|
Post by Anne on Feb 24, 2018 16:16:57 GMT 2
Laavuretki jäitä pitkin Liekkisaareen. Joko westernmaasto tai miniponi-meiningillä! Tule mukaan! Luvassa vauhdikasta jääkruisailua ja makkaranpaistoa laavulla. Retken vetää Krister. Alex - KristerWesternmaasto 3/3: Oili- Cella Arktik - Clara nro5Windi - Pyry nro3Minponit (ilman satulaa) 5/5: Akka - Inkeri Siiri - Salma Gekko - Mistel nro4Tirkku - Fiia nro7Peck - Emmy nro6Liekkisaareen saapuminen Maksu:Valitse allaolevista asioista yksi ja käytä sitä maksussasi. Maksuasiat varataan nopeusjärjestyksessä, vain yksi osallistuja voi käyttää yhtä asiaa. 1. Kärventynyt makkara 2. Lämmin hevosen selkä 3. Huuruturpa4. Nokea joka paikassa5. Kupponen tulikuumaa6. Hankilaukkaa - Emmy7. Kristerin uuden ulkomuodon ihastelua
|
|
|
Post by Emmy on Apr 26, 2018 2:40:42 GMT 2
Innostuneet poni-eläimet rallittelemassa. Gekko otti pienen sivukierroksen.. Kiitos tunnista!
|
|
|
Post by Pyry on Apr 26, 2018 17:56:40 GMT 2
Jäälaukkojen jälkeen hevosten huuruiset turvat kimmelsivät talviauringon kalpeassa paisteessa. Tyytyväisen väsynyt Windi ei jaksanut enää irvistellä Oilille, vai liekö syynä ollut Oilin selässä istuva hoidokkiaan tiukasti katseleva Cella.
|
|
|
Post by Fiia on Jun 10, 2018 19:45:06 GMT 2
Soijanakki ei pysynyt tikun päässä, joten olin kehittänyt parista risusta erityisen pihtisysteemin, jolla lämmittelin kyrsää nuotion loisteessa. En ollut erityisen nälkäinen enkä siksi surisi kovasti, jos nakki putoaisi liekkeihin, mutta tokihan laavuretkeen makkaranpaisto kuului.
Krister, Pyry ja Cella kävivät vastakkaisella puolella nuotiorinkiä tiivistä keskustelua westernasioista. En voinut olla tuijottamatta Kristeriä. Olin nähnyt miehen viimeksi pari kuukautta sitten joulujuhlallisuuksissa, jos en aivan väärin muistanut, mutta sen jälkeen Krister oli muuttunut suunnilleen tunnistamattomaksi. Todellakin, jos en olisi tiennyt kenen tunnille olin menossa, olisin luullut talutettuani Tirkun tallipihalle että Anne oli palkannut uuden westernopettajan. Olisin ensi vilkaisun perusteella veikannut miehen olevan suunnilleen 27-vuotias paljasjalkainen texasilainen, mutta ei, kyllä se vanha kunnon Krister oli – ääni sen viimeistään paljasti.
”Krister on laihtunut ihan älyttömästi”, Emmy supatti vierestäni kuin tilauksesta. Kai tyttö oli huomannut, että katseeni pysyi välillä muuallakin kuin nakissani, joka alkoi uhkaavasti tummua.
”Näyttää kyllä aivan eri ihmiseltä”, Salma vastasi toiselta puoleltani. ”Tuo parta sopii sille kyllä hyvin.”
”Mikäköhän sitä vaivaa?” Inkeri ihmetteli tökkiessään makkaratikulla nuotiota – ilmeisesti tökkimisen ilosta, sillä makkaraa siinä tikussa ei ollut. ”Keski-iän kriisi?”
”Varmaan isyys verottanut”, Emmy arveli.
”Tai paljon töitä LiekkiVaelluksen kanssa”, minä kohautin hartioitani. ”Siitä oli muuten iso juttu lehdessä, ilmeisesti menee ihan hyvin.”
”Hyvä Krister”, Inkku jatkoi ja onnistui samassa romahduttamaan koko nuotion. ”Harmi että se on varattu.”
”Annelle sentään hei! Ja eikös sulla oo jo kokemusta ettei vanhemmat miehet kannata”, Emmy täräytti.
Inkeri heitti Emmyn suuntaan kiukkuisen katseen, mutta blondi oli keskittynyt tursottamaan ketsuppia makkaralleen eikä huomannut mitään. Minäkin siirsin katseeni takaisin nakkiini, totesin sen olevan ihan riittävän kypsä ja vedin sen liekeistä. Aloin itsekin lähestyä kahdenkympin puoliväliä. Joko piti ruveta vahtimaan, mitä söi?
Ehkä ei, ei tänään vielä ainakaan.
|
|
|
Post by Anne on Jul 6, 2018 10:21:06 GMT 2
Nokea joka paikassa
|
|
|
Post by Clara on Jul 10, 2018 18:35:12 GMT 2
Kupponen tulikuumaa
"Saisiko neidille olla kupponen tulikuumaa?" Krister kysyi ojentaen höyryävää kaakaomukia minua kohti. Miehen parta oli paksun kuuran peitossa, mutta tämän tuikkivista silmistä näin, että hän hymyili. "Tottahan toki", nyökkäsin ja suljin sormeni lämpöä hehkuvan mukin ympärille. "Ahh.. ihanaa. Kiitos."
Istahdin laavun etureunalle Cellan viereen. hevoset oli laitettu kiinni ihan lähelle, niiden kaulat höyrysivät ja kaviot upposivat syvälle hankeen. Huimapäinen laukka jäätyneen järvenselän yli tuntui vielä mukavana kihelmöintinä kehossa, sydän hakkasi yhä hieman tavallista nopeammin. Odotin jo innolla pääsevämme paluumatkalle.
Mutta juuri nyt oli hyvä tässä, nuotion äärellä, ystävien ja hevosten ympäröimänä. Talven untuvaisessa sylissä.
|
|