Polarin hoitokirja

[Anne]

v

[Sussu]

06.05.2017 Yhteisen taipaleen alku

Vihdoin haaveeni paluusta Seppeleeseen oli totta. Olin päässyt Polarin hoitajaksi. En oikeastaan tiennyt mitä minun pitäisi ajatella, joten päätin vain olla onnellinen ilman sen kummempaa ajattelua. Olin ollut pihatolla hoitamassa Kiiraa kun sain viestin Annelta hoitajaksi pääsemisestä. Samassa ilmestyi puhelimeeni myös Tuulialta onnittelu, joten ilmeisesti hän oli tallilla tai jotain, mistä oli saanut selville uutisen. Hoidin Kiiran ripeästi pois ja päästin tamman pihattoon, jonka jälkeen suuntasin autooni ja ajoin Seppeleeseen. 

Polar asustaa pihatossa, joka onkin minulle tuttua, sillä Rotta asui välillä pihatossa ja Rokkikin asui pihatossa. Päätin heti ensimmäisenä ottaa tehtäväkseni hieman tutustua uuteen hoitoponiini, sillä en rehellisesti sanottuna tiennyt Polarista paljoon mitään. Suuntasin ensin tallille, jossa olikin yllättävän paljon hoitajia. Tervehdin kaikkia kohteliaasti ja tutuimmat tallilaiset tulivat onnittelemaankin minua hoitajaksi pääsystä. Vaihdoin hieman kuulumisia Salman kanssa, joka oli hoitamassa Bonnieta. 

Lopulta löysin tallista Polarin harjapakin, joka käsissäni suuntasin ulos. Asetin harjapakin hoitopuomin vierelle odottamaan, kun suuntasin pihatolle hakemaan Polaria. Poni keskittyi pihaton seinän hipelöimiseen turvallaan ja kun astelin tarhan suuntaan, kääntyivät kaikki pihaton asukkaat katsomaan minua uteliaina. Nappasin aidan tolpasta riimunnarun, joka näytti mätsäävän yhteen Polarin riimun kanssa ja suuntasin aidan välistä sisälle tarhaan. Kävelin reippaasti Polarin luokse ja nappasin ponin itsevarmasti mukaan. Polar katsoi minua hieman ihmeissään, mutta lähti uteliaasti perääni. Taluttaessa poni pyrki kokoajan hipelöimään joko hihaani tai riimunnarua ja muutaman kerran Polar yritti jopa hieman nykäistä hampaillaan hihastani. En välittänyt ponin sähellyksestä ja talutin sen tallin edustalle hoitopuomin luokse. 

Harjailin Polaria kaikessa rauhassa ja ruuna steppaili edestakaisin samalla kun se yritti ilmeisesti järsiä riimunnaruaan katki. Tarkkailin tekemääni solmua kokoajan, ettei Polar onnistuisi avaamaan sitä. Kun vain maltoin olla välittämättä pikkuruunan sähellyksestä, se lopulta kyllästyi ja malttoi seistä kiltisti aloillaan. Polarista lähti uskomattoman paljon karvaa ja sainkin kunnolla käyttää piikkisukaa. Kavioita puhdistaessa Polar yritti ensin vain väistää karkuun, mutta nappasin ronskisti kiinni sen jalasta ja sain kaikki kaviot hyvin puhdistettua. Harjasin vielä lopuksi Polarin pään ja poni yritti kokoajan napata hampaillaan hihastani kiinni. Ruuna ei kuitenkaan ollut mitenkään aggressiivinen, vaan se korvat hörössä ja uteliaasti haaveili hihastani. 

"Sä vaikutat kyllä tosi mielenkiintoselta tapaukselta, eiköhän meistä kaverit tuu", naurahdin ja taputin Polarin karvaa, jonka jälkeen vielä selvittelin sen pörröisen mustan harjan. Polar on jonkin verran vielä pienempi kuin Rokkikin, mutta hyvin minä sen selkään sopisin. 

Sussu ja Polar 1hm

[Sussu]

08.05.2017 Turhan puhelias tuntilainen

Pysähdysharjoituksia tehdessä Polaria kyllästytti ja se protestoi touhua kuopsuttamalla

"Minkä ikäne sä oot?" Polarin selässä kiikkuva junnujen alkeisryhmäläinen uteli. 

"22 vuotta", vastasin lyhytsanaisesti ja hymyilin itsekseni Polarille, joka tuuppaisi lempeästi kättäni. 

"Sä näytät vanhemmalta", pinkkitakkinen tyttö tokaisi suorasukaisesti ja vilkaisin tätä hieman hämmentyneenä. 

"Toi ei ollu kauheen kohteliasta... Keskity nyt ratsastukseen", mutisin ja kuulin kuinka Anne kailotti ohjeeksi tehdä voltteja jokaisen sivun keskikohtaan. 

"Tykkääks sä Polarista?" turhan puhelias tuntilainen kajautti jälleen. 

"Tykkään", vastasin nopeasti ja hymyilin pikaisesti tytölle. 

"Onks sun hiukset oikeest punaset?" tyttö avasi jälleen suunsa hetken hiljaisuuden jälkeen. 

"Ei oo, mut se on salaisuus", naurahdin ja vilkaisin tuntilaista, joka virnisti innoissaan. Seuraavan kulman jälkeen oli tarkoitus ottaa ravia ja Polar lähtikin eteenpäin hieman turhan nopeasti, mutta se ei tuntunut selässä naurahtelevaa tyttöä haittaavan. Siitä oli ikuisuus kun olin viimeksi toiminut tunnilla taluttajana ja sen kyllä huomasi, sillä yhden reippaan ravipätkän jälkeen puuskutin kuin mikäkin huonokuntoinen. 

Sussu ja Polar 2hm

[Sussu]

12.05.2017

Ilmoitustaululla parveili muutaman sennujen alkeistuntilaista, jotka selvittivät parhaillaan päivän ratsujaan. Päättelin itsenäisesti, että tuntilaisista pienikokoisin mitä luultavammin menisi Polarilla ja osuin oikeaan. Pienikokoinen ja hoikka, minua muutaman vuotta vanhempi naisihminen ilmoitti ratsukseen Polarin. Olin reippaana naisena ollut Seppeleessä viime aikoina melkein kaikilla alkeistunneilla avustamassa ja tänään hommat jatkuisivat. 

"Moikka, oon Sussu ja hoidan Polaria. Voin tulla auttamaan sua sen hoitamisessa jos haluat", esittäydyin kohteliaasti ja katsoin naista hymyillen. 

"Hei. Mä olen Niina, olisi tosi kiva jos voisit tulla avuksi. En ole täällä vielä kauaan käynyt ja kaikki on vähän outoa, enkä hevosia ole harrastanut kun vasta muutaman kuukautta", nainen aloitti heti pirteästi ja viitoin tämän sitten mukanani hakemaan Polarin harjat, suitset ja satulan varustehuoneesta. 

"Polar asuu pihatossa ja ulkona on nätti ilma, niin voidaan ottaa se tohon tallin eteen hoitopuomille", selitin nopeasti ja saimme yhdessä varustehuoneesta kaikki remelit mukaamme. 

"Polar on vähän sählä, mutta kiltti", kerroin samalla kun odotin pihattotarhan portilla että hiirakko poni käveli luokseni. 

"Haluutko taluttaa sen ite puomille?" kysyin ja tarjosin vihdoin narun päässä seisovaa ponia Niinalle. 

"Mielelläni", tämä vastasi ja otti narun minulta lähtien taluttamaan Polaria reippaasti puomille. Kerran poni kiskaisi pahaa-aavistamattoman naisen pöpelikköön, mutta ehdin nopeasti hätiin ja loppumatka sujui ongelmitta. Kiinnitin Polarin puomiin vetosolmulla ja nappasimme Niinan kanssa harjapakista harjat. 

"Ei kannata välittää sen steppailusta. Vahtii vaan ettei omat varpaat jää alle", kerroin Polarin veivatessa edes takaisin. Niina näytti hieman epäröivältä, mutta näytti hieman rohkaistuneen sanoistani. 

"Putsaatko sä kaviot?" kysyin Niinalta tarjoten tälle kaviokoukkua. 

"Joo voin jos neuvot. En oo kauheasti kavioita putsannut", nainen naurahti ja otti kaviokoukun kädestäni. 

"Meet vaan reippaasti siihen jalan viereen, otat tukevan otteen ja pyydät Polaria nostamaan jalkansa. Jos se ei heti meinaa nostaa, voit vähän nojata siihen", selostin ja Niina toimi. Nainen alun epäröinnin jälkeen sai Polarin jalan ilmaan ja ponikin tajusi olla rauhassa ja jättää turhan kiskomisen pois. 

Kavioiden puhdistuksen jälkeen Niina suitsi ja satuloi Polarin ohjeideni mukaan, jonka jälkeen vielä tarkistin varusteet ja kiristin hieman satulavyötä. Pitelin ponia sen aikaa, että Niina sai vedettyä kypärän ja hanskat paikoilleen, jonka jälkeen suuntasimme kentälle muiden tuntilaisten perässä. Hevoset pysäytettiin kaartoon ja kiristin vielä Polarin satulavyötä, samalla kun Niina yritti arvioida jalustinhihnoille sopivaa pituutta. 

"Millanen Polar on ratsastaa?" Niina kysyi minulta hieman huolestuneesti ponin edelleen hieman steppaillessa. 

"En oo ite sen kyydissä vielä ollut, mutta se on aika reipas. Ei sitä vauhtia kannata kuitenkaan turhaan stressata, ei se lähde mihinkään", selitin ja menin pitämään oikealle puolelle vastaan Niinan noustessa ratsaille. Tarkistin vielä satulavyön ja jalustinhihnojen pituuden. 

"Et varmaan tartte taluttajaa?" kysyin kohteliaasti silittäessäni Polarin kaulaa. 

"Een mä varmaan.. Mutta jos sulla ei ole kiireitä niin voisit varmaan jäädä kentän laidalle?" Niina mutisi hieman jännittyneesti. 

"Tietenkin", vastasin ja hymyilin naiselle rohkaisevasti. 

Asetuin seisoskelemaan kentän laidalle Emmyn, Tuulian ja Cellan seuraksi. 

"Pitää toivoa että Windi osaa käyttäytyä", Cella naurahti ja nojasi rennosti aitaan. 

"Toivottavasti Polarkin. En mä ite siellä kyydissä ole vielä käynyt, mutta se on vissiin aika energinen?" mutisin ja vilkaisin kahta vaaleaverikköä. 

"Joo, onhan se aika vauhdikas, mutta aktiivisesti sitä alkeistunneilla käytetään, niin tuskin siinä mitään ongelmia on", Tuulia selitti virnistäen. Huomenna varmaan itsekkin pääsisin vihdoin Polaria kokeilemaan, kun ponilla ei silloin ole tunteja. Alkeistunti lähti reippaasti käyntiin ja kaikki ratsut astelivat kenttää ympäri hieman laiskanpulskeasti. Ilma oli mukavan lämmin ja nopeasti monet tuntilaisetkin napsivat ulkotakkeja pois päältään. Jäin kentän laidalle odottelemaan tunnin loppumista ja seurailemaan kuinka Niinalla ja Polarilla oikein sujuu. 

Tunti loppui yllättävän nopeasti. Niina oli pärjännyt Polarin kanssa hienosti ja poni oli käyttäytynyt oikein asiallisesti. Kun ratsukot olivat siirtyneet keskelle kaartoon, kävelin hoitoponini luokse ja autoin Niinaa nostamaan jalustimet ylös ja löysäsin Polarin satulavyötä. Lähdimme sitten takaisin hoitopuomille pois seuraavan ryhmän tuntilaisten tieltä.

Sussu ja Polar 3hm

[Sussu]

21.05.2017 Ensimmäinen ratsastus

Noustessani ensimmäistä kertaa Polarin selkään vatsassani mylläsi varmasti tuhat perhosta. Ei siksi, että minua pelottaisi tai jännittäisi ratsastaa, vaan siksi että Polar on hoitoponini ja olisihan se järkytys jos en pitäisi siitä ratsastaessa lainkaan. Poni näytti sievältä uuden sinisen huopansa kanssa, joka sopi hyvin yhteen tallitakkini kanssa. Ratsastuksen mittaan jännitykseni poistui täysin, Polar oli mahtava ratsu! Poni oli kova säheltämään, mutta kunhan sen sähellyksen ja ylimääräisen energian sai siirrettyä työskentelyyn, oli Polar todella herkkä ja miellyttävä ratsu, jolta ei moottoria ainakaan puuttunut.

Sussu ja Polar 4hm

[Sussu]

05.06.2017

Talutin Polaria pihatolta kohti tallia. Poni ei meinannut pysyä karvoissaan kun jokapuolella sen ympärillä kasvoi vehreää ruohoa. 

"Malta nyt hölmö! Pääset kyllä syömään harjauksen jälkeen", naurahdin ja toppuuttelin yli-innokasta Polaria. Poni menisi iltapäivällä tunneille, mutta itse joudun vielä hoitamaan Kiirankin, jonka jälkeen on jo pakko kiitää serkun syntymäpäiväjuhlille. Pääsimme Polarin kanssa hoitopuomille, jonne olin kantanut ponin harjapakin jo aikaisemmin. Sidoin ponin kiinni puomiin, jonka jälkeen nappasin kumisuan harjapakista ja aloin sillä pyöritellä Polarin harmaata karvaa. 

Polarista lähti edelleen hieman talvikarvaa, mutta onneksi pahin oli jo takana. Vaihdoin tummansinisen kumisuan pölyharjaan, jolla pölyttelin irtokarvat Polarin selän päältä, jonka jälkeen vielä harjasin ponin pään ja jalat. Polar hipelöi ylähuulensa kanssa taskuani, tavoitteena ilmeisesti napata sinne piilottamani heppanamit. Päätin vielä selvittää Polarin pörheän harjan ja vaihdoinkin pölyharjan harjakampaan. 

Kun Polarin harja ja paksu häntä oli vihdoin selvitetty, puhdistin vielä ponin kaviot, jonka jälkeen asettelin harjat takaisin ponin harjapakkiin ja irrotin riimunnarun hoitopuomista. 

"Nyt sä pääset vähän syömään", virnistin ja taputin Polarin kaulaa. Lähdin taluttamaan innokasta ponia pihaton suunnalle. Antaisin sen syödä vihreää parkkipaikan edustalla, jossa oli yllättävän pitkää ja hyvää ruohoa. Matkalla pihatolle, yritti Polar rehellisesti sanottuna kiskaista minut varmaan seitsemän kertaa puskaan. Poni ei kuitenkaan onnistunut ja selvisimme parkkipaikan edustalle, jossa vihdoin annoin Polarille luvan syödä. 

Polar söi todella mielellään ja välillä minua alkoi ihan huolettaa että muistaako poni hengittääkkään ahmimisensa välillä. Annoin Polarin syödä jonkin aikaa ja itse vain katselin suloista hoitoponiani. En ollut hetkeäkään katunut sitä, että olin Polarin hoitajaksi hakenut. Vaikka minulla oli nyt omakin hevonen, tuntui todella mukavalta pyöriä ratsastuskoulullakin, tavata siellä ihmisiä ja autella tunneilla. 

Vihdoin nykäisin Polarin pään ylös ruohikosta, jonka jälkeen talutin ponin suoraan pihatolle. Polar lähti mielellään pihaton tarhaan kavereidensa luokse ja minä asetin ponin riimunnarun aidan tolppaan. Lähdin sitten kävelemään rauhaksiin takaisin tallille, josta siivoaisin jälkemme hoitopuomin edustalta. Tallilla oli yllättävän rauhallista, eikä oikeastaan ketään näkynyt missään. Tallin yläkerrasta kuului hieman naureskelua, joten siellä varmaan oli muutamia Seppeleläisiä aikaansa viettämässä, mutta minulla ei ollut tänään aikaa. Vein Polarin harjapakin paikoilleen ja lähdin sitten ajamaan Liekkijärven pihatolle hoitamaan Kiiran.

Sussu ja Polar 5hm

[Sussu]

03.09.2017 Sunnuntaihölkällä

Sunnuntai-ilta Seppeleessä oli yllättävänkin hiljainen. Tallista kuului hoitajien vaimeita naurahduksia, mutta pihalla ei ollut ihmisiä. Hevoset olivat vielä ulkona, mutta kohta nekin haettaisiin sisälle. Silittelin Polarin otsaa pihatolla ja poni oli painanut turpansa vasten vatsaani. Ruuna vaikutti olevan melko rauhallisella tuulella klipsauttaessani riimunnarun sen riimuun. Muut pihaton asukit jäivät tyytyväisinä tarhalle taluttaessani Polarin hoitopuomille, jonne olin ponin tavarat jo aikaisemmin kantanut. Pipsa oli lupautunut lähteä Siken kanssa meille maastoseuraksi ja minulla olisi puolisen tuntia aikaa hoitaa Polar maastoilukuntoon. 

Harjasin hiirakon ponin huolellisesti lävi, selvitin sen pörröisen harjan, puhdistin kaviot ja rapsuttelinkin vähän. Satulaan vaihdoin puhtaan ruskean huovan jo likaantuneen sinisen tilalle. Voisin pestä sen kotonani Kiiran varusteiden kanssa, olihan sininen huopa minun ostamani. Heilautin ruskean huovan Polarin selkään ja poni hieman steppasi edestakaisin, mutta malttoi lopulta seistä ja sain satulan paikalleen ongelmitta. Polarilla oli vielä hieman laidunkiloja, joten satulavyön kiinnittäminen oli melkoinen projekti. Polar napsautti hampaat ilmaan kiristäessäni sen vyötä. 

"Kyllä mä tiiän että se kiristää, mutta ei me ilman satulavyötä selvitä", mutisin ponille ja kun satula oli turvallisesti paikallaan, säädin jalustimet itselleni sopiviksi. 

Kun poni oli suitsittukkin, puin ylleni heijastinliivin, vedin kypärän päähäni ja hanskat käsiini. Pipsa näkyi jo taluttavan Siken ulos tallista, joten nousin ratsaille, otin ohjat käsiini ja käänsin allani pörhistelevän ponin kohti maastoreittejä. Lähdimme matkaan heti Pipsan päästyä ratsaille. 

"Sikke onki ollut sulla jo aika kauan?" aloitin jutustelun ja vilkaisin hurmaavan vuonohevosen selässä kiikkuvaa naista. 

"No joo, on tän kanssa aika kauan touhuttu", tämä naurahti ja silitti iloisen oloisesti Siken kaulaa. Vuonohevonen pärskähti tyytyväisenä ja seurasi korvat hörössä Polaria, joka oli päättänyt että nyt mennään kovaa, sanoi ratsastaja mitä vaan. 

"Mun oli tarkotus kisata Kiiralla tää kesä, mutta se nyt jäi yksiin kisoihin", sanoin ja käänsin Polarin pihaton suuntaan vievälle reitille. 

"Nomut kyllä kisoja syksyllä ja talvellakin järjestetään", Pipsa naurahti ja samassa puskasta pomppi kauheaa kyytiä edestämme jänis. Kun järkytyksestä toivuttiin, käännyin Pipsan suuntaan. 

"Nii, mut kiva sit mennä kisoihi esittelemää semmosta karvamammuttia! Ei sitä klipatakkaan voi kun asuu pihatossa", sanoin virnistäen. Ei Kiira minulla ollut vielä yhtäkään talvea ollut, mutta suokit tuntien karvaa tulee kasvamaan, ja paljon! 

Ravailimme pitkiä pätkiä rentoon tahtiin. Polar yritti alkuun toistuvasti lähteä laukalle tai vain kiihdyttää raviaan, mutta tyytyi lopulta rauhalliseen hölkkäilyvauhtiimme. Maastoilimme jonkin matkaa Liekkijärven reunaa pitkin, jonka jälkeen palasimme takaisin tallille pienempiä polkuja pitkin. Metsikössä Polarkin joutui kunnolla nostelemaan jalkojaan ja kiireinen poni olikin pari kertaa vähällä muksahtaa nenälleen. Lopulta pääsimme turvallisesti takaisin tallille ja ulkonakin alkoi jo hieman hämärtää, syksy on tullut. 

Hoidin Polarin pois hoitopuomilla ja vein tämän huolellisen tarkastuksen jälkeen takaisin pihatolle kavereidensa luokse. Vakitunnit alkaisivat vihdoin huomenna ja itsekkin olin ilmoittanut tiistai iltaisin järjestettäville koulutunneille. Olisi kiva päästä ratsastamaan enemmänkin Seppeleen muilla tuntihevosilla. Palasin hoitopuomille ja lastasin kaikki Polarin tavarat syliini, jonka jälkeen lähdin kantamaan niitä paikalleen talliin. Voisin mennä vielä kurkkaamaan taukotilat jos siellä olisi vielä porukkaa. 

Sussu ja Polar 6hm

[Anne]

Arkimeininkiä




Tuntien jälkeen taivaltaminen pihatolle.
Spessu Sussulle!


(Hyvin nopea ja sarjismainen piirros tällä kertaa =D)

[Sussu]

Aivan ihana tuo <3 Iso kiitos spessusta!
---------------------

01.10.2017 Voisiko jo tulla kesä?

Syyskuu on vasta selvitty ja jo nyt olen ehdottomasti kyllästynyt syksyyn. Joo, onhan ne muutamat aurinkoiset ja siedättävän lämpöiset päivät ihan kivoja, mutta nyt en kyllä jaksaisi enää yhtään sateista ja harmaata syyspäivää. Olin ollut viime aikoina ahkerana auttamassa tunneila ja oli tullut moneen kertaan puunattua yhdessä jonkun tuntilaisen kanssa mutaista ponia. Ja kerran jopa yksi hienohelmatuntilainen pisti minut harjaamaan ponin kokonaan, koska ei halunnut koskea niin likaiseen otukseen ennenkuin koko mutapanssari on poistettu. Siinä sitten olin silmiä pyöritellen ja puhinoita päästellen harjannut hoitoponini, mutta olin pitänyt pienen puhuttelun tuntilaiselle siitä, että jos haluaa ratsastusta harrastaa, pitää mutainenkin poni harjata. 

Tänään oli taas sellainen perinteinen syyspäivä. Aurinkoa en ollut nähnyt koko päivänä ja pilvet peittivät koko taivaan. Monet pellot oli jo käännetty ja niidenkin osalta harmaus vain jatkuu ja jatkuu. Tallille saavuin sitten harmaan hoitoponini luokse. Olin jossain syysmasennuksissani harkinnut jopa hoitoponin vaihtoa hoitajahaun alkaessa, mutta luojan kiitos siitä päähänpistosta päästiin, enkä tehnyt mitään hätiköityä. Polar oli mulle just hyvä hoitoponi ja sen kanssa touhutessa ei ikinä ollut tylsää. "

Tallissa päätin tulla hoitamaan Polarin sisälle. Tallin lämpö oli kuitenkin huomattavasti houkuttelevampaa kuin sateessa häärääminen. Kävin vessassa pesemässä käteni ja siinä itseäni peilistä silmäillessäni tajusin että jopa hiusteni punainen väri alkaa lässähtää syksyn harmaudessa. Pitäisi varmaan uusia väri, tai vaikka vaihtaa sitä. Pitkään olin haaveillut vaikka liiloista tai sinisistä hiuksista, mutta punainen on jotenkin niin tuttu, että ei siitä ihan heti vaihtamaan viitsi ruveta. Tallissa oli mukavan rauhallista sunnuntaiaamuna. Kävin hakemassa kypäräni kaapista ja vaihdoin jalkaani ratsastuskenkäni ja viritin minichapsit paikoilleen. Nappasin vielä hanskat mukaan ja palasin alakertaan karsinoille. 

Kävelymatka pihatolle pienessä tihkusateessa tuntui ikuisuudelle, mutta kyllä se kannatti. Polarin näkeminen valaisi aina synkintäkin päivää ja jopa hymy kasvoillani nappasin Polarin riimunnarun käteeni ja kävin nappaamassa harmaan ponin kiinni. Polar tuntui lähtevän mielellään mukaani ja se käveli kiltisti perässäni talliin. Tallissa kiinnitin ponin käytävälle sellaiseen kohtaan, missä olisimme mahdollisimman vähän tiellä, jos joku muukin päättäisi talliin saapua. Ja samalla sekuntilla kun Polarin napsautin kiinni, saapui talliin itselleni vielä tuntemattomampi henkilö. Muistelisin blondin olevan Oilin hoitaja, jos en aivan väärässä ole. Moikkaan tätä ystävällisesti, kun hän menee varustehuoneeseen. 

"Meinaatko mennä kentälle vai maneesiin?" vaaleaverikkö kysyi palatessaan varustehuoneesta. Samassa mieleeni välähti nimi, jonka yhdistin kasvoihin, Vanessa! Olin hänen kanssa joskus ennenkin muutamia sanoja vaihtanut ja käymme tiistaisin samalla vakiotunnillakin. 

"Kyl mä maneesiin meen. Oon saanut ihan tarpeekseni sateesta ja kylmyydestä", naurahdin ja harjasin samalla Polarin kosteaa karvaa piikkisualla. Erityisesti kaulan alka harjaamisesta poni selvästi tykkäsi ylähuulen venymisestä päätellen. 

"Jees, mäki varmaan tuun sitten sinne", Vanessa vastasi hymyillen ja kantoi tavaransa Oilin karsinan edustalle ja lähti ilmeisesti hakemaan hoitohevostaan sisälle. Itse vaihdoin piikkusuan pölyharjaan ja viimeistelin harjausurakkani. 

Polarin harjan ja hännän selvittelin varovaisesti, jonka jälkeen vielä puhdistin kaviot. Polar oli kovin rauhallisen oloinen, eikä jaksanut pahemmin edes steppailla tai mitään. Ponin talvikarva alkoi olla jo aika massiivinen ja hieman tuskastuneenakin mietin jo niitä lämpimämpiä talvipäiviä, kun poni alkaisi hikoilemaan kuin pieni sika jo parin raviaskeleen jälkeen. Hain lopulta ponin ruskean yleissatulan ja suitset, joiden kanssa palasin ponin luokse. Satuloin Polarin ja kun suitsetkin oli viritetty, vedin kypärän päähäni ja hanskat käsiini. Lähdin taluttamaan Polaria maneesille ja poni seurasi minua hipelöiden takkini hihaa turvallaan. 

Maneesiin saapuessani napsautin valot päälle ja suljin oven perässäni. Kävelytin Polaria hyvät alkukäynnit ja kuuntelin maneesin kattoon tippuvien vesipisaroiden ääntä. Kyllä sateen ääni tällä tavalla kuivana ja turvassa kuulostaa ihan miellyttävältä, kunhan ei sada kaatamalla, jolloin koko maneesi humisee kuin viimeistä päivää. Lopulta kiristin vielä Polarin satulavyötä, säädin jalustimet itselleni sopiviksi ja nousin ratsaille. Aloin heti jumpata Polaria puolipitkällä ohjalla erikokoisille ympyröille, jotta saisin kääntävät avut hyvin läpi ja Polar lähtisi taipumaan. 

Päätin leikkiä tänään kunnon kouluratsastajaa ja rentojen alkuravien jälkeen kokosin ohjia paremmin käsiini ja istuin alas harjoitusraviin. Tässä vaiheessa Vanessakin saapui Oilin kanssa maneesiin ja Polar olisi kovin halunnut mennä moikkaamaan kaveria. Jatkoimme kuitenkin hommia ja aloitin tekemällä muutamia voltteja joilla tarkistin taipumista. Tämän jälkeen aloin hioa pohkeenväistöjämme, joiden avulla huomasin Polarin olevan hieman juntturassa. Poni ei olisi millään jaksanut astua ristiin ja meno vaikutti hieman kankealta. Sinnikkäästi ratsastin liikkeen läpi ja vähitellen Polar tuntui vertyvän todellakin kivasti. Poni pärskähteli tyytyväisenä ja annoin hetkeksi käynnissä pitkät ohjat. 

Jatkoimme hommia ravi-laukka siirtymisten kanssa. Laukat Polar nosti todella mielellään ja oikein kunnolla liioitellen, mutta siirtyminen laukasta raviin ei ollut mikään maailman nopein tai kaunein. Tein ympyrällä niin, että laukkasin vain muutaman laukka-askeleen verran, jonka jälkeen jo otin raville. Vähitellen siirtymiset terävöityivät ja kun jarrut pelasivat melkein pelkällä istunnalla ja Polar lopetti häsläämisen, otin kahdeksikolla pari kertaa ravin kautta laukanvaihdon. Hieman Polar lähti tehtävää ennakoimaan, mutta malttoi yllättävänkin hyvin odottaa apujani. Laukkatehtävän jälkeen otin loppuravit, mutten antanut Polarin aloittaa taas kiihdyttelyraviaan, vaan pidin ohjat ihan kunnolla kädessä. 

Kun vihdoin lopetimme, hyppäsin heti alas, nostin jalustimet ja löysäsin satulavyötä. Lähdin taluttamaan Polaria maneesia ympäri ja siinä ohella silmäilin hieman Vanessan ja Oilin työskentelyä. Oili on kyllä kehittynyt paljon siitä, kun se saapui Seppeleeseen. Kävelimme jonkin aikaa ja sitten talutin Polarin maneesin ovelle ja juuri kun olin sitä avaamassa, tuntui kuin taivas olisi revennnyt. Vettä alkoi tulla oikein kunnolla ja itse vain huokaisin syvään ja päätin odottaa sateen loppumista. Minua ei kirveelläkään tuonne ulos saa. Hetken odottelun jälkeen sade rauhoittui ja huikkasin Vanessalle moikat. Avasin oven, käänsin Polarin siitä ulos ja suljin oven perässäni. Lähdimme kävelemään märän tallipihan poikki kohti tallia ja huomasin jostain pilvien välistä muutaman auringonsäteen. Ehkä tästä syksystä vielä selvittäisiin. 

Sussu ja Polar 7hm

[Sussu]

08.10.2017 Maastossa

Katselin ulos tallin ovesta. Koko iltapäiväksi oli ennustettu melko sateista keliä, mutta vielä oli lähes kirkasta. Ajattelin lähteä Polarilla käyntimaastoon, mutta olisi kiva saada joku kaveri mukaan ettei ihan yksinkään tarvitsisi mennä. Muutamat tallilaiset suuntasivat juuri maneesille ratsastamaan iloisen puheensorinan saattelemana ja katselin perään hieman haikeasti. Vaikka olin Seppeleessä ollut jo kolme vuotta, en koskaan ollut päässyt porukkaan mukaan niin hyvin kuin olisin halunnut. Se kyllä oli ihan itsestäni kiinni, ennen kävin tallilla paljon harvemmin, enkä todellakaan pitänyt itsestäni mitään meteliä, vaan hipsin vain ympäriinsä itsenäisesti. Kyllähän mä kaikki tunsin vähintään nimeltä ja osan paremminkin. Nähdessäni Saran taluttavan Huiskaa aitalle päin, lähdin kipittämään sinne. Huiska oli Tuulian vanha hoitohevonen ja Tuulia oli kaverini, joten Saraan olisi myös hyvä tutustua. 

Saapuessani aitalle kurkistin Huiskan karsinaan sisälle. 

"Moikka Sara! Oliks sulla täks päivää jo jotain suunnitelmia tehtynä?" kysyin pirteästi ja tervehdin Huiskaakin kun suomenhevonen työnsin turpansa innokkaasti minua kohti herkkujen toivossa. 

"Ai moikka! Ei mulla oo mitään suunnitelmia, oliks sulla jotain mielessä?" tämä vastasi iloisesti hymyillen ja aloitti Huiskan harjaamisen reippain ottein. 

"Ajattelin lähteä Polarin kanssa ihan käyntimaastoon ja seura ei ois pahitteeksi", virnistin ja rapsutin Huiskan otsaa. 

"Mielellään lähetään. Sovitaanko vaikka puolen tunnin päästä pihalla?" Sara ehdotti ja nyökkäsin. 

"Meen heti hakee Polarin", huikkasin ja lähdin innoissani kävelemään pihatolle päin. 

Hoidin Polaria valmiiksi tallissa, kun ei oikein mutaisella pihallakaan huvittanut seistä. Polar nökötti aloillaan yllättävänkin mielellään ja yritti turvallaan hipelöidä turvallaan jonkun loimea, joka roikkui karsinan ovessa. Pari kertaa Polar vetäisi loimen alas ja aina vain viikkasin sen rauhassa takaisin ja jatkoin harmaan hoitoponini mutaisten jalkojen siistimistä. Samassa huomasin Alviinan, joka harjasi Lassea ruunan karsinassa. 

"Hei Alviina! Oisitko halunnut lähteä mun ja Saran kanssa käyntimaastoon?" huikkasin tälle hymyillen. Polar veti taas kerran loimen alas ja tällä kertaa viikkasin loimen takaisin ja siirsin Polarin kauemmas siitä. 

"Voin mä tulla. Sopiiko että tuun maastakäsin?" tämä kysyi ja nyökkäsin. 

"Tottakai, käyntiähän me vaan mennään", sanoin hymyillen ja kipaisin hakemaan Polarin suitset varustehuoneesta. Palasin ponin luokse, suitsin sen ja vedin itselleni kypärän päähän. Suoristin päälle pukemaani heijastinliiviä ja huikkasin Alviinalle että olen valmis. 

Polar edellä ja Alviina Lassen kanssa perässämme kävelimme tallin pihalle, jossa Sara istuskeli jo Huiskan selässä. 

"Alviina tulee kans", huikkasin Saralle, joka moikkasi Alviinaa iloisesti hymyillen. Itse nousin vielä Polarin paljaaseen selkään jakkaralta ja ohjasin ponin eteenpäin. Sara sai Huiskan kanssa kulkea edellä, me Polarin kanssa keskellä ja Alviina tuli perässä. Huiska käveli paikoitellen turhankin reippaasti, Polar olisi tahtonut ravata ja Lasse sähelsi jotain omiaan. Alviina kuitenkin näytti hallitsvan suuren ruunan kivasti ja vähitellen Huiska ja Polarkin malttoivat hidastaa tahtiaan. Jutustelimme niitä näitä, enimmäkseen hevosjuttuja ja minun tulikin höpistyä Kiirastakin melkein turhan paljon. Olisin kuun lopulla menossa Kiiran kanssa estekisoihin ja en edes tiedä miksi, mutta se jännitti ihan hirveästi. 

Emme tehneet kovinkaan pitkää lenkkiä ja kävimme maastolenkin jälkeen vielä vähän kentällä pyörimässä. Otin Polarin kanssa vähän ravailuja ja innostuin sitomaan ponin ohjat kaulalle ja irroittamaan käteni niistä. Kädet sivuille ojennettuina ravasimme sitten kenttää ympäri ja pitkillä suorilla Polar otti sellaiset vauhdikiihdytykset, että minun oli pakko tarrautua ohjiin. Otin rallitteluidemme jälkeen vielä muutamat hallitummat kiemurat ravissa, jonka jälkeen kävelin vielä pari kierrosta loppukäynneiksi ja hyppäsin ratsailta. Rapsuttelin hetken Polarin pörröistä kaulaa ja huikkasin sitten vielä kentällä olevalle Saralle moikat ja lähdin taluttamaan Polaria talliin. 

Tallissa jutustelin vielä Alviinan kanssa samalla kun hoidin Polarin pois ja Alviinakin kävi moikkaamassa Polaria. Hieman ihmettelin miksi en ole ennen Alviinaankaan paremmin tutustunut, mutta ehkä tämän syksyn on tarkoitus olla sitä aikaa, kun oikeasti yritän päästä mukaan porukkaan ja tutustua ihmisiin. Kun olin vielä vihdoin harjannut Polarin, huikkasin Lassen karsinaan kadonneelle Alviinallekkin moikat ja lähdin viemään Polaria ulos. Pitäisi vielä suunata Liekkijärven pihatolle hoitamaan Kiira, jonka kanssa varmaan suuntaisin myös maastoon, jos vain ehdin ennen sadetta. 

Sussu & Polar 8hm

[Sussu]

22.12.2017 Joulu on taas 

Rapsutin Polarin otsaa hyväntuulisesti ja harmaa poni katseli minua tarkkaavaisesti. En olisi paljon tyytyväisempi olla Seppeleen uudesta ponitallista, Polarkin oli saanut karsinan, eikä tarvinnut enää aina hoitaa sitä ulkona tai hoitopaikalla. Polar oli innokkaasti aina tekemässä tuttavuutta naapurissa asustavaan Linneaan, joka vain mulkoili ruunaa pahan näköisesti. Nappasin lopulta vielä harjapakista piikkisuan, jolla aloin siistiä ruunan hikistä karvaa. Poni oli ollut vielä illalla tunnilla, josta tuntilainen oli jättänyt ponin minulle hoidettavaksi omien kiireiden vuoksi. 

Harjattuani Polarin läpi, heitin sen ruokakuppiin vielä pari porkkananpalaa, joita muutkin ponitallissa asustavat katsoivat kovin tarkkaavaisesti. Muutamat vaimeat hörähdykset kuuluivat ympäri tallia. Osa poneista oli vielä illan viimeisellä tunnilla ja tallissa oli mukavan rauhallista. Pari hoitajaa oli omia mussukoitaan rapsuttelemassa ja vaihdoinkin pari sanaa Peckin hoitajan Lunan kanssa. Tällä oli lähtenyt sujumaan kaikki kivasti uuden hoitoponin kanssa ja Peck vaikutti oikein mielenkiintoiselta tapaukselta. 

Päätin vielä pestä Polarin varusteet joulun kunniaksi ja nostin ruunan satulan yhteen irralliseen satulatelineeseen. Irrotin huovan ja katsahdin tarkemmin sen alapuolta. Huopa oli kohtalaisen siisti, joten päätin vain puhdistaa itse satulan. Polarin satula oli siisti ja hyvässä kunnossa, takakaaressa oli pari jotakin naarmua, jotka olivat tainneet tulla viime viikolla kun yksi tuntilainen oli satulan vahigossa pudottanut. Onneksi runko oli kuitenkin pysynyt ehjänä ja suuremmilta vaurioilta oltiin vältytty. 

"Sä täällä vaan vermeitä peset", naurahti satulahuoneeseen saapunut Nette. 

"No pitäähän nyt ponilla olla jouluksi siistit varusteet", virnistin ja kiinnitin huovan takaisin satulaan. Palautin satulan omaan telineeseensä ja nappasin vielä suitset käsiini. En turhaan avaisi kaikkia solkia, pesisin vain kuolaimet huolella ja siistisin nahkaosat. 

"Onko sulla jotain joulusuunnitelmia?" Nette kysyi ja liittyi seuraani. Tämä oli napannut Lumin suitset käsiinsä ja nappasi yhden rätin itselleen. 

"Ei mitään erikoista. Huomenna tuun vielä aamupäivällä ratsastamaan Kiiran ja moikkaamaan Polaria. Sit matkustan vanhempien luokse pariks yöks ja palaan varmaan joulupäivänä takas kotiin", selitin pirteästi. 

"Kiva! Ei mullakaan mitään erikoisia suunnitelmia oo", Nette naurahti ja irroitti Lumin kuolaimet perusteellista pesua varten. 

Juttelimme vielä hetken varusteiden pesunkin jälkeen ja vasta kun tuntilaisia alkoi palata talliin, lähdimme molemmat omiin suuntiimme. Nette meni vielä moikkaamaan Lumia ja itse suuntasin parkkipaikalle autoni luokse. Kello oli jo paljon ja oli ihan pilkko pimeää. Onneksi suurin osa kotimatkastani on valaistuja teitä pitkin, niin ei ihan synkkyyden keskellä tarvitse ajella. 

Sussu ja Polar 9hm

[Sussu]

18.01.2018 Yhteisen taipaleen loppu

Nojailin surumielisesti Polarin karsinan oveen. Harmaa poni hamusi hetken hihaani, jonka jälkeen siirtyi taas tonkimaan kuivikkeiden joukosta vanhoja heinänkorsia. Minun hoitajantaipaleeni Seppeleessä oli taas ohitse, olin juuri käynyt juttelemassa Annelle ja kertonut päätökseni. Olin saanut uuden työpaikan ja halusin panostaa Kiiraan paremmin, joten aikaa Polarille ei enää ole tarpeeksi. Tietenkään en joutuisi Seppelettä täysin hylkäämään, Kiira asuu edelleen Liekkijärven pihatolla ja jatkan tunneilla käymistä. Eniten koko tilanteessa harmittaa Polarista luopuminen. 

Siirryin karsinaan harjaamaan Polaria. Poni säheltää tuttuun tapaansa alkuun, mutta malttaa nopeasti rauhoittua ja tyytyy vain tarkkailemaan toimiani. Polar saa varmasti itselleen uuden kivan hoitajan tai jotain, se on kuitenkin hurjan mukava poni. Polar muutenkin voisi sopia paremmin jollekkin nuorelle opettamaan hoitajan tehtäviä ja hevosten käsittelyä. Selvitin Polarin harjan ensin sormin, jonka jälkeen vielä tein viimeisen silauksen harjakammalla. 

Puhdistettuani Polarin kaviot, aloin olla valmis. Tämä olisi viimeinen hetkeni ponin virallisena hoitajana. Hieman minua hirvitti, mitä jos Polar jäisi ilman hoitajaa? On Seppeleessä tietenkin paljon tuntilaisia jotka siitä tykkäävät, joten ei se tietenkään vaille huomiota jää. Ja lupasi Anne että saan tulla Polaria tietenkin silloin tällöin rapsuttelemaan ja harjailemaan, ei tämä siis viimeinen kerta ole kun Polarin näen. 

Halasin pörröisen harmaan ponin kaulaa, upotin kasvoni sen pörröiseen harjaan ja hetken vain olin siinä. Lopulta Polar kuitenkin kyllästyi turhaan seisoskeluun ja alkoi nakertaa huppuani. Naurahdin, irroitin otteeni ja rapsutin vielä ponin otsaa ja poistuin karsinasta. Tämä on ihan hyvä päätös, minulle jää enemmän aikaa Kiiralle, mutta pääsen edelleen moikkailemaan Polaria, mutta minulla ei ole enää mitään vastuuta sitä kohtaan. Seppeleestä en missään nimessä luovu, vaan edelleen tulen tunneilla pyörimään. Loin vielä viimeisen katseen entiseen hoitoponiini, hymyilin pienesti ja lähdin sitten kävelemään ulos ponitallista. 

10. ja viimeinen hoitomerkintä
Sussu ja Polar 06.05.2017-18.01.2018

// Sussu-hahmo siirtyy siis vain Liekkijärven pihaton puolelle (tunneille saattaa edelleen osallistua joskus) ja aloittelen Panchon hoitajana uudella hahmollani Stellalla  

[Sanelma]

Ensimmäinen
21.4.2018
1HM
Polar & Sinttu

Kävelin rauhallisesti Seppeleeseen. Oikeasti ilo ryöppysi sisälläni, ja olisin halunnut kirkua, hypellä ja huutaa ilosta. Mutta sitä en tehnyt. Hymyilin vain. Avasin tallin oven ja astelin sisälle. Olin käynyt Seppeleessä tunneilla, joten esittelykierrosta en tarvinnut. Tallustelin suoraan "Toimisto" kylttisen oven eteen ja koputin siihen.
"Sisään" kuului Annen vastaus. Astelin sisälle ja suljin oven perässäni. Istuuduin Annea vastapäätä olevaan tuoliin.
"Hei Sanelma. Tulit varmaan ilmoittautumaan Polarin hoitajaksi?" Anne hymyili.
"Joo. Tulin" vastasin leveä hymy naamallani.
"Okei. Täytä nämä paperit, sitten voit mennä katsomaan Polaria" Anne sanoi ja ojensi paperin ja kuulakärkikynän minulle. Aloitin paperin täyttämisen.

"Valmis!" hihkaisin ja ojensin paperin takaisin Annelle, joka survoi sen johonkin laatikoistaan.
"Olet nyt vapaa menemään Polarin luo" hän ilmoitti ja minä säntäsin Polarin karsinan luo laittaen oven perässäni kiinni. Polar ei ollut karsinassaan, joten hain sen riimun ja narun ja lähdin kohti tarhoja. Pian löysin Polarin yhdestä tarhasta ja otin sen kiinni. Poni ei hötkyillyt, vaan antoi minun ottaa itsensä kiinni muitta mutkitta. Talutin Polarin sen karsinaan. Silloinkin se tuli aika kiltisti, mitä nyt vähän kiihdytteli askeliaan. Karsinaan se kuitenkin tuli. Kun Polar oli karsinassa kunnolla, lähdin hakemaan sen harjoja.

Nappasin Polarin omasta harjalaatikosta sen Magic Brushin ja aloin harjaamaan Polaria. Ponin mustan harmaasta talvikarvasta lähti paljon karvaa ja pölyä. Hymyilin yskäisten muutaman kerran ja jatkoin harjaamistani. Polar vaihteli painoa jalalta toiselle rennosti. Juttelin ponille rauhalliseen tahtiin niistä näistä, jotta se ei tyystin kyllästyisi. Harjattuani melkeimpä kaiken lian pois ponista katsoin kaviot. Raaputtelin sitä hieman vielä sieltä täältä ja sitten poistuin karsinasta. Vein harjat omalle paikalleen ja sanoin heipat Annelle ja Polarille. Oli ollut mukava ensimmäinen päivä!

/Kirjotin tätä jo eilen, mutta en kerinnyt julkasta, toivottavasti ei haittaa!/