Kiiran päiväkirja

[Sussu]

Seppeleen Kiehkura

suomenhevonen, tamma

om. Sussu 
Sivut

Kiira muutti ylläpitoon Kielokumpuun 25.11.2018!

Tulevat reissut:
-

[Sussu]

29/03/2017 

Siinä se nyt nökötti mun edessä, ikioma hevonen. En ollut oikeastaan koskaan ajatellut ostavani suomenhevosta, vaan mielessä oli pyörinyt joku osaava puoliverinen, mutta kun mä näin Kiiran, se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Olin nähnyt Kiiran myynti-ilmoituksen netissä, se oli Seppeleen kasvatti ja asusti Liekkijärven pihatolla. Mulla oli vähän aikaa jo pyörinyt mielessä oma hevonen ja nähtyäni kuvat ruunikonpäistäriköstä suomenhevosesta, joka oli muuten samanvärinen kuin Rotta, päätin antaa suomenhevoselle mahdollisuuden ja soitin Annelle. 

Koeratsastus oli sujunut tosi hyvin, oltiin käyty Seppeleen kentällä vähän pyörimässä. Ei Kiira ollut mikään maailman osaavin tai erikoisin ratsu, mutta sillä oli kivat liikkeet, se oli kiva ja miellyttävä. Harjaillessa tamma tuuppi mua ystävällisesti turvallaan ja siinä vaan oli joku sellainen fiilis, mikä sai mut väkisin sanomaan Annelle että kyllä mä sen ostan. Päästiin nopeasti sopuun kaikista myyntiehdoista ja sovittiin, että Kiira saa jatkossakin asua Liekkijärven pihatolla ja mulla on oikeus sen kanssa käyttää Seppeleen ratsastusalueita aina kun siellä ei ole tunteja. 

Nyt vihdoin Kiira oli virallisesti mun, olin maksanut sen hinnan tänään ja olin heti suunnannut pihatolle. Katselin pihattotarhassa hääräävää Kiiraa hymyssä suin ja samalla kuulin pihaton yläkerrasta kovaa räminää. Hätkähdin mietteistäni ja suuntasin katseeni pihattorakennukseen ja lähdin äänen suuntaan. Pihaton yläkerrasta löytyikin tuttu henkilö, nimittäin Tuulia oli ilmeisesti kaatanut jonkun tavarapinon, josta räminä oli lähtöisin. 

"Sussu! Mitä sä täällä teet?" tämä kysyi yllättyneesti heti huomattuaan minut. 

"Mä oon nykyään hevosenomistaja! Ostin Kiiran Annelta", kerroin naurahtaen ja autoin Tuuliaa keräämään ahtaalle lattialle levinneet roinat. 

"Oi, onnea! Se on kyllä niin suloinen tamma. Tuutte takuulla hyvin toimeen", Tuulia naurahti ja saimme vihdoin kaikki tavarat paikoilleen. Oli mukavaa palata taas tallille, mulla ei ollut hirveästi ollut mitään hevostelua sen jälkeen kun lopetin Rokin hoitajana. Olinhan mä muutamia kertoja käynyt kavereiden heppoja ratsastamassa, mutta siihen se sitten oli jäänyt. 

Suuntasin lopulta Kiiran harjapakin kanssa pihatolle, kun Tuulia lähti Seppeleeseen. Nappasin mukaani vielä Kiiran riimun ja narun, joiden kanssa pyydystin suomenhevostamman. Päätin harjata tamman tarhassa ja pidin riimunnarun päätä kädessäni samalla kun aloin irroittaa Kiirasta karvaa. Tamma hieman vielä ihmetteli että kuka olen, olihan tämä vasta toinen kerta kun hoidin sitä. Kiira hieman sähelteli ympäriinsä, mutta malttoi yllättävän helposti seistä aloillaan. 

Harjattuani Kiiran huolella, puhdistin sen kaviot ja aloin selvitellä tamman kikkuraa mustaa harjaa, joka olikin yllättävän takkuinen. Häntää harjatessa Kiira yritti muutaman kertaa livahtaa tiehensä kun jouduin jättämään riimunnarun vain tamman kaulalle, mutta kun palautin suomenhevosen muutaman kertaa paikalleen, kaikki sujui hyvin. Hieman jouduin hätistelemään pihaton muita innokkaita asukkaita, mutta yllättävän rauhassa saimme olla. 

Lähes tunnin kestäneen harjaustuokion jälkeen taputin Kiiraa ja nappasin siltä riimun pois. Tamma kerjäsi minulta hieman herkkuja, mutta joutui tyytymään rapsutuksiin. Naurahdin tamman innokkuudelle, ja hetken hevostani rapsuteltua livahdin lauta-aidan välistä ulos tarhasta ja kävin viemässä Kiiran tavarat pihaton yläkertaan. Päätin suunnata vielä Seppeleeseen moikkaamaan vanhoja kavereita, en malta odottaa että saan kertoa muillekkin uudesta hevosestani. 

Sussu ja Kiira 1hm

[Sussu]

30/03/2017

"Tyst nyt", mutisin Kiiralle sen yrittäessä järsiä pihaton lauta-aitaa. Nostin tamman ruskean yleissatulan sen selkään ja kiinnitin satulavyön. Kiira seisoi kiltisti aloillaan ja tarkistin, että jalustinhihnat olivat oikean pituiset. Kukaan ei ollut ratsastanut Kiiralla minun koeratsastukseni jälkeen. Nappasin vielä suitset aidantolpasta ja lämmitin hetken kylmiä kuolaimia. Pujotin ohjat Kiiran kaulalle, nappasin siltä riimun pois ja suitsin ratsuni. Pihatolla oli hiljaista, eikä ketään näkynyt missään. Ilma oli aurinkoinen, mutta tuuli yllättävän viileästi. Seppeleessä olisi tunnit käynnissä, mutta tunnit järjestettiin tänään kentällä, joten maneesi olisi vapaana käyttöön. 

Nousin Kiiran selkään laitettuani itselleni kypärän ja kiristin vielä satulavyötä selästäkin käsin. Kokosin hieman ohjia käsiini ja painoin pohkeeni Kiiran kylkiin, jolloin tamma lähti kiltisti löntystelemään Seppeleeseen johtavaa pikkutietä pitkin. Tuuli melko kylmästi ja nostin hieman hupparini huppua, jolloin se suojasi paremmin korviani. Kiira katseli ympärilleen uteliaasti ja säpsähti hieman pöpeliköstä lentoon lehahtavia lintuja. 

Selvisimme turvallisesti Seppeleeseen ja kentällä olivat tunnit käynnissä. Tuulia oli juuri matkalla maneesiin Huiskan kanssa, joten ohjasin Kiiran näiden perään, jotta en joutuisin laskeutumaan Kiiran selästä päästäkseni maneesin ovesta sisään. 

"Miten teillä on arki lähtenyt rullaamaan?" Tuulia kysyi minulta sulkiessaan maneesin ovea. 

"Noo, ei tää oo mun oma ollut kun vast pari päivää. Mut on Kiira kyl ihana, tosi kiltti", naurahdin ja taputin tamman pörröistä karvaa. 

"Se vaikuttaaki tosi symppikseltä. Oon sitä pihatolla aina välillä rapsutellut", Tuulia sanoi hymyillen ja nousi Huiskan selkään jakkaralta. Nyökkäsin iloisesti ja aloin hieman kokoamaan ohjia. Vähitellen aloin taivuttelemaan Kiiraa ja jumppaamaan tammaa letkeämmäksi. Melko kankea tamma tuntui olevan, mutta antoi kyljistään nopeasti periksi. 

Siirryin Kiiran kanssa raviin ja keventelin suuria ympyröitä hieman ylitaivuttaen tammaa. Kiira meni mukavasti kaikkialle minne pyysin, mutta vielä tamma liikkui melko etupainoisesti. En viitsinyt tänään mitään supertreeniä ruveta tekemään, mutta hieman kokeilin ravissa väistöjä, joiden avulla sainkin yllättävän nopeasti Kiiran takajalkoja aktiivisemmiksi. Laukassa otin loppua kohti vain rennot ympyrät ja haimme vain reipasta ja etenevää laukkaa. Kiira teki hyvin hommia ja otimme loppuun rennot loppuravit pitkin ohjin. 

Jämähdin hetkeksi juttelemaan maneesiin Tuulian ja sinne juuri saapuneen Emmyn kanssa, jonka jälkeen lähdimme kuitenkin matkaan takaisin pihattoa kohti. Tällä kertaa jouduin hyppäämään alas Kiiran selästä maneesista poistumisen ajaksi, mutta päätin nousta takaisin ratsaille kotimatkaksi. Kiira käveli todella letkeästi takaisin pihatolle, jossa hyppäsin alas ratsailta. 

Nappasin Kiiralta vermeet pois ja harjasin sen huolella piikkisualla. Pihaton tarha on kohtalaisen kuiva ja Kiira hikosi hieman ratsastaessa, joten päätin heittää tammalle fleeceloimen päälle. Kävisin hieman Kiiran vanhoja tavaroita läpi ja laittaisin ostamani uudet vermeet paikoilleen, jonka jälkeen kävisin vielä ottamassa loimen tammalta pois. 

Sussu ja Kiira 2hm

[Sussu]

05/04/2017

Maastoilua

Karvat vain pöllysivät kaikkialla ympärilläni kun hinkkasin Kiirasta talvikarvaa irti. Vaikka tamma asusti pihatossa, se aloitti karvojensa irroittamisen hyvissä ajoin ja tavaraa tuntui irtoavan oikein tuppoina. Jouduin melkein pitämään kättäni suuni edessä, etten tukehdu karvapilveen. 

"Jos vaan vien sut johonkin tuulikoneeseen niin että kaikki irtokarvat vaan viuhahtaa irti", mutisin ja Kiira katsahti minuun hieman hölmistyneesti. Naurahdin tamman ilmeelle ja taputin sen kaulaa. 

Olin vihdoin saanut katsastettua kaikki Kiiran varusteet läpi ja olin hieman uusinutkin osaa vermeistä. Tammalla oli nyt siisti varusteläjä, ei mitään turhan hienoa tai kallista, mutta kaikki oikein toimivia ja hyviä. Nappasin aikaisemmin aidan vierelle kantamani yleissatulan punaisella huovalla ja nostin sen pörröisen suomenhevostammani selkään. Kiira ei ollut satulasta moksiskaan, vaikka se näyttikin hieman hapanta naamaa kun kiristin satulavyötä. Satuloinnin jälkeen suitsin tamman ja päätin tänään jättää turpahihnan pois. 

Nousin ratsaille pihattorakennuksen edessä ja ohjasin sitten pitkällä ohjalla Kiiran tietä pitkin eteenpäin. Seppeleen lähiympäristön maastot on minulle jo ennestään melko tutut, joten uskalsin hieman lähteä umpimetsäänkin seikkailemaan. 

Hyvillä poluilla ja hiekkateillä otin rentoa ravia ja vähän laukkaa. Kiira jopa hieman kuumui ja innostui heittämään laukannostoissa pieniä pukkeja. Umpimetsässä Kiira sai hyvää treeniä siihen, että omiin jalkoihinsa pitää keskittyä tai muuten kompastuu. Annoin Kiiran hieman napsia suuhunsa puiden oksia, kunhan tamma ei alkanut possuilemaan. 

Maastolenkkimme oli ohi oikeastaan liiankin nopeasti, mutta olisi meillä muinakin päivinä aikaa maastoilla. Hyppäsin alas ratsailta ja taputin Kiiran kaulaa. Tamma pärskähti tyytyväisenä ja ravisteli itseään niin, että ratsastuksen aikana pintaan tulleet irtokarvat vain sinkoilivat joka suuntaan. Naurahdin ja talutin Kiiran pihaton aidan viereen, jossa riimumme odotti. Nappasin tammalta suitset pois, sujautin riimun tilalle ja otin vielä satulankin pois. Laskin varusteet maahan vähän matkan päähän ja harjasin Kiiran vielä piikkisualla. 

Päästn Kiiran takaisin pihattotarhaan ja kannoin kaikki varusteet pihaton yläkertaan. Pihatolla oli todella hiljaista, eikä ketään näkynyt missään, mikä oli välillä oikein kiva. Viihdyn hyvin omassakin rauhassa ja on kivaa voida keskittyä vain siihen omaan hevoseen. Moikkasin vielä Kiiraa aidan yli, jonka jälkeen lähdin suuntaamaan kotiin.

Sussu ja Kiira 3hm

[Sussu]

19/04/2017

"Älä jaksa yrmytä", naurahdin Kiiran luimivalle naamalle ja tamma napsautti hampaitaan kiukkuisesti ilmassa. En jaksanut pahemmin välittää tamman käytöksestä, huono päivä se vain on. Harjasin Kiiran huolella läpi piikkisualla, talvikarvaa irtosi edelleen reippaasti, muttei onneksi yhtä paljoon mitä vähän aikaa sitten. Siistin vielä Kiiran pölyharjalla ja vähitellen tamman ilmekkin alkoi kirkastua normaalimpaan ilmeeseen päin. 

Puhdistettuani Kiiran kaviot, vaihdoin tamman tavallisen riimun naruriimuun, johon olin kiinnittänyt pidemmän narun. Viritin hanskat käsiini ja lähdin taluttamaan Kiiraa kohti metsää. Suuntasimme ensin kulkumme hiekkatietä pitkin jonkin matkaa, ennenkuin löysimme sopivan polun, jota lähdimme seuraamaan. 

Kiira käveli perässäni rauhaksiin ja napsi suuhunsa silloin tällöin tarpeeksi lähelle sattuvia puiden oksia. Muutaman kerran Kiira säpsähti jotakin pusikosta lentoon lehahtavaa lintua, mutta pääsääntöisesti saimme edetä kaikessa rauhassa. 

Saavuimme hetkeksi aikaa takaisin hiekkatielle, jossa innostuin hieman juoksemaan Kiiran kanssa. Pörröinen tamma ravasi rennosi vierelläni löysällä narulla, vaikka hetken matkaa hölkättyämme tamma yrittikin ottaa jotain pientä spurttia, mutta jarrutti kiltisti pyynnöstäni. 

Maastolenkkimme kiersi loppujenlopuksi Seppeleen kautta, jossa moikkasimme Annea, joka oli kiinnostunut kasvattinsa kuulumisista. Kiira ei ole ehtinyt minulla vielä edes kuukautta olla, mutta olemme tehneet jo yhdessä vaikka mitä ja olen jonkin verran yrittänyt katsella Seppeleen mahdollisia tuntejakin, jotta pääsisimme treenaamaan joskus jonkun valvovan silmänkin alle. 

Päästimme Annen jatkamaan tallinpitäjän arkeaan ja jatkoimme matkaamme hiekkateitä pitkin takaisin pihatolle. Kiira käyttäytyi koko matkan todella asiallisesti ja tamma selvästi tykkäsi tällaisestakin liikuntamuodosta, eikä itsellenikään tee ollenkaan huonoa reippaampi kävelylenkki. 

Päätin Kiiran suoraan pihaton tarhaan, mutta nopeasti tarkistin että tamman kaviot ovat siistit. Annoin Kiiralle vielä aidan yli muutaman porkkanaa, jonka jälkeen kävin viemässä naruriimun ja harjapakkimme takaisin pihaton yläkertaan. Palatessani alas, oli Kiira ehtinyt jo kierimään pihatossa ja tamman karva oli aivan pölyinen ja hiekkainen. Naurahdin itsekseni ja moikkasin vielä Kiiraa, jonka jälkeen lähdin ajamaan kotiin.

Sussu ja Kiira 4hm

[Sussu]

28/04/2017

Kävimme aikaisin aamulla pyörimässä kevyesti Seppeleen kentällä ilman satulaa. Kiira liikkui mukavasti ja oli hyvällä tuulella kokoajan. Aamulla oli hieman pilvinen, mutta silti lämmin ilma ja koko tallipiha oli vielä melko hiljainen, eikä oikeastaan ketään näkynyt missään. 

Sussu ja Kiira 5hm

[Sussu]

04/05/2017

Saavuin pihatolle jo aikaisin aamulla. Ilma oli vielä hieman vilpoinen, mutta aurinko paistoi jo täydeltä taivaalta. Vanhassa tammapihatossa minua vastassa oli juuri ruokitut, tyytyväisen näköiset pörröiset hevoset. Kiira oli pihaton ainut hevoskokoinen asukki. Tamma huomasi minut nopeasti ja saapui aidan luokse tervehtimään tuttuun ystävälliseen tapaansa. Rapsuttelin hetken tamman otsaa, josta lähti edelleen mielestäni liikaa karvaa. Suuntasin rapsutteluhetkemme jälkeen pihaton ylisille hakemaan Kiiran harjapakin ja suitset. 

Otin Kiiran ulos pihatosta ja tällä kertaa jätin sen seisomaan pihattorakennuksen edustalle ja pidin itse riimunnarua vain kädessäni. Haluisin opettaa Kiiraa seisomaan hoitaessa paikallaan vaikka vapaana ollessaan. Eipä Kiiralla minnekkään tuntunut olevan kiire minun harjaillessa sitä, mutta pari kertaa tamman huomio herpaantui ja se yritti lähteä pöpelikköön maistelemaan sieltä hieman kasvunsa aloittanutta ruohoa. Pienellä riimunnarun nykäisyllä tamma kuitenkin palasi takaisin aloilleen. 

Tällä kertaa harjasin Kiiran vain läpi pölyharjalla, tamman karva alkoi olla jo huomattavasti sileämpi, eikä yhtään niin pörröinen mitä jonkin aikaa sitten. Selvitin huolella läpi Kiiran pitkän ja kiharan harjan, jonka selvittämisen kanssa olen viimepäivinä hieman laiskotellut. Kiiran otsaharjaa selvittäessäni tamma hiplaili turvallaan vatsaani ja yritti tunkea nenänsä taskuuni. Nauroin tamman yritykselle ja silittelin sen otsaa hellästi. 

Kun olin saanut Kiiran kaviotkin puhdistettua, nappasin tamman suitset aidan tolpasta, josta pihatossa asusteleva Rosa oli yrittänyt nappailla suitsia itselleen. Samalla kun keskittymiseni hetkeksi herpaantui, näki Kiira tilaisuutensa tulleen ja nykäisi riimunnarun kädestäni. Tamma kipitti minkä jaloistaan pääsi läheiseen puskaan, juuri siihen samaan puskaan mitä se oli vilkuillut koko hoitamisen ajan. 

"Hei ihan totta! Älä viitti Kiira", puuskahdin ja katsoin tammaa kädet puuskassa. Kiira vilkuili minua puskasta samalla kun tamma yritti kiskoa maasta jotakin syötävää. Lopulta vain kävelin Kiiran luokse ja nappasin kiinni sen riimunnarusta. Tamma seurasi minua kiltisti takaisin hoitopaikallemme ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. 

Suitsin tamman melko ripeästi ja vedin itselleni kypärän päähän. Olin alkanut pitää Kiiralla suitsia ilman turpahihnaa jo jonkin aikaa ja se tuntui toimivan tammalla hyvin. Mahdollisesti tuleviin kilpailuihimme tietenkin laittaisin turpahihnan paikalleen, mutta en kokenut sitä tarpeelliseksi kotioloissa. Talutin Kiiran sen suitsista lähimmän kiven vierelle, kiipesin itse kiven päälle ja hyppäsin Kiiran pyöreään selkään. Taputin tamman kaulaa ja painoin kevyesti pohkeeni sen kylkiin, jolloin Kiira lähti tasaisesti löntystelemään eteenpäin. Suuntasimme kulkumme jälleen maastolenkille. 

Sussu ja Kiira 6hm

[Sussu]

27/05/2017

Luokka: Helppo C - Sijoitus: 4/14

Jännittynein mielin seisoin Kiiran kanssa pihattojen edustalla Tuulian avatessa trailerini takasiltaa valmiiksi. Edessä olisi ensimmäiset kilpailuni oman hevosen kanssa ja luokaksi olin valinnut Helppo C:n. Tuulia oli onnekseni lupautunut lähtemään kisapaikalle avuksi, niin minun ei yksin tarvitsisi stressata. Melko ripeästi pakkasimme Kiiran traileriin, jonne hurmaava tammani käveli suoraan. 

"Tarkistatko vielä takaluukusta että kaikki on siellä varmast?" huikkasin trailerista vielä Tuulialle samalla kun kiinnitin Kiiran. 

"Joo, kyllä täältä kaikki vaikuttais löytyvän", tämä vastasi ja sulki sitten autoni takaluukun. Ei minulle trailerin vetoon sopivaa ajokorttia vielä kauan ole ollut, mutta jo siinä ajassa olen joutuntu vetämään kavereideni hevosia vaikka minne, joten ajaminen ei minua jännitä. 

Saavuimme kisapaikalle Rinnsteiniin yllättävänkin nopeasti ja meillä oli hieman ylimääräistä aikaa, joten en viitsinyt heti ottaa Kiiraa ulos. Kävin hoitamassa ilmottautumiseni ja kertasin nopeasti radan päässäni, jonka jälkeen Kiira pääsi jaloittelemaan. Itse katsoin vielä omat varusteeni valmiiksi samalla kun Tuulia kävi kävelyttämässä tammaani. Trailerille palatessaan Tuulia sai toimia hevosen pidikkeenä samalla kun itse varustin Kiiran. Olin hankkinut tammalle viime tippaan hienon valkoisen kisahuovan. Omat kisavaatteet minulta löytyikin jo vuosien takaa. Kun Kiira oli varustettu, viritin vielä pienet kannukset kiinni saappaisiini ja nousin ratsaille. 

Kävelimme jonkin aikaa pihalla, jonka jälkeen suuntasin verryttelemään. Kiira oli melko pörheän oloinen ja se katseli ympärilleen hämmenntyneenä. Tamma ei tietääkseni kovinkaan paljoon ollut matkustellut. Verryttelyssä vain taivuttelin Kiiran läpi kaikissa askellajeissa ja tarkistin että laukat nousevat terävästi. Kiira oli herkistynyt ratsuna yllättävän paljon, vaikka edelleenkin se vaati alkuun käynnistymisaikaa. Vielä en ollut edes Kiiran kanssa päässyt tunneilla käymään, mutta sekin olisi suunnitelmissa.

Vihdoin oli vuoromme suunnata radalle ja oloni oli yllättävän rauhallinen. Kiira keskittyi hyvin, eikä enään ihmetellyt ympäristöä liikaa. Alkutervehdykseen Kiira meni jopa hieman hätäisesti, mutta tervehdyksen jälkeen sain tasattua oman istuntani ja rata alkoi rauhallisemmin. Kiiran ehdottomasti paras osio koko radasta oli laukka, jonka tamma suoritti yllättävänkin kivoin ja letkein liikkein, sekä tietenkin muistin itse istua vakaasti alas. Laukkojen jälkeen tahtimme pääsi hieman turhan vauhdikkaaksi, mutta kaiken kaikkiaan olin rataan todella tyytyväinen. Olimme startanneet ensimmäisten joukossa ja siirryimme ensin johtoon.

Viimeinen ratsukko vei meiltä sijoituksen ja tipuimme neljänneksi. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä emme olleet täällä ruusuketta vaan kokemusta hakemassa. Kiira oli toiminut kuin unelma ja tästä kokemuksesta olin saanut rohkeutta jatkaa haaveitani päästä joskus kilpailemaan Kiiralla vaikka hieman korkeammallakin tasolla. Pakkasimme Kiiran traileriin jossa annoin tammalle palkinnoksi parit herkut, jonka jälkeen lähdimme ajamaan takaisin Liekkijärvelle. 

Päästyämme takaisin kotiin, päästin Kiiran suoraan tarhaan kavereidensa luokse ja Tuulian avustuksella purimme tavarat takaluukustani. 

"Kiitti tosi paljon kun pääsit mukaan", kiitin Tuuliaa hyväntuulisesti. 

"Ei siitä ollut mitään vaivaa. Oli kiva tulla mukaan", tämä vain sanoi hymyillen ja lähti kantamaan Kiiran satulaa pihaton yläkertaan. 

Sussu ja Kiira 7hm

[Sussu]

21.07.2017 Kesälaiskottelua

Vaikka kuinka olin itselleni vannonut, että käyttäisin Kiiran kanssa ensimmäisen yhteisen kesämme aktiiviseen treenaamiseen ja kisaamiseen, olin lopulta päätynyt vain laiskottelemaan. Oltiin me aktiivisesti maastoiltu, eikä Kiira ollut päässyt lihomaan, mutta ei me nyt kouluratsastusta ihan oltu kauheasti treenattu. Katselin pihatossa rauhallisena käyskentelevää tammaa, joka etsi itselleen jotain syötävää. Oltiin me sentään yksissä kisoissa käyty ja pärjättykkin ihan hyvin ja onhan tässä vielä kesää jälkelläkin. 

Kävin lopulta hakemassa Kiiran tarhasta ja parkkeerasin sen tarhan ulkopuolelle ja viritin riimunnarun kiinni lauta-aitaan. Harjapakin ja suitset olin hakenut jo aikaisemmin. Nappasin käsiini kumisuan, jolla pyörittelin Kiiran hieman sotkuista karvaa. Tamma oli hankkinut itselleen kunnon mutakuorrutuksen toiseen kylkeen ja sitä puhdistaessa menikin ikä ja terveys, tai ainakin keuhkojen terveys. Yskin hiekkaa pois keuhkoistani ja nappasin pölyharjan, jolla viimeistelin pölyttämisoperaationi. Kaviot puhdistin huolella ja tarkastelin tarkkaan Kiiran hieman lohjennutta etukaviota. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että kenkä pysyisi paikallaan ja kavio oli ihan ok. Kengittäjä tulisi kuitenkin ensi viikolla. 

Harjattuani Kiiran huolella läpi, selvitin vielä tamman pörröisen harjan. Kiira nautiskeli auringonpaisteesta ja mukavasta hoitotuokiosta. Kiiran häntä oli mennyt melkein rastoille ja jouduinkin suihkuttamaan siihen reippaasti jotain halpishoitoainetta, joka haisikin kamalalle. Pitäisi ostaa parempi hoitoaine seuraavan kerran kun menisin varusteostoksille. Hieman olin alkanut haaveilla koulusatulasta, sillä olin aina viihtynyt parhaiten kunnon koulusatulassa. Yleissatulat ovat omalle takamukselleni hieman turhan epämukavia. Suitsin vielä Kiiran, jonka jälkeen talutin tamman läheisen kiven viereen ja ponnistauduin tamman selkään. Hyvillä mielin lähdimme kävelemään taas tuttuihin maastoihin ilman satulaa. Tätä on kesä parhaimmillan!

Sussu ja Kiira 8hm

[Sussu]

03/09/2017

Saavuin pihatolle iltamyöhäällä. Iltaruokintojen tekijää ei vielä näkynyt, joten nappasin Kiiran pihatosta harjattavaksi. Sidoin sen aitaan tarhan ulkopuolelle ja nappasin siihen valmiiksi hakemasta harjapakistani kumisuan. Kiiralla oli alkanut jo kunnon karvanlähtöaika ja talvikarvaa pukkasi irtoavan karvan alta.
"Ei sun nyt vielä tartteis alottaa", mutisin tammalle pyöritellessäni kumisukaa sen kyljellä. Kiira oli viime viikot ollut hieman kevyemmällä liikunnalla ja se kyllä näkyi heti vatsanympäryksessä. Huokaisin syvään ja vaihdoin kumisuan pöläriin, jonka kanssa huiskin loput irtokarvat pois.

Puhdistin vielä Kiiran kaviot ja silmäilin tamman hieman pörröttynyttä harjaa. Hieman minun tekisi mieli leikata tamman harja lyhyeksi, mutta kyllä suomenhevosella harja pitää olla. Niimpä vain selvitin tamman pörröisen mustan kiharan harjan ja heitin harjakamman harjapakkiin. Huomasin iltatallin tekijän saapuneen, joten annoin vielä Kiiralle pari heppanamia, jonka jälkeen päästin tamman takaisin pihattoon. Kävin vielä viemässä tamman harjapakin pihaton yläosaan. Nappasin Kiiran satulasta sen huovan pesuun, pitäisi vain muistaa tuoda kotoa puhdas huopa huomenna. Huomiseksi olin ajatellut pitkästä aikaa kunnon kouluratsastusta Seppeleen kentällä, joten pitäisi tulla tallille jo aamulla.

[Sussu]

21.09.2017 Pomppuja

Kokosin ohjat huolella käsiini ja nostin Kiiralla laukan. Tamma teki pienen innostuksen pukin ohjatessani sen ensimmäiselle pienelle pystylle. Kiira ylitti esteen vauhdilla ja kaarsimme sitten seuraavalle, hieman suuremmalle okserille. Kiira keskittyi suoritukseen yllättävän tarkkaan, mutta itse jouduinkin keskittymään joka ikiseen laukka-askeleeseen jonka ratsastin. Okserille hyppy lähti hieman kaukaa, mutta Kiira venytti hyppynsä hienosti yli. Vielä viimeiseksi otin suuremman pystyn, jonka päällä tarkoitus oli vaihtaa laukka. Se ei sujunut täydellisesti, mutta laukka vaihtui hypyn jälkeen ongelmitta. Jarrutin sitten Kiiran ravin kautta käyntiin ja nollasin siten tamman ylimääräiset kierrokset. 

Seppeleen kentän pohja oli pienten syyssateiden jälkeen todella hyvän tuntuinen, minkä huomasi heti Kiiran liikkeessä. Tamma liikkui ihanan ilmavasti ja energisesti, eivätkä liikkeet ollut mitään maata pitkin viistäviä. Hetken kävelyn jälkeen päätin ottaa vielä pari hyppyä ennenkuin lopettaisimme. Kiira nosti laukat oikein liioitellen ja tuntui kuin pomppaisin tamman selässä metrin verran ilmaan. Viimeinen radan pätkämme oli jo hieman reilu 70cm, joka olikin uusi ennätyksemme. Olin Kiiran kanssa edennyt eteenkin esteillä rauhassa, enkä turhaan halunnut rasittaa sen jalkoja hyppäämällä liikaa ja liian korkeita. 

Suoritellessani loppuverryttelyitä, saapui kentälle jo alkavan talutustunnin ratsukoita. Todella innostuneen näköiset hoitajat taluttelivat poneja kentälle, josta olin onneksi tajunnut koota esteet pois heti lopetettuani hyppäämisen. Moikkasin Annelle iloisesti ja nainen hymyili takaisin. 

"Mites teillä sujui?" tämä kysyi hidastaessani Kiiran tämän kohdalle. 

"Tosi kivasti. Koitan varmaan syksyn aikana päästä Kiiran kanssa johonkin pikkukisoihin", sanoin virnistäen ja annoin Kiiralle pitkät ohjat. 

"Kiva kuulla, se on kyllä kiva tamma", Anne hymyili ja nyökkäsin. Ohjasin sitten Kiiran ulos kentältä ja lähdimme rauhaksiin kävelemään takaisin pihatolle. Kiiran pörröinen talvikarva oli hionnut jonkin verran ja joutuisin varmaan heittämään sille pihattoon loimen päälle. 

Pihatolla oli rauhallista, joku hääräili LiekkiVaelluksen pihattorakennuksen puolella Torkun kanssa, mutta Liekkijärven pihatolla ei ollut ketään. Olin alkanut opettaa Kiiraa seisomaan paikoillaan pihaton edustalla vapaana hoidon aikana ja tamma oli kyllä kuuliainen. Siinä se nökötti kuin tatti, kunhan en poistunut kovinkaan kauas. Nappasin tammalta varusteet pois ja laskin satulan pihaton edustalle siististi maahan. Harjasin Kiiran läpi piikkisualla ja heitin sille hieman kämäisen fleeceloimen päälle, jonka tulisin ottamaan pois Polarin hoitamisen jälkeen. Jätin päistärikön tarhaan kavereidensa kanssa muutaman porkkanan jälkeen ja lähdin kävelemään Seppeleeseen, jossa kävisin vähän rapsuttelemassa Polaria. 

Sussu & Kiira 9hm

[Sussu]

27/10/2017 Ai miten meni? 

Estekilpailut, 70cm, 14/15

"Missä helvetissä Kiiran etusuojat on?" ärisin pihaton yläkerrasta ulkona seisovalle ystävälleni, joka oli lupautunut tulemaan kisahoitajakseni tänään. 

"Ehkä sun ois kantsinut pakata eilen?" ystäväni Niina mutisi väsyneenä. Kello oli ehkä jotain kuusi aamulla ja olimme tulleet juuri tallille. Hääräsin pihaton yläkerrassa niin raivolla, että sieltä varmasti lensi kipinöitä tai jotain viuhahdellessani reunalta toiselle. 

"Tuu Niina ottaa suitset ja satula, vie ne mun autoon ni mä tuon loput", huikkasin ystävälleni ja samassa pongasin suojamme kaikkien muiden varusteiden alta. Nappasin ni käsiini miltein riemusta hihkuen ja heitin ne suureen kassiin, joka hädintuskin mahtui jalkoihini ahtaassa varustetilassa. 

Vihdoin kaikki tavaramme olivat autossa, olin jopa käynyt ostamassa Kiiralle uuden valkoisen huovan estesatulaamme ja eilen illalla olin sentään pessyt nahkavarusteemme. Kun kaikki tavarat oli autossa, hain Kiiran ulos tarhasta ja tuttuun tapaani sidoin sen aitaan. Olin eilen illalla harjannut tamman oikein huolella ja siistinyt sen hännän, mutta nyt Kiira näytti ihan jostain puskasta nousseelta örkkimörkiltä. Huokaisin syvään rauhoitellakseni kireitä kisahermojani ja aloin harjata tammaa Niinan hakiessa kuljetussuojamme. 

Kun Kiira vihdoin oli trailerissa ja sain istua ratin taakse, pystyin huokaisemaan helpotuksesta. Niina tarkisti puhelimellaan lähtölistaa ja itse lähdin ajamaan kohti kisapaikkaa. Olin sentään ratsastuskoulumestaruuksilla saanut taas hieman kisahermojani kuriin, vaikka minulla jo Polarilla ei ne mittelöt olekkaan kovinkaan loisteliaasti menneet. Seppeleelle on kuitenkin taas tullut menestystä ja olen osannut olla iloinen muiden onnistumisista. 

Ilmoittauduin, varustin Kiiran ja jätin sen Niinan hoiviin radankävelyn ajaksi. Rata sisälsi muutaman hankalaa käännöstä, jotka hieman hirvittivät. Minun pitäisi yrittää kääntää Kiira mahdollisimman laajasti, sillä supertiukat mutkat eivät ole ihan sen juttu. Tänään tavoitteena olisi vain puhdas rata, en todellakaan ole mikään aikaratsastaja. 

Verkassa Kiira oli todella vireä, tamma heitti jopa pari pukkia kuumuessaan ja onnistuin ottamaan vain kaksi verkkahyppyä. Kiira kävi niin kuumana, että verkka-aika ei meinannut riittää mihinkään ja suurimman osan ajasta jouduin vain varomaan ettei vireä tammani jyrää ketään. Suorituksemme oli aika alussa, joten parin hypyn jälkeen siirryin vain ulos kävelemään ja odottamaan vuoroani. 

Kun vihdoin meidät kutsuttiin radalle, Kiira suorastaan hyppi kahdella jalalla takaisin maneesiin. Maneesissa ratsastin sitä eteen reippaassa ravissa suurella ympyrällä ja saadessani lähtöluvan ampaisi tamma eteenpäin niin lujaa kuin kintuistaan pääsi. Aina niin tasaisesta ja rauhallisesta Kiirasta oli kuoriutunut joku ihmeen monsteri ja hädintuskin onnistuin ohjaamaan tamman ensimmäiselle esteelle. Toiselle esteelle olikin haastava mutka, joka meni ihan liian pitkäksi ja Kiira kielsi. Olin vähällä pudota satulasta, mutta sain viimehetkellä apinoitua itseni takaisin satulaan. Otin ympyrän ja uuden lähestymisen ja tällä kertaa Kiira ylitti esteen. Toisen esteen jälkeen otin yhden hieman ronskimman pidätteen kuin sanoakseni Kiiralle: "Hei mä oon tosissani tääl!" ja ihme ja kumma, se toimi. Jarrut palautuivat ja onnistuimme hyppäämään radan loppuun, vaikka vielä yksi puomi lähtikin matkaan mukaan. 

"Jee ei tultu viimisiksi!" mutisin hieman ärtyneenä nähdessäni lopulliset tulokset ja sen, että olimme sijoittuneet toiseksi viimeiseksi. 

"Nomut se oli hyvää harjotusta, ens kerralla sit paremmin", Niina lohdutti mutta mua ärsytti. Nappasin Kiiralta varusteet pois ja lastasin sen takaisin traileriin. Hetken päästeltyäni höyryjä rauhoituin ja hengitin hetken rauhassa ennen autoon nousemista. 

"Ens kerralla paremmin", mutisin itselleni ja aloin jo toipua meidän katastrofaalisesta radasta. 

Sussu ja Kiira 10hm

[Sussu]

06/03/2018

Kiira hörähtää tuttavallisesti nähtyään minut. Hymy nousee väkisin kasvoilleni kävellessäni pihattotarhan aidan viereen moikkaamaan pörröistä suomenhevostani. Päivä ei suoraan sanottuna ollut paras, aamupäivä oli mennyt vanhempien kanssa kinastellessa ja sitten tulin vielä tiuskineeksi kaverilleni. Tallille on kuitenkin aina hyvä tulla tuulettumaan ja piristymään, jonka jälkeen voi sitten vaikka pyytää kaverilta anteeksi ja koittaa sopia vanhempienkin kanssa. 

Otin Kiiran tarhasta mukaani. Olin hakenut varusteet jo pihalle lojumaan ja pysäytin tamman niiden luokse heittäen riimunnarun sen kaulalle. Katson maassa lojuvaa lännensatulaa tyytyväisenä. Olin saanut sen halvalla ja kaiken lisäksi se sopii Kiiralle paremmin kuin hyvin. Olen Kiiran kanssa käynyt muutaman kertaa Kristerin western-tunnilla, jonka lisäksi olin pariin otteeseen saanut houkuteltua miehen Kiiran selkään opettamaan sille western juttuja. Kiira tuntui tykkäävän tästä uudesta lajista, joten meidän olisi tarkoitus sitäkin hieman alkaa enemmän harjoittelemaan. Itseäni ei ole viime aikoina innostanut kovinkaan paljon perus koulukiemurat, vaan olemme Kiiran kanssa lähinnä maastoilleet. Tamma on ollut tyytyväisen oloinen, joten mikäs siinä. 

Nostin lopulta painavan lännensatulan Kiiran selkään ja suitsin sen teemaan sopivilla uusilla suitsilla. Kypärän kuitenkin vedin päähäni ja nousin kiven päältä ratsaille. Pihatolla oli rauhallista, Maya vain oli näkynyt hääräämässä uuden pihaton puolella. Tuohonkin vaaleaverikkoon olen viime aikoina tutustunut paremmin ja kuultuani tämän osaavan ratsastusjousiammuntaa, en voinut vastustaa kiusausta ja siitä saimmekin Kiiran kanssa vielä uuden lajin. Olen vasta ampunut maastakäsin ja jonkin verran Kiiran selästä niin, että tamma seisoo paikallaan tai kävelee. Kiira ei tunnu olevan lajista moksiskaan, joten pian alamme lisäämään vauhtia. 

Ohjasin Kiiran lopulta maastoja kohti. Lähdimme suuntaamaan rauhallista hiekkatietä pitkin Liekkijärveä kohti. Liekkijärven ympäristössä on ehdottomasti upeimmat ja parhaat maastot mitä olen koskaan missään nähnyt. Ilmakin on ihana, aurinko paistaa ja pakkasta on kerrankin sopivasti. Otamme muutamia ravipätkiä tiellä, jonka jälkeen käännymme kapeammalle metsäpolulle, jossa aluksi voi vaan kävellä, mutta paremmilla pohjilla pystyy jopa laukkailemaan. Kiira pärskii tyytyväisenä ja etenee reipasta tahtia, muttei kuumu turhan paljon. 

Teemme pitkän lenkin, kiertelemme erilaisia metsäpolkuja pitkin, menemme Liekkijärven rantaa pitkin ja lopulta lähdemme paluumatkalle kohti pihattoa. Jään ja lumen peittämä Liekkijärvi jää pian taaksemme ja otamme vielä muutamat ravipätkät, jonka jälkeen annan Kiiran kävellä loppumatkan. Pörröinen tamma hikosikin jonkin verran, joten joudun loimittamaan sen pihattoon. 

Palattuamme kotiin, hyppään ratsailta ja nappaan Kiiralta varusteet pois. Haen sille fleecevuorellisen ulkoloimen, jonka olen havainnut parhaaksi kuivatusloimeksi. Parin porkkananpalan jälkeen vapautan Kiiran kavereidensa luokse tarhaan ja kipitän uuden pihaton puolelle. Löydän Mayan tammapihaton puolelta rapsuttelemasta hevosia. 

"Maya, hei!" huikkaan vaaleaverikölle iloisesti hymyillen. 

"Moi. Kävitte maastossa vai?" tämä kysyy ja rapsuttaa Unkyn otsaa kirjavan nautiskellessa rapsutuksistaan. 

"Juu, ihana ilma. Hei voisitko ottaa Kiiralta joskus iltapäivällä loimen pois, kun sille tuli hiki?" kysyin tytöltä. 

"Joo, tottakai", tämä hymyilee. Vaihdamme vielä parit sanat seuraavasta ratsastusjousiammunta kerrastamme, jonka jälkeen sanon Mayalle heipat ja lähden suuntaamaan autolleni. Huikkaan vielä Kiirallekkin heipat, kun tamma tuijottaa minua aidan yli vaativasti, mutta pian pörröpallo suuntaa jo etsimään ruokaa ja itse istun autooni ja lähden ajamaan kotiini. Pitäisi varmaan soittaa vanhemmilleni kotoa, kunhan ehdin hetken hengähtää. 

Sussu ja Kiira 11hm

[Sussu]

09/07/2018 Punkero-Pallero

"Mä en tajua miten toi on noin lihava, vaikka se ei oo ees laitumella ollut", mutisin hiuksiani haroen vanhan tammapihaton aidalla. Maya naurahti vierelläni ja selvästi silmäili edessämme retkottavaa Kiiraa.

"Ei se nyt niin lihava oo. Vähän vaan pyöreä", vaalea nainen vastasi tuttuun lempeään tyyliinsä ja katsomattakin voin kuvitella tämän kasvoilla olevan pehmeän ilmeen.

"Punkero-Pallero se on! Näyttää kun ois viimeisillään kantavana", naurahdan ja vilkaisen Mayaa. Olen tähän kesän aikana tutustunut paremminkin ja naisen seurassa on oikeasti mukavaa. Mayalle on helppo puhua kaikesta ja sen seurassa on ollut helppo alkaa "kukkahattutäteilemään".

"Mieti ku oiskin. Varsat on niin ihania", Maya hihkaisee ja nyökkään.

"Nojoo, arvaa vaan oonko monta kertaa miettinyt Kiiran astuttamista... Mutta ei mulla oikeen oo varaa ylläpitää kahta karvapalloa", myönnän ja silmäilen Kiiraa. Oma varsa olis ihana, se on ollut mulla haaveena pitkään, mutta haaveena se tulee pysymäänkin näillä tuloilla.

"Oman varsan kanssa sais tehä kaiken itse ja kouluttaa sen just sellaseks kun haluaa", Maya puhui selvästi haaveilevaan sävyyn, no, kenellä nyt ei olisi oma varsa haaveissa! 

"Jep. No, jos voitan lotossa tai jotain, niin sit kyllä astutan Kiiran", naurahdan ja kyljellään nukkunut Kiirakin havahtuu vihdoin ääniimme ja punkee itsensä seisaalleen. Tamma ravistelee irtoroskat karvoistaan ja lähtee laiskasti lompsimaan luoksemme. 

"Haluisitko sä vauvan?" kysyn päistäriköltä, joka hamuaa käsiäni herkkujen toivossa. 

"Kyl se haluu", Maya naurahtaa ja kurottautuu rapsuttamaan Kiiran otsaa. Joku päivä vielä astutan Kiiran ja kasvatan oman varsani, mutta ei sen aika vielä ole. 

"Juu nii vissiin! Nomut nyt me lähetään pienentämään tota möhömahaa maastolenkille", naurahdan ja ryhdistäydyn aidalta koko pituuteni. 

"Ei se kerrasta pienene!" Maya huikkaa perääni virnistäen. Naurahdan itsekseni ja suuntaan pihattorakennukselle hakemaan Kiiran varusteita. 

Sussu ja Kiira 12hm

[Sussu]

30/07/2018 Koulukiemuroita helteessä

Mä en tiedä miksi, mutta yhtäkkiä mulle iski tälleen +30 asteen helteellä kauhea dressage-inspis, joten ei kai siinä muu auta, kuin varustaa hyvässä lihassa oleva suomenhevostamma uskottavaan kuntoon ja maastoilla Seppeleen kentälle. Vaikka oli vielä aamu, ilma oli tuskaisen kuuma, mutta Kiiralla tuntui olevan vauhtia. Se oli selvästi innoissaan Seppeleeseen pääsystä pitkästä aikaa ja alkoi kerätä kierroksia jo heti ohjatessani sen kentälle, jossa pyöri vieraamman näköinen hevonen, mutta kyydissä oli tuttuakin tutumpi Anne. 
"Moikka! Teitäkin näkee vaihteeksi täällä", nainen tervehti ja huomasin tämän selvästi silmäilevän Kiiran mahaa. 
"No joo... pitää sitä vähän yrittää treenata, että saadaan joskus tää möhömaha sulatettua", naurahdan ja taputan Kiiran kaulaa. 
"Nätti hevonen sulla, en ookkaan nähnyt ennen?" tokaisen ja nyökkään Annen alla olevaa vaaleaa puoliveritammaa. 
"Joo, tää on Viki, ollut mulla vähän kesäprojektina", Anne hymähtää ja silittää tamman hieman hikistä kaulaa. 

Alan jo hieman taivuttelemaan Kiiraa käynnissä samalla kun vaihdan Annen kanssa kuulumisia. Kiira on aika jähmeän tuntuinen, mutta tuntuu antavan yllättävänkin nopeasti periksi ja lähtee myötäämään niskastaan. Melkein koko kesän maastoilu ja ratsastusjousiammunnan harjoittelu ei ole kauheasti kouluratsastukseen auttanut, mutta on tamma nyt edes hieman pysynyt liikkeellä ja lihakset edes jotenkin pehmeinä. 

Annen ja Vikin poistuttua kentältä siirrän Kiiran raviin ja alan kevennellä tammaa suurilla ympyröillä ja loivilla kiemuraurilla. Tamma ravaa ensimmäiset kierrokset hieman tasapainottomasti, mutta alkaa taas pian löytää rytmiä menoon ja lähtee itse hakeutumaan kohti tuntumaa. Kun Kiira alkaa hieman vetristyä kyljistään, otan muutamat suuret ja reippaat väistöt kentän halki, joilla lähinnä haluan tammaa vielä taipumaan paremmin ja ottamaan edes jonkinlaisia ristiaskeleita. Kun meno alkaa sujua, annan tammalle hetken kävelytauon, jottemme ihan pökerry kuumuudessa. 

Koska en helteen vuoksi voi kovinkaan rankasti mennä, otan nopeasti pienet laukkapyrähdykset, lähinnä muistuttelen Kiiralle että sitäkin askellajia voi mennä sivistyneesti. Kiira laukkasi hyvin ja kantoi itsensä yllättävän hyvin ja tammasta alkoi huomaamaan, että se väsyy. Tavallisesti Kiira kuumuisi laukoista, mutta kun kenttätyöskentelyä emme ole vähään aikaan harrastaneet, on väsyminen hyvin ymmärrettävää. Laukkojen jälkeen siirrän tamman taas raviin ja hölkkäilemme vielä rennot loppuravit, joiden jälkeen alamme olla aikalailla valmiit. 

Matka takaisin pihatolle sujui leppoisasti ja kun olimme perillä, nappasin heti Kiiralta vermeet pois ja hain ämpäriin vettä, jotta sain huuhdottua tamman hiet vedellä. Kastelin Kiiran kokonaan ja tamma selvästi nautti viilennyksestä hellesäässä. Tarjosin tammalle vielä toisessa ämpärissä vettä, jonka tamma joi hyvällä halulla. Parin heppanamin jälkeen päästin tamman tarhaan kavereidensa luokse ja aloin viritellä varusteitamme paikoilleen. Mieleni palasi keskusteluuni Annen kanssa Seppeleen kentällä. Nainen oli maininnut että heillä on hoitajahaku auki ja siellä olisi vielä monta mukavaa hevosta vailla hoitajaa. Pitkään olen miettinyt paluuta Seppeleeseen, mutta nyt kun periaatteessa siihen voisi olla mahdollisuus, en osaa sanoa mitä ajattelisin... 

Sussu ja Kiira 13hm