18.2.2016 Jatkokurssi kevät 2016 - tunti I

[Anne]

Kaikille avoin jatkokurssi pärähtää käyntiin. Tervetuloa!

Jokaiselle tunnille ilmoittaudutaan erikseen. Kevään aikana tunteja tulee 4-5 kappaletta. Jatko 1 merkkiin tarvitaan 3 tuntisuoritusta.

Jatkokursseilla ratsastetaan itsenäisesti, ilman taluttajaa.

Ensimmäisellä tunnilla aiheena kevennys ja siirtymiset.

4/8

Pyry - Windi
Wilma - Rokki
Verna - Venna
Nette - Gitta



Pyry - Windi
Pyryn ja Windin yhteistyö lähti takuten käyntiin. Pyryllä oli vaikeuksia saada Windiä edes raviin, kun tamma päätti näyttää hankalimmat puolensa. Se työnsi takaosan uran sisälle ja alkoi potkia ilmaa protestiksi. Onneksi Pyrylle oli kehittynyt jo määrätietoisuutta, joten hän sai pikkuhiljaa tammaa tottelemaan. Pyryn kevennys oli hyvää ja pyysinkin häntä harjoittelemaan siirtymisiä kevennystä hidastamalla ja madaltamalla. Tällä keinolla hevosen sai myös kuuntelemaan paremmin, eikä se töksähtänyt käyntiin yllättäen. Käytiin vielä puolipidätteen merkitystä läpi: hevonen täytyy valmistella siirtymiseen. Pyry alkoi saada juonen päästä kiinni ja loppua kohden tuli jo muutama siistihkö siirtyminen molempiin suuntiin.

Wilma - Rokki
Wilman kanssa keskityttiin kevennyksen mekaniikkaan ja siihen, ettei kallistuta taakse- eikä eteenpäin, vaan kevennys on lantion liike ylös satulasta. Wilma sai hyviä pätkiä aina välillä ja alapohjekin alkoi pysymään paremmin paikoillaan pikkuhiljaa. Siirtymisissä ongelma oli tänään ravista käyntiin -puolella. Rokki oli menevällä päällä ja oli kuin salamana syöksymässä raviin, mutta hajanaisia pidätteitä se ei suostunut ottamaan vastaan. Kehotinkin Wilmaa pitämään Rokin mahdollismman pienessä ravissa, niin että se ei lähtenyt päättömästi tikittämään. Vaikka sitten ympyrällä ravaten. Rokki ei tänään oikein rauhoittunut, mutta Wilman tasapaino sai ainakin harjoitusta.

Verna - Venna
Vernalla oli hyvä ote Vennaan heti alusta. Venna ravasi ja toimi melko tasaisesti, vaikka se välillä osaakin olla melkoinen diiva jatkolaisten kanssa. Vernalla oli sen verran vakaa istunta ja määrätietoiset avut, että Vennalla ei ollut asiaan mitään sanottavaa. Vernan kevennys oli melko hyvää, kädet lähtivät hieman leviämään ravissa ja samoin alapohje liikkui jonkin verran. Yritin opettaa tytölle sitä, mistä kevennys lähtee, että varsinaisesti ei nojata jalustimiin, vaan reisilihasten työllä nostetaan lantio pystyasentoon. Verna sai jujusta kiinni ja harjotteli myös siirtymisiä kevennystä säätelemällä. Näitä Venna kuunteli mielellään ja liikkui siististi.

Nette - Gitta
Gitan kanssa siirtymisharjoitukset ovat tunnetusti yhtä tervassa tarpomista. Niinpä Neten kanssa lähdettin ensin hakemaan ravia, jossa Gitta pysyi ja Nette pystyi harjoittelemaan kevennystä. Lopulta Gitta suostui ravaamaan kunnolla vain ilman ohjastunutmaa, mutta tämä tietenkin tarkoitti sitä, että siirtymisten harjoittelusta ei tulisi mitään. Nette sai kevennyksen hyvin rullaamaan, mutta tippui hieman eteen. Otettiin myös pari pätkää ihan kevyttä istuntaa pystyssä, jolloin Nette sai otteen siitä, missä asennossa kevennyksenkin pitäisi tapahtua. Siirymiset tosiaan olivat puuroa tänään. Gitta siirtyi raviin vain raipan avulla ja töksähti käyntiin, kun vaan ajattelikin käyntiä. Sitkeää työtä Neteltä.

[Nette]

"Gitta!" Hymyni lopahti samantien luettuani tämänpäiväisen ratsuni listasta. En oikeastaan ollut koskaan mennyt ponilla, mutta olin kuullut siitä kauhutarinoita koko alkeiskurssini ajan, enkä siksi jotenkin jaksanut uskoa pitäväni tammasta.

Ennakkoaavistukseni pitivätkin paikkansa. Jo alkukäynneissä poni tuntui todella tahmealta, ja minun oli vaikea saada sitä edes liikkeelle. Asiaa ei todellakaan auttanut se, että siirryttyäni alkeiskurssilta jatkokurssille oli myös tunnin vaatimustaso noussut. Enää ei riittäisi, että hevonen pysyy oikeassa askellajissa ja oikealla reitillä, vaan minun pitäisi lisäksi kiinnittää paljon enemmän huomiota esimerkiksi istuntaani. Minulla oli paha tapa nojata kokoajan eteenpäin, ja potkiessani laiskottelevaa Gittaa liikkeelle tämä virheasento oikein korostui. Lopulta Anne käski minun ajatella nojaavani puoli metriä taaksepäin, jolloin pysyin jotenkuten suorassa.

Suoruus kesti tasan siihen asti, että oli aika lähteä raviin. Tunnin aiheena olivat siirtymiset ja keventäminen, eli Gitta-käännöksellä "kuinka saada hevonen pysymään ravissa samalla kun itse yrität tasapainotella sen pomppivassa selässä ja vielä opetella jotain uuttakin". Opittavaahan nimittäin riitti. Vaikka kevyt ravi olikin tuttua, ei asentoon ollut aikaisemmin kiinnitetty sen kummempaa huomiota. Tänään sain kuitenkin noottia siitä, kuinka (taas) nojasin kokoajan aivan liikaa eteenpäin. "Tasapainoilukin on helpompaa, kun et keiku siinä etukaaren päällä!". Oli kuitenkin vaikea korjata asentoa taakse, kun Gitta ei millään meinannut pysyä ravissa. Se oli varmasti jo alkukäynneissä huomannut minun olevan kokematon ratsastaja, ja päättänyt ottaa tunnista ilon irti. Lopulta Anne käski minun heittää ohjat kokonaan pitkiksi, jolloin en vahingossakaan antaisi Gitalle tekosyytä tulkita käden epätasaisuutta pidätteeksi.

Vakaan asennon löytämisen helpottamiseksi Anne ohjeisti minua pysymään hetken pelkässä kevyessä istunnassa. Silloin minun olisi todellakin oltava tarpeeksi takana, tai muuten kaatuisin kaulalle. Tässäkin harjoituksessa meinasin aluksi vain ryhtyä nojailemaan jalkojani polvitukiin, mutta ongelma korjaantui kääntämällä varpaita hieman ulospäin. Lopputunnista asento olikin jo paljon parempi.

Siirtymisistä ei sen sijaan tullut mitään. Vaikka kuinka kannustin ponia, ensin hellästi, sitten tomerasti ja lopulta raipan kanssa, ei ravi millään lähtenyt rullamaan. Ratsastus tuntui samalta kuin pyörällä ajo käsijarru pohjassa. Kun viimein saimme luvan siirtyä loppukäynteihin, olivat jalkani aivan muussina.

Jälkikäteen minua rupesi harmittamaan, että lähdin tuunnille niin negatiivisella ennakkoasenteella. Uskon sen varmasti vaikuttaneen siihen, etten saanut Gittaa kunnolla tottelemaan. Ensi kerralla pitäisi ajatella positiivisemmin: päättää, että tänäänpä ei poni pääse laiskottelemaan vaan tottelee minua. Ehkä alkaisin pitää Gitastakin hiukan enemmän, kunhan oppisin ratsastamaan sillä hieman paremmin.

P.S. Unohdin YO-kiireideni takia kokonaan ilmoittautua tuolle jatkokurssin 2. tunnille, ja olit ilmeisesti jo ehtinyt sulkea sen. Jos mitenkään mahdollista, niin Nette tulisi kyllä mielellään sinnekin.

OK! =)

[Pyry]

Windi! Windi? Pyry tutki tuntilistaa silmät pyöreinä ja varmisti vielä kolmeen kertaan nimensä perässä ja katseli sitten kauhuissaan ympärilleen. Windi!
Tunti alkoi juuri niin hyvin kuin Pyry oli ehtinyt pelätä, Windi pyöri lähinnä paikallaan kiukkuisena päätään heitellen ja jalkojaan nostellen. Pyryn teki mieli hypätä selästä pois ja antaa homman olla, todeta olevansa ihan liian huono tähän hommaan.
Mutta ei, tähän hän ei nyt suostunut. Hevonen eteen, perseilyt sikseen ja hommiin!    

[Verna]

Venna oli itse asiassa vähän samantyyppinen kuin Svante – luonteeltaan, siis. Ehkä me sen takia tultiin alusta alkaen ihan kivasti toimeen, vaikka tamma olisi karsinassa halunnut syödä mut elävältä. Vennan hoitaja Aurinko pyöri siinä apuna ja yhdessä tuumin me saatiin poni ajoissa kuntoon ja päästiin lähtemään maneesiin.

Meitä oli tunnilla vain neljä henkilöä ja yhtä vähän vanhempaa poikaa lukuun ottamatta kaikki poneilla, joten maneesissa oli ihan ruhtinaallisesti tilaa. Venna muuttui jostain syystä kiltiksi heti kun mä pääsin sen selkään ja olikin alusta saakka yllättävän hyvä ratsastaa. Siinä missä Svanten kanssa pitää aina selvitellä päivän pelisäännöt treenin aluksi, Venna uskoi kerrasta mun apuja.

Tamma oli mukavan herkkä, mutta ei kuitenkaan yhtään villi vaan pikemminkin tosi tasainen. Se reagoi hyvin niin pidätteisiin kuin pohjemerkkeihinkin ja hölkkäsi rennosti tasapainossa eteenpäin. Siinä olikin hyvä harjoitella ihan perusasioita, eli kevennystä. Anne vähän joutui huomauttelemaan mun käsistä, jotka lähtivät elämään omaa elämäänsä, kun keskityin jalkoihin. Sitten taas kun siirsin huomion käsiin, alapohje alkoi heilua. Paketin koossa pitäminen olikin ehkä vaikeinta tällä tunnilla. Anne antoi ihan kullanarvoisia neuvoja siitä, miten jalustimeen ei oikeastaan kuuluisi nojata kevennyksessä vaan että reisilihaksen pitää tehdä työ. Niiden vinkkien avulla sain asennon paremmaksi ja Vennaan vaikuttaminen alkoikin tuntia yllättävän helpolta.

Kun kevennys oli saatu kuntoon, ehdittiin me keskittyä myös siirtymisiin. Kun mun istunta oli parempi, pystyi jo ihan kevennyksen voimalla tekemään siirtymisiä. Venna oli todella kiltti ja kuuliainen ja antoi mun rauhassa harjoitella. Lopuksi se teki superhienoja siirtymisiä, johon mä sain olla todella tyytyväinen. Annekin kehui mun vakaata istuntaa ja määrätietoisia apuja.

Määrätietoisuus oli kyllä sellainen juttu, josta oli ihan Svantea kiittäminen, joten kai sen kanssa huristelusta oli jotain hyötyä ollut. Silti oli ihan mahtavaa päästä taas pitkästä aikaa kunnollisen koulutetun ja säännöllisesti läpiratsastetun tuntiponin selkään, joka ei joka kierroksella yrittänyt heittää mua satulasta! Tän tunnin myötä mä olin myös suorittanut jatkokurssin merkin arvoisesti, mutta päätin silti, että ennen helpon C:n tunteja voisin käydä vielä muutamalla jatkotunnilla. Ihan vaikka vain varmuuden vuoksi.

[Wilma]

Mun sydämessäni hypähti hiukan, kun katsoin tuntilistaa. Rokki! Olin tykännyt Rokista heti siitä lähtien kun sen ensimmäisen kerran näin, joten olin tyytyväinen ratsuuni. Meidän tuntilaisista tallilla ei ollut vielä muita kuin eräs vanhempi poika, Pyry, joka tappeli jo Windin kanssa karsinassa. Säälin poikaa hiukan, kun Windi kalautteli hampaitaan yhteen Pyryn kasvojen edessä.

Suuntasin tieni pihatolle Rokkia hakemaan. Siellä se seisoi, mutalätäkön keskellä jalat savessa katsellen tuloani iloisena. Mä houkuttelin Rokkia tulemaan portille ettei minun tarvitsisi tarpoa mudan keskelle, ja kuinka ollakkaan, poni lähti kävelemään luokseni korvat hörössä. Kun se tuli luokseni, se nuuhki käsiäni ja taskujani herkkujen toivossa. Napsautin riimunnarun kiinni sen riimuun ja lähdin taluttamaan sitä pesukarsinan suuntaan.

Sidoin Rokin kiinni vetosolmulla ja hain sitten sen harjapakin. Nappasin laatikosta kumisuan ja aloin jynssätä sillä Rokin jalkoja huuhdellen samalla jalkoja vedellä. Rokki nuuhki hiuksiani ja sulki sitten silmänsä lepuuttaen toista takajalkaansa. Kun ponin jalat olivat puhtaat kuivasin niitä hiukan pyyhkeellä. Olipa onni että olin tullut tallille ajoissa!

Anne tuli paikalle juuri, kun olin saanut Rokin harjattua. Nainen pysähtyi Rokin eteen ja rapsutti ponin otsaa.
"Täällä taitaakin sujua ihan hyvin, vai mitä?" Anne hymyili mulle ja naurahti Rokille, joka nuuhki parhaillaan hänen kasvojaan.
"Juu, Rokki on ollu tosi nätisti", mä vastasin. Anne hymyili ja jatkoi sitten matkaansa.

Hain satulahuoneesta Rokin satulan ja suitset ja puin ne sille. Kello näytti sen verran, että lähdin taluttamaan Rokkia kentälle, jossa Anne jo odottelikin. Perässäni tuli enää Pyry ja Windi. Anne sulki portin heidän jälkeensä ja kiersi sitten auttelemassa apua tarvitsevia. Mä laskin jalustimet alas ja kiristin satulavyön. Nousin Rokin selkään ja mittasin jalustimet sopiviksi ja lähdin sitten Annen kehotuksesta kävelemään alkukäyntejä.

Rokki oli tunnilla ihan hyvä, tosin sillä oli hiukan liikaa virtaa. "Kevättä rinnassa", oli Annekin nauranut. Mun oli vähän vaikea pysyä ponin vauhdissa mukana, mutta saatiin me välillä ihan hyviäkin hetkiä aikaiseksi. Mua lähinnä nauratti Rokin innostuneisuus kun se tikitti menemään hirmuista vauhtia. Sain ruunan vauhtia hidastettua hiukan tekemällä varmaankin kymmenen volttia yhden kierroksen aikana. Volteista oli muutakin hyötyä kuin vauhdin hidastuminen, Rokki tuli vetreämmäksi ja se taipui yhä paremmin ja paremmin.

Olin mä loppujen lopuksi ihan tyytyväinen itseeni, kun tunti oli päättynyt ja me käveltiin loppukäyntejä. Mä tykkäsin Rokista paljon ja toivoin saavani ratsastaa sillä tulevaisuudessakin. Mä olin kyllä henkeen ja vereen poniratsastaja, jotenkin mun oli vaan paljon helpompi ratsastaa poneilla ja pienillä hevosilla. Hymyilin itsekseni ja taputin Rokkia kaulalle.