Post by henni on Jun 28, 2009 12:09:33 GMT 2
28.6. Uusi hoitaja, uudet kujeet
- Tässä se sitte ois, Yuff sanoi pysähtyessään ruunikon karsinalle. - Cadillac Jack.
- Se on hieno, tuumin ja kasvoilleni nousi väkisillä hymy.
- Mikäs nyt noin hymyilyttää? Yuff kysyi. Säpsähdin, sillä olin joutunut ajatuksiini.
- .. Se on hieno, sanoin ja naurahdin.
- Sen jalkoja täytyy sitten varoa, muista se, Yuff selitti vielä ohjeita Cadin varalle. - Ja mä kyllä neuvon, jos tulee jotain ongelmaa.
Nyökkäsin. Paljon oli muistettavaa, mutta enköhän minä ruunaa hoitaa osaisi. Katselin edelleenkin karsinassa seisovaa montéhevosta.
- Homma selevä, totesin lopulta ja siirsin katseeni Cadista taas Yuffiin.
- Hyvä! Yuff hihkaisi. - Haluatko tutustua siihen vähäsen, ennen ku alotetaan?
Nyökkäsin ja lähestyin karsinaa. Cadi katseli minua karsinan nurkasta hämmästyneesti. Avasin hiljaa karsinan oven ja menin sisään.
- Heei, sanoin ruunalle. Cadi käänsi päänsä poispäin minusta, aivan kuin se olisi ajatellut "joo, hei ja hei hei, en jaksa nyt ketään". Sitten se haisteli vähän ilmaa ja pian sen pää olikin taskuissani. Yuff naurahti.
- Onko sulla jotain herkkuja jemmassa? Yuff hekotti, kun yritin saada Cadin päätä pois taskustani.
- Siellä on vissii jotain vanhoja leivänpalasia Cassulle, näyttää maistuvan, tirskuin, kun Cadi riuhtaisi vihdoinkin päänsä pois taskustani ja mutusti nyt kuivattua ruisleipää sangen tyytyväisenä.
- Hassu, mutisin ja uskaltaudin silittämään lämminverisen kaulaa.
Pian Cadi saikin mutustettua leivänpalasen loppuun ja siirtyi takaisin karsinan nurkkaan jatkamaan heinäkasan tyhjentämistä. Kävelin pois karsinasta ja suljin oven perässäni.
- Miltäs vaikuttaa? Haluatko kokeilla harjaamista? Yuff kysyi.
- Mikäs siinä, vastasin ja pian seisoinkin taas uuden hoitohevoseni karsinassa, tällä kertaa harja kädessä.
- Mä voin nyt aluksi harjailla ne jalat, Yuff sanoi, kun sain ruunan vartalon harjattua. - Ettei satu mitään isompia haavereita heti alkuun.
Katselin, kun Yuff kävi harjalla läpi ruunan jalat. Cadin korvat olivat liimautuneet niskaa myöten ja ei-niin-valkoiset hampaat vilahtivat useampaankin otteeseen.
- Eikö muuten Keikki hoidellutkin Cadia aina välillä? kysyin.
- Joo, kyllä hoitaa, Yuff sanoi ähkiessään Cadin jalkojen kanssa. Cadi käänsi päänsä kohti naisen selkää ja näykkäys oli pelottavan lähellä.
- Nyt loppu! brunette ärähti ja huitaisi kädellään ruunan pään pois hänen luotaan. Cadi pärskähti hermostuneesti.
Yuff sai lopulta jalat hoidettua.
- Saat kokeilla ens kerralla, hommaa ittelles jo valmiiksi semmoset jääkiekkosuojat nii vältyt hienoilta mustelmilta, Yuff nauroi. Purskahdin itsekin nauramaan.
- Älä pelottele mua, sanoin, kun sain naurukohtauksen loppumaan.
- Kyllä pelottelen, Yuff vastasi virnistäen ilkikurisesti. - Kuules, pelkkä Cadin kanssa tappeleminen ei riitä, sun täytyy sen lisäksi kestää muakin, Yuff jatkoi pelottelemistaan.
- Joo, ja Yuffithan syökin pikku-Hennejä aamupalaksi, hekotin.
- Hhey, muuten, meiti vie ton pollen tarhaan, niin aletaanko sitten karsinanputsaushommiin? Yuff kysyi.
Mielessäni huusin täyttä kurkkua: "EEEEEI!" mutta päädyin kuitenkin vastaamaan:
- Joo, sopii mulle. Haenko mä kottarit?
Eli siis joutuisin likaisiin hommiin heti aluksi.
Kipaisin hakemassa kottikärryt ja kaksi talikkoa paikalle, ja samoihin aikoihin Yuff saapui takaisin minitalliin.
- Alotetaas sitte, Yuff hihkaisi ja aloimme kuskata lantaa kottikärryihin. Sitä olikin aikamoinen määrä.
- Onko tällä samanlainen ihmeellinen taito sotkea karsina kakalla noin viidessätoista minuutissa putsauksen jälkeen, kuten Cassulla? sanoin pudottaessani kakkakikkareita kottareihin.
- On se aika nopea sotkemaan karsinoita, Yuff vastasi. - Okay, karsina puhdas eli homma suoritettu! Käydään vielä kippaamassa nuo lannat tuonne karsinaan ja pistetään vähän uutta täytettä. Nyökkäsin ja lähdin bruneten perään kohti lantalaa.
Saimme lantalastin kipattua oikeaan paikkaan ja veimme kottarit takaisin omalle paikalleen.
- Noni, se ois nyt siinä, Yuff sanoi, kun seisoimme tallin pihalla. - Oliko mukava päivä?
- Totta maar, vastasin. - Cadi on ihana hevonen, vaikkakin kova sotkemaan, naurahdin, kun lähdimme kävelemään poispäin Artsin Ravitallilta.
Henni & Cadi (& Yuff) 1 HM
- Tässä se sitte ois, Yuff sanoi pysähtyessään ruunikon karsinalle. - Cadillac Jack.
- Se on hieno, tuumin ja kasvoilleni nousi väkisillä hymy.
- Mikäs nyt noin hymyilyttää? Yuff kysyi. Säpsähdin, sillä olin joutunut ajatuksiini.
- .. Se on hieno, sanoin ja naurahdin.
- Sen jalkoja täytyy sitten varoa, muista se, Yuff selitti vielä ohjeita Cadin varalle. - Ja mä kyllä neuvon, jos tulee jotain ongelmaa.
Nyökkäsin. Paljon oli muistettavaa, mutta enköhän minä ruunaa hoitaa osaisi. Katselin edelleenkin karsinassa seisovaa montéhevosta.
- Homma selevä, totesin lopulta ja siirsin katseeni Cadista taas Yuffiin.
- Hyvä! Yuff hihkaisi. - Haluatko tutustua siihen vähäsen, ennen ku alotetaan?
Nyökkäsin ja lähestyin karsinaa. Cadi katseli minua karsinan nurkasta hämmästyneesti. Avasin hiljaa karsinan oven ja menin sisään.
- Heei, sanoin ruunalle. Cadi käänsi päänsä poispäin minusta, aivan kuin se olisi ajatellut "joo, hei ja hei hei, en jaksa nyt ketään". Sitten se haisteli vähän ilmaa ja pian sen pää olikin taskuissani. Yuff naurahti.
- Onko sulla jotain herkkuja jemmassa? Yuff hekotti, kun yritin saada Cadin päätä pois taskustani.
- Siellä on vissii jotain vanhoja leivänpalasia Cassulle, näyttää maistuvan, tirskuin, kun Cadi riuhtaisi vihdoinkin päänsä pois taskustani ja mutusti nyt kuivattua ruisleipää sangen tyytyväisenä.
- Hassu, mutisin ja uskaltaudin silittämään lämminverisen kaulaa.
Pian Cadi saikin mutustettua leivänpalasen loppuun ja siirtyi takaisin karsinan nurkkaan jatkamaan heinäkasan tyhjentämistä. Kävelin pois karsinasta ja suljin oven perässäni.
- Miltäs vaikuttaa? Haluatko kokeilla harjaamista? Yuff kysyi.
- Mikäs siinä, vastasin ja pian seisoinkin taas uuden hoitohevoseni karsinassa, tällä kertaa harja kädessä.
- Mä voin nyt aluksi harjailla ne jalat, Yuff sanoi, kun sain ruunan vartalon harjattua. - Ettei satu mitään isompia haavereita heti alkuun.
Katselin, kun Yuff kävi harjalla läpi ruunan jalat. Cadin korvat olivat liimautuneet niskaa myöten ja ei-niin-valkoiset hampaat vilahtivat useampaankin otteeseen.
- Eikö muuten Keikki hoidellutkin Cadia aina välillä? kysyin.
- Joo, kyllä hoitaa, Yuff sanoi ähkiessään Cadin jalkojen kanssa. Cadi käänsi päänsä kohti naisen selkää ja näykkäys oli pelottavan lähellä.
- Nyt loppu! brunette ärähti ja huitaisi kädellään ruunan pään pois hänen luotaan. Cadi pärskähti hermostuneesti.
Yuff sai lopulta jalat hoidettua.
- Saat kokeilla ens kerralla, hommaa ittelles jo valmiiksi semmoset jääkiekkosuojat nii vältyt hienoilta mustelmilta, Yuff nauroi. Purskahdin itsekin nauramaan.
- Älä pelottele mua, sanoin, kun sain naurukohtauksen loppumaan.
- Kyllä pelottelen, Yuff vastasi virnistäen ilkikurisesti. - Kuules, pelkkä Cadin kanssa tappeleminen ei riitä, sun täytyy sen lisäksi kestää muakin, Yuff jatkoi pelottelemistaan.
- Joo, ja Yuffithan syökin pikku-Hennejä aamupalaksi, hekotin.
- Hhey, muuten, meiti vie ton pollen tarhaan, niin aletaanko sitten karsinanputsaushommiin? Yuff kysyi.
Mielessäni huusin täyttä kurkkua: "EEEEEI!" mutta päädyin kuitenkin vastaamaan:
- Joo, sopii mulle. Haenko mä kottarit?
Eli siis joutuisin likaisiin hommiin heti aluksi.
Kipaisin hakemassa kottikärryt ja kaksi talikkoa paikalle, ja samoihin aikoihin Yuff saapui takaisin minitalliin.
- Alotetaas sitte, Yuff hihkaisi ja aloimme kuskata lantaa kottikärryihin. Sitä olikin aikamoinen määrä.
- Onko tällä samanlainen ihmeellinen taito sotkea karsina kakalla noin viidessätoista minuutissa putsauksen jälkeen, kuten Cassulla? sanoin pudottaessani kakkakikkareita kottareihin.
- On se aika nopea sotkemaan karsinoita, Yuff vastasi. - Okay, karsina puhdas eli homma suoritettu! Käydään vielä kippaamassa nuo lannat tuonne karsinaan ja pistetään vähän uutta täytettä. Nyökkäsin ja lähdin bruneten perään kohti lantalaa.
Saimme lantalastin kipattua oikeaan paikkaan ja veimme kottarit takaisin omalle paikalleen.
- Noni, se ois nyt siinä, Yuff sanoi, kun seisoimme tallin pihalla. - Oliko mukava päivä?
- Totta maar, vastasin. - Cadi on ihana hevonen, vaikkakin kova sotkemaan, naurahdin, kun lähdimme kävelemään poispäin Artsin Ravitallilta.
Henni & Cadi (& Yuff) 1 HM