|
Post by Pyry on Feb 23, 2015 23:44:47 GMT 2
Voi ei, voi ei, huono idea, todella huono idea.
Hälytyssireenit ulvoivat Pyryn pään sisällä niin kovaa, että meteli peitti kaikki ulkopuoliset äänet. Ihan vieras hevonen ja ihan vieras laji ja tarhassa vielä! Pyry oli ollut näkevinään Kasperin raahaamassa tynnyreitä tarhaan, mitä tästäkin tulisi… Rautias tamma tuijotti Pyryä kyllästyneen näköisenä, sen ajatukset tuntuivat kulkevan rauhallisemmassa tahdissa.
Lännensatula tuntui ja näytti vieraalta (ja raskaalta!) ja sen kanssa pähkäilyyn kului minuutti jos toinenkin. Helpotuksekseen Pyry ei näyttänyt olevan ainut, jonka peukalo oli siirtynyt tänä aamuna keskelle kämmentä. Edes Jasonin ammattimaisella äänensävyllä lauotut neuvot eivät auttaneet tässä tapauksessa. Pyry vilkaisi hädissään Humun vierellä seisovaa Tuuliaa. Tyttö vastasi yhtä hämmentyneellä ilmeellä ja olankohautuksilla. Onneksi Krister jaksoi kärsivällisesti tarkastaa joka ratsukon satulavyöt ja suitsitukset vuorollaan. Lopulta tuntilaiset alkoivat olla valmiita, Pyry kokosi ohjat käsiinsä ja Huiska huokaisi kärsimättömän oloisena.
”Sori, että tässä kestää”, Pyry mutisi tammalle ja lähti sitten muiden mukana taluttamaan ratsuaan maneesin taakse.
Takatarhassa odotti kolme tynnyriä kolmioon aseteltuina. Muut tuntilaiset katselivat tynnyreitä aivan yhtä epäluuloisina kuin Pyrykin, Myntti pörähti äänekkäästi tutkiessaan yhtä niistä. Pyry ponnisti ähkäisten Huiskan selkään. Apua, miten vieraalta ja erilaiselta se tuntuikaan Reinoon verrattuna! Poika istui satulassa jäykkänä ja vastusti kiusausta kerätä ohjat tiukasti käteensä. Huiska yritti parhaansa olla välittämättä jäykästä ratsastajaan ja nyppi ohjaa pidemmäksi. Se asteli lumen seassa vakain askelin ja sai liikkeillään Pyryn hiljalleen rentoutumaan. Kunnes tuli ravin vuoro.
Reino ravasi pienellä liikkeellä ja rauhallisesti eteenpäin, Huiskan askeleet tuntuivat siihen verrattuna vähintäänkin GP-tasoisilta ravilisäyksiltä ja vauhtiakin oli astetta enemmän. Pyry yritti keskittyä rauhalliseen kevennykseen ja aina välillä Kristerin neuvosta taputti tammaa kaulalle. Pärskähtelevä tamma alkoi sekin rentoutua.
Tynnyreiden kiertäminen sai hiljalleen hevoseen uudestaan eloa. Istu rennosti, liikkeen mukana, älä tarraa polvella kiinni… Tuttu mantra alkoi pyöriä Pyryn päässä. Kristerin suusta päästämä sana ”laukka” muljautti vatsanpohjasta.
”Pyry voi kyllä tulla ravissa, jos Huiska kuumenee liikaa”, Krister sanoi nähdessään pojan jännittyneen ilmeen. Pyry yritti luoda kasvoilleen hymyn tapaista, päässä laukkasi ajatukset jo vauhdilla. Kuumenee? Liikaa?! Toinen käsi ohjautui automaattisesti satulannuppiin (miksi ihmeessä muissakin satuloissa ei ollut sellaista!) ja jännittyneenä Pyry kannusti ratsunsa raviin. Huiska lähestyi korvat hörössä tynnyreitä, kiersi laajan uran (”Muista ulkoavut!”) ja jatkoi seuraavalle. Se kierrettiin taas turhan läheltä, mutta viimeiselle tynnyrille löytyi parempi reitti.
Kolmannen kerran viimeisen tynnyrin kierrettyään Huiska jatkoi vauhdikkaassa ravissa takaisin aloituspisteelle ja sen ohikin Pyryn yrittäessä hiljentää ratsuaan. Päähän nousi mielikuva Vermon takasuorasta, ei suinkaan rennossa jogissa etenevästä ratsukosta. Kasvot punoittivat ja takin alla hiki virtasi pieninä noroina selkää pitkin. Huomenna sängystä noustessa muistaisi tehneensä töitä.
Käsky loppuverryttelyyn ei tullut hetkeäkään liian aikaisin ja sen myötä Huiskankin mieliala alkoi rauhoittua. Hetken ravailtuaan tuntilaiset vaihtelivat ajatuksiaan toistensa kanssa ratsujensa selistä.
”Olipahan erilaista”, Pyry vastasi Claralle. ”Mutta nyt kun selvittiin hengissä, niin täytyy sanoa että aika hauskaakin.”
Pyry kiitti Huiskaa silittämällä sen hionnutta kaulaa ja laskeutui sitten selästä. Hän silitteli tamman kutiavaa päätä odottaessaan muita. Ajatella, tässä hän oli vieraan hevosen kanssa barrel racing –treenien jälkeen. Ajatus sai pojan naurahtamaan. Kaikkea sitä tuleekin harrastettua.
TM
|
|
|
Post by Pyry on Feb 15, 2015 19:34:02 GMT 2
|
|
|
Post by Pyry on Feb 2, 2015 10:40:17 GMT 2
Vielä pari viikkoa koulukiireitä edessä, sitten ehdin taas keskittyä muuhunkin elämään. :>
|
|
|
Post by Pyry on Jan 1, 2015 15:25:58 GMT 2
1.1.2015Uuden vuoden pippalot on juhlittu, kohta aletaan palata jälleen arkeen.
|
|
|
Post by Pyry on Dec 29, 2014 22:39:37 GMT 2
29.12.2014Eikö ne ihmiset tajua, että poloinen hevonen pitää viedä välittömästi sisään kärsimästä lumesta ja kylmyydestä ja pimeästä ja nälästä... Supertoimintaa tarinoinnin ja piirrustusten osalta. Laitan supermerkin tähän, tässä herätti niin upea talven tunnelma, että! =)
|
|
|
Post by Pyry on Dec 29, 2014 16:13:14 GMT 2
24.12.2014
”Aisa nostetaan rahkeen päälle.” ”Ok.” ”Ja sitten luokin pää rahkeen lenkistä näin…” ”Joo.” ”Luokki kaulan yli, siirry vaan sinne toiselle puolelle.” ”Mjoo.” ”Nosta aisa tähän… ja rahkeen lenkistä kiinni, luokin takaa yli.” ”Öö…” ”Rahkeen pää luokin päähän.” ”Mistä..?” ”Ja sitten rinnustin kiinni, kiristä reilusti.” ”…” ”No niin, se on valmis. Ensi kerralla sä osaatkin tän jo itse.” ”…hjuu.”
Pyryn viimeinen vastaus tuli empien ja hämmentyneenä. Luokkivaljastus näytti ensikertalaisen silmiin mystilliseltä salatieteeltä. Krister taputti Reinoa kaulalle ja alkoi pakata reen takaosaan lyhtyjä. ”Pidähän nää tallessa”, hän huikkasi Pyrylle ojentaen tulitikkuaskia. ”Muuten tulee pimeä reissu”, mies jatkoi naurahtaen. Pyrykin uskalsi jo hymyillä rennommin kun pääsi reen kyytiin.
Tallipiha oli täynnä hevosia, osa steppaili paikallaan hermostuneena, muutama katseli ympärilleen rauhallisemmin. Reino haukotteli venyttäen kaulaansa, se ei ollut laisinkaan vakuuttunut ympärillään tanssahtelevien ja pörisevien hevosten menosta. Anne huuteli ohjeita parhaansa mukaan, lyhyt epätoivoinen katse vilahti hänen kasvoillaan herkimpien puoliveristen (Eela vinkaisi loukkaantuneena Ariston osuessa liian lähelle) ja paukapäisimpien ponien (Gitta nappasi hampaillaan kiinni ilmasta yrittäessään osua Vennan takapuoleen) yrittäessä aiheuttaa yleistä kaaosta. Lopulta nelijalkaisten jono pääsi poistumaan tallipihalta.
~~~
Lumi pyrytti vasten kasvoja. Pyry puristi nahkarukkasillaan ohjien perästä kiinni ja heilutteli varpaitaan kenkien sisällä. Anne oli löytänyt jalkojen lämmikkeeksi ihkaoikean porontaljan, jonka Pyry oli ottanut kiitollisena vastaan. Reessä istuminen ei ollut kaikkein lämmintä hommaa. Silmälasien linssit täyttyivät pienistä hiutaleista. Reinon edessä kävelevän Hestian selässä keikkuva Tuulia kääntyi katsomaan taakseen ja hymyili Pyrylle. Poika yritti hymyillä takaisin, mutta virne muuttui ennemminkin irvistykseksi tuulenpuuskan lyödessä lunta vasten kasvoja.
Hiljalleen tuuli laski ja lumisade muuttui lempeämmäksi. Aisakello kilkatti reessä Reinon ravatessa rennosti. Se päristeli, korvat olivat terhakkaasti hörössä. Ruuna selkeästi nautti hetkestä ja joustavan lumen tunnusta kavioidensa alla. Reen takana kulkevat isommat hevoset ravasivat nekin, Reinon edellä kulkevista poneista osa laukkaili reippaassa tahdissa. Osa ratsukoista oli pukeutunut jouluisasti, hevosetkin olivat saaneet punaista ylleen. Pyryn päässä oleva tonttulakki heilui tuulen mukana kilisyttäen pientä tiukuaan.
Vaikka päivät olivatkin jo alkaneet hiljalleen pidentyä, hämärä ehti laskeutua lenkin aikana. Krister ja Anne hyppäsivät satulasta alas ja tulivat Pyryn avuksi sytyttelemään lyhtyjä. Takaa jonosta kuului jännittynyttä päristelyä ratsastajien saadessa lepattavat lyhdyt käsiinsä. Pyry vilkaisi taakseen nähdäkseen kuinka Alex tuijotti selkeästi erittäin vaarallista lyhtyä sieraimet levällään. Sen selässä istuva Eetu rauhoitteli ruunaa. Ratsukot näyttivät kauniin jouluisilta kynttilöiden valossa vaikka Windi yrittikin rikkoa kaunista hetkeä irvistelemällä vierellään kävelevälle Hyperionille.
Reki liukui kevyen oloisesti hangella. Se tuntui paljon vakaammalta ja turvallisemmalta menopeliltä kuin Pyry oli uskaltanut ajatella. Vaikka Pyry olikin tuijotellut Reinon takapuolta muutamaan otteeseen ohjasajaen tai koppakärryjen kyydistä, ajaminen oli vielä vierasta ja poika meinasi rääkäistä kauhusta tajutessaan joutuessaan yksin reen kyytiin. Reino vaan ei pettänyt tälläkään kertaa ja vaikka se kulkikin innokkaasti, meno tuntui hallitulta ja hyvältä.
~~~
Tallin piha oli jo ehtinyt muuttua pimeässä eri näköiseksi jouluisen hevosletkan saapuessa takaisin. Pienet tuikut paloivat lyhdyissään seinillä ja pelkkä ikkunoista tulevan valon katsominen tuntui lämmittävän. Tallilaiset jalkautuivat, ympäriltä kuului ehkä liitoitellunkin kivuliaita parahduksia jäätyneiden varpaiden ja polvien tömähtäessä maahan. Krister lupasi jäädä auttamaan Pyryä Reinon valjastuksen purkamisessa. Apu kelpasi, kohmeisilla sormilla tiukkaan puristuneiden lenkkien auki saaminen ei ollut helpoin homma. Reinon vapauduttua valjastuksestaan se käveli tyytyväisenä tallin lämpöön, joka tuntui erittäin tervetulleelta, varmaan itse kunkin mielestä. Vielä iloisemmalta se vaikutti saadessaan heinäkasan eteensä ja jäi rouskuttamaan rauhallisesti suuria leukojaan. Reinon tavaroita pois viedessään Pyry eksyi tallin ovesta vielä hetkeksi pihalle. Pakkanen tuoksui kirpeältä ja sai pihan kimmeltämään. Tästä joulusta muotoitui erilainen kuin aikaisemmista. Pyry viettäisi joulua itsekseen, omassa asunnossaan, uudella paikkakunnalla. Ajatus tuntui pelottavalta ja jännittävältä. Silti hän ei tuntenut oloaan yksinäiseksi. Ympärillä oli sekä kaksi- että nelijalkaisia ystäviä.
Tähdet kimmelsivät pimeällä taivalla, ilman kaupungin valosaastetta näky oli lähes hyytävän kaunis. Taivaan kantta pitkin kulki yksinäisenä pisteenä satelliitti. Pyry hymyili ja päätti sen kelpaavan tähdenlennoksi. Hän lausui mielessään hiljaisen toiveen joulurauhasta ja onnesta tulevalle vuodelle.
Ovi narahti hänen takanaan. ”Hei siellä, alahan tulla sisälle, ettet jää ilman lämmintä mukillista”, Rosa huikkasi oven raosta ja katosi sitten takaisin sisälle nauraen. Pyry vilkaisi vielä kerran valkoista pihaa ja kääntyi sitten tallia kohden.
|
|
|
Post by Pyry on Dec 25, 2014 21:27:04 GMT 2
25.12.2014Ensimmäisen joulupäivän aamuna tallissa oli hiirenhiljaista. Pahin jouluhälinä oli asettunut uomiinsa ja hevoset saivat tarhailla rauhassa pakkasen purressa pienesti. Ruunalauma vietti aamuaan rauhassa toistensa lomassa ja Pyry päätti antaa hoidokkinsa viettää vielä lyhyen torkkuhetken ennen lenkille lähtöä. Tallin lämpö tervehti ovelta, viimeisiä karsinoita siivoava Kasper vilkaisi sisälle tulijaa happamasti. ”Kiitti superisti lahjasta”, hän totesi lakonisesti. Pyry ei voinut pidättää nauruaan. Joululahjaostoskierros oli tehty kirpputorilla. Levyjen seasta silmiin oli osunut varsinainen superlahja, Laineen Kasperin cd-levy. ”Sori, oli pakko”, Pyry virnisti mennessään. Kasper tuhahti karsinassa. Oleskeluhuoneen pöydälle oli kertynyt kasa joulukortteja, Pyry lueskeli niistä muutaman ennen kuin istahti alas pöydän ääreen katselemaan ikkunasta ulos. Jouluna olo oli aina vähän haikea. On ikävä lapsuuden jouluja, odotusta, jännitystä, huolettomuutta. Perinteitä ja perheen läheisyyttä. Hyvää mieltä ja rauhaa. Tuntuu, että niitä asioita on vaikea löytää näin vanhempana. Pitäisi alkaa luoda omia perinteitä, omia tapoja viettää joulua. Vanhemmat lähtivät viettämään uudenlaista joulua etelään, sisko meni poikaystävänsä perheen luo viettämään maalaisjoulua. Pyryäkin oli toki pyydetty mukaan, mutta vieraat ihmiset ja vieras paikka eivät houkuttaneet. Aatto oli talleilun jälkeen jatkunut kotona. Muutama laatikko oli lämmennyt mikrossa ja kalatiskiltä ostettu savukala niiden kanssa. Omalla tavallaan oli mukavaakin olla yksin, mutta jotain puuttui. Seuraa, lämpöä. Pyry nousi ylös penkiltä ja venytellen siirtyi oleskeluhuoneen ovelle. Rappuset narisivat askelten alla ja tallista kuului puhetta. Daniel ja Lynn olivat lähdössä maastoon ja tervehtivät lämpimästi. Daniel näytti selkeästi kärsivän joulustressistä, maastoilu olisikin varmasti parasta lääkettä siihen. Pihalla paistoi aurinko pitkästä aikaa. Lumi narskui askelten alla Pyryn kävellessä ruunatarhalle. Tuttu näky, Reino nuokkumassa puoliunessa muiden hevosten keskellä, odotti Pyryä. Korvat lopsahtivat eteenpäin ihmisen lähestyessä ja muutkin ruunat kiinnostuivat mahdollisista taskuissa piilevistä herkuista. Pyry joutui tuottamaan niille pettymyksen, vaikka joulu olikin. Riimunnarun lukko kilahti kiinni ja lumi heikosti pöllyten Reino lähti seuraamaan hoitajaansa tarhan portille. ~~~ Maneesin valot olivat vielä poissa päältä. Ne syttyivät välkähdellen katossa Pyryn vetäessä ovea kiinni. Oveen hän oli jättänyt kyltin varoittamaan vapaana olevista hevosista. Alkukävelyiden jälkeen hän napsautti narun pois Reinon suitsista. Se jäi hölmistyneen oloisena seisomaan keskelle maneesia, kuin ihmetellen kavereiden ja ratsastajien puutetta. Pyry yritti maiskauttaa ruunaa liikkeelle, mutta se tyytyi hiekan kuopimiseen ja haisteluun. Narun heilautus herätti lopulta hevosen, se nosti päätään vingahtaen ja nosti liitelevän ravin. Pyryä nauratti, Reino oli kuin eri eläin venytellessään jalkojaan hiekan päällä. Hevonen lopulta tajusi homman idean ja juoksi häntä tötteröllä pitkin pitkiä sivuja. Suunnanvaihto, muutama laukka-askel, pukki ja liukuva pysähdys maneesin toiseen päähän. Pää ylhäällä se korskahti kuulostaen lähinnä dinosaurukselta. ”Hiaaano”, Pyry totesi maanitellen äänellään ruunaa rauhoittumaan mutta kerran liikkeelle lähdettyään vauhtia oli tylsä hidastaa. Reino vaihtoi keskihalkaisijalla laukan, teki terävän suunnanvaihdoksen, heitti uuden pukin ja kiihdytti pitkälle sivulle. ”Soooo jaaaa…” maneesissa kaikui heikosti. Pärskähtelevä ruuna laski päätään ja ravasi kaula pitkänä katsomon ohi. Jalkojen tasaisen symmetristä liikettä oli melkeinpä terapeuttista katsella, Pyrykin oli viettänyt useamman hetken kentän reunalla seuraamassa silmä kovana erinäisten hoitohevosten liikkeiden puhtautta. Reinon liikkeet eivät olleet mahtavan ilmavia tai näyttäviä, mutta ruuna kulki puhtaasti ja innokkaasti korvat höröllä. Vielä hetken ravailtuaan se antoi lopulta itsensä kiinni. Pyry heitti ohuen viltin sen selkään ja päätti lähteä jäähdyttelemään hevosta ulos. Auringonvalo häikäisi silmiin. Hevosen hengitys alkoi hiljalleen tasaantua ja pää laskeutui alemmas. Reipas ravistelu sai viltin hangelle ja muka paheksuen Pyry heitti sen takaisin selkään. Kuolain kilahti suussa. Reino käveli tyytyväisenä hoitajansa rinnalla, hallittu riekkuminen työpaikalla tuntui kelpaavan sille. Pyry ajatteli kateellisena, miten hyvältä tuntuisi itsekin päästä joskus kunnolla revittelemään työpaikalla tai muussa hallittua ja hillittyä käytöstä vaativassa paikassa. Askeleet kääntyivät takaisin tallille vartin kävelyn jälkeen. ~~~ Suojat pois, nopea harjaus, venyttelyt porkkanan avulla, jalkojen tarkka läpikäynti. Mieleen painuivat automaattisesti kaikki mahdolliset pienetkin nesteturvottelut ja lämmöt. Kisa- ja yksityishevosten hoitajana toimiminen oli synnyttänyt selkeät ja tarkat rutiinit, joista oli helppo pitää kiinni pitkänkin ajan päästä. Reino sai loimen niskaansa ja pääsi huolellisen syynin jälkeen takaisin oman laumansa pariin. Pyry sen sijaan päätti pyhittää loppupäivänsä Reinon muulle omaisuudelle. Kiillotettua tuli karsinan kippojen lisäksi satula suitsineen ja eilen käytössä olleet valjaat. Myös harjaämpäri sisältöineen tuli käytyä läpi. Ahertamisen jälkeen Pyry etsi vielä kovasti lisätekemistä. Alitajuisesti hän tiesi haluavansa viivyttää kotiin lähtöä. Tallilla olo tuntui mielekkäältä, hän koki olevansa tarpeellinen ja aikaansaava. Kotona hetket muuttuivat toistensa kaltaisiksi, asiat jäivät levälleen ja tekemättä. Vatsasta kouraisi ilkeästi. Eikö hän vain voisi jäädä tänne? ~~~ Ilta alkoi jo pimetä Pyryn astuessa tallipihalle. Tuttu Orionin muodostelma tuikki horisontin yllä. Rigel, Betelgeuze, Bellatrix ja Saiph. Kolme kuningasta, Mintaka, Alnilam ja Alnitak niiden keskellä. Tällaisessa pimeässä illassa Pyry tunsi olonsa turvalliseksi, maisemaa valaisivat vain taivas sekä selän takana oleva talli. Moni muu asia menetti merkityksensä. Hetki kuitenkin rikkoutui todellisuuteen ja Pyry asteli bussipysäkkiä kohden. Matkallaan hän kääntyi vilkaisemaan vielä tallia. Onneksi tässä todellisuudessa oli myös erittäin hyviä asioita.
|
|
|
Post by Pyry on Dec 25, 2014 21:21:52 GMT 2
24.12.2014
”Aisa nostetaan rahkeen päälle.” ”Ok.” ”Ja sitten luokin pää rahkeen lenkistä näin…” ”Joo.” ”Luokki kaulan yli, siirry vaan sinne toiselle puolelle.” ”Mjoo.” ”Nosta aisa tähän… ja rahkeen lenkistä kiinni, luokin takaa yli.” ”Öö…” ”Rahkeen pää luokin päähän.” ”Mistä..?” ”Ja sitten rinnustin kiinni, kiristä reilusti.” ”…” ”No niin, se on valmis. Ensi kerralla sä osaatkin tän jo itse.” ”…hjuu.”
Pyryn viimeinen vastaus tuli empien ja hämmentyneenä. Luokkivaljastus näytti ensikertalaisen silmiin mystilliseltä salatieteeltä. Krister taputti Reinoa kaulalle ja alkoi pakata reen takaosaan lyhtyjä. ”Pidähän nää tallessa”, hän huikkasi Pyrylle ojentaen tulitikkuaskia. ”Muuten tulee pimeä reissu”, mies jatkoi naurahtaen. Pyrykin uskalsi jo hymyillä rennommin kun pääsi reen kyytiin.
Tallipiha oli täynnä hevosia, osa steppaili paikallaan hermostuneena, muutama katseli ympärilleen rauhallisemmin. Reino haukotteli venyttäen kaulaansa, se ei ollut laisinkaan vakuuttunut ympärillään tanssahtelevien ja pörisevien hevosten menosta. Anne huuteli ohjeita parhaansa mukaan, lyhyt epätoivoinen katse vilahti hänen kasvoillaan herkimpien puoliveristen (Eela vinkaisi loukkaantuneena Ariston osuessa liian lähelle) ja paukapäisimpien ponien (Gitta nappasi hampaillaan kiinni ilmasta yrittäessään osua Vennan takapuoleen) yrittäessä aiheuttaa yleistä kaaosta. Lopulta nelijalkaisten jono pääsi poistumaan tallipihalta.
~~~
Lumi pyrytti vasten kasvoja. Pyry puristi nahkarukkasillaan ohjien perästä kiinni ja heilutteli varpaitaan kenkien sisällä. Anne oli löytänyt jalkojen lämmikkeeksi ihkaoikean porontaljan, jonka Pyry oli ottanut kiitollisena vastaan. Reessä istuminen ei ollut kaikkein lämmintä hommaa. Silmälasien linssit täyttyivät pienistä hiutaleista. Reinon edessä kävelevän Hestian selässä keikkuva Tuulia kääntyi katsomaan taakseen ja hymyili Pyrylle. Poika yritti hymyillä takaisin, mutta virne muuttui ennemminkin irvistykseksi tuulenpuuskan lyödessä lunta vasten kasvoja. Hiljalleen tuuli laski ja lumisade muuttui lempeämmäksi. Aisakello kilkatti reessä Reinon ravatessa rennosti. Se päristeli, korvat olivat terhakkaasti hörössä. Ruuna selkeästi nautti hetkestä ja joustavan lumen tunnusta kavioidensa alla. Reen takana kulkevat isommat hevoset ravasivat nekin, Reinon edellä kulkevista poneista osa laukkaili reippaassa tahdissa. Osa ratsukoista oli pukeutunut jouluisasti, hevosetkin olivat saaneet punaista ylleen. Pyryn päässä oleva tonttulakki heilui tuulen mukana kilisyttäen pientä tiukuaan.
Vaikka päivät olivatkin jo alkaneet hiljalleen pidentyä, hämärä ehti laskeutua lenkin aikana. Krister ja Anne hyppäsivät satulasta alas ja tulivat Pyryn avuksi sytyttelemään lyhtyjä. Takaa jonosta kuului jännittynyttä päristelyä ratsastajien saadessa lepattavat lyhdyt käsiinsä. Pyry vilkaisi taakseen nähdäkseen kuinka Alex tuijotti selkeästi erittäin vaarallista lyhtyä sieraimet levällään. Sen selässä istuva Eela rauhoitteli kimoa. Ratsukot näyttivät kauniin jouluisilta kynttilöiden valossa vaikka Windi yrittikin rikkoa kaunista hetkeä irvistelemällä vierellään kävelevälle Hyperionille.
Reki liukui kevyen oloisesti hangella. Se tuntui paljon vakaammalta ja turvallisemmalta menopeliltä kuin Pyry oli uskaltanut ajatella. Vaikka Pyry olikin tuijotellut Reinon takapuolta muutamaan otteeseen ohjasajaen tai koppakärryjen kyydistä, ajaminen oli vielä vierasta ja poika meinasi rääkäistä kauhusta tajutessaan joutuessaan yksin reen kyytiin. Reino vaan ei pettänyt tälläkään kertaa ja vaikka se kulkikin innokkaasti, meno tuntui hallitulta ja hyvältä.
~~~
Tallin piha oli jo ehtinyt muuttua pimeässä eri näköiseksi jouluisen hevosletkan saapuessa takaisin. Pienet tuikut paloivat lyhdyissään seinillä ja pelkkä ikkunoista tulevan valon katsominen tuntui lämmittävän. Tallilaiset jalkautuivat, ympäriltä kuului ehkä liitoitellunkin kivuliaita parahduksia jäätyneiden varpaiden ja polvien tömähtäessä maahan. Krister lupasi jäädä auttamaan Pyryä Reinon valjastuksen purkamisessa. Apu kelpasi, kohmeisilla sormilla tiukkaan puristuneiden lenkkien auki saaminen ei ollut helpoin homma. Reinon vapauduttua valjastuksestaan se käveli tyytyväisenä tallin lämpöön, joka tuntui erittäin tervetulleelta, varmaan itse kunkin mielestä. Vielä iloisemmalta se vaikutti saadessaan heinäkasan eteensä ja jäi rouskuttamaan rauhallisesti suuria leukojaan. Reinon tavaroita pois viedessään Pyry eksyi tallin ovesta vielä hetkeksi pihalle. Pakkanen tuoksui kirpeältä ja sai pihan kimmeltämään. Tästä joulusta muotoitui erilainen kuin aikaisemmista. Pyry viettäisi joulua itsekseen, omassa asunnossaan, uudella paikkakunnalla. Ajatus tuntui pelottavalta ja jännittävältä. Silti hän ei tuntenut oloaan yksinäiseksi. Ympärillä oli sekä kaksi- että nelijalkaisia ystäviä.
Tähdet kimmelsivät pimeällä taivalla, ilman kaupungin valosaastetta näky oli lähes hyytävän kaunis. Taivaan kantta pitkin kulki yksinäisenä pisteenä satelliitti. Pyry hymyili ja päätti sen kelpaavan tähdenlennoksi. Hän lausui mielessään hiljaisen toiveen joulurauhasta ja onnesta tulevalle vuodelle.
Ovi narahti hänen takanaan. ”Hei siellä, alahan tulla sisälle, ettet jää ilman lämmintä mukillista”, Rosa huikkasi oven raosta ja katosi sitten takaisin sisälle nauraen. Pyry vilkaisi vielä kerran valkoista pihaa ja kääntyi sitten tallia kohden.
HM3
|
|
|
Post by Pyry on Dec 25, 2014 13:45:43 GMT 2
13.12.2014
Patronin hopeinen häntä heilahteli Reinon turvan edellä. Täplikäs ruuna yritti kulkea pienempänsä hännässä kiinni ja Pyry yritti parhaansa mukaan saada ratsuaan ohjattua kauemmas ponista. Emmy kääntyi ponin selässä ympäri ja totesi hymyillen, että Patronia ei haittaa Reinon läheisyys, joten Pyry päätti rentoutua satulassaan. Kauaa poika ei ehtinyt pysyä rentona, kun takana kulkevan Ariston turpa ilmestyi käsipuoleen. Reinon korvat kääntyivät taaksepäin ja se nosti päätään ärtyneenä. Pyry taiteili hetken sylissään olevan lyhteen ja käsissä olevien ohjien kanssa. Ruunan selässä istuva Sandra naurahti ja ohjasi rautiaan kauemmas, jonne se jäi turpa pitkällä hamuilemaan kaurojen perään. Metsässä kajahti laulu, Reinon ohjat saivat roikkua puolipitkinä. Rosalta saadut valoköynnökset valaisivat ohjia hauskasti. Alun ujoilun jälkeen Pyrykin uskalsi avata ääntään muiden mukana, Reino kuulosteli ympärillään leijuvia tallilaisten ääniä. Kylään saapuessa ilmaan kaikuu monta ”hevosia!” –huutoa ja ilmassa välkähtää muutama salamavalo. Kaikkien saadessa hevosensa jonkunlaiseen järjestykseen Tuulia aloittaa laulun uudelleen. Tällä kertaa Pyry pääsee mukaan ensimmäisistä sävelistä. Laulu jatkuu sujuvasti ruotsiksi ja taustalle jää hiljainen hymäilykuoro. Laulun jälkeen Tuulia valuu valkoisen poninsa selästä ja jää vastailemaan innokkaiden lasten kyselyihin. Muutama lapsi osoittelee Reinoa ja rohkaistuttuaan lopulta lähestyy ratsukkoa. ”Mikä sen nimi on?” ”Onko se sun oma?” ”Onko se kiltti?” ”Minkä takia se on ton värinen?” ”Miks sulla on mekko?” Pyry yrittää vastailla vauhdilla lauottuihin kysymyksiin parhaansa mukaan. Reino lepuuttaa takajalkaansa ja ottaa rauhallisesti vastaan lasten rapsuttelut ja ihmettelyt. Ruunan pärskähtäessä lapset hyppäävät kauemmas pelästyneinä, mutta Pyry vakuutteli hymyillen ettei hevonen aio syödä ketään. Hevosille kerätään kasa herkkuja, ja ratsukot kääntyvät vilkutellen takaisin tallin suuntaan. Laulut ovat jääneet monen päähän ja jonosta kuuluu välillä hajanaisia rivejä sieltä täältä. Yksi kerrallaan lyhteenkantajat hyppäävät ratsujensa selästä ja asettavat tarjottavansa puhtaalle hangelle. Kylmenneet jalat tärähtävät ikävästi Pyryn valuessa Reinon selästä alas ja polvet tuntuvat kohmeisilta. Hetken paikallaan hyppimisen jälkeen veri alkaa kiertää jälleen jaloissa. Takaisin selkään päästyään matka jatkuu tallille, jossa maneesin valot odottavat katrilliratsukoita. Pyry odotteli innolla jo saunamökin lämpöä. Joku oli lupaillut tänään leivottuja torttuja ja lämpimiä juustoleipiä. Vatsassa kurni jo. HM2
|
|
|
Post by Pyry on Dec 25, 2014 13:42:52 GMT 2
13.12.2014Patronin hopeinen häntä heilahteli Reinon turvan edellä. Täplikäs ruuna yritti kulkea pienempänsä hännässä kiinni ja Pyry yritti parhaansa mukaan saada ratsuaan ohjattua kauemmas ponista. Emmy kääntyi ponin selässä ympäri ja totesi hymyillen, että Patronia ei haittaa Reinon läheisyys, joten Pyry päätti rentoutua satulassaan. Kauaa poika ei ehtinyt pysyä rentona, kun takana kulkevan Ariston turpa ilmestyi käsipuoleen. Reinon korvat kääntyivät taaksepäin ja se nosti päätään ärtyneenä. Pyry taiteili hetken sylissään olevan lyhteen ja käsissä olevien ohjien kanssa. Ruunan selässä istuva Sandra naurahti ja ohjasi rautiaan kauemmas, jonne se jäi turpa pitkällä hamuilemaan kaurojen perään. Metsässä kajahti laulu, Reinon ohjat saivat roikkua puolipitkinä. Rosalta saadut valoköynnökset valaisivat ohjia hauskasti. Alun ujoilun jälkeen Pyrykin uskalsi avata ääntään muiden mukana, Reino kuulosteli ympärillään leijuvia tallilaisten ääniä. Kylään saapuessa ilmaan kaikuu monta ”hevosia!” –huutoa ja ilmassa välkähtää muutama salamavalo. Kaikkien saadessa hevosensa jonkunlaiseen järjestykseen Tuulia aloittaa laulun uudelleen. Tällä kertaa Pyry pääsee mukaan ensimmäisistä sävelistä. Laulu jatkuu sujuvasti ruotsiksi ja taustalle jää hiljainen hymäilykuoro. Laulun jälkeen Tuulia valuu valkoisen poninsa selästä ja jää vastailemaan innokkaiden lasten kyselyihin. Muutama lapsi osoittelee Reinoa ja rohkaistuttuaan lopulta lähestyy ratsukkoa. ”Mikä sen nimi on?” ”Onko se sun oma?” "Onko se kiltti?” ”Minkä takia se on ton värinen?” ”Miks sulla on mekko?” Pyry yrittää vastailla vauhdilla lauottuihin kysymyksiin parhaansa mukaan. Reino lepuuttaa takajalkaansa ja ottaa rauhallisesti vastaan lasten rapsuttelut ja ihmettelyt. Ruunan pärskähtäessä lapset hyppäävät kauemmas pelästyneinä, mutta Pyry vakuutteli hymyillen ettei hevonen aio syödä ketään. Hevosille kerätään kasa herkkuja, ja ratsukot kääntyvät vilkutellen takaisin tallin suuntaan. Laulut ovat jääneet monen päähän ja jonosta kuuluu välillä hajanaisia rivejä sieltä täältä. Yksi kerrallaan lyhteenkantajat hyppäävät ratsujensa selästä ja asettavat tarjottavansa puhtaalle hangelle. Kylmenneet jalat tärähtävät ikävästi Pyryn valuessa Reinon selästä alas ja polvet tuntuvat kohmeisilta. Hetken paikallaan hyppimisen jälkeen veri alkaa kiertää jälleen jaloissa. Takaisin selkään päästyään matka jatkuu tallille, jossa maneesin valot odottavat katrilliratsukoita. Pyry odotteli innolla jo saunamökin lämpöä. Joku oli lupaillut tänään leivottuja torttuja ja lämpimiä juustoleipiä. Vatsassa kurni jo. Tap
|
|
|
Post by Pyry on Dec 20, 2014 9:21:02 GMT 2
”No ei tästä tule mitään.” ”Älä nyt mutise mitään, kirjota kirjota.” ”Mitä mä osaan...” Pyry pohdiskeli puoliääneen pureskellen samalla lyijykynän päätä. Rosa nousi sohvalta hänen viereltään ja ojeneli jalkojaan. ”Vielä kun on energiaa niin voisi vallata maneesin jumppailuun. Lähdetkö mukaan?” Pyry pudisti päätään ja kieltäytyi kutsusta. ”En mä tänään, käytiin Reiskan kanssa jo metsäkävelyllä. Sain ihanasti lumet puista niskaan”, Pyry vastasi napsutellen kynällä sylissään olevan vihkon reunaa. Märkä takki oli jäänyt kuivumaan Reinon loimen kanssa. ”Pitäkää te hauskaa”, hän heilautti kättään vielä oleskeluhuoneen oven avanneelle Rosalle.
Pyry huokaisi ja katsahti jälleen käsissä olevaa paperia. Rosan neuvosta (sen jälkeen kun Pyry oli ensin vuodattanut työahdistustaan Rosaan ja lämpimään kaakaokuppiin) hän kirjasi ylös omia suunnitelmiaan ja tavotteitaan. Niiden paperille saaminen vain oli yllättävän vaikeaa. Pari viime viikkoa oli mennyt lähikaupan kassalla istuessa, mutta työtunteja tuli vähän ja Pyry ei tuntenut olevansa varsinaisessa unelmatyössään piippaillessaan mehupurkkeja ja suklaapatukoita. Suurin osa päivän tunneista olikin kulunut viime aikoina tallissa. Kasper oli vaikuttanut jopa melkein ilahtuneelta saadessaan karsinoiden siivoukseen apua ja harvat aurinkoiset päivät olivat kuluneet ulkoilmassa.
Kynä raapusti hajanaisia viivoja paperin reunoja pitkin. Oleskeluhuoneen ovi kävi ja Pyry kurkisti paperinsa takaa. Tallin C:t, Clara ja Cella, astuivat sisään perässään Tuulia ja Pyrylle vielä vieraammaksi jäänyt Nadja. "Helou!" Cella tervehti iloisesti, muiden yhtyessä tervehdyskuoroon. Vedenkeitin napsautettiin päälle ja jostain ilmestyi pöydälle puoliksi syöty piparipurkki. Pyry kastoi piparin jo jäähtyneeseen kaakaoseen ja irvisti piparin palan tippuessa mukiin. "Uusia kuvia, näytä, näytä", Clara vaati ja naurahtaen Cella kaivoi puhelimensa esiin. Hetken selailtuaan hän laittoi puhelimen kiertämään ja yksi kerrallaan tytöt huokailivat ihastuksesta. Pyry ehti jo miettiä kuka elokuvatähti oli ihastelun kohteena kun puhelin kiersi hänelle. Pienellä näytöllä näkyi mustan hevosen profiili. Palaset loksahtelivat Pyryn päässä. "Tää on se sun heppa!" hän huudahti ilahtuneena. "Älä nyt väitä, ettet oo kuullut siitä", Cella sanoi ottaessaan puhelimensa takaisin. "No kuulemiselta on ollut paha välttyä", (Cella nosti kulmaansa ja hymyili viattoman näköisenä) "mutta kuvia en ole ehtinyt nähdä", Pyry jatkoi loppuun.
Pehmeäksi muussautunut pipari löysi viimein tiensä lusikan kyytiin. Tytöt jatkoivat innostunutta keskusteluaan. Tuulia siirtyi istumaan Pyryn viereen. ”Mitäs kirjoittelet?” ”Äh, koetan miettiä mitä osaan. Työnhakua ja vastaavaa varten. Toistaiseksi tää lista on ollut hieman suppea”, Pyry vastasi ja näytti lyhyttä listaansa. Tuulia otti paperin käsiinsä ja tutki sitä hetken hiljaa. ”Okei, tietokonehommia ja vähän koodausta, se on hyödyllistä”, hän kommentoi. ”…ja Paluu tulevaisuuteen –trilogian vuorosanat ulkoa.” Pyry virnisti lammasmaisesti tytölle. ”Siitä voi olla hyötyä”, hän sitten vastasi vakavan oloisena. Tuulia kohotti kulmiaan. ”No mut kyllä sä enemmänkin osaat”, hän jatkoi sitten. Pyry otti listan takaisin käsiinsä ja tuijotti sitä toivottoman näköisenä. ”Kuten mitä?” Tuulia mietti hetken. ”No sä oot ollut kassalla töissä, vaikka se ei olisikaan kivaa, niin hei, asiakaspalvelutaidot hallussa. Laita se ylös.” Pyry väänsi naamaansa tyytymättömänä, mutta tarttui kiltisti kynään. ”Noin, osaan kolme asiaa.” ”Höpö höpö, mites kaikki heppahommat?” Pyry pohdiskeli hetken. ”Niin no joo, mä olen aika nopea letittäjä”, hän sanoi sitten varovasti. ”Ja talikko pysyy kädessä, eli tallityöt sujuu. Se ylös kanssa.” Pyry kirjoitti jälleen. ”Neljä asiaa, hurjaa.” ”Mä ehkä ottaisin sieltä sen Paluu tulevaisuuteen –kässärit pois”, Tuulia ehdotti ystävällisesti. Pyry mulkaisi tyttöä. ”Siitä voi olla vaikka mitä apua, se pysyy listalla”, hän vastasi sitten tomerasti saaden Tuulian nauramaan.
HM1
|
|
|
Post by Pyry on Dec 3, 2014 20:20:44 GMT 2
Eetulta hauskan eläväinen kuvaus maastoretkestä. Jasonin ja Eetun vuorovaikutus toimii loistavasti! Pihlan kuvat on ihania, ja tarinassa sopivasti äksöniä! Cellan piirustustyylistä tykkään paljon, ihanan eläväistä jälkeä uusimmassa hoitomerkinnässä! Lynnin tarinassa on ihana tunnelma, tahtoo talvimaastoon äkkiä! Tuulian tuntimerkintäkuvat on hienoja, tykkään yksityiskohdista. Ja Rosa-ponin päivismerkintä ihan supersoma!
|
|
|
Post by Pyry on Dec 1, 2014 18:02:17 GMT 2
Alex Aristo Bonnie Edi Eela Elmo Frank Gitta Hestia Huiska Humu Hype Kössi Laila Myntti Patron Pella Reino Sentti Siiri Sikke Taiga Topi Venna Väinö Walma Windi
Tollo tolloilemaan ->
|
|
|
Post by Pyry on Nov 28, 2014 21:32:26 GMT 2
Salman kisatarina oli ihana! Vaadin saada tietää Kasperin antamat nimet myös muille hevosille! Rosan uusimmassa tarinassa on ihana tunnelma, ah, joulu tulee <3 Britan kuvakollaasi on todella söpö! Cellan maanan... tai siis tiistaitarinalla on ihana hauskantuulinen päätös!
|
|
|
Post by Pyry on Nov 25, 2014 11:58:50 GMT 2
Erikoisemmat! Reinoski <3 Sukat vai ei sukkia (hevosella siis )?
|
|