5.1.-9.3., Eedin hyvän mielen ratsastuskurssi

[Eedi Myllyoja]

Oletko kyllästynyt vakavamieliseen puurtamiseen? Tekisikö mieli harrastaa hymy huulilla kevyesti? Tämä kurssi on juuri sinulle! Harjoitukset on suunniteltu niin, että kaiken tasoiset ratsukot voivat toteuttaa niitä omalla tasollaan. Opettajan palaute tällä kurssilla keskittyy erityisesti vahvistamaan ratsastajien/ratsukoiden jo olemassaolevia hyviä puolia, vaikka toki kehitykseen pyritään hauskanpidon ohessa. Kurssilla muunmuassa käydään maastossa, testataan erilaisia ratsastuspelejä ja mennään ilman satulaa.

Aika: Tiistaisin kello 16:00 – 17:00 5.1.-9.3.
Osaamisvaatimukset: Hevosen hallinta kaikissa askellajeissa

Osallistuminen:
- VIP kun kurssi on täynnä, mukaan voi hypätä myös kesken
- Kurssille otetaan maksimissaan kuusi ratsastajaa.
- Ratsastajille jaetaan kurssin ajaksi vakiratsu, joten voit esittää hevostoiveen ilmoittautuessasi. Tarvittaessa osalle tunneista ratsua vaihdetaan. Jos haluat jollekin tietylle tunnille eri ratsun kuin ykköstoiveesi, ilmoitathan ilmoittautuessasi.
- Agia, Lailaa ja Lyyliä ei suositella kurssille, koska ne eivät voi osallistua kurssin neljälle viimeiselle tunnille potkuriskin vuoksi
- Ratsuksi voit toivoa ketä tahansa Seppeleen tuntihevosta, myös omalla hevosella voi osallistua. Laitathan myös kakkostoiveen!
- Mikäli hahmollasi ei ole esittelyä Seppeleen foorumilla, kerrothan hahmosta vähintään perustiedot ilmoittautuessasi (hevostausta, ratsastajan pituus, nimi ja ikä)
- Kurssi kuitataan kirjoittamalla vähintään yksi kurssitarina tähän topaan tunnin tuntirungon/-suunnitelman tultua. Tuntien aiheet julkaistaan ennen kurssin alkua, mahdolliset tarinarungot ja tuntisuunnitelmat viimeistään edellisenä päivänä ennen tuntia.

Osallistujat & ratsut (4/6):
Eedillä maastoissa vetohevosena Halla.
Lyyti - Oili
Helmi - Pinja
Salma - Bliss (reippaaseen maastoon Paahtis)
Pyry - Iita

Tuntien aiheet
5.1. Jumppatunti hevosen selässä
    Venytellään ja tehdään helppoja jumppaliikkeitä hevosen satulassa. Tunti toteutetaan pääasiassa käynnissä, lopputunnista voidaan ottaa myös pätkiä ravia ja laukkaa.
12.1. Rauhallinen maisemamaasto
    Käynti-ravimaasto Liekkijärven upeissa metsä- ja järvimaisemissa. Mukaan voi lähteä myös ilman satulaa!
19.1. Ilman satulaa
    Tehdään mukavia siirtymisharjoituksia ja parannetaan tasapainoa jättämällä satulat naulaan! Jos vakitunturatsun askel tuntuu turhan suurelle, pyydä vaihtohevonen tälle tunnille.
26.1. Miniestetunti
    Hypätään hyvänmielen pikkuristikoita ja kavaletteja. Hypätä saa halutessaan vain ravissa, eikä pakko ole mennä kuin puomeja. Jos haluat mennä vain puomeja tai vain ravissa, ilmoita etukäteen.
2.2. Temppurata ratsun kanssa
    Puomeja, pujottelua, tarkkaa tähtäystä tötteröiden väliin ja lavan ylitystä, kuinka tässä vielä käy? Tunnille voi osallistua kaikissa askellajeissa, vain käynnissä ja ravissa tai vain käynnissä. Jos et halua mennä kaikkia askellajeja, ilmoita etukäteen.
9.2. Reipas maasto
    Tässä maastossa pääsee päästelemään reipasta laukkaa pitkillä suorilla.
16.2. Hevosjalkapallo
    Tutustutaan hevosten kanssa valtaisaan jalkapalloon, ja katsotaan jos päästään vähän pelaamaankin lopputunnista.
23.2. Viestikilpailu
    Tuntilaiset jaetaan kahteen joukueeseen, ja kilpaillaan pienellä radalla.
2.3. Paritunti
    Ratsukot jaetaan pareihin ja tavoitteena on ratsastaa samoja tehtäviä toisiaan peilaten vierekkäin.
9.3. Katrillitunti
    Opetellaan pieni ja yksinkertainen katrillirata hyödyntäen paritunnin oppeja.

Tunnit
5.1. Jumppatunti hevosen selässä
Alkukäynnit tehtiin aivan normaalisti ratsastajan omasta mieltymyksestä riippuen jalustimet jalassa tai kaulalla. Tunnin tavoitteena on ratsastajien venyttelyn lisäksi antaa hevosten tottua kaiken maailmaiseen hääräämiseen selässä, mukaan lukien siihen etteivät ohjat aina ole välttämättä käsissä. Alkukäyntien aikana onkin paras ratsastaa mahdollisimman vähän ohjalla ja tunnustella hevosen päivän mielialaa. Helmiä lukuun ottamatta kaikki tuntevatkin ratsunsa ja varmasti luottavatkin niihin, ja Helmille on jaettu Pinja tamman helppouden vuoksi, eli eiköhän kaikilla mene hyvin.

Tavanomaisten alkukäyntien jälkeen tehdään yläkropan venyttelyä muutamilla eri liikkeillä. Voitte ristiä lomittaa sormet rinnan eteen ja tehdä rauhallista kieroliikettä yläkropalla, venytellä kohti taivasta yhden tai kahden käden kanssa sekä taivuttaa koko yläkroppaa kohti hevosen lautasia tai omia varpaita. Ratsastajat voivat soveltaa venytyksiä oman taitotason ja turvallisuuden rajoissa itselle ja ratsulle mukavaksi. On myös mahdollista ratsastaa kaartoon ja tehdä osaa venytyksistä paikoillaan. Pyryllä näkyy menevän loistavasti kävellenkin, koska Iita ei paljoa näy välittävän, mutta ainakin Salma voisi tehdä pidempiä venytyksiä paikoillaan, koska Bliss näyttää hieman järkyttyneelle tästä touhusta. Ja Lyyti voisi venytysten välissä ottaa ohjia vähän käteen ja ratsastaa rauhallista käyntiä, ettei Oili aivan villiinny vapaista ohjistaan.

Yläkropan venyttelyn jälkeen herätellään vähän itseä ja hevosia ottamalla muutama kierros ravia (Blissillä hyvä tahti, Pinja saisi liikkua vähän enemmän eteen!). Sitten siirrytään pysähdyksen kautta takaisin käyntiin, pysähtyessä jalustimet voi siirtää kaulalle. Testatkaa pysähtyessä myös vähän, kuinka oma ratsu reagoi jalan epätavallisen isoihin liikeratoihin. Tavoitteena on hevosen kävellessä rauhallisesti venyttää jalkaa suoraksi kohti hevosen lapaa kohti sekä koukkuun kohti satulan takakaarta, toki kokoajan säilyttäen oma tasapaino ja rauhallinen hevonen. Bliss näkyykin reagoivan jalkojen liikkeeseen paljon paremmin kuin yläkropan venyttelyyn! Oilin kanssa saat Lyyti sen sijaan vähän varoa, ettei se luule että pyydät eteenpäin.

Kun koko ratsastaja on venytelty, ratsut alkavat jo näyttää siltä, että on muuten melkoisen tylsää kiertää kenttää käynnissä, joten otetaankin hieman ravia ja laukkaa. Jos tuntuu siltä, että hevonen on rauhallinen, voitte siirtyä puoli pitkällä ohjalla raviin. Tehkää myös ympyröitä ja suuntaa saa vaihtaa vapaasti, mahtuu hyvin näin pienellä ryhmällä. Muistakaa liikennesäännöt. Rentoa, kuitenkin etenevää ravia. Pinja menee nyt hyvin, Oili saisi taas ihan vähän jarruttaa. 
Ratsukoiden ravailtua pieni hetki, voidaan ottaa myös vähän laukkaa molempiin suuntiin. Halutessaan saa ratsastaa pienessä kevyessä istunnassa, etenevää rentoa laukkaa uralla. Jos tila meinaa loppua, voi tehdä ympyröitä. Ei mitään hurvittelulaukkaa kuitenkaan, hallittua menoa (- kröhöm, Iita ja Pyry!). Mukavan laukkahetken jälkeen ravailua vielä muutama kierros, ja loppukäynneissä tehdään vielä vähän venyttelyä.

Eedin mielestä kurssin ensimmäinen tunti oli mukavasti onnistunut, vaikka osalla ratsukoista kaikki tehtävät eivät ihan nappiin menneetkään. Mukavan rento fiilis, eli kurssin päätavoite, taidettiin kuitenkin löytää. Toivotaan, että myös ensi viikon maastossa maisema on edelleen mukavan luminen!

12.1. Rauhallinen maisemamaasto
Rauhallinen maisemamaasto oli nimensä mukainen, talvivarusteisiin pakkautuneella joukolla oli varsin rento meininki, eikä kukaan varmaan olisi näissä kerrosvaatteissa kovassa menossa kyydissä roikkunutkaan. Koko porukan yhteisymmärryksellä otettiin yhdellä suorista pieni laukkapätkäkin, rauhallisessa tahdissa sekin. Hanski olisi varmasti höpöttelevän ja ilman tiukkaa järjestystä nähneen joukkion nähdessään kauhistunut, joten kaikkien onneksi häneen ei tällä retkellä törmätty. Maasto venyi 10 minuuttia yliajalle Eedi aikataulutettua rauhallisen maaston hieman väärin nopeudeltaan.

19.1. Ilman satulaa

Ilman satulaa tunti sujui pääosin kommelluksetta, ja kaikki pysyivät ratsujensa kyydissä (osalla tosin saattoi olla pieniä vaikeuksia aika ajoin). Ohjelmassa oli rentoa vääntöä käynnissä ja laajoja ympyröitä sekä kaaria laukassa, tavoitteena rennosti eteenpäinpyrkivä hevonen. Ravia otettiin tänään melko vähän, koska onhan se nyt ilman satulampaa mukavampi laukata. Toki alku- ja loppuverryttelyihin kuului myös sopivat pätkät ravia sekä muutamia siirtymisiä ja laukkasiirtymät sai halutessaan tehdä ravin kautta.

Eedi keskittyi opetuksessa erityisesti rauhalliseen istuntaan, joka ilman turvallisisa jalustimia useilla lähti helposti vähän leviämään. Erityismaininnan hyvästä työskentelystä saavat Pyry ja Iita.

26.1. Miniestetunti
Ensimmäisen estetunnin opettaminen kieltämättä vähän jännitti Eediä, vaikka tavoitteena olikin vain hypätä helppoja ja mukavia melkein maantasalla olevia tehtäviä. Tunti alkoi pääosin omatoimisella verryttelyllä, jonka aikana Eedi kasasi kolmen kavaletin innarisarjan ja valmisteli pari ristikkoa eri puolille maneesia. Esteitä kasatessa Eedi antoi samalla ohjeita ratsukoille sen mitä puomien raahaamiselta kykeni. Pienen Blissin silmissä puomien kantaminen ilmeisesti oli melko kammottavaa, kokeneenpia konkareita se ei näkynyt häiritsevän.

”Noniin, jos kaikki on saaneet hyvin verryteltyä käynnissä ja ravissa, voidaan siirtyä laukkaan. Nostakaa rauhallinen laukka seuraavan pitkän sivun alussa, muistakaa turvavälit. Kun laukka tuntuu hyvältä, voitte nousta pitkiksi sivuiksi esteistuntaan. Muistakaa kuitenkin pitää hevonen rauhallisessa laukassa ja kontrollissa myös sen ajan, kun ette istu alhaalla. Onko esteistunta kaikilla hallussa?”
Ratsukot siirtyivät laukkaan omassa tahdissaan, ja Eedin iloksi kaikkien ratsastajien esteistunta näytti melko hyvälle. Helmi sai muutaman kommentin istunnasta, samoin Lyyti, mutta Salmalla ja Pyrylla hevosineen näytti sujuvan varsin hyvin.

”Ensimmäisenä tehtävänä saatte tulla uran sisäpuolella tolppien luona olevat kaksi puomia ravissa, ja mikäli se sujuu hyvin, nostakaa puomien jälkeen hallittu laukka ja voitte tulla myös nuo kavalettipuomit. Jos ei tunnu riittävän varmalta, toisetkin puomit saa tulla ravissa. Ravissa tullessa pitää vain muistaa ratsastaa ravi riittävän pituiseksi, kun ne on laukkavälillä lasketut.”
Parilla ensimmäisellä kierroksella puomit kolisivat vaihtelevasti kaikilla ratsukoilla ennen kuin askel saatiin sopivaan väleihin. Erityisesti Iita ei näyttänyt jaksavan asetella koipiaan siististi väleihin, vaan rymisteli ensimmäisellä yrityksellä puomien läpi melkoisella kolinalla.

”Okei, eikös se ollut niin että kaikki halusivat tulla kavaletteja ja esteitä? Kaikki esteet pysyvät tänään ihan pikkuisina, eli ei mitään hätää estekorkeuden suhteen”
Myönteisen vastauksen jälkeen harjoitusta muunnettiin pikkuhiljaa nostamalla kavalettipuomena ylös kavaleteiksi alkaen viimeisestä puomista. Kavalettien noustua Eedi muunsi myös kaksi puomia pieneksi ristikoksi, jonka sai oman valinnan mukaan ylittää ravissa tai laukassa.

”Se alkaa riittää, siirtäkää hevoset ravin kautta käyntiin ja hengitelkää ihan rauhassa. Otetaan kohta mukaan myös tuo viimeinen ratsukko, ja kaikki saavat vielä tulla pienen radan yksittäin. Muut voivat sillä välin ratsastaa oman fiiliksen mukaan käynnissä tai ravissa, pysykää kuitenkin poissa suorittavan ratsukon edestä. Suorittava ratsukko aloittaa pitkällä sivulla olevasta ristikosta ja jatkaa siitä kavaleteille uran sisäpuolella. Kavalettien jälkeen jatkakaa syvälle kulmaan, ja tulkaa diagonaalilla oleva ristikko. Sen jälkeen käännös oikealle ja vielä toisesta suunnasta ensimmäinen ristikko. Halutessaan saa ravata tai laukata, pääasiana kuitenkin, että hevonen on hallinnassa ja menossa sinne minne pitää.”
Viimeisen harjoituksen aikana pakka sekosi osalla täysin, toisilla sujui ihan nappiin. Miten teille kävikään?

2.2. Temppurata ratsun kanssa
Tunnin temppurata muistutti vähän gymkhana-radan ja lännenratsastuksen trail-radan risteytystä. Tehtäviin kuului tötteröistä koottu pujottelu, lännenratsastustuntien vuoksi rakennettu matala puusilta, kaareva puomilinja, hatun siirtäminen estetolpasta toiseen ja radan lähtö- sekä maalilinjana toiminut matala kavaletti. Kaikkia tehtäviä harjoiteltiin ensin yksittäin, ja tunnin lopussa kaikki ratsukot saivat suorittaa koko radan haluamassaan askellajissa pariin kertaan. Joitakin esteitä sai halutessaan jättää myös väliin, mikäli ne tuntuivat turhan haastaville.
Lyyti & Oili
Oili oli lännenratsastustaustansa ansiosta aivan omiaan tälle tunnille, tosin pujottelu tuotti ongelmia etenkin raviin siirtymisen jälkeen, ja Lyyti sai tehdä melkoisesti töitä ajoittaakseen avut oikein, jotta tamma ei lipsahtanut tötteröiden ohi.
Helmi & Pinja
Pinja oli hieman hämmentynyt erikoisemmista tehtävistä, ja jostakin syystä erityisesti kirkuvan oranssit pujottelutötteröt olivat aiheuttaa tammalle syvän järkytyksen. Helmi kuitenkin ratsasti tammaa napakasti, ja ratsukko selviytyi pienen alkuvarovaisuuden jälkeen hyvin.
Salma & Bliss
Bliss yllätti Salman rohkeudellaan, kimo tutustui kaikkiin uusiin tehtäviin suurella mielenkiinnolla, joskin silti järkevällä määrällä varovaisuutta. Erityistä mielenkiintoa herätti estetolpan päässä killunut hattu, ja hetkittäin Eedi oli aivan varma, että Bliss nappaa hatun Salman sijaan.
Pyry & Iita
Iita suhtautui tunnin kummallisuuksiin melko lunkisti, mutta ratsastajan puolelta meinasi tällä kertaa mennä vähän sähläämisen puolelle, mikä hämmensi Iitaakin.

[Lyyti]

Lyyti mukaan, joko Oililla tai Eedi voi yllättää ja laittaa random ratsun

[Salma]

Bliss Salman kanssa mukaan treenailemaan ryhmässä toimimista! <3

Miniestetunnilla toiveissa mennä vain puomeja ja reippaaseen maastoon Salma toivoo alle ratsuksi jotakin Seppeleen tuntihepoista

[Pyry]

Pyry mukaan Iitan kanssa. :> Joitain tunteja voi mennä muullakin ratsulla, jolloin Iita muidenkin käytettävissä.

[Eedi Myllyoja]

Huomisen rauhallisesta maastosta tullut lyhyt pohjaraportti.

[Salma]

5.1. PUMPATKAA

Välipäivien koulutunti ja sitä seurannut hölkyttely milloin maneesissa, milloin kentällä, oli valanut minuun rutkasti itseluottamusta. Olin värvännyt suunnilleen jokaisen hoitajan ratsastusseuraksi kaakaopalkalla (jotta Bliss-raasu ei luulisi jäävänsä yksin, sitä se ei kestänyt), ja kaikki heistä olivat sanoneet samaa: sehän näytti ihan hyvältä. Edith, jota olin mankunut seurakseni melkein joka päivä, oli jo opetellut ulkoa pitkän rimssun, jossa kehui ensin minua, sitten Blisin liikkeitä ja lopuksi Bonnieta, joka nyhti heinäverkkoaan jossain tallin uumenissa ja nautti siitä, että tenava sai työskennellä sen sijaan. 

Kaikki tähänastinen oli kuitenkin ollut sellaista normaalia ratsastusta, jota jutun jujusta kiinni saanut nuori hevonen osasi odottaa. En ollut hytkynyt, hyppinyt, huutanut tai halaillut pientä ponia, joka varovaiseti haki allani ratsuhevosen liikeratoja. Se oli sopinut meille molemmille hyvin. Minä sain hakea tuntumaa Blisiin rauhassa, poni taas sai ratkoa ilman häiriötekijöitä kysymyksiä siitä, miksi ohjastuntuma oli olemassa ja mitä niihin pohkeisiin nyt vastattiinkaan. 

Tänään pyhänä aikomuksenani oli kuitenkin koetella Blisin hermoja sen minkä ehtisin ja katsoa, kumpi meistä hikoilisi enemmän.

Alkukäyntien aikana noukin jalustimet varovaisesti Blisin kaulalle ja asetin ne lepäämään sen säälle kuin metallisen rusetin. Bliss käänsi korvansa kohti minua tuntiessaan painon kaulallaan, mutta ei väistänyt vaan jatkoi tasaista käyntiä Oilin perässä. Tarkkailin toisella silmälläni sen korvankärkiä, mutta tamma tuntui hyväksyvän jalustimet  vastaväitteittä. 

Yritin aluksi tehdä ylävartalon venytysliikkeitä käynnissä, mutta ehdin tuskin irrottaa käteni ohjista, kun tunsin Blisin jännittyvän allani. Se antoi minun nostaa kädet rinnan korkeudelle, mutta kun yritin ristiä sormia ja tehdä kiertoliikettä, se pyrähti hermostuneeseen raviin. Sain tartuttua sormenpäillä ohjiin ja käännettyä Blisin keskihalkaisijalle, mutta se oli jo nostanut päänsä korkealle ja yritti kuikuilla kaula mutkalla mitä puuhasin sen selässä. Eedin piti tulla hetkeksi pitelemään Blisin ohjasta, jotta sain tehtyä muutaman lilliputtimaisen venytyksen puolelta toiselle. 

Kun palasimme uralle ja kannustimme hevoset raviin, Bliss ampaisi liikkeelle kuin olisi paennut kokonaista laumallista vihaisia hanskeja. Hain kevennyksellä tasaisempaa tempoa ja yllätyksekseni poni kuuntelikin minua melko hyvin. Sain ravissa Blisiin parempaa kontaktia, eikä se enää juurikaan pyöritellyt korviaan, kun hetken kuluttua hidastin sen käyntiin ja aloin työntää jalkojani eteen- ja taaksepäin sen kyljillä. Kaipa se oli niitä hevosia, jotka pelkäsivät enemmän taivaalta hyökkääviä lokkeja kuin vatsan korkeudella vaanivaa puumaa. Kyhnytin tyytyväisenä ponin harjamartoa, kun se jatkoi tasaista käyntiä välittämättä tuon taivaallista sen lapoja hipovista saappaankärjistäni. 

Pidin Blisin tarkasti tuntumalla tunnin loppupuoliskon ravipätkän ajan. Pelkäsin, että se kuumuisi liikaa, eikä muistaisi tunnista mitään muuta kuin järjettömät rallittelut pitkin maneesin hiekkaa. Tein reilusti kaarteita (tai, Blisin tapauksessa, huikentelevaisia serpentiinejä, jossa se kulki kuudella uralla ja yritti hakeutua vielä seitsemännelle) ja keskityin keventämään kuin olisin valtamerilaivan ohjaaja. Bliss pysyi melko hyvin käsissäni jopa silloin, kun kannustimme hevoset laukkaan ja päästimme ne kirmaamaan pitkin maneesin kattovaloissa rantahiekanhohtoisena kiiltelevää hiekkaa. 

Bliss oli tunnin jälkeen hiostunut ja kuumissaan. Taputin sitä tyytyväisenä kaulalle, kun loppukäyntien jälkeen laskeuduin satulasta ja heitin katsomoon valmiiksi varaamani enkkuviltin sen selälle.

"Sehän tais mennä hyvin", tuntia katsomossa seurannut Liinu totesi.

"Mahtavasti", vastasin. "Mä en tippunut eikä Bliss järkyttynyt. Juurikaan."

Poni käänteli jälleen terävähuippuisia pikku korviaan ja katseli pää korkealla maneesia. Sydämessäni läikähti.

Hyvä hevonen siitä tulisi!

[Salma]

JÄISET VARPAAT

"Uskaltaispa ratsastaa ilman satulaa." 

Virnistin Lyytille, joka nojaili tallipihan lumiseen hoitopuomiin enkkuvilttien alla pörhistelevien Oilin ja Blisin välissä. Odottelimme rauhallisen maaston alkamista pakkasessa, jossa kaulahuivit, kypärämyssyt ja rukkaset juuri ja juuri saivat kylmän pahimmat nuolaisut pysymään loitolla. Olin juuri rapistellut taskustani lakupatukan ja puraissut siitä palan. Patukka maistui lakritsin lisäksi yhtä paljon villahuivilta ja sulavalta lumelta.

Sekä Bliss että Oili höristelivät korviaan kohti punamustaa käärepaperia.

"Siun pitää pysyä hyvässä kunnossa", Lyyti sanoi hellästi Oilille kyhnyttäen sen villavaa talvikarvaa. 

"Ens kevään kisoja varten?"

Lyyti puolittain nyökkäsi ja puolittain kohautti olkiaan. Minusta tuntui, että hän oli itsekin yllättynyt voitettuaan Seppele Cupin palkintogaalassa - no, suunnilleen kaiken, mitä yksi ratsastaja saattoi voittaa. Työnsin loput lakupatukasta suuhuni ja aloin sitä pureskellen vetää enkkuvilttiä Blisin selästä.

"Mä oon tosi ylpee susta", sanoin. "Ois kiva joskus treenata yhdessä." 

Lyyti naurahti ja hymyili sitten ujosti. Hän puisteli lunta hanskoistaan ja painoi ne sitten Oilin kaulaa vasten.

"Kaipa sitä vois harkita", hän sanoi ilahtuneen kuuloisena ja laski katseensa Oilin jouhiin.

Pyry, Helmi ja Eedi kopisuttelivat hetken kuluttua hevostensa kanssa tallista ja pääsimme matkaan. Olin vetänyt enkkuviltin tilalle villaisen puoliloimen, koska näillä pakkasilla tuntui suorastaan järjettömältä pysytellä paikoillaan ilman kaikkia mahdollisia lämpökerroksia. Ratsastimme epämääräisessä letkan ja parijonon välimaastossa lumesta raskaiden puiden väliin. Blisin sieraimista kuului lähestulkoon äänetöntä pärinää, kun se tuijotteli valkeiden puunoksien väriin ja yritti kipittää muiden hevosten kylkeen.

Kuljettuamme vähän matkaa käynnissä ratsastin Pyryn ja Iitan rinnalle.

"Miten teillä menee kotona?" kysyin Blisin kaulaa samalla sormenpäilläni taputellen. Pyrystä näkyi kypärän lipan ja huivin välistä vain kaistale nenää ja kauluksen yli pilkistävä letti.

"Inkeri ja Allu yrittää päättää, pitäiskö meidän siivota joka päivä vai olla siivoamatta koskaan", Pyry vastasi hymähtäen. 

"Kuulostaa tyypilliseltä", sanoin. 

"Jep."

Iitan ja Blisin kaviot narskahtelivat lumessa välillemme laskeutuvaan hiljaisuuteen. Hengähdin ja jatkoin sitten:

"Entä muuten?"

Pyry päästi jalkansa jalustimista ja alkoi heilutella niitä Iitan kyljillä.

"Onneksi kohta on jo helmikuu", hän lopulta sanoi. 

Minusta tuntui kurjalta. Olisin halunnut sanoa Pyrylle jotakin hienoa ja avuliasta, mutta en oikein tiennyt mistä aloittaa. Hän teki hommansa tallilla, hoiti Iitan kaviopaiseen kuntoon ja istui omana turvallisena itsenään oleskeluhuoneen nurkassa niin kuin kaikkina vuosina ennenkin. Silti minusta tuntui, että nyt meidän oli määrä tehdä jotain Pyryn eteen. 

Mutta mistä minä tiesin, mistä aloittaa?

"Mä voin tulla auttaan sua joku päivä aamutallissa", sanoin äkillisyyden puuskassa.

Pyry nauroi hiljaa itsekseen ja kääntyi katsomaan minua satulassa.

"Eikö sulla oo aika paljon hommia ihan tallin pyörittämisessä?"

Minua alkoi punastuttaa.

"Mä haluaisin vaan... hengailla."

Se kuulosti hölmöltä omiin korviini, mutta Pyry nyökkäsi.

"Kyllähän se käy. Laita vaan viestiä, kun oot tulossa."

Kun lopulta pääsimme ravaamaan ja laukkaamaan, Blisistä tuli kuin pieni innokas höyryjuna. Minulla oli täysi työ saada se kantamaan itsensä ja kulkemaan edes suunnilleen oikein. Se yritti heittäytyä avuttomaksi ja kulkea selkä luirona muiden hevosten perässä kuin minua sen selässä ei olisi ollut olemassakaan. Kylmässä pakkasilmassa, maneesin mukavien seinien ulkopuolella, se tuntui unohtavan suunnilleen kaikki muut ohjeet kuin kovaa ja eteenpäin. Pelkäsin jo, että olin pilannut hyvän pohjatyön huitelemalla kuin ensimmäisen oman poninsa saanut kahdeksanvuotias. Onneksi käyntipätkällä kohti tallia Bliss kuitenkin tuntui pehmenneen ja teki pari oikein nättiä pätkää oikein päin. 

Tallissa loimitin höyryävän ponin, juotin sen ja kiiruhdin yläkertaan lämmittelemään varpaitani. Ensi kerralla ottaisin kaakaotermarin mukaan ja kaataisin sen matkan puolivälissä saappaisiini. 

[Eedi Myllyoja]

Eedin miniraportti huomisen tunnista lisätty, ensi viikolle suunniteltuna vähän taas pidempää kertomusta munkin puolelta!

[Salma]

SATULANKAIPUU
19.1.2021

Ennen ilman satulaa -tuntia minua vastaan oli kävellyt tallista surkea näky. Alviina, jonka uteliaasta nenästä (ja vielä uteliaammista silmistä) saattoi olla monta mieltä, oli raahustanut minua vastaan taluttaen riimunnarun päässä hiljalleen klenkkaavaa Charlieta. Olin heilauttanut kättäni Alviinalle, mutta hän oli tuskin vastannut  - jatkanut vain matkaansa kuin minua ei olisi ollutkaan.

Se oli kylmännyt selkäpiitäni.

Tiesin, että Charlien jalassa oli jokin vialla, mutta Alviina oli sykertynyt hevosensa kanssa kuin kukannuppu, joka sulkeutuu suojatakseen itseään. Olin kuullut ohimennen, että Alviina mutisi puhelimeen jotakin niveltulehduksesta, mutta en ollut uskaltanut ottaa aihetta hänen kanssaan esille. En ennen tätä hetkeä. Olin jättänyt suitsitun Blisin karsinaansa, kipaissut toimiston kautta Charlien tyhjälle karsinalle ja läntännyt oveen hätäisesti kirjoittamani lapun: "haluutko jutella t. salma".

Sitten olin hakenut karsinassaan hämmentyneenä seisovan Blisin, pussannut ohikulkiessani Bonnieta turvalle ja taluttanut nuoren tamman maneesiin. 

Ilman satulaa -tunti oli jännittänyt minua etukäteen, koska Bliss reagoi niin herkästi painonmuutoksiin. Sillä oli tapana lähteä kiertämään itseään, kuin se olisi yrittänyt väistää altani pyörimällä yhä pienempää ja pienempää kehää. Tapa oli inhottava. Olin tähän asti yrittänyt hakea tasaista perusistuntaa ponin kapeassa selässä satulalla, ja tunti tuntui jonkinlaiselta tulikokeelta tähän asti oppimastamme. 

Harjoittelin Blisin kanssa päivittäin helppo Ö -tason taitoja, jotka poni oli alkanut jo pikkuhiljaa sisäistää. Siitä huolimatta irvistin jännittyneenä Pyrylle, kun talutin Blisin maneesissa muovikorokkeen viereen ja liu'uin siltä valkeaan selkään. Pysähdyksissä Bliss ei osoittanut erityistä mielenkiintoa siitä, ettei välissämme ollut satulaa (olin lojunut sen selässä poikittain varmaankin useammin kuin putsannut harjakassia koko vuoden aikana). Kun pyysin sen käyntiin, se käänsi molemmat korvansa minua kohti ja lähti haparoiden liikkeelle.

Olin jo jonkin aikaa miettinyt uuden valmentajan ottamista minulle ja Bonnielle. Milla oli ollut valmentajana loistava, mutta en enää halunnut hevosteni lähelle yhtään ihmistä, joka huusi joko minulle tai niille. Tahdoin valmentajan, joka hoitaisi hommansa ja antaisi minun pitää hevosiani niin kuin halusin.

Joskus mietin, johtuiko Agin haluttomuus siitä, että olin antanut sen Millan ratsastettavaksi niin nuorena ja vihreänä. 

Valmentaja-aatteet palasivat mieleeni, kun hetken kuluttua laukkasin Blisillä loivaa pääty-ympyrää ja yritin pysytellä tasapainossa sen liukkaassa selässä. Tuntui turvalliselta, että Eedi seisoi jossakin selkäni takana kädet rennossa puuskassa ja seurasi meitä. Vaikka hän ei sanonut mitään, minusta tuntui, että tässä nyt todella tapahtui jotakin. Minä en vain ratsastellut Blisillä, vaan todellakin yritin tehdä siitä hyvää hevosta. Joskus yksin treenatessani minusta tuntui, että teinpä mitä hyvänsä, menin aina pikkuisen vikaan. Olin kuitenkin ennen kaikkea esteratsastaja, en estevalmentaja. 

Tunti meni paremmin, kuin olin osannut odottaa. Bliss alkoi loppukäyntien aikana pörhistellä ja viskoa päätään, mutta arvelin sen johtuvan enemmän syttyneistä menohaluista kuin siitä, ettei hevonen olisi viihtynyt. Sen korvat olivat ilahtuneesti hörössä - ja mikä yllättävintä, se ei ollut koko tunnin aikana yrittänyt keikauttaa minua satulastaan. 

Arvelin, että sekin päivä vielä koittaisi, mutta nyt taputin hyvilläni Blisin kaulaa ja annoin ohjien valua sormieni lomasta pidemmiksi. 

[Eedi Myllyoja]

Temppuradan tuntipohja lisätty

[Salma]

IMUSSA
26.1.2021

Jos Eedin hermostuneista käsistä oli aistittavissa, että estetunnin pitäminen jännitti häntä, niin alkukäyntien aikana sama kauhu suorastaan huusi minusta. Olin tehnyt kaikkeni, jotta Blisiä varustaessani olisin ollut niin normaali kuin kuka tahansa estetunnille valmistautuva hevosenomistaja oli. Nuoreen hevoseen se oli mennyt täydestä. Se oli seissyt pää heinätuppoon upotettuna siihen asti, että sujautin kuolaimet sen suuhun, ja tuijotellut sen jälkeen haaveilevasti tallikäytävällä kulkevia jatkotuntilaisia.

Nyt, maneesissa, se kuitenkin sipsutti kuin olisi yrittänyt luiskahtaa pois altani. Vaikka olin juoksuttanut sitä sata kertaa samassa maneesissa ja palkannut suklaapalkalla milloin kenetkin hoitajista raahaamaan puomeja, oli tilanne Blisistä selkeästi tyystin eri, kun istuin sen satulassa. Jouduin pyörimään maneesin hiljaisemmassa päädyssä pitkään, ennen kuin Blisin saapastani vasten hakkaava sydän rauhoittui ja saatoin ratsastaa sillä takaisin uralle. 

Oli minun onneni, että kurssilla oli mukana sellaisia tyynen rauhallisia ihmisiä kuin Pyry, ja että saatoin ratsastaa kaikessa rauhassa hänen ja Iitan perässä hakiessani Blisillä hyvää laukkaa. Seura ei ylipäätään olisi voinut olla sopivampi minulle ja Blisille. Lyyti ja Oili taivalsivat tasaisesti vastakkaisella pitkällä sivulla, ja Pinjakin näytti Helmin alla yllättäen suorastaan viilipyttymäiseltä. Ensimmäisen pitkän sivun jälkeen aloin hakea tasaista esteistuntaa Blisin luisevan selän yllä. 

Ensimmäisellä puomitehtävällä Bliss sekosi jaloissaan, kolautti etusensa puomiin, säpsähti ja pyrähti keveässä laukassa maneesin vastakkaiselle laidalle. Kerran mokattuaan se ei olisi halunnut tulla tehtävälle uudelleen, vaan kiemurteli kuin silakka ja yritti hypätä sivuun. Liimasin ponin tällä kertaa Oilin häntäjouhiin ja sain sen huijattua puomien ylitse. 

Tunne oli hauska. Olin mennyt vastaavanlaisia puomitehtäviä suunnilleen tuhannella hevosella ja hinkannut niitä Bonnien kanssa niin usein, että olisin voinut laskea murtolukuja silmät kiinni ja ohjata meidät silti vaikka varpaillani tehtävästä läpi. Mutta nyt, kun allani oli Bliss, minuun levisi hengästynyt ilo. Kai tämä oli tavallaan meidän ensimmäinen estetuntimme. 

Bliss ei vaivautunut juurikaan hyppäämään, vaan nosteli sirosti jalkansa puomien yli ja jatkoi laukassa kohti uraa pää korkealle nostettuna. Sen tyyneys olisi voinut hämätä, jos ponin kaulalle ei olisi alkanut kertyä ohutta vaaleaa jännitysvaahtoa. Se tuntui olevan kuitenkin hyvin käsissä ja jäi kääntelemään uteliaana korviaan, kun hidastimme käyntiin Eedin selittäessä seuraavaa tehtävää. 

Bliss ei tainnut huomata viimeisen puomin nousseen kavaletiksi ennen kuin olimme jo sen kohdalla. Se käänsi korvansa yllättyneeseen höröön, veti etujalkansa tiukkaan suppuun ja lennähti matalan puomin ylitse kuin puhtaanvalkoinen vappuviuhka. Hyppy oli täysin liioiteltu ja minä olin lyödä nenäni ponin niskaan, mutta siitä huolimatta kehuin ja taputin sitä vuolaasti, kun se laukkasi yllättyneenä pitkälle sivulle ja viskaisi varmuuden vuoksi takajalkansa pari kertaa ilmaan. Minua melkein itketti. Kunpa joku olisi ollut katsomossa ja saanut kuvan!

Koko tunnin aikana Bliss ei tainnut ihan ymmärtää, ettei sen olisi tarvinnut nähdä niin paljon vaivaa hypätessään kavalettien ylitse. Se hikosi ja sinkoili, mutta näytti kaikesa huolimatta viihtyvän hyvin. Päätin jo hyvissä ajoin ottaa viimeisen ratapätkän ravissa, sillä en halunnut ottaa kuumuvan ponin kanssa riskiä täydellisestä räjähdyksestä. Rata meni vähän niin ja näin - loppupuolella, kun tajusin antaa Blisille ohjaa ja antaa sen hyppiä vain hyppäämisen ilosta, homma alkoi sujua. 

Tunnin jälkeen en ollut varma kumpi oli loistavammalla tuulella, Bliss vai minä.