|
|
Post by Anne on Feb 2, 2016 13:13:26 GMT 2
Kaikille avoin jatkokurssi pärähtää käyntiin. Tervetuloa! Jokaiselle tunnille ilmoittaudutaan erikseen. Kevään aikana tunteja tulee 4-5 kappaletta. Jatko 1 merkkiin tarvitaan 3 tuntisuoritusta. Jatkokursseilla ratsastetaan itsenäisesti, ilman taluttajaa. Toisella tunnilla aiheena laukannostot ja rento istunta.3/8 Pyry - Kuutti Wilma - Edi Nette - Lemon  Wilma ja Edi saivat mukiinmeneviä nostoja aikaiseksi. Laukka oli hieman jäykkää, mutta Wilma istui melko tasapainoisesti ja pääsi myötäämään liikkeeseen. Wilma osaa pitää jalan hyvin rentona.  Pyryn ja Kuutin yhteistyössä oli hakemista. Nostoissa tiukkoja apuja kaipaava Kuutti porhalsi alta pois epämääräisin raviaskelin. Pyryn täytyy muistaa tuntuma myös noston ajan, eikä heittää ohjaa pois. Pyryn reisi on vieläkin melko joustamaton ja jalka nousee helposti. Kokonaisuudessa rohkeampaa ratsastamista jo Pyryltä.  Tehtävä oli kaikinpuolin Lemonin kanssa haastava. Lemon helposti ennakoi ja nostaa itsestään laukan. Tamman tapa nostaa laukka hypähtäen oli Netelle haasteellista, mutta hyvin hän pysyi selässä. Perusistunta Netellä on melko kompakti, vaikkakin kantapää nousee helposti ja jää kaivamaan. Lemonin rungoton satula toi myös haastetta tähän tuntiin ja tehtävään. |
|
|
|
Post by Nette on Apr 23, 2016 18:01:31 GMT 2
 Ensimmäinen laukannosto oli järkytys. Aikaisemmin laukkapohkeet oli pitänyt antaa tomerasti, ja silti ratsut olivat lähteeneet laukkaan madellen, usein parin raviaskeleen kautta. Lemon kuitenkin lähti innoissaan hypähtäen eteenpäin jo ensimmäisestä jalansiirrosta. Tästä yllättyneenä tasapaino hieman horjahti ja jalustinkin pääsi putoamaan. Kyydissä kuitenkin pysyttiin, ja vahingosta viisastuneena seuraavat nostot onnistuivat jo paremmin. Lemon osoittautui oikein mukavaksi uudeksi tuttavuudeksi! |
|
|
|
Post by Pyry on May 18, 2016 9:04:41 GMT 2
- Pyry, Kuutti ei ole vielä niin rutinoitunut, että osaisi tulkita mun ohjeitani. Mun ei tarvitse kuin sanoa jotain laukasta ja poni alkaa kulkea ihan miten sattuu!
Pakko se oli myöntää, Anne oli oikeassa. Maininta laukkatehtävän aloittamisesta sai Pyryn istunnan jännittymään niin, että alla oleva Kurbus muuttui tahmeaksi ja alkoi kiemurrella joka suuntaan. Jalat jännittyivät ja istunta kippasi eteen. Pyry huokaisi ja yritti nollata tilannetta, koetti keskittyä keventämiseen. Minkä ihmeen takia kaikki vähemmänkin vieraat hevoset tuntuivat näin… vierailta? Ihan kuin Pyry ei olisi ikinä ratsastanutkaan. No, totuus ei ehkä ollut siitä niin kaukana, Pyry ajatteli synkeästi ja Annen nostokäskyn kuultuaan jäykistyi taas satulaan ja sai Kuutin porhaltamaan kaula pitkänä töksöttävää ravia. Olihan sekin saavutus yleensä niin tasaiset askeleet omaavalta ponilta.
- Puolipidäte ulkoa ja napakka pohje!
Pyryn käsi jännittyi eteen ja pohje huiteli jossain. Tuskanhiki nousi pintaan kypärän sisällä. Pyry vilkuili muita ratsastajia, jotka tuntuivat hallitsevan homman huomattavasti paremmin. Miksi tämä oli aina tällaista?
- Tule Pyry ympyrälle ja keskity rentoon raviin, Anne totesi hetken toimintaa katseltuaan ja käveli hitaasti pääty-ympyrän keskelle. Pyry yritti keskittyä ratsastamiseensa ja unohtaa olevansa Annen katseen alla.
- Istut harjoitusraviin ja pidät tuntuman. Älä yritä työntää lantiolla hevosta laukkaan, siitä ei tule mitään. Sitten puolipidäte ja pohje. Raippa auttaa jos on tarvis. Pidä tuntuma! Uudestaan. Vielä!
Mites pidät tuntuman kun hevonen kulkee tuijottaen ratsastajaa yläkautta silmiin? Ja mikä ihmeen nopea pohje, ei jalat toimi sillä tavalla! Kurbus ei todellakaan ole ohjan ja pohkeen välissä, hyvä että edes satulan alla…
- Nopea pohje ja säilytä tuntuma!
Haparoiden, kuin lopulta kyllästyttyään selässä olevan pojan räpellykseen, Kurbus nosti laukan ja Pyry huokaisi helpotuksesta.
- Hyvin! Ja laukka jatkuu, tee ympyrä loppuun ja sitten uralle, Anne totesi jo volyymiaan laskien.
Istu satulaan, istu satulaan, alas alas alas, Pyry hoki mielessään ja ohjasi Kuutin uralle. Takaisin raviin siirtyminen oli helpotus, vaikka siirtyminen ei ollutkaan maailman siistein ja pompotti Pyryä satulasta irti.
- Hyvä Pyry, nyt tuntuma säilyi läpi noston! Ja heti perään uudestaan ja oikein napakka nosto tällä kertaa!
No voi nyt… armoa hyvä ihminen! Pyry kirosi mielessään ja etsi oikeaa kevennystä. Ei kai tässä muukaan auttanut, kuin totella.
Eli puolipidäte, napakka pohje, tuntuma säilyy, rento reisi...
|
|
|
|
Post by Wilma on May 27, 2016 20:16:13 GMT 2
Edi liikkui allani hiukan liian jäykässä mutta tasapainoisessa laukassa. Kaviot polkivat rytmikkäästi kaviouralla. Ratsastaessani peilin ohi vilkaisin hiukan asentoani. Hyvä, en kenottanut kuin mikäkin hullu, kannatti siis olla ihan tyytyväinen.
"Wilma, Edi saisi kulkea hiukan reippaammin!"
Maiskutin vähän ja painoin pohkeilla ponin kylkiä, ja Edi lähti heti reippaampaan laukkaan. Satula allani narisi hiukan, kun myötäsin istunnalla Edin liikkeitä.
"Hyvä, sitten ravin kautta käyntiä. Tuu Pyry seuraavaksi!" kajahti Annen ääni maneesissa. Hidastin käyntiin ja taputin Ediä sisäkädellä pitääkseni ulko-ohjan antaman tuen. Katselin sivusilmällä Pyryä, jolla oli pieniä vaikeuksia Kuutin kanssa. Maneesissa ei ollut muita kuin minä, Pyry, Anne, Nette ja katsomossa istuva Tuulia. Olkitukkainen tyttö katseli Pyryn ratsastusta tarkkaavaisena, ja välillä olin näkeväni hänen suunsa liikkeistä, että tämä mutisi itsekseen ohjeita ratsukolle.
"Hienoa, sitten vaihdetaan suuntaa! Kokeillaan kohta nostoja ympyrällä, molempiin päätyihin ympyrät laukassa, muuten mennään harjoitusravia. Hajaantukaa vähän, voitte aloittaa!"
Edi nosti laukat aika täsmällisesti, ja laukkasi muutenkin ihan mukiinmenevästi.
"Wilma, Edi saisi taipua enemmän ympyrällä!" kuului Annen ohjeistus.
Yritin parhaani, ja Edin laukka parani koko ajan. Lopussa se oli jo aika rentoa, jolloin mä kehuin sitä hullusti ja loistin tyytyväisyydestä koko naamallani.
"Hienoa Wilma, toi nosto oli hyvä!"
Edin tutussa selässä oli kaikenkaikkiaan mukavaa istua, joten mua hiukan harmitti, kun Anne ilmoitti olevan loppukäyntien aika. Anne vaihtoi vielä jokaisen oppilaan kanssa pari sanaa ennen lopettamista.
"Hyvä Wilma, Edi meni oikein hyvin, tosin vähän jäykästi. Taivuta vähän paremmin kaarevalla uralla, niin kyllä se siitä vetreytyy. Muuten meni oikein hienosti!" Anne kehui. Nyökkäsin vain ja taputin Ediä hymyillen. Poni pärskähteli iloisena ja ojensi kaulaansa pitkälle eteen. Pian Anne jo käskikin meidän tulla kaartoon keskelle maneesia. Pysäytin Edin Lemonin viereen ja pudottauduin satulasta hymyillen. Edi oli ollut hyvä, mä olin ollut hyvä, oikeastaan me kaikki tuntilaiset hevosinemme olimme olleet hyviä. Iloisena talutin Edin ulos maneesista ja ohitin tallipihalla hullusti hörisevän Ransun, jota Pirre oli viemässä maneesin suuntaan. Edi hörähti hiukan ja seurasi mua sitten talliin kiltisti ja lauhkeasti kuin lammas.
Kiitos tunnista!
|
|
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!