7.10.2016 Jatko II - tunti I

[Anne]

7.10.2016 Jatko II - tunti I (Istuntaa ja kaikkia asellajeja.)

6/6

Pyry - Kössi
Nette - Aristo
Nella - Gitta
Katsu - Elmo
Verna - Rokki
Jason - Eela

- Jatko kaksi -tunneilla, haluan, että keskitymme eniten istuntaan. Omaan rentouteen, jolla saadaan hevosiinkin vauhtia. Kurssin tavoitteena on tunneilla saada hyvä liike hevosiin ja vastaamaan apuihin nopeasti ja täsmällisesti. Ratsastajan istunnasta yritämme hioa eleetöntä, Elli aloitti.

- Ensimmäisenä tehtävän kerätään ohjat tuntumalle ja tehdään siirtymisiä. Ensin pysähdyksiä ja käyntiinlähtöjä. Teräviä siirtymisiä!

- Nella, Gitan kanssa napakkuutta heti alkuun! Kun annetaan pohje, hevosen täytyy lähteä liikenteeseen.

- Jason, vie käsiä hieman lähemmäs ja jousta kyynärpäästä. Eela on herkkä suustaan. Tee siirtymiset enemmänkin istunnasta jännittämällä vatsalihaksia.

- Katsu, Elmolle suora kaula. Se usein yrittää tunneilla vältellä tehtävää taivuttamalla kaulan tyhjäksi, jolloin ei tarvitse kuunnella ratsastajaa. Rentouta reittä ja vie varpaita hieman eteenpäin.

- Sitten siirrytään tekemään pieniä ravipyrähdyksiä. Käynnistä raviin ja muutaman kunnollisen raviaskeleen jälkeen hevonen käyntiin. Nyt ei ehdi keventää, joten saa keskittyä rentoon istuntaan.

- Nette, hyvä siirtyminen, mutta rentoudu siellä selässä! Ja sitten käääyntiin. Älä anna Ariston juosta alta pois!

- Pyry, reippaampi siirtyminen raviin. Kössi on nyt todella tahmea. Sehän on vähän samantyylinen hevonen kuin Reino, mutta osaavampi. Eli se kyllä osaa, jos haluaa.

- Sitten jatketaan ravissa keventäen ja Verna kärkenä kokorataleikkaa. Muistakaa kevennyksen vaihto ja tarkat tiet. Verna saat pyytää Rokilta isompaa ravia.

- Ylipäätään kannattaa totutella heti alkuun isoon liikkeeseen. Sen takia suurimmaksi osaksi kevennämme, että hevoset saavat ravata. Jatketaan käynti-ravi-siirtymisiä tässä suunnassa.

Ennen lopputuntia otettiin pienet välikäynnit.

- Tullaan maneesinpuoleiselta lyhyeltä sivulta pääty-ympyrä laukassa.

- Ehdoton kielto on, että hevosia ei ajeta laukkaan. Laukka nousee avuilla. Sisäpohje painaa, sisäistuinluu työntää ja ulko-ohjalla tuetaan.

- Nette, lyhyempi ohja! Ei se Aristo nosta noilla pyykkinaruilla mitään. Nyt se hirviravi seis!

- Jason, hieno nosto, pidä laukka!

- Ja ympyrältä tulevalla etuajo-oikeus, kukaan ei kiilaa eteen. Pysäytätte vaikka hevosen pitkälle sivulle, jos laukkaympyrä vaikuttaa ruuhkaiselta.

- Nella, isompaa laukkaa vielä. Gitalla on mukava laukka, joten anna mennä vaan!

- Verna, pidä laukka ympyrän loppuun. Rokki kyllä osaa lintsata näissä. Jatkat vaikka kulmaan asti laukkaa!

- Katsu, Elmo ryntää nyt! Puolipidäte ensin, ja pidä avut rauhassa. Koko pakettia ei saa heittää ilmoille yhden laukannoston takia. Annetaan merkki ja hevonen lähtee. Ei mitään sen enempää teatraalisuutta tarvita.

- Pyry, hyvä tasainen laukka ja huomaat, miten Kössikin rentoutuu. Oma lantio vielä rennompi!

Pian hikinen tunti alkoikin olla lopuillaan. Loppukäynnit tehtiin kentällä.

[Pyry]

Kössi oli vähän kummallinen hevonen. Pyryllä ei ollut kamalasti kosketuspintaa siihen, mitä nyt oli kuljettanut mustaa hevosta tarhaan ja hieman varuillaan vuorannut sitä ötökkäloimiinsa. Kössi oli alkumulkoilujen jälkeen todennut, ettei Pyry yrittänytkään varustaa sitä tai viedä kentälle. Tässä oli yksi tallitöiden hyvistä puolista, useimmat hevosista alkoivat yhdistää Pyryyn miellyttäviä asioita, kuten ulos pääsyn tai ruuan. Tällä kertaa Pyry kuitenkin keräsi mukaansa Kössin varusteet. Ruuna luimisti pojan luikahtaessa sen karsinaan, mutta jäi sitten oudon välinpitämättömänä tuijottelemaan omiaan karsinan nurkkaa kohden. Sillä oli vähän jännittynyt ilme, mutta muuten Pyry tuntui olevan kuin ilmaa sille. Kumma hevonen.

Satulavyötä kiristettäessä Kössi napsi hampaillaan ilmaa ja alkoi pikku hiljaa tajuta, ettei Pyry ollutkaan tullut paikalle harmittomissa merkeissä. Pyry odotti muiden lähtevän ensin maneesiin ja liittyi sitten jonon jatkoksi.

Selkäänkin Kössi tuntui erilaiselta. Sen kylki tuntui vähän puisevalta pohjetta vasten ja askeleet olivat raskaita. Se ei säikkynyt mitään, ei tuijotellut omiaan eikä tuntunut siltä, että lähtisi käsistä. Kiukkuisesti se heilautti päätään Katsun tullessa Elmolla Kössin mielestä liian lähelle, mutta muuten se kulki tasaisesti. Suuren osan ajasta se tuntui olevan jossain omassa maailmassaan rauhassa. Se kyllä vastaanotti käskyjä ja totteli niitä kiltisti, tosin hitaasti ja vasta reilumman pyynnön jälkeen. Mutta läsnä olevalta se ei tuntunut.

”Sehän on vähän samantyylinen hevonen kuin Reino”, Elli totesi. Pyry makusteli lausetta. Ei kai sentään? Toki se oli vähän monia muita hevosia raskaampi ja hidas reagoimaan apuihin, teki tasan tarkkaan vain pyydetyn eikä yhtään sen enempää. Se lämpeni hitaasti ja vaati nopeat avut ratsastajalta, kuten Reinokin. Ilmekin sillä oli – hyvinä hetkinään – vähän samankaltainen.

Pikku hiljaa Kössi alkoi tuntua selkään paremmalta, rennommalta ja kyllä. Tutummalta. Laukkatehtävän alussa Pyryä usein jännitti, mutta ei tänään. Kössikin huomasi sen ja liikkui rennompana. Ei se kauniissa muodossa reippaasti kulkenut, mutta jokin siinä alkoi pehmetä. Se pörähti muutaman kerran ja laukkasi pehmeästi eteenpäin. Se alkoi tuntua elävältä.

Kentällä loppukäynneissä Kössi mulkoili edelleen muita ja ympäristön vaihtuminen sai Pyryn vähän jännittymään. Mutta Kössi jatkoi tasaisesti eteensä. Ei se hyvän tuuliselta näyttänyt, edelleen sen ilmeessä oli jotain kummallista välinpitämättömyyttä ja kireyttä. Kaartoon käännyttyään Pyry silitti sen mustaa kaulaa kiitokseksi ja hyppäsi alas vähän ristiriitaisissa tunnelmissa. Ei Kössi häntä ollut hurmannut, kuten ei varmaan montaa muutakaan. Mutta jotain kiehtovaa siinä oli. Mitä tuon mustan pään sisällä oikein pyörikään?

[Katsu]

Jatko II tunti I

Elmon yleissatula oli ajan saatossa jo nuhjaantunut, mutta siinä pystyi istumaan hyvin alas, kun teimme alkutunnista siirtymisiä. Ponin kaula oli kuin mato, joka luikerteli sinne tänne ja johon ei oikein saanut kontaktia. Yritin silti. Sain painaa sisäpohkeeni kramppiin, kun keskustelin Elmon kanssa siitä, että mennäänkö kulmaan vai eikö mennä. Anne sanoikin mulle, että saisin syödä napakkuuspillereitä - ongelmani oli kuulema se, että nimenomaan keskustelin Elmon kanssa. Prinsessamaisille tammoille aka Ruusuille pitäisi lähettää hakemus kaikesta mitä tehdään, ovelille ruunille aka Kösseille ja Elmoille ei.

Kun meidänkin siirtymiset näyttivät siedettäviltä eikä ratsuni enää leikkinyt kaulansa kanssa, teimme samaa toiseen suuntaan. Elmo kokeili heti vasemmallekin samoja temppuja mitä oikeaankin suuntaan, mutta tällä kertaa mä tiesin liikutella kuolainta, jolloin ruunan olisi "pakko" joustaa kaulastansa ohjien mukaan. Vasemmalle Elmo tosin tuntui muutenkin rennommalta kuin oikealle, ja sain siihen heti aivan erilaisen kontaktin - ravipyrähdykset sujuivat hienosti ja Elmon ravissa oli helppo istua perusistunnassa.

Välikäyntien aikana taputtelin ruunaa rutkasti ja ränkläilin sen söpöä pystyharjaa, mutta leikki loppui, kun Elli sanoi sanan "laukka". Elmo alkoi kuumeta jo pelkän sanan kuulemisesta, ja sain pyöriä monta kierrosta pienellä voltilla, jotta ruuna rauhoittuisi. Onneksi saimme ottaa laukat pääty-ympyrällä - muuten ratsuni olisi varmasti paahtanut menemään kaula jäykkänä... Ympyrällä sain ihan hyvän yhteyden ruunanrupsukkaan, joka yritti tosin kokeilla mua ryntäilemällä. Kun sain otteen siitä, miten ympyrä ratsastettaisiin loppuun asti ja miten laukka nostettaisiin huomaamattomilla avuilla, meni nostot mun mielestä ihan hyvin. Elli tosin huomautteli siitä ryntäilystä aina vaan tunnin loppuun asti, mutta se on tärkeintä, miltä selässä tuntuu, eiks je?

Kiitos tunnista! :-)

[Nette]

Kiitos tunnista!