**Tallikirja 2009**

[essi]

SÄIKYTTELIJÄT!
Pe:26.6.

Pyörähdin pyörälläni seppeleen kauniiseen pihaan iloisena. Syynä ilooni oli, että oli kaunis aurinkoinen ja ennen kaikkea lämmin päivä tehdä iltatalli.

Hyppäsin pyöräni selästä ja laitoin sen pyörille olevaan telineeseen. Avasin Seppeleen tallin oven ja vastaani tuoksahti ihana hevosten tuoksu. Huomasin että talli oli täysin karmeassa kunnossa. Huomasin myös vielä pari hoitajaa harjaamassa hoitsujaan, jotka oli tullut tunnilta juuri.

Paikalla ei kuitenkaan ollut hirveästi porukkaa, mutta se häiritsi minua paljon omissa hommissani.
-No niin tytöt nyt kotiin kun hevosille tulee kuuma, sanoin tytöille jotka huomasivat juuri minut.
-Ihan kohta harjaamme nää loppuun. Mee toimistoon nauttii munkkia ja kahvia, yksi tytöistä sanoi minulle.
-Okei, mutta kun tulen teitä ei saa enää näkyä täällä, sanoin tytöille.
-Joo, kiitos, tytöt sanoivat kiltisti ja jatkoivat harjaamista.

Astuin toimistoon jossa oli pari hoitajaa juomassa kahvia ja syömässä uunituoreita munkkeja.
-Hei jättäkää mullekkin! Huudahdin ja otin kupin kaapista ja keittimesta kahvia
Istuuduin pöydän ääreen kuuman kahvin kanssa. Otin kahvin seuraksi makean ja täydellisen munkin. Kun olin valmis ja lähdin takaisin tallin puolelle. Siellä oli ihanan hiljaista kun hoitajat olivat lähteneet. Kohta lähti loputkin toimistosta omiin koteihinsa ja minä jäin yksin talliin.

Järjestin kaikessa rauhassa hyräillen jotain biisiä.
-PÖÖ!, Kuulin takaani yhtäkkiä karjaisun.
-IIIK!, Kiljaisin täysiä kun tunsin kädet olallani.
Käännähdin pikavauhdilla ja näin jonkin epämääräisen hupun ja mustat aurinkolasit päässä olevan pojan tai miehen.
-Kukas sä oot?, Kysyin ihmeissäni.
-No, arvaa hyvänen aika, kuulin äänessä naurua.
-Öö, emmä tiedä, sanoin epäröiden katsoen edelleen säikähtäneenä.
-No, olen melko useasti seppeleessä, se arvuutteli mulle.
"Ei se ainakaan Jaakko tai Artsi." Mietin ajatuksissani. Äkkiä tajusin aivoissani.
-Sä oot Se ihme Tappi! Huudahdin iloisena.
-Tietty mä Tappi supermään oon! Huusi Tappi ja tökkäisi hupun pois päästään ja aurinkolasit silmiltään.

-Mietinkin et kuka toi on, sanoin vähän ajan kuluttua kun olimme vähän jaaritelleet.
-PÖÖ! kuulin takaani taas kun Tappi oli mennyt hakemaan tarvittavansa Jossulta päätalosta.
-IIK! Huusin täyttä kurkkua samalla kääntyessäni.
Huomasin Kristianin iloisen virnistyksen takanani.
-Voi saamari, manasin ääneen.
-No, mitä nyt?, Kristian kysyi.
-Mut on säikytetty jo toisen kerran, kerroin Kristianille.
-No hei, relaa tää oli suunnitelma mulla ja Tapilla, naurahti Kristian.
-MITÄ!, Huudahdin ja tönäisin Kristiania kylkeen leikkisästi.
-Oli pakko, se myönsi ja teki lähtöä.
-Moikka, sanoin sille ja lähdin samalla oven avauksella hevosien luo.
-Moikka, sanoi Kristiankin ja lähti.

Ruokin hevoset jokaisen hyvin ja vähän taputtelin. Pääsin talliin kun kello oli jo puoli kahdeksan. Kiipesin heinä vintille ja heittekin pari paalia alas. Kiipesin itsekin alas ja aloin raahaamaan heinäpaaleja laitumelle. Heitin heinäpaalit laitumelle ja otin narut pois ja lähdin tallia kohti.

Harjasin heinissä olevan tallin lattian ja tein lähtöä kotiin. Menin ulos ja activoin hälytysjärjestelmän. Huusin hevosille hyvää yötä ja polkaisin pyörän vauhtiin.

Loppu

[Maiss]

Lauantai 27.6. - Rakkautta ilmassa, vai onko?

Astuin sisään tallirakennukseen jossa näin Pipsan Pampulan karsinan ulkopuolella.
- Moi, sanoin tytölle joka hymyili.
- Ootko nähny Nanaa? Pipsa kysyi kun avasi Pampulan karsinan oven ja alkoi harjata ponia.
- En, miten nii? kysyin ihmeissäni.
- Ei mitenkää… Pipsa sanoi hymyillen salaperäisesti. Unohda.
Katsoin Pipsaa ja pudistelin päätäni, oli täällä salaperäistä.
Kävelin toimistoon ja katsoin ilmoitustaulua.
- Hilla koko päivän tarhassa, Josefiina lomalla, Anne poissa… luin ilmoitustaululta.
Kaikki olivat poissa, mietin kun kävelin katsomaan ketkä olivat tarhoissa.
- Hilla, Pella, Aksu, Pikku, Jambo, Blondi, Blade, Luy, Taiga, Sikke, Tiia, Sera, Anttu ja varsat, luettelin hiljaa.
Kävelin takaisin talliin ja huomasin että Shina talutti Humua. Kävelin ylös portaita mutta pysähdyin oleskeluhuoneen ovella.
- Tuutko auttaa mua Siirin kaa, Miro? kuulin jonkun sanovan oven toisella puolella.
- Vaikka, kuulin pojan äänen ja kuulin kuinka joku nousi sohvalta ja käveli ovea kohti.
Peräännyin nopeasti ja juoksin alakertaan ja ehdin juuri portaat alas kun ovi avautui ja Nana ja joku poika tulivat ulos.
Hymähdin. Tuota Pipsa oli tarkoittanut.

Kun aloimme hoitajien kanssa viemään poneja ulos Nanan kaveri Miro talutti Siirin tarhaan Nanan avustuksella. Minä itse vein Sentin.
Kun kaikki hepat olivat laitumella aloimme jakelemaan ruokia kaikkien hoitajien avustuksella. Onneksi hoitajia oli niin paljon niin homma sujui nopeasti.
Miro oli edelleen tallilla kun olimme antaneet ruuat ja kävelin sisään talliin ja aloin harjata tallin lattiaa ja tarkastamaan että kaikki harjat olivat oikeilla paikoilla.
Kohta kaikki hoitajat olivat jo menneet ja kun aktivoin hälytysjärjestelmän ja suljin tallin. Vain Nana ja Miro olivat vielä tallilla.
He jäivät tallille vielä sen jälkeenkin kun pyöräilin kotiin. En ollut viitsinyt ajaa heitä kotiin koska rakkautta oli selvästi ilmassa, vai oliko?

- Maiss

[Fiona]

Maanantai 29.6.09 - Poni ilta -

Ilta oli viileä ja ponit ja hevoset huiskuttelivat kärpäsiä hännillään, samalla kun söivät ruohoa. Olin tullut tänään tallille vähän oudommalla tavalla. Meinaan ratsain. Meinaan Laskulla! Se oli Cold Springin uusin tulokas ja halukas päästä jaloittelemaan, laidun päivän päätteeksi.! Jossu oli antanut minulle luvan laittaa sen poni tarhaan ponien seuraksi, kun itsekkin oli pieni päivänkakkara poni! Kävelin laittamaan Laskun suitset ja satulan aitauksen portin viereen ja putsasin hikeä otsaltani.
- Aika lämmin viellä, vai mitä? Kysyin Pellalta ja Taigalta jotka laidunsivat aidan vieressä. Muute ponit olivatkin kauempana minusta. Pella kohotti päätään ja hirnahti saaden vastauksen toisesta tarhasta Siiriltä.


Tallin hiljaisuus oli jotenkin aavemainen. Tallissa oli enään vain minä, Jossu ja Jaakko. Jaakko kylläkin löhöili oleskelu huoneen sohvalla syöden karkkia ja juovan limpparia.
- Nyt ylös siittä ja töihin! Jossu hätisteli poikaa, joka läikäytti Colaa vahingossa paidallee.
- Heiii!! Kato ny mitä teit!?! Jaakko sähisee ja nousee seisomaan. Hän hakee paperia ja putsaa märkää kohtaa.
- Sori, Jossu sanoo ja osoittelee ovea. - Mees ny sinne töihin..! Jaakko nostaa kätensä ylös ja lähtee tallin puolelle.


Kun kaikki hoitajat ovat lähteneet vien laitumille hevosille heinää ja tarkastan juomahanojen toiminnan. Hevoset saavat tänään jäädä laitumelle yöksi, koska on niin lämmin. Pikku ja Pella rapsuttelevat toistensa säkiä laitumen kulmassa, kun heitän heinää niille. Ne tulevat luokseni ja rapsutan niitä ennen kun ne alkavat laittaa heinää poskeensa. Käyn heittämässä heinää jokaiseen tarhaan ja menen sen jälkeen talliin sulkemaan valoja ja jakamaan tallissa oleville Palmikolle, Seralle ja Tiialle viellä ruokaa.
- Harmi kun te ette ole ulkona, mutta teillä on täällä varmasti parempi olla jos sataa, sanon hevosille ja vilautan niille hymyn.


Aktivoin hälyytys järjestelmän ja suljen tallin ovet. Menen hakemaan Laskua tarhasta ja puen sille suitset ja satulan päälle. Nousen sitten selkän ja ratsastan kotiin.

[Fiona]

Tiistai 30.6.09 -Shettiket? Missä shettikset!?!?!?! -


Ilta oli jo pitkällä ja talli oli suoraan sanoen autio. Vain Jossu ja Jaakko olivat viellä töissä tallissa.
- Menisit sie nyt kotiin vaan, sanoin Jossulle joka haukotteli ja oli todella väsyneen näköinen - Kyllä mie täällä pärjään vaikka koko yön! jatkoin ja laitoin harjan sivunpaan. Olimme kaikki kolme yhdessä lakaisemassa tallin käytävää, ennen kun jotkut hevosista tulee sisälle ja saan alkaa jakamaan ilta ruokia.
- Njääh.. Haluaisin kyll olla täällä. Kaunis iltakin, kun on.. Jossu sanoi ja haukotteli todella paljon.
- Et mene kuin parin metrin päähän! Tuonne pää taloon vaan... Ei se pitkä matka ole. Meen kyll ittekkin nyt, Jaakko sanoi ja katsoi ranne kelloa. Heilautti sitten kätään ja meni ulos. Kohta kuului vain auton kiihdytys tiellä.
- heippa vaan, sanoin hiljaa ja jatkoin lakaisua.


Ilta oli todellakin kaunis. Jossu oli jo lähtenyt ja olin hakenut Palmikon ja Kiiran sisälle. Sera oli kanssa sisällä, mutta Siiri puuttui. Samoin Pampula. Otin kaksi riimunnarua läheisestä karsinan ovesta, joka osoittautikin Siirin ja Pampulan poni boxiksi! Lähdin tepastelemaan kohti poni tarhaa. Pella ja Taiga laidunsivat portin vieressä kaksin. Muut ponit olivatkin kauempana. Erotin suurempien ponien keskeltä Siirin ja Pampulan. Avasin siis portin ja lähdin kohti isompaa porukkaa.


Taputin Pikkua ja Janusta.
- Heippa pikku höpönassut! Mitäs teille kuuluu. Te saattekin olla pihalla ja nauttia laiduntamisesta vainakin koko yön!
Taputin molempia viellä ja lähdin sitten etsimään kahta shettistä. Kiertelin ja kaartelin ponien seassa. Ja aina kun ''tajusin'' löytäneeni ne, ne osoittautuivatkin toisiksi poneiksi. Kun koko tarha oli katsottu, aloin jo todella huolestua.


Kävelin takaisin talliin tarkistamaan kaikki tyhjät karsinat. Viimeisen karsinan kohdalla huomasin sieltä kuuluvan jotain... Kurkistin oven yli ja tarkastelin sisältöä. En kuitenkaan nähnyt mitään mikä oli todella harmillista. Avasin oven ja tunnistin sen ''asukkaiksi'' Siirin ja Pampulan! Olin todella onnelinen löytäessäni ne! Jossu oli jo varmaan kerennyt tuomaan ne sisään. Talutin ponit kuitenkin omaan karsinaansa ja huokaisin syvään helpotuksesta.


Heitin paalin heinää ponitarhassa oleville poneille ja ja tein näi jokaiseen tarhaan. Tarkistin tarhojen porttien kiinnitykset ja siirryin sitten jakamaan ruokaa tallissa oleville poneille. Kun kaikki oli viimein valmista Laitoin valot pois, hain tavarani, lukitsin ovet ja aktivoin tallin hälyytys järjestelmän. Otin sitten pyöräni ja lähdin ajamaan kotia kohti!

[essi]

KAAOS! 1.7 18-21 KE

Talli oli tältä seisomalta tyhjä. Hevoset olivat pureskelemassa vihreää ruohoa laitumella rauhassa, mitä nyt välillä katsahtivat tiellä meneviä ihmeellisiä modeneita. Talli oli kaunis veroinen ratsastusskoulu missä oli monta hevosta ja hoitajaa josta löytyy myös hengailijoita joihin minäkin tällä näkymin kuuluin.

Avasin tallin oven siellä ei ollut kuin kaksi henkilökunnan jäsentä Jaakko ja Josefiina. He katselivat hälytysjärjestelmää mikä oli mennyt rikki kun se oli tippunut ovea avatessa.
-Terve, sanoin iloisesti.
-Moi, tervehti Josefiina.
-Hyvää iltaa, sanoi Jaakko joka kurkotteli tikapuilla.
-Miten pahasti se on mennyt rikki? Kysyin Josefiinalta.
-Melko pahasti pitäisi varmaan ostaa uusi, kertoi Josefiina huolestuneena.
-Eiköhän tämä nyt ala toimimaan, kertoi Jaakko joka juuri pyöritti ruuvia kiinni ruuvimeisselillä.
-Hyvä nyt kaikki ulos niin Jaakko yrittää murtautua tänne! Sanoi Josefiina joka lähti ulos tallista.

Jaakko alkoi avaamaan ja väkisin tallin ovea.
-VIU VIU VIU! Huusi hälytysjärjestelmä.
-Jees, tuuletti Jaakko joka avasi lopulta tallin oven avaimella ja vaimensi hälytyksen.
-Hyvä Jaakko, kehuin Jaakkoa ja taputin häntä olalle.
-Kiitos, sanoi Jaakko rennosti ja otti tikapuut olalleen, ja lähti käplöttelemään kohti vajaa johon tikapuut viedä.

Otin luudan käteeni ja aloin harjaamaan likaista lattiaa miettien kaikkea kivaa. Harjasin juuri käytävää kun huomasin käytävällä hevosen kengän. En tiennyt kenen hevosen se oli niin jätin harjan seinää vasten nojaamaan ja juoksin päätalolle jossa Josefiina oli. Koputin isoon ulko oveen kovaa. Josefiina avasi tallivaatteet päällä oven.
-Terve mitäs sinä tulet? Kysyi Josefiina.
-Joltakin hevoselta on irronnut kenkä tallissa, kerroin ja näytin kenkää Josefiinalle.
-Voi ei, hevoset pitää ottaa karsinoihin ja katsoa miltä on irronnut kavio niin soittaa huomenna kengittäjälle.
-Selvä, menen hakemaan hevosia sisälle, sanoin ja lähdin kohti tallia.
-Tulen perästä katsomaanja hakemaan niitä myös! Huusi Josefiina vielä perään.
-Okei! huusin takaisn ja otin tallista riimunnaruja.

Kohta kaikki hevoset oli karsinoissa kun minä ja Josefiina oltiin tuotu ne. Nyt katsoimme keneltä heposelta oli kenkä irronnut. Josefiina katsoi Flooraa ja minä Reimaria. Vaihdoimme toisiin heposiin.
-Hei, kenkä on lähtenyt Tiialta! Huusin Josefiinalle joka lähti minua päin. Josefiina tarkasteli kaviota ja totesi että kenkä oli irronnut helposti.
-Mikä helpotus, huokaisin ja otin juuri riimunnarua kun ulkona alkoi satamaan.
-Voi, voi jätetään hevoset sisälle yöksi, sanoi Josefiina ja kysyi päärjäänköyksin jos lähtee paikalta.
-Pärjäänhän minä hyvn.

Menin juuri aulaan kun alkoi kuulua hirveää jytinää ja jätinää ylhäältä päin. Katsahdin heinävintillle päin ja sieltä tuli heinä paaleja kohti vauhdilla.
-IIIIIIIIIIIIIIIIIK! Kiljaisin kun ensimmäiset heinäpaalit törmäsivät minuun. Näin vielä viisi minuuutia eteenpäin kirkkaita tähtiä silmissäni. Ravistin päätäni ja tähdet katosivat. Hevoset katsoivat minua säikkyinä ja jotkun mitkä oli lähimpänä mutustivat heinäpaaleja. Otin äkkiä heinäpaalit hevosien turpien alta pois ja aloin heittelemään niitä vintille pökerryksissäni.

Mielessäni oli että kukaan ei saisi nähdä heinä kaaosta. Sain viidentoista minuutin päästä kaikki heinäpaalit vintille takaisn järjestykseen. Jätin vain neljä paalia alas että voisin jakaa ne hevosille. Irrotin paalinnarut heinistä ja jakoin kaikille hevosille saman verran. Aukaisin hanat ja sammutinkin. Sekoittelin juuri heiniä kun satulahuoneesta kuului ihmeellistä ääntä, askelia tavaroiden nakaamista.

Kävelin satulahuoneen ovelle ja avasin sen kaikki varusteet oli jotenkin otettu pois telineiltä laitettu huolettomasti mihin sattuu. Harjoja oli minnä sattuu pinteleitä ja suojia. Satulahuopia oli missä sattuu ja suitsia oli kaikissa nurkissa ja satuloita väärinpäin ja oikein päin sivuttinkin oi pari. Aloin keräämään tamineita pikavauhtia puhdistellen niitä roskista. Mielessäni oli samalla. KUKA HALUSI TEHDÄ MINULLE ILKIVALTAA?
Kuka halusi tiputtaa heinäpaalit niskaani ja kuka laittaa siivoamaan varustehuonetta.

Sain kaikki paikat samanlailla kuin olikin. Menin tallin puolelle ja aloin laittamaan ruokia hevosille. Hevoset söivät ruokaansa rauhassa ja eivät huomanneet mitään. Minä taasen tunsin että joku katsoi minua läheltä piilosta. Harjasin tallin lattian äkkiä puhtaaksi ja katsoin että paikat oli varmasti hyvin. Kun menin ulkoovelle tunsin että ilkivallan tekijä oli lähtenyt tallista ovesta mennen koska tallin ovi oli auki vaikka olin laittanut sen kiinni ettei roskia lentelisiä sisälle. Puhuttelin vielä jokaista hevosta rauhallisesti. Lopuksi vielä tarkastin heinävintin ja satulahuoneen että kaikki olisi hyvin. Activoin hälytysjärjestelmän ja painoin tallin oven kiinni. Lähdin pyörälläni pikavauhtia rauhottuneena jo kotiin. Vilkaisin vielä kerran tallia enen kuin se katosi mutkan taakse.
Loppu

[essi]

6.7.09 MA. NAURUA!

Avasin kotini ulko-oven sepposen selälleen. Kaikki olivat lähdössä yhtäaikaa jonnekkin ja yleensä siitä koitui kaaos, kun kaikki olivat yhtäaikaa joka paikassa. Juoksin pyöräni luokse iloisena. Olin juuri polkaisemassa pyöräni vauhtiin kun isosiskoni Shinqua huusi jotain.
-Kumini on mennyt puhki! Shinqua karjui vajasta.
-No, miten pahasti? Voiko sillä ajaa? Lauri kysyi joka meni katsomaan rengasta.
-No ei todellakaan voi! Huusi Shinqua vieläkin, vaikka kaikki oli hänen ympärillään.
-Hei, älä huuda korvaan, sanoin pitäen korviani.
-Pitää näköjään sun ostaa uus kumi renkaaseen, sanoi isä rauhallisena joka piti pikkuveljeäni sylissä.
-Aha. No Essi saa kyytsätä mut tallille, Shinqua höläytti ilmoille jo rauhallisenpana.
-Voihan tikkarin tikku, manasin kävellen pyörälleni.

Shinqua istuutui kasseineen tarakalleni ja piti kiinni tiukasti liivistäni kun polkaisin pyörän hurjaan menoon. Pian olimme tallin pihalla ja uteliaana Jaakko vilkaisi keinuvaa pyörää mikä kaartoi vauhilla pihaan. Tarakalla keikkuva Shinqua näytti kärsivältä. Yhtäkkiä pyörä teki äkkijarrutuksen tallin viereen ja Shinqua löi päänsä selkääni ja tippui kyljelleen maahan melkein vihreänä naamasta.

-Hirveätä, sai siskoni sentään sanottua, kun Jaakko auttoi hänet toimistoon talliin.
-Hehehehehee, se oli hauskaa, nauroin melkein kaksin kerroin. Toimistossa oleva Pipsa ja Reega purskahtivat nauruun katsoen Shinguan housuja.
-Mitä!? Huudahti Shinqua katsoen Pipsaa ja Reegaa jotka nauroivat.
-Hehehehee.. sun housut on hehehehhee revenny, nauroi Reega.
-MITÄ! Kiljaisi rakas systerini ja katsoi housujaan jotka olivat keskeltä takamusta revenneet ja aukosta näkyi Shinquan nalle puh pikkarit.

-Ota tästä varahousut, sanoi Pipsa ojentaen omia vararatsastushousujaan Shinqualle.
-Kiitos, sanoi Shinqua nolona ja meni vessaan vaihtamaan niitä.
Pian hän tuli vessasta Pipsan housut jalassa. Ne olivat just sopivat hänelle. Jotkut vielä nauroivat kun olivat kertoneet asiasta Josefiinalle ja Jaakolle jotka olivat tulleet toimistoon.

Minä otion kaapista kahvikupin ja kaatoin kahvia kuppiin. Luraution kahvin sekaan vähän maitoa ja yhden sokeripalan.
Katsoin ikkunasta ja huomasin että taivas keräsi sadetta enteileviä pilviä, ja ehkä ukkosta.
-Taitaa tulla yöksi ukkonen, sanoin juoden kuumaa kahvia.
-Taitaa olla parasta ottaa hevoset sisälle, mainitsi Jaakko perään.
-Niin, sanoi Pipsa ja sen perään kuului melko läheltä jo ukkosen jyrähdys.

-Lähdetäänpä kaikki hakemaan hepoja sisään, Josefiina sanoi ja lähti hakemaan riimunnaruja. Muutkin jättivät kahvinsa kesken ja lähtivät hakemaan hevosia sisälle. Kaikki ottivat kaksi hevosta yhtäaikaa sisälle. Satuin itse nappaamaan portin lähellä matelevat Tiian ja Pampulan. Ne kävelivät rauhassa eivätkä lotkauttaneet paljoa korvaansa jyrähdyksille toisin kuin Cassu ja Jambo joita Reega yritti taluttaa. Pian Jaakko meni reegan avuksi viemään Cassua ja Jamboa.

Kun kaikki hevoset oli urakalla saatu karsinoihin ensimmäiset sadepisarat tippuivat maahan. Kaikki aloimme loimittamaan hevosia. Juuri kun hevoset olivat loimitettu kaikkien muiden piti lähteä paitsi minun ja Shinquan joita tultaisiin hakemaan kahden tunnin päästä autolla. Jakoin hevosille heinät sillä aikaa kun Shinqua putsaili samalla harjoja kun puhui jonkun kanssa puhelimessa.

Sain heinät jaettua ja aloin sekoittelemaan ruokia.
-Cassulle tuota, Siirille tuosta tuota, luettelin tarkasti ääneen.
-Voisitko olla hiljenpaa, sanoi Shinqua äreänä jatkaen puheluaan.
-Ok, voin olla,mutisin ja aloin laittelemaan ruokia hevosten turpien alle. Jambo joka pelkäsi ukkosta pyöri villisti karsinassa.
-rauhassa vaan ei mitään hätää, rauhoittelin Jamboa joka alkoikin rouskuttamaan heiniään.

Kun kaikilla hevosilla oli ruoat turpien alla avasin vesi hanat, että hevoset saisivat vettä yöksi. Lakasin tallin käytävän hyvin luudalla. Shinqua joka puhui vieläkin puhelimessa vilkaisi minua että lähtisin yläkertaan. Astelin portaat ylös ja otin kaikkien kupit pöydältä laittaen ne lavuaariin. En juuri nyt itse jaksanut niitä pestä puhtaaksi kaappiin.

Otin saman kupin kuin aiemminkin ja kaadoin sen puolilleen kahviin, lurautin sinne maitoa ja uhden sokeripalan. Katsoin kelloa tarkasti. Varttia vaille yhdeksän. Kohta tulisi kyyti. Kun kellon viisarit loksahtivat tasan yhdeksään kuului Shinquan kirkas ääni.
-Kyyti tuli! Shinqua kirkaisi mnulle.
Kävelin portaat alas sammuttaen valot kaikkialta. Activoin hälytys järjestelmän ja painoin oven hyvin lukkoon. Isä oli jo ottanut pyöräni. Istuuduin ahtaaseen autoon jossa oli isä äiti Lauri Shinqua minä ja pikkuveljeni. Eli ylikuormiotusta taas, yleensä Lauri oli moottosipyörällään tiessään mutta nyt oli samalla kyydillä kuin kaikki.
Loppu

[essi]

TAVALLINEN ILTATALLI
KE 8.7

Avasin tallin oven auki. Tallissa ei ollut ketään paitsi hevoset.
Hevoset oli sisällä koska laidun oli mennyt jotenkin rikki. Niin se korjattaisiin huomenna. Laitoin oven kiinni koska ulkona tuuli navakasti.

Kiipesin suoraa heinävintille heittelin neljä paalia alas ja kiipesin itsekkin alas. Jakoin heinät kaikille hevosille. Avasin vesi hanat että hevoset saisivat vettä yöksi.

Menin ruokien luokse jossa hevosten ämpärit olivat jo.
-Humulle tuota, Jambolle tuota, Siirille tuota, Pikulle tuosta noin tuota, luettelin ääneen kaikki muutkin.

Jakoin ruuat hevosille rauhassa. Taputtelin kaikkia hevosia jonkin aikaa rauhassa hyräillen jotain hyvää biisiä joka oli tullut pari kertaa radiosta.

Kun olin taputellut hevosia otin luudan käteeni ja aloin harjaamaan heinästä lattiaa puhtaaksi. Avasin tallin oven ja lakasit liat ulos ovesta.

Otin satulahuoneesta pari harjalaattikkoa ja aloin putsaamaan Jambon harjoja. Kun kaikki harjat olivat puhtaita katsoin kelloa.
Puoli kahdeksan. Lauri tulisi hakemaan kahdeksalta minua.

Puhuttelin hevosia ja harjasin vielä lattian kerran puhtaaksi.
Kun kello oli viittä vaille kahdeksan tallin ovi aukesia ja sisään astui Lauri jolla oli kaksi kypärää kainalossaan.

-Terve,Sanoin ja puin ulkovaatteet päälleni.
-Terve, hyi kun kylmä hirveä pohjois tuuli, Lauri tärisi.
-Käydäänkö juomassa kahvit yläkerrassa vielä? Kysyin Laurilta.
-Käydään vain, Lauri sanoi.
Lähdin nousemaan portaita yläkertaan.
Laitoin valot huoneeseen ja keitin kaksi kuppia kahvia meille.
Kun kahvi oli tippunut kaatoin sen kahteen kuppiin ja annoin toisen Laurille. Otin jääkaapista maitopurkin ja kuiva kaapista sokeri kupin. Lauri kaatoi maitoa minulle itselleen ja otti itselleen kaksi sokeri palaa. Otin itsekkin sokerin ja aloin juomaan.

Kun olimme valmiita sammutin yläkerrasta valot ja lähdin alas Laurin kanssa. Sammutin kaikkialta valot ja activoin hälytysjä'rjestelmän. Painoin tallin oven hyvin kiinni ja lukkoon. Otin Laurin ojentaman Kypärän ja asetin sen hyvin päähäni. Nousin moottoripyörän taakse ja nostin kaulukseni yläs.

Tartuin Lauria takista kiinni ja asetin jalkani jalkaimille ja Lauri kaasutti kohti kotia.
Loppu

[Meku]

9.7.09-Torstai
Ihastuttava Iltatalli..

Kävelin kohti Seppelettä innoissani. Olisi ensimmäinen iltatallini, ja halusi ntehdä kaiken mahdollisimman hyvin. Olinhan ennenkin tehnyt iltatalleja, mutta en Seppeleessä, joten mahassani mylvi ties minkä näköisiä peikkoja. Astuin talliin ja huomasin Annen.
-Hei.. Öh.. Olen se Meku, jonka pitit tänään tehdä iltatalli..
-Hei Meku! Mä oon siis Anne ja mun pitääkin nyt lähteä, tee vain iltatalli, ja jos jokin askarruttaa niin soita toki mulle! Anne sanoi lempeästi hymyillen ja ojensi ryttyisen paperilapun jossa oli jonkin näköinen puhelinnumero. Otin kännykkäni esiin ja tallensin numeron sinne, päätin kuitenkin pitää paperilapun varmuuden vuoksi tallessa, joten työnsin ne housujeni taskuun. Anne oli jo kävelemässä autolleen, kunnes pysähtyi kuin kysyin tältä: -Öö.. Otanko kaikki hepat sisälle? Anne nyökkäsi ja vastasi: -Juu, kun täällä alkaa varmaan satamaan vielä yöllä.. Nyökkäsin ja lähdin kävelemään kohti tallia. Menin ensiksi hakemaan Taigan sisälle. Se antoi nätisti ottaa itsensä kiinni. Siinä Taigaa taluttaessani, tunsi jotakin vetoa tätä ponia kohden. Kun pääsimme aittaan, vein Taigan omaan karsinaansa. En voinut vastustaa kiusausta, ja minun oli pakko karsinan oven suljettua vielä kurkistaa karsinaan. Taiga katsoi minua suloisesti ja hörähti. Sen jälkeen hain muut hevoset ja vein ne omiin karsinoihinsa, ainoastaan Pampulan ja Siirin kanssa ilmaantui ongelmia: Kun astuin laitumelle, molemmat ponit lähtivät hurjaa kiitolaukkaa laitumen toiseen päähän ja minulla kesti n. 20 minuuttia saada ne kiinni. (Otin molemmat siis samaan aikaan) Kun talutin niitä, Pampulan riimu oli mennyt jotenkin rikki, ja riimunnaru jotenkin irtosi. Onneksi Pampula ei älynnyt sitä, tai sitten se ei vain jaksanut enää mellastaa, se nimittäin seurasi Siiriä nätisti Shettisten yhteiseen karsinaan. Huokaisin helpotuksesta, kun olin vihdoinkin saanut kaikki hepat ja ponit sisälle. Sen jälkeen rupesin jakamaan ruokia, kaikki meni hyvin. Jaoin ensiksi tallin asukkaille ruuat, jonka jälkeen otin Taigan, Hillan ja Pellan ruuat mukaani ja vein ne aittaan. Pella hörisi innoissaan, kun näki sapuskojen tulevan. Ojentelin oikeat ruuat oikeille poneille/hevosille ja jäin Taigan kohdalle. Astuin sen karsinaan varovasti, mutta varmasti. Se nuuhkaisi kättäni kun ojensin sen sille. Rapsutin sitä varovasti korvan takaa, ja annoin sapuskat sille. Poni alkoi innoissaan syömään, ja minä poistuin vähin äänin karsinasta. Lakaisin aitan lattian siistiksi, jonka jälkeen menin vielä lakaisemaan tallin lattioita. Kun kaikki oli valmista ja hevoset olivat syöneet, kävin vielä katsomassa jokaista hevosta erikseen, ja tarkistamassa kaikki hevoset. Kun oli Taigan vuoro, tarkistin sen ja annoin sille pusun turvalle. Kävelin ovelle ja sanoin ääneen: -Hyvää yötä Taiga, Hilla ja Pella! Sen jälkeen samutin valot ja kipasin vielä talliin sammuttamaan valot ja laittamaan hälytysjärjestelmän päälle. Sitten lähdin kävelemään kohti kotia..

-Meku<3

[Veera]

Jos unohtaisin sinut en eläisi.

Anteeksi, kun nyt tulen täyttämään tätä tallikirjaa, mutta en halua enää sotkea Mankin päiväkirjaa ja pakko kirjoittaa tänne, kun haluan omalta kantiltani kertoa Mankin lähdöstä.


Sivelin Mankin takkuista harjaa aitauksessa ja odottelin, että Brenna tulisi. Kuiskasin Mankin korvaan hyvästit ja pyyhkäisin silmäkulmaani iskeytyneen kyyneleen. Halasin kermaponia ja lähdin, sitten pois aitauksesta. Kyyneleet sumensivat silmäni ja kävelin kohti Seppeleen maastopolkuja.

Jonkinmatkaa käveltyäni istahdin suuren puunjuurelle. Kaivoin hupparini taskusta valokuvan Mankista. Tuhannet kysymykset pyörivät mielessäni ja tuntui, kuin jokin tärkeä osa minua oltaisiin viemässä pois. Tiesin, että voisin jatkaa ponin hoitamista siellä minne se muuttaisi, mutta ei se tuntuisi läheskään samalta. Täällä oli kaikki ystävät jotka tukivat jos jotain kävi ja joille kerroin salaisuuksia ja joiden kanssa maastoilin ja ne maastopolut, joissa vietin suurimman osanajasta Mankin kanssa. Brennakin lähtisi ja tunsin olonin yksinäiseksi.

Lähdin kävelemään kohti tallia ja katselin tarhoille, jospa näkisin vielä Mankin yhdessä muiden ponien kanssa leikkimässä. Se ei tiennyt, että se vietäisiin pois täältä, missä se oli niin kauan jo ollut.
Mutten nähnyt enää sitä.

Pyyhin viimeisetkin kyyneleet pois poskiltani ja avasin tallinoven. Näin Mankin karsinassa ja Brenna haki viimeisimpiä tavaroita autoon joka odotti tallipihalla. Enää puuttuisi vain Manki. Kävelin ponin ohitse ja huomasin kuinka se katseli minua korvat hörössä, herkkuja anoen. Hymyilin ja kaivoin taskustani porkkanan ja ojensin sen ponille. Rapsutin Mankia otsasta ja lähdin sitten varustehuoneeseen.

Nappasin Mankin kuljetussuojat mukaan, kun huomasin niiden jääneen Brennalla ja lähdin ulos, jonne Brenna talutti Mankia.
Katsoin kujetuskoppia ja sen ympärillä häärääviä tallilaisia.
Astelin heidän luokseen ja muutama tervehti minua hiljaa. Vastasin välinpitämättömästi heille ja katselin Mankia joka ihmetteli kuljetuskoppia ja varmasti mietti, että olisikohan kisat edessä. Ojensin Brennalle kuljetussuojat ja tyttö halasi minua.
Vaihdoimme parisanaa ja halasin sitten Mankia. Kyyneleet vierivät poskiani pitkin ja laitoin Mankille kuljetussuojat ja Brenna heitti ponille loimen päälle. Sain taluttaa Brennan apuna Mankin tarikkuun ja suljimme oven. Kävin pienestäovesta vielä hyvästelemässä Mankin joka rouskutti jo tyytyväisenä heiniään.

Hymyilin ja jäin katsomaan kuinka koppi lähti vaappuen pois seppeleen pihasta. Itkien lähdin talliin ja menin Mankin varusteiden kohadalle ja jäin siihen, kunnes Pipsa tuli hakemaan Siken varusteita ja huomasi minut. Juttelimme hetken ja oloni oli jo vähän parempi. Lähdin oleskelutilaan juomaan kupin kaakaota, jospa se vaikka helpottaisi olotilaani.

En voisi ikinä unohtaa Mankia, en ikinä!

-Veronica

[Maiss]

Perjantai 10.7 - Myöhässä!
Hyppäsin nopeasti autosta ja katsoin laitumille.
- Huh, melkeen kaikki on laitsalla! mietin itsekseni ja katsoin kelloa. Puol kaheksan!
Juoksin talliin ja vastaani käveli Josefiina.
- Moikka, Josefiina sanoi ja pysähtyi. Humu ja Aksu on vielä sisällä mut muut on ulkona ni voit sitte antaa niille nopeesti ruuat.
Nyökkäsin ja katsoin kun Josefiina laittoi kypärän päähän ja hyppäsi skootterinsa selkään ja ajoi pois tallipihalta.
- Että iskä on joskus ärsyttävä, mutisin ja kävelin sisään talliin.
Olin aivan liian myöhässä, mutta se ei ollut minun vikani. Tällä kertaa syy oli isässäni joka oli jäänyt rupattelemaan joutavia meidän naapurin kanssa.
Otin riimunarun koukusta ja menin Humun karsinan luo ja avasin oven.
- Moikka tyttö, sanoin ja nipsaisin riimunarun kiinni päistiin ja talutin tamman ulos.
Humu nosti innoissaan päätään nähdessään Hillan laukkaavan laitumella. Humu lisäsi kävelytahtiaan ja alkoi melkein ravata mutta kun rauhoittelin sitä se hidasti.
Kun olin saanut Humun laitumelle menin hakemaan Aksua. Talutin ponin ponitarhaan jossa Pikku jo odottikin kaveriaan. Päästin Aksun tarhaan ja kävelin hakemaan ruokia.

Kun olin ruokkinut hepat menin aktivoimaan hälytysjärjestelmän ja soitin iskälle.
- Sä voit tulla nyt hakee, sanoin ja suljin luurin.
Kello oli nyt noin yhdeksän ja ketään ei enää ollut tallilla. Menin katsomaan ponitarhaa, lempitarhaani. Mietin kenestä pidin eniten Seppeleessä mutta en osannut päättä. Taiga oli minun ensimmäinen suosikkini mutta nyt minulla oli niitä monta: Pampula, Siiri, Pikku, Aksu, Pella ja vaikka ketä muita.
Kohta automme kaartoi tallipihaan ja hyppäsin kyytiin.
- Enää en koskaan haluisi olla myöhässä! ajattelin kun ajoimme tallilta.

Maiss

[essi]

MA 13.7.09 HEVOSET!

Kävelin rauhassa tietä kohti Seppelettä. Vanhojen farmarien taskussa oli kännykkäni josta alkoi juuri soimaan ussi kappale nimeltä Alexander Rybak-Fairytale. (Ps Huono kappale, tuli vain mieleen äkkiä.

Years ago when I was younger I kinda liked a girl I knew.

Yritin laulaa mukana sävelen vierestä ja sanoja sanoen väärin.
Kun kappale juuri loppui tulin seppeleen pihaan. Sammutin seuraavan kappaleen ja laitoin kännykän näppäin lukkoon taskuuni.

Pihalla ei ollut ketään eikä hevosia näkynyt matelevan portin luona. Varmaan metsikössä ajttelin rauhassa kävellen talliin sisälle. Aulassa ei ollut ketään joten nousin oleskeluhuoneeseen yläkertaan. Avasin oven ja huomasin että huoneessa oli ainakin kaakaota juova Veronica ja Reega. Kahvia joi Josefiina ja Kristian.

-Terve, sanoin kaikille ja otin itsekin kahvia kuppiin. Lurautin sinne maitoa ja tiputin yhden sokeripalan.
-Moi, sanoi Reega ja Veronica.
-Hei, sanoi Jossu ja Kristian.
-Hevoset olivat varmaan menneet metsikköön kun ei portilla näkynyt, sanoin kaikille hörpäten kahvia kupista.
-Ei ne siellä voi olla kun aitasimme metsikön pois kun löysimme syvän kuopan sieltä, kertoi Reega ihmeissään missä hevoset olivat.
-Missä ne sitten on? Kysyin katsoen kaikkia.
-Ei me sitä voida tietää, sanoi Veronica.
-Ei kai ne oo karannut, sanoi Jossu.
-Mä menen kattomaan, sanoin ja jätin kupin pöydälle vetäen takin takaisin pääle.

Tulin hevosten laitumen luo. Menin lankojen välistä laitumelle ja lähdin kiertämään sitä. olin kävellyt noin 20metriä mutta hevosia ei näkynyt. Vielä jonkin matkaa eteenpäin kävelin niin aita oli romahtanut maahan pahasti ja hevosia ei näkynyt missään.

Juoksin äkkiä takaisn tallille ja kerroin tapahtuneesta muille. Kaikki ottivat riimunnaruja, ja lähtivät etsimään hevosia. Kaikki soittivat paikalle tunnin kuluttua apujoukkoja koska yhtäkään hevosta ei näkynyt.

Kohta tallin pihassa oli enenmpi äkeä ja kaikki etsivät hevosia.
-Renii, Anttuu, Siiriiii! Huusin täyttä kurkkua.
Yhtäkkiä kuulin läheltä hörähdyksen, ja hevosen askelia. Vilkaisin sivulleni ja huomasin Tiian joka tuli luokseni hyväkuntoisena.

-Tiia löytyi! Huusin ja lähdin taluttamaan sitä tallille päin. Kun tulin pihaan pihassa oli pari muuta jotka olivat saaneet Humun, Renin, Pikun ja Epun kiinni. Veimme hevoset sisään ja lähdimme uudelleen hevosten perään. Minua vastaan tuli pari ihmistä joilla oli riimunvarsissa Anttu ja Taiga.

Kello oli puoli kymmenen kun kaikki hevoset oli saatu kiinni kaikki mutt lähtivät paitsi ne jotka olivat jo tallilla kun tapahtunut huomattiin. Tarkastimme hevoset hyvin ja huomasimme ettei muilla ollut haavoja kuin Siirillä mini haava silmän yläpuolella ja Antulla Takajalassa pieni haava.

Jossu ja Kristian lähtivät omiin koteihinsa ja veronica lähti jo vähän aijemmin ja Reega jäi auttamaan minua loimittamaan hevoset yöksi jolloin e on sisällä. Saimme hevosille loimet päälle.
Reega lähti kotiin kun kello oli jo puoli yksitoista. Harjasin lattian hyvin puhtaaksi. Heittelin heinät vintiltä ja jakoin ne hevosille.

Harjasin heinistä lattian puhtaaksi uudelleen ja sitten lajittelin ruuat hevosille ja laitoin ne niiden karsinoihin. Avasin vesihanat hevosille ja suljinkin. kiersin vielä kaikki paikat laulellen Alexanderin laulua huviksi. Otin vaatteeni ja activoin hälytys järjestelmän huutaen hevosille hyvää yötä. Sammutin ja valot ja lähdin kotiin lapsmaan.
Loppu

Anteeks kökkö tarina ja lyhyt.

[essi]

UNISSAAN KÄVELIJÄ!

Avasin tallin oven viuhassa tuulessa ja sateessa. Suljin äkkiä tallin oven ettei sade ja kylmä tuuli kerkeäisi sisään. Kiipesin äkkiä yläkertaan josta kahvin tuoksu tulin. Avasin yläkerran oven ja huomasin että huoneessa oli pari hoitajaa ja pari hengaajaa.
-Hyi hitsiläinen mikä ilma, marisin ja otin takkia pois.
-Niin on, ja minä huomasin jonkun kävelevät kädet suorina yöpaita liehuen hevosten luokse, sanoi Maiss joka lipitti kaakaota kupista.
-Yö pai.. mikä? Kysyin ihmeissään katsoen Maissia samalla kaataen kahvia kuppiin.
-Näin jonkun kävelevät kädet suoorina yöpaita liehuen tuulessa hevosten laidunta kohti, kertasi Maiss.
-Aha, jos näit näkyjä, sanoin katsoen ikkunasta tarhoille päin.

Join kupin tyhjäksi ja aloin hätistelemään muita omiin koteihin.
Kun kaikki olivat lähteneet aloin harjaamaan tallin lattiaa. Hevoset olivat sisällä kylmän ilman vuoksi. Yhtäkkiä päähäni lupsahti kysymys miksi joku oli kävellyt laitumelle päin jos hevoset olivat sisällä. Puskasin sellaiset ajatukset päästäni ja jatkoin töitä.

Kiipesin heinä vintille ja kun olin juuri tulossa pois tallin ovi aukesi ja sisälle astui Josefiina kädet suorina yöpaitaa liehuen.
-Iiiiiik, kiljaisin huomatessani Josefiinan.
-Missä hevoset ne ovat karanneet tai varastettu, sopersi Josefiina unissaan.
-Herää Jossu herää, huusin ja ravistelin Josefiinaa hartioista.
-Mitä ihmettä? Kysyi Josefiina joka oli herännyt.
-Miksi olen tallissa yöpaita päällä, kysyi Josefiina.
-Kävelit unissasi ja puhuit jotain että hevoset on karannut tai varastettu vaikka ne on sisällä, kerroin Jossulle.
-Niin ja Maiss näki sinun kävelevät tumput suorina laitumelle päin, kerroin Josefiina joka oli äimän ankeana.

-Näin käy aina tälläisellä ilmalla samana päivänä joka vuosi, Jossu kertoi minulle.
-Miksi käveletkö sinä koskaan muulluin unissaan tai puhutko unissaan, kysyin Jossulta.
-En, sanoi Jossu.
-Tule ottamaan kuumaa kaakaota yläkertaan, sanoin ja jossu lähti yläkertaan.
Minä jatkoin hommiani miettien mikä Josefiinan saa kävelemään ja puhumaan unissaan aina samaan aikaan.

Jakoin hevosille juuri heiniä kun Josefiina tuli yläkerrasta alas.
-Menen tästä takasin sänkyyn kun huomenna on aikainen herätys,Josefiina sanoi.
-Selvä hyvää yötä, sanoin ja jatkoin hommiani.
-Hyvää yötä, mutisi Jossu ja lähti.
Avasin vesihanat hevosille ja aloin lajitteleman ruokia. Olin jo loimittanut hevoset muiden kanssa yhdessä niin ei menisi niin myöhään. Kun kaikki oli kunnossa Puin ulkovaatteet ja sanoin hevosille hyvää yötä ja activoin hälytys järjesten ja lähdin kotiin.
Loppu

[Seri]

Iltatalli 22.7

Kiira höpsöttelee

Sijaisäitini käänsi kirkuvanpunaisen autonsa Seppeleen pihaan ja seisautti sen tallin suuaukon viereen.
-Kiitos kyydistä, soitan sitte ku saat tulla hakemaan! Sanoin Marja-Leenalle ja hölkkäsin sisälle talliin sateen piiskatessa vasten kasvojani. Muutama hevonen käänsi päänsä minua kohti, mutta suurin osa jatkoi torkkumistaan.
-Noniin! Ja kaikki tallissa olevat kipin kapin kotiin päin, nyt alkaa iltatalli ja hevosien pitää saada rauhoittua. Sanoin tallikäytävällä olevilla tytöille ystävällisesti hymyillen. Kävelin sitten olohuoneeseen ja käskin siellä olevat ihmiset pois.
-Sori, mun pitää vielä tehä nämä paperityöt loppuun. Anne kailotti toimistosta.
-Joo tee vaan! Vastasin naiselle ja astelin rehuhuoneeseen.
-Mä voin auttaa, aloitan vaikka jakamaan heinät toisesta päästä niin anna sä rehut toisaalta! Yllättäen kuului viereltäni. Minulle outo tyttö katseli ympärilleen kuin keksien sanomista.
-Muutes, mä oon Keikki ja hoidan Blondia. Kukas sä oot, en ookkaan nähny sua ennen täällä? Hän kertoili.
-Joo, en ookkaa kauaa pyöriny vielä täällä. Ehkä kuukauden. Mä oon Seri ja hoitsuhan mulla ei ainakaan vielä, oo. Sanoin ja otin kaurasangon käteeni. Annoin jokaiselle karsinan seinän kyltissä olevan määrätyn määrän, ja osalle tuli vielä muutakin. Keikki oli jo jakanut heinät, ja oli lähtemässä kotiin. Talli oli jo ihan hiljainen ihmisistä mutta sen täytti iloinen kauran rouskutus.
Kävin antamassa ruuat ja heinät myös aittan poneille, Taigalle, Hillalle ja Pellalle. Kävelin sitten takaisin tallille.

Pysähdyin yhden karsinan kohdalle, jossa suloinen tammavarsa pomppi karsinaa ympäri, välillä napsien ruokaa äitinsä kauralaarista. Palmikko vain katseli sivusilmällä varsansa temppuja, oli kait jo siihen tottunut. Raotin karsinan ovea ja ojensin käteni pienokaista kohti. Aluksi tämä säikähteli, mutta lopulta tuli uteliasuuttaan luokseni. Kehuskelin varsaa hiljaisesti suloiseksi ja söpöksi ja ties vaikka miksi, samalla silitellen ja kosketellen tämän pehmoista karvaa. Selvittelin sormillani harjaa ja silittelin vielä vähäsen. Sitten taas hetken päästä alkoi show, Kiira pääsi vauhtiin. Se poukkoili ja keimaili poseeraten ja esittäen itseään. Hihitin hiljaisesti ja hipsin vähitellen pois karsinasta. Suljin huolellisesti oven, mutta jäin vielä hetkeksi karsinan ulkopuolelle katselemaan lumoutuneena tuota pientä ihmettä.

Noh, työt kutsuivat kuiskutellen, niimpä menin hakemaan ladosta luudan. Aloin huiskia tallikäytävää, ja aina sopivan kasan saatuani lakaisin sen jonkun karsinassa kiltisti pysyvän hevosen tai ponin boxiin. Kun homma oli saatu päätökseen, käväisin aukaisemassa vesihanat ja katsomassa olohuoneen siistiksi. Tietysti siellä lojui karkkipussien roskia lattialla ja tyhjiä juomapulloja pöydällä. Keräsin roskat ja suoristin mytyksi mennen maton. Otin vielä pienen lakaisuharjan ja lakaisin hiekat pois lattialta. Sammutin siellä olevan tietokoneen ja sen perästä valot. Tarkistin satulahuoneen ja nostin yhden tippuneen raipan takaisin paikoilleen. Sammutin sieltäkin valot ja tallustelin toimistolle. Annellahan siellä vieläkin kynä sauhusi, joten jätin hänet rauhassa tekemään painaen tallista valot pois ja kytkien hälytysjärjestelmän päälle. Soitin sitten Marja-Leenan hakemaan ja odotin tallissa sateensuojassa kyytiäni.

Loppu

[Liisa]

23.7. - The Limuautomaatti strikes again... + stuff

Kylmä tuuli puhalsi niin, että se tunki luihin ja ytimiin saakka ja sai hampaani kalisemaan. Olikin pakko ottaa se ohut sadetakki päälle! Iltapäivällä taivas oli ollut synkkä ja pelottava ja vettä tullut kuin saavista kaatamalla, mutta iltaa kohden sää oli kirkastunut, enää ei satanut, mutta tuuli oli sen sijaan yltynyt kovaksi viimaksi.
Hevosia seisoskeli ulkona viileässä. Rensu päästi kimeän hirnahduksen, kun kävelin sen ja Sentin tarhan ohitse. ”Päästätkö minut sisään?” hevonen tuntui kysyvän.
- Pysy sinä siellä vaan, niin karaistut oikein. Sastu haluaa pitää sinut siellä säällä kuin säällä, minä hymyilin. Tallikäytävällä minut toivottivat tervetulleeksi iloiset hörähdykset. Pysähdyin silittelemään Cassun päätä. Ruuna pärskähti.
- Olisipa joku teistä minun hoitohevoseni, minä hymyilin.
Astelin yläkertaan, jossa löhöili paljon hoitajia karkkia syömässä ja mehua ryystämässä.
- Täällä sitä vaan istutaan laiskottelemassa, kun tallissakin riittää vielä nurkkaa putsattavaksi, minä toruin.
- Ja syödään hedelmätoffeeta, eikä minulle ole kerrottu…
Nappasin karamellin pöydältä ja tungin sen hampaideni väliin.
- Hei! Se oli mun! joku huudahti. Hymyilin vastaukseksi ja nappasin seinän vierestä luudan.
- No niin, tytöt, aika hipsiä kotiin päin. Äiti odottaa jo tuutulaulu valmiina, sanoin heleällä äänellä ja aloin savustaa sohvaan liimautuneita likkoja luudalla pois. He kiljuivat ja liimasivat itseään yhä paremmin sohvaan kiinni, joten oli aika ottaa käyttöön järeämmät aseet. Hyökkäsin kutittamaan lähintä sohvallalöhöäjää, joka sattui olemaan Aimie.
- EI SAA KUTITTAA! hän kiljui ja nopeasti olikin jo sohva tyhjänä.
- Ja sitten melkoista vauhtia alakertaan, ennen kuin saatte luudasta, minä uhkasin. Yläkerta oli pian tyhjentynyt ja sain lakaista karkkipaperit ja roskat sihveliin, joka sitten kipattiin roskaämpäriin. Kun taukotuvan lattia näytti melko siistiltä ja pöydälle totaalisen kaaoksen alle jäänyt kukkakimppukin oli oiottu, palasin alakertaan, jonne pari hoitajaa ja hengailijaa olivat jääneet rapsuttamaan hevosia.
- Liisa, saanko mä käydä hakemassa limun yläkerrasta, saanko? kysyi Jamboa silittelemässä ollut Jenna.
- Tämän ainoan kerran, jylisin vastaukseksi.
Muut olivat jo häipyneet ja asettelin rauhassa loimia loimitelineeseen odotellen Jennan paluuta, kunnes äkkiä yläkerrasta kuului epäilyttävää kolinaa, jylinää, jyminää, kopinaa, kapinaa ja lopulta pieni helähdys, ja Jennan huudahdus ”voi elämä”…

Juoksin pää kolmantena jalkana yläkertaan ja näin säikähdyttävän näyn: limuautomaatin edessä oli kymmenisen limupulloa, joista pari oli auennut suoraan matolle, ja jotkut vaahtosivat niin, että olisivat vaarassa poksahtaa auki. kaiken keskellä oli kiiltävä kahden euron kolikko ja järkyttynyt Jenna.
- Mitä täällä tapahtui? oli ainoa järkevä lause, minkä sain suustani.
- Laitoin sinne kolikon, tilasin kokista, ja äkkiä tuo luukku pamahti ja sieltä tipahti syliin kymmenen kolapulloa. Ja kaksi niistä vuotivat, tyttö selitti ja ryhtyi nostelemaan kolapulloja järjestykseen. Limsa-automaatin takana alkoi kilistä, ja sinne tippui tasaiseen tahtiin kolikkoja viidestä sentistä kahteen euroon.
- Se laite taisi pimahtaa lopullisesti, vai mitä.
Portaikosta nousi Josefiinan vaalea pää ja perässään koko tallin yleiskäsi Anne.
- Laite parka. Yli kaksi vuotta orjallista pullojen syytämistä. Nyt sille tuli burnout, minä taputin limsa-automaattia, joka apaattisesti yskäisi sisuksistaan vielä yhden kokispullon.
- Kappas vaan, sehän räjähti, Anne totesi.
- Hieno oivallus, minä nauroin.
- Mitäs nyt tehdään?
- Sen kansi pitää avata ja laittaa pullot takaisin, sitten pitää avata takaluukku ja katsoa mikä siellä on vialla.
Annelle ja Jossulle selitettiin koko tarina.
- Ehkäpä Artsi osaisi auttaa? Annetaan sille palkaksi limsa-automaatin antimia.
- Kyllä se auttaisi, jos kyseessä olisi kalja-automaatti, Anne huomautti ja kopautti automaattia hieman.
- Rikki mikä rikki. Pistäkää pullot jääkaappiin. Ai täältäkin valuu rahaa… voi sonta.

Hipsimme alakertaan Jennan kanssa, kun tallin pääjehut jäivät väkertämään onnettoman limsa-automaatin kanssa. Savustin Jennankin pihalle, ja lakaisin käytävältä pahimmat roskat. Kävin heittämässä hevosille niiden iltapuurot, ennen kuin ne aloittivat pahamaineisen pörinä-kopistelu- show’n.
- Kyllä sinäkin saat, Blondi.. Rauhoittukaa nyt vähäsen.. Ei tämä ole sinun, Pikku! Hei, Jambo! Pientä rajaa!
Tarkastin vielä vesihanat ja loimitin hevoset, jotka sitä tarvitsivat. Kävin tarkistamassa, että ulkona kaikki oli okei ja portit kunnolla kiinni, sekä ulkonakin kunnolla heinää. Talli näytti siistiltä, ja kun sain hommat tehtyä, myös Anne ja Josefiina palasivat alas.
- Ei auta. Pitää kutsua joku korjaamaan se, Josefiina totesi.
- Mutta mekin lähdetään nyt. Muista lukita kaikki ovet!
- Totta kai, hymyilin aurinkoisesti. Vartin kuluttua nappasinkin kangaskassini varustehuoneesta, laitoin hälytysjärjestelmän päälle ja sen piipatessa pahaenteisesti painoin tallin oven kiinni.
- Hyvää yötä! Suukkoja! kuiskasin hevosille ja kävelin tienposkeen kyytiä odottamaan.

[Deleted]

sorryy, ett tulen kirjaa sottamaan, mutt tahtoo kirjoittaa ja tutustua uutukaisiin naapureihin. 8--D
12.7. HIIVISKELYÄ
Hipships. Jew itsekseen, rauhallisesti hiiviskeli pusikossa, ja toivoi, ettei säikyttelisi poneja. Paitsi, että hiiviskely ei ollut hiljaista, vaan varsinaista rämpimistä. Välillä tyttö kirosi varsin raskaasti, ja ruskeat hiukset olivat täynnä oksia ja lehtiä. " Anti olla, tää tyttö lähtee KOTIIN ! " huudahtaa yhtä nopeasti, kuin oli päättänytkin lähteä pienelle vaellukselleen nappuritallille.

Vähän aikaa käveltyään, kröhöm, näki poneja ja aitauksia ja tallin jajaja... Taas kiroamista. Ei mikään ihanin päivä. Talsii kuitenkin kohti aitausta ja kohti rynnistää heti jonkunlainen hevosenkuvatus. Nätin näköinen tummanruunikko, jolla on turpapilkku. Se on selvästi innoissaan lähdössä haneen omaan talliinsa sisälle syömään kauraa tai jotain. Perässä lampsii ISO vaaleanrautias läsipää, jolla on sukat jokaisessa jalassa, ei sekään ruma ollut. 'Hiukan' erillaisia kuin miun ponit, miettii vilkkaissa ajatuksissaan, kunnes huomaa viereisessä tarhassa shettiksen. Whii, nyt näyttää tutummalta, kikattaa mielessään ja katsoo muhkumaista harjaa shettiskaunottaren päässä. Samalla sivusilmällä näkee vielä yhden suomenkoninkin. Noniin, kotimanner kutsuu, virnistää itsekseen.

"Kukas sinä olet?" kuuluupi ääni tytön takaa. Jew kiepsahtaa ympäri nopeasti kuin kyykäärme ja näkee lyhyttukkaisen blondin. "Totanoin, mä muutin vähän aikaa sitte, totanoin, tohon naapuriin, totanoin, vaikka siis tonne toiselle puolelle tietä" osoittaa tallin suuntaan, jossa kaukanakaukanakaukana häämöttää tie. "sinne kylän laitamille, totanoin, maatilalle. Mulla on kaksi omaakin hevosta, molemmat oreja. Suokki Uhma ja shettis Ressu. Totanoin, ei ne vielä meillä oo, ku, totanoin, talli ei oo viel täysin valmis. " solkottaa noin samanikäiselle tytölle, hitusen vanhemmalle. Tuo outo ihminen hymyilee hämmentyneelle jewille. 8--D hyvä merkki ? " Jaahas. Tämä on Seppele. Minä olen Josefiina ja huomasin sinut, kun toin Hillaa ponitarhaan. " " Ai. " jew hymyilee hiukan vaivihkaa. " Ajattelin tulla kattomaan mihin me ollaan muutettu ja sillee, pidetäänkö täällä tunteja jajajaaa... " Enempää sanottavaa ei sitten keksikkään. "Juujuu, kyllä pidetään, tämä on ratsastuskoulu. " Josefiina hymyilee leveästi ja, öh, positiivisesti ? " Pistäydy joskus käymään, sinähän voit ratsastaa itsesi tänne joku päivä. " " joojuuömokei. " sopertaa huuliensa välistä, luo pikaisen hymyn, näyttää kelloaan ja kävelee metsään. Olettaen ettei Josefiina näe, pinkaisee juoksuun.

toivottavasti täällä saa vaan tempasta jotain tyyppejä tarinoihin. 8--D mut näillä mennään. luultavasti joudutte näkemään mut vielä. . .