**Tallikirja 2009**

[Anne]

• Seppeleen Tallikirja 2007-2008
  

Tallivuorot

Aika	Tekijä
Ma-Ke 7-10	Jaakko
To-Pe 7-10	Jaakko
Ma-Pe 11-18	Josefiina
Ma ja Ke 18-20	Vapaa
Ti, To ja Pe 18-20	Vapaa
La-Su 7-16	Sastu
La-Su 16-20	Vapaa

[Abby]

Kaveireta kannattaa suosia aamutallien aikaan 5.1.2009

Hyräillen suljin avasin talli oven ja suljin oitis hälytyjärjestelmän.
Katsahdin talliin tyytväisenä, sillä aamutalli oli jäänyt tekemättä
parisen viikkoa. Avasin hymyillen valot ja kuulin väsyneitä
hörähdyksiä siellä täällä. Ne saivat minut hyvälle päälle ja
tallustelin peremmälle. Rapsutin hetken Antun turpaa, mutta
sitten lähdin laittamaan ruokia.

- Tässä siulle poika, naurahdin Leeville, joka hörähti
tyytyväisenä. Taputin sitä kaulalle ja siirryin Myntin karsinaan.
Tamma katsoi minuun epäluuloisena, mutta hyräillen kaadoin
tammalle ruoat. Seuraavaksi suuntasin Bertin karsinaan ja herra
vastaan otti minut hörähdyksellä. Pian kuitenkin kaatelin
nopeasti kaikille ruoat.

Katsahdin sisälle Pellan karsinaan ja luikahdin sisään. Kaadoin
tammalle ruokaa ja sitten käännyin Hillan puoleen. Annoin kaikille
aittalaisille nopeasti ruokaa ja kävin hakemassa heille vielä
nopeasti heinät. Rapsuttelin hetken Taigan pehmeää turpaa,
mutta sitten kiiruhdin takaisin talliin.

Pelästyin, kun heinä kottarit olivat kadonnet, mutta sitten kuulin
tutu äänen tallista. kiiruhdin sisälle ja katseeni osui virnuilevaan
Yuffiin. Nainen jakoi heiniä hevosille ja jutusteli jokaiselle pollelle
erikseen.
- Mites sinä näin aikasin herään, ihmettelin ja silloin Yuff näki minut.
- Siun seuraks, naurahti tyttö

Kun olimme nauttineet yhdessä aamukahvin, lähdimme
kuskaamaan polleja ulos. Kävin tyhjentämässä nopeasti aitan ja
sitten lähdin auttamaan Yuffia heittämään tallin hevosia ulos.
Pitelin tiukasti kiinni luimivasta Antusta, kunnes sekin herra
laidunsi tyytyväisenä kaverinsa kanssa.

- Tässä siulle, naurahdin Yuffille voitonriemuisesti.
Jätin toiset kottikärryt Yuffin hoiviin ja itse lähdin putsaamaan
yksityisten karsinoita. Aloin lauleskelemaan laulua ja pian kuulin,
myös Yuffin putsaavan karsinoita. Yhsi hyväpuoli saada kaveri
seuraksi aamutallia tekemään.

^{(jouduin kirjoitttelemaan jo nyt, sillä aamulla ei oikein kerkiä..)}

[Abby]

Väsyneitä kasvoja ja turpia 6.1.2009

Mietteliäänä rapsutin Aksua harjan alta. Väsynyt ruuna tökki
minua herkkujen toivossa, mutta pian lähdin kuitenkin laittamaan
hevosille ruokia. Tauon jälkeen en meinannut muistaa, mitä tuli
kenellekkin, joten olin ottanut mukaan muistilapun. Kännykkä
tärisi taskussani ja nopeasti tarkasti viestin:
"Älä vie Sikkeä ulos. T Pipsa"

Hyräillen kaadoin hevosille ruokia ja unisena jäin hetkeksi
seisomaan tallin käytävälle. Aivoni tekivät lyhyitä katkoja, mutta
en antanut sen häiritä. Pian kaikille oli tallissa jaettu ruokaa ja
suuntasin aitalle. Aittalaiset ilahtuivat ruoasta, vaikka Hilla
katselikin minua arastellen. Jaon aittalaisille heinät samalla ja
lähdin takaisin tallin uumeniin.

Surullisena ähkäisin, kun viimeinen kahvitippa oli juotu. Nousin
ylös pehmoiselta sohvalta ja lähdin tallustamaan alakertaan.
Rappusissa törmäsin yhtä väsyneeseen Anneen.
- Mukava aamu?, kysyin haukotellen.
- Ei tänään, vastasi nainen huokaisten.
- Samat, naurahdin ja jatkoin matkaani alakertaan.

Pitelin tiukasti kiinni intoilevasta Taigasta. Hilla katseli
epäluuloisena ystävääsä, kunnes molemmat ravaisivat tarhassa.
Lähdin hakemaan seuraavaa hevosta tallista ja katseeni osui
juonikkaaseen Mynttiin. Huokaisten tartuin tamman riimusta ja
lähdin kuljettamaan sitä ulos. Pian kaikki hevoset kököttivät
tyytyväisenä omassa tarhassaan.

Epätoivoisena tuijotin kottikärryjä ja toivoin, että ne liikkuisivat
itsestään. Kuitenkaan mitään ei tapahtunut ja se sai minut
tarttumaan niihin. Kaappasin matkaani talikon ja kuskasin
kottikärryn Kallen karsinalle. Vielä hetken katselin unisena
karsinan seinää, mutta pakotin itseni kuitenkin hommiin.

Vihdoin karsinat oli siivottu ja olin saanut heräiltyä. Melkein
reippaana pystyin jo tarttumaan luutaan, joka kannusti minua
lakaisemaan lattia. Aloin sukimaan heiniä ja roskia pois tallin
lattialta, vaikka eteninkin hitaasti.
- Tarvitseekos Abby apua, kysyi Nana hymyillen.
- Apu kelpaa aina, puuskahdin ja tyttö liittyi seuraani.

[Carkki]

tiistai 6. tammikuuta -09, Iltatalli àla Carkki

Sekoittelin kaiken maailman mössöjä hevosille, sillä olin lupautunut hoitamaan tiistain ja torstain iltatallit.
"...Sikelle tuosta tuon verran, Leeville tätä, Myntti.. öö.. ei tätä.." mumisin ääneen ja hätkähdin kuullessani takaani äänen.
"Moi, hei älä anna Sikelle jooko ruokia vielä kun käyn sen kanssa vielä hiukan maastossa, sellaisen yömaastoilun", Pipsa sanoi takaani ja hymyili leveästi.
"Oki", vastasin lyhyesti ja jatkoin kokkaamista.
"Juu, voit laittaa ruoat sen kuppiin, mutta vasta kun oon vieny sen pois, oolrait?" tyttö kysyi.
"Jeps", vastasin vielä ja kuulin oven pamahtavan takanani kiinni. Kaadoin yksitellen sankoista ruoat karsinoihin, paitsi en tietenkään Sikelle. Rensun ja Bladen ruoat meni vielä sekaisinkin ja jouduin kuuraamaan kupit extratyönä.
"Heinät vielä", sanoin itsekseni ja täytin heinäkärryt paaleilla. Sitten kuskasin karsinoihin hiukan naposteltavaa ja saatoin harkita hevosten sisälle hakua.

"Aloillasi Myntti!" komensin teiskaavaa varsaa. Ihmettelin sen hoitajan Liinan kärsivällisyyttä aina, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Kääräisin riimunnarun turvan ympäri ja nykäisin narusta tamman yrittäessä nousta kahdelle jalalle.
"EI", sanoin jämerästi ja tamma laskeutui neljälle jalalle.
"Hyvä tyttö, mennään!" sanoin avatessani portin. Samassa nuorukainen kiskaisi narusta minut melkein kumoon, mutta tarrauduin porttiin.
"Älä jooko irti päästä", anelin portilta ja tunsin itseni täysin mielipuoleksi. Portti ei pettänyt luottamustani ja tammakin rauhoittui pian. Samassa kuulin takaani räjähtävän naurun.
"Hihii, et parempaa partneria ittelles keksinyt!" Abby nauroi, tai no kiljui.
"Hei tää on sit luottamuksellista tietoa", sanoin taputtaen uskollista porttia. Nainen vaipui maahan kaksinkerroin vääntyneenä, mutta kävelin korskuvan pikkutamman kanssa ohi. Abby hiljeni ja lupasi vakavalla äänellä olla hiljaa. Ja senkö muka uskoisin, ehen!

Ja kuinka ollakkaan, viimeisen hevosen, toisin sanoen Jambon, mussuttaessa viimein heiniään, oli juoru lähtenyt liikkelle, kun saavuin kaikki hommat tehtyäni ulos.
"Et muuta miestä löytänyt, portti sai kelvata", Anne sanoi vinkaten silmäänsä.
"No on seki parempi ku joku oikee, niinku Krister, Jaakko ja Kristian!" kivahdin nauraen takaisin.
"Kristeristä et puhukkaan, mun mies!" Anne tokaisi kuuluvalla äänellä ja lehahti punaiseksi.
"Jaajaa, siksikös se kesällä yläosattomissa kulkee", sanoin mietteliäästi kääntäen muutaman aikuisen tuntilaisen huomion.
"Hiljaa", Anne kuiskasi ja käski minut pois. Kikatellen suljin ovet ja häivyin kotiin.

[Abby]

Hyvää huomenta aamu! 7.1.2009

Päätärapsuttaen yritin muistella mitä kenellekkin tuli. Tauon
jälkeen pääni oli mennyt pyörälle ja se sai minut menettämään
malttini. Puuskahdin vihaisena itselleni, mutta jatkoin silti
muitilapun avulla ruokien jakamista. Pian kaikki olivat omissa
ämpäreissään. Huokaisin tyytyväisenä ja lähdin kuljettamaan
niitä polleille.

- Hyvää huomenta aittalaiset, hymyilin ja kaadoin Taigalle ruokaa.
Tamma ahmaisi ruokaaa suuhunsa ja mussutti sitä tyytyväisenä.
Annoin nopeasti Hillalle ja Pellallekkin purtavaa. Kuskasin aittaan
vielä heinää, ettei tarvitsisi rampata sitten seuraavalle käynnille.
Huokaisin tyytyväisenä ja lähdin antamaan muillekkin polleille
aamu heinät.

Istuskelin hörppimässä kahvia hiljaisuuden keskellä. Huokaisin
tyytyväisenä ja tunsin kuinka lämmin kahvi lämmitti minua. Pian
kuitenkin pongahdin ylös ja lähdin kulkemaan alakertaan.
Hevoset oli vietävä ulos.
- Huomenta, hymyilin Annelle joka saapui talliin.
- Huomenta huomenta, kuulin hänen sanovan.

Pyyhkäisin hikeä otsalta ja katsahdin varpaisiini. Aksu oli astunut
ainakin kahdesti niiden päälle, kun se oli ollut innoissaan
ulospääsystä. Kivusta voivotellen palasin talliin ja tartuin mitään
miettimättä kottikärryihin. - Täältä tullaan karsinat, huokaisin ja
laitoin talikon lepäämään kottikärryihin.

Lakaisin tallin lattiaa hyräillen ja nautin vielä hetken
hiljaisuudesta. Kohta tulisi jo melkein kiire, mutta hevosille
minulla olisi aina aikaa. Katsahdin käytävän päähän, joka ei ollu
tosiaankaan kaukana. Nopeensin vauhtia ja suin tuhatta ja
sataa lattia.

[Carkki]

torstai 8. tammikuuta -09, Humppappaa, humppappaa

"Aloillas Leevi!" tiuskaisin hyörivälle orille, ennen kuin laskin sen Bertin luokse tarhaan. Pyyhin hikeä otsalta ja kävelin takaisin tallin lämpöön. Suljin painavat ovet ja häädin yli-innokkaat hevosten katselijat muualle. Ainoastaan muutaman hoitajan jätin lekottelemaan hoitajien huoneeseen. Muiden nauttiessa olostaan, minä otin taas päälle kaksikymmentä sankkoa, joihin tunkisin jälleen ties mitä sörsseleitä. Aivan pelottikin ajatella, mitä hevosille tungetaan.
"Manki, valkosipulia, häh, valkosipulia? Ai niin joo, joku juttu silläkin oli. Myntti..." pälpätin yksikseni, jotta saisin hiljaisuuden katoamaan.
"Ja viimeinen..." lopettelin viimein urakkani kokkaamisessa, jossa en kertakaikkiaan loistanut. Tällä kertaa en saanut sotkettua ruokien tulevia saajia, vaan kuskasin kaikki tismalleen oikeille paikoille.

"Heissan tyttöset, oliskos innokkaita lakaisioita?" kysyin asteltuani hoitajien huoneeseen.
"No hyvä, Pipsa, Nana, Driimi, Sanni, Liina ja kuka se siellä pöydän alla, no mutta! Mitä aikuiset ihmiset Abby pöydän alla tekee, sinä kans!" jatkoin ladellen ohjeita ennen kuin kukaan kerkeäisi vastustelemaan.
"Mutta..." Pipsa aloitti vaativasti, mutta vastasin heti:
"EI mitään muttia, nyt lakaisemaan!" Niinpä palasin talliin ja lakaiseminenkin sujui nopeammin isolla porukalla.
"Haluatte varmaan palkaksi hakea muutaman heppasen sisälle?" kysyin ja kaikki huudahtivat iloisesti.
"Täts rait, Pipsa, ota sinä Floora, Sikke, Pampu ja Siiri, Nana ottaa Antun, Tiian, Palmin ja Pellan, Driimille Blade, Kalle, Blondi ja Eppu, Sanni Aksun, Pikun, Humun ja Taigan, Liinalle Myntti, Manki ja Riina. Me Abbyn kanssa otetaan loput yksärit ja Bert. Okei, hommiin!" huudahdin tarkkana kuunteleville ihmisille.

"Ota sä Bert ni mä otan Läävin", sanoin Abbylle kun olimme tallanneet tien kohti oritarhaa, jossa oli ori ja ruuna. Abby nyökkäsi ja kiikutimme pariskunnan sisälle. Abby suunnisti kohti isoa Luytä ja minä pientä valkoista Hillaa. Sentti ja Sera pääsi Abbyn hoiviin, mutta otin itse Topin, joka teiskui Blondin kiiman vuoksi. Kaikkien hevosten mussutellessa ruokiaan me orjat hyvästelimme tallin ja painuimme peiton alle nukkumaan.

[Abby]

Hullua sorttia osataan olla jo aamulla..! 12.1!

- Orja vaiko en, sitä sanaa lainkaan tunne en, huokaisin samalla
kun lakaisin tallin pölyistä lattiaa. Tänään minua ei kiinnostanut
juoda tippaakaan kahvia, vaan hoitaa aamutalli kunnialla
päätökseen. Kuuntelin, kuinka tyytyväisenä hevoset mussuttivat
ruokiaan ja pärskähtelivät väsyneen oloisena. Pyyhkäisin hikeä
otsaltani ja ajattelin tämän päivän menoja. Kaikki taitavat olla
täällä Seppeleessä.

Pian tallin lattia kiilti aurinkoisesti, vaikka se ei mikään kauniin
värinen ollutkaan. Lättäsin käteni päähän, kun älysin tehneeni
suuren virheen. Tietenkin hevoset sotkisivat tallin aina vain
uudelleen. Kuitenkin tartuin sanattomana riimunnaruun ja lähdin
ensin kuljettamaan ulos pientä aittakolmikkoa.

Ajattelin kuinka tyhmältä näytinkään, kun yritin saada
temppuilevaa Anttua käyttäytymään. Avasin portin väsyneenä ja
päästin Antun laukkaamaan tarhaa ympäri parin pukin kera.
- Perkule, kun tää tehdään vaikeaksi, vaikeroin ja palasin
hakemaan ulos vielä paria muuta hevosta.

Pian tartuin kottikärryihin hyräillen ja lähdin kuljettamaan niitä
ensimmäiseen karsinaan. Epätoivoisena katselin Myntin
sotkemaa likaista karsinaa. - Tätä puunaan vielä ensiviikolla,
tuhahdin ja tartuin talikkoon. Annoin itselleni määräajan, milloin
minun pitäisi olla valmis. Minulle alkaisi tulemaan pikkuhiljaa
aikamoinen kiire.

Puolitoista tuntia kului karsinoita siivotessa. Katsahdin tallin
lattiaan, joka ei ollut niin huonossa kunnossa kun olin ensiksi
ajatellut. Suihkasin parin kökkäreet ja heinät pois lattialta,
kunnes koko homma oli tehnyt. Kiittelin itseäni tyytyävisenä ja
katselin tyhjää tallia. Vihdoinkin olin onnistunut tekemään kaiken
määrä ajassa.

(Ei aamulla tosiaankaan aikaa xD)

[Abby]

Nana pelastaa.. 13.1.2009

- Ensikerralla voisit vaikka varoittaa Leevi, murahdin ja kaadoin
lopulta ruoat rikkinäiseen ruokakuppiin. Tälläkertaa olin aloittanut
aitasta ja Leevi oli viimeinen joka ruokaa oli tarvinnut.
Tympääntyneenä lähdin hakemaan tallin hevosille heiniä, vaikka
mielessäni kirosin ruokakuppia.

Kapusin portaat ylös oleskeluhuoneeseen ja väsyneenä löhähdin
sohvalle istumaan. Huokaisin syvään ja ajattelin, mitä tekisin
seuraavaksi. Tiesin toki, mutta aivoni eivät suostuneet
tottelemaan kunnolla.
- Huomenia, kuului Nanan suusta kun tyttö avasi oleskeluhuoneen oven.
- Huomenta vaan, hymyilin vaisusti vastaukseksi.

Olimme jakaneet tehtävät nyt Nanan kanssa puoliksi. Nappasin
Pellan karsinastaan ja lähdin kiikuttamaan sitä tarhaan. Hetken
seisoin paikallani, ennenkuin älysin vielä myös Hillan ja Taigan
ulos. Lähdin sen jälkeen löntystelemään talliin. Sillä yksityistenkin
pitäisi saada raikasta ilmaa.

Kun kaikki hevoset olivat ulkona hyröillen Nana tarttui
kottikärryihin. Katsahdin tyttöön kysyvästi, mutta hän oli jo
kadonnut siivoamaan lisäosan bokseja. Sanattomana kohdistin
suuntani heti aitalle, että siitä päästäisiin ainakin ensimmäiseksi.

- Tepä olette aikaisin, kuului Jossun ihmettelevä ääni.
Talli pöllysi pölyssä ja kurkistin sen seasta, unisen näköistä
tyttöä. Heilautin hänelle kättä, mutta jatkoin kuitenkin tallin
käytävän putsailua. Enään pari metriä tarvittaisiin ja olisin
suorittänut pakollisen tehtävän.

[Shinqua]

Kävelin talliin ja rupesin töihin hetimiten. Putsasin karsinat, jotka olivat vielä likaiset ja sitten menin rehuvarastoon.

Laitoin jokaisen hevosen ruuat omiin kuppeihin ruoka-ohjeen avulla. "Pellalle kivennäisiä....". Kun ruuat olivat ämpäreissään, vein ne karsinoihin, joihin ne kuuluivatkin.

Sitten hain pari riimunnarua ja lähdin hakemaan hevosia ja poneja tarhoistaan. Päätin ottaa ensin aittatallin asukkaat, joten hain yhden riimunnarun lisää.

Kipitin Taigan, Hillan ja Pellan tarhoille. "Saalistin" ponit kiinni ja vein ne karsinoihin nauttimaan iltapalaa.

Sitten hain Seran, Flooran, Siken, Blondin ja Pampulan, jotka asuivat tallin uudessa siivessä. Tammat tulivat nätisti, myös uudet pollet Floora, Sera ja Sikke.

Loputkin sain sisään hienosti ja ruokien jälkeen jaoin heinät kaikille. Sitten sammutin valot ja aktivoin hälytysjärjestelmän.
-Hyvää yötä, mussukat, huudahdin vielä tallin ovelta.

[Sastu]

Sunnuntain aamutalli 18/1/09

Tallin ovi rämähti auki voimakkaan vetoni seurauksena.

- Huomenta hevoset!

Karsinoissa alkoi kuulua liikettä. Jambo kömpi makuultaan ylös, samoin Blondi. Kaikkien päät olivät kääntyneet käytävää kohti. Rapsutin läheistä Siiriä otsasta ja menin rehulaan.

Jaoin väkirehut jokaiselle hevoselle, aittaan ja talliin, ja sillä aikaa kun ne mutustelivat ruokiansa kuljetin kottikärryissä monia heinäpaaleja tarhoille. Jaoin tarhoihin aamuheinät valmiiksi ja tarkistin, että vesipisteestä pystyi juomaan. Rikoin heikon jään veden päältä.

Kun palasin posket punaisena talliin ja aitan hevoset olivat syöneet ruokansa. Heitin aluksi aittatallin ponit tarhoihin ja kiikutin muutkin hevoset pihalle, ennen kuin ne alkoivat meuhkaamaan siitä, että muut mutustelivat jo ulkona heiniä.

Sain kaikki hevoset pihalle. Lakaisin tallin käytävän ja päätin pitää tauon ennen kuin alkaisin putsata karsinoita.

-Sastu

[Abby]

Nopeaakin toimintaa aamutallin aikaan.. 19.1.2009

- Tässä sinulle, tässä sinulle, toi sattuu olemaan siulle ja tämä
vielä sulle. Ohhoh, täällä vielä siullekkin, jakelin ruokia lisäsiipeen.
Hetken rapsuttelin ihmeissäni pienen Pampulan silkkistä turpaa,
ennenkuin aivoni alkoivat taas toimimaan.

Työnsin heinää täynnä olevaa kottikärryä kohti aittaa, jossa
kolme kärsimätöntä pientä ponia odotti jo heiniään. Hyräillen
heitin kaikille heinää ja hetken nojasin Taiga ponin oveen. Tämä
aamu ei tosiaan ollut parasta laatua. Nyt karsinaan aamuheiniä
ja seuraavaksi tarhoihin, vaikka jo siinä mennessä olisin varmasti
jo kuollut.

Kurkistin talliin sisään ja huomasin joidenkin hevosten vielä
napsivat loppuheiniä karsinasta. Riimunnarun kanssa tulin
hyräillen talliin ja poimin ulos ensin niitä, jotka olivat jo syöneet
kaiken.
- Hyvää tarhailua, toivotin Antulle.
Pian enään lisäsiipi ja aitta, niin pahin olisi ohi. Siis minun
kirjoissani.

- Jos minä olisin hevonen, kiusaisin kyllä aamutallin tekijää
pahemmin, kihisin kun siivosin karsinoita.
Kuskasin kahden karsinan jälkeen kärryt lantalaan ja takaisin. Se
alkoi tuntua jo selässäni, mutta en antanut sen häiritä ainakaan
pahasti. Katsahhdin kelloon, joka näytti kohta yhdeksään.
- Olinpas nopea. Enään lisäsiipi, hihkaisin iloisena ja lähdin
kulkemaan taas lantalaan.

Lakaisin hiljaa tallin lattiaa, joka oli hevosten jäljiltä hyvin
likainen. Hyräilin samalla lauluja, mitkä pisti milloinkin päähäni.
Pian koko talli olisi taas kerran siivottu ja minä pääsisin
pahimmasta pälkähästä miltein helpolla. Viimeisen vedot, niin
pääsisin nauttimaan aamukahvin ilman ongelmia.

[Shinqua]

Su 18.1.09 Hiukan myöhäs

Kävelin rauhassa tallin lämpöön, jossa odotti pari likaista karsinaa. Putsasin likaiset karsinat niin nopeasti kuin voin, ja menin sitten järkkäilemään hevosten ruokia rehuvarastoon.

-Hyvää iltaa, Kinkku, sanoi tallin ovelta Jossu.
-Iltaa iltaa. Tulitkos minua auttelemaan iltatallin hoidossa? kyselin.
-Kyllähän mie voisinkin, Jossu vastasi.

Kävelimme yhdessä rehuvarastoon ja aloimme järkätä hevosten ruokia ämpäreihin. Kun ruuat olivat ämpäreissään valmiina, veimme jokaisen omaan karsinaan. Sen jälkeen veimme heinät karsinoiden nurkkaan.

Kun heinät ja ruuat oli laitettu ja kaikki muu tarvittava tehty, niinkuin harjattu käytävä, haimme Jossun kanssa riimunnarut ja kipaisimme hakemaan polleja tarhasta. Ekana otimme aittaponit, eli Hillan, Taigan ja Pellan. Jossu otti Hillan, joten mie talutin Taigan ja Pellan.

Muut ponit otimme nopeasti sisään, samoin hevoset. Anttu yritti tosissaan leikkiä ihmis-syöjää, muttei onnistunut. Jambo sen sijaan litisti varpaani ja Sera vetäisi minut lumihankeen. Onneksi oli Josefiina auttamassa.

Kun pollet olivat sisällä, olimme iloisia. Sammutimme valot ja aktivoimme hälytysjärjestelmän. Toivotimme poneille hyvät yöt ja lähdimme kohti bussipysäkkiä.

[Abby]

Apua saa pyytämättäkin.. 20.1.2009

- Sastu? kysyin äimilläni kun tyttö jakeli hevosille ruokia.
- Sie se olet myöhässä, virnisti tyttö iloisesti.
- Juujuu, sori, naurahdin ja liityin seuraan.
Lopuksi jaoimme ruokia yhdessä ja raahauduin vielä heinineen
aitalle. Tervehdin iloisesti pientä Hillaa ja muita kumppaneita.
Läksin jakelemaan hevosille aamuheiniä samalla, kun Sastu
avuliaasti suuntautui tarhoille.

Huokaisin syvään ja istuin hiljaa oleskeluhuoneessa.
Kärsimättömästi Sastu heilutteli jalkojaan ja vilkaisi vähänväliä
kelloon. Itse nautin kuumasta aamukahvista, joka lämmitti
mukavasti jäätyneitä käsiä. Nielaisin kuitenkin viimeisetkin kahvit
lopulta ja se sai tytön hyppäämään ylös.
- Eipä kiirehditä, naurahdin.
- En minä tylsyyteenkään halua kuolla, vastasi tyttö nopeasti.

Talutin Hillaa ja Taigaa kohti tarhaa, jossa Pella odotti niitä jo
kärsimättömänä. Taputin vielä Taigaa kaulalle, ennenkuin päästin
senkin tarhailemaan kavereidensa kanssa. Palasin sitten talliin,
josta saisin vielä lisäsiiven heittää ulos. Tallissa Sastu vei
viimeisiä tallinhevosia, lukuunottamatta Seraa kumppaneineen.

- Karsinat, hihkaisin ja se sai Sastun naamalle ällistyneen ilmeen.
- Kuka niistä pitää? kysyi hän nopeasti.
- Abby niminen ihminen, naurahdin.
Aloitin lisäsiivestä ja parkkasin kottikärryt Flooran karsinaan.
Tämähän sujuisi mukavasti, kun oli vielä apuakin mukana.
Kuskauduin heti lantalaan ja takaisin. Tuntin epämiellyttävän
pistoksen taas selässäni, mutta se ei estäisi aamutalliani.

Suhasin tallin lattiaa ja oli päästänyt Sastun viimeisestä
hommasta. Tyttö suuntasi heti hoitelemaan omaa hevostaan,
kun minä taas jousuin lakaisemaan lattioita. Hyräilin kuitenkin
hymyillen ja valittamatta suhin lattiaa. Kiristelin hampaitani, kun
käsissä alkoi se tuntua, mutta itse olin tähänkin lupautunut.

[Abby]

Aamutallia tyhmissä merkeissä 21.1.2009

Katsahdin hevosiin, jotka söivät tyytyväisenä ruokiaan, joita olin
niille laittanut. Tälläkertaa en istunut kahvilla yläkerrassa, vaan
lakaisin lattioita, jossa ei ollut sitten minkään valtakunnan järjeä.
Väsyneenä tuhahdan ja jatkan luudalla huiskimista. Samalla
odottelen, että hevoset olisivat syöneet jaolisivat valmiita
lähtemään ulos.

- Soo Anttu nyt, ärähdän hiljaa hevoselle.
Lopulta päästän Antunkin tarhaan, sillä hitaimpana, se oli saanut
rouskutella aamupalansa rauhassa loppuun. Mietin vielä
puuttuiko ketään ja päähäni napsahti aitta. kiiruhdin aitalle
viemää kolmea kärsimätöntä ponia ulos.

Vihdoin tartuin kottikärryihin ja työnsin ne suoraan lisäsiipeen.
Vaihtelun vuoksi aloitin Seran karsinasta ja aloin hyräillä
ajankuluksi laulua. Irvistin hiljaa kipeälle selälleni ja pian pääsin
kuskaamaan ensimmäinstä satsia lantalaan. Tätä vauhtia olisin
vasta huomenna valmis.
- Hop hop Abby, kihisin itsekseni kun palasin talliin.

Katsahdin tyytyväisenä tallia, joka oli siivottu. Ainoastaan tallin
käytävä oli hevosten jäljiltä samanlainen mitä se oli ennen kuin
sen lakaisin. Huokaisten tartuin luutaan ja aloin suihkimaan
roskia pois. Tästä aamusta tuli oikea tupla vuoro kun tyhmyyttäni
pelleilin.

[Sastu]

Lauantain aamutalli 24.1.09

Täydellinen, hiljainen rauha, jonka rikkoo vain hevosten rouskutukset. Olin ruokkinut hevoset ja nyt istuin rauhallisesti, Antun karsinaan nojaten, maassa. Kuuntelin silmät kiinni ääniä, haistelin hajuja. Tuttuja, turvallisia hajuja.

Yhtäkkiä alkoi kuulua piipitystä, ihan kuin linnun ääntä. Avasin silmäni ja katsoin ympärille. Huomasin Lisäsiiven luona pienen, pelokkaan möykyn.

- Lintu, kuulin itseni kuiskaavan.

Nousin hitaasti ylös, ja lähestyin hiljaa ja rauhallisesti lintua kohti. Se oli jäänyt kiinni talikkoon, eikä päässyt karkuun. Otin kaulahuivini kaulastani.

- Rauhassa, lintu pieni, raaaaauuuuhhhhaaaasssssaaaa, puhuin ihan hiljaa, niin hiljaa, ettei siitä meinannut saada selvää. Se oli heikko kuiskaus.

Kiedoin pienen, pelokkaan linnun kaulahuivini sisälle, ihan kuin kapaloon, ja irroitin pienen talitintin talikosta. Se oli jäänyt tiukasti kiinni, mutta hetken päästä sain sen irti. Pidin kaulaliinaa sylissäni, ja lintu lämmitteli siellä, vain pää näkyvissä.

Istahdin lattialle, ja annoin linnun lämmitellä rauhassa. Pidin kaulaliinaa sylissäni.
"Ai että se on suloinen" mietin katsellessani talitinttiä. Kalle kurotti kaulaansa, ja nuuhki korvat hörössä linnun suuntaan, pää olkapäälläni.

Meinasin nukahtaa, mutta Reegan ääni herätti minut.

- Mikä sulla on siinä, tämä kuiskasi. Näin, että hän oli värjännyt tukkansa.
- Pieni talitintti. Se oli juuttunut talikkoon ja oli ihan kylmissään.
- Oi, kuinka suloinen, Reega sanoi hiljaa hymyillen. Tämä istui viereeni, ja ihan kiinnikkäin katsoimme lintua. Kallekin katseli, ja piti päätään minun ja Reegan välissä. Istuimme siinä, ihan hiljaa, nauttien toistemme lämmöstä.

-Sastu