**Tallikirja 2009**

[Meku]

30.7.09 Normi Iltatalli

Saavuin talliin melkein ajoissa, hieman etuajassa ehkä.. En ollut voinut ajatella ajankulua, olin saanut oman hevosen! Katselin pihalla laitumien suuntiin. Kaikki hevoset olivat laitumilla. Sää tosin näytti siltä, että yöllä alkaa ukkostaa....

Tallissa ei ollut ketään. Niin ainakin luulin, kunnes kuulin Josefiinan iloisen äänen.
-Moikka Meku! Säkö tänää iltatallin teetki? No sepäs kiva, ottaisiks sä kaikki hepat yöksi sisään ku toi sää näyttää nyt vähän siltä että... ...you know?
Naurahdin Josefiinan ylipirteälle äänen sävylle. Yleensähän hän on aivan väsynyt näin "ilta myöhään".
-Joo, mä hoidan.
Vastasin huomattavasti väsyneemmällä äänen sävyllä mitä oikeasti oli tarkoitus. Josefiina lähti kävelemän kohti skootteriaan ja hetken päästä kuuluikin vaimea kaasutus ääni. You know? Mistäköhän se senkin vetäsi!? Hetken huvittuneena sitä mietin mutta sitten lähdin hakemaan hevosia sisälle!

Kaikki sujui hyvin, ainoastaan Pikun ja Aksun kanssa oli ongelmaa, hain ne nimittäis samaan aikaan ja ukkonen jyrähti juuri ennen kun olimme tallissa. Onneksi siitä selvisimme pelkällä säikähdyksellä... Kun kaikki olivat karsinoissaan, kävin kurkkaamassa Blondia, joka siis oli ollut sisällä jo ennen kuin tulin talliin.
-Moi tyttö. Mites sä voit?
Avasin tamman karsinan oven ja astuin sinne. Silitin tammaa hetken kaulasta, ja kunnes olin varmistanut että sillä oli kaikki hyvin, eikä ähky ollut toistunut, lähdin sulkien karsinan oven perässäni. Jaoin kaikille ruuat, tosin Taigan kohdalla pusuttelin ja rapsuttelin sitä hetken. Sillä aikaa kun hevoset söivät, aukaisin vesi hanat ja lakaisin käytävää, joka oli hieman ns."heinäisessä" kunnossa...

Kun hevoset olivat syöneet, kävin vielä loimittamassa ne, joille yö loimitus kuului rutiineihin ja kävin Taigan luona katselemassa tämän lempeitä, suklaisia silmiä. Kun kävin vielä isossa tallissa, huomasin että Ros oli tullut katsomaan Blondia.
-Moih! Mä tein tänään iltatallin, Blondi voi ihan hyvin..
Ros käännähti ja hymyili mulle.
-Juuh.. Mun oli vielä pakko tulla kattomaan sitä, mut meijjän pitäs varmaa lähtee et hevosetki sais yö rauhan.
Hymyilin ja kävelin Ros perässäni hälyttäjän luokse, laitoimme se nyhdessä päälle ja suljimme valot. Kävimme vielä aitassa sulkemassa valot ja lähdimme kummatkin omiin koteihimme.

Ps. Ros, anteeksi että käytin sua, mutta kun ei tullut ketään muuta mieleen (:

[Meku]

31.7.09 Missä Humu on?

Kävelin tavanomaisesti Seppelettä kohti, rauhalliseen tahtiin. Olin etuajassa, mutta kotonakaan ei ollut tekemistä.. Raken kaan luona en viitsinyt enää tänään käydä, vaikka periaatteessa ihan hyvin olisin voinut, minunhan se oli.. Kun saavuin pihaan, katseeni kiersi laidunta pitkin.
-Pikku, Janus, Aksu, Andrew...
Luettelin ääneen. Kun koko poppoon olin läpi käynyt, aloin miettimään... Jätin ajatukseni kuitenkin taka-alalle ja saapastelin iloisesti, hieman laiskasti talliin. Kuinka ollakkaan, Jossu käveli minua vastaan!
-Ai mooi. Sä teet tänäänki iltatallin? Ihan rauhassa vaan, jos intoa riittää...
Jossu naurahti. Jossu rallatteli jatkaessaan matkaa. Kunnolla en rallatuksesta selvää saanut mutta jotain "Kalla on mun hoitsu, ralalalalalaa!"... Jotain tuollaista...
-Ainiin! Hevoset on yön ulkona, ruoki ne kuitenki sisällä. Mä meen kahvihuoneeseen Jaakon kaa, varmaa vielä tavataa!
Jossu huudahti. Nyökkäsin vaitonaisesti ja lähdin hakemaan Siiriä ja Pampulaa sisälle.

Pienien ongelmien saartelemana pääsimme kuitenkin turvallisesti kaikki kolme sisälle. Jätin tammat shettis karsinaan ja lähdin hakemaan Pikkua ja Aksua. Molemmat nätisti tulivat, vein ne omiin karsinoihinsa...

Kun kaikki muut paitsi Humu, olivat sisällä, lähdin hakemaan kaunotarta. Harmikseni Humua ei näkynyt, ei sitten missään!
-Humu! Humuuu!?
Huutelin, mutta turhaan. Kiiruhdin kahvihuoneeseen Jossun ja Jaakon luokse. Selitin asian heille, ja lähdimme kolmistaan metsästämään karkulaista.
-Ei Humu yleensä minnekkään lähde..
Jossu mutisi.
-...ainakaan yksin!
minä lisäsin. Kaartelimme lähistöillä, muttemme löytäneet Humua mistään. Lopulta Jaakko päätti, että lähtisimme talliin ja odottaisimme siellä, kyllä jossain vaiheessa soittoja vapaana olevasta Humusta tulisi! Niimpä maleksimme kohti tallia..

Tallin pihassa, heinäkasan luona, huomasimme jonkun, hevosen näköisen olion. Kun katsoimme vähän tarkemmin, huomasimme että kukas muukaan kuin Humuhan se siinä söi heinä kuormasta pudonneita heiniä. Kipaisin ottamassa hevosen kiinni.
-Se ei kyllä koko aikaa tässä oo ollu! Se on niin mutanen...
Jossu huomautti, jonka jälkeen jatkoi:
-Voisitsä Meku huuhdella Humun, kuivata ja laittaa sille jonkun loimen? Humu saa yöks jäädä Blondin seuraks sisälle, ku muut menee ulos...

Nyökkäsin ja talutin mutaisen Humun pesuboksiin. Kiinnitin sen ja aloin huuhtelemaan sen todella mutaista karva peitettä. Kun Humu oli puhdas, ja olin kuviannut sen, laitoin sille loimen päälle ja talutin omaan karsinaansa.

Jaoin kaikille omat ruuat, ja kun kaikki olivat syöneet, vein kaikki muut paitsi Humun ja Blondin. Vein ulos, ulkona oleville hevosille heinää ja annoin Humulle ja Blondillekkin heinää. Lisäksi kävin laitumella antamassa Taigalle puolikkaan porkkanan. Sen jälkeen avasin vesihanat. Jätin valot vielä, koska Jossu ja Jaakko sanoivat sammutavansa ne sitten kun lähtevät.

Lähdin kävelemään kohti kotia reipaassa tahdissa!

[Liisa]

Tarina kuumasta päivästä

Aurinko polttaa selkää, päässä oleva tummanruskea lippis tuntuu jo sulavan päähän kiinni, varpailla on tukalat oltavat nihkeiden tallikenkien sisällä ja hevosetkin laiduntavat erityisesti vain ja ainoastaan juoma-automaattien läheisyydessä. Pyyhkäisen hikeä otsaltani ja jään nojaamaan ponitarhan viereen seuraillen katseellani Siiriä ja Pampua, jotka kyhnyttävät toisiaan ja hätistelevät kärpäsiä. Kärpäset, niin, nekin ovat vielä tässä riesana. Ja kunhan tuo aurinko laskee puiden taakse, saapuu hyttysten pataljoona, josta kukaan ei selviä hengissä. Voihan rampautunut ravipolle.
Niin, siis mihin jäimmekään? Aivan, olen laahustamassa takaisin kohti tallia, mielessäni vain yksi asia: Huurteisen jääkylmä Mountain Dew, suoraan siitä limsa-automaatista joka viime iltatallivuorollani oli räjähtänyt Jennan käsiin. Tuo ihana ja makoisa mielikuva raikkaasta limusta kannustaa minut raahautumaan viimeisillä voimillani yläkertaan, kunnes koen karvaan pettymyksen: Mountain Dewin kohdalla palaa punainen valo. Juoma loppu.
Käännän katseeni sohvalla löhöileviin tallityttöihin. Ainakin parin kädessä koreilee tämä janoisten pelastus. Tyydyn Jaffaan, jota on automaatissa aina saatavilla, ja ryystän sitä nojatuolissa istuskellen, käpertyneenä ihan pieneksi. Katosta roikkuu kärpäspaperi, johon on jäänyt nalkkiin jo parikin surisijaa. Heh heh. Kehtaavatkin tulla tänne tallille häiriköimään, ihan oikein kun jäävät tyhmyyttään paperiin kiinni.
En jaksa avata kuivuudesta korahtelevaa kurkkuani enkä siis yhdy tallityttöjen keskusteluun siitä, kumpi on söpömpi varsa, Svante vai Kiira. Hoitsulleen uskollisena Fiia väittää kivenkovaan Svanten olevan kyllä jollakin tapaa suloisempi kuin Kiira, kun taas Carkki pitää Kiiran puolen. Onneksi joku ratkaisee väittelyn: ”Ne on molemmat yhtä söpöjä.”
Kauhukuva talikosta, jonka kanssa pitäisi alkaa lapata tarhoista lantaa vaunuihin, saa minut aivan latanaksi. Vielä pahempi on kenties se, että Elli saisi mielipuolen idean hypätä Bladen kyytiin ja usuttaa sen esteille, ja me joutuisimme pykäämään sille oikein täysimittaisen radan. Kun Ellin punapää ilmestyy ovenkarmin vierelle, ehdin jo luulla pahinta, ja käperryn tyynyn taakse niin pieneksi, ettei Elli näkisi minua.
”Tulkaa auttamaan esteiden rakennuksessa.”
Minä kiverrän varpaanikin ihan pieniksi, mutta joku tempaisee tyynyn pois edestäni ja minut on paljastettu. Nana ja Henni kainaloista kantaen raahaavat minut pihamaalle ja heittävät syliini punavalkoraitaisen puomin. Vieritän sen estetolppien luokse maata pitkin, ja saan palkaksi halventavia katseita. ”Liisa, et sinä nyt noin lopussa voi olla!”
Kuuden esteen rata on pian rakennettu. Minä vieritin yhden puomin ja vein paikan päälle yhden kartion. Totta kai olen tyytyväinen itseeni.
Niinpä jään varjoon istumaan ja seuraamaan, kun Elli lämmittelee Bladea. Pian on Jaffapullo kitattu tyhjäksi ja olo alkaa jo kohentua. Nyt jaksan käydä nostamassa pari puomia ylemmäs. Kun Ellin psyykkinen sairaskohtaus on viimeinkin loppunut (KUKA HULLU hyppää esteitä TÄLLÄ HELTEELLÄ ?!) ja hän malttaa kävellä talliin Bladea taluttaen, minä jaksan kantaa paikoilleen kaksi estetolppaa.
Ja vartin päästä hyvissä voimin lappaan lantaa oritarhasta kärryihin. Illan tullen huiskin hyttysiä, loimitan hevoset, avaan vesihanat. Teilaan Ellin aikeet yömaastosta ja ajan lorvivat hoitajat koteihinsa koisimaan.

Tarinan opetus: Kun jaksaa ryhtyä hommaan, työ palkitsee tekijänsä. Ja aina kun olosi tuntuu voimattomalta – korkkaa Jaffa.

[Kuro]

10.08.2009 Alku on aina hankalaa

Hiekka rapisi vanhojen tallitennarieni alla, kun astelin rauhallista tahti kohti Seppeleen tiluksia. Loppukesän auringonsäteet hellivät ulkona laitumilla käyskenteleviä hevosia. Taivaalla harhaili vain muutama eksynyt pilvenhattara, ja maiseman taakse laskeutumista kaavaileva aurinko lämmitti yhä mukavasti. Annoin katseeni hetkenaikaa levätä laitumella ruohoa nyhtävissä hevosissa, mutta havhduin varsin pian takaisin tähän maailmaan. Pyyhkäisin suuhuni tunkeutuneen sinisen hiussuortuvan takaisin aloilleen ja kaivelin tallifarkkujen takataskusta rypistyneen muistilapun.

-Tallin yleinen siistys, luin ääneen lapusta ja vilkaisin mietteliäänä ympärilleni.
Se tarkoitti varmasti... no, tallin siivoamista? Hampaita kirskutellen lähdin suunnistamaan tietäni kohden tallirakennusta. En oikeastaan voinut muuta kuin toivoa, että siellä ei olisi liiemmin porukkaa. Olinhan kuitenkin kohtalaisen uusi - tuntui suoraansanottuna typerältä tunkea tekemään iltatallia. Kunhan kukaan ei vain tulisi tarjoamaan apuaan.. Psykiatrin mielestä se saattaisi olla 'mainiota siedätystä sosiaalisiin tilanteisiin', mutta mielummin märehtisin fobiani kanssa lopun ikääni kuin joutuisin Seppeleen väen pilkan kohteeksi änkytellessäni typeriä.

Mutta ei, talli oli lähes tupaten täynnä porukkaa.
..tai ainakin kaksi tyttöä norkosi tallikäytävällä siemailemassa jaffaa, puhumassa jotakin josta en saanut selvää. Huokaisin hiljaisesti, ja koetin mahdollisimman huomaamattomasti luikkia tyttöjen ohitse hakemaan harjaa.
-Hei! toinen tytöistä hihkaisi suuntaani, ja jämähdin paikoilleni varmana siitä, että vähintään kuolen aivohalvaukseen.
-Hoidatko sä iltatallin tänään? Ilmeisesti hoidat - kun täällä ei muita ole, tyttö jatkoi sepitystään.
Nyökkäilin väkinäisenä, lähinnä kiitollisena siitä että en saanut suunvuoroa osakseni.
-Mä olen Fiona, hoidan Piccoloa. Ja tässä on Jokeri - Flooran hoitaja.
Jokeriksi esitetty tyttö nyökkäsi hymyillen ujon puoleisesti. Minä puolestani hymyilin vastaukseksi jäykkänä kuin tikku sonnassa.
-Kuro, esittäydyin lyhyesti.
Hetkeksi lankesi painostava hiljaisuus, jonka Fionan pirteä puhe rikkoi hetken kuluttua.
-Sä olet ilmeisesti uusi? Tai ei me olla nähty sua ennen, eihän olla Jokeri?
Jokeri pudisti nopeasti päätään ja Fiona jatkoi:
-Niin me mietittiin että voitaisiin auttaa iltallin kannsa, että opit tallin tavoille.
Mieleni teki kirkua ja juosta karkuun, mutta nyökkäsin kuitenkin hieman empivästi. Ehkä se oli hyvä idea, muistilapustani oli nimittäin kulunut osa tekstistä pois.

Fiona selitti että helponta olisi hakea hevoset sisälle ja jakaa niille iltaruuat, ja niiden syödäessä sitten siistiä tallikäytävä sekä avata vesihanat.
Sen me teimme; Jokeri vaati hoitaa aitan, ja lupas sitten tulla avuksemme tallin puolelle. Haimme hevoset sisälle varsinaisella taidonnäytteellä, 2 hevosta per ihminen per kerta. Kun kaikki olivat karsinoissa, heitimme niille iltapöperöt ja Fiona lähti availemaan hanoja. Sillävälin lakaisin minä tallikäytävän.
-Mukavia tyttöjähän nuo on, vakuuttelin itselleni pieneen ääneen.
-Mukavia tyttöjä, ei tarvitse pelätä. Mukavia.
Huokaisin hiljaisesti, ja pyyhkäisin pölyt, kuivikkeet ja heinänkorret ulos tallin ovesta. Tallin täytti vain hevosten innokas rouskutus...

Yhteisvoimin päästimme hevoset puolta tuntia myöhemmin takaisin ulos. Fiona näytti minulle vielä miten hälytysjärjestelmä aktivoidaan, ja opetti vielä lukitsemaan ovetkin - joka sekään ei minulta olisi ilman opetusta sujunut.
-Sellaista, tyttö puhahti pirteästi.
-Nähdään ehkä vielä joskus, tämä lisäsi - ennenkuin alkoi hivuttautua poispäin.
-Hei! huudahdin nopeasti kaksikon perään.
Molemmat pysähtyivät, luoden kysyvät katseet suuntaani.
-Kiitos avusta

[henni]

11.8. Suruiloinen iltatalli a´la Henni!

- Tjaah, tänään se on mun vuoro tehdä iltatalli, totesin löhötessäni oleskeluhuoneen sohvalla. Vieressäni istuivat Jokeri ja Loviisa.
- Jep.. Harmi, kun et enää muuten hoida Cassua, Loviisa mutisi ja hörppäsi limua pullon suusta.
Silmäni kostuivat pakostakin kuullessani tuon lauseen. Kuinka olinkaan niin tyhmä? Ensiksi luovuin rakkaimmasta hoitohevosestani ja tästä tallista, sitten olin "lopettaneena" jonkin aikaa ja sitten päätin palata takaisin. Olisi kai ollut ihan sama jäädä vaikka tauolle. Ja tuon tyhmän virheen takia menetin hoitohevoseni.

Kuin tilauksesta, uusi hoitaja, Liisa saapui oleskeluhuoneeseen. Nousin ylös ja olin juuri lähtemässä, kun Liisa alkoi puhua siitä, mitä oli tehnyt Cassun kanssa tänään. Silmäni kostuivat vielä enemmän ja pian en enää pystynyt pidättelemään, purskahdin nimittäin itkuun ja juoksin pois.

- Liisa, ei se sulle oo vihanen, se on vaan nyt mustasukkanen, Jokeri yritti selitellä loukkaantuneelle Liisalle.
- Mä tiedän.. Ja kai mä ymmärränkin, Liisa huokaisi. - Mikä sitä tässä hommassa haittaa ees?
- Hennihän oikeesti tykkäs siitä hevosesta.. Ja Cassu tykkäs siitä. Sulle tulee melkoinen homma saada Hennin luottamus itelles, sitä nimittäin pelottaa että Cassu ei kohta enää edes tunnista sitä, Jokeri jatkoi selittämistä. Liisan ilme muuttui vielä enemmän loukkaantuneeksi.
- Hei, sä voisit puhuu sille.. Se on mitä todennäköisemmin tarhoilla Cassun luona, Loviisa ehdotti. Liisa yritti hymyillä.
- Kai mä voisin, brunette huokaisi ja lähti kohti tarhoja.

Itse olinkin tosiaan tarhalla. Cassu seisoi aidan vierustalla ja minä lihotin sitä porkkanalla ja rapsuttelin sitä.
- Mulla on ikävä sua.. Miten mä ikinä sulatan sen, että sulla on uus hoitaja nyt, huokaisin. Cassu katsoi minua ihanilla tähtisilmillään. Hymy nousi pakostakin suunpielilleni. Samalla näin Liisan lähestyvän minua.
"Rauhoitu, rauhoitu, rauhoitu", ajattelin ja käännyin tyttöä päin yrittäen muodostaa äskeisen hymyn suulleni.
- Moi, tervehdin niin iloisesti kuin osasin. Liisa ei sanonut mitään, vaan aloitti:
- Henni.. Mä tiedän, että sulla on ikävä Cassua, joten.. Aattelin kysyä..
Ilmeeni muuttui kysyväksi. Mitä nyt?
- .. että varmaan haluaisit joskus auttaa mua sen kanssa?
Tällä kertaa hymyilin aidosti.
- Varmasti, vastasin lyhyesti ja ytimekkäästi.
- Mä oikeesti toivon, että pääset tästä yli, etkä syö mua elävältä, jos näät mut Cassun kanssa puuhailemassa, Liisa naurahti.
- En kai mä sua syö! hekotin. - Paitsi marinoitu Liisa maistuis varmaan hyvältä..
Purskahdimme molemmat nauruun.
- Kyl mä tästä pääsen yli, ei huolta, selittelin. - Opin sanomaan että Liisa ja Cassu vielä joskus, ilman märinöitä, jatkoin. Liisa nyökkäsi tyytyväisenä.
- Hyvä.

Samassa Josefiina ilmaantui taaksemme.
- Henni! Eikö tänään ollut sun iltatallivuoro? blondi kysyi.
Nyökkäsin hiljaa.
- Oli, vastasin hieman nolona.
- No sitten siitä hommiin! Kello on jo kuusi! Jossu ärähti ja lähdin siltä seisomalta tallia kohden.

- Henni oota! Liisa huusi takaani. Pysähdyin.
- Mitä? kysyin.
- Jos tarvit apua, niin mä voin auttaa, hengästynyt brunette ilmoitti. Naurahdin.
- Sitte vaan mun mukaan, totesin ja jatkoimme matkaamme tallia kohden.

Okei. Eka tehtävä olisikin häätää n. 6-8-vuotiaat pikkutytöt ulos tallista. Niitä pyörikin tallin sisällä melkoinen lauma.
- No niin, tytöt! Kotiinmenoaika! sanoin tiukasti tytöille. Yksi tytöistä tuli eteeni kädet lanteilla ja katsoi minua ylimielisesti. Muut tytöt menivät hänen taakseen hieman epävarmana.
- Ja mehän ei vittu lähetä täältä, pikkuipana totesi. Olimme Liisan kanssa purskahtaa nauruun.
- Ja mistäs sitä - tirsk - tuollaista kieltä ollaan opittu? totesin ja katsoin edelleenkin hyvin ylimielisen näköistä pikkutyttöä.
- No kaikki isothan ne noin puhuu, saatana, tyttö jatkoi kiroamistaan, tällä kertaa vähän kovempaan ääneen. En voinut enää muuta kuin purskahtaa nauruun.
- Siivoahan suusi ja lähdeppäs kotiin. Muut ovat tosi kilttejä ja lähtevät jo, sanoin ja osoitin tallilta häipyviä tyttöjä. "Iso" pikkutyttö ei lähtenyt mihinkään, seisoi vain edessäni ja katsoi silmiini hyvin murhaavasti.
- JA VITTU MÄ EN LÄHDE MIHINKÄÄN! tyttö huusi täyttä kurkkua ja potkaisi minua jalkaan. Ja lujaa tyttö huusi (ja potkaisi!), sillä Josefiina saapui paikalle vihaisena.
- Ja mitäs täällä huudetaan? Kotiin siitä! blondi sanoi katsoen pikkutyttöä suoraan silmiin vähintäänkin yhtä tulisesti kuin tyttö itse.
- Vitun homo! tyttö jatkoi, eikä välittänyt ollenkaan Josefiinan murhaavasta katseesta. - Nää hevoset on MUN ja mä saan olla täällä niin kauan ku haluun!!
Josefiina näytti siltä, että mitta oli täysi.

- Kuules nyt kovanaama, mulla on täysi oikeus ettiä sun vanhemmat ja kertoa niille sun puuhistas ja kielenkäytöstäs, Jossu totesi ja tytön ilme muuttui hieman hätääntyneeksi. - Joten sun on nyt parempi siistiä suus ja mennä kotia kohti!

Pikkutyttö ei sanonut enää sanaakaan ja juoksi tallin ovesta ulos.
- Huhhuh.. Noihin ei kovin monesti törmää, blondi totesi ja huokaisi. - Mutta nyt hommiin, nainen jatkoi ja jatkoi matkaansa.
Nyökkäilimme myöntävästi ja kun Jossu oli häipynyt näköpiiristä, purskahdimme nauruun.
- Jossu osaa hoitaa homman kotiin, sain sanottua naurun keskeltä.
- Joo, Liisa tirskahti.
- Okei, mutta nyt hevoset sisälle.

Lähdimme jolkottamaan riimunnarut käsissämme kohti tarhoja. Annoin Liisan hakea Cassun ja otin itse Epun. Veimme hevoset vuorotellen sisälle ja seuraava vaihe oli ruokinta.

Pistin kauramössöt jokaiseen ruokakuppiin yksitellen ja vein ne hevosten mutustettavaksi. Hevosten syödessä lakaisimme vielä tallin käytävän ja värkkäsimme vesihanojen kanssa. Lopuksi laitoimme vielä hälytysjärjestelmän kuntoon.
- Hyvää yötä, hepat, kuiskasimme vielä ennen kuin lukitsimme oven perässämme ja lähdimme tallustamaan pois päin tallista.

[essi]

Täysikuu! 17.8.09 18-20

Kävelin hämärässä illassa pitkin tien reunaa. Välillä auto tuli vastaan. Saapuin tallin pihaan ja vilkaisin taivaalle jossa huomasin täysikuun se mollotti isona sinisellä taivaalla. Pysähdyin katsomaan sitä oven eteen. Lopulta käänsin katseni ja avasin tallin oven.

Tallissa oli pari innokasta hoitajaa.
-Menkääpäs jo omiin koteihin, sanoin tytöille.
-Joo ihan kohta, saoivat tytöt.
-Eikun nyt heti! Ärähdin tiukasti tytöille.
-Joo, joo, tytöt marisivat ja lopettivat harjauksen.
-Heippa ja hyvää yötä, sanoin tyttöjen perään.
-Heippa, sanoivat tytöt yhteen ääneen.

Huomasin että hevoset olivat sisällä kylmän tuulen ja sateen takia. Tervehdin hevosia ja kiipustin yläkertaan.
Huomasin yläkerrassa Josefiinan ja Jaakon.
-Hei, sanoin ja otin kaapista mukin.
-Hei, sanoivat Jossu ja Jaakko.
-Mitäs sä, kysyin Jossulta.
-Raapustan tässä Lyun myynti ilmoitusta, kertoi Jossu.
-Ai niin se myydään harmi Jyu oli kiva tunnilla kun menin sillä kerran, sanoin miettien tuntia jolloin menin Lyulla.
-Niin, sanoi Jaakko ja teki lähtöä.
-Heippa, sanoimme Jossun kanssa Jaakolle.

Kaatoin kuppiin kahvia ja maitoa. Join kahvia tarkkaillen Jossun puuhia. Kun sain kupin tyhjäksi nousin ylös ja menin alakertaan.
Otin harjan kouraani ja aloin harjaamaan tallin käytävää. Kohta tallin ovi avautui ja Artsi astui sisään ihan humalaisena.
-Mlissä Jlossu onl, kysyi Artsi humalaisena.
-Tuolla yläkerrassa, sanoin ja jatkoin puuhiani. Artsi kiipesi vaivalla yläkertaan ja katosi oven taa.

Sain lattian puhtaaksi vaivalla. Saman tien yläkerran ovi pamahti auki ja Josefiina talutti Artsia portaita alas. Huomasin Jossun kärsivän ilmeen Artsin hajusta, minunkin nokkaan se tunkeutui.
-Vien Artsin taloon nukkumaan humalan pois niin jatka vain hommia rauhassa, sanoi Jossu ja lähti Artsi olalla tallista.
-Joo, sanoin ja kiipesin heinävintille. Heitin alas kuusi paalia.

Kiipesin itsekkin alas ja jakoin heinät hevosille/poneille.
Harjasin heinien sotkun saman tien ja laskin hevosille veden. Otin kaikkien ruokaämpärit lattialle.
-Pikulle tuota, Jambolle tuota, Cassulle ja Humulle tuosta nuita, luettelin ääneen. Sain ämpärit valmiiksi ja jakoin ne hevosille rauhassa ja ne alkoi rouskuttaa ruokaa.

Sain joka paikan puhtaaksi ja tarkastin paikat valmiiksi. Puin päälleni sammutin valot ja activoin hälytysjärjestelmän. Panin oven lukkoon ja lähdin kotiin päin.

[essi]

Tavallinen päivä.

Avasin ulkooven talliin. Astelin sisään äkkiä koska ulkona oli kova viima ja hevoset oli pantu sisään. Hyppelin portaat ylös oleskelu huoneeseen. Istahdin vapaalle penkille pöydän ääreen kuorien itseäni takista. Tervehdin niitä varhaisia jotka vielä olivat tallilla.

-Pitänee tästä alottaa, sanoin laiskasti mennen tallin puolelle. Nappasin harjan käteeni ja aloin harjaamaan tallin lattiaa. Sain lattian puhtaaksi joten kiipesin heinä vintille. Tiputtelin heinäpaaleja alas kiiveten itsekkin alas.

Jakoin hevosille heinät harjaten heinien sotkun hyvin. Keräsin kaikkien ruokakupit ja jakoin ruoat ämpäreihin jakaen ne hevosille.

Avasin hanat hevosille. Huomasin hevosten olevan ilman päitsiä joten aloin hinkkaamaan kaikkien päitsiä puhtaaksi. Sain kaikki päitset puhtaiksi niin kuulin saman tein tallin oven avautuvan.

Ovesta astui sisään rakas isoveljeni Lauri. Moikkasin Lauria ja kipitin yläkertaan hakemaan tavaroitani. Talli oli tyhjä kun lähdin. Activoin hälytysjärjestelmän ja lukitsin oven. Kiipesin Laurin kevytmoottoripyrän kyytiin pitäen kassia kädessä. LOppu

[Sastu]

AAMU 5.9.'09

Aamun kauniit ja hennot valonsäteet kimmeltelivät aamukasteisessa ruohikossa. Linnut lauloivat ja kaikki tuntui olevan rauhaisaa...

- #@!%&=#"@&%!
Marssin kuin myrskyn merkki oleskeluhuoneeseen josta löysinkin etsimäni: laiskurilusmu-Jaakon.
- Ja mitäköhän herra on tehnyt koko eilisen illan! Herätys! HE-RÄ-TYS! Mitäs täältä löytyy?! Aha, taas on kännäilty koko ilta! Nyt hophop tekemään hommia, talli on kauheen näkönen ja sä vaan nukut! Eiliset työt on tekemättä!
Kiskaisin peiton Jaakon päältä, heitin sen lattialle ja aloin hakkaamaan Jaakkoa tyynyllä.
- AARGH ÄLÄ TAPA MUA!
Tukka, tai jos sitä nyt tukaksi voi kutsua, oli pystyssä ja parta ajamatta, eikä siinä kaikki: koko huone haisi kun koulun vessat.
- Hei pliis, tiiän et jätin eiliseltä kaikki sotkuun ja safkasin vaa hevoset enkä siivoillu mitään mut... älä pliide kerro Jossulle tai Annelle, ne tappais mut. Ja toi sun herätys jätti mulle ikuiset traumat... Jaakko söpersi ja jatkoi:
- Jos siivoot tänään nii lupaan hoitaa huomen karsinat ja sun ei tarvi ku safkata ja heittää hevoset pihalle...
- Ehei riitä! Saat siivota vielä tuplasti, siivoot kaikki tarhat tänään tai huomenna, sillä ehdolla!
- No kai se on pakko... mut saanko nukkuu viel vähän... tiiäks... pää vähän kipee...
- Älä selitä, kyl mä tiiän et sul on darra.
- Kaikkitietävä... Jaakko mutisi sohvan nurkasta.

Vein hevoset kaksin tai kolmisin pihalle. Sentillä ja Rensulla oli kauhia kiire ja machoilu meneillään, ja heti vapaaksi päästyään ne sinkosivat kiitopukkipierulaukkaan kilpaa.
Siivosin karsinat ja lakaisin lattian. Korjailin tavaroita oikeille paikoille ja järjestin rehuhuoneen (jonka senkin Jaakko oli jo sotkenut..). Sitten menin herättämään uudestaan tämän merkinnän päähenkilöä.

- SASTU

[Aimie]

Sunnuntai 4.10.09 » Ensimmäinen iltatalli

Kello näytti 20 vailla neljää kun polkaisin pyöräni liikkeelle. Napsautin mp3:sen päälle ja jatkoin matkaa hieman jännittyneenä. Oli sunnuntai, yleensä laiskottelulle ja rentoutumiselle (ja läksyille) pyhitetty päivä, mutta tänään matkaisin Seppeleen tallille. Olin lupautunut tekemään tänään iltatallin, ihan päähänpistona. No, aikaa minulla ainakin oli. Koeviikko ja ihana pänttäys oli ohi eikä läksyjäkään tälle viikonlopulle ollut. Saisin siis nauttia illasta tallilla hevosten ja muiden tallilaisten kanssa. Täydellistä!
Mutta silti jossain vatsassa tanssahteli pari pientä perhosta, jotka saivat aikaan pienen kihelmöinnin ja epäilyn. Saisinko kaikki hommat hoidettua kunnialla? Mitä jos päästäisin vahingossa kaikki hevoset karkuun? Entä jos unohtaisin aktivoida hälytysjärjestelmän? Tai mikä pahinta... jos saisin sen oikosulkuun ja aiheuttaisin tulipalon ja...

"Haloo, Aimie, sä puhut ihan pehmoisia!" Cassua harjaava Liisa huoahti minun syöksyttyä heti jonkun tutun luokse purkamaan mieltäni. "Mäkin olen tehnyt iltatalleja. Ei niissä mitään ihmeellistä ole. Eikä se haittaa, vaikka mokaisitkin. Kyllä Jossu ymmärtää!" hän rauhoitteli.
Rauhoituin hieman ja katsoin kiitollisena Liisaa. "Jep. Kiitti. Ai niin, pitää mennä ilmoittautumaan Jossulle! Moido!"
Kipaisin nopeasti toimistoon, jossa Josefiina istuikin, tietokoneen näppäimistöä hakkaamassa.
"...prhana, toimi nyt senkin...!"
"Ööh, Josefiina?" kysyin arasti.
"Ai, joo, mitä?" nainen kääntyi minua kohti. "Juu! Jaa! Mikäs sua painaa?"
"Tulin tekemään tänään iltatallin, ellet oo unohtanut", sanoin vilpittömästi, ehkä pientä ilkikurisuutta äänessäni.
"Ai niin! Ensimmäistä kertaa, vai?" Josefiina hymyili ja sai myöntävän vastauksen. "No, voin vähän ohjata sua sitten tänään. Tää päivä on aika rento, ei oo tunteja niin hevoset on ollu koko päivän ulkona. Otat ne seitsemän kieppeillä sisään. Karsinoissa lukeekin sitten loimitukset, jotkut hoitajat ja omistajat on ehkä saattaneet jo loimittaa omat heppansa, niin ei tarvitse niistä huolehtia. Ruokinnassa voin tulla vaikka sitten avustamaan, jos haluat. Vesihanat pitää kanssa aukaista, hoitajat ajavat ulos ja kahdeksalta sitten suljet paikan ja aktivoit hälytysjärjestelmän. Ok?"
"Jessöör!" sanoin jo itsevarmemmin. Lähdin kohti olkkaria, jossa vietinkin aikaa sellaisen puolitoistatuntisen lörpötellen Jassun, Maissin ja Liisan kanssa. Välillä muitakin hoitajia ja hengailijoita liittyi seuraamme, mutta aika hiljaista oli.

Kellon alkaessa olla seitsemän jätin olkkarin lämmön ja aloin hakemaan hevosia sisälle. Sain apuun Jossun ja Maissin, kolmestaan hommassa ei mennytkään kovin pitkään. Josefiina otti varsat emineen, sekä omat hevosensa, Toivon ja Hillan. Minä otin Cassun, Epun, Humun, Blondin, Bladen ja Seran, Maiss sai Sentin, Siken, takatarhan pikkuponit, Jambon ja Tiian. Rensu, Leevi, Riina ja Topi olivatkin jo sisällä, joten haimme vielä Maissin kanssa yhdessä Antun ja Januksen, viimeisinä Myntin ja Kamuliinin. Suuremmilta kommelluksilta vältyttiin, mitä nyt Anttu uhkasi purra Maissia selästä ja Sera uhkasi lähteä käsistäni nähtyään jonkin mörön. Kuulin myös Jossun kiroavan kurittomalle Svantelle.
Hevoset katselivat uteliaasti käytävälle, kun kopistelimme Josefiinan kanssa rehulassa. Joku hörisi äänekkäästi, jollakin oli taas mennyt täysin hermot ja se potki tarmokkaasti karsinansa ovea.
"No niin, hevoset! Ruokaa tulossa, iisisti!", huudahdin kun kärräsimme iltapöperöt jokaisen hevosen luokse. Alkuvaikeuksien jälkeen Josefiina jätti minut yksin ja sanoi lähtevänsä kotiin. Voisin kuulemma aina tulla käymään, jos ongelmia tulisi. Nyökkäsin ja nainen lähti haukotellen kotiinsa. Tallin pitäminen vei varmasti voimia, minuakin ramaisi kovasti kun jaoin ruokia. Hetken päästä joka ikinen oli ruokittu, myös aitan asukit. Ilma tuntui kylmältä ja minua oli inhottanut kipittää aittaan viemään ruokaa. Yöpakkasta taisi olla tänäkin yönä luvassa, tuumin kun katsahdin hetkeksi tummalle taivaalle. Mutta vain hetken, sitten juoksin nopeasti tallin lämpöön.

Seuraavaksi avasin vesihanat ja loimitin hevoset, jotka loimitusta kaipasivat. Leeviä katsomaan tullut Carkki auttoi minua parin loimen kanssa, ja kunniallahan hommasta selvisin. Kävin lunttaamassa ilmoitustaululla mitä muita hommia oli vielä jäljellä.
"* tallin yleinen siisteys
* yli-innokkaiden hoitajien ajaminen kotiin
* tallin sulkeminen ja hälytysjärjestelmän aktivointi", sanoin ääneen. Päätin aloittaa lakaisemalla tallin ja siistimällä muutenkin paikkoja. En halunnut jäädä pimeällä yksin talliin, vaikken ketään juuri Carkin lisäksi ollut nähnytkään. Tuntui jotenkin aavemaiselta olla yksin tallissa vain hevosten kanssa. Tuntui turvalliselta ajatella, että jotkut hoitajat puhelivat kaakaon ääressä olkkarissa ja odottamassa milloin iltatallin tekijä tulisi ajamaan heidät pois. Otin harjan käteeni ja tuumin, että voisin olla vähän kiltimpi iltatallin tekijä ja antaisin innokkailla hoitajattarille hetken aikaa nauttia tallin ilmapiiristä ja toistensa seurasta. Harjattuani lattiat putipuhtaiksi oljista ja muista likajäljistä, siirsin innokkuuteni tuntihevosten tavaroihin. Puhdistin harjoja, jotka olivat täynnä karvoja ja puhdistin parit mutaiset päitset. Järjestelin hieman paikkoja, heitin toimistossa olleet tyhjät, kahvin tahraamat kertakäyttömukit roskikseen. Paljon siistimistä ei Seppeleen tallilla ollut. Hymyilin itsekseni. Siitä oli kiittäminen ahkerille hoitajatytöille, jotka pitivät hoitsujensa kamat hyvässä kunnossa.
"Ja eihän tallien putipuhtaita täydy olla, pieni epäsiisteys tekee siitä vain kotoisan", tuumin noustessani portaita olohuoneeseen. Paikalla oli vain lokeroaan tutkiva Carkki, joka lähti kiltisti pois. Muita ylhäällä ei ainakaan näkynyt.
"Haloo! Onko täällä ketään?" huutelin ja tunsin oloni vähän tyhmäksi. Katselin silti kaikki paikat läpi, eikä ketään näkynyt. Hämmästyneenä kopistelin portaat alas ja katselin vielä tallirakennuksen läpi. Olin kuvitellut, että hoitajia parveilisi koko paikka täynnä viimeiseen hetkeen asti. No, tänään oli kuitenkin sunnuntai.

Venyttelin ja katsoin toimiston kelloa, joka näytti jo melkein kahdeksaa.
"Taitaa olla aika sulkea talli", tuumin itsekseni. Kävin vielä silittämässä ja taputtelemassa jokaista hevosta. Osa oli jo nukahtamaisillaan, eivätkä ne reagoineet minuun. Siken karsinalla huomasin jotakin outoa. Karsinassahan oli joku! Avasin karsinan oven ja tönäisin heinissä makaavaa olentoa.
"Mmmhhh… ei saa herättää...?" uninen Jassu mumisi.
"Jassu! Oletko sä täällä nukkumassa? Kello on jo melkein kahdeksan", huudahdin. "Ajattele, jos en olisi käynyt taputtelemassa hevosia, olisit jäänyt tänne jumiin aamuun asti."
"Auts. Sori", tyttö sanoi puistellen heiniä vaatteistaan. "Olin hoitamassa Sikkeä ja rupesi väsyttämään ihan hirveästi..."
"Älä muuta sano, mua väsyttää aivan hirveästi", huokaisin. "Missä se hälytysjärjestelmän aktivointi-namikka oikein on?"
Jassu ohjasi minut hetken haparoinnin (hän oli vielä puoli-unessa) jälkeen oikeaan paikkaan, ja napsautin hälytysjärjestelmän päälle.
"Sitten. Ei kun talli kiinni ja kotiin", tokaisin. Astuimme yhdessä ulos tallista ja lukitsin oven. Nyin vielä pari kertaa ovesta varmistaakseni, että ovi oli varmasti kiinni. Jassulla ei ollut pyörää, mutta lupasin kyytsätä häntä jonkin matkaa omalla Helkamallani. Ilta oli kylmennyt, mutta jäseneni alkoivat lämmetä kun poljin pyörää eteenpäin. Kuulin Jassun hampaiden kalisevan tarakallani. Hymyilin hiljaa itsekseni tähtien ilmestyessä taivaalle.

[Sastu]

Aamuhetki, se helvetin kylmä hetki
(AAMU, 18.10)

Tallin ovi oli melkein jäätynyt kiinni. Yö oli ollut hyvin kylmä, eikä nytkään lämmin ollut.
- AUKENE, ärähdin ovelle ja kiskaisin voimieni takaa, jolloin se rämähti auki ja minä lensin komeassa kaaressa märkien, irronneiden lehtien päälle.
- STNA!
Nousin ylös ja molemmat polveni naksahtivat. Pääsin nipin napin jaloilleni, ja menin talliin. Jambo potki ovea. Ärähdin sille ja eestinpolle lopetti siihen paikkaan.
Iltatallin tekijä oli tehnyt ystävällisesti aamusafkat valmiiksi, joten sain ne heti jakoon. Pian olikin talli tyytyväisiä hevosia. Hain parit heinäpaalit ja säilöheinää jotka laitoin valmiiksi tarhoihin. Pian voisi jo tuoda hevosetkin.

Aloitin Rensusta ja Sentistä. Vein hevosia aina tarhoittain pihalle ettei kukaan jää yksin. Heti tarhaan päästyään hevoset syöksähtivät ruuan kimppuun; osa pukkilaukan kautta, osa rauhallisesti lompsuen.
Kun hevoset olivat pihalla, siivosin Antun ja Rensun karsinat. Hoitajat ja hevosenomistajat saisivat siivota muut ja iltatallin tekijä ne karsinat joita ei ole siivottu. Lakaisin tallin käytävän ja tein iltasafkat valmiiksi.

Wear tuli hampaat kalissen.
- Ulkona on kylmä!
- Nyt onkin syksy, tyttö hyvä, irvistin tälle.
- Ja sä oot hupparissa!

- SASTU

[Anne]

3.12.2009 Perustajan vierailu


Imaisin Seppeleen tuttua tuoksua keuhkoihini. Tuoksu toi mukanaan muistoja menneiltä vuosilta. Kävinhän toki usein tallilla hevosiani ratsastamassa, mutta harvemmin ehdin paikalle näin päivisin, kun talli oli tyhjillään, rauha vallitsi maassa ja Jaakon aiheuttama arkiaskareiden kolina täytti kuuloaistin.

Tallissa oli sisällä vain muutama hevonen. Riensin Riinan luo, jonka Chao oli ilmeisesti käynyt liikuttamassa. Vaaleanraudikko lymyili loimituksen alla ja rouskutti heinää. Hevonen oli kaunis: suuri ja kiiltävä, vaaleanpunainen turpa ja kaviot.

- Moi, Anne, kuulin Josefiinan huikkaavan.
- Moi, Jossu, tervehdin. – Joko ne tuli?
- Ei vielä. Elli soitti, että myöhästyvät vähän, Jossu sanoi. – Vähän jänskättää. Entäs sua?
- Ehei, Ellin äiti on niin vanha tuttu, etten mä sitä spennaile. Vähän sellainen omituinen, mutta ihan mukava.
- Okei, toivottavasti se nyt ei saa slaagia, kun näkee tallin nykytilassa, Josefiina tuskaili.
- Tuskinpa. Ja onhan tää paljon paremmassa kunnossa kuin viisi vuotta sitten.
- Sanot vaan, Josefiina hymyili.

Kuulimme Ellin auton kaartavan pihaan. Pian Elli ja hänen äitinsä Kajsa astelivat pian talliin. Halasin molempia, Josefiina vain Elliä. Kajsaa hän tervehti niin kuin vierasta kuuluukin, kätellen.

- Vai sinä olet se Josetta, Kajsa sanoi.
- JoseFIINA, äiti! Elli tökkäsi ruskettunutta äitimuoriaan kylkeen.
- Josefiina, anteeksi, nainen korjasi.
- Kyllä vaan, Jossu sanoi reippasti.
- Ja ihan yksin pyörität tätä tallia nykyään? Kajsa jatkoi.
- No, kyllähän se Anne auttelee, vähän, Jossu selitteli.
- Aika vähän joo, sanoin. – Opiskelut vie niin paljon aikaa, etten hirmuisesti ehdi.
- No onhan täällä hienoa. Talli on saanut pituutta lisää ja maneesikin teillä näkyi olevan. Toista se oli silloin, kun minä tätä puljua pyöritin, Kajsa hämmästeli. – Onkos teillä mitään vanhoja hevosia jäljellä?
- Pikku ja Palmi ainakin. Kamu menehtyi puolisentoista vuotta sitten, sanoin.
- Juu, voi, se oli kyllä kova isku minullekin, Kajsa voivotteli. – Kamulla tuli 90-luvulla kilpailtua monet koulukisat. Olin murtunut, kun Elli soitti ja sanoi, että se kuoli. Kamu oli minulle todella rakas.
- Ei kuitenkaan niin rakas, etteikö olisi estänyt sun muuttoa Espanjaan, Elli töksäytti äidilleen.
- Noh, vanhuus tuo vaivoja ja tällaisella tilalla ei niiden kanssa aina pärjää. Lämmössä reumakaan ei vaivaa, Kajsa hölisi.
- Kamoon, äiti, et sä nyt niin raihnainen ole. Reipas kuuskymppinen, Elli alkoi kyllästyä äitinsä juttuihin.

Hymyilimme kohteliaasti Jossun kanssa, kun Kajsa jatkoi paasaustaan. Kiikutimme häntä ympäri tilaa ja esittelimme paikkoja. Tuttuja paikkoja hänelle osittain, mutta paljon oli muuttunut.

Tulimme Toivon boksille. Kajsa jäi ihastelemaan ruunaa.

- Olen aina ollut heikkoina liinaharjaisiin suokkeihin, nainen puhui.
- Toivo on mun ihan ikioma, Jossu sanoi ylpeänä.
- Vai niin. Kisaatko sillä? Kajsa kysyi.
- Yritän ainakin, ihan potentiaalinen heppa, Josefiina sanoi silittäen toivon pehmoista turpaa.

Keitimme vielä kahvit toimistossa. Kajsa ihmetteli pressopannua ja valitti, kun hänen vanha kahvinkeitin oli heitetty pois. Höpöttelimme niitä näitä, kunnes Elli alkoi repiä äitiään kohti autoa.

- Eiköhän meidän ole aika mennä, Elli sanoi.
- Miten, vietättekö joulua Suomessa? kysyin kohteliaisuussyistä Kajsalta.
- Ehei, Espanjaan takaisin. Lento lähtee jo huomenna.
- Noh, hyvää matkaa ja hyviä jatkoja, sanoin tapaamisen päätteeksi.

Elli kaasutti pois pihapiiristä. Olin aivan varma, että kohta häneltä tulisi tekstaria tyyliin: ”Sori, että mutsi oli ääliö.”

- Hyvinhän se meni, sanoin Jossulle.
- Juu, Jossu sanoi jo helpottuneempana.

[Sastu]

AAMU 13

- Aukene nyt, ärisin tallin ovelle joka oli tainnut jäätyä kiinni. Epätoivoisesti yritin vetää sitä auki, monta kertaa, mutta ei; pahuksen ovi ei auennut. Puhahdin tuskastuneena.
- AUKENE STNA, karjahdin ja repäisin ovea kaikilla voimillani. Yllätyksekseni se rävähti auki, lennättäen minut läheiseen lumikasaan.
Hymyilin tyytyväisenä kun pudistelin lunta vaatteistani. "Siitäs sait", mietin mielessäni ja vihdoin astelin talliin. Hevoset kurkkivat karsinoistansa uteliaina.
Sekoitin sapuskat ripeästi ja törkkäsin ne hevosille. Sitten täytin suuret kottikärryt heinillä, ja vein ne tarhoille. Rikoin jäät vesialtaista ja kalastin jääkimpaleet jääkylmästä vedestä. Voi kuinka ikävöinkään kesää!
Palasin talliin ja loimitin hevoset jotka piti loimittaa kylmillä ilmoilla. Pian pääsinkin jo heittämään polleja sisälle.

Sitten oli karsinoiden siivouksen aika. Riuskasti tartuin kottikärryihin ja talikkoon.
Siivousoperaatio alkakoon!

/ hahaha vähä lyhykäne mut eikai se ny paljoo haittaa?

[Linda]

14.12 Pakkasillan aikaa

Kiedoin kaulahuivin tiukemmin ympärilleni jotta kirpeä pakkasviima ei pääsisi minuun.
Oli varmasti yli -10 astetta pakkasta ja sen mukainen tunnelma todellakin oli.
Hampaani kalsisivat kun vihdoin pääsin tallin ovelle. Matkaa meiltä ei ollut kuin vajaa kilometri,
joten matka sujui suhtkoht joutuisasti.
- Hejjpa heposet! tervehdin nelijalkaisia asukkaita iloisesti päästyäni lämpimään talliin.
Minusta tuntui oudolta sillä olen vasta viidensiä kertoja tallissa ja minun annettiin tehdä jo iltatalli.

Kiipesin ensimmäiseksi heinävintille laskemaan muutaman heinäpaalin alas, jonka jälkeen
sekoittelin mössöjä äärimmäisen tarkkasti ohjeita noudattaen. Jaon mössöt kaikille
ja tiputtelin heinälahkoja karsinoihin. Ihme kyllä - tallilla ei ollut ketään, kenties pakkasen aiheuttamaa.
Loimitin muutaman hevosen jonka jälkeen menin Alman karsinan luo.
- Mmoi Alma! tervehdin lempihevostani täältä. Tamma mussutteli ahneissaan ruokaa
ja tuskin huomasikaan minua. Hymähdin ja lähdin lakaisemaan tallikäytävää.

- Huh! tulihan se tehtyä, huokaisin ja vein harjan paikoilleen.
Mitäs viellä voisi tehdä, ajattelin mutta päätin lähteä kotiin. Kellohan oli jo 21, ja minun
pitää vielä kerrata kokeisiin. Sammutin valot ja avasin suuren tallinoven päästäen samalla pakkasilmaa sisään.
Kytkin vielä hälytysjärjestelmän ja vesihanat päälle ja suljin tallinoven perässä sanoen
- Hyvää yötä karvajalat! sitten lähdin tallustelemaan kylmissäni kotinpäin.

~ Linda

[Meeri]

Rauhallinen iltatalli 16.12.09

Silittelin hevosia ja katsahdin kellooni. Ruoka pitää jakaa viiden minuutin kuluttua. Niinpä lähdin hevosten ruokien luo. Laitoin kottikärryihin heinää, kauraa ja muita ruokia.
Lykkäsin kottikärryt talliin ja osa hevosista potki karsinansa ovea kärsimättömästi. Jaoin hevosille ruuat ohjeiden mukaan.
Jouduin välillässä hakemaan lisää heinää. Yksityisistä parille tuli sama ruoka kuin tuntipolleille joten laitoin niille sen.
Muuten luin tarkkaan yksityisten ohjeet ja jaoin jokaiselle ruuan.
Piirsin ruksin listaani ruokkimisen kohdalle ja tutkiskelin listaa. Seuraavaksi on hanojen aukaisu, ajattelin.
Avasin hevosten vesikuppien hanat ja huokaisin. Seuraavaksi oli yöloimitus.
Tutkiskelin hevosten tiedoista kuka tarvitsi loimitusta ja kuka ei. Osa hoitajista oli laittanut hoitsulleen yöloimituksen itse joten laitoin lopuille jotka tarvitsivat. Yksityisistä oli parilla loimitus ja laitoin niitä hevosille.
Anttu luimi ja mulkoili minua kun puin sille loimen. Ei se voinut näykätä kun suu oli täynnä ruokaa. Taputin hevosta ja siirryin muiden heppojen luo. Pampula ja Siiri varastelivat koko ajan toistensa ruokaa. Hymyilin ja siirryin hetkeksi huilaamaan.
Siirryin hoitajien huoneeseen jossa Aimie ja Jenna juttelivat hevosista.
- Noniin tytöt, voittekin auttaa vähän siivoamaan tallia ja vaikka putsata parin hevosen karsinat, sanoin hymyillen. Tytöt mumisivat jotain vastaukseksi ja siirtyivät tallin puolelle. Lakaisin vähän tallikäytävää ja järjestelin suojia joita oli paljon lattialla.
Jollain on näköjään ollut kiire, mumisin itsekseni kuin käärin likaista pinteliä.
Sitten ruksasin listasta tallin yleisen siivouksen. Sitten piti ajaa yli-innokkaat tyypit ulos. Pari tyttöä hengaili ponien luona. Komensin tytöt kotiin ja lähtiessään he valittivat siitä, etteivät saaneet hoitaa ketään.
Lopuksi tarkistin karsinoiden haat ja sammutin valot tallista. Suljin tallin oven ja aktivoin hälytysjärjestelmän.
Lähdin pyöräilemään kotiin.