|
|
Post by Piritta on Jan 15, 2016 10:38:42 GMT 2
Helmikuun ensimmäisellä estetunnilla tavoitellaan rentoja ratsukoita ja varmaa perustyöskentelyä. Mukaan mahtuu 8 sebeläistä (hoit. & y-om.). 8/8 Pyry - Lemon Anni - Tollo Salma - Bonnie Fiia - Eela Cella - Aristo Kuura - Huiska Pipsa - Sikke Wenla - Loeke  Bonnie ja Aristo olivat alkutunnista asti levottomia, ja niiden kanssa keskityttiinkin rentouteen ja tasaisiin suorituksiin.
Tollon kanssa suurin hankaluus oli saada se kääntymään ja taipumaan rehellisesti.
Eela oli niin innoissaan, että esitti aivan liioiteltuja loikkia...
... ja no, Lemonilla oli muuten vain ihan oma tyylinsä.
Siken laukkaan löytyi ihan uutta pontevuutta puomi- ja kavalettityöskentelyn kautta.
Loppukaarrossa Huiska möllötti kaikkensa antaneena, mutta innokkaalla Loekella olisi ollut vielä virtaa! |
|
|
|
Post by Piritta on Jan 21, 2016 12:20:54 GMT 2
Tunti tullut!
|
|
|
|
Post by Pyry on Jan 21, 2016 16:12:52 GMT 2
 Kiitos tunnista! |
|
|
|
Post by Salma on Feb 8, 2016 20:34:22 GMT 2
 Pikkuesteitä säpäkällä Bonniella. Menevä heppa naurattaa Salmaa. |
|
|
|
Post by Cella on Feb 11, 2016 11:04:56 GMT 2
Kypärä kolahti kaapinpohjan ohutta metallia vasten tutulla kumealla tavallaan. Kuoriuduin päällimmäisestä kevytuntuvatakista niin kiireellä kuin vain pystyin, ja haroin kypärän alla hionnutta tukkaa pois punakalta naamalta. Istuessa matalalle penkille reisissä tuntui sellainen vapina, vähän kuin kuntosalin tai raskaan jumpan jälkeen, ja koko kropassa oli muutenkin aivan lötkö olo. Voisi kuvitella, että jos estekorkeus ei nouse edes yli puolen säären, tunti olisi silloin helppo. Paitsi tietenkin jos vetäjänä on Pirre. Mutta ei valittamista. Aika harva tunne oli yhtä hyvä kuin hyvin menneen ratsastustunnin jälkeen, jolla oli antanut kaikkensa. Mä olin ollut hurjan iloinen saadessani Ariston ratsuksi – mä olin päässyt siron ruunan selkään vain kerran aiemmin, ja oli jäänyt harmittamaan kun se kerta oli oman huonon ratsastuksen takia mennyt aivan harakoille. Niimpä kun mä mittailin jalustimia sopiviksi ja asettelin itseäni uuteen selkään sopivaksi, oli mieli jo päättänyt että tämä tunti menisi paljon paremmin. Aristo oli herkällä ja säpäkällä tuulella, ja mulla olikin keskittymistä siinä, että sain istunnan hyvin hallintaan ja oikeat avut lävitse. Windin kanssa ei aina ollut niin justiinsa vaikka mä kääntyilin juttelemaan muille tai irrotin toisen käden ohjasta rapsuttaakseni nenää, mutta Aristo tuntui huomaavan kaiken. Tämä olisikin mulle erinomaista harjoitusta. Tunti alkoi puomitehtävillä – oli yksittäisiä ja sarjoja, linjoja kaarevia ja suoria. Rautias ruuna mun alla tuntui yhä hieman kiireiseltä, ja ensimmäisessä ravitehtävässä me kolisteltiinkin kolmen puomin ryppäässä jokaisen päälle. Pirren ei edes tarvinnut sanoa mitään, mä kaarsin jo Ariston voltille, hakemaan sitä rennommaksi ja paremmin tuntumalle. Jotenkin se yhteinen sävel löytyi tunnin puolivälin paikkeilla. Mä hoksasin miten Aristo haluaa tulla ohjatuksi, ja se hoksasi mitä mä siltä pyysin. Rytmi löytyi paljon paremmaksi, ja esimerkiksi laukkapuomit lähtivät sujumaan meiltä erinomaisesti. Tasapaino ja perustyöskentely oli tänään (no, aina, mutta tänään erityisesti) Pirren lempilapsi, ja me päästiinkin humputtelemaan niin kevyessä istunnassa kuin taivutetuissa ja suorissa muodoissakim milloin mitenkin päin. Kavaletit ja korotetut puomit toivat huvia tunnin loppupuolelle, kun pakkasen innostamat ja puomeilla lämmenneet hevoset innostuivat liioittelemaan suuria hyppykykyjään. Aristo ei ollut juurikaan poikkeus: se astui puomien yli yhtä fiksusti ja tasaisesti kuin aiemmin, mutta kun ensimmäinen kavaletti tuli eteen, ruuna yllätti meikäläisen täysin ponnistamalla innoissaan melkein metrin liian kaukaa. Vaikka sitä vähän naurattikin, Pirre oli päättänyt hioa jokaisen kavalettihypyn täydelliseksi, joten me ansaittiin uusi kierros kevyessä istunnassa ja täysin suoraa, rentoa laukkaa hakien. Oliko se ihmekään, että jalat vähän vapisi? Kiitsan tunnista jälleen!  |
|
|
|
Post by Anni on Feb 27, 2016 17:14:00 GMT 2
Mun teki mieli pomppia riemusta, kun näin Tollon nimen tuntilistassa omani vieressä - mä olin salaa haaveillut komean ruunan selkään pääsystä niin kauan kuin olin Seppeleessä pyörinyt.
Tollo oli suhteellisen helppohoitoinen, joten odotin kauhunsekaisin tuntein, mitä entinen kisakonkari keksisi maneesissa. Ensifiilis Tollosta oli kuitenkin hyvä, sillä ruuna otti alkuverkan ihmeen lunkisti, vaikka tuntuikin himpun vahvalta edestä. Lailaan tottuneena cremellon koko ei hätkäyttänyt, joten lähdin vähitellen pyytämään Tolloa rohkeammin eteen ja sitä kautta lyhyemmäksi ja kevyemmäksi, ruunan turpa kun olisi mieluiten viistänyt maata.
Pirren puomitehtävät olivat sopivan haasteellisia: ne eivät olleet teknisesti vaikeita, mutta hyvä suoritus vaati töitä. Tollo olisi mieluiten kaarevilla linjoilla puskenut ulkolapa edellä, mutta Pirren herkeämättömän valvonnan ja vinkkien avulla mä löysin pikkuhiljaa nappuloita, joilla Tollo alkoi kääntyä rehellisemmin.
Kavaleteilla mua meinasi pikkuisen harmittaa, ettei estekorkeus noussut isommaksi - perusratsastuksen merkitystä ei voinut korostaa tarpeeksi, mutta tällaisen estehevosen opeissa isommatkin esteet olisivat varmasti ylittyneet kivuttomasti.
Mulla riitti kuitenkin töitä kavaleteillakin, Tollo kun olisi mieluiten venyttänyt laukkaansa ja pompannut kerralla kaikkien kavalettien yli, tai siltä se ainakin tuntui ensimmäisellä yrityksellä. Sitkeä laukan työstäminen tuotti kuitenkin lopulta tulosta ja sain kuin sainkin Tollon edes hetkellisesti kevyeksi edestä, jolloin laukan kokoaminen sujui kuin itsestään.
Loppuverkassa mä työstin Tolloa pienen pätkän lyhyempänä, kunnes päästin ruunan pidemmälle kaulalle. Cremello vaikutti ihan tyytyväiseltä elämäänsä ja ravasi kaviouralla letkein askelin. Taputtelin tyytyväisenä puoliveriruunan kaulaa ja loin kaihoisia katseita Pirren suuntaan - toivottavasti se livauttaisi Tollon nimeni perään toistekin.
|
|
|
|
Post by Wenla on Mar 29, 2016 15:35:46 GMT 2
1.2.2016 Puomi- ja kavalettitunti
"Iik apua ääk mulla on Loeke!" mä vinkaisin luettuani tuntilistan. Vieressäni seissyt Kuura nauroi ja näytti erittäin tyytyväiseltä omaan ratsuunsa, olihan Huiska sentään Kuuran hoitoponi. Sisimmässäni mua vähäsen pelotti, Loeke oli niin erilainen kuin Gitta, että mulla menisi varmasti ikä ja terveys etsiessäni oikeita nappuloita. Loeke oli aivan erilaisen oloinen kuin Gitta jo alkukäynneissä. Se oli samaa kokoluokkaa, mutta jotenkin sirompi ja ketterämmän oloinen sekä reippaampi. Alkuverryttely mulla meni lähinnä hakiessa sopivaa tahtia ja hieman taivutellen ponia. Puomit menivät oikein hyvin. Loeke ravasi korvat höröllä puomien yli ja mua hymyilytti, sillä poni selvästi nautti jo puomienkin ylityksestä. Pirittakin näytti tyytyväiseltä, etenkin laukkapuomien jälkeen ja mulla oli ihan hurjan hauskaa Loeken esteponilaukassa. Ehkä mä löytäisin Gitastakin joskus tuollaisen vaihteen. Kun sitten lähdimme ylittämään ensimmäisiä kavaletteja oli allani poni, joka leiskautti jäätävillä kenguruloikilla kavalettien yli ja heitti sitten päätään iloisena niin, että olin vähällä jalkautua. Ja alkutunti oli mennyt aika hyvin.. Lupasin mielessäni palvoa Pihlaa - joka sai Loeken näyttämään tosi helpolta ja kivalta - koko loppuelämäni mikäli tästä tunnista ei tulisi mitään. Ravikavaletit alkoivat pikkuhiljaa onnistua, kunhan mä muistin pitää pohkeet kunnolla kiinni ja tehdä puolipidätteitä ettei vauhti päässyt kiihtymään. Laukassa mulla oli taas niin hullun hauskaa, että meinasin unohtaa ratsastaa. Loeke leiskautteli jokaisen kavaletin yli sellaisella vauhdilla, että Piritta taisi välillä olla jopa kauhuissaan. Loppua kohden mä osasin kuitenkin rauhoittaa Loekea niin, että ylimääräisiltä sydämentykytyksiltä vältyttiin. Loppuraveissa Loeke oli selvästi rennompi kuin alkutunnista ja se uskalsi venyttää kaulaansa pitkälle eteenpäin. Mä silittelin sen kaulaa ja pohdin itsekseni kuinka olinkaan kaivannut estetunteja ja hyppäämistä ylipäätään. Tai tuskin tätä hyppäämiseksi saattoi kutsua, mutta jostakin piti aina lähteä tauon jälkeen. Mun hyppäämisinto ottikin huiman harppauksen eteenpäin tunnin aikana ja päätin osallistua taas pian estetunnille. "Hyvinhän se meni sitten kun sait Loeken rauhoittumaan! Tuosta ponista kyllä näkee miten se nauttii hyppäämisestä," Pirre hymyili kun se saapui loppukäynneillä meidän vierelle. "Mutta mitäpä itse tykkäsit ponista, olitkos sä edes Loekella mennyt ennen tätä tuntia?" "Joo se kyllä näytti tykkäävän. Mutta en oo menny ja oli siis superkiva. Voisin mennä vaikka joskus uudestaankin!" naureskelin. "Onhan tää nyt aika erilainen kuin Gitta, mutta siihen nähden meni oikeastaan ihan hyvin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei ainaskaan puuttunut." Kiitos tunnista! <3 |
|
|
|
Post by Pipsa on Apr 4, 2016 15:59:19 GMT 2
 Pipsa ja tahmeahko Sikke alkuverkoissa. Kiitos tunnista! |
|
|
|
Post by Fiia on Apr 18, 2016 10:05:16 GMT 2
Jostain syystä minua jännitti hirveästi mennä Pirren tunnille Eelan kanssa. Yhteinen sävel oli löytynyt sileällä jo jotenkuten, mutta esteitä en ollut juurikaan sen kanssa hypännyt. Helmikuun ensimmäisenä päivänä luvassa oli puomi- ja kavalettitehtäviä, ei mitään sen isompaa, mutta silti – hyvä etteivät kädet tärisseet, kun varustin Eelaa tuntia varten. Punainen tamma oli innosta soikeana tajutessaan pääsevänsä liikkeelle, eikä se edes muistanut leikkiä kirahvia, kun pujotin kuolaimet sen suuhun ja vedin niskahihnan teräväkärkisten korvien yli.
Pirre ja Kassu olivat mitä ilmeisimmin raahanneet maneesin hiekalle Seppeleen joka ikisen puomin. Pirre asetteli niitä erilaisiin muodostelmiin sillä välin, kun me ratsastajat kipusimme hevosiemme selkään. Tunti oli jälleen täynnä. Jostain syystä minua ahdisti sekin, aivan kuin tamma ei mahtuisi maneesiin seitsemän muun hevosen sekaan. Eela steppaili edestakaisin, kun ponnistin jakkaralta sen selkään. Jarruttelin sitä yhdellä kädellä vielä sen aikaa, että sain kiristettyä satulavyön, ja annoin sitten tamman lähteä liikkeelle.
”Tämän tunnin tavoitteena on saada hevoset rennoiksi”, Pirre kailotti potkittuaan puomit mieleisille paikoilleen. ”Ruvetaan vaan verryttelemään ravissa.”
Eelan ratsastaminen rennoksi voisi olla helpommin sanottu kuin tehty, mietin, kun yritin saada levottomasta tammasta minkäänlaista otetta. Eela pinkoi eteenpäin pää ylhäällä ja niska jäykkänä, ja vaikka se kuuntelikin pidätteitä, sen koko olemus oli kiireinen ja kireä. Tamma ei olisi millään suvainnut pohjettani kyljellään ja hermostui heti, kun yritin vaikuttaa siihen tavalla tai toisella. Pirre kuitenkin komensi minua vain ratsastamaan rohkeasti, joten Eelan pikku sinkoiluista huolimatta käänsin sitä ympyröille ympyröiden perään ja pidin jalan lähellä.
Kaarteet osoittautuivat hyödylliseksi, ja niiden avulla sain Eelaa pikkuhiljaa paremmin avuille. Tamma kääntyi pehmeästi ja tasapainossa ylittäen myös ympyrällä olleet puomit näppärästi. Eela oli tapansa mukaan varovainen ja irti puomeista eikä vahingossakaan kolhinut niitä, mikä näkyi vähän liioiteltuina askelina.
Laukka meinasi saada Eelan innostumaan vähän turhan paljon. Lukuisat ympyrät tulivat tässäkin apuun, mutta ne eivät auttaneet enää siinä vaiheessa, kun piti ratsastaa suoralla linjalla olleen kavalettisarjan yli. Eela ponnisti jokaisen kavaletin yli vähintään puolen metrin korkeudesta, vaikka iso hevonen olisi epäilemättä voinut vain laukata niiden yli sen kummemmin hyppäämättä. Kavalettitehtävän jälkeen tamma taas kiskoi minulta ohjan pois ja kurvasi täyttä laukkaa lyhyelle sivulle, jossa sain onneksi jarrutettua sen käyntiin ennen törmäystä Lemoniin.
Eelan energia ei tunnin kuluessa vähentynyt ollenkaan. Tamma oli niin täpinöissään, ettei se oikein tiennyt, miten päin olisi ollut. Jossain vaiheessa lopetin stressaamisen ja jännittämisen ja päätin vain tehdä parhaani. Nyt se ei ehkä riittänyt kovin kummoiseen suoritukseen, mutta ainakin loppuviimeksi meillä oli molemmilla hurjan hauskaa. Pirrellä ei ehkä niinkään?
|
|
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!