|
Post by Salma on Sept 26, 2022 21:40:13 GMT 2
HUBERTUSRATSASTUS 2.10.2022Kirpeässä syyssäässä ratsastetaan Seppeleen ruskasta liekehtiviin maastoihin perinteiselle hubertusratsastukselle. Oikean ketunmetsätyksen sijaan tässä tapahtumassa eniten kunniaa kerää se, jonka tweedtakki on hienoin ja hevonen ketterin risuesteiden ylittäjä.
Hubertusratsastus alkaa Seppeleen tallipihalta, josta ratsastetaan reippaassa ravissa ja laukassa kohti Artsilan lähistöllä sijaitsevaa metsästysmajaa. Matkan varrella on useita maastoesteitä (risuja, tukkeja, pieniä vesihautoja, heinäpaaleja jne.), joiden yli uhkarohkeimmat voivat hypätä. Estekorkeus on maksimissaan 100 cm ja esteet voi halutessaan kiertää.
Artsilan kesälaitumien vieressä sijaitsevalla sänkipellolla kisataan hubertusratsastuksen helmi, varsinainen ketunmetsästys. Osallistujista arvotaan kettu, joka karauttaa kettupuuhka harteillaan muita ratsukoita karkuun. Ensimmäisenä ketun kiinni saanut pääsee vuoden 2022 hubertusratsastuksen ketuksi ja uudelle ketulle kohotetaan perinteiden mukaisesti alkoholiton malja katajanmarjakuohuvaa satulassa.
Ratsastuksen jälkeen hevoset on mahdollista jättää lepäämään väliaikaistarhaan metsätysmajan liepeille. Majalla järjestetään hubertusillallinen ja Henri Aho soittaa akustisia kappaleita puoleenyöhön asti. Metsästysmajan sauna lämpeää loppuillasta.
Kello 23 tapahtuma muuttuu täysi-ikäisille suunnatuksi - ja metsästysmajalla nousee kieltolaki! Kieltolaki ja siihen liittyvät ohjeet käydään läpi juhlavieraiden kanssa illan aikana.
Metsästysmajalle on tuotu otsalamppuja ja lyhtyjä, joiden valossa halukkaat voivat illan tullen ratsastaa takaisin Seppeleeseen. Metsästysmajalla on myös mahdollisuus majoittua: sänkypaikkoja on kahdeksalle ja lattiapaikkoja patjoilla parillekymmenelle.
Päiväksi on luvattu viileää tuulta ja satunnaista auringonpaistetta.
Ohjelma:
klo 16 kerääntyminen tallipihalle klo 16:30 valokuvaus, lähtö klo 16:30-17 hubertusratsastus ja ketunmetsästys klo 17:05 maljannosto uudelle ketulle klo 18-00 hubertusillallinen, Henri Aho soittaa klo 23 kieltolaki alkaa!
Maksaminen:
Hubertusratsastuksesta pelataan Discord-roolipeli 2.-3.10. Tapahtumaan on kuitenkin mahdollista osallistua, vaikka ei olisi mukana roolipelissä. Tällöin tapahtumasta tehdään yksi vapaamuotoinen maksu.
Osallistuminen:
Tapahtuma on avoinna kaikille seppeleläisille. Ilmoittautuminen Discord-roolipeliin ei ole pakollista. Jos haluat hahmosi toimivan piköörinä (2 kpl) tai masterina (1 kpl), tee ilmoittautuminen tässä topikissa ja mainitse asiasta.
Piköörit huolehtivat, että ryhmä pysyy kasassa ja ratsastus etenee turvallisesti, master taas vastaa maastoratsastuksen johtamisesta ryhmän kärjessä Salman kanssa.
VIP 2.10.
Osallistujat:
Salma - Bona Pyry (master) - Laila Lyyti (pikööri) - Oili Valtsu (pikööri) - Sirius Hannes - Chilly Aleksanteri - Ruttu Juli - Halla Fiia - Easy Manny - Arktik Liinu - Whinny Jasmiina - April Eedi - joku Ada - joku / Tonttu Emmy - Chico Saaga - Abrianna Lola - Poem Sonia Stordahl - Pinja Sisu - Susu Cepu - Agi Kiri - Paahtis Anna (esittää kettua) - Muhku Iiris (voittaa kettupuuhkan) - Vappu (Miilo) (23)
|
|
Iiris
Perustallilainen
Posts: 117
Hoitoheppa: Vappu
|
Post by Iiris on Oct 2, 2022 16:01:39 GMT 2
|
|
|
Post by Salma on Oct 4, 2022 20:30:08 GMT 2
|
|
|
Post by Anne on Oct 26, 2022 10:15:10 GMT 2
Anna ja Muhku kettuna!
|
|
|
Post by Salma on Oct 26, 2022 18:03:30 GMT 2
|
|
|
Post by Pyry on Jan 9, 2023 16:16:08 GMT 2
Kauniit kimot johtamassa vauhdikasta maastoa!
|
|
Sisu
Perustallilainen
hmm? miks katot mua noin?
Posts: 208
Hoitoheppa: Susu
Koulutaso: HeB
Estetaso: 80cm
|
Post by Sisu on Apr 22, 2023 14:44:35 GMT 2
Ensimmäinen hubertusratsastus ikinä. Ajatus oli tuntunut hauskalta, mutta nyt tallipihassa seistessä alkaa pieni epäilys vallata mielen. Olikohan tämä sittenkään niin hyvä idea? Edessä olisi maastoesteitäkin, joista toivottavasti edes muutama olisi mun tasolleni sopivia. Susu ei vaikuta hermostuneelta, se suorastaan palaa jo halusta lähteä. Ympärillä leijaileva odottava jännitys on saanut sen muuttumaan viulunkieleksi, ja mä annan katseeni kiertää muissa ratsukoissa. Onkohan kukaan muu täällä ensikertalainen? Pakko olla. Toivottavasti on.
—
Tweedtakin kaulus alkaa puristaa, kun mä suoristan itseni Susun selässä ja kerään ohjia lyhyemmiksi. Kohta alkaisi hubertusratsastuksen huipentuma: ketunmetsästysosio, jossa päästäisiin revittelemään Artsilan peltojen halki kettupuuhkan perässä. Muhku ja Anna on valittu kettupuuhkan kantajaksi, ja se aiheuttaa porukassa pientä hihittelyä. Muhkun kaltainen tankki kuulema tuskin pääsisi pinkomaan niin kovaa karkuun, että tehtävä olisi kovin vaikea. Mua kuitenkin hermostuttaa, kun Susu aistii muiden hevosten ja ratsastajien jännityksen ja pörhistelee nyt pää korkealla steppaillen levottomasti mun allani. Joudun keskittymään omaan hengitykseen ja sen tasaamiseen, kun lähtömerkki viimein annetaan ja edellä ratsastava Anna kannustaa kylmäverisen ratsunsa eteen.
Mä ehdin hädin tuskin painaa pohkeita kiinni Susun kylkiin, kun se jo suorastaan räjähtää liikkeelle. Muutkin hevoset ovat ampaisseet eteenpäin niin kovalla vauhdilla, että hetken ajan mä pelkään koko joukon villiintyvän niin, että koko ketunmetsästys muuttuisi vaaralliseksi sekasorroksi. Varmuuden vuoksi - ja osittain oman jännityksenikin takia - pidätän Susua reilusti, ja se protestoi pidätteitä vastaan viskomalla päätään ja heittämällä takapäätä ilmaan. Mä heilahdan eteenpäin satulassa, mutta tamma hidastaa kuitenkin, vaikkakin vastahakoisesti. Meidän ohi vilahtaa muutama vauhdikkaampi ratsukko, ja pian porukan etulinjalta kuuluukin jo ilonhuutoja ja riemunkiljahduksia. Kettupuuhka on napattu!
Hevoset ovat väsyneitä, kun ne jätetään lepäämään metsästysmajan viereen kasattuun tarhaan. Susu käy ensimmäisenä piehtaroimassa löytämäänsä kosteaan kohtaan, ja pari muutakin hevosta käy tekemässä sen jälkijunassa saman. Mä olen aivan liian väsynyt ratsastamaan takaisin Seppeleeseen tänään, joten me jäätäisiin viettämään yö metsästysmajalle. Mä lähden kävelemään muiden perässä hitaasti kohti majan sisäänkäyntiä. Siellä olisi tarjolla hulppea hubertusillallinen, ja vatsa muistuttaakin olemassaolostaan kurisemalla äänekkäästi. Mielessä vilahtelee jo filminauhan tavoin kuvia notkuvasta buffetpöydästä, johon saisin pian iskeä kynteni ja hampaani.
Takaa kuuluu kiljahdus ja kavioiden töminää. Mä käännyn ympäri takaisin tarhaan päin vain huomatakseni, miten Susu ja kymmenen senttiä pienempi Abrianna on ryhtyneet villiin leikkiin, ja juoksevat nyt peräkanaa ympäri tarhaa kiemurrellen muiden hevosten välissä kuin mitkäkin barrel racing -tähdet. Pienempi Abrianna pääsee sukkelammin karkuun, ja Susu joutuu nopeasti hyväksymään tappionsa joutuessaan Paahtiksen ja Arktikin tiiviin rapsutteluhetken keskeyttämäksi. Tamma puhisee pää koholla ja kuopaisee maata, mutta oriit eivät suostu siirtymään pois sen tieltä, joten lopulta Susun on luovutettava. Se kääntyy kannoillaan ja ravaa suorinta tietä juoma-astialle tunkien turpansa syvälle vedenpinnan alle. Turpakarvat vettä valuvina se nostaa päätään katsoakseen perääni, ja meidän katseet kohtaa pienen hetken ajaksi.
Mä jatkan hymyillen matkaani kohti majan perällä odottavaa tarjoilupöytää. Koko mökin täyttävä huumaava tuoksu hyväilee jo sieraimia. Kettupuuhkaa ei tällä kertaa saatu, mutta hengissä selvittiin!
|
|