5.7. Sartsun montemaasto

[Anne]

Sartsun kanssa reipasta ravia lyhyillä jalustimilla. Ilmoittaudu mukaan! Suoritukseta 1/3 HH-merkkiä.

Hevoset jaetaan lopullisten laidunaikataulujen vahvistuttua.

8/10

Sartsu - Charlie
Pyry - Loeke
Salma - Laila
Fiia - Lyyli
Emmy - Polle
Anni - Lasse
Clara - Lemon
Fifi - Aristo
Katsu - Windi



Sartsu oli koonnut ratsastajat tallin oleskeluaulaan. Hevoset oli jakanut jo ennen kesälomaa Anne, ja Sartsu vain luetteli jokaiselle määrätyn ratsun.

- Monte on raviratsastusta, kaikki varmaan tietävät, Sartsu aloitti. - Mennään käytännössä samalla tavalla kuin laukkakisoissakin, että lyhyet jalustimet ja pysytään kevyessä istunnassa. Aiemmin kisat saatettiin keventääkin läpi, jolloin jalustimia pidettiin hieman pitempinä. Ei nyt tänään oteta superlyhyitä jalustimia, estejaustimista muutama reikä lyhyemmäs, niin jaksetaan käyntipätkätkin.

- Eli laukkaa ei mennä, vaan ravissa eri tempoja ja käyntiä välillä. Anne pyysi, että yritätte nopeammilla pätkillä etsiä sellaista keskiravin tahtia, ja kättä saa pitää hieman alhaalla. Tärkeintä, että selvitään hengissä reissusta, kuulemma.

Pian lähdettiinkin värikkäässä letkassa kohti metsää. Lyhyet jalustimet toivat jo pientä lisäjännitystä toisille, ja hevosetkin hieman ihmettelivät mistä on kyse.

Charlie oli melko kuuliainen ja pysyi reissun ajan kontorollissa, vaikka olisikin helposti siirtynyt laukalle, kun vauhti kasvoi. Erityisesti laukkasuoran suoritus "lisätyssä" ravissa oli monelle laukkaan ehdollituneelle hepalle vaikeaa ja ilmeisesti moni laukkailikin innoissaan.

Kesantopelto ohitettiin rauhallisemmassa ravissa. Pari päivää sitten ilmestynyt peltoympyrä loisti niityn keskellä uhkaavasti. Muutama hevonen hermoili ja hirnuili ja Sartsu päätti siirtää kokoonpanon käyntiin. Vihreän Volvon vierellä mies otti pellosta kuvia isolla, pitkäteleskooppisella järkkärillään. Jotain outoa oli tekeillä. Sartsu käänsi letkan takaisin isommalle tielle ja kohti sinistä Liekkijärveä.

[Emmy]

I had a blast and I think Polar enjoyed himself too.

[Fiia]

Olin luullut olevani ihan hyvässä kunnossa. Eikös jokaisella ratsastajalla ollut napakat vatsalihakset ja rautaiset reidet? No, olin väärässä. Ei todellakaan ollut.

Anne oli jakanut minulle Sartsun montemaastoon Lyylin. Tamma oli niitä hevosia, joita sai ratsastaa jalalla ihan reilusti, jos aikoi saada siitä mitään irti. Kun soppaan lisättiin lyhyet jalustimet, reisiä ja pohkeita kivisti jo parinsadan ensimmäisen metrin jälkeen ja selkä alkoi kipuilla hetken päästä kuin kertoakseen, etten ollut enää neljätoista. Monteratsastus sinällään ei ollut minulle uusi juttu: aikoinani olin keikkunut Foxin ja muutaman muunkin Artsin hevosen selässä päivät pääksytysten ja haaveillut joskus ihan oikeastakin montestartista. Toistaiseksi sitä ei ollut tullut, eikä tämänpäiväisen perusteella tulisikaan.

No, olo kyllä helpottui hetken päästä, kun kouluratsastajan ja sisätyöläisen kroppani tottui estejalustimista pari reikää lyhyempiin jalustimiin. Rentous oli tärkeää löytää: ilman sitä meno muuttui jäykäksi ja Lyyli reagoi siihen jäykistymällä itsekin. Tamma oli suoraan sanottuna vähän pönttö maastohevonen ja jo sen piteleminen vei minulta ison osan energiasta. Lyyli jännitti muita hevosia ja jonossa kulkemista, mutta samaan aikaan kuin sen kanssa olisi pitänyt pitää kunnolliset välimatkat, tamma itse halusi kaahata kiinni Laila hännässä.

Yhteinen sävel alkoi löytyä joskus retken puolivälin tienoilla. Suuntasimme laukkasuoralle, jossa pääsin viimeinkin nauttimaan Lyylin matkaavoittavasta, ilmavasta ravista. Se ei ollut vielä äkännyt, että laukkasuoralla laukattiin aina, eikä keskiravin löytäminen ollut siksi samanlainen haaste kuin muutamalle muulle tottuneemman hevosen kuskille.

Loppukäynneissä olisi erittäin vahvasti tehnyt mieli potkaista jalustimet pois, mutta päätin sinnitellä tallin pihaan asti. Siellä valuin helpottuneena alas Lyylin satulasta ja taputin tammaa kevyesti hionneelle kaulalle. Tänään pitäisi muistaa venytellä, jos huomenna ajattelin pääseväni sängystä ylös.

[fifi]

Emojit

- Lyhennä niitä vaan vielä ihan reilusti, Sarstu komensi.
- Mutta nämähän on jo nyt ihan liian lyhkäiset, protestoin. En ollut enää ihan varma idean hyvyydestä.
- Eivät ole, usko pois, ohjaaja totesi. Lyhensin jalustimia kiltisti ja vedin syvään henkeä, .

Oli työn ja tuskan takana, että ylipäätään sain jalkani huimaavissa korkeuksissa kimaltelevaan jalustimeen kiivetessäni selkään. Aristo ei ollut erityisen iso hevonen, mutta jalustimet olivat melkein tuskallisen lyhyet. Jos olisin yrittänyt, olisin todennäköisesti saanut polvet tungettua suuhuni. Tai siltä ainakin tuntui. Tässä kohtaa en ollut ihan varma siitä, mitä oli tulossa, ....

Ensimmäisen reippaamman ravipätkän aikana aloin innostua. Jalustimien varaan kohottautuminen ei ollut yhtään niin helppoa, kuin miltä näytti, mutta ei myöskään niin vaikeaa kuin olisi voinut kuvitella. Aristo paineli reippaasti menemään korvat hörössä, sekin taisi nauttia pienestä vaihtelusta niihin tavallisimpiin hommiinsa. Arabit kun harvoin ovat minkään sortin montératsuja. Huomasin itseasiassa hymyileväni. Tässähän voisi vaikka vaihtaa lajia, .

En ollut enää ihan varma, oliko tämä sittenkään kovin loistava ajatus. Seitsemäntoista silmäparia, hevoset mukaanlukien, katsoivat minua. Tässä kohtaa lienee tarpeellista kertoa, että istuin keskellä samaa hiekkatietä, jota oli ollut tarkoitus ravata jonossa. Oma moka, tunnustan suosiolla, olisi pitänyt olla hereillä. Ratsuni oli nähnyt jotakin pelottavaa ojassa, ja loikannut muutaman kauhistuneen pupupompun paikallaan. Ja vaikka tasapainoakin löytyy, en ollut ollenkaan varautunut. Loppu on historiaa. Ja seuraava naama kuvaa erittäin osuvasti muiden maastoilijoiden ilmeitä, kun päätin laskeutua maan kamaralle: .

Loppulenkki sujuikin sitten ilman kommelluksia – en edes pudonnut. Kai sitä voisi tällaiselle reissulle lähteä toistekin jos tilaisuus tulisi.

Kiitos kivan erilaisesta maastosta!

[Pyry]

Reidet huusivat armoa, mutta vielä pitäisi jaksaa lenkki loppuun... Onneksi tuulenvire sentään helpotti kuljettaen hikipisarat ja vauhdin kyyneleet mukanaan.

[Clara]

// Skanneri ei suostu yhteistyöhön, joten kameralaadulla mennään..