Pääsiäishubertus 12.4.20

[Salma]

Hubertus goes easter!

Tänä pääsiäisenä ratsastetaan lujaa! Seppele kutsuu sekä tallin oman väen että ulkopuoliset ratsukot leikkimieliseen kisaan, jossa mitellään nopeimmasta hevosesta ja parhaista etsijänlahjoista. Sunnuntaina 12.4. kello 12 ratsukkojono kiemurtelee tallipihalta Seppeleen keväisille maastopoluille ja kääntää kaasua. 

Kilvan ensimmäinen osuus alkaa laukkasuoralta, jonne ratsastetaan reippaassa ravissa. Ratsukot laukkaavat suoran, kurvaavat metsään ja hyppäävät Seppeleen maastoesteradalle rakennetun helpohkon tukkiesteradan hubertusratsastuksen hengessä. Nopeiten radan loppuun päässyt voittaa. Ponit ja hevoset kisaavat omissa sarjoissaan, ja maastoesteradan liepeillä tarjoillaan odottaville ratsukoille pientä pääsiäisteemaista purtavaa. Rohkeimmat voivat maistaa Salman itsetekemää mämmiä. 

Kisan toisessa osuudessa ratsukot hajaantuvat maastoesteradalta metsään. Tarkoituksena on löytää kymmenen maastoon piilotettua pääsiäismunaa. Edelleen ratsastetaan vauhdikkaasti - maastoon on rakennettu helppoja esteitä, joita ratsukot voivat halutessaan hypätä matkalla. Nopeiten kymmenen munaa löytänyttä voittaa, tässäkin sarjassa hevoset ja ponit kisaavat erikseen. 

Osallistumiset alle, ilmoita ratsukon nimi (jos ulkopuolinen ratsukko, hevonen linkitettynä). Avoinna kaikille! VIP 12.4. 

Osallistujat
Sartsu - Perle
Emmy - Chico
Saaga - Sinta
Pyry - Iita
Amelie - Akka
Lyyti - Oili
Inkeri - Siiri

Tulokset

NOPEUSKISA
1. Inkeri - Siiri
2. Emmy - Chico
3. Saaga - Sinta
4. Amelie - Akka
5. Pyry - Iita
6. Sartsu - Perle
7. Lyyti - Oili


MUNANETSINTÄ
1. Pyry - Iita
2. Inkeri - Siiri
3. Emmy - Chico
4. Lyyti - Oili
5. Saaga - Sinta
6. Sartsu - Perle
7. Amelie - Akka


Pääsiäishubertuksen tulokset tulevat vipin jälkeen. Sekä nopeuskisassa että munanetsintäkisassa sijoittuneille palkintona pienet lahjakortit vapaavalintaiseen hevosvarusteliikkeeseen. Tulokset arvotaan arvontakoneella.

[Saaga]

Pääsiäishubertus.. En ollut aikaisemmin osallistunut tällaiseen tapahtumaan, mutta kun näin ilmottautumisen, milenkiinto heräsi ja halusin lähteä mukaan. Hubertusratsastuksessa oli kuulemma perinteistä pukeutua siisteihin vaatteisiin, eli valkoisiin housuihin ja tummaan takkiin. Itse puin siis kisahousut ja kisatakin päälle. Kaulukseen äiti solmi minulle vielä nätin vaaleanpunaisen rusetin. Samanlaisen sai Sintakin harjaansa, jonka letitin. Samoin hännän. Kaikki hevoset saivat valkoiset huovat. 

"Normaalistihan hubertus tai ketunmetsästys ratsastetaan marraskuussa, mutta nyt päätimme yhdistää sen pääisiäiseen!" Salma selitti pihalla kaikille lähtijöille. "Ketunhännän sijaan tänään etsitään pääisiäismunia! Lisäksi kilpaillaan nopeuskilpailussa, joka alkaa laukkasuoralta. Sinne suuntaamme siis ensimmäisenä!" 

Salman ohjeiden mukaan lähdimme matkaan. Sinta tuntui pirteältä ja reippaalta tänään. Ponin tuntien se ei yleensä ole mikään kovin upea liitokavio tai ole parhaimmillaan nopeuskisoissa, mutta minulle oli tärkeitä hauska päivä ja ponin kanssa vietetty aika maastossa. Päivä oli ihanan keväinen ja vaikka maa oli vielä lumessa, oli ilmassa ihana kevään tuntu. Linnut lauloivat ja aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta. Ihanaa, että kohta olisi kesä!

Saavuimme laukkasuoralle ja Salma lähetti meidät matkaan. Reitin varrella oli muutamia pieniä maastoesteitä joiden yli Sinta hyppäsi hienosti. Muutenkin se viipotti menemään melko haipakkaa ja ihmettelin ihan, että ponista irtosi sellaista vauhtia. Lopulta saavuimme maaliin poniratsukoista toisena ja lopullisessa kokonaistuloksissa me oltiin kolmansia! Super Sinta, laukkaratojen prinsessa.

Munien etsinnässä ei pärjätty ihan niin hyvin, mutta oltiin kuitenkin viidensiä. Kaikenkaikkiaan tapahtuma oli ollut tosi kiva ja spesiaali osallistua!

Sintan jaloista löytyi yllättävää vikkelyyttä ja Saaga kiri sen kanssa nopeuskisassa jopa kolmanneksi! 

[Anne]

Sarstu ja Perle nopeusradalla




Meno oli holtitonta. Perle ei ihan meinannut pysyä hanskassa.

[Emmy]

Hubertusratsastukset oli aina ollut mun lempparitapahtumia. Oli kiva laittaa hepat nätiksi ja pukeutua siististi. Salma oli organisoinut ihan huippukivan pääsiäis-hubertus-tapahtuman. Olin tietysti auttanut järjestelyissä parhaani mukaan. Maastoesteradan kunnostaminen oli ollut yksi työläämmistä hommista ja sen kanssa oli kulunut pari päivää. Talven jälkeen radalla oli kaikenlaista puuhaa.

Vihdoin pilvisenä sunnuntaina päästiin hubertelun makuun ja Chico oli varsin elementissään ja pörhenteli menemään pitkin peltoja ja teitä. Mulla oli jopa vähän vaikeuksia pidätellä sitä ja koikkelehtiva hevonen oli nopeuskisassa toinen! Onneksi päästiin kaikki esteet ehjänä yli. Munanetsinnässäkin pärjättiin kivasti ja oltiin kolmansia. Chico nautiskeli keväisessä maastossa liikkumisesta ja liikkui upein, lennokkain liikkein. Meillä olisi hyvä treenikevät ja -kesä tiedossa. Varsin hauskaa meillä oli Chicon kanssa erityisesti maastoesteiden kanssa ja oli hyvä tietää, että Chicon kanssa ne sujui ilman suurempia pelkotiloja. Olihan siitä tarkoitus tulla mulle kenttähevonen.

Palatessamme tallille, pilkisteli aurinkokin pilven takaa ja ihana keväinen tunnelma oli käsinkosketeltavaa! Ihana kevät.

Pellolla sulassa kohdassa Chico heitti aika kivoja liikkeitä!

[Lyyti]

Pääsiäishubertus ja nopeuskilpailu. Siis kilpailu jossa haettiin vauhdikkainta ratsukkoa, joka kirmattuaan laukkasuoran päähän ylittäisi maastoesteet kuin lentäen. Kuulosti Oilille ja Lyytille sopivalta tehtävältä, vai mitä?

Vauhdin määrä ei yleensä ollut Lyytille ja Oilille minkäänlainen haaste; päinvastoin, tavallisesti vauhdin vähentäminen ja liikkeen hallinta olivat kaksikon suurimmat vaikeudet. Oili oli kyllä pehmeä ja herkkä ratsu, mutta kuumui turhankin vikkelään ja kaipasi varmaa, vakaata ratsastajaa, joka ei sen vauhkoilusta hätkähtänyt. Lyytillä oli edessään vielä pitkä, hikinen matka ennen kuin hänestä kuoriutuisi tarpeeksi itsevarma ja rauhallinen ratsastaja. Mutta vaikka määränpää olikin vielä kaukana, ei se tarkoittanut sitä, etteikö Lyyti aikonut nauttia matkasta sinne.

Joten tässä he seisoivat (noh, Oili tietysti seisoi ja Lyyti istui sen satulassa), starttiaikaansa odotellen. Lyytillä oli harvinaisen elegantti olo. Yleensä hänen talliasusteensa eivät olleet erityisen tyylikkäitä, mutta hubertusratsastukseen täytyi kuulemma pukeutua loisteliaasti. Niinpä Lyyti oli lainannut Laila-siskonsa kilpa-asusteita. Laila oli kyllä Lyytiä paljon hoikempi, mutta myös päätä pidempi; niinpä vaatteet mahtuivat, juuri ja juuri.
”Kahot sitten ettet levittele kässiis liikoo. Muuten tää takki varsin reppee saumoista”, Laila oli varoittanut lähtiessä.

Oilinkin Lyyti oli puunannut kauniiksi ja letittänyt sekä sen harjan että hännän. Äiti ja Laila olivat lähteneet Piki-koiran kanssa kisailua katsomaan, ja äiti oli ollut niin vaikuttunut Oilin ja Lyytin ulkomuodosta, että oli pakottanut kaksikon poseeraamaan muutamaa kuvaa varten.
”Lyyti ku kerrankii näyttää melekein ihmiseltä, nii pittäähän se ikkuistoo”, Laila irvaili ja sai Lyytin pyöräyttelemään silmiään.

Sisarten kinastelu unohtui kuitenkin tässä hetkessä, kun Lyyti odotti lähtömerkkiä. Oili steppaili jo hermostuneena; se selkeästi aisti, että kohta saisi laukata sydämensä kyllyydestä.
1.. 2.. 3.. HEP!
Lyytin ei tarvinnut kuin hipaista Oilin kylkiä, kun tamma jo loikkasi villiin laukkaan. Hän nousi jalustimille ja tunsi, miten kasvoja piiskaava tuuli sai kyyneleet valumaan poskille.

Laukkasuoran jälkeen oli tukkiesteiden vuoro. Lyyti koitti parhaansa rauhoittaa ajatuksensa ja keskittyä antamaan Oilille jatkuvaa, selkeää ohjausta. Se oli kuitenkin vaikeaa; Oili vain rynni esteitä kohti ilman sen kummempaa rytmitystä. Vauhtia oli ehdottomasti liikaa, ja Lyyti rauhoitti istuntaansa. Oilin oli kuitenkin vaikea hiljentää menoaan, ja toiseksiviimeisellä esteellä se hyppäsi jotenkin kummallisesti etuoikealta tavalla, jota Lyyti ei osannut odottaa.

Lyyti tarrasi tamman harjaan kynsin ja melkein hampainkin, mutta ei auttanut: hän tipahti satulasta Oilin vasenta kylkeä pitkin. Hän osasi ennakoida tippumisen niin, että päätyi melkein jaloilleen ja sai napattua kiinni ohjista – mutta joutui kurottamaan vauhkon Oilin päätä niin, että kainalosta kuului kohtalokas repeämisen ääni...

”MIUN TAKKI!!!” kuului Lailan kiekaisu jostain metsänrajasta.

[Pyry]

Nopeusradalla himmailtiin (Pyryä) jännittävien maastoesteiden takia, munanetsinnässä uskalsi jo mennä reippaammin!