Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Apr 27, 2017 19:01:31 GMT 2
Ensimmäisen kerran Sussu aloitti Seppeleessä 06.09.2014 ja nykyään naisella on oma hevonen Liekkijärven pihatolla. Jotenkin edelleen mielessä vain pyörii ajatus omasta hoitoponista, jonka kanssa saisi hyvää vaihtelua arkeen omasta hevosesta. Niimpä ajatus uudelleen hoitajaksi hakemisesta kypsyi mielessä ja lopulta tämä hakemus tuli kirjoiteltua. Sussu haaveilisi siis hoitajaksi pääsystä ja sopiva poni tähän tilanteeseen olisi Polar. Polarissa hurmasi herkkä luonne ja eteenkin ratsastaessa sopiva haaste. Oman tasaisen rauhallisen Kiiran vastineeksi pieni harmaa poni varmasti piristäisi päiviä, eikä hevosten tapauksessa hoidettavia voi ikinä olla liikaa. Polarin hoitajaksi Sussu sopisi varmasti täydellisesti rauhallisen luonteensa ja pienen kokonsa ansiosta. Sussu on kokenut hevosten käsittelijä ja kiinnostunut kehittymään lisää niin kouluratsastuksessa kuin esteilläkin. Susanne Lahti, tutummin Sussu on 22-vuotias (08.04.1995) punapää. Nainen omistaa olkapäihin yltävät pörröiset punaiset hiukset ja pituutta Sussulta löytyy vajaa 160cm, rakenteeltaankin nainen on kohtalaisen heiveröinen. Sussu on enimmäkseen omissa oloissaan viihtyvää tyyppiä, mutta kunhan häneen tutustuu, on Sussu todella ystävällinen ja puhelias. Hevosten parissa Sussu on viettänyt lähes koko elämänsä ja kokemusta löytyy vaikka minkälaisista hevosista ja poneista. Tällä hetkellä Sussun oma hevonen Seppeleen Kiehkura asustaa Liekkijärven pihatolla, jossa punapää pyöriikin lähes päivittäin, joten pitkä matka ei Seppeleeseenkään olisi Polaria hoitamaan. Sussu tuntee entuudestaan hieman porukkaa Seppeleestä ja hän on aina viihtynyt täällä hyvin. Taaskaan tää hakemus ei ole kovinkaan kummoinen, mutta toivottavasti riittävä! Jään innolla odottamaan tuloksia, jos vaikka tällä kertaa nappaisi!
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Apr 19, 2017 19:17:21 GMT 2
19/04/2017 "Älä jaksa yrmytä", naurahdin Kiiran luimivalle naamalle ja tamma napsautti hampaitaan kiukkuisesti ilmassa. En jaksanut pahemmin välittää tamman käytöksestä, huono päivä se vain on. Harjasin Kiiran huolella läpi piikkisualla, talvikarvaa irtosi edelleen reippaasti, muttei onneksi yhtä paljoon mitä vähän aikaa sitten. Siistin vielä Kiiran pölyharjalla ja vähitellen tamman ilmekkin alkoi kirkastua normaalimpaan ilmeeseen päin.
Puhdistettuani Kiiran kaviot, vaihdoin tamman tavallisen riimun naruriimuun, johon olin kiinnittänyt pidemmän narun. Viritin hanskat käsiini ja lähdin taluttamaan Kiiraa kohti metsää. Suuntasimme ensin kulkumme hiekkatietä pitkin jonkin matkaa, ennenkuin löysimme sopivan polun, jota lähdimme seuraamaan.
Kiira käveli perässäni rauhaksiin ja napsi suuhunsa silloin tällöin tarpeeksi lähelle sattuvia puiden oksia. Muutaman kerran Kiira säpsähti jotakin pusikosta lentoon lehahtavaa lintua, mutta pääsääntöisesti saimme edetä kaikessa rauhassa.
Saavuimme hetkeksi aikaa takaisin hiekkatielle, jossa innostuin hieman juoksemaan Kiiran kanssa. Pörröinen tamma ravasi rennosi vierelläni löysällä narulla, vaikka hetken matkaa hölkättyämme tamma yrittikin ottaa jotain pientä spurttia, mutta jarrutti kiltisti pyynnöstäni.
Maastolenkkimme kiersi loppujenlopuksi Seppeleen kautta, jossa moikkasimme Annea, joka oli kiinnostunut kasvattinsa kuulumisista. Kiira ei ole ehtinyt minulla vielä edes kuukautta olla, mutta olemme tehneet jo yhdessä vaikka mitä ja olen jonkin verran yrittänyt katsella Seppeleen mahdollisia tuntejakin, jotta pääsisimme treenaamaan joskus jonkun valvovan silmänkin alle.
Päästimme Annen jatkamaan tallinpitäjän arkeaan ja jatkoimme matkaamme hiekkateitä pitkin takaisin pihatolle. Kiira käyttäytyi koko matkan todella asiallisesti ja tamma selvästi tykkäsi tällaisestakin liikuntamuodosta, eikä itsellenikään tee ollenkaan huonoa reippaampi kävelylenkki.
Päätin Kiiran suoraan pihaton tarhaan, mutta nopeasti tarkistin että tamman kaviot ovat siistit. Annoin Kiiralle vielä aidan yli muutaman porkkanaa, jonka jälkeen kävin viemässä naruriimun ja harjapakkimme takaisin pihaton yläkertaan. Palatessani alas, oli Kiira ehtinyt jo kierimään pihatossa ja tamman karva oli aivan pölyinen ja hiekkainen. Naurahdin itsekseni ja moikkasin vielä Kiiraa, jonka jälkeen lähdin ajamaan kotiin.
Sussu ja Kiira 4hm
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Apr 5, 2017 10:29:17 GMT 2
05/04/2017 Maastoilua Karvat vain pöllysivät kaikkialla ympärilläni kun hinkkasin Kiirasta talvikarvaa irti. Vaikka tamma asusti pihatossa, se aloitti karvojensa irroittamisen hyvissä ajoin ja tavaraa tuntui irtoavan oikein tuppoina. Jouduin melkein pitämään kättäni suuni edessä, etten tukehdu karvapilveen. "Jos vaan vien sut johonkin tuulikoneeseen niin että kaikki irtokarvat vaan viuhahtaa irti", mutisin ja Kiira katsahti minuun hieman hölmistyneesti. Naurahdin tamman ilmeelle ja taputin sen kaulaa.
Olin vihdoin saanut katsastettua kaikki Kiiran varusteet läpi ja olin hieman uusinutkin osaa vermeistä. Tammalla oli nyt siisti varusteläjä, ei mitään turhan hienoa tai kallista, mutta kaikki oikein toimivia ja hyviä. Nappasin aikaisemmin aidan vierelle kantamani yleissatulan punaisella huovalla ja nostin sen pörröisen suomenhevostammani selkään. Kiira ei ollut satulasta moksiskaan, vaikka se näyttikin hieman hapanta naamaa kun kiristin satulavyötä. Satuloinnin jälkeen suitsin tamman ja päätin tänään jättää turpahihnan pois.
Nousin ratsaille pihattorakennuksen edessä ja ohjasin sitten pitkällä ohjalla Kiiran tietä pitkin eteenpäin. Seppeleen lähiympäristön maastot on minulle jo ennestään melko tutut, joten uskalsin hieman lähteä umpimetsäänkin seikkailemaan.
Hyvillä poluilla ja hiekkateillä otin rentoa ravia ja vähän laukkaa. Kiira jopa hieman kuumui ja innostui heittämään laukannostoissa pieniä pukkeja. Umpimetsässä Kiira sai hyvää treeniä siihen, että omiin jalkoihinsa pitää keskittyä tai muuten kompastuu. Annoin Kiiran hieman napsia suuhunsa puiden oksia, kunhan tamma ei alkanut possuilemaan.
Maastolenkkimme oli ohi oikeastaan liiankin nopeasti, mutta olisi meillä muinakin päivinä aikaa maastoilla. Hyppäsin alas ratsailta ja taputin Kiiran kaulaa. Tamma pärskähti tyytyväisenä ja ravisteli itseään niin, että ratsastuksen aikana pintaan tulleet irtokarvat vain sinkoilivat joka suuntaan. Naurahdin ja talutin Kiiran pihaton aidan viereen, jossa riimumme odotti. Nappasin tammalta suitset pois, sujautin riimun tilalle ja otin vielä satulankin pois. Laskin varusteet maahan vähän matkan päähän ja harjasin Kiiran vielä piikkisualla.
Päästn Kiiran takaisin pihattotarhaan ja kannoin kaikki varusteet pihaton yläkertaan. Pihatolla oli todella hiljaista, eikä ketään näkynyt missään, mikä oli välillä oikein kiva. Viihdyn hyvin omassakin rauhassa ja on kivaa voida keskittyä vain siihen omaan hevoseen. Moikkasin vielä Kiiraa aidan yli, jonka jälkeen lähdin suuntaamaan kotiin.
Sussu ja Kiira 3hm
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Mar 30, 2017 20:58:09 GMT 2
30/03/2017 "Tyst nyt", mutisin Kiiralle sen yrittäessä järsiä pihaton lauta-aitaa. Nostin tamman ruskean yleissatulan sen selkään ja kiinnitin satulavyön. Kiira seisoi kiltisti aloillaan ja tarkistin, että jalustinhihnat olivat oikean pituiset. Kukaan ei ollut ratsastanut Kiiralla minun koeratsastukseni jälkeen. Nappasin vielä suitset aidantolpasta ja lämmitin hetken kylmiä kuolaimia. Pujotin ohjat Kiiran kaulalle, nappasin siltä riimun pois ja suitsin ratsuni. Pihatolla oli hiljaista, eikä ketään näkynyt missään. Ilma oli aurinkoinen, mutta tuuli yllättävän viileästi. Seppeleessä olisi tunnit käynnissä, mutta tunnit järjestettiin tänään kentällä, joten maneesi olisi vapaana käyttöön.
Nousin Kiiran selkään laitettuani itselleni kypärän ja kiristin vielä satulavyötä selästäkin käsin. Kokosin hieman ohjia käsiini ja painoin pohkeeni Kiiran kylkiin, jolloin tamma lähti kiltisti löntystelemään Seppeleeseen johtavaa pikkutietä pitkin. Tuuli melko kylmästi ja nostin hieman hupparini huppua, jolloin se suojasi paremmin korviani. Kiira katseli ympärilleen uteliaasti ja säpsähti hieman pöpeliköstä lentoon lehahtavia lintuja.
Selvisimme turvallisesti Seppeleeseen ja kentällä olivat tunnit käynnissä. Tuulia oli juuri matkalla maneesiin Huiskan kanssa, joten ohjasin Kiiran näiden perään, jotta en joutuisin laskeutumaan Kiiran selästä päästäkseni maneesin ovesta sisään. "Miten teillä on arki lähtenyt rullaamaan?" Tuulia kysyi minulta sulkiessaan maneesin ovea. "Noo, ei tää oo mun oma ollut kun vast pari päivää. Mut on Kiira kyl ihana, tosi kiltti", naurahdin ja taputin tamman pörröistä karvaa. "Se vaikuttaaki tosi symppikseltä. Oon sitä pihatolla aina välillä rapsutellut", Tuulia sanoi hymyillen ja nousi Huiskan selkään jakkaralta. Nyökkäsin iloisesti ja aloin hieman kokoamaan ohjia. Vähitellen aloin taivuttelemaan Kiiraa ja jumppaamaan tammaa letkeämmäksi. Melko kankea tamma tuntui olevan, mutta antoi kyljistään nopeasti periksi.
Siirryin Kiiran kanssa raviin ja keventelin suuria ympyröitä hieman ylitaivuttaen tammaa. Kiira meni mukavasti kaikkialle minne pyysin, mutta vielä tamma liikkui melko etupainoisesti. En viitsinyt tänään mitään supertreeniä ruveta tekemään, mutta hieman kokeilin ravissa väistöjä, joiden avulla sainkin yllättävän nopeasti Kiiran takajalkoja aktiivisemmiksi. Laukassa otin loppua kohti vain rennot ympyrät ja haimme vain reipasta ja etenevää laukkaa. Kiira teki hyvin hommia ja otimme loppuun rennot loppuravit pitkin ohjin.
Jämähdin hetkeksi juttelemaan maneesiin Tuulian ja sinne juuri saapuneen Emmyn kanssa, jonka jälkeen lähdimme kuitenkin matkaan takaisin pihattoa kohti. Tällä kertaa jouduin hyppäämään alas Kiiran selästä maneesista poistumisen ajaksi, mutta päätin nousta takaisin ratsaille kotimatkaksi. Kiira käveli todella letkeästi takaisin pihatolle, jossa hyppäsin alas ratsailta.
Nappasin Kiiralta vermeet pois ja harjasin sen huolella piikkisualla. Pihaton tarha on kohtalaisen kuiva ja Kiira hikosi hieman ratsastaessa, joten päätin heittää tammalle fleeceloimen päälle. Kävisin hieman Kiiran vanhoja tavaroita läpi ja laittaisin ostamani uudet vermeet paikoilleen, jonka jälkeen kävisin vielä ottamassa loimen tammalta pois. Sussu ja Kiira 2hm
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Mar 29, 2017 13:39:05 GMT 2
29/03/2017 Siinä se nyt nökötti mun edessä, ikioma hevonen. En ollut oikeastaan koskaan ajatellut ostavani suomenhevosta, vaan mielessä oli pyörinyt joku osaava puoliverinen, mutta kun mä näin Kiiran, se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Olin nähnyt Kiiran myynti-ilmoituksen netissä, se oli Seppeleen kasvatti ja asusti Liekkijärven pihatolla. Mulla oli vähän aikaa jo pyörinyt mielessä oma hevonen ja nähtyäni kuvat ruunikonpäistäriköstä suomenhevosesta, joka oli muuten samanvärinen kuin Rotta, päätin antaa suomenhevoselle mahdollisuuden ja soitin Annelle.
Koeratsastus oli sujunut tosi hyvin, oltiin käyty Seppeleen kentällä vähän pyörimässä. Ei Kiira ollut mikään maailman osaavin tai erikoisin ratsu, mutta sillä oli kivat liikkeet, se oli kiva ja miellyttävä. Harjaillessa tamma tuuppi mua ystävällisesti turvallaan ja siinä vaan oli joku sellainen fiilis, mikä sai mut väkisin sanomaan Annelle että kyllä mä sen ostan. Päästiin nopeasti sopuun kaikista myyntiehdoista ja sovittiin, että Kiira saa jatkossakin asua Liekkijärven pihatolla ja mulla on oikeus sen kanssa käyttää Seppeleen ratsastusalueita aina kun siellä ei ole tunteja.
Nyt vihdoin Kiira oli virallisesti mun, olin maksanut sen hinnan tänään ja olin heti suunnannut pihatolle. Katselin pihattotarhassa hääräävää Kiiraa hymyssä suin ja samalla kuulin pihaton yläkerrasta kovaa räminää. Hätkähdin mietteistäni ja suuntasin katseeni pihattorakennukseen ja lähdin äänen suuntaan. Pihaton yläkerrasta löytyikin tuttu henkilö, nimittäin Tuulia oli ilmeisesti kaatanut jonkun tavarapinon, josta räminä oli lähtöisin. "Sussu! Mitä sä täällä teet?" tämä kysyi yllättyneesti heti huomattuaan minut. "Mä oon nykyään hevosenomistaja! Ostin Kiiran Annelta", kerroin naurahtaen ja autoin Tuuliaa keräämään ahtaalle lattialle levinneet roinat. "Oi, onnea! Se on kyllä niin suloinen tamma. Tuutte takuulla hyvin toimeen", Tuulia naurahti ja saimme vihdoin kaikki tavarat paikoilleen. Oli mukavaa palata taas tallille, mulla ei ollut hirveästi ollut mitään hevostelua sen jälkeen kun lopetin Rokin hoitajana. Olinhan mä muutamia kertoja käynyt kavereiden heppoja ratsastamassa, mutta siihen se sitten oli jäänyt.
Suuntasin lopulta Kiiran harjapakin kanssa pihatolle, kun Tuulia lähti Seppeleeseen. Nappasin mukaani vielä Kiiran riimun ja narun, joiden kanssa pyydystin suomenhevostamman. Päätin harjata tamman tarhassa ja pidin riimunnarun päätä kädessäni samalla kun aloin irroittaa Kiirasta karvaa. Tamma hieman vielä ihmetteli että kuka olen, olihan tämä vasta toinen kerta kun hoidin sitä. Kiira hieman sähelteli ympäriinsä, mutta malttoi yllättävän helposti seistä aloillaan.
Harjattuani Kiiran huolella, puhdistin sen kaviot ja aloin selvitellä tamman kikkuraa mustaa harjaa, joka olikin yllättävän takkuinen. Häntää harjatessa Kiira yritti muutaman kertaa livahtaa tiehensä kun jouduin jättämään riimunnarun vain tamman kaulalle, mutta kun palautin suomenhevosen muutaman kertaa paikalleen, kaikki sujui hyvin. Hieman jouduin hätistelemään pihaton muita innokkaita asukkaita, mutta yllättävän rauhassa saimme olla.
Lähes tunnin kestäneen harjaustuokion jälkeen taputin Kiiraa ja nappasin siltä riimun pois. Tamma kerjäsi minulta hieman herkkuja, mutta joutui tyytymään rapsutuksiin. Naurahdin tamman innokkuudelle, ja hetken hevostani rapsuteltua livahdin lauta-aidan välistä ulos tarhasta ja kävin viemässä Kiiran tavarat pihaton yläkertaan. Päätin suunnata vielä Seppeleeseen moikkaamaan vanhoja kavereita, en malta odottaa että saan kertoa muillekkin uudesta hevosestani. Sussu ja Kiira 1hm
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Mar 29, 2017 13:13:43 GMT 2
Seppeleen Kiehkura suomenhevonen, tamma
Kiira muutti ylläpitoon Kielokumpuun 25.11.2018!
Tulevat reissut: -
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Feb 3, 2017 10:40:54 GMT 2
Takaisin? Rehellisesti sanottuna mun silmät laajenivat varmasti lautasen kokoisiksi nähtyäni hoitajahaussa olevat hevoset. Silmiini osui ensimmäisenä vanhan tuttavuuden nimi, Rotta on vailla hoitajaa! Olin heti valmis kirjoittamaan hoitajahakemusta, mutta jokin esti minua. Minua hävetti se, kuinka huono hoitaja olin ennen ollut, mutta yritin selittää itselleni että se johtui vain siitä, että kotona asiat olivat olleet hieman huonosti ja mielialani huono. Päätin kuitenkin odottaa hieman hoitajahakemuksen kirjoittamisen kanssa ja suunnitelmanani oli nukkua yön ylitse ja miettiä asiaa aamulla tarkemmin. Heti ensimmäisenä asiana aamulla päähäni pälkähti ajatus Rotasta, tuosta maailman suloisimmasta puoliverisestä, jota olin aikanani noin vuoden hoitanut. Päätös oli sillä selvä, yrittäisin hakea uudelleen ruunan hoitajaksi! Täällä kirjoittelee siis jälleen Sussu, Seppeleessä ennenkin hoitajana toiminut punapää. Hoitajantaipale alkoi ensimmäistä kertaa 06.09.2014, jolloin pitkäaikaisesta unelmastani tuli totta ja minut valittiin Seppeleeseen hoitajaksi Rotalle. Rotasta tuli nopeasti mulle todella tärkeä, vaikka mun hoitaminen olikin melko epäaktiivista. Inspiraatio katosi kotona olevien ongelmien takia ja päädyin vaihtamaan Rokin hoitajaksi. Ponin hoitajanakin pyörin noin vuoden verran, mutta sitten oli pakko tehdä se raskas päätös ja kirjoittaa Annelle viestiä lopettamisesta. Stressasin tätä touhua liikaa ja innostus oikeastaan kaikkea kohtaan oli mennyttä. Nyt kuitenkin muutosten kautta mun inspiraatio on hyvää vauhtia palaamassa ja olisi todella upeata palata Seppeleeseen! Tarkemmin ottaen hahmoni Sussu on siis 21-vuotias todella siro 160cm pitkä punapää, jonka hiukset yltävät olkapäihin. Sussu on melko ujo, ainakin tutustumisvaiheessa, mutta kunhan naiseen tutustuu kunnolla, on hän ystävällinen ja puhelias ihminen, jonka kanssa tulee helposti toimeen! Sussu ei ole ikinä pitkävihainen ja hänen kanssaan on helppo puhua niin iloista kuin suruistakin. Hevosten parissa Sussu on toiminut pikkutytöstä asti, mutta viime aikoina harrastaminen ei ole ollut ihan yhtä aktiivista kuin ennen. Hevosten kanssa Sussu on aina rauhallinen ja varmaotteinen, eikä hän jännitä niitä vaikeimpiakaan hevosia. Rotan hoitajaksi hakisin siksi, että Rotta on minulle tuttu hevonen, jota olen ehdottomasti kaivannut todella paljon. Mua harmitti lopettaa Rotan hoitaminen silloin aikanaan, vaikka Rokkikin oli upea ja ihana poni. Rotta ja Sussu tulivat aina hienosti toimeen, enkä usko asian muuttuneen vaikka viime hoitokerrasta onkin jo aikaa. Tällä kertaa lupaisin oikeasti olla aktiivisempi hoitaja! Oon todella pahoillani siitä miten epäaktiivinen olin aikaisemmin, mutta mulla on elämässä nyt käynnissä täysin erillainen aika ja edessä on paljon muutoksia, mitkä helpottaa mun elämääni, niin aikaa kaikelle on paljon enemmän. Mun mieliala on huomattavasti parantunut ja oon kaivannut Seppelettä paljon. En nyt oikeastaan tiedä mitä muuta tähän kannattaisi enään kirjoittaa, mutta jään innolla ja jännittyneenä odottamaan hoitajahaun loppumista ja tuloksia!
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Dec 1, 2016 20:53:09 GMT 2
01.12.2016"Joojoo, mutta kun ei mua kiinnosta", tiuskaisin ja suljin puhelimeni kiukkuisesti. Kaverin kanssa riidoissa ja auto korjaamolla, voisi sitä paremminkin mennä. Huokaisten nojasin selkäni bussin selkänojaan ja mulkaisin mummelia, joka tuijotti minua kummastuneen näköisenä. Suljin silmäni ja vajosin selvästikkin liian syvälle ajatuksiini, sillä meinasin unohtaa jäädä Seppeleen pysäkille. Pääsin kuitenkin bussista ulos melko turvallisesti, vaikka meinasinkin liukastua ulos päästyäni. Tuhahtaen heitin reppuni olalleni ja lähdin harppomaan kohti tallia. "Mitä pahaa se kaappi on sulle tehnyt", kuulin naurahduksen portaikosta ja käännyin äänen suuntaan. Tuulia katseli minua uteliaasti ja tajusin vasta nyt, että olin paiskannut kaappini oven kiinni. "Äh, ei mitään. Sori, on huono päivä", mutisin anteeksipyytelevästi, enkä meinannut kehdata katsoa edes ystäväni suuntaan. "Älä multa anteeksi pyytele. Kaikilla on välillä huonoi päivii", vaalea neitokainen sanoi lohduttavasti ja hymyili rohkaisevasti. "Jep, mutta eiköhän Rokin karvainen olemus mua piristä", naurahdin jo hieman pirteämmin ja vedin hanskani käsiini. Saapuessani pihatolle, näin Rokin pörröisen pään pilkistävän katoksesta. Oli jo lähes pimeää, vaikka kello oli vasta kuusi. Rokki oli ollut tänään jo kolmella tunnilla, mutta yksi tunneista oli puolen tunnin talutustunti ja yksi alkeistunti. Suunnitelmana olisi vain harjailla Rokkia ja hengailla ponin kanssa, ei minulla kotonakaan mitään tekemistä olisi. Kävelin pihattotarhassa olevaan katokseen ja Rokki käveli minua vastaan. Klipsautin riimunnarun paikoilleen ja lähdin taluttamaan ruunaa portille päin ja portilta suuntasimme talliin. Kukaan ei tuntunut pesaria tarvitsevan, joten talutin Rokin sinne hoidettavaksi. Suurin osa paikalla olevista hoitajista vaikutti olevan maneesilla seuraamassa illan tunteja ja tallissa oli yllättävän rauhallista. Muutamia tuntilaisia hääräsi ympäriinsä, mutta sain hoidella Rokkia rauhaksiin. Ruuna tuntui olevan hyvällä tuulella, eikä sitä selvästikkään haitannut ylimääräinen puunaus. Rokin pörröinen karva oli kohtalaisen siisti, mutta pienesti kihara harja oli melko takkuinen ja sainkin selvitellä sit aikani. Puhdistin ponin kaviot ja harjasin Rokin jalat huolella. Harjattuani Rokin kauttaaltaan huolellisesti, heitin sille loimen takaisin päälle ja lähdin taluttamaan ponia takaisin ulos. Vein Rokin pienen kävelykierroksen jälkeen pihatolle ja ruuna jäi sinne hyvällä fiiliksellä. Ripustin riimunnarun pihaton aidan tolppaan ja katsahdin mitä kello on. Seuraava kotini suuntaan menevä bussi tulisi vasta puolen tunnin päästä, joten voisin hyvin mennä seurailemaan tuntia. Kipaisin talliin hakemaan Rokin fleeceloimen itselleni lämmikkeeksi ja suuntasin kulkuni maneesille, josta löysinkin muutamia muitakin hoitajia, joten juttuseuraakin riittäisi. Sussu ja Rokki 14hm // taas lyhyt tarina, mutta teki mieli kirjoitella
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Nov 28, 2016 11:15:37 GMT 2
28.11.2016 "Sori poika, oon ollut surkea hoitaja", mutisin Rokin pörröiseen harjaan halatessani ponin kaulaa. "Mutta mä ihan tosissani yritän parantaa tapani." Rokki huokaisi syvään ja hamusi jalkaani turvallaan. Naurahdin ja kyykistyin ponin viereen. Silittelin Rokin otsaa ja katselin rakasta hoitohevostani lempein silmin. Ponilla olisi tänään kaksi tuntia, mutta ensimmäinen tunti alkaisi vasta neljältä, joten ehtisin hyvin käydä pienellä kävelyllä. Harjattuani Rokin ja puhdistettuani ponin kaviot, irrotin riimunnarun hoitopuomista. Tänään oli todella kaunis ilma, aurinko paistoi, mutta pieni miinus oli selvästi kiristyvä pakkanen. Vedin piponi paremmin päähäni ja lähdin taluttamaan Rokkia kohti valaistuksi maastolenkiksi kutsuttua maastopätkää. Kävellessämme kovaa tietä pitkin, aurinko lämmitti yllättävänkin paljon, vaikka pakkasta oli luultavasti jo useampi askel. Tunnelma oli ihanan rauhallinen ja kentältä kuului iloisia naurahduksia. Jotkut hoitajista olivat ratsastamassa hoitohevosillaan ja olin kuulevinani ainakin Wilman iloisen äänen. Rokki kuunteli ihmeissään tallin suunnalta kuuluvia ääniä. En tiedä montako kierrosta olimme Rokin kanssa kävelleet, mutta huomasin että aikaa oli kulunut melko paljon. Ei se kuitenkaan haitannut, Rokki tuntui vain piristyneen kävelytuokiomme mittaan ja poni kulkikin vieressäni korvat hörössä. Olin ikävöinyt tätä rauhallista tunnetta, joka minulla oli Rokin kanssa. Olin käynyt tallilla melko harvoin koko syksyn ja lähes joka kerralla olin käynyt vain fiilistelemässä Rokin kanssa. Palasimme tallin pihaan ja moikkasin ohitsemme kulkeville ratsukoille, jotka olivat ilmeisesti menossa maastoon. Talutin Rokin hoitopuomin luokse ja sidoin sen vielä hetkeksi kiinni. Tarkistin ponin kaviot kivien varalta ja harjasin ruunan karvan vielä kertaalleen, lähinnä pitkittääkseni tätä tallikäyntiä. Hevosille jaettaisiin pian kuitenkin päiväheiniä, joten minun oli laitettava pölyharja syrjään ja vietävä Rokki takaisin pihatolle. Päästin ponin vapaaksi ja se lähti rauhaksiin löntystelemään kavereidensa luokse. Moikkasin pihatossa vielä vanhaa hoitohevostani Rottaa, joka otti tyytyväisenä kaikki rapsutukset vastaan. Rokki selvästi tuli mustasukkaiseksi ja käveli takaisin luokseni ja meinasi tulla melkein syliin. Rapsuttelin jonkin aikaa pihatolla kaikkia halukkaita, jonka jälkeen huomasin, että päiväheiniä on alettu jo jakaa. Niimpä jätin pihaton porukan rauhaan ja suuntasin talliin hakemaan tavarani. Sussu ja Rokki 13hm// Tämmönen lyhyt fiilistely tällä kertaa, nyt sentään väli viime hoitomerkintään oli vain kuukausi
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Oct 26, 2016 19:54:48 GMT 2
26.10.2016 Seppeleen kauhuestekisat Mun ja Rokin osalta kisat ei mennyt mitenkään hirveän taidokkaasti pitkän hyppytauon jälkeen ja se näkyi sijoituksessa (15/18), mutta ainakin hauskaa meillä oli! Rokki oli hyväntuulinen ja hyppäsi lennokkaasti, vaikka pari puomia tulikin napattua mukaan huolimattomuusvirheiden takia. Oli kuitenkin kiva osallistua kisoihin ihan rennolla mielellä ilman stressiä! Kisoista jäi hyvä mieli sekä itselle että ponille. Sussu ja Rokki 12hm // pakko oli jotain rentoa saada piirtää :DD
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Oct 16, 2016 11:52:11 GMT 2
Sussun esittelyn päivitys:
Susanne Lahti, tutummin Sussu tai Suski on 21-vuotias nainen. Kirkkaan punaiset hartioihin yltävät hiukset ovat usein kohtalaisen pörröllään tai ainakin osittain silmien päällä. Sussu on rakenteeltaan kohtalaisen pienikokoinen ja heiveröinen, joten nainen pystyy hyvin ratsastmaaan pieniäkin ratsuja. Pituutta naiselta löytyy vain vajaa 160cm. Tavallisesti Sussu on luonteeltaan melko iloinen ja pirteä, mutta naisessa on omanlaistaan herkkyyttä. Sussu on vanhemmiten muuttunut hieman ujommaksi ihmisseurassa ja tallin ulkopuolella hänellä ei oikeastaan kavereita ole. Sussu viihtyy usein perheensä kanssa, johon kuuluu isä, äiti ja todela raivostuttava 10-vuotias pikkuveli. Herkkyydestään ja ujoudestaan huolimatta Sussu on aina ystävällinen ja kohtalaisen puhelias, kunhan keskustelu vain saadaan kunnolla käyntiin.
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Oct 16, 2016 11:17:37 GMT 2
16.10.2016
Koputin pää painuksissa Annen toimiston ovea, kun olin Tuulialta kuullut että tallin omistaja olisi siellä. Viime kerrastani tallilla oli taas niin paljon aikaa että oikein hävetti. Toimistosta kuului pirteä ’Sisään!’ ja avasin oven hitaasti. ”Tota… Moi. Mä vaan halusin hiukan tulla juttelemaan”, mutisin ja katsoin tallinomistajaan, joka hymyili. ”No, mikä painaa mieltä?” Anne päätteli masentuneen oloisesta olomuodostani. ”Tää mun epäaktiivisuus. Mulla on ollut jo pitkään vähän vaikeeta ja aika pahaa masennusta, enkä ole saanut aikaiseksi käytyä tallilla niin aktiivisesti kuin haluaisin. Oon monta kertaa jo miettinyt että mun pitäisi lopettaakkin, mutta Rokki on mulle liian tärkeä menetettäväksi”, aloin puhumaan. ”Hei älä stressaa epäaktiivisuudesta! Käyt tallilla aina kun hyvältä tuntuu ja ehdit, kyllä Rokki täällä pärjää. Se on loistava tuntiponi ja kaikki tuntilaisetkin tykkäävät siitä, niin kyllä se huomiota saa silloinkin kun sä et tallille pääse”, Anne sanoi rohkaisevasti ja pieni hymy tuli kasvoilleni. ”Kiitti. Mä yritän parhaani mukaan ruveta aktiivisemmin käymään täällä, uskon että sekin piristäisi mua”, totean jo iloisemmin ja hymyilen Annelle.
Juteltuani vielä hetken Annen kanssa, lähden toimistosta huomattavasti keveämmällä mielellä. Saan jatkaa Rokin hoitajana kaikesta epäaktiivisuudestani huolimatta, joten mun tarvitse luopua ihanasta hoitoponistani. ”Sussu, moi!” kuulin jostain takaatani ja käännyin katsomaan äänen suuntaan. Näin Salman tulevan sisälle talliin. ”Moi, kiva nähä pitkästä aikaa”, tervehdin häntä ja hymyilin. ”Sua ei olekkaan vähään aikaan näkynyt?” Salma kyseli.
”Joo, ollut vähän kaikkea muuta… Oon ihan tippunut kärryiltä kaikesta täällä tapahtuvasta”, naurahdin. Monet uusimmat tallilaiset ainakin ovat minulle vielä kovin tuntemattomia. ”No, kiva jos suakin alkaa täällä taas enemmän näkyä! Ja nopeasti sitä taas pääsee perille tapahtumista”, Salma sanoi hymyillen iloisesti.
Rokki hörähti minulle lempeän kuuloisesti pihatosta ja kyyneleet meinasivat alkaa tulvia silmistäni. Huiskaisin kyyneleeni pois ja nappasin Rokin riimunnarun aidan tolpasta, jonka jälkeen livahdin sisälle tarhaan. Rokki tuli heti iloisesti minua vastaan ja silittelin ponin uskomattoman pörröiseksi kasvanutta karvaa. Kiinnitin lopulta riimunnarun paikalleen ja lähdin taluttamaan ponia portista ulos ja tallin edustalle. Olin hakenut Rokin varusteet jo hoitopuomille ennen ponin hakua, joten kiinnitin vain ruunan riimunnarun hoitopuomiin ja avasin harjapakin. Nappasin käteeni piikkisuan, jonka kanssa lähdin harjailemaan ruunan talvikarvaa. Rokin pörröinen kikkuraharja oli myös kohtalaisen takkuinen, joten jouduin käyttämään hieman aikaa senkin selvittämiseen. Puhdistin vielä ponin pienet kaviot, jonka jälkeen nostin satulan Rokin selkään ja kiinnitin satulavyön. Jalustinhihnoja pidensin valmiiksi jo pari reikää, jonka jälkeen vielä suitsin ponin. Ilma oli viileähkö ja jouduin sulkemaan takkini vetoketjun huolellisemmin. Vedin vielä kypäräni päähäni ja ratsastushanskat käteen, jonka jälkeen lähdin taluttamaan hoitoponiani kentän suuntaan.
Kentällä ravaili Edi Nette selässään. Huikkasin Netelle pikaiset moikat ja kävelytin Rokkia muutamat kierrokset maastakäsin ennenkuin nousin ratsaille. Tuntui aina yhtä kotoisalta palata Rokin pyöreään selkään. Puristin pohkeeni kevyesti ruunan kylkiin ja se lähti kävelemään rennosti kenttää ympäriinsä. Alkukäyntien aikana jo otin muutamia pysähdyksiä ja alkeellisten pohkeenväistöjen tapaisia viritelmiä, jotta Rokki hieman virkistyisi.
Vihdoin kokosin ohjat käsiini ja hoputin Rokin raville. Poni lähti ravaamaan melko laiskahkosti, mutta pieni raipan kosketus reipasti ruunaa huomattavasti ja askellajia pystyi jo kutsumaan raviksi. Viime kerrastani hevosen selässä oli yli kaksi kuukautta, mikä todellakin tuntui. Jo muutamien keventelykierrosten jälkeen aloin väsähtää, vaikka ihan hyvässä kunnossakin olen. Siirryin alkuravien jälkeen harjoitusraviin ja otin muutamia pohkeenväistöjä ja muita kohtalaisen helppoja tehtäviä. Laukkaa otin vain lopuksi fiilistellen suurilla ympyröillä ja alkukankeuden jälkeen Rokki olikin oikein mukava ja rento ratsastaa. Laukkojen jälkeen annoin ruunan ravailla vielä pitkällä ohjalla ennenkuin siirsin sen loppukäynteihin.
Kun olin ottanut Rokilta varusteet pois, harjasin sen vielä piikkisualla. Poni ei ollut onneksi pahemmin hionnut, joten se ei tarvitsisi loimea tarhaan. Harjailunkin jälkeen rapsuttelin Rokkia vielä hoitopuomilla melko pitkään, ennenkuin lähdin taluttamaan ruunaa takaisin pihattoon kavereidensa seuraksi. Rokki jäi pihattoon hyvillä mielillä ja poni alkoi heti etsiskellä maasta jotain mahdollista syötävää. Hymyillen lähdin suuntaamaan takaisin hoitopuomille, jossa tavaramme vielä olivat leviänään. Palauttaisin vielä Rokin tavarat paikoilleen, jonka jälkeen olisi pakko lähteä suuntaamaan kotiinkin.
Sussu ja Rokki 11hm
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Sept 27, 2016 11:34:54 GMT 2
Koeviikko alkaa torstaina, mutta koitan sen jälkeen palailla aktiivisemmaksi
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Aug 20, 2016 12:27:05 GMT 2
Taukoilen varmaan tässä syksylä jonkin verran! Oli aika rankka kesä ja nyt pitäisi vähän yrittää palailla kouluarkeenkin Ja onnistuin tulee kipeeks nyt heti koulujen alettua. Koitan kuitenkin ainakin täällä foorumilla käydä aktiivisesti, mutta hoitomerkintöjä ei välttisti tässä syksyllä niinkään tule.
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Aug 1, 2016 20:40:45 GMT 2
01.08.2016
Rehellisesti sanottuna ilma oli oikeasti todella upea. Oli lämmintä ja aurinkoista, mutta ne pirun paarmat pörräsivät joka puolella. Istuskelin rauhaksiin tallin edustalla nojaten selkääni seinään ja katselin tarhoissaan rauhallisena käyskenteleviä hevosia. Kauempana pihaton luona näkyi Rokki, joka retkotti tarhassa pitkin pituuttaan selvästi nauttien elämästään. Ponin pyöreä maha suorastaan loisti, vaikka istuinkin tallin edustalta, josta pihatolle on matkaa jonkin verran. "Moikka! Mitäs mietit?" kuulin samassa tutun äänen ja huomasin Tuulian. "Moi. Mitäs tässä, lähinnä kauhistelen tota Rokin möhömahaa", totesin huokaisten ja naurahdin perään pienesti. Tuulia istahti maahan viereeni. "Jep, aika monet tuntsareista on edelleen palleroita. Sitä se laidunloma teettää!" tämä totesi naurahtaen. "Rokkikin oli niin sporttinen keväällä, mutta ei siitä sporttisuudesta ole edes mitään muistoa. Nyt sen maha vain roikkuu maahan asti.. pitäis varmaan mennä liikuttamaan sitä", puhelin rauhallisella ja hieman väsyneellä äänellä. Olin viime yön joutunut viettämään päivystyksessä koirani kanssa, jota oli purrut käärme jalkaan. Nyt koirani tilanne oli onneksi jo paljon parempi ja olin vienyt sen vanhemmilleni hoitoon tallireissun ajaksi. "Joo, mä kävinkin jo Ruusan kanssa maastoilemassa", Tuulia sanoi melko pirteän kuuloisesti. Hetken vielä vaihdettuani Tuulian kanssa kuulumisia, suuntasin kulkuni pihatolle, jossa Rokki edelleen retkotti maassa. Nappasin ponin riimunnarun aidan tolpasta ja puikahdin aidan välistä sisälle pihattotarhaan. Kaikki muut hevoset olivat kovin innoissaan tulossa minua vastaan ja jouduinkin raivaamaan tieni Rokin luokse innokkaiden hevosten tonkiessa taskujani. Herkkuja ei minulta valitettavasti löytynyt, joten melko nopeasti hevosparvi ympäriltäni katosi ja pääsin mustan hoitoponini luokse. Kyykistyin ponin viereen ja silittelin sen kaulaa lempeästi, jonka jälkeen napsautin riimunnarun kiinni riimuun. "Ootko sä ihan väsy?" kyselin Rokilta ja poni nosti päätään uupuneen oloisesti. Huokaisin hieman ja nousin seisomaan, jolloin Rokkikin päätti virkistyä ja poni nousi korvat hörössä seisomaan herkkujen toivossa. Taputin vain pikkuruunan kaulaa ja lähdin taluttamaan sitä portille. Hoitaminen oli sujunut nopeasti ja vaivattomasti, kuten aina Rokin kanssa. Ponin todella kiltti luonne oli eduksi kaikessa tekemisessä. Olin hoitanut ponin kuntoon jälleen ulkona hoitopuomilla, josta pääsimme helposti kentälle. Kentälle päästyämme kapusin ratsaille ja jalustimet olivatkin heti itselleni sopivan mittaiset. Satulavyötä kiristelin vielä selästä käsin, jonka jälkeen puristin kevyesti pohkeillani liikkeelle lähdön merkiksi. Jo Rokin käynti tuntui suorastaan matelevalta, joten oli selvästi hyvä, että nappasin kouluraipan mukaani. Kiersimme kenttää pitkin ohjin hyvän tovin ja juuri kun olin kokoamassa ohjia käsiini, näin Pihlan taluttavan Loeken kentälle. Tervehdin tätä ystävällisesti ja hoputin Rokin reippaaseen raviin. Alkuverryttelyiden jälkeen Rokki alkoi edes jotenkin kulkemaan omalla mottorillaan, joten istuin alas harjoitusraviin. Päätin herkistää ponia pohkeenväistöillä ja aloitinkin pitkän sivun alusta väistämään keskelle, josta sitten taas palasimme uralle. Rokki yritti aluksi päästä helpolla ja sen takapää jäi pahasti jälkeen, mutta muutamien väistöjen jälkeen sain apuni läpi ja poni alkoi keskittyä itse tekemiseen. Yllättävän nopeasti Rokki alkoi käyttää kroppaansa kunnolla ja alkoihan siihen muotoon jonkinlaista ryhtiäkin löytymään. Siirryin laukkaan, jossa aluksi vain hain sopivaa tempoa, jonka jälkeen kokeilin kolmikaarista kiemurauraa ensin laukanvaihdoilla käynnin kautta. Seuraavaksi laukanvaihdot otettiin ravin kautta ja kun se sujui, otin muutamat vaihdot vielä suoraan. Rokki suorastaan yllätti minut sillä, kuinka lennokkaat vaihdot se suoritti. Kehuin ponia kunnolla ja annoin sen ravata rennot loppuravit hieman pidemmällä ohjalla selkäänsä venyttäen. Avasin satulavyön ja nappasin satulan pois ja heti perään ujutin suitset pois ponin päästä. Hetken aikaa pitelin vain Rokin otsatukasta kiinni, jonka jälkeen sain riimun hoitohevoseni päähän. Rokki yritti alkaa hankaamaan otsaansa tallin seinään, mutta kielsin sitä ja napsautin käytävällä olevan toisenkin ketjun kiinni ruunan riimuun. Rokin harja sojotti jokaiseen ilmansuuntaan ja minun oli suorastaan pakko suoristella jouhia siistimmiksi. Rokille tuli melko kova hiki, joten kunhan olin vienyt ponin varusteet pois, talutin sen pesariin, jossa huuhtelin sen huolella. Rokki tuntui nauttivan viilentävästä suihkusta ja näytti suorastaan pettyneeltä kun katkaisin veden. Hikiviillalla poistin ylimääräiset vedet ja annoin sitten Rokille porkkananpalan, jonka olin jemmannut taskuuni. Kun olin valmis, lähdin kuskaamaan Rokkia takaisin pihatolle, jonka jälkeen palaisin siivoamaan jälkeni tallista. Sussu ja Rokki 10hmTein tämmöisen kannen, poistan sen tästä viestistä vaikka sitten kun se on päivitelty päiväkirjan alkuun
|
|