Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Oct 8, 2017 12:09:27 GMT 2
08.10.2017 Maastossa Katselin ulos tallin ovesta. Koko iltapäiväksi oli ennustettu melko sateista keliä, mutta vielä oli lähes kirkasta. Ajattelin lähteä Polarilla käyntimaastoon, mutta olisi kiva saada joku kaveri mukaan ettei ihan yksinkään tarvitsisi mennä. Muutamat tallilaiset suuntasivat juuri maneesille ratsastamaan iloisen puheensorinan saattelemana ja katselin perään hieman haikeasti. Vaikka olin Seppeleessä ollut jo kolme vuotta, en koskaan ollut päässyt porukkaan mukaan niin hyvin kuin olisin halunnut. Se kyllä oli ihan itsestäni kiinni, ennen kävin tallilla paljon harvemmin, enkä todellakaan pitänyt itsestäni mitään meteliä, vaan hipsin vain ympäriinsä itsenäisesti. Kyllähän mä kaikki tunsin vähintään nimeltä ja osan paremminkin. Nähdessäni Saran taluttavan Huiskaa aitalle päin, lähdin kipittämään sinne. Huiska oli Tuulian vanha hoitohevonen ja Tuulia oli kaverini, joten Saraan olisi myös hyvä tutustua.
Saapuessani aitalle kurkistin Huiskan karsinaan sisälle. "Moikka Sara! Oliks sulla täks päivää jo jotain suunnitelmia tehtynä?" kysyin pirteästi ja tervehdin Huiskaakin kun suomenhevonen työnsin turpansa innokkaasti minua kohti herkkujen toivossa. "Ai moikka! Ei mulla oo mitään suunnitelmia, oliks sulla jotain mielessä?" tämä vastasi iloisesti hymyillen ja aloitti Huiskan harjaamisen reippain ottein. "Ajattelin lähteä Polarin kanssa ihan käyntimaastoon ja seura ei ois pahitteeksi", virnistin ja rapsutin Huiskan otsaa. "Mielellään lähetään. Sovitaanko vaikka puolen tunnin päästä pihalla?" Sara ehdotti ja nyökkäsin. "Meen heti hakee Polarin", huikkasin ja lähdin innoissani kävelemään pihatolle päin.
Hoidin Polaria valmiiksi tallissa, kun ei oikein mutaisella pihallakaan huvittanut seistä. Polar nökötti aloillaan yllättävänkin mielellään ja yritti turvallaan hipelöidä turvallaan jonkun loimea, joka roikkui karsinan ovessa. Pari kertaa Polar vetäisi loimen alas ja aina vain viikkasin sen rauhassa takaisin ja jatkoin harmaan hoitoponini mutaisten jalkojen siistimistä. Samassa huomasin Alviinan, joka harjasi Lassea ruunan karsinassa. "Hei Alviina! Oisitko halunnut lähteä mun ja Saran kanssa käyntimaastoon?" huikkasin tälle hymyillen. Polar veti taas kerran loimen alas ja tällä kertaa viikkasin loimen takaisin ja siirsin Polarin kauemmas siitä. "Voin mä tulla. Sopiiko että tuun maastakäsin?" tämä kysyi ja nyökkäsin. "Tottakai, käyntiähän me vaan mennään", sanoin hymyillen ja kipaisin hakemaan Polarin suitset varustehuoneesta. Palasin ponin luokse, suitsin sen ja vedin itselleni kypärän päähän. Suoristin päälle pukemaani heijastinliiviä ja huikkasin Alviinalle että olen valmis.
Polar edellä ja Alviina Lassen kanssa perässämme kävelimme tallin pihalle, jossa Sara istuskeli jo Huiskan selässä. "Alviina tulee kans", huikkasin Saralle, joka moikkasi Alviinaa iloisesti hymyillen. Itse nousin vielä Polarin paljaaseen selkään jakkaralta ja ohjasin ponin eteenpäin. Sara sai Huiskan kanssa kulkea edellä, me Polarin kanssa keskellä ja Alviina tuli perässä. Huiska käveli paikoitellen turhankin reippaasti, Polar olisi tahtonut ravata ja Lasse sähelsi jotain omiaan. Alviina kuitenkin näytti hallitsvan suuren ruunan kivasti ja vähitellen Huiska ja Polarkin malttoivat hidastaa tahtiaan. Jutustelimme niitä näitä, enimmäkseen hevosjuttuja ja minun tulikin höpistyä Kiirastakin melkein turhan paljon. Olisin kuun lopulla menossa Kiiran kanssa estekisoihin ja en edes tiedä miksi, mutta se jännitti ihan hirveästi.
Emme tehneet kovinkaan pitkää lenkkiä ja kävimme maastolenkin jälkeen vielä vähän kentällä pyörimässä. Otin Polarin kanssa vähän ravailuja ja innostuin sitomaan ponin ohjat kaulalle ja irroittamaan käteni niistä. Kädet sivuille ojennettuina ravasimme sitten kenttää ympäri ja pitkillä suorilla Polar otti sellaiset vauhdikiihdytykset, että minun oli pakko tarrautua ohjiin. Otin rallitteluidemme jälkeen vielä muutamat hallitummat kiemurat ravissa, jonka jälkeen kävelin vielä pari kierrosta loppukäynneiksi ja hyppäsin ratsailta. Rapsuttelin hetken Polarin pörröistä kaulaa ja huikkasin sitten vielä kentällä olevalle Saralle moikat ja lähdin taluttamaan Polaria talliin.
Tallissa jutustelin vielä Alviinan kanssa samalla kun hoidin Polarin pois ja Alviinakin kävi moikkaamassa Polaria. Hieman ihmettelin miksi en ole ennen Alviinaankaan paremmin tutustunut, mutta ehkä tämän syksyn on tarkoitus olla sitä aikaa, kun oikeasti yritän päästä mukaan porukkaan ja tutustua ihmisiin. Kun olin vielä vihdoin harjannut Polarin, huikkasin Lassen karsinaan kadonneelle Alviinallekkin moikat ja lähdin viemään Polaria ulos. Pitäisi vielä suunata Liekkijärven pihatolle hoitamaan Kiira, jonka kanssa varmaan suuntaisin myös maastoon, jos vain ehdin ennen sadetta. Sussu & Polar 8hm
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Oct 4, 2017 20:17:32 GMT 2
Syysmaasto Eikon kanssa oli ihana kokemus! Vaikka viime yönä en pahemmin ollut nukkunut kun oli kavereiden kanssa oltu juhlimassa yhden tuttuni synttäreitä, niin aamulla tallille saapuessa fiilis oli hyvä. Pörröinen Eiko lähti tarhalta mielissään mukaani ja karsinassa tupsujalka olikin varsinainen sählä. Vaikka kirjava tamma sähelsi ympäriinsä, oli se samaan aikaan todella hellyyttävä ja Eikoa hoitaessani pääsin mukavasti tutustumaan uusiin siirtotalleihin tarkemmin.
Kun Eikolle oli löytynyt oikeat varusteet ja itselläni oli kypärä päässä, talutin tamman vihdoin pihalle, jonne oli jo alkanut maastoon lähtijöitä ilmestymään. Nousin ratsaille, säädin hieman jalustinhihnojen pituutta ja kiristin vielä satulavyötä reijillä. Kun kaikki olivat valmiina, lähti hevosletka kävelemään rauhaksiin viileässä syysaamussa kohti maastoja.
Eiko käveli puolipitkällä ohjalla todella rennon rauhallisesti, mutta kootessani ohjia ravipätkää varten, tuli tammalle yhtäkkiä kiire ja olisi pitänyt päästä menemään kovaa. Tupsujalka malttoi kuitenkin kuunnella jarruja, mutta käveli innoissaan tikittäen. Pidin ravissakin ohjastuntumaa mahdollisimman kevyenä, jolloin Eiko tuntui olevan rauhallisimmillaan.
Ravailu kirjavan tamman kanssa oli alkukiihdyttelyiden jälkeen todella leppoisaa ja fiilis oli ihanan rauhallinen. Hetkeksi tuli sellainen olo, ettei syksy ja syksyn viileys olekkaan niin paha juttu. Päästiin me pieniä pätkiä laukkailemaankin ja Eiko tuntui tykkäävän. Se viiletti menemään tukka putkella, mutta jarrutti kiltisti kun tein pidätteitä.
Parasta maastolenkissä olivat varmaan leppoisat käyntipätkät, vaikka oli kovaakin kiva mennä. Kävellessämme rennosti pellon reunaa, keskityin kierittelemään Eikon harjatupsua sormeni ympärille. Samalla Eiko yritti napsia reitillemme osuvista puun oksista eväitä mukaansa, mutta aina pienellä pohkeiden puristuksella tamma malttoi jatkaa matkaansa. Edessä olisi vielä pari ravipätkää, joiden jälkeen tämä maastolenkki jo päättyisi.
Kun hevosjono käveli Seppeleen pihaan, fiilis oli jopa vähän haikea. Maastolenkki oli todellakin tullut tarpeeseen ja onneksi ilma oli pysynyt kivana. Lenkillä oli ollut mukana paljon muitakin uusia tuntihevosia Eikon lisäksi ja kaikki vaikuttivat todella mielenkiintoisilta tapauksilta. Kaikkia uusia heppoja olisi kiva päästä kokeilemaan, mutta kaikki aikanaan. Laskeuduin lopulta alas Eikon selästä, nostin jalustimet siististi ylös ja löysäsin satulavyötä. Eiko yritti hinkata turpaansa takkiini, enkä voinut muuta kuin naurahtaa. Työnsin lopulta tamman päätä hieman etäämmälle ja talutin tupsujalan sen karsinaan siirtotallissa.
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Oct 4, 2017 9:39:43 GMT 2
Sussu: maastoeste1 ja maasto2
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Oct 1, 2017 11:11:15 GMT 2
Aivan ihana tuo <3 Iso kiitos spessusta! ---------------------01.10.2017 Voisiko jo tulla kesä? Syyskuu on vasta selvitty ja jo nyt olen ehdottomasti kyllästynyt syksyyn. Joo, onhan ne muutamat aurinkoiset ja siedättävän lämpöiset päivät ihan kivoja, mutta nyt en kyllä jaksaisi enää yhtään sateista ja harmaata syyspäivää. Olin ollut viime aikoina ahkerana auttamassa tunneila ja oli tullut moneen kertaan puunattua yhdessä jonkun tuntilaisen kanssa mutaista ponia. Ja kerran jopa yksi hienohelmatuntilainen pisti minut harjaamaan ponin kokonaan, koska ei halunnut koskea niin likaiseen otukseen ennenkuin koko mutapanssari on poistettu. Siinä sitten olin silmiä pyöritellen ja puhinoita päästellen harjannut hoitoponini, mutta olin pitänyt pienen puhuttelun tuntilaiselle siitä, että jos haluaa ratsastusta harrastaa, pitää mutainenkin poni harjata.
Tänään oli taas sellainen perinteinen syyspäivä. Aurinkoa en ollut nähnyt koko päivänä ja pilvet peittivät koko taivaan. Monet pellot oli jo käännetty ja niidenkin osalta harmaus vain jatkuu ja jatkuu. Tallille saavuin sitten harmaan hoitoponini luokse. Olin jossain syysmasennuksissani harkinnut jopa hoitoponin vaihtoa hoitajahaun alkaessa, mutta luojan kiitos siitä päähänpistosta päästiin, enkä tehnyt mitään hätiköityä. Polar oli mulle just hyvä hoitoponi ja sen kanssa touhutessa ei ikinä ollut tylsää. "
Tallissa päätin tulla hoitamaan Polarin sisälle. Tallin lämpö oli kuitenkin huomattavasti houkuttelevampaa kuin sateessa häärääminen. Kävin vessassa pesemässä käteni ja siinä itseäni peilistä silmäillessäni tajusin että jopa hiusteni punainen väri alkaa lässähtää syksyn harmaudessa. Pitäisi varmaan uusia väri, tai vaikka vaihtaa sitä. Pitkään olin haaveillut vaikka liiloista tai sinisistä hiuksista, mutta punainen on jotenkin niin tuttu, että ei siitä ihan heti vaihtamaan viitsi ruveta. Tallissa oli mukavan rauhallista sunnuntaiaamuna. Kävin hakemassa kypäräni kaapista ja vaihdoin jalkaani ratsastuskenkäni ja viritin minichapsit paikoilleen. Nappasin vielä hanskat mukaan ja palasin alakertaan karsinoille.
Kävelymatka pihatolle pienessä tihkusateessa tuntui ikuisuudelle, mutta kyllä se kannatti. Polarin näkeminen valaisi aina synkintäkin päivää ja jopa hymy kasvoillani nappasin Polarin riimunnarun käteeni ja kävin nappaamassa harmaan ponin kiinni. Polar tuntui lähtevän mielellään mukaani ja se käveli kiltisti perässäni talliin. Tallissa kiinnitin ponin käytävälle sellaiseen kohtaan, missä olisimme mahdollisimman vähän tiellä, jos joku muukin päättäisi talliin saapua. Ja samalla sekuntilla kun Polarin napsautin kiinni, saapui talliin itselleni vielä tuntemattomampi henkilö. Muistelisin blondin olevan Oilin hoitaja, jos en aivan väärässä ole. Moikkaan tätä ystävällisesti, kun hän menee varustehuoneeseen.
"Meinaatko mennä kentälle vai maneesiin?" vaaleaverikkö kysyi palatessaan varustehuoneesta. Samassa mieleeni välähti nimi, jonka yhdistin kasvoihin, Vanessa! Olin hänen kanssa joskus ennenkin muutamia sanoja vaihtanut ja käymme tiistaisin samalla vakiotunnillakin. "Kyl mä maneesiin meen. Oon saanut ihan tarpeekseni sateesta ja kylmyydestä", naurahdin ja harjasin samalla Polarin kosteaa karvaa piikkisualla. Erityisesti kaulan alka harjaamisesta poni selvästi tykkäsi ylähuulen venymisestä päätellen. "Jees, mäki varmaan tuun sitten sinne", Vanessa vastasi hymyillen ja kantoi tavaransa Oilin karsinan edustalle ja lähti ilmeisesti hakemaan hoitohevostaan sisälle. Itse vaihdoin piikkusuan pölyharjaan ja viimeistelin harjausurakkani.
Polarin harjan ja hännän selvittelin varovaisesti, jonka jälkeen vielä puhdistin kaviot. Polar oli kovin rauhallisen oloinen, eikä jaksanut pahemmin edes steppailla tai mitään. Ponin talvikarva alkoi olla jo aika massiivinen ja hieman tuskastuneenakin mietin jo niitä lämpimämpiä talvipäiviä, kun poni alkaisi hikoilemaan kuin pieni sika jo parin raviaskeleen jälkeen. Hain lopulta ponin ruskean yleissatulan ja suitset, joiden kanssa palasin ponin luokse. Satuloin Polarin ja kun suitsetkin oli viritetty, vedin kypärän päähäni ja hanskat käsiini. Lähdin taluttamaan Polaria maneesille ja poni seurasi minua hipelöiden takkini hihaa turvallaan.
Maneesiin saapuessani napsautin valot päälle ja suljin oven perässäni. Kävelytin Polaria hyvät alkukäynnit ja kuuntelin maneesin kattoon tippuvien vesipisaroiden ääntä. Kyllä sateen ääni tällä tavalla kuivana ja turvassa kuulostaa ihan miellyttävältä, kunhan ei sada kaatamalla, jolloin koko maneesi humisee kuin viimeistä päivää. Lopulta kiristin vielä Polarin satulavyötä, säädin jalustimet itselleni sopiviksi ja nousin ratsaille. Aloin heti jumpata Polaria puolipitkällä ohjalla erikokoisille ympyröille, jotta saisin kääntävät avut hyvin läpi ja Polar lähtisi taipumaan.
Päätin leikkiä tänään kunnon kouluratsastajaa ja rentojen alkuravien jälkeen kokosin ohjia paremmin käsiini ja istuin alas harjoitusraviin. Tässä vaiheessa Vanessakin saapui Oilin kanssa maneesiin ja Polar olisi kovin halunnut mennä moikkaamaan kaveria. Jatkoimme kuitenkin hommia ja aloitin tekemällä muutamia voltteja joilla tarkistin taipumista. Tämän jälkeen aloin hioa pohkeenväistöjämme, joiden avulla huomasin Polarin olevan hieman juntturassa. Poni ei olisi millään jaksanut astua ristiin ja meno vaikutti hieman kankealta. Sinnikkäästi ratsastin liikkeen läpi ja vähitellen Polar tuntui vertyvän todellakin kivasti. Poni pärskähteli tyytyväisenä ja annoin hetkeksi käynnissä pitkät ohjat.
Jatkoimme hommia ravi-laukka siirtymisten kanssa. Laukat Polar nosti todella mielellään ja oikein kunnolla liioitellen, mutta siirtyminen laukasta raviin ei ollut mikään maailman nopein tai kaunein. Tein ympyrällä niin, että laukkasin vain muutaman laukka-askeleen verran, jonka jälkeen jo otin raville. Vähitellen siirtymiset terävöityivät ja kun jarrut pelasivat melkein pelkällä istunnalla ja Polar lopetti häsläämisen, otin kahdeksikolla pari kertaa ravin kautta laukanvaihdon. Hieman Polar lähti tehtävää ennakoimaan, mutta malttoi yllättävänkin hyvin odottaa apujani. Laukkatehtävän jälkeen otin loppuravit, mutten antanut Polarin aloittaa taas kiihdyttelyraviaan, vaan pidin ohjat ihan kunnolla kädessä.
Kun vihdoin lopetimme, hyppäsin heti alas, nostin jalustimet ja löysäsin satulavyötä. Lähdin taluttamaan Polaria maneesia ympäri ja siinä ohella silmäilin hieman Vanessan ja Oilin työskentelyä. Oili on kyllä kehittynyt paljon siitä, kun se saapui Seppeleeseen. Kävelimme jonkin aikaa ja sitten talutin Polarin maneesin ovelle ja juuri kun olin sitä avaamassa, tuntui kuin taivas olisi revennnyt. Vettä alkoi tulla oikein kunnolla ja itse vain huokaisin syvään ja päätin odottaa sateen loppumista. Minua ei kirveelläkään tuonne ulos saa. Hetken odottelun jälkeen sade rauhoittui ja huikkasin Vanessalle moikat. Avasin oven, käänsin Polarin siitä ulos ja suljin oven perässäni. Lähdimme kävelemään märän tallipihan poikki kohti tallia ja huomasin jostain pilvien välistä muutaman auringonsäteen. Ehkä tästä syksystä vielä selvittäisiin. Sussu ja Polar 7hm
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Sept 29, 2017 13:49:39 GMT 2
Kiira kaasutteli rengasesteelle paikoitellen turhankin lujaa! Sain juuri sopivasti Kiiran uuden estesatulan testiin, kun suuntasimme Ellin pitämälle maastoestetunnille. Kiira ei tietojeni mukaan pahemmin ole maastoesteillä käynyt, enkä minäkään siihen touhuun ole ihmeemmin kerinnyt tutustua. Jo alkuverryttelyssä Kiira meni tukka putkella (plus otsatukka kauniina sarvena. Pakko se pörrötukka oli johonkin pois silmiltä saada, sarveksi siis vaan!) ja kaasutteli hyvää vauhtia puomien yli. Se olisi kovin halunnut tehdä tuttavuutta Seppeleen tuntihevosten kanssa ja erityisesti nätti ja pieni Lumi kiinnosti sitä. Rengasestettä hypätessä tuli aikamoisia vauhtikiihdytyksiä ja välillä jouduin jarruttelemaan oikein kunnolla. Mutta ainakin Kiira hyppäsi hienosti jos ei muuta. Hautaesteet ylitettiin kiemurtelevalla lähestymisellä, kyttäyksellä ja valtavalla loikalla. Kyllä me siinäkin sitten lopulta onnistuttiin ihan järkevästi. Viimeisenä tehtävänä saimme suorittaa pidemmän radan, joka selvästi oli enemmän mun ja Kiiran juttu. Tamma liikkui eteenpäin hyvällä vauhdilla ja hyppäsi kyselemättä kaiken mitä eteen tuli. Olin loppupeleissä todella tyytyväinen maastoestetuntiin ja näitä esteitä pitäisi päästä joskus uudestaankin kokeilemaan! Kiitos kivasta tunnista!
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Sept 25, 2017 10:39:34 GMT 2
Syksyn vakiotunnit ovat osaltani lähteneet käyntiin todella kivasti. Tunneilla on ollut kivoja aiheita ja kaikki ratsuni ovat olleet oikein kivoja. Ensimmäisellä tunnilla, 5.9. sain ratsukseni Gittan, jolla olen varmaan parikin kertaa ennen ratsastanut. Tunnin aiheena oli istunta ja tasapaino ja suurimman osan ajasta keskityimme vain siihen, millainen istunta kenelläkin on ja kuinka voisimme korjailla omaa istumistamme. Gitta on todella kiva poni ja sillä ratsastaminen on aina ilo. Siitä löytyy toden teolla haastetta että tamman saa kulkemaan, mutta kun vihdoin yhteistyö toimii, on todellinen voittajafiilis! Ensimmäinen syksyn vakiotunti Gittan kanssa.
Toisella tunnilla sainkin ratsukseni uuden tuttavuuden, nimittäin Lassen. En tämän selkään ollut ennen kivunnut ja jo hoitaessa huomasin kuinka lyhyt olo minulla on. Enimmäkseen poneja tai pieniä hevosia hoitaneena Lasse tuntui ja näytti valtavalta. Sählä ruuna oli kuitenkin ihan ok hoitaa ja pääsimme kentälle. Tunnin teemana oli istunnan käyttö ja temponvaihtelut. Lassen liikkeet olivat valtavat ja välillä tuntui kuin olisin ollut valtamerilaivan kyydissä. Kyllä siinä sai ihmetellä kuinka jotkut saavat ruunan näyttävään miltäkin korkean koulun ratsulta. Lopputunnista aloimme kuitenkin saada hieman onnistumisiakin ja huomasin viihtyväni isomman hevosen selässä. Kun loppuravien aikana sain vihdoin Lassen ravaamaan rennosti, mutta ryhdikkäästi, en paljon onnellisempi olisi voinut olla.
Viime viikon tunnilla, eli 19.9. sain ratsukseni Kuutin. En muista olenko koskaan ennen sillä ratsastanut, mutta kauniin värisen ruunan kanssa todellakin viihdyin. Kuutti oli uskomattoman hellyyttävä hoidettaessa ja sen selässä oli heti kotoisa olo. Kuutti ei ole superiso, eikä superpieni, vaan oikeastaan minulle aika ihanteellisen kokoinen. Tunnin aiheena oli kokoamisasteiden säätely ja Kuutin kanssa onnistuimmekin ihan kivasti. Ruunan pehmeissä askeleissa olisi voinut vaikka nukkua, joten minun piti tsemppailla itseäni paljon, jotta muistaisin toden teolla ratsastaa jokaisen askeleen. Hieman Kuutti keksi kyttäillä kentän laidalla olevaa yleisöä ja olihan hämärtyvässä illassa muitakin varjoja, mutta kaikenkaikkiaan koko tunti sujui todella kivasti.
Huomenna olisi edessä neljäs vakiotuntini tällä syksyllä ja ratsuksi minulle oli kirjattu Elmo. Odotan tuntia ehdottomasti innolla!
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Sept 22, 2017 10:58:50 GMT 2
Susanne Lahti - Polar HeB/80cm
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Sept 21, 2017 19:04:40 GMT 2
21.09.2017 Pomppuja Kokosin ohjat huolella käsiini ja nostin Kiiralla laukan. Tamma teki pienen innostuksen pukin ohjatessani sen ensimmäiselle pienelle pystylle. Kiira ylitti esteen vauhdilla ja kaarsimme sitten seuraavalle, hieman suuremmalle okserille. Kiira keskittyi suoritukseen yllättävän tarkkaan, mutta itse jouduinkin keskittymään joka ikiseen laukka-askeleeseen jonka ratsastin. Okserille hyppy lähti hieman kaukaa, mutta Kiira venytti hyppynsä hienosti yli. Vielä viimeiseksi otin suuremman pystyn, jonka päällä tarkoitus oli vaihtaa laukka. Se ei sujunut täydellisesti, mutta laukka vaihtui hypyn jälkeen ongelmitta. Jarrutin sitten Kiiran ravin kautta käyntiin ja nollasin siten tamman ylimääräiset kierrokset.
Seppeleen kentän pohja oli pienten syyssateiden jälkeen todella hyvän tuntuinen, minkä huomasi heti Kiiran liikkeessä. Tamma liikkui ihanan ilmavasti ja energisesti, eivätkä liikkeet ollut mitään maata pitkin viistäviä. Hetken kävelyn jälkeen päätin ottaa vielä pari hyppyä ennenkuin lopettaisimme. Kiira nosti laukat oikein liioitellen ja tuntui kuin pomppaisin tamman selässä metrin verran ilmaan. Viimeinen radan pätkämme oli jo hieman reilu 70cm, joka olikin uusi ennätyksemme. Olin Kiiran kanssa edennyt eteenkin esteillä rauhassa, enkä turhaan halunnut rasittaa sen jalkoja hyppäämällä liikaa ja liian korkeita.
Suoritellessani loppuverryttelyitä, saapui kentälle jo alkavan talutustunnin ratsukoita. Todella innostuneen näköiset hoitajat taluttelivat poneja kentälle, josta olin onneksi tajunnut koota esteet pois heti lopetettuani hyppäämisen. Moikkasin Annelle iloisesti ja nainen hymyili takaisin. "Mites teillä sujui?" tämä kysyi hidastaessani Kiiran tämän kohdalle. "Tosi kivasti. Koitan varmaan syksyn aikana päästä Kiiran kanssa johonkin pikkukisoihin", sanoin virnistäen ja annoin Kiiralle pitkät ohjat. "Kiva kuulla, se on kyllä kiva tamma", Anne hymyili ja nyökkäsin. Ohjasin sitten Kiiran ulos kentältä ja lähdimme rauhaksiin kävelemään takaisin pihatolle. Kiiran pörröinen talvikarva oli hionnut jonkin verran ja joutuisin varmaan heittämään sille pihattoon loimen päälle.
Pihatolla oli rauhallista, joku hääräili LiekkiVaelluksen pihattorakennuksen puolella Torkun kanssa, mutta Liekkijärven pihatolla ei ollut ketään. Olin alkanut opettaa Kiiraa seisomaan paikoillaan pihaton edustalla vapaana hoidon aikana ja tamma oli kyllä kuuliainen. Siinä se nökötti kuin tatti, kunhan en poistunut kovinkaan kauas. Nappasin tammalta varusteet pois ja laskin satulan pihaton edustalle siististi maahan. Harjasin Kiiran läpi piikkisualla ja heitin sille hieman kämäisen fleeceloimen päälle, jonka tulisin ottamaan pois Polarin hoitamisen jälkeen. Jätin päistärikön tarhaan kavereidensa kanssa muutaman porkkanan jälkeen ja lähdin kävelemään Seppeleeseen, jossa kävisin vähän rapsuttelemassa Polaria. Sussu & Kiira 9hm
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Sept 15, 2017 13:29:02 GMT 2
Kössi oli oikeasti sellainen hevonen, josta mulla mielikuvana oli vain luimussa olevat korvat, viuhuva takajalka ja tahmea ratsastettavuus. Ruuna kuitenkin yllätti mut totaalisesti ja alun juntturoinnin jälkeen se oli oikeasti ihan kiva ratsu. Kunhan Kössin vain sai liikkeelle ja työfiilikselle, se meni tosi kivasti ja ruunan liikkeissä oli helppoa istua. Tunti kokonaisuudessaan oli todella kiva ja tehtävät olivat monipuolisia. Eiköhän Kössiä joskus voisi uudelleenkin tunnille toivoa!
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Sept 4, 2017 20:07:12 GMT 2
Jatkan!
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Sept 3, 2017 18:45:51 GMT 2
03/09/2017 Saavuin pihatolle iltamyöhäällä. Iltaruokintojen tekijää ei vielä näkynyt, joten nappasin Kiiran pihatosta harjattavaksi. Sidoin sen aitaan tarhan ulkopuolelle ja nappasin siihen valmiiksi hakemasta harjapakistani kumisuan. Kiiralla oli alkanut jo kunnon karvanlähtöaika ja talvikarvaa pukkasi irtoavan karvan alta. "Ei sun nyt vielä tartteis alottaa", mutisin tammalle pyöritellessäni kumisukaa sen kyljellä. Kiira oli viime viikot ollut hieman kevyemmällä liikunnalla ja se kyllä näkyi heti vatsanympäryksessä. Huokaisin syvään ja vaihdoin kumisuan pöläriin, jonka kanssa huiskin loput irtokarvat pois. Puhdistin vielä Kiiran kaviot ja silmäilin tamman hieman pörröttynyttä harjaa. Hieman minun tekisi mieli leikata tamman harja lyhyeksi, mutta kyllä suomenhevosella harja pitää olla. Niimpä vain selvitin tamman pörröisen mustan kiharan harjan ja heitin harjakamman harjapakkiin. Huomasin iltatallin tekijän saapuneen, joten annoin vielä Kiiralle pari heppanamia, jonka jälkeen päästin tamman takaisin pihattoon. Kävin vielä viemässä tamman harjapakin pihaton yläosaan. Nappasin Kiiran satulasta sen huovan pesuun, pitäisi vain muistaa tuoda kotoa puhdas huopa huomenna. Huomiseksi olin ajatellut pitkästä aikaa kunnon kouluratsastusta Seppeleen kentällä, joten pitäisi tulla tallille jo aamulla.
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Sept 3, 2017 18:30:15 GMT 2
03.09.2017 Sunnuntaihölkällä Sunnuntai-ilta Seppeleessä oli yllättävänkin hiljainen. Tallista kuului hoitajien vaimeita naurahduksia, mutta pihalla ei ollut ihmisiä. Hevoset olivat vielä ulkona, mutta kohta nekin haettaisiin sisälle. Silittelin Polarin otsaa pihatolla ja poni oli painanut turpansa vasten vatsaani. Ruuna vaikutti olevan melko rauhallisella tuulella klipsauttaessani riimunnarun sen riimuun. Muut pihaton asukit jäivät tyytyväisinä tarhalle taluttaessani Polarin hoitopuomille, jonne olin ponin tavarat jo aikaisemmin kantanut. Pipsa oli lupautunut lähteä Siken kanssa meille maastoseuraksi ja minulla olisi puolisen tuntia aikaa hoitaa Polar maastoilukuntoon.
Harjasin hiirakon ponin huolellisesti lävi, selvitin sen pörröisen harjan, puhdistin kaviot ja rapsuttelinkin vähän. Satulaan vaihdoin puhtaan ruskean huovan jo likaantuneen sinisen tilalle. Voisin pestä sen kotonani Kiiran varusteiden kanssa, olihan sininen huopa minun ostamani. Heilautin ruskean huovan Polarin selkään ja poni hieman steppasi edestakaisin, mutta malttoi lopulta seistä ja sain satulan paikalleen ongelmitta. Polarilla oli vielä hieman laidunkiloja, joten satulavyön kiinnittäminen oli melkoinen projekti. Polar napsautti hampaat ilmaan kiristäessäni sen vyötä. "Kyllä mä tiiän että se kiristää, mutta ei me ilman satulavyötä selvitä", mutisin ponille ja kun satula oli turvallisesti paikallaan, säädin jalustimet itselleni sopiviksi.
Kun poni oli suitsittukkin, puin ylleni heijastinliivin, vedin kypärän päähäni ja hanskat käsiini. Pipsa näkyi jo taluttavan Siken ulos tallista, joten nousin ratsaille, otin ohjat käsiini ja käänsin allani pörhistelevän ponin kohti maastoreittejä. Lähdimme matkaan heti Pipsan päästyä ratsaille. "Sikke onki ollut sulla jo aika kauan?" aloitin jutustelun ja vilkaisin hurmaavan vuonohevosen selässä kiikkuvaa naista. "No joo, on tän kanssa aika kauan touhuttu", tämä naurahti ja silitti iloisen oloisesti Siken kaulaa. Vuonohevonen pärskähti tyytyväisenä ja seurasi korvat hörössä Polaria, joka oli päättänyt että nyt mennään kovaa, sanoi ratsastaja mitä vaan. "Mun oli tarkotus kisata Kiiralla tää kesä, mutta se nyt jäi yksiin kisoihin", sanoin ja käänsin Polarin pihaton suuntaan vievälle reitille. "Nomut kyllä kisoja syksyllä ja talvellakin järjestetään", Pipsa naurahti ja samassa puskasta pomppi kauheaa kyytiä edestämme jänis. Kun järkytyksestä toivuttiin, käännyin Pipsan suuntaan. "Nii, mut kiva sit mennä kisoihi esittelemää semmosta karvamammuttia! Ei sitä klipatakkaan voi kun asuu pihatossa", sanoin virnistäen. Ei Kiira minulla ollut vielä yhtäkään talvea ollut, mutta suokit tuntien karvaa tulee kasvamaan, ja paljon!
Ravailimme pitkiä pätkiä rentoon tahtiin. Polar yritti alkuun toistuvasti lähteä laukalle tai vain kiihdyttää raviaan, mutta tyytyi lopulta rauhalliseen hölkkäilyvauhtiimme. Maastoilimme jonkin matkaa Liekkijärven reunaa pitkin, jonka jälkeen palasimme takaisin tallille pienempiä polkuja pitkin. Metsikössä Polarkin joutui kunnolla nostelemaan jalkojaan ja kiireinen poni olikin pari kertaa vähällä muksahtaa nenälleen. Lopulta pääsimme turvallisesti takaisin tallille ja ulkonakin alkoi jo hieman hämärtää, syksy on tullut.
Hoidin Polarin pois hoitopuomilla ja vein tämän huolellisen tarkastuksen jälkeen takaisin pihatolle kavereidensa luokse. Vakitunnit alkaisivat vihdoin huomenna ja itsekkin olin ilmoittanut tiistai iltaisin järjestettäville koulutunneille. Olisi kiva päästä ratsastamaan enemmänkin Seppeleen muilla tuntihevosilla. Palasin hoitopuomille ja lastasin kaikki Polarin tavarat syliini, jonka jälkeen lähdin kantamaan niitä paikalleen talliin. Voisin mennä vielä kurkkaamaan taukotilat jos siellä olisi vielä porukkaa. Sussu ja Polar 6hm
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Aug 14, 2017 21:44:32 GMT 2
Meillä meni Gittan kanssa maastoesteillä suoraan sanottuna melko lujaa. Tammasta löytyi vauhtia vaikka muille jakaa ja loikat maastoesteillekkin olivat niin massiivisia, että ei sielä meinannut kyydissä millään pysyä.
Kiitos kivasta tunnista!
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Jul 22, 2017 20:13:30 GMT 2
1. Rakenne: Varsat, tuom. Sussu - [*url=https://sussuheposet.wixsite.com/fantsu]Newen Mr. Fantastic[/url] - PKK2250 Sussu - [*url=https://sussuheposet.wixsite.com/kielokumpu/kielokummun-sankaritar]Kielokummun Sankaritar[/url] - PKK2259
2. Rakenne: Suomenhevostammat, tuom. Sussu - [*url=https://sussuheposet.wixsite.com/kielokumpu/virmalan-pilke]Virmalan Pilke[/url] - PKK2186
6. Rakenne: Suomenhevosoriit, tuom. Sussu - [*url=https://sussuheposet.wixsite.com/kielokumpu/pirunkorven-reimu]Pirunkorven Reimu[/url] - PKK2256
10. Muu kuva: Ratsastuskuva , tuom. Sussu - [*url=https://sussuheposet.wixsite.com/kielokumpu/hopean-takatalvi]Hopean Takatalvi[/url] Sussu - [*url=https://sussuheposet.wixsite.com/dessa]Dämonfeuer D[/url] - PKK2248
12. Muu kuva: Hevonen ulkona, tuom. Sussu - [*url=http://sussuheposet.wixsite.com/kartano/eldene]Gin Eldene[/url] - PKK2022
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Jul 21, 2017 15:00:18 GMT 2
21.07.2017 Kesälaiskottelua Vaikka kuinka olin itselleni vannonut, että käyttäisin Kiiran kanssa ensimmäisen yhteisen kesämme aktiiviseen treenaamiseen ja kisaamiseen, olin lopulta päätynyt vain laiskottelemaan. Oltiin me aktiivisesti maastoiltu, eikä Kiira ollut päässyt lihomaan, mutta ei me nyt kouluratsastusta ihan oltu kauheasti treenattu. Katselin pihatossa rauhallisena käyskentelevää tammaa, joka etsi itselleen jotain syötävää. Oltiin me sentään yksissä kisoissa käyty ja pärjättykkin ihan hyvin ja onhan tässä vielä kesää jälkelläkin.
Kävin lopulta hakemassa Kiiran tarhasta ja parkkeerasin sen tarhan ulkopuolelle ja viritin riimunnarun kiinni lauta-aitaan. Harjapakin ja suitset olin hakenut jo aikaisemmin. Nappasin käsiini kumisuan, jolla pyörittelin Kiiran hieman sotkuista karvaa. Tamma oli hankkinut itselleen kunnon mutakuorrutuksen toiseen kylkeen ja sitä puhdistaessa menikin ikä ja terveys, tai ainakin keuhkojen terveys. Yskin hiekkaa pois keuhkoistani ja nappasin pölyharjan, jolla viimeistelin pölyttämisoperaationi. Kaviot puhdistin huolella ja tarkastelin tarkkaan Kiiran hieman lohjennutta etukaviota. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että kenkä pysyisi paikallaan ja kavio oli ihan ok. Kengittäjä tulisi kuitenkin ensi viikolla.
Harjattuani Kiiran huolella läpi, selvitin vielä tamman pörröisen harjan. Kiira nautiskeli auringonpaisteesta ja mukavasta hoitotuokiosta. Kiiran häntä oli mennyt melkein rastoille ja jouduinkin suihkuttamaan siihen reippaasti jotain halpishoitoainetta, joka haisikin kamalalle. Pitäisi ostaa parempi hoitoaine seuraavan kerran kun menisin varusteostoksille. Hieman olin alkanut haaveilla koulusatulasta, sillä olin aina viihtynyt parhaiten kunnon koulusatulassa. Yleissatulat ovat omalle takamukselleni hieman turhan epämukavia. Suitsin vielä Kiiran, jonka jälkeen talutin tamman läheisen kiven viereen ja ponnistauduin tamman selkään. Hyvillä mielin lähdimme kävelemään taas tuttuihin maastoihin ilman satulaa. Tätä on kesä parhaimmillan! Sussu ja Kiira 8hm
|
|