4.8.2016 Kesän teemamaasto I

[Piritta]

Ensimmäinen sebeläisten teemamaasto ratsastetaan 4.8. Tästä tunnista ei tule kehystarinaa, mutta maksut kelpaavat maastomerkkien tavoitteluun.

Teema: Ilman satulaa
Kuvaus: Käyntivoittoista mäki- ja metsäsamoilua, pieniä ravi- ja laukkapyrähdyksiä.
Vetoratsukko: Pirre - Windi
Teemamaastoihin osallistuminen: Ilmoita millä hevosella tulet ja tee maksu.

Reitti: tulossa

Cella - Lasse
Anni - Rokki
Pyry - Reino
Tuulia - Ruusa
Sussu - Rotta
Emmy - Edi
Kristian - Capa
Jutta - Harry

[Tuulia]

Ruusa säpsähti edestä loikkivaa metsäjänistä ja meinasi peruuttaa takana tulevan hepan turpaan! Onneksi kukaan ei vauhkoontunut =)

[Cella]

Lassen selkä oli kapeampi ja ranka terävämpi kuin mä olin kuvitellut, mutta oli ilman satulaa ratsastamisessa silti sitä omanlaistaan hohtoa.

Me keinahdeltiin kiemurtavassa letkassa heti toisina Pirren ja Windin perässä, eikä ympäriltä kuulunut juuri muuta kuin kavioiden tumahtelua metsäpolkua vasten sekä satunnaisten kärpästen ja ampiaisten pörinää. Aukeilla alueilla kuljettaessa aurinko lämmitteli mukavasti, mutta metsän siimemsessä oli jo selvästi viileämpää. Elokuu oli alkanut kummallisena – kuin syksy olisi astunut eteiseen heti sillä sekunnilla, kun heinäkuun lehti oltiin käännetty kalenterissa piiloon. Nyt tavallisesti ihana intiaanikesän aika oli täynnä sateita, vilpoista tuulta ja putoavien lehtien tuoksua, eikä mua kyllä käynyt kateeksi ne omasta mielestään ovelat työläiset, jotka olivat jättäneet kaikki kesälomansa näin viime tinkaan helteet mielessään.

Lasse kiersi polulle muodostuneen ison lätäkön höristellen korviaan, ja pureskeli kuolaimiaan mun ohjatessa sen pohkeella takaisin polun oikeaan laitaan. Ruunasta tunsi sen, että se oli edelleen hieman raakile: siinä oli virtaa, herkkyyttä ja uteliaisuutta, jota vanhemmissa, tuntityöhön tottuneissa kehäraakeissa oli vähemmän, ja sille apuja antaessa saattoi oikein kuulla kuinka se mietti sadasosasekunnin verran, mitä tämä pyyntö tarkoittikaan, ja saattoiko sitä olla vähän tottelematta. Oli pakko myöntää, että mua vähän jännitti edelleen ruunan selässä, vaikka olin sillä ratsastellut jo vappuvaihtareissakin.

"Ja ravi!" Pirren ääni kuulutti koko osastolle merkiksi, ja pian mä seurasin miten niin kovin tuttu pilkullinen takalisto esteopen alla keinahti nopeampaan askellajiin. Lasse seurasi pöristen lajitoverinsa perässä odottelematta multa apuja, ja vaikka tiesin etten olisi periaatteessa saanut antaa sen tehdä niin, annoin silti. Maastotunneilla annoin itselleni aika usein luvan ottaa vähän lunkisti.

Lassen ravi oli vetävää ja pitkäaskelista, ja mä huomasin jo melko alkuun, että mun pitäisi pitää sitä oikeasti hallussa ettei se kiihkoilisi Windin häntään kiinni. Pidättelin ruunaa ohjalla ja istunnalla, ja välillä pompahtelin selässä kuin perunasäkki muutaman askelen ajan kun istunnan tiivistys sekoitti mun rytmiä askeleeseen mukautumisessa. Lasse pärski innostuneena, ja mä olin melko helpottunut, kun Pirre nosti kättään takaisin käyntiin siirtymisen merkiksi.

Mutta Lasse ei ollut. Eikä se halunnut siirtyä käyntiin.

"Soo jaah jätkä!" mä huhuilin, ja ohjasin Lassen vasempaan sivuun pois vaaravyöhykkeeltä Windin takaa. Lasse kiemursi ja nosti päätään karkuun kuolaimelta, saaden mut valumaan liukasta kylkeä melkoisen tyylikkäästi. Mutta sitten ruuna onneksi pysähtyi. Se ei ollut päässyt kuin muutaman liitoraviaskelen pois oikealta asemaltaan, mutta oli silti jo lähes Windin rinnalla. Letkan pysäyttänyt Pirre katseli mua etäisen huvittuneena.

"Onko Cella okei? Lasse taisi vähän innostua!"
" 'Vähän' ", mä jupisin, ja heiluttelin itseni Lassen harjasta tukien takaisin suoraksi selkään. Ruunikko mun alla pörisi Windille tyytyväisenä itseensä.

Me päästiin takaisin paikallemme, ja Pirren merkistä matka jatkui. Meidän köpötellessä takaisin aurinkoon, mua hymyilytti. Eihän ilman satulaa -maasto olisi mitään ilman yhtä kunnon kylkiliukua.

[Anni]

Paksun mutakerroksen alta alkoi pitkän harjaussession jälkeen paljastua musta, kiiltävä kesäkarva. Rokki tosin ei tuntunut panevan pahakseen, vaikka harjaustuokio olikin venähtänyt - poniruunan suu oli jäänyt auki, kun se nuokkui harjauspuomia vasten autuaan onnellisena elämäänsä.
Rokin paljaaseen selkään oli naurettavan helppo kavuta jakkaralta. Ruunan selkä tuntui leveältä ja turvalliselta, kun hevosletka nytkähti hiljalleen liikkeelle. Ruunan askel oli pieni mutta tasainen ja mä annoin ohjien roikkua pitkinä ponin tummalla kaulalla.

Mä en ollut koskaan käynyt issikkavaelluksella, mutta lukuunottamatta sitä faktaa, ettei Rokki ollut islanninhevonen saatika töltännyt, mä pystyin pienen hetken kuvittelemaan olevani sellaisella. Niin idylliseltä tuntui istua ponin raviaskelissa kauniina kesäpäivänä. Palasin kuitenkin todellisuuteen viimeistään siinä vaiheessa, kun edellä oleva hassu hevosruuna nimeltään Lasse päätti näpäyttää ratsastajaansa ja haistattaa moiselle possujunameiningille. Rokki seurasi korvat tarkkaavaisesti pystyssä, kun Cella ähisi ruunikon selässä koittaen saada sen takaisin aisoihin.

Mun ei tarvinnut kuin hipaista Rokin kylkiä, kun ruuna jo nosti hellyyttävän ponilaukan ja paineli letkan mukana häntä tötteröllä. Pirre piti laukan tahdin melko rauhallisena, mikä sopi vallan mainiosti: ainakaan Rokin ei tarvinnut pinkoa holtittomasti pysyäkseen hevosten vauhdissa.
Laukan ja sitä seuranneen ravipätkän jälkeen oli aika siirtää hevoset käyntiin ja antaa niiden hengähtää. Rokin selkä keinahteli rennosti rauhallisten askelten tahdissa, kun annoin ohjien valua pidemmiksi.
Vaikka koko loppumatka taittui kävellen, kuten suurin osa matkasta, paluu tallipihaan koetti yllättävän nopeasti. Liukuessani alas Rokin selästä päätin hiljaa mielessäni, että mustaa ponia voisi toivoa ratsuksi toistekin.

[Pyry]

Pyry yritti suojata ihoaan viheliäisiltä polttiaisilta hupparilla, mutta hikihän sinä vain tuli. Reino oli kaukana hikisestä, sen verran rennosti ruuna reissun otti. <3

[Jutta]

Laukkapyrähdyksellä. Kiitos kesämaastosta! <3

[Emmy]

Edin kanssa rauhallinen laukkapätkä, poni on kultaa! <3

Haha! Ihan kokonaan unohin että olin tällä tunnilla, no ei se mitään, olipahan ainakin kiva piirrellä kesää näin talven keskellä <3