Post by Piritta on May 12, 2015 13:32:51 GMT 2
Seppeleen klinikka
6. kesäkuuta 2015
Kesän alun kunniaksi Seppeleen ratsastuksenopettajat Anne ja Piritta järjestävät tallin historian ensimmäisen klinikan. Annen koulu- ja Pirittan esteratsastusaiheisia klinikoita ovat tervetulleita seuraamaan kaikki lajeista kiinnostuneet. Päivän ohjelma julkaistaan lähempänä tapahtumaa. Klinikkapäivän ajan toimii myös buffet, joka on Kristerin ja Kasperin vastuulla. Tapahtumaan voi osallistua kirjoittamalla tai piirtämällä vapaamuotoisen kertomuksen, kuvan tai sarjakuvan päivän tapahtumista.
Klinikkaan tarvitaan myös reippaita toimihenkilöitä, jotka huolehtivat estetehtävien rakentamisesta ja purkamisesta. Tästä saa kirjoittaa tai piirtää vapaasti.
Alustava ohjelma:
(Klo 10.30: Toimihenkilöt kokoontuvat kentälle ja saavat Pirreltä ohjeet ja ratapiirrokset)
Klo 11.00-11.30: Pirre & Frank - Miten verkata ennen esterataa?
Klo 11.30-12.15: Anne & Eela - Hevosen ratsastus eri kokoamisasteissa
Tauko
Klo 12.30: Pirren valmennusklinikka - Millaisia harjoituksia juuri minulle ja ratsulleni?
Klo 13.30: Annen valmennusklinikka - Tason mukaiset harjoitteet, jokaiselle jotain omaa.
Miten verkata ennen esterataa?
"Millaista hevosta esteradalla tarvitaan?"
Esitin kysymyksen samalla, kun kun kiipesin Frankin turvalliseen ja luotettavaan selkään. Reippaat toimihenkilöt olivat kävelyttäneet sitä minulle, joten saatoin käydä suoraa päätä töihin sen kanssa.
"Esteradalla punnitaan hevosen ja ratsastajan yhteistyötä. Pienistä esteistä pääsee vielä yli tuurilla ja miten sattuu, mutta mitä korkeampia esteet ovat ja sen lisäksi mitä teknisesti haastavammiksi tehtävät käyvät, sitä tärkeämpää on, että homma toimii."
Frank keinahti hitaanlaiseen käyntiin ja makusteli ohjastuntumaa.
"On tärkeää, että verryttelyssä saa ratsastettua avut läpi. Radalla tulette tarvitsemaan niin eteen- ja taaksevieviä apuja kuin kääntäviä ja suoristaviakin - ja nopeita reaktioita niihin. Kesken tehtävän, vaikkapa kaarevan suhteutetun linjan, ei ole aikaa ruveta mutuilemaan."
"Frank on tänään hidas jalalle ja ehkä jo vähän kesälomafiiliksissä. Pidätteitä se kuuntelee moitteettomasti, eteenpäin se hiipii. Tätä esteverryttely on: tunnustelua ja sen huomaamista, millainen hevonen tänään on ja miten se saadaan toimimaan paremmin. Frank kaipaa nyt herättelyä. Jalasta tai piiskannapautuksesta suoraan eteen ja kiitos."
Tein pari pysähdystä ja liikkeellelähtöä havainnollistaessani pidätteisiin ja eteenajaviin apuihin vastaamista. Rapsutin kimoa ruunaa, kun se alkoi saada juonen päästä kiinni.
"Nostan seuraavaksi Frankille helpon vasemman laukan. Perinteisesti erityisesti ratsastuskoulun tunneilla mennään kevyttä ravia ennen laukkaa, ja sekin on hyvä tapa. Nyt tahdon kuitenkin saada Frankin liikkumaan. Se saa nyt rullata melko vapaassa laukassa, lähteä vähän käyntiin ja lämmetä. Teen isoja, laajoja kaaria ja suoria linjoja, ei mitään pikkupylpyröitä. Istun melko kevyesti ja kannustan sitä etenemään itse."
Ei mennyt kauan, kun Frankin laukka alkoi pyöriä paremmin ihan ilman kummempaa patistelua. Silloin siirsin sen raviin, jossa se liikkui jo tahdikkaammin ja halukkaammin eteenpäin kuin aivan aluksi.
"Alan taivutella sitä ravissa molempiin suuntiin. Nyt sitä ei tarvitse potkia eteenpäin, vaan se liikkuu itse - mutta tulee myös takaisin, kun niin tahdon. Kun se myös taipuu molempiin suuntiin, suoristuu ja tekee siirtymisiä askellajin sisällä kyselemättä, olen siihen tyytyväinen."
Ravatessani ja taivutellessani Frankia tähdensin:
"Esteverkan pituus on hyvin hevoskohtainen. Isot hevoset, kuten Frank, tai luontaisesti jäykät tarvitsevat monesti enemmän aikaa vertyäkseen. Tarkoitus ei kuitenkaan ole väsyttää hevosta - etenkään kisoissa. On paras ratsastaa avut tehokkaasti läpi, ottaa muutamia hyviä verryttelyhyppyjä ja mennä radalle hevoselle, joka ei ole jo kurkkuaan myöten täynnä koko typerää touhua."
Siirsin Frankin oikeaan laukkaan ja tein muutamia temponmuunnoksia. Frank reagoi viiveettä. Taputin sitä sisäkädellä.
"Ennen hyppyjä testaan aina laukassa, että saan säädettyä myös askelpituutta. Sillähän niitä etäisyyksiä ratsastetaan."
Pian siirsin Frankin käyntiin kiitokseksi ahkerasta työskentelystä... ja antaakseni itselleni pienen hengähdyshetken. En halunnut puuskuttaa mikrofoniin kuin mylvivä myrskytuuli.
"Pidän verkkahypyissä tärkeimpänä sitä, että niitä tehdessään ratsastaja saa tuntumaa siihen, miten hevonen tänään hyppää. Hevosillakin on erilaisia päiviä: jotkut ovat toisina päivinä varovaisempia kuin toisina, toiset malttavat paremmin tai huonommin. Todellinen hyppyharjoitteluhan tehdään jo kotona, tunneilla ja valmennuksissa. Kisoissa ei enää lähdetä korjaamaan isoja puutteita ratsukon taidoissa."
"Usein verryttelyalueella on kaksi estettä, pysty ja okseri. Tuntemalla oman ratsunsa ja senpäiväisen vireen tietää kyllä, montako hyppyä niille kannattaa ottaa. Itse pyrin tekemään kaksi onnistunutta hyppyä peräjälkeen, jotta sekä ratsastajalla että ratsulla on varma olo radalle lähdettäessä."
"Kun puhun hyvästä hypystä, siihen kuuluu hyvä lähestyminen, jonka aikana hevonen kuuntelee ratsastajaa ja etenee hyvässä laukassa. Hevonen on kuulolla myös esteen jälkeen: se ei lähde riemuissaan kiikuttamaan ratsastajaa tai puske sivuun suoralta linjalta."
Frank osoitti skarppaamisen merkkejä lompsautettuaan kerran pystyesteen yli jalat roikkuen ja otettuaan puomin mukaansa. Sen jälkeen se toimikin varsin tomerasti.
"Nyt jos lähdettäisiin radalle, pitäisin vaaran paikkoina sitä, etten itse näkisi etäisyyttä jollekin esteelle tai sitä, että Frank olisi varomaton jaloistaan. Se kuitenkin kuuntelee apuja tarkkana."
"Frankin kaltaisen perusvarman hevosen kanssa tämä työ onkin usein herättelyä - haloo, olen täällä ja annan apuja, odotan niihin vastausta."
"Jonkun ympäristöään kyttäävän herkkishevosen kanssa tärkeä tehtävä olisi saada se keskittymään ympäristön sijasta ratsastajan antamiin tehtäviin. Nuorelle hevoselle pyrin rakentamaan verryttelyssä turvallista oloa. Sellaiselta en pyydä isoja ja vaikeita asioita verryttelyssä ja kehun paljon hyvästä työskentelystä. Kuumuvan vauhtiveikon kanssa ratsastan pidätteet läpi, mutta vältän ylimääräistä pysähtelyä ja nyppimistä."
"Jokaisella hevosella on omat säätönsä ja sääntönsä, joiden mukaan ne toimivat. Kuulostelua, opettelua ja kokeilua, niin homma alkaa sujua. Avut läpi, muutama hyvä hyppy. Kannustakaa hevosta tekemään yhteistyötä kanssanne kehumalla, niin radalle on mukavampi lähteä suorittamaan. Perustyö tehdään kotona ja hedelmät keräillään kisoissa."
Hevosen ratsastus eri kokoamisasteissa
Anne esitteli Eelan kanssa eri kokoamisasteita.
Pirren valmennusklinikka - Millaisia harjoituksia juuri minulle ja ratsulleni?
Salma & Bonnie: kuumuva esteponi
Fiia & Elmo: jähmeä kouluponi
"Ah, Elmo, vanha kunnon hapannaama. Elmo on loistava esimerkki ponista, joka paranee vain huolellisella verryttelyllä ja jumppailulla. Siitä tekee erityisesti estetunneilla haastavan se, että vaikka se on jähmeä ja jäykkä, se on myös innoissaan. Sillä on siis vauhtia ja moni ratsastaja tyytyy siihen, että poni liikkuu reippaasti eteenpäin. Tosiasiassa näen Elmon juoksentelevan takaosa tallissa paljon useammin kuin monien laiskempien kollegojensa.
Fiia tässä on ratsastanut Elmoa tyyliin kauemmin kuin monet teistä on edes nähneet heppaunia. Kyseessä on toisilleen tuttu ratsukko, ja Fiialla on Elmeriin ihan hyvä perstuntuma.
Käsi ylös kaikki, jotka on kuulleet Fiian vannovan olevansa kouluratsastaja?
No niinpä. Mäkin olen joskus kuullut sellaisia höpöhöpöjuttuja. Nyt me kuitenkin uskotaan sitä ja ajatellaan, että tässä estevalmennuksessa mietitään harjoitteita, jotka on kouluratsukolle hyvää treeniä.
Hyppääminen on ihan ensiluokkaista vaihtelua ja jumppaa kouluhevosten kanssa. Siis voitteko kuvitella, että mä näen välillä jopa Danielin hyppäävän Topilla. Se ei edes ole hallusinointia! Se ihan oikeasti tekee sitä, ja siinä se kyllä on viisas - tämä ei edes mene puolueellisuuden piikkiin, kun väitän, että hyppytreeni on påp hevosen kuin hevosen kanssa. Katsotaanpa vaikka, mitä Elmon kanssa saadaan aikaan.
Ehkä yksi perinteisimmistä hyppyharjoituksista kouluhevosten kanssa on erilaiset jumppasarjat. Innarisarjan hyppääminen on hyvä tapa parantaa laukkaa ja tuoda tehoa takaosaankin. Innarit eli in-and-out-sarjat, joissa esteiden väliin ei siis tule laukkaskelta vaan hevonen ponnistaa, laskeutuu, ponnistaa, laskeutuu - nämä kehittävät voimaa ja koordinaatiokykyä. Ihan tarpeellisia juttuja kouluhevosen kanssa, kokoaminen ja sitä vaativat liikkeetkin kun tarvitsevat myös voimaa ja koordinaatiokykyä. Innarin väli on abouttiarallaa 3-3,5 metriä hepan laukasta riippuen, Elmon kanssa suunnilleen se kolme.
Lisäksi on nämä erilaiset ravi- ja laukkapuomi- tai kavalettitehtävät, joissa puomien etäisyyksiä muuttelemalla joko haetaan hevosen askeleeseen venyvyyttä tai lyhennetään sitä. Tietenkään pelkkä puomien lyhyt etäisyys ei lyhennä hevosta, vaan avainasemassa on ratsastaminen. Periaatteessa teillä pitää aina olla askellaji tehtävään tullessa jo valmiiksi sellainen, että voitte suorittaa koko puomilinjan vain säilyttämällä valmiiksi löytämänne tahdin.
Askelpituuden säätöä vaatii myös suhteutetut linjat, joita ratsastetaan eri askelmäärillä. 17 metriä on aika näppärä väli. Siihen voi kokeilla, monellako laukalla saa sen ratsastettua. Monelle hevoselle se on neljästä viiteen askelta, muttei ole mahdottomuus tehdä siihen kuutta askelta. Mitä enemmän väliin tekee askeleita eli mitä enemmän hevosta lyhentää, sen tehokkaammin se pitää saada käyttämään moottoriaan, ettei laukka sammahda. Siitä sitten seuraa joko huono hyppy, raviin romahtaminen tai herkän hevosen kanssa kielto.
Estetehtävillä voi askelpituuden säätämisen lisäksi harjoitella suoruutta, taipumista, laukanvaihtoja. Mielikuvitus tässä oikeastaan vain on rajana. Eihän se esteratsastus loppupeleissä mahdottoman paljon eroa kouluratsastuksesta - ratsastajalta vaaditaan monia samojakin taitoja."
Pihla & Loeke: avuilta lipsahteleva saippuanpalanen, uusi ratsukko
"Loeke on vielä Pihlalle uusi ratsu. Se on vähän tuollainen vempula: altis lipsahtamaan omille teilleen apujen välistä. Sen hyppy on hieno, mutta kun ongelmia tulee, ne tulee esteiden välillä. Tällaisen hevosen kanssa lähdetään perusasioista ja kontrollista.
Tärkeää on saada se pysymään suorana silloin kun täytyy. Ohja ei voi etenkään tällaisen hevosen kanssa koskaan olla voimakkain kääntävä apu. Kaula ei saa mennä linkkuun missään vaiheessa. Kokeileppa, Pihla, kääntää Loeke voltille pelkällä sisäohjalla - ja siinä nähdään, miten Loeken kaula on mutkalla, ulkolapa liiraa jonnekin minne sen ei pitäisi ja koko poni menee mutkalle. Hevosen ratsastaminen suoraksi aloitetaan sileällä. Esteillä on liian myöhäistä korjata koko pulmaa.
Itse tykkään kiemurtelevan hevosen kanssa käyttää apuna pitkiä kavalettisarjoja. Pihla huomaa pian, miten Loeke näistä puomeista yli ravatessaan joutuu ajattelemaan, mihin jalkansa laskee. Kun joka toisen puomin oikea ja joka toisen vasen pää on ylhäällä, hevonen tekee homman itselleen hankalaksi, jos se kiemurtelee miten sattuu. Edelleen Pihla saa olla tarkkana, että kummassakin ohjassa on yhtä voimakas tuntuma ja molemmat pohkeet pysyvät lähellä. Avuista tulee sille kuja, joiden välistä se liikkuu eteenpäin.
Loeke tykkää hypätä ja voi kuumuakin. Tässä yksittäisellä verryttelyesteellä sen jo näkee: kun Loeke saa esteen näköetäisyydelle, se heittää päätä ylös ja katoaa ohjastuntumalta. Sen kanssa Pihla saa olla tarkka. Apukeinona voi käyttää esteen eteen askeleen päähän laitettavaa maapuomia, jos hevonen ei malta odottaa. Maapuomi rytmittää lähestymistä. Muuttelemalla puomin etäisyyttä vähän voi myös laittaa hevosen ajattelemaan.
Hevoset ei ole niin aivottomia ja avuttomia eläimiä, etteivätkö ne voisi joskus joutua pähkäilemään näitä estejuttuja myös itse! Ratsastaminen on tietysti tärkeää, mutta joskus on oikein jättää hevoselle vähän pähkinöitä purtavaksi.
Kavaletti- ja puomitehtävät on ylipäänsä hyvää aivojumppaa ja kuuliaisuusharjoittelua. Tällaisen vielä raa'an hevosen kanssa tekisin niitä aika paljon.
Vaikka Loeke on innokas hyppääjä, se menee helposti vähän epävarmaksi epäonnistuessaan. Loeken kohdalla se ei useinkaan näy stoppailuna, vaan jännittymisenä ja kierrosluvun nousemisena. Se tarvitsee vielä helppoja tehtäviä, joissa se onnistuu ja itseluottamus kasvaa - ja nämä on tärkeitä mille tahansa uudelle ratsukolle, ei vain raaoille hevosille! Kun Loeke ja Pihla oppivat tuntemaan toisensa ja onnistuvat helpoissa tehtävissä, Loekesta tulee malttavaisempi ja se uskaltaa olla kuulolla paremmin.
Estekorkeus ei Loeken kanssa ole ongelma enää sitten, kun perustyöskentely sileällä ja esteiden välissä toimii."
Annen valmennusklinikka - Tason mukaiset harjoitteet, jokaiselle jotain omaa.
HeC: Wenla - Gitta
Tahmatassusta liitokavioksi.
- Tässä meillä on esimerkki ratsastuskouluponista, joka ei liiku eteen, ellei ole pakko. Poni on myös hyvä väistelemään ohjaa ja pohjetta ja taipuu kyllä, mutta karaten pois avuilta.
- Näissä valmennuksissa ratsastaja on tietenkin lämmitellyt hevosensa ennen, kun tullaan lavalle. Kuten kaikki huomaavat Gitta-poni tässä on vielä täysin pohkeen takana ja ratsastaja Wenla joutuu tekemään joka askeleella töitä, että poni liikkuisi eteen, osoitin samalla tahmamaisesti kevyessä ravissa liikkuvaa ratsukkoa.
- Käännä suurelle voltille ja yritä pitää liike samana, Wenla.
Wenla ohjasi ponin voltille ja sen laahaava ravi muuttui vielä laahavammaksi. Poni taivutti kaulaansa muka taipuen, ulkolapa karkasi ulos, runko pysyi kuitenkin suorana ja niskan asetuksesta ei ollut puhettakaan.
- Tämän valmennuksen haasteena onkin se, että tosiaan nämä kaikki virheet ja eteenpäinpyrkimättömyys pitäisi hoitaa jo heti lämmittelyssä, heti, kun ponin selkään istutaan.
- Helppo C-tasolla ensimmäinen asia, jota lähdetään hakemaan, on eteenpäinliikkuminen. Ei voida siirtyä helppo B-tasolle, jossa odotetaan peräänantoa, jos hevonen ei ole pohkeen edessä ja liiku eteen.
- Siirrä, Wenla, Gitta käyntiin. Korjaa omaa istuntaa pystyyn ja rentouta jalat. Kun hevosta punnertaa eteenpäin, oma istunta helposti muuttuu etupainoiseksi ja jännittyneeksi. Jatka käynnissä istuen pystyssä. Pidä raippa valmiina pohkeen takana. Jos raipankäyttö ei ole hallittua ja napautus pohkeen taakse nykäisee ohjasta, voi myös napauttaa raipalla pohkeen eteen. Harjoitellaan sitä.
- Hae hyvä käynti. Älä jää punnertamaan pohkeilla, vaan jokainen pohjeapu vain käy hevosen kyljissä. Naps, naps ja jos ei reaktiota tule, pieni napautus pohkeen eteen raipalla. Käsi saa olla hiljaa.
Parin kerran jälkeen Gitan käynti paranikin ja se alkoi korvat liikkuen kuunnella ratsastajaa.
- Seuraavaksi ota seis. Istunta pysähtyy, vatsalihakset jännittyvät ja nyrkkejä voi puristaa tiivimmin.
Gitta siirtyi iloisesti pysähdykseen.
- Pysähdys ratsastetaan myös. Tee puolipidätteitä, jännitä vatsalihaksia ja voit nyrkkiä taas puristaa pienesti kiinni. Niin, että Gitta ei vaivu koomaan, vaan jää odottamaan käskyä liikkua eteen. Sitten istunta työntää hevosta eteen ja pohkeilla painetaan. Liian hidas reaktio! Uudestaan ja raippa heti napauttaa! Hyvä!
Jatkoimme siirymisten kanssa ja Gitta tulikin paremmin kuulolle. Pysähdyksissä se selvästi nautti Wenlan rauhallisesta kädestä ja pureskeli kuolainta.
- No niin, sitten jatketaan käynti ravi siirtymisillä. Eli nämä ovat ne, millä kannattaa tahmeampi hevonen heti herkistää jo ratsastuksen alussa. Siirrä Gitta raviin ja jo heti ravi saa olla reipas. Gitta on poni, jolle on helppo heittää ohjaa ja antaa sen muka tulla pehmeämmäksi. EI! Tämä on ehdoton kielto. Ohjan pitää olla tuntumalla, ponilla pitää olla paikka, jota kohden juosta. Käsi on kuitenkin pehmeä ja pyritään saada ravi sille tasolle, että selässä voi keventää, ei tarvitse punnertaa.
- No niin, siirrä käyntiin ja sitten pysähdys muutaman askeleen päästä. Sitten käyntiin ja pitempi pätkä hyvää käyntiä pysähdyksestä. Puolipidätteitä, kuten äsken pysähdyksessä ja herkistelet hevosta raviin. Nyt siirtyy raviin. Mutta käytä pohje ja sitten kevyestit raippa, jotta poni ravaa kunnolla. Hyvä! Jatka ravia ja pohje hiljaa. Sitten valmistelet taas käyntiin siirtymistä ja jatkat suoraan hyvää käyntiä.
- Kuten kaikki näkevät, poni on nyt paljon paremmin kuulolla. Sen pää on yljäällä, mutta selkä on paremmin käytössä ja ponin runko on lyhentynyt senttejä. Se odottaa paremmin ratastajansa ohjeita.
- Sitten ota seis ja valmistelet pysähdyksestä raviin siirtymisen. Raippa herkkänä, pohje ei jää takomaan.
- Pari mateluaskelta oli siirtymisessä, mutta parempi. Jatka ravissa ja tule iso voltti. Ulko-ohja pitää ulkolavan hallussa, sisäohja näyttää hieman suuntaa sisälle ja pohkeella keskityt pitämään hevosen ympyrällä ja liikkeen eteen. Voltteja ja ympyröitäkään ei kannata yliratsastaa tahmeilla hevosilla. Ne kyllä imevät liikettä pois, jos mahdollista. Mielummin vähemmän taipunut hevonen ja liike eteen kuin hyvin taipunut hevonen ja liike sulaa pois. Nämä kaksi asiaa yhdistyvät sitten myöhemmin.
- Oikein hyvä! Ponin näyttää paremmalta ja ratsastajakin on saanut oman asennon rennommaksi.
- Opetus tästä valmennuksesta onkin: älä tee liikaa, älä yritä kaikkea heti alussa. Hevonen kuulolle ja eteen ensin. Muut asiat suraavat sitä!
HeA: Anni - Välskäri
Takapainoinen etupainoiseksi
- Suomenhevoset ovat pääsääntöisesti etupainoisia, vaika niistä onkin yritetty jalostaa yhä enemmän tasapainoisia yksilöitä. Kuten Välskäri tässä, sen kulkee hyvässä peräänannossa, mutta moottori saisi olla reippaasti enemmän takavetoinen.
- Riippuen hevosesta, otetaan käyttöön se askellaji, jossa hevonen on eniten takaosallaan. Tarkistetaan mikä se olisi. Anni saa ensin ottaa käyntiä: hevonen kulkee melko rentona ja puree kuolaimeen. Kun Anni päästää ohjaa, pitää Välskäri pään ylhäällä. Sitten sama ravissa. Jo siirtymisessä näemme, miten hevonen painaa eteen, Annin käsi menee ohjan perässä hieman eteen. Hevonen vetää itseään eteen. Kun Anni päästää ohjaa, hevonen seuraa ohjaa, mikä sinänsä on hyvä, mutta nyt se jää hieman painamaan vastaan.
- Nyt Anni, kokeile ratsastaa voimakkaasti pohkeella eteen. Pidätät istunnalla ja alavatsan lihaksilla ratsastat etuosaa ylös. Hevonen kuuntelee hyvin, ei lähde kiihdyttämään, niin kuin usein käy. Se kokoaa takaosalla.
- Sitten vielä laukka. Noston jälkeen nähdään, että hevonen kaatuu taas eteen. Nyt Anni saa taas istunnalla nostaa etuosaa, ulko-ohja tukee ja sisäpohkeella saa ratsastaa sisäjalkaa reippaasti eteen.
- Tässä nähtiin, että selkesti mitä kovempaa mennään, sitä etupainoisempi hevonen on. Hevosta voidaan pyytää enemmän takaa aktiivisesti monella tapaa. Perustyöskentelyssä, esim. kilparadalla keinoja on muutama. Eli lähinnä puolipidätteet, istunnalla nosto ja pohje. Hevosesta riippuu mitä apua tarvitaan mitenkin paljon. Välskäri tässä tarvitsee selkeästi pohjetta eniten. Ja se on hyvä. Silloin hevonenkin on oppinut, että myös pohkeella voi koota ja ymmärtää, että pohkeella ratsastetaan ensisijaisesti takajalkoja.
- Jatkossa kannattaa Väskärin kanssa aloittaa käynnillä ja vähitellen tehdä lyhyitä pätkiä siirtymisiä raviin. Pitää huoli, ettei hevonen siirtymisissä tule vahvaksi edestä, vaan hyvät puolipidätteet ja kokoava istunta siirtymisissä.
VaA-PSG: Daniel - Topi
Ollaan molemmat heA -tasoisia. Väiskin kanssa isoin ongelma on saada käännettyä orin energia työskentelyyn, mutta kun se onnistuu, orista kuoriutuu oikein laadukas kouluratsu.
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!