Cadin hoitokirja

[Yuff]

16 heinäkuu 2009

[Kata]

Aww yuff piirrät ihanasti!<3 Jepsan palailen nyt lomalta ja ispistä löytyy... : ) Vaikka tarina on hieman lyhyehkö, mutta tuntimaksuihin pitäs jakaa myös tää mun into : D

21.7.2009 Kummallinen uni

Kello oli 10 aamulla ja aurinko paistoi ihanan kirkkaasti. Kivet ropisivat kenkieni alla kun kävelin tarmokkaasti Artsilaan. Pysähdyin keskelle pihaa tuijottamaan kaikkea suu auki. Piha oli täynnä ihmisiä, vaikka tuo aivan ihana artsila oli yleensä hyvin hiljainen. No ei ihmisiä ollut paljoa mutta pyöri siellä 5-10 uutta tyyppiä. Tunnistin kumminkin pari seppeläiseksi, mutta ne näyttivät olevan uusia artsilassa. No pudistin pätääni, ja jatkoin matkaa Cadi palleroisenki karsinalle. Se ei ollut karsinassa, mikä oli hyvin tyypillistä tämmöisellä ilmalla. Nappasin siis karsinan vierestä Cadin riimunnarun ja päitset. Tunsin jonkun seuraavan minua, tai muutamien seuraavan, mutta en kääntänyt katsettani vaan marssin päättäväisesti Cadin laitumelle. Laitumen portilla otin taskustani karkkipaperin ja porkkananpalan. Menin sitten aidan ali laitumelle ja laitoin päitset ja riimunarun selkäni taakseni. Cadi laidunsi n. 10-15m päästä portilla ja se höristeli korviaan kun näki minun tulleen. Kutsuin kadia lempeästi, rapisuttaen samalla pientä karkkipussia. Cadi kiinnostui vielä enemmän ja tuli pian luokseni. Suu oikein loksahti auki. Työnsin Cadille päitset päähän ja riimunarun kiinni päitsiin. Cadi ei reagoinut mitenkään joten kehuin sitä paljon ja annoin sen pienen porkkanan palan. Cadi rouskutti porkkanan nopeasti ja heilutteli sitten vihaisena häntäänsä, koska paarmat yms söivät sitä.

Hätistin kädelläni enempiä paarmoja pois ja lähdin taluttamaan Cadia kohti porttia. Se seurasi oikein nätisti ja lepuutteli samalla päätään. Portilla näin 3 innokasta n. 9-13 vuotiaita tyttöjä. Hätistin heidät pois edestä ja avasin portin taluttaen Cadin ulos ja sulkien sitten portin. Cadi oli nytkin ihmeellisen kiltisti. Katsoin Cadia silmiä hieroen ja suuni loksahti kauhusta auki. EIHÄN SE OLLUT CADI! Talutin Cadin kummallisena laitumelle, ja huomasin että kaikki tuijottivat minua.

9HM<3

[Kata]

28.07.2009 Läskipanda



10HM!<3

[Kata]

30.07.2009 Haaveunia mutta silti totta

Halasin Cadia sen karsinassa. Cadi oli tällä kertaa hyvin kiltisi, onneksi. Fiilis oli aivan nollissa, ja Cadi varmaan vaistosi sen. Harjasin Cadia hiljaa vasemmalla kädelläni, ja mietin viimehetken tapahtumia. Olin ottanut vähän lomaa, ja sitten oli käynyt niin että aikani ei riittänyt enää 4 hoitsulle. Jouduin siis lopettamaan 2 paikassa. Cadin lisäksi hoidin siis Blacietä. Molemmat olivat aika samanlaisia, taino niillä oli sama piirre. Ne viskoivat korviaan ees taas. Tämä oli minun mielestäni niin suloinen piirre. Mutta minua suretti kun en ollut jaksanut käydä Cadin luona enää niin useasti, joten halusin hyvittää sen Ruunalle. Katsoin kelloani, minulla olisi 2 tuntia aikaa Yuffin tuloon. Eli Yuff pyysi minut varustamaan Cadin valmiiksi ja taluttelemaan sitä ennen harjoituksia. Ajattelin sittenkin harjata Cadin hoitopuomilla, joten talutin Cadin riimunarussa joka oli kädessäni ulos. Cadi käveli oikein reippaasti, ja katsellen ympärilleen. Ihankuin se olisi ensimmäistä kertaa ulkona!

Naurahdin, ja talutin tuon upean ruunan hoitopuomille. Sidoin Cadin siihen kiinni ja taputin sitä kaulalle. Aurinko paistoi hyvin kuumana, kello oli jotain 12 ja taivas oli pilvetön. Cadi käänteli korviaan, kuunnelleen ympäristön ääniä. Cadia kiusasivat monet paarmat, joten otin korista nopeasti hyttyssuihkeen. Suihkuttelin hyttyssuihketta sinne sun tänne, vältellen päätä. Laitoin öljyä sitten pienelle kankaan palalle ja levitin sitä päähän. Noin, nyt sitä ei häirinnyt mitkään kärpäset. Jatkoin Cadin harjausta kaikessa rauhassa. Cadi taisi olla minulle näin kiltti ihan ensimmäisiä kertoja. Onneksi! Se oli nimittäin aivan suloinen. Otin riimunarun sitten käteeni, ja lähdin taluttamaan Cadia kaikessa rauhassa pientä hiekkatietä pitkin aurinkoon.

11HM

[Kata]

31.8.2009 Laitumelta hakua


Samankaltainen erään toisen hepan päiviksessäkin eri tallilla : )

12HM!<3

YUFF LUE!
Cadi ontui tänään vasenta takastaan, en tiedä mikä siinä oli, mutta oli hitusen turvoksissa ja lämpimämpi kuin muut. Viitsisitkö katsoa sen jalan?

[Kata]

31.7.2009 Laidunkohtaamista jälleen

virtuaalitallivihreanuoli.webs.com/katanpiirros.png
Laitoin nyt toisen kuvan tänään, koska lähden taas pienelle lomalle ja hoitoja ei sillon tule. Niin Yuff tosiaan edellisestä viestistä muistuttaen katsoisitko Cadin jalkaa? Tarkemmin edel viestissä.

13HM!<3

[Yuff]

Hihi, kivoi kuvii : D Eilen kattelin joo, varmaan johtuu näistä sateista ja siitä kun tarha on niiden jäljiltä mutainen, ei siinä mitään kummempaa häslinkiä. Ostin ruunalle viilentävää linimenttiä, voit sitä siihen laitella jos huomaat turvotuksen nousseen, mut älä laita kun korkeintaan kerran päivässä ja vaan jos oikeesti tarvii.

[Kata]

Yuff/ Hyvä kun ei sen kummempia sentään ollut: ) Aattelin et jos nyt Cadia tässä lähipäivinä liikutetaan mitenkään, edes talutellaan niin olisi pinteli ihan hyvä juttu. Sillä ei sitä koskaan tiedä jos se saattaisi jotenkin vääntyä. No tänään on hevosten hampien raspausta, joten saa nähdä miten käy. Yritän käydä hoitelemassa Cadia nyt lomanikin aikana, niin en lyö laimin. :/ Tässä taas pientä tarinaa:

1.8.2009 Vapaapäivä

Katsoin apeana ruunaa, joka lepuutti vasenta takastaan korvat hiukan takaviistoon. Sen sieraimet vuotiavat, ja silmät olivat kadottaneet eloaan. Yuff sanoi sen olevan vain pientä flunssaa, onneksi. Noin puolituntia sitten oli satanut vielä ja siksi Cadilla oli viltti päällään. Olimme syöttäneet sille myös vähän valkosipulia, niin sieraimien vuonti loppuisi. Ulkona oli märkää, ja aurinko pilkotti pilvientakaa. Maa oli aivan mutainen, ja kuralätäköitä täynnä. Tänään en laittaisi Cadia ulos, sillä se voisi kaatua uudestaan laitumella. Joten avasin hiljakseen Cadin karsinan ovea, ja sen korvat heiluivat edestakaisin. Oikeastaan toinen pysyi ihan luimussa ja toinen ei tiennyt mitä tehdä. Hymyilin sille ja juttelin Cadille kaikkia kivoja juttuja.

Pian silittelinkin Cadin harjaa ja katsoin sen jalkaa. Jalka oli hiukan paljaalla silmällä turvoksissa jälleen, sipaisimme tänään siihen jo linimenttiä joten sitä ei tarvinnut. Ajattelin vähän hieroa tänään Cadin lihaksia niin ei pojan lihakset jäykistyisi. No, en kumminkaan ihan vielä. Silittelin Cadia ja kehuin sitä. Koskettelin samalla sen jalkaa, jotta tämä homma tulisi tutuksi. Killi potki hermostuneena karsinan ovea, ja ihmettelin miksi se oli sisällä. Ainiin! Tänäänhän on hevosten hampaiden raspaus. Cadi pitäisi rauhoittaa, sillä muuten siitä ei tulisi mitään... Kello oli nyt 18:51 ja eläinlääkäri tulisi raspaamaan joskus kello 19 aikoihin. Yuff oli jättänyt sen homman minulle, sillä hänen piti poistua Seppeleeseen Blondia katsomaan. Huokaisin, siitä ei tulisi kivaa mutta olisin kumminkin Cadin kanssa kokoajan. Cadi hytisi vähän ja ihmettelin sitä. Oli noin 15 astetta lämmintä mutta silti.

No jos se pärjäisi raspaukseen asti ja sen jälkeen hieroisin sen lihakset lämpimiksi, mutta nyt poistuin karsinasta hakemaan pinteliä Cadin jalkaan. Menin sitten karsinaan pinteli kädessä. Cadi mulkaisi minua vihaisesti, mutta tiesin että se ei jaksanut nyt temputella vastaan. Eli kipeän jalan käsittelemisessä ei ole ongelmia, onneksi. Kello oli nyt jo jotain viittä vaille, joten menin jalan luokse reippaasti ja aloin käärimään. Käärin pintelin aika napakasti, mutta en liian. Cadi oli painanut korvansa niskaan kiinni, mutta huokaisi sitten lopulta kun vähän löysäsin pinteliä, ja se käänsi korvansa eteen. Ai siitä se kiikasti? Ajattelin, ja taputin ruunaa kaulalle. Otin riimunarun sitten karsinan oven päältä ja napsautin sen Cadin riimuun. Ajattelin ihan vähän talutella Cadia pihalla, että se rauhoittuisi ja jalka paranisi. Talutin Cadin karsinasta ulos, ja se seurasi kiltisti mutta surullisena. Näky riipaisi sydäntäni, mutta tiesin että jalka oli vain pieni vaiva. Flunssasta taas olisi päästävä eroon, siksi pidämme sillä siis vilttiä.

Talutin Cadia pieniä pätkiä käyntiä kerrallaan, se ontui tietenkin jalkaansa mutta ei niin paljoa kuin aamupäivällä. Huokaisin helpotuksesta, ja katsoin kellooni. Se oli tasan, eikä raspaajaa näkynyt. Kohautin olkiani ja talutin Cadin sovittuun paikkaan eli isoimman tallin varastotilaan. Eli sinne missä oli heinät, kärryt jne. Cadin vuoro olisi siis ensimmäisenä, ja Killi olisi kai toisena. Odottelimme Cadin kanssa kiltisti siinä, ja pian eläinlääkäri kurvasi pihaan ja tuli luoksemme. Hän esittäytyi ja katsoi pikaisesti Cadin jalkaa avaten pintelin.

- Ihan kunnossa se jalka on. Ei vaan kovaa rasitusta pariin päivään, pelkkää taluttelua. Sanoi nuori mies.

Nyökkäsin ja hän aloitti hommat. Ensiksi hän rauhoitti Cadin piikillä ja silloin minulta pääsi syvä huokaisu. Vihaan piikkejä, ja meinaan pyörtyä ne nähdessäni. Nytkin minun piti ottaa tukea läskipandastani. N. 5 minuutin kuluttua Cadi oli aivan sekaisin. Se seisoi etujalat ristissä ja sen silmät meinasivat lupsahtaa kiinni.

- Hei hetkonen, eläpäs kaadu hevonen päälleni, perkele! Kuulin vihaisen miehen sanovan Cadin takaa.

Cadi oli ilmeisesti vähän horjahtanut, ja joku oli jäänyt taakse. Huomasinkin pian että se oli Artsi ja pudistin ilkikurisesti päätäni. Kuulin eläinlääkärin nauravan, ja Artsin manaavan jotain itsekseen. Taputin Cadia kaulalle ja annoin miehen tehdä töitä. Artsi auttoi miestä raspauksessa ja pian homma olikin hoidossa.

- Taluttele Cadia vähän jotta se virkoo. Elä anna sen käydä n. 1 tuntiin vielä makuulle, koska ei ole hyvä jos sillä on jalka kipeä ja se ei pääse kunnolla ylös jos se on rauhoitettu.

Nyökkäsin ja talutin Cadin mukaani. Se kulki huojuen perässäni, ja minä oikeasti säälin sitä.

Loppu

Kata ja Cadi ja neljätoistahoitomerkintää!: ) 14HM!<3

[Yuff]

10. elokuuta 2009
Tähdenlennot Artsilan yllä ~

Aurinko oli laskenut jo aikaa sitten, tuoden iltahämärän, yön tumman viitan tallin ylle. Istuin vielä satulassa. Olin lähtenyt Cadin kanssa lenkille joka oli alkanut jo tunti sitten, ravailua, hieman laukkaa, ja suurimmaksi osaksi käyntiä. Cadi hengitti tasaisesti. Tunsin sen kylkien kohoilevan vähän väliä. Hymyillen huokaisin, ja taputin sen siroa, hentoa päätä kannattelevaa pitkää, mutta komeaa kaulaa.
" Anteeksi, ettei mulla ole ollut sulle niin paljon aikaa kun ansaitsisit. "
Sanoin, kietoen sitten harjasuortuvan ratsastushansikkaani ympärille.

Ilta alkoi viilenemään, ja sijaintimme oli jossain Simoran lähettyvillä, sillä muistin nämä maisemat selvästi. Nostin kaulaliinaa korkeammalle kohti kasvojani, ja ohjasin Cadin tielle, jota pitkin pääsisi nopeiten Artsilaan. Samassa puhelimeeni, joka roikkui kaulassani, piipahti hiljaisesti tekstiviesti, jonka luin, vaikken ehkä olisi saanut. 'Ootko nähnyt vielä ainuttakaan tähdenlentoa?' Luki viestissä. Lähettäjä oli serkkuni, Elina. En vastannut, ja jäin miettimään mitä hän tarkoitti tähdenlennoilla.

Pääsimme vihdoin pihalle, jossa liu'uin alas ruunan selästä, kiittäen sitä vielä halaamalla maasta käsin. Silittelin sitä pidemmän aikaa, suunnaten sitten talliin, jossa aloin purkamaan sitä kamoista. Säpsähdin, kuullessani takaani miesäänen:
" Mitä helkuttia, Yuff? "
Mies oli yllätys yllätys, itse pääjehu, Artsi.
" Sori, lenkki vähän venähti, kun en malttanut palata. "
Sanoin, saaden Artsin nyökyttelemään päätään.
" Ei sitten jatkossa yhtä myöhäisiä lenkkejä. "
Tuo sanoi. En vastannut, mutta silmistäni saattoi lukea sanani 'anteeksi'. Jatkoin Cadin hoitelua, kun Artsi oli lähtenyt.

Paikat siivottuani vastasin vihdoin Elinan lähettämään tekstiviestiin 'En, miten niin?'. Vastauksen sain pian, ja se oli hyvin sisältörikas tietopaketti. Sain serkkuni tekstistä selville, että jokin komeetta oli mennyt niin läheltä maapalloa, että sen perään jättämät tuhkat ja kivet näkyisivät maahan useana tähdenlentona, jota pitäisi näkyä tällä viikolla ennätysmääriä.

Cadi pujotti päänsä minun syliini, ja korvat alkoivat viuhua hurjana jälleen puolelta toiselle, ruunan etsiessä namusia sylistäni.
" Pöhkö. "
Kuiskasin, koskettaen tämän turpaa. Nousin ylös kuivikkeista, ja Cadi väisti minua. Napsautin riimunnarun tuon päitsiin, ja aloin viedä kohti laidunta. Taivas oli jo pimeä, ja siksi pysähdyin pihalle, nostin katseeni ylös tähtiin, ja nojasin Cadin selkään. Ruuna kummasteli minua korvat pyörien, mutta annoin sille riimua, ja tuo alkoi tutkimaan ympäristöään seisoen kuitenkin kauniisti paikallaan.

En tiedä kuinka kauan tuossa seisoin. Pelkäsin jo, että pian Artsi tulisi, ja häätäisi minut ja Cadin sinne missä pippuri kasvaa. Huutaen perään vielä liutan kirosanoja. Hymyilin omille visioille pääni sisällä, ja kuin taikaiskusta, näin tähdenlennon. Sitten tuli seuraava, ja vielä kolmas.
" Nyt saa toivoa. "
Kuiskasin Cadille. Tuo katsoi minua, huokaisten sitten. Naurahdin.
" Toivoit varmaan maailman suurinta ämpäriä, täynnä hevosnameja. "
Huokauksesta ainakin päätellen. Itsehän en voi kertoa mitä toivoin, eiväthän toiveet muuten toteudu.

Yuff & Cadi

Inspiroiduin äsken kun makasin ulkorappusilla isäni kanssa ja metsästimme tähdenlentoja. Se mitä kerroin komeetasta ja tähdenlennoista on totista totta. Tällä viikolla niitä pitäisi näkyä parhaimmillaan jopa 200 tunnissa. Eikun jokainen ulos tähdenlentoja bongaamaan! (:

[Kata]

10-11.8.2009 Yö hiiviskelyä

Oli aivan pimeää ja kello oli 12 yöllä. En tiennyt miten olin uskaltautunut tallille. Hiivin hiljaa Cadin laitumelle ja näin siellä tutun hevosen varjon. Näin laitumella makaavan myös jonkun möhkäleen? Hiivin hiljaa laitumelle ja Cadi hirnahti, ehkä hiukan peloissaan.

- Cadi shh, minä se vain. Sanoin hiljaa rauhoitellen.

Kävelin Cadin vierelle, ja huomasin hämmästyksekseni että tuo möhkäle oli Yuff. Se oli nukahtanut!

- Yuff herää! Sanoin ja törkkäsin tuota nuorta naista.
- Sh.. Olen hereillä. Yuff sanoi ja painoi silmänsä uudelleen kiinni.

Kävin maakulteen hänen vierelleen ja huokaisin.

- No, mikä on ? Yuff kysyi.
- Kaduttaa, kun en ole päässyt tänne nyt niin usein... Sanoin hiljaa.
- Niin, minuakin vähän että en itse ole päässyt. Hämmästyin ja käänsin pääni Yuffin puoleen, jonka kasvoilla valtasi suru.

Nyökkäsin ja käänsin katseeni taivaalle, jolloin Yuff alkoi kertomaan serkkunsa viestistä. Nyökkäilin ja katselin taivaalle, joka oli aivan musta tähtiä lukuunottamatta. Ei ollut pilvenpilveä, ja oli täysikuu. Tähden lentoja ei näkynyt vielä, siis ainakaan vielä. Kuulin takaamme rasahduksen ja meinasin nousta katsomaan mutta Yuff vetäisi hihasta.

- Shh, se voi olla Artsi elä nouse. Se häätäisi meidät heti pois täältä, yuff sanoi hyvin hiljaa.

Tyydyin jälleen nyökkäämään ja laitoin silmäni kiinni. Painoin kasvoni käsilleni ja sanoin hiljaa;
- Yuff, minun pitäisi lähteä muuten vanhempani huomaavat minun poistuneen talosta.
Huomasin Yuffin ilmeen vakavoituvan, ja tiesin että tästä tulisi pieni keskustelu Yuffin kanssa huomenna!
- Pidä sitten kiirettä. Yuff sanoi kuivasti ja nousi itsekkin.

Kävelin Cadin luokse ja halasin tuota ruunaa, jonka luottamuksen olin aina pieniksi hetkiksi saanut voitettua.Toivoin että Cadi ei lähtisi luoltani koskaan, ja että aikani riittäisi sen hoitamiseen. En toivonut mitään muuta.

15HM!<3
Hitt* vie Yuff sain tarinastasi inspiksen!: ))

[Yuff]

14. elokuuta 2009
Actionman



Cadi pääsi taas rientelemään kuin kevätvarsa, oli kyllä niin innoissaan<3.

Yuff & Cadi

[Yuff]

15. elokuuta 2009
Ongelmista eroon! Osa 1.

# Kaikkihan tietävät, tai jos eivät tiedä, kerron tässä että Cadi potee aisakammoa. Monté-lähdöt ovat kuitenkin hiipumassa, ja jotta pitäisin Cadin aktiivisena ravurina, olen päättänyt päästä eroon tästä ongelmasta. Kauanko siinä menee? En tiedä. Se riippuu yksinomaan Cadista. #

" Artsi! "
Huudahdin jo pihan puolivälistä tuolle eilisillasta kipeälle tallinomistajalle. Sain hänet kääntymään hitaasti. Toinen oli selvästi krapulassa, sen viestivät jo punaisena verestävät silmätkin.
" Mitä. "
Tuo sanoi hiljaa. Mitä lähemmäksi saavuin, sitä vahvemmin haistoin vanhan viinan käryn.
" Voinko lainata Harman valjaita? "
Mies kuristi kulmiaan, jotka muodostivat muutaman hassun rypyn hänen otsaansa.
" Valjaita? "
Tuo kysyi, varmistaakseen että kuuli oikein.
" Niin. "
Vastasin häikäilemättä, epäröimättä.
" Ootko sä aivan sekaisin? "
Tiesin, että Artsi tiesi Cadin aisakammosta. Jäin hiljaa. Pelästyin jo, että tuo kieltäisi minun valjastamasta Cadia, saati laittamasta kärriä perään.
" En mä aijo ajaa. Ainakaan... tänään... "
Sanoin huokaisten. Artsi avasi suunsa, mutta minä olin jo sen verran kiukuissani että tiuskaisin hänen sanojensa päälle:
" Tiedät itse ravi-ihmisenä varsin hyvin miten harvassa monté-lähdöt nykyisin ovat! "
Artsi piteli korviaan ja huusi sitten minulle:
" Älä jumalauta huuda mulla on krapula! "
En voinut olla naurahtamatta.
" Sori. "
Sanoin lopulta naurujeni väliin.
" Senkun lainaat, tiedoksesi vain että olet täysi sekopää. "
Mies tokaisi, painuen sitten talonsa uumeniin. Ulko-oven avautuessa ulos tulvahti tupakan ja viinan käry, joka sai minut irvistämään. Luvan olin kuitenkin saanut, joten olin ainakin aluksi tyytyväinen. Sitten mieleeni kohosi jälleen kauhukuvat Cadin kohtauksista, kun sitä oltiin koitettu ajaa kun se oli minulle tullut. Minä en sitä ajanut, vaan Lasse. Tallimestari-ystäväni. Varmalla 40 vuoden hevoskokemuksellaankaan tuo lähes 60 -vuotias mies ei saanut Cadia taltutettua. Häneltä minä olin oppinut lähes kaiken tarpeellisen ja tarpeettoman. Hän jopa oli Cadin luottokengittäjä. Häntä ruuna ei potki, vaikka vihaa jalkojensa koskettelua. Sillä miehellä, ja Cadilla on jokin erityinen side, jota minä en ymmärrä. Aijon kyllä pyytää häntä apuun, jos en saa Cadiin Katan kanssa minkään näköistä otetta.

Kävelin kohti tallia, josta nappasin ruunan vihreän riimun käsiini. Pyörittelin toisessa kädessäni riimunnarun päätä ja mielessäni ajattelin, kuinka upeaa tästä tulisi olemaan, jos saisin tämän onnistumaan. Hymyhuulin kävelin kohti laidunta, jossa Cadi säntäili innoissaan ympäriinsä. Aloin huhuilla sitä jo pidemmän matkan päästä, saaden sen pysähtymään kuin seinään. Korvat kääntyilivät hyrränä ympäriinsä, ja sitten se hirnahti minulle. Sydämeni hyppäsi voltin. Cadi ei ollut koskaan ikinä hirnunut kun hain sitä tai saavuin sen luo. Katsoin taakseni, että olin varmasti yksin. Kyllä, minulle se hirnui. Hymy kasvoillani, ylpeyden lämmittäessä sydäntäni, astuin sisään veräjästä.
" Mitä, sinä suloinen ruunaseni? "
Sanoin sille. Minulla ei ollut koskaan erityisemmin ollut tapana leperrellä hevosille, mutta Cadin hirnunta oli saanut pääni sekaisin.

Talutin hyppivän hevosen harjauspuomille, koitin ojentaa sitä, mutta yhä se koetteli hermojani. Kiinnitin sen lopulta puomiin, taputtelin hetken kaulalle, ja lähdin tallin varustehuoneeseen hakemaan Harman valjaita, jotka Artsi oli minulle luvannut. Miksi Harma? Minusta Harma oli kyllä eniten Cadin kokoluokkaa vastaava lämminverinen Artsilasta.

Asetin Harman valjaat Cadin eteen puomille saaden tuon hieman säpsähtämään. Mitään erikoisia pultteja hermostumatta Cadi alkoi nuuhkia ja tutkailla vieraita tuoksuja kantavaa valjaita. Toiveikkaana silittelin tämän kaulaa, sanoin:
" Nuo sinun yllesi kohta laitetaan. "
Nyökkäilin hiljaa päätäni hymyillen. Silittelin kiiltävää turkkia, ja jatkoin matkaani hakemaan Cadin omia suitsia ja harjoja.

Palasin pian tavaroiden kanssa ja asetin nekin puomin vierelle. Otin pakista ensimmäisen harjan, jolla kävin koko hevosen läpi silläaikaa kun tuo tutkaili valjaita. Pidin kuitenkin silmällä, ettei hän iskisi niihin hampaitaan, tai tökkäisi alas puomilta. Harjattuani Cadin otin käteeni kaviokoukun ja aloin kumartumaan kohti Cadia.
" Hyvä poika. "
Aloitin, ja nostin jalkaa varoen. Hieman se koitti nykiä jalkaansa pois, mutta itsepäisesti pidin sen käsissäni niin kauan kunnes sain sen puhdistettua.
" Älä viitsi, ootsä joku kakara? "
Lämminverinen vierelläni vain murjotti kuin mikäkin. Päätäni pudistellen siirryin aina jalata seuraavalle, kunnes kaikki neljä oli putsattu.

Samassa Ros pöllähti paikalle kuin tyhjästä. Tuolla oli Börjen riimut käsissään ja hetken aikaa tuo tuijotti epäilevästi valjaita harjauspuomilla.
" Tuota... "
Nainen aloitti, saaden minut hymyilemään.
" En aijo ajaa. "
Sanoin ennen kun tuo alkoi epäilemään, kuinka kirkkana järkeni valo paloikaan.
" Mitäs sitten? "
Kysyi äänensävyssään pieni epäilys.
" Koitan saada sen aisakammon loppumaan. Monté lähtöjä ei ole enää niin paljoa... tai eihän niitä koskaan kyllä ole ollutkaan. "
Sanoin saaden Rosin nyökyttämään.
" Eihän niitä. "
Hiljaisuus leijaili ympärillämme, kunnes Ros jälleen jatkoi:
" Onnea vaan yritykseen. "
" Kiitos. "
Sanoin ja taputtelin vielä Cadia, ennen kun nostin valjaat Cadin selkään. Kasvoillaan Rosilla oli epäilevä hymy, mutta päätin että näytin vielä noille epäilijöille. Valjaat olivat painavammat kuin monté-satula, joka sai Cadin kummastumaan. Vedin vatsaremmin kiinni, ja aloin sitten säätämään häntäremmiä Cadille sopivaksi.

"Öö... Mitä vittua? "
Kuulin sanat takaani, ja kääntyessäni huomasin Katan saapuneen. Mukanaan hänellä oli pussi porkkanoita.
" Haha! Arvaa... "
Kata pudisti päätään ja kirosi minua, mitä olinkaan nyt tullut keksineeksi.
" Yritän - ei vaan - aijon päästä eroon Cadin aisakammosta. "
Sanoin. Kata vain pudisteli päätään ja huokaisi syvään.
" Saat luvan auttaa mua. "
Jatkoin. Kata antoi Cadille porkkanan, alkaen sitten suitsimaan ruunaa. Kun suitset olivat päässä, hain satulahuoneesta vielä kastellun kankaan suikaleen, jolla sidoin Cadin kielen kiinni. Ehkäpä välttämätöntä nyt kun vain kävelisimme, mutta menipähän pidätteet ja käännöt paremmin perille kun Cadikin kuuntelisi mitä tapahtuu, eikä kieli olisi kuolaimen päällä sitä estämässä.
" Yök. "
Sanoi Kata kun olin sitonut Cadin kielen.

Kun Cadi oli valmis, tajusin että eräs tärkeä asia unohtui.
" Tappi! "
Huudahdin huomatessani pojan kävelemässä tallista kohti päärakennusta. Hän käänsi katseensa minuun ja jäi odottamaan mitä asiani koski.
" Missä on Harman ohjat? "
Kysyin, Tappi meni kummallisen näköiseksi, sanoen sitten:
" Mut eihän toi ole Harma? "
Katsoen sitten tarkemmin; vai oliko sittenkin?
" Ei niin se on Cadi. "
Tappi meni entistä oudomman näköiseksi. Minun teki mieli kysyä 'Oletko kipeä', mutta suljin suuni.
" Tuota... varustehuoneessahan ne? "
Sanoi, ja lähdin enempiä kyselemättä kohti varustehuonetta. Kuulin vielä Tapin jälkeenpäin vastaavan puhelimeensa: 'Moi Kat'.

Nyt Cadi oli valmis. Ohjineen päivineen.
" Eikö ne kärritkin pitäisi tuohon laittaa? "
Kata kysyi kummissaan.
" No ei tietenkään. Vielä. "
Sanoin ja suoristelin ohjia seisoessani turvallisen matkan päässä Cadin takana.
" Ota sen riimut ja laita ne päähänsä. "
Sanoin Katalle, ja tämä teki työtä käskettyä, jääden pitämään kiinni riimusta. Ennen kun lähdimme kävelemään, sanoin Katalle:
" Kävele vaan sen vierellä, älä ohjaa sitä riimusta, koska mä ohjaan sitä täältä. "
Sanoin, ja Kata nyökkäsi ymmärrettyään mitä tarkoitin.
" Okei mennään. "
Sanoin ja maiskutin, läpsäyttäen kevyesti ohjaa Cadin takamukselle. Eihän Cadi tätä pelännyt, mutta ajattelin että tämä olisi hyvää koulutusta sen ohella, että ruunaa pitäisi vielä jokupäivä ajaakin.

Tallin kulmalla meitä vastaan sattui tulemaan Hina, ja ensimmäisenä mitä tuo sanoi oli:
" Ei saatana! "
Se sai minut hymyilemään. Cadin korvat kääntyilivät hulluna ympäriinsä ja sitten Hina jatkoi:
" Yleinsä oon nähnyt että varsoille noin tehdään, mutta että ihan Cadillekin? "
Naurahdin:
" Joo mut hei, tyvestä puuhun noustaan. "
Emme ravaisi tänään, hullukin sen tietäisi. Jos Cadi lähtisi tästä ravaamaan, emme pysyisi perässä muuta kuin raahautumalla. Erityisen vaarallista se olisi Katalle, jolla oli vaarana jäädä puskevan ruunan jalkoihin.

Kääntelimme ympäri tallialuetta, ehkäpä noin viisitoista minuuttia, jonka jälkeen jäimme tallin eteen. Varastosta hain kärrit, ja annoimme Cadin rauhassa niitä tutkia. Korvat viuhuivat jälleen hullusti, ja kun huomio alkoi olla jo muualla, irroitimme Cadin silmälaput, antaen tämän katsella mitä tein. Kata piteli Cadia ohjista ja riimusta, samalla kun minä lähestyin takaa kärrien kanssa.
" Hyvin menee. "
Sanoin. Koskettelin tarkoituksella lautasia ja kylkiä aisojen päillä, pujottaen lopulta aisat niihin tarjoitettuihin lenkkeihin. Tallin ovelta Sini, Hina ja Cäpä katsoivat odottavana, odottaen että Cadi saisi hirveän kohtauksen, mutta vastoin kaikkien odotuksia se seisoi kiltisti katsellen taakseen, kärrejä perässään.
" Oikein hieno poika, Cadi. "
Kehuin ja Kata silitteli ja taputteli sen kaulaa sekä päätä.
Talutimme vähän aikaa eteenpäin, huomasin kuinka Cadi alkoi hiota. En kiusannut ruunaa enempää, mutta tämäkin oli suuri edistysaskel, ettei se rynnännyt pois, vaan seisoi kiltisti katsoen mitä perässä tapahtui.

Irroitin kärrit samalla tapaa kun olin ne laittanutkin, kosketellen kylkiä ja jokapaikkaa, jättäen sitten maahan makaamaan. Kata kävelytti Cadin pois aisojen välistä, ja käänsi ruunan niin että tämä näkisi mikä se oli.
" Oikein oikein hyvä poika! "
Sanoin niin iloisesti ja ylpeästi. Halasin Cadin kaulaa, ja tämä tutki korvat pyörien taskujani.

Yuff & Cadi

Tyvestä puuhun noustaan.

[Kata]

Pakko kommentoida tota sun tarinaa:
15. elokuuta 2009
Ongelmista eroon! Osa 1.

Öh siis mitä vittua? Oli mun ensireaktioni, niinkuin olit kirjoittanut minun reagoineen. Sä siis tunnet mut ihan selvästi. Sul ei oo kyllä paljoo järkee päässä, ja varsinkaan kun minut tähän hommaan änkesit mukaan. Voin sanoa : Että tästä ei tule yhtikäs mitään! Mut pakko kai sitä on suostua, toiv se ei potki sua tuusannuuskaksi, tai tee minullekkaan mitään siel etupäässä. No toiv tästä syntyy jotain...

[Kata]

16.8.2009 Anna anteeksi, kun edes epäilin sinua.

- Ei ei Yuff ei vittu en halua! Äää en halua! Yuff sä oot ihan hirvee, en tuu enää toistakertaa, edellinen kerta oli ihan hirvee! Huusin Yuffille joka repi minua kädestä Cadin luokse.

Yuff kertoi jonkun verran näkemystään asiasta ja lopulta sanoin hiljaa;

- Ei minulla ole sitä oikeastaan mitään vastaan... Mutta muutokset ovat aina vaikeita, ja entä jos jotain sattuu tai entä jos Cadi ei onnistukkaan?

Yuff nyökkäsi, sillä tiesimme molemmat mitä sitten tapahtuisi.

- pienen hetken päästä –

Harjoitukset olivat menneet kohtalaisen hyvin, pieniä juttuja lukuun ottamatta. Istuin nyt tuon ihanan lämpösen selässä pitkin ohjin kohti jotain metsäpolkua. En ollut vieläkään hyväksynyt täysin päätöstä, joten Yuff oli ehdottanut minulle pitkää maastolenkkiä. Cadista ei tulisi kumminkaan täysin kärry hevosta, vaan kyllä sillä mentäisiin montéakin ja jos ei kisoissa niin kyllä me sitä arsilassakin kai... No en miettinyt enää sitä vaan keskityin luonnon ääniin. Oli ilta aurinko, ja aika viileä. Ei tuullut ja taivas oli punainen. Oli kumminkin aika valoisaa ja Cadi käveli rennosti. Kännykkäni ja soi ja katsoin kuka soitti. Ruudussa välkkyi äidin numero. Mietin hetken vastaisinko vai enkö?

- Hei, sanoin.
- Hei, Yuff soitti ja kertoi että olit lähtenyt Cadin kanssa maastoon, joten ole varovainen ja kotiin ei ole siis kiire.
- Öh kiitos...

Suljin puhelimen ja tungin sen taskuuni. Suljin hupparini, sillä alkoi olemaan jo vähän vilponen. Keräsin Cadin ohjat, ja ohjasin sen laukka tielle. Olin saanut luvan pieneen ravipätkään... Joten kuiskasin ruunan korvaan:
- Jos nyt ravaat kiltisti, uskon sinun suoritukseesi.

Annoin pohkeita kevyesti ja nousin seisomaan kevyesti ilmaan. Cadi lähti allani kevyeeseen mutta nopeaan raviin. Nautin vauhdin huumasta ja Cadikin pärskähti hiljaa. Se ravasi liitävästi eteenpäin, mutta ei kumminkaan tosissaan, se tiesi että tämä oli vain kevyttä lenkkiä. Vasta hakoisesti istahdin satulaan ja pidätin sen käyntiin. Cadi totteli heti ja jatkoimme taas leppoisassa käynnissä. Kävelimme hetken, kunnes käänsin sen taas normaalille polulle. Huokaisin sitten ja annoin vapaat ohjat. Kävelimme hetken ja Halasin ruunaa sanoen ”Anna anteeksi, kun edes epäilin sinua”.

Joskus oli vain hyväksyttävä asioiden tosi asia, ja olla olematta asioiden esteenä. Onneksi Cadi aina välillä ymmärsi minua, ja oli silloin niin ihanan kiltisti. Pian tulikin Artsila taas vastaan ja riisuin Cadin varusteista ja laskin sen karsinaansa.

Kata ja Cadi (+Yuff), 16hm!<3

Tuli nyt lyhyt mutta en jaksanut ruveta enempää selostamaan, mutta asia on hyväksytty, ja yritän olla olematta esteenä. : )

[Yuff]

# Kata, en tee tätä jos se ajaa Cadin raivohulluksi. #

16. elokuuta 2009
Ongelmista eroon osa. 2

'Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön', oli Lasse sanonut kun olin hänelle soittanut. Tiedän että hän ei jättäisi minua pulaan Cadin, tai yhdenkään muunkaan hevosen kanssa. Tiedän että hän auttaisi, kunhan vain uhkailisi ensin. Lasse piti siitä että minun oli rukoiltava että hän auttaisi, siitä sai varmaan jonkinlaista itsevarmuutta? Aamu oli vaihtunut iltapäiväksi, kun saavuin Artsilaan.

Perässäni käveli myrtsi Kata, joka vaan potki kiviä, niin että osa niistä osui minua pohkeisiin ja selkään.
" Voitsä lopettaa? "
Tiuskaisin toiselle, mutta hän ei vastannut, mulkaisi minua ja sanoi:
" No vittu anteeksi. "
Pudistin päätäni ja jatkoin kävelyä eteenpäin. Kata jatkoi mököttämistään, ja sai minut pysähtymään huokaisten.
" Tiedän et sua riepoo toi Cadin kärreihin kouluttaminen. "
Sanoin, mutta Kata ei vastannut. Pysähtyi vain luokseni, eikä päästänyt ääntäkään.
" En mä tee sitä oman etuni vuoksi. "
Sanoin äänellä, että tuo varmasti ymmärsi.
" Se vaan tuntuu niin utopistiselta. "
Kata huokaisi, nostaen lopulta katseensa minuun.
" Ehkäpä. Mutta jos tämä ei onnistu, Cadi saattaa jättää raviradat taakseen... "
Sanoin huokaisten. Katsoin sitten laitumella juoksentelevaan ruunaan.
" Tiedät miten paljon se rakastaa juoksemista. "
Jatkoin.
" Niinhän se... "
Kata huokaisi, katsellen Cadia.
" Ethän pakota sitä mihinkään? "
Kata katsoi minua kuristaen kulmiaan.
" No en tietenkään! Me edetään hitaasti, Cadi määrää tahdin. "
Jäimme katsomaan Cadia, joka hirnahteli kimakasti ja juoksi ympäri laidunta, vaihdellen väliä suuntaa. Ravaili, välillä kiihdytti laukkaan, kunnes taas ravasi toiseen päähän.

" Haetko sen. "
Sanani rikkoi hiljaisuuden välissämme. Kata katsoi minua, ilmeensä viesti minulle, ettei hän ollut mielissään. Tuo otti riimun ja narun kädestäni, lähtien tarhaa kohti. Cadi pysähtyi kun seinään, meinasi jopa kaatua kun hidastus oli niin nopea. Pää korkealla ja korvat pyörien se tuijotti Kataa, joka kutsui sitä nimeltä. Pian se lähti kuitenkin juoksemaan laitumen toiseen päähän, joka sai minut naurahtamaan. Ei kuitenkaan mennyt kauaa, kun se ravasi jo takaisin.

Cadi seisoi kiltisti riimussaan keskellä pihaa. Kata piteli sitä riimussa, minun tuodessani kärryjä ladosta. Cadin korvat viuhuivat hulluna puolelta toiselle, kun se katsoi kärryjä.
" Vie se tuonne tyhjään tarhaan. "
Sanoin Katalle. Tyttö katseli minua otsatukkansa alta, mutta lähti silti kuljettamaan pomppivaa Cadia kohti tarhaa, yrittäen ojentaa tätä. Kata kuitenkin pärjäsi ruunalle hienosti, saaden tämän loppujen lopuksi kävelemään hienosti. Tarha oli hiekkapohjainen. Aamuinen sade oli saanut hiekan märäksi, ja siksi sen väri oli tummempaa kuin normaalisti. Saavuin kärreineni perässä tarhaan, ja asetin ne kulmaan, niin että aisat osoittivat keskelle tarhaa. Asetin aisojen alle puukapulat, että ne pysyivät ylhäällä.
" Voit päästää Cadin vapaaksi. "
Sanoin Katalle, ja tämä teki työtä käskettyä, kävellen sitten itse pois tarhasta, laittaen veräjän kiinni perässään. Jäimme katselemaan kun Cadi saapui kärreille, alkaen nuuhkimaan niitä.

Kävelimme peräkkäin rehulaan, jossa oli kaikille iltaruoat valmiina. Tai oikeastaan minä vain kävelin, ja Kata käveli perässäni ja katseli mitä oikein tein. Ojensin Katalle Cadin rehut ja sanoin:
" Laitetaan ne sen kärrin aisojen väliin, jonka vein tarhaan. "
Kata katsoi minua huvittuneena.
" Siksi laitoit sen kulmaan, ettei voi kiertää. Ovelaa. "
Vihdoin näin hymyn Katan naamalla. Hymyilin takaisin ja sanoin:
" Aivan. "

Kata asetti ruoan aisojen väliin, istuimen eteen, niin että Cadi varmasti kuuli ropinan muoviämpärissä. Hevonen epäröi. Tiesin kuinka sen teki mieli ruokaa. Hieman harmitti että piti huijata toista, mutta ehkä tämä oli sen arvoista. Minä halusin uskoa Cadiin. Muut suhtautuivat ruunaan hirveän epäilevänä. Minä en halunnut luovuttaa.

Jäimme etäämmäksi katsomaan mitä Cadi tekisi. Se haisteli etäältä tuomaamme ruokaa, muttei uskaltanut aisojen väliin. Toivoin ettei se rikkoisi mitään. Sen pää oli jo aisojen välissä. Hieroin käsiäni yhteen hermostuneena, ja purin huultani. Halusin hevoseni menevän tuonne. Kumpa vain...

Cadi haisteli ilmaa, välillä kuopi maata. Se ei uskaltanut. Tiesin että tässä saattoi mennä kauan. Kataa alkoi jo kyllästyttämään. Kasvoiltaan näin, että tuo ei uskonut Cadin menevän tuonne. Askel kerrallaan se oli kokoajan lähempänä rehukuppia. Se keräsi minuun kokoajan enemmän ja enemmän jännitystä. Suljin silmäni ja toivoin että tuo onnistuisi. En aikonut kyllästyä, vaan lähdin satulahuoneesta hakemaan valjassaippuaa, ja Cadin suitset. Katalle annoin puhdistettavaksi montésatulan. Yhdessä aloimme hinkkaamaan valjaita puhtaiksi, jättäen Cadin oman onnensa nojaan.

Loppusuoran häämöttäessä pesun kanssa, kuulin ropsahduksia tarhasta. Kun nostin katseeni, huomasin Cadin ahmivan ruokaa kupistaan aisojen välissä. Hymy kohosi huulilleni ja katsoin Kataa, joka myös hymyili.
" Jes! "
Sanoin ja jätin suitset penkille. Kävelin Cadin vierelle ja sanoin:
" Hieno poika. "
Kosketin tämän kaulaa, toisen mussuttaessa pellettejään kärreissä.
" Näetkö? Ei mitään pelättävää. "
Hymyilin ja koskettelin tuon kylkiä. Cadin korvat viuhuivat jälleen ympyrää, sitten se otti jälleen suullisen kupistaan.
" Olet kyllä tavan pässi. "
Sanoin ylpeänä hymyillen.
" Hieno poika. "

Yuff & Cadi