Cadin hoitokirja

[Yuff]

Cadillac Jack



"Cadi"
Lämminverinen ravihevonen
Ruuna
7 -vuotias
Omistaja: Yuff
Hoitaja: Kata (+ Keikki)

Ohjastaja(t): Yuff, Kata

Cadin omat sivut


Cadin kilpailukalenteri nähtävissä omilla sivuillaan.

[Yuff]

11. tammikuuta 2009
Uuteen talliin

Hieman ikävältä tuntui että Cadi oli jälleen muuttanut uuteen talliin, kun oli juuri tottunut olemaan Simorassa. Huokaisin ajatellen, ettei sen täältä tarvitsisi enää vähään aikaan mihinkään muuttaa. Tällä kertaa en ollut saanut isääni tuomaan Cadia paikalle, joten minun oli täytynyt pyytää poikaystävääni Karia. Tietäenkin tuon varovaisen kaasujalan, ei ollut ihme että he olivat jo myöhässä.
Pian kuitenkin huomasin, kuinka ajovalot kääntyivät kohti tallia, ja perässä tuli musta hevostraileri. Hymyilin ja lähdin kävelemään kohti autoa, joka parkkeerasi rauhallisesti minun luokseni. Avasin trailerin luukun ja kävelin rauhallisen Cadin vierelle, joka hörähteli minulle. Taputin ruunaa kaulalle.
" Mitäs poika? "
Hymyilin ja irroitin riimunnarun trailerista, avaten sitten takapuomin. Cadi peruutti tottuneesti ulos, katsellen jälleen uutta maisemaa hörähdellen ja hirnuen.
" Ompas se iso. "
Kari sanoi ihmeissään.
" Hevoset on. "
Sanoin naurahtaen ja näin kuinka Abby hymyillen käveli tietä pitkin posket punaisena huohottaen.
" Huhhuh. Ajattelin ettei se olisi matka eikä mikään kävellä Simorasta tänne, mutta kyllä se sittenkin oli. "
Hän sanoi hymyillen, antaen Cadin haistella itseään.
" Niin. Onhan se melkein kolme kilometriä. "
Sanoin hymyillen.
" No, Cadi. Mennäänkö talliin. "
Hevonen katseli minua, ja lähdin kävelyttämään sitä kohti uutta talliaan. Kari käynnisti auton uudelleen, ja se sai minut kääntymään.
" Oota mua, mä tuun sun kyydilläs! "
Huusin, ja sain toisen nyökkäämään vastaukseksi. Hymyillen kävelin Cadin kanssa uuteen karsinaansa. Hevonen haisteli vierasta paikkaa. Abby läi haaveillen katsomaan ruunaa ovensuuhun, kun otin tältä riimun pois, ja päästin tutkimaan karsinaa. Se hörähteli, ja vaikutti täysin rauhoittuneelta, mikä oli täysin hyvä juttu. Cadi nosti päänsä minun harteelleni.
" Sori että jouduit taas muuttamaan. Mutta ehkä tämä on sinulle pysyvä koti. "
Sanoin huokaisten.

Lähdimme Abbyn kanssa viemään tavaroita tarkoitettuihin paikkoihinsa, ja lähdimme sitten. Saimme vielä ylipuhuttua Karin heittämään Abbyn takaisin Simoraan, jossa hänen autonsa olisi.

[Abby]

Runoilua Cadin kanssa..

Uljaasti Cadi eteen ravaa,
kun kaverinsa rapsuttaa mahaa.
On siinäkin kaksi höhlää,
yksikseni siinä köhään.

Lumoutuneena toljottamaan jään,
pitäisikö ruunalta ilot vielä nää.
Sillähän oli mukavaa,
kun kaveriaan saa kiusata.

Kottikärryt ja talliin,
turha painaa hanttiin.
Velvollisuus on tää,
vaikka voisin maahan mätkähtää.

Ylpeänä hoitajaa kohti ravaa,
ja tyttö hoitsuaan lujasti halaa.
Mahtava herra on tää,
vaikka sen jälkeen helposti jää.

[Yuff]

20. tammikuuta 2009
VRER ravit, Starberry, 14. monté-ryhmäajo lämminverisille.

Tulokset

Cadi kauhoi maltillisesti maata kavioidensa alla minun koittaen antaa lisää ohjastukea toiselle, kun hän innoissaan ravasi pitkästä aikaa muiden hevosten keskellä. Tälläkertaa oli kyse vain lämmittelystä lähtöjen välillä, mutta pian ravaisimme kilpaa.

Hymyillen ravasin pois radalta ja pidätin käyntiin saapuessani varikkoalueelle Cadille varattuun boksiin. Abby taputti ruunaa samalla kun minä loikkasin alas satulasta. Seuraavana vuorossa olisi 13. lähtö, jonka jälkeen olisi meidän vuoromme.
" Millaisia muut ovat Cadin lähdossä? "
Abby kysyi hymyillen.
" Pelkkiä oreja ja tammoja, Cadi on varmaan koko ravien ainoa ruuna. "
Pyöräytin silmiäni. Hymyillen laitoin Cadin kiinni ja löysäsin vyötä.
" Haluatko mennä katsomaan tätä lähtöä? "
Kysyin.
" Eeen minä. Tulen sitten teitä katsomaan. "
Abby vastasi naurahtaen.

Pian 13. lähtö loppui ja palasin radalle Cadin kanssa. Se juoksi pirteänä muiden joukossa ja Abby hihkui yhden hengen kannustusjoukkona lähellä katosta.
Lähtö alkoi. Juoksimme ryhmän keskipaikkeilla reippaasti eteenpäin. Annoin kokoajan vain enemmän pohjetta ja ohjastukea, koittaen istua samalla mahdollisimman kevyenä selässä. Edessäni ravasi tiukka ryhmä muita lämminverisiä, ja tuntui mahdottomalta päästä keuloille.
Viimeinen suora lähestyi askel askeleelta, ja koitin kirittää parhaani mukaan, kunnes se tapahtui. Cadi sortui laukkaan, niin myös kolme muutakin. Koitin pidättää ja pidättää mutta Cadi vain laukkasi. Purin huultani ja kirosin mielessäni. Tosi kiva. Lopulta meidät hylättiin. Eipä ollut yllätys.

Yuff & Cadi

[Abby]

Cadi söi tyytyväisenä heinää tarhassa ja katsahti minuun kysyvästi. olin kävellyt taas kerran Simorasta tänne ja olin kuoleman partaalla. Hengitin hetken tasaisesti, ennenkuin pystyin kutsumaan Cadia nimellään. Kysyvästi ruuna katsahti minuun ja hirnahti tuttavallisesti.
- Tuus tännee, yritin epätoivoisena houkutella sitä.
Nojasin väsyneenä aitaan ja toivon hartaasti Cadin tulevan luokseni. Kävelylenkit eivät tosiaankaan tekisi niin hyvää, mitä olin ajatellut. Huokasin, kuinka Cadi lähti empien kulkemaan minua kohti roikottaen päätä alhaalla. HYmähdin sen käytökselle ja nappasin kiinni riimusta.
- Mennääs sisälle, ilmoitin ruunalle.
- Puunaan siut edustus kuntoon, uhosin Cadille joka seurasi minua valppaana.
Päästin Cadin karsinaansa seisomaan ja epätoivoisesti se etsi heinänkorsia kuivikkeiden seasta. Tyytyväisenä tuhahdin ja astuin ulos karsinasta. Katsahdin tallin käytävää, joka oli likainen, eikä ilmeisesti lakastu vähään aikaan.
- Odotteletkos hetken jos lakaisen käytävän, ehdotin ruunalle jota ei näyttänyt kiinnostavan.
- Okei, huikkasin nopeasti.
Tartuin huokaisten luutaan ja aloin suihkimaan likoja lattialta. Ajattelin, että joka varmasti tulisikin koulunsa jälkeen lattioita lakaisemaan, mutta siivousintoilijana en kestäisi minuuttiakaan. Tyytyväisenä aloin hyräilemään ja lakaisin tallin lattiaa hirmuisella vauhdilla.
- Ollaankos tänne saatu uuri orja, kysyi Artsin ääni tallin ovelta.
- Ei. Muuten vaan tässä siivoilen, tuhahdin nopeasti.
- Suoraan otas pari karsinaa sitten, murahti Artsi uudestaan.
- Jos kunto kestää, hymyilin nopeasti.
Jatkoin tallin lakaisemista ja katsahdin vielä ärtyneen Artsin perään. Kaikkea sitä se tehdä sen eteen, että pääsisi tallille hengissä ja pistetään vielä töihin. Päätin kuitenkin mitään sanomatta jatkaa työtäni ja ottaa Cadin hoidon jälkeen "pari" karsinaa.

- Nyt on siun vuoros, tokaisin ruunalle joka mussutti juuri saamiaan heiniä.
Astuin likaiseen Cadin karsinaan ja tiesin, että Yuff oli jättänyt sen minun työkseni. Huokaisten aloin kuitenkin pyörittämään kumisukaa Cadin pehmeässä karvapeitteessä, josta irtosi kuivia mutakökkäreitä.
- Olet kauhian likainen, naurahdin ruunalle, joka hamusi kättäni.
- Hoidetaan siut nyt edes kuntoon, huokaisin lopulta ja vaihdoin harjan pölyharjaan.
Hyräillen tyytyväisenä liu'utin kättäni varovasti Cadin kaviota kohti. Tiesin ruunan olevan arka ja nyt se seisoi jännittyneenä paikallaan. Kuvittelin, kuinka se vauhkoontuisi ja potkaisisi seinää ja kolauttaisi minua päähän, mutta niin ei käynyt. Varovasti Cadi nosti kavion ylös.
- Hieno poika, kehuin ja rauhottelin sitä.
- Otetaan kuitenkin vielä kolme kaviota, tokaisin ja laskin ensimmäisen varovasti alas.
Suoristin kipeän selkäni ja ähkäisin kivusta. Selkäni oli kuoleman partaalla, näiden hoitojen jälkeen, jotka oli ehtinyt tehdä. Tuhahdin tyytymättömänä, mutta sanaakaan sanomatta lähdin viemään Cadia toiseen karsinaan puhdistuksen ajaksi. Huokaisten katsahdin kottikärryihin, jotka olivat tulleet tutuksi minulle tässä päivän aikana.

Vihdoin Cadin karsina oli putsattu ja siirsin sen takaisin omaan karsinaansa. Katsahdin viiteen karsinaan, jotka olin saanut tehtäväkseni putsata. Huokaisten parkkasin kottarit ensimmäiseen karsinaan, joka oli yllättävän siisti. Ajattelin tallin lattiaa, joka oli juuti siivottu, miten sille nyt kävisi.
- Minun pitäisi alkaa orjaksi, tuhahdin tallissa seisoville hevosille.
- Kiltiksi semmoiseksi, huokaisin ja aloin putsata karsinaa.
Lopulta pääsin kuskaamaan kottikärryt lantalaan ja kiiruhdin uusien kuivikkeiden kanssa takaisin. Levitin ne ensimmäiseen karsinaan ja katsahdin seuraavaan, joka oli kymmenen kertaa pahempi kuin edellinen. Huokaisin epätoivoisena ja tartuin talikkoon hiljaa kiroten.
- Kiroan sen päivän kun synnyin, kihisin kiukusta.
- Joka ikisen elinpäiväni ja jokaisen syntymäpäiväni, murisin itsekseni tallissa.
Kuitenkaan se ei helpottanut työtä ollenkaan ja kuoleman partailla jatkoin putsaamista. Katsahdin taas huojentuneena tallin talliaan, johon oli minun takiani taas lentänyt jotain roskaa. Tuhahdin vihaisena ja keskityin kolmannen karsinan siivoamiseen.
- Onneksi enään pari, huokaisin helpotuksesta.
Lopulta kaikki karsinat oli siivottu ja tartuin vielä luutaan. Kyyneleet meinasinvat tulla väkisin silmilleni, sillä selkäni ei pitänyt minusta tänään. Aloin sukimaan tallin vähäisiä roskia, joita siivoussilmäni eivät voineet kestää.
- Kuules Cadi, sanoin mietteliäänä.
- Ensikerralla taidan jättää lakaisun väliin, tokaisin ruunalle hymyillen.
Urheana kuitenkin jatkoin aina loppuun asti, enkä jaksanut välittää enään mitä tein. Selkäni tekisi pian tepposen, mutta enään pari hevosta hoidettavana ja voisin kuolla sohvalle. Hymyilin omille ajatuksilleni ja hyppäsin puolimetriä taakse kun huomasin Artsin seisovan taas tallin ovella.
- Mitäs sinä enään sitä lattiaa lakasen kun se on jo puhdas, kysyi Artsi.
- Onhan siinä vaikka mitä vielä, heinän korsia, roskaa.. aloitin mutta Artsi keskytti puheeni.
- Okei okei, voitit, murahti hän ja käveli mutasilla saappailla tallin käytävän läpi.
- Tämä kostetaan, murahdin hiljaa itsekseni.

[Yuff]

4. helmikuuta 2009

Raivokkaana Cadi eteen ravaa,
uhmakkaasti päätään ohjaan nojaa.
Selässään Yuff silmiään siristää,
pitäisi lasit laittaa ne kun tuulta eristää.
Ajatuksissaan ohjastaja pysyy,
'mikä sua haittaa', Abby kysyy.
Ravurin uraa päässään pohtii,
harvoin Cadi pistesijoille ehtii.

Tosiaan on Cadin ravurin ura onneton,
varsinkin kun hänet vielä ruunattu on.
Treeniä siis lisätkäämme,
Että joskus voittajaksi ehtisimme.

Hyvin kökkö runo, nyt ei aivotoiminta kulje -___-

Yuff & Cadi

[Abby]

Hoitelua pimeällä runolla

Hurjaa vauhtia eteen ravaa,
hoitaja ei enään osaa käyttää
edes haravaa.
Mihin sitä edes oikeastaan tarvii,
siitä syntyy talvella huitenkin vain
harmia.
Riimunnaruun hoitaja tarttuu,
toivosttavasti tuo hevonen isoksi
edes kohta varttuu.

Talliin hoitaja pollen taluttaa,
jokin tätä tyyppiä sapettaa.
Kuitenkin se hiljaa hyräilee,
vähän ehkä jotain myhäilee.
Harja alkaa musiikin tahdissa
pyörimään.
Hyvä ettei hoitaja itse ala
karsinassa tanssimaan.

Vihdoin enään yksi kavio,
se on se vika ja mainio.
Cadi korvansa luimuun painaa,
tästä hoitajasta tulee kyllä vainaa.
Hoidettu on tämä polle,
vaikka onkin aikamoinen rolle.
Tarhaan takasin hoitaja sen kuskaa,
näkee kuitenkin edessään pelkkää
mustaa.

[Yuff]

10. helmikuuta 2009
Dancing 'queen'

Cadi nyki päätään miten sattuu kun koitin saada otteen toisen karvaasta kielestä. Ruuna vain nyhti päätään aina sitä mukaa ylemmäs kun koitin sitä kurotella.
" Cadi voi v... "
Murahdin ja lysäytin käteni alas pyöritellen kielisidettä kädessäni.
" Mikset sä idiootti tajua että jos sitä ei sidota sä vielä tukehtuisit siihen juostessas. "
Mutisin itsekseni ennen kun nykäsin tämän pään alas riimunnarulla niin että se varmasti tuntui toiselle. Pudistin päätäni epätoivossa ja tiputin riimunnarun lattialle, talloin vielä päälle varmuuden vuoksi. Viimeisin kisamenestys painoi vielä harteitani. Meidät oltiin jälleen hylätty. Kyllä Cadi kauniisti ravasi kun harjoiteltiin mutta sitten kun kisat tulee niin se vain laukkaa. Kaikkea olin jo kokeillut mutta mikään ei tuntunut auttavan hänen laukkailuunsa. Vihdoin sain kielenkin sidottua ja pyyhin märät käteni paitaani.
" Senkin näätä. "
Tuhahdin ja taputin tätä kaulalle kiitokseksi siitä että sain kielen sidottua.

Satuloin Cadin yleissatulaansa ja huomasin Abbyn kävelevän tallin pihaa kohti Cadin yksiötä.
" Ai ootte lenkkeilemään menossa? "
Hän kysyi.
" Joo, mennään metsäpoluille. Katsotaan että tipauttaako se mua tälläkertaa pururadalle. "
Vastasin. Abby naurahti.
Talutin Cadin ravitallin pihalle ja nousin selkään. Moikkasin vielä Abbylle ja ohjasin Cadin kohti maastoja. Ruuna kulki innoissaan kuten yleinsä ja sain hieman pidätellä sitä, jottei se rynnistäisi ravaamaan. Pääsimme kuitenkin maastopoluille, jossa annoin sen päästellä höyryjään. Korvat olivat eteenpäin suunnattuna lähes koko lenkin, se tutki ja kuunteli ympäristöään.
Kuljimme myös Simoran ohi, Cadi hirnahti innoissaan sen luullessa että olimme kotona, ohjasin kuitenkin ohi ja jatkoimme matkaa Liekkikosken sillalle ja sieltä takaisin Artsin ravitallille.

Ratsastin Cadin tallin pihaan ja loikkasin alas. Taputin poikaa. Huomenna täytyisi treenata enemmän.

[Yuff]

Winner

[Yuff]

2. maaliskuuta 2009



Cadi tarhailee.

[Yuff]

4. maaliskuuta 2009

Abby katsoo Cadia somaa,
joka tarhassaan juoksee melko kovaa.
Eihän Cadia tänään mikään huvittaisi,
mutta silti luvan juosta saisi.
Omistaja kävelee tarhaa kohti,
"Sisäänkö sen otan?" Abby pohti.
Riimut Yuff hänelle ojentaa,
tarhasta toisen hakemaan komentaa.

Cadi rauhattomana paikallaan hyppii,
radalle se haluaa, se on sitä tyyppii.
Yuff ohjat Abbylle antaa,
harjapakin paikoilleen kantaa.
Ulos tallista Cadi talutetaan,
sitten selkään Abby puntataan.
Ruuna hyppii kuin viimeistä päivää,
Abby todistelee "ei oo huolen häivää".

Radalle parivaljakko suuntaa,
"Ohjastukea!" Yuff huutaa.
Cadi koittaa vallan ryöstää,
Abby murheissaan Cadia työstää.
Pian löytyy myös Cadilta laukka,
tämä on huono näytön paikka.
Abby hengästyneenä myhäilee,
samalla kun Cadi jekkua kyhäilee.
"Kyllä siitä vielä ohjastaja tulee".
Sanoo Yuff.

Abbyllekin hieman treeniä tuleviin kilpailuihin, joissa tulee ohjastamaan Cadia.

[Yuff]

10. kesäkuuta 2009
Ei aivan paras päivä.

Cadi tuijotti minua pahana karsinastaan kun puunasin sen harjalaatikkoa kaikessa rauhassa. Myönsin sen karun asian itsellenikin että Cadi oli jäänyt kiireideni takia vähän vajaalle hoidolle. Minua hävetti. Tunsin samettisen turvan takaraivossani ja nostin katseeni. Cadi tuijotteli minua edelleen. Hymähdin ja kosketin sen turpaa, astuen lopulta karsinaan itsekin harjapakin kera. Ruuna seisoi rauhallisena edessäni minun harjatessa sitä pitkin vedoin.
" Hieno poika. "
Kehuin sitä pitkäjänteisyydestään. Aavistin kyllä mitä oli luvassa kavioita puhdistaessa. Silti tarrasin epäilemättä kaviokoukkuun ja kyykistyin jalkojen pariin. Rauhallisesti liu'utin kättäni kohti kaviota ja arvaamatta Cadi potkaisi minua sääreen. Irvistin kivusta ja tiuskaisin:
" Senkin hölmö hevonen! "
Mielessäni sättelin itseäni huolimattomuudestani, "Yuff, olet idiootti" kävi mielessäni ainakin kymmenen kertaa. Ravistin hieman jalkaani ja kumarruin Cadin kinttujen pariin uudelleen. Tällä kertaa nosti kauniisti, koittaen hieman nykiä ja rimpuilla.
" Iso mies ja kiukuttelee. "
Tuhahdin lopulta.

Katselin varustehuoneessa hetken ympärilleni ennen kun huomasin minne Cadin montésatula oltiin viety. Poimin sen seinältä ja otin samalla polvisuojat ja suitset mardingaalineen. Huolellisesti virittelin kaikki Cadin selkään ja päähän ja jalkoihin. Taputin kiitokseksi ruunaa lautaselle, olihan se malttanut olla jo pitkään paikoillaan.

Avasin karsinan oven ja jälleen - kuten aina - Cadi yritti rynniä ylitseni. Työnsin sen loitommas ja menin ensimmäisenä ovesta. Tästä ei todellakaan tulisi mitään, Cadi oli ollut jo niin kauan aikaa liikuttamatta. Se hyppi malttamattomana kun koitin taluttaa sen tynnyrin vierelle, josta pääsisin helposti selkään. Nousin tynnyrille ja laitoin jalkani ruunan yli, samalla kun toinen koitti jo mennä.
" Pysy nyt aloillasi. "
Sanoin, ja laitoin jalkani jalustimiin. Joskus kysyin itseltäni kuinka kestän tätä montésatulaa. Jos ei noussut kevyeen istuntaan, kaikki paikkani kipeytyisivät, sillä omaan luonnostani niin pitkät jalat. Pidättelin poikaa parhaani mukaan ja koitin saada sitä liikkumaan nätisti, mutta se vain pääosin hangoitteli pidätteitä vastaan. Artsikin näkyi tallustelevan etupihalla ja tämä moikkasi minulle. Nyökkäsin takaisin, sillä käteni olivat aika lailla varatut. Annoin hieman ohjaa Cadille ja tämä lähti suurin harppauksin kohti ravirataa. Koitin aina välissä taputtaa sitä kaulalle, kulkihan se omaan Cadimaiseen tyyliinsä hienosti.

Raviradan pinta kuulti sateen jäljiltä ja ilma oli raikas. Tämän jälkeen olisi mahan alus ainakin kurainen jos ei muuta. Annoin Cadille lisää ohjaa ja kävelimme vielä hetken, ennen kun annoin luvan ravata hiljempaa. Cadi oli onnensa kukkuloilla, hymyillen annoin lisää ohjastukea, ja kirimme vauhtia. Nopeasti kuitenkin ravi vaihtui laukaksi. Koitin pidättää takaisin raviin mutta itsepäinen ruunani ei taaskaan kuunnellut.
" Cadi! "
Koitin herättää toisen huomiota. Hetken päästä kuitenkin sain pidettyä raviin, ja koitin uudelleen. Kierros meni kauniisti ja vaihdoin raviradalla suuntaa. Jälleen sama juttu. Cadi nosti laukan. Pudin huultani ja istuin satulaan saadakseni paremman pidätteen. Ennen kun ehdin kissaakaan sanoa, Cadi loikkasi pienen hypyn ja sen jälkeen heitti takamuksensa ilmaan vauhdilla joka linkosi minut selästä kuin leppäkeihään.

Nousin huojuvasti ylös maasta ja pitelin kipeää selkääni. Cadi juoksi kaukana radan toisessa päässä pukkikiitolaukkaansa.
" CADI!!! "
Huusin, mutta turhaan. Lähdin huojuvana kävelemään kohti ruunaa, huutaen samalla tämän nimeä. Minulla oli erittäin huono olo, mutta siitä huolimatta koitin jatkaa matkaani
Pääsin reilun kymmenen metrin päähän pojasta, ennen kun tämä pysähtyi katsomaan minua silmät suurellaan. Seisahduin paikalleni.
" Cadi... "
Sanoin ja jäin katsomaan mitä tämä tekisi. Se laski aavistuksen päätään ja nöyrän näköisenä tallusti kohti minua. Tartuin sen roikkuviin ohjaksiin, jota ruuna hieman säpsähti. Onneksi ne eivät olleet joutunut hänen jalkoihin.

Taluttelin Cadin aidan viereen, josta kiipesin takaisin satulaan. Ripustin jalkani jalustimiin päätäni pudistellen. Tiesin, etten tänä yönä saisi unta ilman aspiriiniä. Niskaa sekä selkää jomotti niin kovin etten muista vastaavanlaista kipua.

Vihdoinkin Cadi seisoi kiltisti ennen kun annoin sille luvan liikkua, kehuin sen pitkäjänteisyydestä ja katsoin portille. Huultani purren kokosin ohjastuntumaa, antaen pohkeita jotka kannustivat ruunaa eteen. Hevonen alkoi kauhoa maata kavioillaan, ja pian olimme jälleen vauhdissa. Mustien nahkaisten hanskojeni tuntu puristusvoima tämän lenkkiohjista, kun koitin parhaani mukaan antaa hänelle riittävää tukea.

Pidätin pois ravin suunnilleen sata metriä ennen porttia, ja kävelin rauhallisesti ulos. Annoin Cadille pitkää ohjaa hevosen kulkiessa rauhallisesti, mutta tahdikkaasti. Taputin sen kaulaa.
" Hyvä poika! "
Sanoin. Tallin pihaan ratsastettuani laskeuduin satulasta ja vein ruunan sisälle.

[Keikki]

16.06.09 Ensi silmäyksellä.

Oli lähes keskipäivä, kun astelin kohti Artsin ravitallia. Olin käynyt siellä muutaman kerran, lähinnä ystäväni Sinin kanssa Börjeä katselemassa. Nytkin Börjen hoitaja käveli vieressäni. Sini rupatteli kaikesta maan ja taivaan väliltä, lähinnä luokastaan. Puheenaiheena koulu, mahtavaa. En ollut aivan päässyt kesätunnelmiin kolean sään takia, mutta Sinin rupattelu sai ajatukseni hetkittäin pois mahanpohjassa kipristelevästä jännityksestä.

- Tuunko sun kanssa? Kysyi Sini ystävällisesti. Olin hetkisen kahden vaiheilla, pudistin sitten tomerana päätäni.
- Mä pärjään, kai, totesin epävarmana. Samassa Yuff pölähti paikalle ja tarttui käsivarresta. Hämmentyneenä vilkutin Sinille hyvästiksi ja kompuroin Yuffin perään.

Varovaisesti kurkistin Cadin karsinaan. Siellä se nyt oli, monteravuri, Cadi. Tummanruunnikko vilkaisi minua halveksuen ja työnsi turpansa takaisin heiniinsä.
- Hm. Hömppä, totesi Yuff.
- Se on oikeasti tosi utelias sun suhteen, käy nyt vähän moikkaamassa sitä, nainen jatkoi tönäisten minua kevyesti kohti karsinaa.
Avasin salvan ja livahdin karsinaan.
- Moivaan, mumisin lämminveriselle Cadille. Ruuna nosti päänsä heinistään ja työnsi turpansa takkini taskua kohden. Silitin ravurin kaunista päätä. En ehtinyt edes tajuta mitä tapahtui, mutta hetkessä Cadi kiskaisi takistani.
- Ohhoh, naurahdin. Ruuna taisi tosiaan olla aikamoinen keppostelia, aivan kuten Yuff oli maininnut. Katsoin takkiani nykivää Cadia ja purskahdin hämmentyneeseen nauruun. Yuff katseli meitä hölmistyneenä ja virnisti sitten hänkin. Hellästi törkkäsin hevosen kauemmas ja kaivoin taskustani muutaman vanhan näkkärin murun. Ojensin avonaisen kämmeneni Cadia kohti ja autuaasti ruuna nuoli muruset kädeltäni. Pyyhin limaisen käteni vanhoihin verkkareihini ja tartuin Yuffin ojentamaan kumisukaan. Vasta nyt ehdin silmäillä tummanruunikkoa kunnolla, se olikin tosiaan erittäin kurainen.
- Se tykkää piehtaroida tarhassa, kertoi Yuff tietävästi.
- Mikäpä, tai kukapa hevonen ei, totesin ja ryhdyin harjaamaan.

- Varo sen jalkoja, opasti Yuff. Se aristaa niitä, eikä tykkää antaa vieraiden koskea niihin.
Ojensin pehmeän harjan Yuffille ja väistyin tehdäkseni tilaa. Pian Yuff oli harjannut ruunan jalat ja puhdistanut kaviot.
- Noniin, jospas se pääsisi nyt takaisin tarhaan, pohdiskeli nainen saaden minut nauramaan.
- Mitä? Yuff kysyi.
- Hahah, nauroin. - Se tuli just tarhasta kuraisena harjattavaksi!
Ilkikurisesti Yuff virnisti ja ojensi minulle riimun ja -narun. Sujautin vihreän riimu Cadin päähän ja seurasin Yuffia ulos, kohti tarhoja. Ulkona yritin sovittaa askeleeni Cadin ryntäileviin, silkka mahdottomuus. Ruuna ei kävellyt rauhalliseen tahtiin, vaan koetteli käsivoimiani kiskomalla minua suuntaanjos toiseenkin. Yuff käveli perässämme räkättäen, mutta siirtyi pian Cadin vierelle ja katsoi tätä tuimasti. Ruuna perääntyi muutaman askeleen ja käveli sitten rauhallisesti tarhalle.

Ähkäisten tyhjensin kottikärryllisen lantaa lantalaan. Cadin karsina oli nyt puhdas! Ripeästi jätin kottarit paikoilleen. Hengästyneenä puhdistin vielä ruoka-astian ja juoma-automaatin ja heitin karsinan nurkkaan sylillisen heinää. Katselin työni tulosta tyytyväisenä ja siirryin sitten etsimään Siniä. Tyttö viimeisteli juuri Börjen harjausoperaatiota. Hämmentyneenä otin vastaan pölyharjan ja sipaisin sillä hieman Börjen kylkeä.
- Okei, nyt oon kai valmis, ilmoitti Sini kurkistaen vielä Börjeä.

Heilautin kättäni Yuffille hyvästiksi. Nainen vilkutti takaisin ja hyppelehdin iloisesti Sinin perään. Päivä oli mielestäni sujunut hyvin, eikä takaisin tuleminen jännittänyt enää yhtä paljon!

Keikki & Cadi 1 HM

[Keikki]

22.06.09 Preerian kuningas.



Keikki & Cadi 2 HM

[Yuff]

27. kesäkuuta 2009
Suomen kesä. Harmaa ja sateinen.

Kävelin myrtsinä eteenpäin kohti Artsilaa. Tällaiset rumat ilmat saivat mieleni aina maahan, mutta ei auta itku markkinoilla. Ylihuomenna Cadi jälleen ravaisi, en uskalla edes odottaa mitään korkeaa sijaa näin huonolla valmennuksella. Itselläni ei ole aikaa juoksuttaa ruunaa, ja vaikka hoitajaehdokkaita olisi jonoksi, ei heistä monikaan montéa harrasta. Cadissa taas on se ongelma että se pelkää aisoja yli kaiken. Yksinkertainen syy miksi sitä ei ajeta.

" Hei poika! "
Kurkistin iloisena karsinaan. Vastaan minua tuli ovelta hörähtävä turpa. Se haisteli sateen kostuttamia hiuksiani jonka jälkeen uteliaisuutta herätti minun huppuni.
" Senkin pösilö. "
Sanoin avaten oven. Cadi koitti rynnätä heti ovelta ulos, mutta tökkäsin tätä kyynärpäällä ryntääseen.
" Idiootti, mitä luulet tekeväsi? "
Murahtelin itsekseen, mutta Cadi näytti vain nauravan minulle. Pudistin päätäni huokaisten.
" Ei sinusta kyllä mistään kohtaa uskoisi ruunatuksi. "
Huokaisin. Kai pihtasin oriutta liian pitkään. Onneksi älysin sentään spermapankittaa toisen, ettei välttämättä ilman perillisiä jää. Ei tuota kukaan oriina käsitellyt, hyvä että pärjään sille edes ruunattuna. Ehkä oli liian aikaista hakea toiselle hoitajaa, mutta uskon silti että Henni pärjää pojan kanssa.

Iskin harjapakin karsinan lattialle ja kippasin kourallisen kauraa tämän ruokakuppiin. Korvat eteenpäin suunnattuna Cadi ryntäsi oitis kohti ruokakuppiaan, niin että meinasin itsekin jäädä alle.
" Cadi! "
Huusin työntäen ruunaa kauemmas minusta, niin ettei se ihan iholle asti tullut. Huokaisin - jälleen. Cadi alkoi iloisesti mussuttamaan kaurojaan, joten minä iskin heti ensimmäisenä kiinni tämän kavioon. Tietenkin varoen, mutta kun hevosen huomio oli ruokakupissa, oli sitä hyvä huijata. Ainakin jos sattuu omistamaan yhtä ahneen hevosen kun tämä.

Viimeistä kaviota lähestyessäni alkoivat myös kaurat huveta kupista. Otin varovasti kiinni tämän vuohisesta, mutta sitten se potkaisi. Ehdin juuri ja juuri väistää tämän iskun joka pamahti suoraan viereiseen seinään. Vierustoveri Fox säikähti moista pamausta.
" Cadi, miksi?! "
Kivahdin. Olin jokseen lopen kyllästynyt tämän jalka-ongelmiin. Samassa huomasin Keikin katselevan Cadia ovelta.
" Heh, ei näytä sujuvan? "
" No v*ttu ei. "
Sanoin ja kyykistyin jalan kimppuun uudelleen. Keikki jäi tuijottamaan minua kummastunut ilme kasvoillaan.
" Anteeks mitä? "
Tämä lopulta naurahti. Huokaillen nostin varovasti tämän jalkaa. Tällä kertaa nostin sen niin ylös, ettei tämä voinut koittaakaan potkia. Sen sijaan sain melkein hampaat osakseni. Luimuillen Cadi nyki päätään ylös ja alas minun puhdistaessa tämän viimeisenkin kavion. Sitten päästin tämän irti ja peruutin ripeästi muutaman askeleen, väistäen tuon potkuja.
" Hevoseni on pahvi. "
Murahdin ja katsoin murahtelevaa ruunaa. Jos se osaisi murista, se olisi aloittanut sen jo aikaa sitten.
" En sitten ymmärrä noita jalkoja. "
Jatkoin.
" Niin, eihän se kivaa ole tollaset idiootit tavat. "
" No äläs. "

Keikki oli taikonut itselleen myös harjan, ja harjailimme Cadia kaksin puolin.
" Onko se sit aina tehny noin? "
Kysyi Keikki yllättäin.
" Joo. Ihan aina. "
Katseeni kävi toisen jaloissa, sen jälkeen sanoin:
" Kun Cadi oli vielä amerikoissa niin ne luuli että ne oli kipeät tai sairaat tai jotain, mut se kävi kaikenlaisissa testeissä ja röntgeneissä eikä niissä ole mitään poikkeavaa. Silti omistaja ei jaksanut panostaa tämän tapaiseen hevoseen ja sain sen pilkkahintaan. "
Aloitin puheen.
" Niin no. Ethän sä sillä ravais jos siihen sattuis. "
Keikki nyökytteli.
" En tosiaan, eikä Cadi varmaan edes suostuisi. "
Mietin hetken, jatkaen sitten kertomustani:
" Sit kun Cadi oli ollut mulla jo vuoden suunnilleen niin päättelin että jos sen ruunaisi niin toi käytös loppuis, mut ei. Muuten se on paljon rauhottunut, mutta jalat edelleen. Ehkä se vaan näyttelee tai jotain. "
Keikki kuulosti ymmärtävän.
" Ei se tota varmaan kauan jaksa. "
Puhahdin.

Nostin yleis-satulan Cadin selkään ja tämä nosti päätään, kuin sanoen että "ei tänään, ei tuossa säässä". Aloin kaikesta huolimatta kiristellä satulavyötä. Cadi käveli hermostuneena edestakaisin, katselin samalla toisen jalkojen liikettä satulavyöhön verrattuna.
" Mitä sä teet? "
Keikki kysyi ihmetellen.
" Haa! Oppitunti! "
Sanoin. Keikki pudisti naurahtaen päätään.
" Tämä on tärkeää varsinkin raveissa. Jos et ole varma että onks satulavyö kunnolla, ettei haittaa hevosen juoksemista niin... "
Keskeytin ja katsoin Cadin jalkaa. Puhuin tälle rauhallisena, ja nostin jalan käsiini. Korvat painuivat oitis luimuun ja ensimmäinen näykkäisy-uhkailu hipaisi paitani helmaa. Kohautin kulmiani ja jatkoin:
" Pyöritä hevosen lapaa siinä liikkeessä miten se juoksisi, sitten näet että se ei hankaa tai muuta. "
Laskin jalan käsistäni heti kun olin varma että Keikki oli tajunnut. Oitis tämän jälkeen Cadi näytti niin suloiselta, ihan kun hänellä ei jalkavaivaa olisikaan.
" Niin sinä pieni idiootti. "
Sanoin kutittaen toisen turpaa, saaden tämän hamuilemaan kättäni ylähuulellaan.

Satulat ja suitset oltiin puettu, sekä minulle huomioliivi, olin valmis maastolenkille. Läppäsin kädelläni vielä muutaman kerran kypärääni, huikaten sitten Keikin vierelleni.
" Punttaatko mut? "
Kysyin. Keikki nyökkäsi ja laittoi kätensä valmiiksi.
" Kolmannella? "
Tuo kysyi.
" Joo. "
Asetin polveni tämän käsien varaan ottaen kiinni Cadin harjasta, ohjista ja satulasta.
" Yks - kaks - kol! "
Nousin ylöspäin, mutta juuri kriittisellä kohdalla Cadi päätti peruuttaa.
" Eiii! "
Huudahdin ja tipuin sitten ruunan niskan yli selälleni. Kipu levisi aaltona ympäri kehoani, ja hetken vedin henkeä. En vielä edes koittanut nousta ylös.
" Anteeks kamalasti! Ootsä kunnossa?! "
Keikki kumartui puoleeni.
" Cadi... "
Mutisin kivun keskeltä.
" Mitä? "
Keikki kysyi.
" Cadi! Perrrkele! "
Kivahdin.
" Voi ei! "
Keikki nousi ampaisten ylös ja lähti ripeästi Cadin perään, joka käveli yksin kohti päärakennusta. Nousin ylös kiroillen aika reippaasti, mutta onneksi olimme kaksin tallin pihalla. Tai ainakin luulin niin. Pitelin kipeää selkääni kun kuulin naurua takaani. Huomasin Rosin. Tämä kantoi käsissään Börjen riimunnarua.
" Tuo olisi pitänyt saada videolle! "
Katsoin Rosia kulmieni alta, mutta nainen vain nauroi.
" Niin varmasti. Youtubeen 'näin hevonen jallittaa idiootteja'! "
Ärähdin ja irvistin selkäni takia. Nojauduin hieman taaksepäin, jolloin se naksahti. "Aaaah..." huokaisin. Rosin nauru vain yltyi.
" Sua ei sit varmaan ollenkaan lohduta et sain siitä kuvan... "
Tuo aloitti.
" Mitä ei helv... "
Peitin kasvoni kämmeniini, tajuten sitten vasta että hanskani olivat likaiset.
" Hyi yök! "
Älähdin.

" Sain sen kiinni! "
Kuulin Keikin huutavan jostain talon takaa.
" Helvetin positiivistä! "
Huusin katsoen Rosiin jolla oli epämääräinen ilme kasvoillaan.
" En halua nähdä sitä. "
Sanoin, mutta tämän ilme vain oli ja pysyi.
" Okei kyllä haluan. "
Sanoin. Ros naurahti ja kaivoi digikameransa esiin.

" Eeeeeeeeeeeeeeeei!!!! "
Huusin katsoessani digikameraan.




xD