3.5.2018 Koulutunti Helppo B: kannusten käyttö

[Anne]

Kannusten käytön harjoittelua perustehtävien lomassa. Taso Helppo B, mukaan mahtuu 6 ratsukkoa.

Tunnilla tehtiin:
- Kannusten laitto: pallopääkannukset, asetetaan osoittamaan alaspäin.
- Kannusten käyttö: nostaa hevosen selkää, tehostaa apuja
- Jalan tulee olla oikeassa asennossa ja rauhallinen, jotta käyttö on hallittua.
- Ratsastan täytyy tietää, milloin kannus osuu hevoseen
- Kaikki askelllajit, perustyöskentelyä, jossa keskityttiin pitämään jalka hiljaa ja tehostamaan apua kannuksella, jos tarvetta. Mahdollisimman vähäinen käyttö.

Pyry - Lyyli


Lyyli oli melko motivoitunut tänään ja herkistyi hyvin avuille.


Sinttu - Elmo

Elmo väisteli tuntumaa alas, mutta liikkui melko hyvin eteen.

[Pyry]

Taitavat ja osaavat ratsastajat käyttävät kannuksia. He saapastelevat sporrat kilisten itsevarmoina hienojen ja isoliikkeisten ratsujensa luo ja ponnistavat kevyesti täydellisen vartalonhallintansa ansiosta herkän ratsunsa kalliiseen ja kiiltelevään satulaan. Tai jotain sellaista.

Pyryllä ei ollut kovin itsevarma olo (kuka yllättyi!). Teki mieli ratsastaa varpaat kiinni hevosessa ettei varmastikaan hurjan pitkät ja terävät kannukset osuisi hevoseen. Sitten mentäisiin holtitonta pukkilaukkaa ympäri kenttää kunnes väsynyt ja tasapainonsa kadottanut ratsastaja lentäisi suoraan lauta-aitoja päin. Ja sitten oltaisiinkin jo ambulanssin kyydissä. Tai jotain sellaista.

Pyry huokaisi ja yritti keskittyä Annen opetukseen. Tarkoituksena ei ollut tehdä mitään maailmoja mullistavia sirkustemppuja, tärkeintä oli keskittyä hyvään perusratsastukseen. Kannuksen käyttö ei ollut mikään itseisarvo, sitä käytettiin tarvittaessa. Mutta silti Pyryä vähän hirvitti. Tietyt asiat kuuluivat osaavimmille ihmiset. Hackamoret, avotaivutukset, kannukset... Kyllähän Pyry tahtoi olla osaavampi ja taitava, mutta kun omaa kehitystä oli niin vaikea arvioida. Tuntui että junnasi samojen asioiden kanssa vuosikaudet ja jonain päivänä muut ihmiset alkoivat sekoilla ja päättivät että hän olisi muka tarpeeksi hyvä kisaamaan helppoa beetä kannukset jalassa. Ei hän ollut! Siitä syntyi hirveä pakokauhu ja väärinymmärrysten pelko. Asiat ovat liian vaativia eikä hän pärjäisi. Ja sitten tapahtuu kamalia, hän epäonnistuu. Ja kaikkein hirvein asia paljastuu kaikille. Kohta kaikki tajuaa etten mä osaakaan mitään.

"Pyry, jalka ei saa olla staattisesti paikoillaan, siinä kuuluu olla luonnollinen jousto", Anne neuvoi. "Älä mieti liikaa niitä kannuksia vaan ala ratsastaa ihan normaalisti!"

Ala ratsastaa. Yleensä Pyry tajusi sen noin kymmenen minuuttia ennen tunnin loppua, joten olisi ehkä ihan piristävää vaihtelua tehdä jonkinlainen muutos asiaan. Joten hän yritti keskittyä ja kuunnella hevosta. Yritti hiljentää katastrofiajatukset ja tarrautua nykyhetkeen. Ja vähän yllättäen koko homma alkoi tuntua hyvältä.

Lyyli liikkui kevyen oloisesti eteenpäin, sitä ei tarvinnut puristaa pohkeella tai työntää istunnalla. Se taipui elastisesti molempiin suuntiin, siirtyi alaspäin istunnan avulla, oli kuulolla. Ja mikä parasta, se tuntui paremmalta tunnin loputtua kuin sen alussa. Pyry oli tehnyt jotain! Oikein! Tällä fiiliksellä mentäisiin ainakin seuraavan puolen vuoden pettymysten ja epäonnistumisten läpi!