmille käsille yhtä paljon painoa? Jos ei, mistä se johtuu? Onko teidän toinen kätenne eri asennossa, myötääkö se vähemmän hevosen kaulan liikkeen mukana? Onko hartia kireämpi? Monesti todetaan vain, että hevonen painaa toiselle ohjalle tai on vino, niin kuin se olisi jotenkin synnynnäisesti ja parantumattomasti aina niin. Ratsastuksella tähän kuitenkin vaikutetaan."

"Ottakaa jalustimet pois ja aletaan tehdä uralla siirtymisiä käynnistä harjoitusraviin. Ravia kymmenen askelta ja takaisin käyntiin. Keskittykää alakropan rentouteen ja ohjastuntuman tasaisuuteen. Ravissa ja käynnissä hevosen kaulan liike on erilaista ja teidän käsi reagoi siihen. Askelten rytmi on erilainen ja teidän keho mukautuu muutokseen. Kymmenen askelta ravia ja siirtyminen takaisin käyntiin. Siirtymä askellajissa alaspäin on ratsastettava huolellisesti. Valmistelkaa siirtymä miettimällä, miten hevosen liike tulee muuttumaan ja millaisena haluatte käynnin jatkuvan heti ensimmäisestä askeleesta lähtien. Ratsastus on vähintään yhtä paljon aivotyötä kuin fyysistä tekemistä."

Seurasin ratsukoiden tekemistä. Otin heidät yksitellen hetkeksi ympyrälle antaakseni henkilökohtaisempaa ohjausta ja palautetta siirtymisiin ja istuntaan. Pienen ryhmän kanssa oli helppoa huomioida jokaista.

"Ottakaa jalustimet jalkaan. Jatketaan jonkun aikaa kevyessä ravissa. Äsken mentiin ilman jalustimia ravisiirtymisiä, jotta saitte tuntuman käynnin ja ravin eroihin, enkä kauheasti puuttunut ravin ratsastamiseen vaan vain siinä istumiseen. Nyt kuitenkin pääsette hakemaan letkeää ja etenevää ravia. Ja hei, keventäminen vaatii sekin keskittymistä ja taitoa, eli tämä ei ole teille mikään hengähdyshetki."

"Aletaan tehdä kokorataleikat molemmista päistä. Takapäädystä katsomon päätyyn haluan teidän ajattelevan isoa kevennystä ja pitenevää ravia, vähän keskiravia kohti. Käsi antaa hevosen pidentyä mutta ei heitä ohjastuntumaa löysäksi. Katsomosta takapäätyyn haluan nähdä pientä kevennystä ja lyhenevää ravia. Jalka ratsastaa hevosen kohti tasaista ohjastuntumaa. Lyhentämistä ei koskaan voi tehdä ilman eteenratsastusta, muuten hevoselta sammuu moottori. Lyhyillä sivuilla sitten aina rentoutatte tilanteen. Tehkää lyhyille sivuille voltit, jos tarvitsee."

Ravityöskentelyn jälkeen otettiin hetki käyntiä pitkin ohjin, ennen kuin siirryttiin kahdelle pääty-ympyrälle tekemään laukannostoja.

"Nostot tehdään hyvästä harjoitusravista. Laukatkaa vain puoli ympyrää ja yrittäkää mahdollisimman nopeasti löytää laukan rytmi. Valmistelkaa takaisin raviin siirtyminen ajattelemalla jo ravin rytmiä ja hakekaa tasaista siirtymää. Laukasta harjoitusraviin siirtyminen on monelle vaikeaa, koska usein istunta jännittyy siinä kohti, kun hevonen tavallaan putoaa keinumaisen kolmitahtisesta laukasta pomputtavampaan askellajiin. Ravi voi olla hätäisen tuntuista ja siihen on vaikea mukautua. Tosi usein ratsastaja siinä kohti kallistaa ylävartalon jännittyneenä eteen ja vetää kädet syliin hidastaakseen ravia. Hevonen jännittyy ja ravista tulee kahta töyssyisempää. Keskittykää tasaiseen käteen ja rentoon ylävartaloon läpi koko siirtymisen, niin teette asiat itsellenne helpommaksi."

Laukannostoja tehtiin molempiin suuntiin. Lopuksi päästin ratsastajat uralle rullaamaan jatkuvassa laukassa. Moni alkoikin jo löytää omaa asentoaan laukassa paremmin, kun sai tunnustella hevosen laukkaa pitkän sivun ajan. Kulmissa ja etäisyyksiä tasoittavilla volteilla näkyi vielä jännittyneisyyttä.

Loppuraveissa näkyi melko tasaisen ja tyytyväisen näköisiä hevosia, jotka enemmän tai vähemmän hakeutuivat kuolaimelle. Teki selvästi hyvää työstää hyvän ratsastuksen perustuskiviä oikein urakalla. Temppuja ehtisi aina opetella, mutta tätä tylsäksi haukuttua perusratsastusta tuli miettiä joka kerta, kun hevosen selkään nousi.

[Daniel]

Tunti vihdoin tullut.

[Emmy]

Aristo tuntui alla kapealta, pieneltä ja kiemuraiselta. Minusta tuntui, ettei ruuna kulkenut ollenkaan suoraan ja venkoili vaan. Daniel sanoikin, että siellä selässä pitää istua tasapainoisesti, jotta heppa kulkee suoraan. Ja rennosti.
Aluksi haimme puolipitkällä ohjalla rentoa ja etenevää käyntiä. Aristo oli aluksi vähän haluton, mutta kyllä sieltäkin rupesi pikkuhiljaa kivaa liikettä löytymään.
Ennen kuin otettiin ohjat tuntumalle, Daniel kehotti tutkailemaan, miten hevonen muuttuu, kun ohjastuntumaa tiivistetään. Aristo ainakin rupesi heti hiipimään ja letkeys käynnistä katosi, kun otin ohjat. Sain hetken hakea taas tiiviimmällä tuntumalla takaisin sitä hyvää käyntiä.

Istunnan lisäksi kiinnitimme huomiota käsiin, olivathan ne aika olennainen osa kokonaisuutta. Onko toinen käsi voimakkaampi kuin toinen ja mistä se johtuu. Itse olen ainakin pitkään tiedostanut, että oikea käteni on paljon vasenta voimakkaampi ja siihen olen yrittänyt kiinnittää huomiota. Yleensä se vaan kyllä unohtuu.
Kun oltiin käsiä ihmetelty tarpeeksi, ruvettiin tekemään siirtymisiä ilman jalustimia. Pidin siirtymisistä, niissä sai usein hevosen kivaksi ja kuulolle. Daniel myös otti jokaisen henkilökohtaiseen syyniin ympyrälle.
Itse sain Ariston kanssa palautetta istunnan suoruudesta. Tuppaan vähän valumaan aina toiselle puolelle.
-Kun oma paino jakautuu tasaisesti hevosen molemmin puolin, kulkee hevonenkin suoraan, Daniel neuvoi.

Siirtymisien jälkeen Aristo alkoi tuntua jo tosi kivalle. Se oli tuonut takapäätäkin töihin ja liikkui melko letkeästi ja vastasi apuihin. Tästä tilanteesta olikin hyvä jatkaa ravityöskentelyyn ja tempomuutoksiin. Toisella kohtaa maneesia mentiin pientä ravia ja toisessa isoa ja letkeää.
Pieni ravi onnistui meidän kanssa paremmin, tosin Aristo välillä vähän tikitti. Isoon raviin taas en mielestäni saanut ihan niin paljon kokoa ja letkeyttä kun halusin. Danielin mielestä Aristo kulki kuitenkin kivasti, se ei ollut järin iso hevonen joten askeleetkaan eivät tarvinneet olla niin isoja.

Ravien jälkeen huilattiin hetki ja sitten ruvettiin tekemään laukannostoja. Jes! Laukkatyöskentelystä olen aina pitänyt.
-Nostetaan ja siirrytään harjoitusravista, eli haette ensin hyvän harjoitusravin, nostatte laukan, laukkaatte korkeintaan puoli ympyrää, yrittäen saada hyvän rytmin ja valmistelette sitten siirtymisen takaisin harjoitusraviin. Yrittäkää saada mahdollisimman pehmeitä siirtymisiä, Daniel selosti tulevaa tehtävää.
Ariston kanssa homma rullasi ihan hyvin, suoraan harjoitusraviin siirtyminen on aina vähän hankalampaa, mutta huomasin valmistella siirtymisen hyvin ja pitää oman kropan kasassa, jolloin siirtymisistä tuli hyviä. Kun oma kroppa jostain kohtaa levisi, levisi käsiin koko pakka ja homma meni plörinäksi.
Hyviä siirtymisiä ja nostoja saatiin kuitenkin Ariston kanssa aikaiseksi. Molempiin suuntiin tehtyjen nostojen jälkeen, päästiin laukkaamaan yhtäjaksoisesti uralle. Se vasta mukavaa olikin, kun löysi sen oikean rytmin ja tahdin ja pääsi laukkaa vähän ratsastamaankin.

Lopuksi vielä ravailtiin hevoset rennoiksi. Aristokin rupesi jo hakeutumaan hieman kuolaimelle ja kulki tosi kivasti. Tämmöisiä perustunteja pitäisi olla enemmän, näillä oppii oikeasti mistä lähtee sitä hyvää ratsastusta rakentamaan.

KIITOS TUNNISTA!

[Pihla]

Tuijotin Eelaa, joka tuntui suorastaan odottavan minua ja varusteita karsinaan. Tamma vaikutti jo ensinäkemiseltä siltä, ettei sitä kiinnostanut yhtään.
”Tästä tunnista tulee niin hauska,” mutisin itsekseni ja astuin karsinaan.

Pääsimme kaikesta huolimatta enemmän tai vähemmän kunniakkaasti maneesiin. Daniel näytti jo maneesin keskellä seistessään hiukan pelottavalta. Mihin se Topia ratsastanut Daniel oli yhtäkkiä kadonnut? Tiesin jo Eelan satulaan noustuani, että tunti tulisi olemaan yhtä tuskaa. Olin valmistautunut siihen henkisesti, mutta fyysisestä puolesta en osannut sanoa yhtään mitään. Minä jos kuka tarvitsinkin istuntatuntia! Eela vain ei tuntunut yhtään hevoseltani, joten odotukseni tunnista olivat matalalla. Daniel selittikin juuri siitä, kuinka meillä kaikilla oli erilaiset ratsut kuin yleensä. Kieltämättä, Pyry Windin selässä tai Emmy Ariston satulassa eivät olleet kovin tavallinen näky. Tarkemmin ajateltuna muillakaan ei ollut yhtään sen helpompaa kuin minulla, joten valittaminen olisi ollut ihan turhaa. Oli pakko ottaa vastaan se, mikä oli edessä.

Tällä tunnilla pelattaisiin istunnalla. Se kävi selväksi jo alusta alkaen. Käyntisiirtymiset istuntaa käyttäen eivät olleet mikään helpoin juttu Eelalla. Tamma oli ihan eri maata, mihin olin tottunut! Daniel selittikin, että pienikin puristus teki Eelasta kipittävän ja kireän hevosen. Sen sain kyllä huomata hyvinkin nopeasti. Rentous vaikutti Eelaan todella paljon. Oli hankala pitää itsensä rentona ja tehdä samalla siirtymisiä. Totesinkin heti alkutunnista, että kroppani vaati huoltoa ja pikaisesti! Olisin voinut lopettaa tunnin jo käyntiosuuksien jälkeen. Omasta mielestäni ratsastin yleensäkin istuntaa käyttäen, mutta nähtävästi työskentelyni oli normaalisti tuplasti kevyempää.

Harjoitusravi ilman jalustimia oli minulle aina yhtä kamala paikka. Suoriuduin tehtävästä kuitenkin suhteellisen hyvin. Vatsalihakseni vain huusivat jo sen jälkeen apua. Daniel neuvoi minua rentouttamaan jalat. Puristin satulaa polvella, joten jalan rentouttaminen helpotti siinä mielessä. Vatsalihakseni vain joutuivat entistä kovempiin töihin sen jälkeen. Daniel kuitenkin mainitsi, että jalan rentouttamisen jälkeen istuntani muuttui heti paljon siistimmäksi. Siitä palautteesta olin iloinen.

Olin iloinen, että koko tuntia ei tarvinnut mennä ilman jalustimia. Ravityöskentelyn jälkeen aloitimmekin laukkaamisen. Pääty-ympyrällä laukkaaminen oli ihan hauskaa. Eelalla oli hauska laukka, joka pyöri todella kivasti aina välillä. Ensimmäiset laukka-ravisiirtymiset olivat vain täyttä hapuilua ja taisinkin tehdä kaikki virheet, joista Daniel oli varoittanut. Hyvin pian sain kuitenkin valmisteltua siirtymiset paremmin ja ne alkoivat heti tuntua paremmilta. Suunnanvaihdon jälkeen Eelasta tuli jostain syytä paljon kuuliaisempi ja siirtymiset onnistuivat vielä paremmin. Laukkaosuuksien jälkeen olinkin yhtä hymyä koko lopputunnin! Vatsalihaksia tunnilta vaadittiin, mutta sitä osasin odottaakin. Oikeastaan olin todella tyytyväinen sekä itseeni, että ratsuuni, niin outo kuin se olikin. Kiitos tunnista!

[Pyry]

"Hyvin teillä menee, eikös niin Windiseni?" Cella rapsutti luimuilevaa hoidokkiaan ja varmistettuaan satulavyön ja toivotettuaan hyvää tuntia Pyrylle, lähti maneesin hiekan yli ulko-ovea kohti.
Pyry katseli mietteissään Cellan perään. Se ei kai pelännyt mitään. Huvikseen hoiti Windiä, joka pureskeli tyytymättömän oloisena kuolaintaan Pyryn alla ja tuntui vieraalta. Lisäksi sillä oli oma hevonen. Ja se ei kai ollut ihan köntsät housuissa ajatuksesta Danielin silmien edessä ratsastamisesta... 



Noh, saattoi kai se tuntua ratsastukselta. Mutta ei se kai ihan siltä näyttänyt. Daniel kai yritti piilotella rehellisiä mielipiteitään, mutta miehen kasvoilta pääsi välillä paljastumaan oikeat tunnelmat. Windi köpötti eteenpäin takajalat sievästi tallissa ja selkä jännittyneenä. Ja Pyry selässä pohtien minkä ihmeen takia tällaiseen menoon laittaa aikaansa ja rahaansa...