Cadin hoitokirja

[Kata]

Tarhailua

Cadi vähä innostu tarhassa, joten napsasin muutaman kuvan.
(Hox, en tiedä kuvan ideaa, mutta teki mieli piirtää jalkoja xD)
Kata ja Cadi 28 hoitomerkintää <3

[Yuff]

14. joulukuuta 2009
Ryyppyjä ja ryppyvoidetta

" No Juhvi, ryhdistäydy! "
Patisti Artsi, jolla oli niin saatanan kivaa kun kerrankin huomasi minun olleen krapulassa. Ehkä sen pilkan olikin jo aika osua omaan nilkkaani, minähän olin aina ollut se joka Artsille tuon krapuloista vittuili.
" Köyhien tauti. "
Murahdin ja kävelin tämän ohitse. Kädessäni oli muovikassi, jossa kilahteli minun vesipulloni ja Cadin lahja.
" Ha! Korjaussarjaako mukanas kanniskelet? Kyl rapulassa aina jeesaa kun ottaa huikan tai pari. "
Artsi naurahti perääni.
" Sinähän sen tiedät. "
Sanoin katsoessani perääni.

Avasin tuttuun otteeseen edessä olevan karsinan, mutta yllätyksekseni se olikin asuttu.
" Moi. "
Reega sanoi harjaillessaan suloista herasilmäistä nuorukaistaan.
" Moro. "
Huikkasin takaisin. Samassa silmiini osui yksi loimi ja harjapakki jotka olivat ulkona oven pielessä. Käänsin katseen kohti Reegaa, ja olin juuri avaamassa suutani, kun Reega sanoi:
" Laitoin ne siihen ulos, kun ne olivat tuossa vähän tiellä. "
Irvistin häpeääni.
" Sori noista. Tähän tilaan ehti tottua niin tuli ajatelleeks ettei niitä nyt vielä tänään tarttis pois viiä. "
Mietin hetken. " Eihän tässä kahta karsinaa tarvita. "
Reega hymyili keskittyen jälleen nuorukaiseensa. Minä sen sijaan kävelin kohti Cadia, joka oli työntänyt turpansa ulos Surkun puolelle ja hörähteli ja pyöri minkä kerkesi.
" Malta nyt, köriläs! "
Sanoin ja työnsin itseni ruunan sekaan karsinaan. Tuo työnsi päänsä pussiin, ja jouduin hätistämään sen pois.
" Senkin vanha patu! "
Murahdin ja upotin itse käden pussiin.
" Mitäs täältä tänään löytyykään? "
Kysyin Cadilta, joka heilautteli korviaan puoleen jos toiseen. Nostin käden - tadaa - viilentävää linimenttiä ja kolme porkkanaa. Patu viis veisasi pullosta, vaan alkoi nostella päätään nähdessään oransseja porkkanoita.
" Ehkä sulle olis pitänyt tuua seittemän porkkanaa, kun täytät vuosia. " Pölötin hepalle. " Mut nää kolme saa nyt riittää. "
Tokaisin ja laitoin porkkanat Cadin kippoon.
" Tän vien sitten tonne muualle. "
Puhuin ja istuuduin kyykkyyn karsinan ovea vasten. Hengähdystauko oli poikaa näinä hetkinä.

Yllättäen ovi takaani avautui ja TUMPS olin kaatunut Surkun puruihin. Kuristin otsaani estääkseni päänsärkyä yltymästä, ja kun avasin silmäni, näin Katan virnuilevan katseen.
" Älä sano mitään. "
Vastasin raskaasti tämän kysyvään ilmeeseen, jatkaen kuitenkin:
" Kerran elämässä sitä vaan 20 täytetään. "
Kata meni mietteliääksi.
" Mä kun luulin että täytät vasta keskiviikkona. "
Hymähdin: " Pikkuseikka. "

Kata käveli innokkaana kädet ojennettuina kohti ruunaa jolle löpersi:
" Cadi sinä vanha peruna-pappa senkin ökkömönkökkömön löllö pla pla pla... ! "
Kipusin ylös puruista ja pahoittelin tapahtunutta Reegalle, joka oli selvästi hyvin hyvin huvittunut, muttei kehdannut nauraa täyttä kurkkua. Suljin karsinan oven ja käännyin Cadin ja Cadille jonkinsortin puheterapiaa pitävän Katan puoleen. Tyttö kaivoi hetken taskuaan ja veti sitten esiin purkin, joka näytti joltain kasvo-voiteelta.
" Mitä...? "
En ehtinyt taaskaan viimeistellä lausettani, kun jo Kata tomerana ilmoitti:
" Ryppyvoidetta tälle vanhukselle! "
Jäin sanattomaksi, ja ojensin sitten käteni, johon Kata antoi purkin. Luin sen kyljestä: Aloe Heal Cream. Hymy nousi kasvoilleni. Hankaumien ja hiertymien hoitoon.
" Tämä tulee tarpeeseen. "
Askeleeni vei Cadin luo, ja osoitin sen hännäntyveen.
" Katso nyt tätäkin. "
Tartuin häntään ja nostin sitä hieman. Kata irvisti.
" Jep. Arvaa kaksi kertaa miksi ostin tota! "
" Kiitti. "
Sanoin.

Cadi seisoi pihalla Katan kanssa. Ruunalla oli perässään kärrit, ja se loikki ympäriinsä, vaikka Kata kuinka koitti rauhoittaa ja pidellä sitä paikallaan. Vetäessäni kypärää päähäni tunsin läppäisyn hartiallani, sitten näin Artsin, joka piti kättään yhä harteillani. Viinan löyhkä leijui nenääni ja sai minut voimaan hieman pahoin.
" Tiedätkös, flikka, että olet aisajuoppo. "
Jäin sanattomaksi.
" No mutta kiitos että kerroit. "
Painuin sitten ulos jossa Kata oli jo ehtinyt hermostua Cadille.
" Perkele tällaista elohiirtä pidätä mikään paikallaan! "
Tuo tiuskaisi.
" Nono, äläs loukkaa Cadin tunteita. "

Istuuduin kärriin ja asetin jalat niiden paikoille. Kata ojensi ohjat käteeni ja otin lenkeistä kiinni. Annoin Cadille juuri sen verran ohjaa, että se lähti kävelemään eteenpäin. Käänsin ruunan ympäri tallipihassa, ja suuntasimme kohti ravirataa.
Radalle päästyä kävelin vielä vähän aikaa, ennen kun annoin ohjaa, ja kannustin juoksemaan eteen. Cadi otti kaarteet hyvin, mutta koitti kokoajan oikoa sisäkaarteeseen. Pidättelin poikaa jatkuvalla ohjastuella ulkokaarteessa. Huomasi kaikinpuolin ruunan olevan tänään kuuma. Suoran loppuvaiheessa se sortui laukkaan, joka taas johtui siitä, etten ollut jaksanut antaa sille tarpeeksi tukea. Pidätin kuitenkin pois, ja loppu treenit jatkuivat hyvin ilman laukkoja.
Treenasin vielä volttilähtöä, joka oli aina tuottanut Cadille ongelmaa, mutta tälläkertaa se ainakin sujui paremmin. Ei vikurointia tai oikomista.

" Mites meni? "
Kysyi kata, jahka olimme päässeet Cadin kanssa tallipihalle.
" Hyvin joo, laukkas vaan kerran. "
Vastasin samalla kun hyppäsin kärristä. Kokosin ohjat ja talutin sitten ruunan seinän vierustalle, jossa kiinnitin sen päitsiin. Otin ohjat pois ja asetin maahan. Kata ryhtyi irrottamaan kärrejä, samalla kun itse auoin päävehkeiden remmejä.

Cadi oli hikoillut, joten talutin sen karsinaansa. Kata haki pesusienen ja ämpärin, jolla aloimme pesemään ruunaa läpikotaisin. Lopuksi laitoin vielä kylmien öiden takia ruunan ylle vielä kevyen fleece-loimen. Jätimme Katan kanssa Cadin talliin, ja painuimme sitten pihalle kirpeään pakkaseen.

" Ihan vitun kylmä. "
Sanoin ja lampsin sitten nissanille.
" Jeps. "
Sanoi Kata ja katsoi kulkupeliäni: " Eihän krapulassa sais autoo ajaa. " jatkoi.
" No ei, mut pakko oli tallille lähtee. "
Istuuduin autoon ja koitin startata, mutta sain vastaukseksi vain pienen yrityksen.
" Perkele. "
Tokaisin ja katsoin Kataa.
" Anna sille ryyppy. "
Hymähdin.
" Enhän tässä ittekkään oo mitään ryyppyjä saannu! "
Kata nauroi.
Lopulta sain autoni kuitenkin liikkeelle, ja lähdin kohti kotia.

Yuff & Cadi

Synttärionnea vanhalle patulleni<3 7 vuotta!

[Kata]

Pakko sanoo juhvi et hajosin tarinallesi ja että ei taas offiksi menisi, nii viim huome illal tarina tähä: D "Cadi sinä vanha peruna-pappa senkin ökkömönkökkömön löllö"

Hyvää joulua, sinä kauramöhmö massuni 24.12.09

Pelkäsin, että Cadi ei enää muistaisi minua. Olihan siitä jo pitkä aika, kun viimeksi olin ollut täällä... Kädessäni oli porkkanapussi ja pienilahjapaketti. Lahjapaketti oli yuffille ja porkkanat tietenkin cadille.

Kirpakka pakkanen, ja kylmä viima paiskautuivat vasten kasvojani, joten jouduin laittamaan huiviani naamani suojaksi. Lumi narskui kivasti kenkieni alla, minulla ei ollut yhtään jouluinen olo, harmikseni.

Artsilan pihassa oli hiljaista, ihmekkös tuo kun kello oli 8 aamulla. Kävelin Cadin karsinalle, ja surku oli karsinassaan. Menin surkun karsinan ohi Cadin karsinalle ja Juhvia ei näkynyt missään.
>>Hei Cadi, muistatko minut?

Cadi katseli minua kiinnostuneena, ja haistoi porkkanapussia jonka jälkeen hirnahti ja irvisti.

Naurahdin ja syötin möhömahalle pienen porkkanan palan. Kuulin auton ajavan pihaan kun silittelin tätä nuorta isoa ruunaa. Täytyi myöntää, että minulla oli ollut ikävä tätä riiviötä.

>> No mutta Kata! Sinuakin näkee! Juhvi huudahti
>> Jea, ainii hyvää joulua *ojennan lahjan*

Naisen naamalle tuli hyvin iloinen ja jännittynyt ilme kun hän avasi joululahja pakettiiaan. Naamani vääntyi ilkikuriseen virneeseen, kun naisen naama venähti.
>> ryppyvoidetta?
>> jep, hyvin käytännöllistä ja hyödyllistä tavaraa

Halaidin Cadia sillä välin, kun Juhvi lähti hakemaan harjoja, tai tms vastaavaa.

Pian istuimme molemmat Cadin selässä tandemilla, minä olin siellä vaarallisemassa päässä takana.
>> Otetaanko spurttia? Yuffi kysyi
>> Mikä ettei.
>> Pidä kiinni!

Pian Cadi ampaisi matkaan ja minä pidin juhvin harteista kiinni, jotta pysyisin kyydissä.

Hyvää joulua, toivottaa kata ja cadi, 29hm<3

//Sori tarkotus oli lähettää eilen, mutta ihana koneemme ei suostunut toimimaan<3

[Yuff]

1. helmikuuta 2009
Murhekryyni.

Cadi loikki mielivaltaisesti edestakaisin karsinassaan niin että sai turpeetkin lentelemään puolelta toiselle. Ihan kun tämä paskojen etsintä ei olis muutenkin jo helvetin vaikeaa, ajattelin Cadin viskoessa kikkareitaan pitkin seiniä. Sen tanssahtelut saivat myös viereisen boksin Surkun käyttäytymään rauhattomasti. Kello oli onneksi tulossa vasta 10, joten ei ollut pelkoa että muut hemmot saapuisivat ihan äkkiä talliin. En ollut nähnyt edes Artsia tänään. Kaipa se oli painunut pirttiinsä parantelemaan jotain eilisiltaa tehtyään ensin aamutallin.

Koitin kiskoa Cadin päätä alas korkeuksista, mutta se ei tahtonut onnistua edes ohjista.
" Sinä olet kyllä yksi helvetin -- AI JUMALAUTA! "
Huudahdin tuskasta, jonka tuo aiheutti tallomalla kenkäni turvakärjen ohitse suoraan jalkapöytään. Hellitin pään kiskomisen ja heiluttelin jalkaani ilmassa. Kiitti vitusti rakas, ajattelin katsoessani tämän ivallista ilmettä.
" Nyt sinä kyllä annat sen pääsi tänne! "
Kivahdin ja aloin suitsia ruunaa sellaisella vauhdilla jota muut eivät olisi uskoneet todeksikaan. Loppujen lopuksi sain Cadin valjastettua, ja satuloitua. Viimeisenä laitoin kielisiteen paikalleen, ja poika oli valmis. Toinen kysymys oli sitten, että olinko itse.

Talutin tanssivan toopen ulos tallista, ja parkitin sen tynnyrin vierelle. Cadi ei olisi millään tahtonut seistä paikallaan, ja heti kun selkään itseni asetin, se lähti jo ottamaan askelia, ilman että olin ehtinyt edes jalustimia jalkoihini pistämään. Pidätin ruunaa minkä käsistäni jaksoin ja päätin, että seuraavan kerran kun huomaan tämän olevan kuuma, ajan sen enkä ratsasta. Sain vihdoinkin jalustimet jalkaan ja kirrasin vielä vyötä, josta ruuna ei todellakaan pitänyt. Se loikki ympyrää ja viskoi päätään minkä martingaalilta periksi sai.

" Olet yksi kaheli. "
Sanoin ja purin huultani kun annoin vihdoin ohjaa ruunalle. Se ampaisi eteen ennennäkemättömällä vauhdilla, ja ohjasotteeni herpaantui lennättäen ohjat pois kaulalta. Cadi tämän tajutessaan kiihdytti lisää vauhtia. Maisemat vilahtivat silmissä ja saatoin vain toivoa ettei ohjat ottaisivat kiinni polvisuojiin. Tarrasin kaikin voimin kiinni Cadin harjasta, tuntien paniikin koittavan hiipiä pintaan. Lumi pöllysi hevosen jaloista, ja näkökenttä oli aivan valkoinen. Viima vihelsi korvissa, tunsin olevani täysin voimaton suuren eläimen selässä. Ravirata aloi lähestyä. Onneksi Cadi varmasti juoksisi sinne, eikä minnekään metsäpoluille. Tai niin ehdin luulla. Saunan risteyksestä ruuna ampaisikin kohti liekkijärveä. Koitin kaikin voimin kurotella ohjia. Askeleet lähenivät hetki hetkeltä enemmän ja enemmän jäätä. En tiennyt kuinka kantavaa se olisi, mutten aikonut ottaa sitä riskiä.

Lopulta sain käsiini vasemman puoleisen ohjan. En jäänyt odottamaan että saisin ne kunnolla, vaan aloin pidättämään niin että se tuntui olka- ja kyynärpäissä asti. Cadin askeleet sekottuivat, ja lopulta se kompastui, ja kaatui järven rantaan. Kaikki lähes 500 kiloa romahtivat pehmeään puuterilumeen, pölläyttäen lunta jokapaikkaan. Pidin yhä kiinni Cadin harjasta, ja ohjista, ja kun ruuna nousi ylös, ponnistin myös itseni sen mukaan. Huokaisin syvään. Hevonen oli onneksi huomattavan rauhoittunut. Se koitti kävellä joka suuntaan, mutten sallinut sitä. Ruumiini jokainen jäsen tärisi silkasta pelosta. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen tunsin jälleen sen minkä olin jo osilta unohtanut: pelko.

Hiljaa pujotin ohjat paikoilleen ja jäin seisomaan ruunan kanssa. Hengittelin syvään. Lopulta annoin uudelleen ohjaa, ja lähdin kävellen kohti ravirataa. Kai tässä oli pakko juosta vielä hetken aikaa, etten jäisi ikuisesti pelkäämään tätä, mitä yleinsä niin rakastan.

Rata oli tyhjä ja valkea. Tuuli oli puhaltanut sinne muutaman dyynin. Annoin Cadin hetken aikaa kävellä pitkällä ohjalla, ennen kun kokosin ne, antaen pohjetta. Pyörimme muutaman kerran voltilla hiljaisessa ravissa, ennen kun lähdimme juoksemaan kunnolla. Nostin itseäni satulasta, vaikka jalkani vielä tärisivät. Cadi oli aivan innoissaan. Huomasin kuinka se jälleen rakasti jokaista ottamaansa askelta. Olin itsekin lopulta onnellinen, kunhan tämä tärinä ensin lakkaisi.

Yuff & Cadi

( tosi kökkö tarina, välillä pitää olla jotain extremeä. hevosen kanssa kaatuuminen ei oo muutes kivaa. )

[Kata]

Jäähyväiset, hetkeksi

Astelin pitkin lumistapolkua, jonka oli määrä viedä minut artsilaan. Kyyneleet kirvoittivat silmiäni, kun ajattelin sitä. Olin pettänyt kaikki rakkaat eläinystäväni, ja Cadi oli niiden joukossa. Toivoin vain, että ne kaikki antaisivat anteeksi..

Pian Artsilan valkoiseksi muuttuneet rakennukset alkoivat tulla näkyviin, räystäistä roikkui kirkkaina kristalleina kimaltelevia jääpuikkoja, mikä kertoi ulkona olevasta kylmyydestä. Inhosin talvea, tykkäsin paljon enemmän kesästä.

Ruuna piehtaroi tarhassaan innoissaan, kun menin riimunarun kanssa sitä hakemaan. Hymyilin, nyt minulla olisi enemmän harjattavaa ruunassa. Kutsuin ruunaa nimeltä, ja se tuli vaivalloisesti portille. Taputin Cadia kaulalle ja napsautin narun riimuun ja talutin sen rauhallisesti karsinaansa.

Otin harjan käteeni ja aloin harjaamaan ruunaa joka tyytyväisenä mussutti päiväheiniään. Se oli niin ihanan kiltti, silloinkun se söi.. Lumi varisi vaatteilleni ja pudistin ne pois. Puhdistin kaviotkin ongelmitta ja varustin ruunan sitten ja talutin pihaan.

Painoin huuleni ruunan turpaa vasten . Ruunan hengitys tuntui kasvoillani ihanan lämpimältä viimalta, joka haluaisi viedä minut ikuiseen uneen. Yht´äkkiä ruuna terästäytyy ja sen korvat kääntyvät höröön, äh koira vain juoksi pihan poikki. Taputin ruunaa kaulalle ja istuudin selkään. Kun jalustimet olivat jalassa lähdimme kävelemään tuttua polkua pitkin verkkain askelin.

Mietin koko matkan rakkaimpiani, miten nopeasti jonkun voisi menettää. Miten nopeasti jonkun aika voisi loppua.. Huokaisin, en pystynyt enää ajattelemaan muuta.. Oli hyvin kirkasta, sillä aurinkopaistoi. Pakkanen kieppui -20 asteilla ja kylmä viima hiveli kasvojani. Cadi käveli rennoin askelin, mutta silti virtaa täynnä. Tiesin että se oli täynnä juoksemisen halua, mutta ei vielä, halusin vain olla hetken tässä hetkessä..

Otin ohjia sitten vähitellen tuntumalle ja nousin satulassa kumaraan, ruunan korvien lähelle. Puristin pohkeeni kiinni Cadiin ja silloin se lähti juoksemaan, niin kovaa kuin siitä lähti. Kuiskasin silloin sen korvaan:

>> Juokse ystäväni, sanoin ja toivoin että tämä ei olisi viimeinen kertamme.

Kata ja Cadi 30hoitomerkintä

[Keikki]

5.2. Ongelmitta emme selviä.

" Ei! " Karjaisin turhautuneena ja riuhtaisin Cadia riimunnarusta. Vihaisena puskin tämän eteen ja ruuna pysähtyi selkäni taakse kuin seinään. Tänään ei siis ollut mitenkään erityisen mahatva päivä, yhteistyö "kukoisti". Eli siis mikä yhteistyö? Se, jota ei ollut olemasakaan meidän välillämme. Suututti. Olin laiminlyönyt tehtäviäni, vaikka olimmekin Yuffin kanssa sopineet, että hoiteluni tapahtuisi vain aikataulujen antaessa myöten. Eli suomen kielellä: en lähes koskaan. Heräsin mietteistäni äkkiä hätkähtäen, Cadi aikoi rynniä suoraan lävitseni, tai siltä ainakin tuntui.
" Voi perke.. Siis porkkana sun kanssas, lopeta jo jumankauta! " Rääyin ja tömistelin vihaisena kohti tallia.

" Onko neidillä joku ongelmana? " Kysyi Artsi maireasti silmää iskien.
" Onko sulla silmissä vikaa, vai etkö muuten vain näe, että kaikki sujuu mahtavasti?! " Ääneni kuulosti kimeältä ja raivostuneelta, vaikka tarkoitukseni oli ollut olla rauhallinen. Niinpä jatkoin marssimistani kohti päämäärääni: Cadin karsinaa. Vasta sitten tajusin, että hevonen käyskenteli takanani säyseästi, vailla kiirettä.

" Hmph. " Mökötin. Ruuna olisi saanut kävellä noin nätisti koko matkan ja tiesi sen itsekin. Vaan nythän herra seisoi karsinassaan täysin rauhassa, pää heiniin haudattuna. Heti, kun astuin jalallani karsinaan se kuitenkin astahti luokseni ja tarkisti taskuni, vielä varmuuden vuoksi ilmeisesti, olihan se tarkastuksen hoitanut jo tarhassa kertaalleen. Hellyttävä näkyhän Cadi oli, mutta tiesin mieleni muuttuvan heti, kun joutuisin sitä uudestaan taluttamaan. Sallin itselleni kuitenkin herkistyä ja lempeästi hieroin ruunaa korvien takaa. Rennosti Cadi sulki silmänsä ja pörähti hiljaa, tyytyväisenä.

Pyyntö tulla paikkaamaan Kataa oli tullut nopeasti vailla mitään vihjausta, mutta suostuminen ei tullut itselleni yllätyksenä edes, kun tajusin mitä olin mennyt lupaamaan. Saisin Cadin hoidettua Blondin lomassa aivan ongelmitta. Ainakin toistaiseksi, ajattelin ajtukselleni naurahtaen. Olin todella laiska tyyppi. Reippaasti vaihdoin kumisuan kovaan harjaan ja jatkoin harjaamista. '

Huokaisten pyyhin hikeä otsaltani. Enää jalat jäljellä, muuten Cadi jo kiilsi. Tiesin pienestä kokemuksestani huolimatta jalkojen olevan ongelma, joten sujautin ruunalle riimun päähän ja sidoin riimunnarun tiukasti vetosolmulla kiinni karsinaan. Edessäni odotti oikea haaste. Hammasta purren tartuin takajalkaan, hoitaisn ne ensimmäiseksi, sillä pidin niitten puhdistuksesta vähemmän. Ruuna pyristeli vastaan kaikin tavoin, kiskoi jalkaansa ja olisi näykkäissyt jos olisi yltänyt. Pidin silti pintani ja vihdoin Cadi hellitti, joten sain ensimmäisen kavion puhdistettua. Noustessani taputin Cadia ja tiputin sen ruokakuppiin palan näkkäriä. Seuraavana vuorossa toinen takakavio. Ruuna hoisi taas vastaanpyristely rituaalinsa, meinasi saada jalkansa vedettyä käsieni välistä, mutta irvistäen roikuin jalassa ja lopulta tämäkin kovio oli puhdas.

" Keikki, sä oot ihan punainen. " Nauroi Yuff saapuessaan.
" Hiljaa nyt. " Murisin ja kurtistin Yuffille kulmiani. " Mulla on enää yks kavio putsattavana. "
" Oolalaa. " Räkätti Yuff sarkastiseen sävyyn ja salli kulmakarvojensa nousta.
" Hus! Mee sä hakeen varusteita tai jotain niin saan tän hoidettua vailla yleisöä. "
" Eii, mä haluun nähdä, että miten susta saa noin hikisen ja punaisen. " Nauroi nuori punapää.
" Ei käy. " Lampsin karsinasta ulos ja työnnän Yuffia. " Ei missään nimessä sovi. "
Niinpä Yuff vihdoin luovuttaa ja lähteekin varusteitaan hakemaan.

Viimeisen kavion saan putsattua aiempaa helpommin, jotenn kiitokseksi siitä Cadi saa näkkärin jämät. Kun Yuff palaa, autan tätä pistämään ruunan kuntoon. Ja sitten kun Yuff vielä häipyy ratsuineen kulman takaa, haen kottikärryt ja ryhdyn joka hoitajan "lempipuuhaan": karsinan siivoamiseen.

Keikki & Cadi
4 hm

[Kata]

Sori kommaan nyt tähän.

Mut kiitos keikki älyttömästi, juhvi varmaan kertoikin viestissään syyni.. Viettäkää hauskaa cadin kanssa: )

[Keikki]

No problem!

Mulla on samantapasia kokemuksia, joten voimia sulle, odotetaan sun paluuta innolla! : D

[Keikki]

16.02.2010



Keikki ja Cadi, 6 hm

Yuff muuten, voinko ottaa Cadin tonne Reegan maastoon ratsuksi? : D

[Yuff]

Joo kyl voit ellei Reega sitä kiellä. Ja ei laukkaa (: ainakaan paljon.

[Kata]

->Tämä tarina ei tbrkoita sitä,että olisin vielä palannut. Koska mulla on AIKAA nyt vain tällä hetkllä kirjoitan tarian. Plus pahoittelen kirjoitusvirheitä sillä tän näppäimistön kirjaimet menee jotenki oudosti:D:D: (olen sekruilla. )

Pitkästä aikaa

Kävelin pitkää lumista tietä kohti Artsilaan, lunta oli ainakin puolitoista metriä paikottain. Kaiken lisäksi minulla oli ärsyttävän kova nuha, joka sai tyhmän olon itselleni.

Pian heppojen tarhat olivatkin näkyvissä ja tunnistin Cadin heti joukosta. Se ei reagoinut minuun mitenkään, eikä tuo ollut ihme sillä se ei ollut nähnyt minua varmaan kuukauteen/pariin.

Vislasin äänekkäästi jolloin Cadi jolkotteli ylväänä portille. Pörrötin sen otsista hymyillen, minulla oli ollut niin ikävä sitä. Napsbutin narun salakavalasti renkaaseen ja kiersin narun turcan ympärille (näin varmuuden vuoksi). Sitten acasin portin ja lähdin taluttamaan Cadiakohti karsinaansa.

Cadi söi kiltisti heiniänsä kun harjasin sitä kiireellä, juhvi oli tulossa ajamaan sitä just tänään, mikä ärsytti suunnattomasti. Noh, saisin ainakin putsata Cadin karsinan mitä Artsi ei ole tehnyt.

Cadi lähti käveilemään innoissaan puolet valjaista päällään kun joku turvelo avasi karsinan oven -.-. Voiei! Lisäksi Surunkin karsinan ovi oli apposen auki, ja siitähän cadi paineli täysiä. Nahka varusteiden hihnat jäivät parikertaa jalkoihin, jolloin osia meni rikki valjaista.

>>Juhvi suuttuu, mutisin...

Vasta nyt älysin katsoa kuka oven oli avannut, perkele se oli artsi. Mies makasi maassa ja kirosi selvästi Cadia. Hymähdin ja lähdin sitten juoksujalkaa ruunan perään.

Kata ja Cadi (kolmanneskymmenesyhdeshoitomerkintä)

p.s tähä tulee jatko mul on oikeestikki nuha ni en jaksa kirjottaaa enempää

[Kata]

Joskus täytyy päästää irti

Kävelin pitkin loskaista ja kuraista tietä artsilaan. Tämä oli oikeastaan viimeinen kerta kun tulin tänne. Tulin vain sanomaan hyvästit, tämä oli niin noloa ja häpesin itseäni. Olin pettänyt Cadin vaikka olin luvannut että en jättäisi sitä koskaan. Mutta en voinut mitään kun eteen tuli: muutto, ja 2 omaa hevosta. Aika ei enää riittäisi...

Cadi söi heinän rippeitä tarhassaan, eikä ollut välittävinäkään minusta. Huokaisin, en olisi halunnut jättää sitä näin. Mutta oli pakko.

Kävelin hiljakseen ruunan luo, samalla kun se söi. Silittelin sen silkkistä karvaa ja kuvittelin sen tilalle lv:n jonka saisin omakseni. Pieni kyynel ilmestyi silmänurkkaani ja halasin Cadia hyvästiksi.

Loppu.. Sori lyhyt mutta näin lopetan tämän kaiken.

Minua tuskin enää näkyy täällä ollenkaan, ellen joskus tule moikkailemaan. See u !<3

32hm

[Kata]

Iloksenne ilmoitan että ette päässeet minusta eroon!

Jatkan siis hetken Cadin hoitamista kun juhvi pitää pientä lomaa että ruuna ei jää ihan yksinään. Mutta en ole Cadin hoitajana 1kk enempää sillä on sen jälkeen se muutto jne.. : )

[Kata]

Täydellinen päivä

>>EI VITT####! Onko tuo muka Cadi? Juhvi huusi ihan täyttä kun näki laihan ja takkuisen lv ruunan mutaisella laitumella
>>On se, ainahan se on ollut noin laiha, mutta lihakset ovat tuota vähän supistuneet. Lisäksi sitä ei oo näköjään harjattu pariin viikkoon, totesin realistitisesti.

Juhvi mutisi jotain surullisen kuuloista ja toivotti minulle onnea, ja lähti sitten kävelemään autolleen.

>>Jaahas Cadi, minun huolekseni taisi jäädä sinun hoitamisesi, sanoin irvistellen kun ruuna luimisteli korviaan.

Huokaisin ja astelin riimunarun kanssa laitumelle. Cadi painoi korvansa niin luimuun kun vain saattoi ja nosti takastaan ilmaan. Pyöritin päätäni vihaisena ja menin sen luokse. Cadi näytti siltä että lähtisi ihan kohta karkuun joten hyppäsin ja otin nopeasti sen päitsistä kiinni.

>>Cadi lopeta! Huusin kovaa kun ruuna riepotteli minua ilmassa ja viskasi sitten suoraan muta velliin.
>>Voi perkele... Manasin itsekseni.

Ruuna ravasi tarhan toiseen päähään, selvästi onnellisena. Kirosin yhäkin maassa, ja tiesin että tästä ei tulisi hyvä päivä. Vaatteeni olivat likomärät ja hiuksista tippui kuraa. Kaiken kukkuraksi alkoi sataa! Ihanaa, suorastaan täydellistä!

Nousin ja puristin enimmät vedet hupparistani ja laitoin hupun päähän. Hengitin syvään ja katsoin ruunaa joka katsoi minua nytten korvat hörössä. Olisin varmaan nauranut jos en olisi ollut näin märkä ja no ei olisi näin paska fiilis.

Noin puolentunnin jahtaamisen jälkeen Cadi oli vihdoin ja viimein riimunarun päässä! Ja olin vielä ylpeä saavutuksestani, sitten vaihe 2 oli tulossa. Kuinka pääsisimme talliin :
Turvallisesti
Liukastumatta
Päästämättä Cadia karkuun
Tai muuten säheltämättä?

Se olisi haaste sinäänsä ja todella vaikea sellainen!

No, kohautin olkapäitäni ja naksautin kieltäni. Pääsimme portista turvallisesti läpi, mutta juuri kun olin sulkemassa sitä Cadi veti takasilleen ja siitä suoraan kiitolaukalla eteenpäin. Niin ja jos näin rauhallisesti sen kerron, käteni on kiinni Cadin riimunnarussa!

Kiviä ja mutaa paiskaantuu kokoajan kasvoilleni ja käteni alkaa olemaan tunnoton. Tajukin tuntuu lähtevän pian, mutta onneksi Cadi pysähtyy juuri Artsin eteen.

>> Ai on tyttö päättänyt aloittaa uuden harrastuksen, tuohan se vasta metkalta näyttää, sanoi artsi AIVAN umpikännissä.
>>Perkele mitä se sinulle kuuluu olenko aloittanut uusia harrastuksia vai mitä, sanoin ärtyneenä kun nousin maasta.
Artsi repesi nauruun, enkä ole sen kyllä miltein koskaan kuullut nauravan noin paljoa.
>>No? Kysyin vihaisesti ja nappasin nopeasti irronneen riimunarun maasta joka oli yhä kytketty cadiin.
>>Feissisi, hiuksesi, vaatteesi, ja hyvästi. Artsi sanoi ja lähti kävelemään kohti taloa.

Ai ei enempää apua herunut? Nostin toista kulmaani ja aloin tosiaankin tuntemaan että joka paikasta vuoti verta. Katsoin jalkojani vaaleiden farkkujeni polvet olivat auki ja verta vuoti ja paljon. Naamastakin tuli v erta kun kädellä kosketin. Vittu! Pitäisi päästä suihkuun ja vähän äkkiä.

>> Ala tulla senkin kaakki! Huusin Cadille ja lähdin taluttamaan sitä ontuen sen karsinalle.

Loppu, sori lopetin näin inspis ja aika loppui tähän

33hoitomerkintää

[Kata]

Tänään en anna kiinni



Jahtasin Cadia sitten monta tuntia laitumella, jonka seurauksena Cadi hajotti päitsensä ja juoksi vaan laitumen toiseen päähän... Mutta kyllä me illalla pääsimme raviradalle!

Kata ja Cadi 34hm

p.s läppäkuva