|
Post by Aleksanteri on Apr 13, 2024 21:28:10 GMT 2
13.4.2024 - Se, jossa on kevät
Mä olin ollu aika paljon Helsingissä, ja siks en ollu ns. tajunnu et Seppeleeseenki oli jo tullu kevät. Mä huomasin sen oikeestaan vasta sillon, ku kävin hakemassa Maagin tarhasta ja koskin siihen kerran harjalla, ja harja oli saman tien niin täynnä karvaa et harjaamisen sijaan sillä oikeestaan pysty vaan siirteleen irtokarvaa Maagin kyljeltä yhestä kohtaa toiseen. Mä yritin vähän aikaa tehä irtokarvoista kuviota Maagin kaulalle, mut sit se alko tuntua tyhmältä ja mä lopetin. Kaiken lisäks Jasmiina käveli just sillon Maagin karsinan ohi enkä mä halunnu et se ajattelis, et mä en harjais Maagia kunnolla.
Tallilla oli aika hiljasta. Windi kolisteli karsinassa ja luimi ku mä menin ohi, ja mä jäin hetkeks seisoon sen luo vaikka en tienny oisko Cella tykänny siitä. Me ei oltu puhuttu pitkään aikaan enkä mä osannu päättää oisko mun pitäny a) kysyä miten sillä menee vai b) olla hiljaa ja oottaa et se sanois mulle jotain, vaik en tienny mitä sanottavaa sillä ois ollu mulle. Se oli sanonu joskus monta kuukautta sitten että sillä oli ikävä mua eikä mulla ollu hajuakaan oisko mun pitäny sillon/nyt/tulevaisuudessa sanoo sille siitä jotain, koska mulla oli ikävä sitä varmaan joka päivä.
Mä kävin hakemassa Maagin suitset, suitsin sen ja lähin taluttaan sitä ulos. Maagi yritti melkein heti pysähtyy syömään niitä n. kolmea ruohonkortta, jotka oli enemmän vihreitä ku keltasia, ja mä päästin ohjia pidemmäksi ja annoin sen syödä. Ulkona tuoksu keväältä ja mulle tuli siitä hyvä mieli.
Hetken mielijohteesta mä otin kuvan Maagin naamasta, laitoin sen Seppeleen Whatsapp-ryhmään ja kirjotin hyvää kevättä kaikille.
Mua hävetti ihan vähän ku tajusin et viesti saatto kuulostaa jotenki tyhmältä, mut sit Lyyti laitto siihen sydämen ja mulle tuli hyvä mieli eikä mua enää hävettäny melkein yhtään.
|
|
|
Post by Aleksanteri on Jan 13, 2024 21:03:42 GMT 2
13.1.2024 - Se, jossa mä en näytä koiranpentuilmettä
Mä olin ollu ilonen, et saisin Pyryn ja Mannyn (joka oli tullu kylään) mun Luotetuiksi Neuvojiksi, mut just ku olin valmis kertoon miks mun päivä oli ollu huono, Inkeri tuli kotiin. Se parkkeeras pöytään nugettirasian kaa ja kysy mitä me tehiin, ja mulla ei ollu muita mahdollisuuksia ku hyväksyä et seki kuulu neuvonantajien kerhoon.
Mä kävelin pari kertaa keittiön päästä päähän, avasin puhelimen näytön ja vilkasin niitä et oisin varma halusko ne oikeesti auttaa mua. Pyry ja Manny katto mua sipsipussin takaa. Inkeri murusteli nugettia pöydälle ja yritti irrottaa ponnaria sen hiuksista, jotka oli menny takkuun.
"Eli Olivia sano et oon ihana", mä alotin äänellä joka ei tuntunu niin itsevarmalta ku mä olin aatellu. Mulla oli epämukava olo siitä et Inkeri oli paikalla, koska mä pelkäsin et se kertois Robertille kaiken mitä mä sanoisin. Mä en ollu halunnu tarkistaa oliks Robert Seppeleen WhatsApp-ryhmässä ja olikse jo nähny kaikki viestit.
Inkeri varmaan tajus, et mä olin vahingossa jääny kattoon sitä, koska se vilkas mua vaaleiden kulmien alta ja sano kiva äänensävyllä, joka kuulosti yhtä aikaa kiltiltä/pilkkaavalta.
"Okei", mä jatkoin ja kurtistin kulmia. "Sit Iiris sano, et ilmeisen moni on sitä mieltä että oon ihana."
"Eli onks tää vaan joku keskustelu, missä Iiris on kehunu sua? Ja sulla on kriisi siitä", Inkeri sano mun päälle. Mä vilkaisin Pyryä ja Mannya, mut ne ei sanonu mitään. Mulla oli vähän sellanen olo, et Manny oli ns. ajelehtinu henkisesti jonneki siinä vaiheessa ku Inkeri oli tullu keittiöön.
"Ei", mä sanoin turhautuneena Inkerille. "Oota."
Mä selasin keskustelua alemmas.
"Sit Olivia sano et näytän KIVALTA RESSULTA, ja Iiris sano että oon POTKITTU KOIRANPENTU." Mä tyrkkäsin puhelimen pöydälle ja katoin kaikkia kolmea kulmat koholla et ne tajuais, miten järjetöntä oli et Iiris sano mua koiranpennuksi. Mannyn silmät karkas nopeesti Inkeriin ja se vaihto asentoa penkillä, nyökkäs ja sano mmmm. Pyry tuijotti mua silmissä sellanen hämyinen odottava ilme et se varmaan aatteli et mä aioin jatkaa vielä puhumista. Mä istuin sen viereen, työnsin hiukset pois naamalta ja puuskahdin.
"Ja sit ku mä sanoin, et näen niitten viestit niin ne sano, et ne tietää sen."
"Mä luin ne viestit", Pyry sano rauhallisesti. Mä kohotin sille kulmia yllättyneenä ja nyökkäsin, ja se nyökkäs takas, ja mä toivoin et se tarkotti että se ymmärs miten vihanen mä olin Iirikselle.
"Ja lopuks Liinu sano et Iiris on hoidellu mua."
Lause tuli musta puuskahduksena. Mä painoin kädet pöydän pintaa vasten, ja ku kukaan ei sanonu vähään aikaan mitään, mä vilkasin niitä. Pyry katto mua ymmärtäväisen näköisenä ja nyökkäs uudelleen, Manny tuijotti pöytää vähän sen kohdan vieressä jossa Inkerin käsi oli. Inkeri oli laittanu nugettirasian vasemmalle puolelle valkosipuli- ja oikeelle puolelle paprikadipin, ja dippas joka toisen nugetin valkosipuliin ja joka toisen paprikaan.
Hiljasuus jatku niin pitkään, et mä aloin miettiin oisko mun pitäny lukee kaikki viestit niille uudelleen, mut lopulta Inkeri sano:
"Miks Iiris on niin kiinnostunu siitä tykkääkö ihmiset susta?"
"En tiiä", mä älähdin. "Ehkä se vaan, öö, niinku vitsailee."
"Ehkä sun pitää sanoa sille jos et tykkää sen vitseistä."
Inkeri katto mua nugettirasian takaa, ja mä mietin yhtä aikaa kahta juttua: a) pitkästä aikaa mulla oli olo, et Inkeri tykkäs musta ja b) mä kaduin, et en ollu etukäteen ees tajunnu miten hyviä neuvoja Inkeri osas antaa.
|
|
|
Post by Aleksanteri on Jan 11, 2024 0:00:25 GMT 2
10.1.2024 - Se, jossa mä oon lähdössä kauppaanMä tarvoin viemään Maagia jatkotuntilaiselle, joka oli unohtanu tulla laittaan sille varusteet ja menny suoraan maneesiin, ja mietin et mulla oli vieläki huono omatunto siitä et mä olin pussannu Emmyn kanssa. Mä olin miettiny asiaa ku me oltiin uutenvuotena pussattu, ja mä olin miettiny ku pesin samana iltana hampaita ja aamulla, ku Pyry tuli koputtaan mun oveen ja kysy halusinks syödä loput sen muropaketista. Mulle oli ns. ihan okei et me oltiin pussattu, mut Emmy oli mun YSTÄVÄ ja ehk sen takia mua ahdisti joka kerta, ku mä aattelin meidän pussaamista. Musta tuntu, et mä olin jotenki pilannu meidän välit ku en ollu sanonu sille et en halunnu pussata sen kaa. Maneesissa jatkotuntilainen otti Maagin ja irvisti/hymyili mulle, ku mä autoin sitä mittaan jalustimet ja kiristään satulavyön. Matthias oli ollu kai juoksuttamassa Kosmosta ja heilautti mulle kättä maneesin toiselta kulmalta, missä se käveli Kosmoksen vieressä. Mä heilautin takas ja menin sen luo. "Moi", mä sanoin. "Moi", Matthias vastas. Me käveltiin vähän aikaa hiljaa, ja ku tunti alko, me mentiin ulos. Kosmos käveli hitaasti ja haisteli ilmaa, ja mä mietin, et en muistanu koska oisin viimeksi nähny Robertin sen kanssa. Mun ois tehny mieli kysyä laittoks Matthias Robertille paljon viestejä, mut en kehdannu. Sen sijaan mä kysyin: "Haluuks tulla mun kaa kauppaan?" Matthias keräs vähän Kosmoksen liinaa, katto mua, hymyili ja nyökkäs. Se otti hanskan pois kädestä ja silitti pari kertaa hitaasti Kosmoksen kaulaa. "Mitä sä meinaat ostaa", se kysy. "Pilttiä", mä vastasin. "Ja, öö, rasvoja. Vauvoille." Matthias katso mua yllättyneen näkösenä mut ei ehtiny sanoo mitään, ennen ku mä jatkoin: "Mä lupasin käydä kaupassa Antonille ja Sonialle." Mattias nyökkäs. *Vähän ajan päästä auto oli lämmenny ja me istuttiin oottamassa, et n. neljäkymmentä tuntilaista ehti ajaa pois pihasta ennen ku me päästiin pois. Olivia ja Lucia oli kuullu, et me oltiin lähdössä kauppaan, ja pyytäny voisinko mä viedä ne keskustaan. Lucia istu etupenkillä mun vieressä ja katto jotain sen puhelimelta. Olivia ja Matthias jutteli takapenkillä kouluratsastuksesta, ja mä painoin radion päälle samalla ku toivoin, et auto lämpenis mahdollisimman nopeesti.
|
|
|
Post by Aleksanteri on Dec 9, 2023 22:44:05 GMT 2
15.11.2023 - Se, jossa Maagi on ihan tyytyväinen
Lunta sato mun ja Maagin naamaan, kun mä vedin maneesin oven auki ja talutin sen ulos keskiviikkokisojen jälkeen. Kylmä ilma sai mun nenän vuotaan niin, et henki melkein salpautu. Mä niiskasin monta kertaa ja tajusin et se kuulosti oudolta niin aloin heti perään yskiä, koska just samaan aikaan Lyyti sattu meneen Oilin kanssa meidän ohi ja aika varmasti vilkas mua. Mä en halunnu et se luulis, että mua haittas kun olin tullu kolmanneksi vikaks ku se oli voittanu koko luokan.
Mä taputin Maagia, pyyhin lumihiutaleet sen kaulalta ja lähdin taluttaan sitä talliin. Matthias ja Liinu tuli mua vastaan Kosmoksen ja Whinnyn selässä ja heilautti kättä. Mä hymyilin niille vähän ja olin ilonen et ne ei ollut Lyyti ja Kiri, koska ne oli voittanu mut äskeisessä luokassa enkä mä halunnu puhua niistä kummallekaan tänään mitään.
Sit mulle tuli huono omatunto, koska olin aika varma et ei ollu Lyytin ja Kirin vika et ne oli parempia ratsastajia ku mä, ja mä käännyin kattoon olan yli et oisin voinu huutaa Lyytille onnea mut se oli jo menny johonki.
Mua harmitti et Maagin karsina ei ollu siirtotallissa, koska siellä oli paljon helpompi olla yksin esim. sillon ku ei halunnu nähdä ketään. Valtteri oli laittamassa Siriusta kuntoon vastapäisessä karsinassa eikä mulla ollu muita vaihtoehtoja ku kääntyä niin, et se ei nähny mun naamaa, ja yskiä niiskausten välillä niin et Valtteri luulis et mulla oli flunssa.
Ku mä olin vieny Maagin varusteet satulahuoneeseen ja heittäny loimen sen selkään, mä kyykistyin lattialle, huokasin ja aloin hieroon naamaa. Mua hävetti et vaik Eedi oli valmentanu mua, mä en ollu pystyny ratsastaan paremmin.
Ja lisäks mua pelotti et jos mä en osais ratsastaa hyvin, Eedi ei enää haluais olla mun kaveri koska oisin pettäny sen ku en oppinu ratsastaan vaikka se yritti opettaa.
|
|
|
Post by Aleksanteri on Dec 9, 2023 22:43:42 GMT 2
15.11.2023 - Se, jossa Maagi on ihan tyytyväinen
Lunta sato mun ja Maagin naamaan, kun mä vedin maneesin oven auki ja talutin sen ulos keskiviikkokisojen jälkeen. Kylmä ilma sai mun nenän vuotaan niin, et henki melkein salpautu. Mä niiskasin monta kertaa ja tajusin et se kuulosti oudolta niin aloin heti perään yskiä, koska just samaan aikaan Lyyti sattu meneen Oilin kanssa meidän ohi ja aika varmasti vilkas mua. Mä en halunnu et se luulis, että mua haittas kun olin tullu kolmanneksi vikaks ku se oli voittanu koko luokan.
Mä taputin Maagia, pyyhin lumihiutaleet sen kaulalta ja lähdin taluttaan sitä talliin. Matthias ja Liinu tuli mua vastaan Kosmoksen ja Whinnyn selässä ja heilautti kättä. Mä hymyilin niille vähän ja olin ilonen et ne ei ollut Lyyti ja Kiri, koska ne oli voittanu mut äskeisessä luokassa enkä mä halunnu puhua niistä kummallekaan tänään mitään.
Sit mulle tuli huono omatunto, koska olin aika varma et ei ollu Lyytin ja Kirin vika et ne oli parempia ratsastajia ku mä, ja mä käännyin kattoon olan yli et oisin voinu huutaa Lyytille onnea mut se oli jo menny johonki.
Mua harmitti et Maagin karsina ei ollu siirtotallissa, koska siellä oli paljon helpompi olla yksin esim. sillon ku ei halunnu nähdä ketään. Valtteri oli laittamassa Siriusta kuntoon vastapäisessä karsinassa eikä mulla ollu muita vaihtoehtoja ku kääntyä niin, et se ei nähny mun naamaa, ja yskiä niiskausten välillä niin et Valtteri luulis et mulla oli flunssa.
Ku mä olin vieny Maagin varusteet satulahuoneeseen ja heittäny loimen sen selkään, mä kyykistyin lattialle, huokasin ja aloin hieroon naamaa. Mua hävetti et vaik Eedi oli valmentanu mua, mä en ollu pystyny ratsastaan paremmin.
Ja lisäks mua pelotti et jos mä en osais ratsastaa hyvin, Eedi ei enää haluais olla mun kaveri koska oisin pettäny sen ku en oppinu ratsastaan vaikka se yritti opettaa.
sana seuraavalle: possujuna
|
|
|
Post by Aleksanteri on Dec 8, 2023 23:35:48 GMT 2
7.12.2023 - Se, jossa on sinivalkosta Seppele
haluutteko tulla meile kattoon linnan juhlia tänään tein ruokaa ja sitäjäi yli Aleksanteri 6.12.2023 klo 15.32 Mä voisin ainakin tulla! Tuon joulutorttuja Fiia 6.12.2023 klo 15.37
mä voin Eedi 6.12.2023 klo 15.43
voin tulla! Sisu 6.12.2023 klo 15.48 |
Me oltiin ehitty kattoo Linnanjuhlia ehkä puol tuntia, ku Inkeri tuli kotiin ja pamautti oven kiinni niin et about puol seinästä varmaan murtu mukana. Me istuttiin olkkarin sohvalla, Pyry ja Fiia joulutorttulautaset käsissä, ja jähmetyttiin kaikki kuunteleen ku Inkeri riisu kenkiä ja kiroili. Ehkä kaks sekuntia mä luulin et Inkeri tulis ajaan kaikki vieraat ulos ku se tuli olkkariin. Sen sijaan se lysähtiki sohvalle, työns käden sipsikulhoon ja jäi tuijottaan telkkaria toinen poski hevosenkuolatahrassa, jota se ei pyyhkiny pois ennen ku monta tuntia myöhemmin meni vessaan ja kai huomas sen. Ku me oltiin syöty kaikki tortut ja sipsit, Inkeri nukahti sohvalle. Mä, Pyry, Fiia, Eedi ja Sisu mentiin Pyryn huoneeseen istumaan et ei oltais häiritty sitä ja jatkettiin Linnan jatkojen katsomista mun läppäriltä. Pyry otti Matu-Liinin vähäks aikaa ulos terraariosta ja se tuli makaamaan mun syliin. *Me ei oltais varmaan ees tajuttu mennä Fleimiin jos Iiris ei olis laittanu viestiä. Kiri oli töissä ja mulle tuli paha mieli sen puolesta, koska en tienny oisko se halunnu kattoa Linnanjuhlia mut ei voinu tehä sitä. Fleimissä oli ahdasta ja muut meni ettiin pöytää sillä aikaa, ku mä ja Sisu jäätiin tiskille. Mä oisin halunnu ottaa kaljan, mut Sisu tilas ennen mua SuomiMaljan enkä mä kehdannu ottaa mitään muuta et se ei näyttäis jotenki typerältä.
Ku me oltiin saatu pirtelölasien kokoset SuomiMaljat, me lähettiin pujotteleen takapöytään mihin muut oli menny istuun. Muiden päitten yli mä huomasin et Riinis, Juli ja Iiris oli tanssimassa vähän matkan päässä, mut Riinis puhu just Iiriksen korvaan enkä mä halunnu häiritä niitä.Mulla ei ollu mitään hajua, miks itsenäisyyspäivänä Fleimissä oli niin paljon ihmisiä. Siinä vaiheessa ku Riinis, Juli ja Iiris tuli meidän pöytään mun olis tehny mieli jo lähteä nukkuun. Mä olin juonu SuomiMaljan tyhjäks ja aloin ettii narikkalappua, ku Juli huus mun korvaan, et koska meidän porukat oli lähteny viikonlopuks laivalle, me pidettäis jatkot meidän porukoilla. Mä oisin halunnu mennä kotiin mut aattelin et voisin nukkuu mun vanhassa huoneessa ja sanoin vaan joo. *Haahtilohentiellä me mentiin Julin vanhaan alakerran kämppään. Mä nuokuin Julin vanhan kämpän sohvalla ja kuuntelin, ku Iiris ja Juli huus toistensa suuhun ku ne yritti päättää pitäiskö meidän ajaa taksilla Kallaan hakeen Maddea. Pyry nukahti melkein heti pää sohvan käsinojalla ja mä tein Fiialle patjan, jolle se nukahti Julin vanhaan huoneeseen. Puol kolmelta mä lähin yläkertaan nukkuun. Iiris havahtu Sisun kännykästä, jolta se oli kattonu jotain, ja venytteli niin et sen maha näky. "Lainaa rööki", se sano. Mä huokasin. "Ne on mun takin taskussa", mä mumisin. "Tuu hakeen ne niinku, totta, yläkerran eteisestä." *Aamulla mä heräsin siihen, et mun aurinko paisto mun vanhan huoneen ikkunasta suoraan mun naamaan. Mun päätä särki niinku mä en olis juonu mitään kolmeen viikkoon.
Sit mä tajusin, et mulla oli jonku hiuksia suussa, ja avasin silmät ja näin et ne oli Iiriksen ja et se oli painautunu mun kylkeä vasten ja nostanu unissaan toisen sen paljaista reisistä mun jalkojen yli niinku ois ollu siinä koko yön.
|
|
|
Post by Aleksanteri on Nov 7, 2023 17:35:59 GMT 2
9.11.2023 - Se, jossa on tuloksia
Sillä aikaa ku Eedi ja Matthias kävi Matthiaksen tuloksia läpi, mä tuijotin oleskeluhuoneen sohvan käsinojjalla olevaa nahkatakkia ja mietin, miks KUKAAN halus pitää niin ohutta nahkatakkia ku ulkona oli lunta ja kymmenen astetta pakkasta. Takki oli vaaleenvioletti ja näytti about yhtä ohuelta ku ne kolme jouhta josta muodostu Rutun harja, ja se oli rytätty käsinojalle niin, et molemmat hihat laahas maata niinku se takki olis yrittäny kiskoo itsensä lattialle. Mä pelkäsin etäisesti, et takki saatto olla Julin.
Ku Matthias nous hakeen kahvia, Eedi tuuppas mua kevyesti olkapäähän.
"Valmista", se sano. "Katotaaks nyt sun tuloksia?"
Mä en ollu ihan varma oliks ollu mun, Matthiaksen vai Eedin idea, et me käytäis läpi mun ja Matthiaksen viime vuoden kisatulokset ja katottais oltiinks me kehitytty. Musta tuntu et mun ei olis ns. kuulunu ottaa osaa koko keskusteluun, koska Matthias oli oikee kouluratsastaja eikä sen tulokset koostunu siitä, et se kävi tuntihepoilla rämpimässä parissa kisoissa ilman mitään suunnitelmaa. Mua nolotti, ku mä työnsin Eedille listan, johon olin kirjottanu viime vuodelta kaikki tulokset jotka muistin.
"No niin", Eedi sano ja tuijotti paperia aika pitkään ennen ku jatko. "Alkaaks tää siis viime vuoden lokakuusta?"
"Joo", mä mumisin. Matthias tuli istuun mun viereen ja työns toisen kahvikupin mun eteen. Ku mä kiersin käden kupin ympärille mua alko yhtäkkiä jännittää, vaik mä olin ratsastanu kisat jo vuos sitten.
"Eli nää Seppeleen syyskisat on ollu vielä Rutulla", Eedi sano. "Helppo C 6/13, viiskyt senttiä 10/13... oho."
Mä laskin katseen kahvikuppiin ja hörppäsin, vaik kahvi oli niin kuumaa et mun suu palo vähän.
"Te ootte ollu ekoja kaheksassakymmenessä sentissä", Eedi sano ja sen ääni oli niin hämmästyneen kuulonen, et se oli ehkä ite saattanu unohtaa, miten mä olin voittanu siinä luokassa sekä sen ETTÄ Kurren (mut ehkä Eedi kisas ja voitti niin paljon, et jos joidenki yksittäisten tallikisojen palkintosijoilla luki ALEKSANTERI - KURRE - EEDI niin teksti ei syöpyny ikuisiksi ajoiksi sen aivoihin).
Matthias taputti mua kannustavasti olkapäälle ja sano hyvä, mut mua alko jotenki nolottaa et olin voittanu ja join uudelleen kahvii vaik se sattu mun kieleen.
"Joo, hyvä. Hieno homma", Eedi sano vähän hämmentyneesti. "Sit nää seuraavat. Nää on tältä kesältä."
Mä ynähdin jotain ja olin ilonen et Eedi ei kysyny miks en ollu kisannu talvella tai keväällä, koska en halunnu sanoo sille et mua ei ollu kiinnostanu tehä oikeestaan mitään sen jälkeen ku Cella oli jättäny mut. Koska mä mietin Cellaa multa kesti vähän liian pitkään tajuta mitä kesän tulokset tarkotti, ja ku Eedi alko luetella niitä mä en enää ehtinyt esim. poistua huoneesta tai polttaa sen kädessä olevaa paperia.
"Åland helppo B 54/58, Sommersolverv helppo B 29/30 ja 60/80 cm 20/27, Åland helppo B 13/43 --"
"Se meni hyvin", Matthias sano väliin.
Mä mietin viime kesää ja kisoja, ja sitä ku Matthiaksen kämppään oli tullu putkirikko ja mä olin hakenu sen keskellä yötä meille nukkumaan, ja sitä ku oli ukkostanu ja Savusalontiellä oli pidetty Katti-Helenan pennuille kissanristiäiset. Eedi ei selvästi ajatellu samoja asioita, koska se huokas ja kääns listan sivua ennen ku jatko lukemista, ja mä toivoin et oisin voinu vaik maksaa sille palkkaa siitä et se ajatteli mun kisaamista näin paljon.
"Viime kuun Åland helppo C 10/24 ja helppo B 12/37, seitkyt senttiä 10/14..." Eedi huokas uudelleen. "Ja sit vielä nää Vaahterapolun kisat."
Mun teki mieli sanoa, et niitä ei tarvis kattoa, mut en ehtinyt koska Eedi puhu jo ja Matthias hymyili mulle kannustavasti pöydän toiselta puolelta.
"Helppo C hylätty, helppo B 20/33, kuuskyt senttiä 6/16." Eedi katto mua ja niiskas. "Miten sulla meni eilen? Keskiviikkokisoissa?"
"Ykstoista kautta viistoista", mä sanoin pöydälle jääneelle servetille. "Helpossa B:ssä."
"Ihan hieno", Matthias sano samaan aikaan ku Eedi kirjotti tulokset mun paperin alakulmaan, mietti vähän aikaa, kirjotti lisää ja alleviivas sit sen mitä oli kirjottanu.
"Helpossa C:ssä toi yksittäinen hylkyhän ei tee paljon mitään, jos sä oot esim vaan unohtanu radan", se sano hetken päästä, laitto kynän takas Hevoshullupinon päälle ja anto paperin mulle. Sen alakulmaan oli kirjotettu heC/B ja 60/80. "Ei sun kannata nyt ainakaan mitään luokkaa korottaa, vaan jatkasin treeniä ihan näillä samoilla tasoilla."
Mä nyökkäsin Eedille ja mietin, et jos se olis ollu mun ratsastuksenopettaja ku olin lapsi niin olisin tässä vaiheessa sekä mä että Maagi oltais varmaan hypätty jo neljää ja puolta metriä.
|
|
|
Post by Aleksanteri on Nov 7, 2023 17:35:26 GMT 2
9.11.2023 - Se, jossa on tuloksia
Sillä aikaa ku Eedi ja Matthias kävi Matthiaksen tuloksia läpi, mä tuijotin oleskeluhuoneen sohvan käsinojjalla olevaa nahkatakkia ja mietin, miks KUKAAN halus pitää niin ohutta nahkatakkia ku ulkona oli lunta ja kymmenen astetta pakkasta. Takki oli vaaleenvioletti ja näytti about yhtä ohuelta ku ne kolme jouhta josta muodostu Rutun harja, ja se oli rytätty käsinojalle niin, et molemmat hihat laahas maata niinku se takki olis yrittäny kiskoo itsensä lattialle. Mä pelkäsin etäisesti, et takki saatto olla Julin.
Ku Matthias nous hakeen kahvia, Eedi tuuppas mua kevyesti olkapäähän.
"Valmista", se sano. "Katotaaks nyt sun tuloksia?"
Mä en ollu ihan varma oliks ollu mun, Matthiaksen vai Eedin idea, et me käytäis läpi mun ja Matthiaksen viime vuoden kisatulokset ja katottais oltiinks me kehitytty. Musta tuntu et mun ei olis ns. kuulunu ottaa osaa koko keskusteluun, koska Matthias oli oikee kouluratsastaja eikä sen tulokset koostunu siitä, et se kävi tuntihepoilla rämpimässä parissa kisoissa ilman mitään suunnitelmaa. Mua nolotti, ku mä työnsin Eedille listan, johon olin kirjottanu viime vuodelta kaikki tulokset jotka muistin.
"No niin", Eedi sano ja tuijotti paperia aika pitkään ennen ku jatko. "Alkaaks tää siis viime vuoden lokakuusta?"
"Joo", mä mumisin. Matthias tuli istuun mun viereen ja työns toisen kahvikupin mun eteen. Ku mä kiersin käden kupin ympärille mua alko yhtäkkiä jännittää, vaik mä olin ratsastanu kisat jo vuos sitten.
"Eli nää Seppeleen syyskisat on ollu vielä Rutulla", Eedi sano. "Helppo C 6/13, viiskyt senttiä 10/13... oho."
Mä laskin katseen kahvikuppiin ja hörppäsin, vaik kahvi oli niin kuumaa et mun suu palo vähän.
"Te ootte ollu ekoja kaheksassakymmenessä sentissä", Eedi sano ja sen ääni oli niin hämmästyneen kuulonen, et se oli ehkä ite saattanu unohtaa, miten mä olin voittanu siinä luokassa sekä sen ETTÄ Kurren (mut ehkä Eedi kisas ja voitti niin paljon, et jos joidenki yksittäisten tallikisojen palkintosijoilla luki ALEKSANTERI - KURRE - EEDI niin teksti ei syöpyny ikuisiksi ajoiksi sen aivoihin).
Matthias taputti mua kannustavasti olkapäälle ja sano hyvä, mut mua alko jotenki nolottaa et olin voittanu ja join uudelleen kahvii vaik se sattu mun kieleen.
"Joo, hyvä. Hieno homma", Eedi sano vähän hämmentyneesti. "Sit nää seuraavat. Nää on tältä kesältä."
Mä ynähdin jotain ja olin ilonen et Eedi ei kysyny miks en ollu kisannu talvella tai keväällä, koska en halunnu sanoo sille et mua ei ollu kiinnostanu tehä oikeestaan mitään sen jälkeen ku Cella oli jättäny mut. Koska mä mietin Cellaa multa kesti vähän liian pitkään tajuta mitä kesän tulokset tarkotti, ja ku Eedi alko luetella niitä mä en enää ehtinyt esim. poistua huoneesta tai polttaa sen kädessä olevaa paperia.
"Åland helppo B 54/58, Sommersolverv helppo B 29/30 ja 60/80 cm 20/27, Åland helppo B 13/43 --"
"Se meni hyvin", Matthias sano väliin.
Mä mietin viime kesää ja kisoja, ja sitä ku Matthiaksen kämppään oli tullu putkirikko ja mä olin hakenu sen keskellä yötä meille nukkumaan, ja sitä ku oli ukkostanu ja Savusalontiellä oli pidetty Katti-Helenan pennuille kissanristiäiset. Eedi ei selvästi ajatellu samoja asioita, koska se huokas ja kääns listan sivua ennen ku jatko lukemista, ja mä toivoin et oisin voinu vaik maksaa sille palkkaa siitä et se ajatteli mun kisaamista näin paljon.
"Viime kuun Åland helppo C 10/24 ja helppo B 12/37, seitkyt senttiä 10/14..." Eedi huokas uudelleen. "Ja sit vielä nää Vaahterapolun kisat."
Mun teki mieli sanoa, et niitä ei tarvis kattoa, mut en ehtinyt koska Eedi puhu jo ja Matthias hymyili mulle kannustavasti pöydän toiselta puolelta.
"Helppo C hylätty, helppo B 20/33, kuuskyt senttiä 6/16." Eedi katto mua ja niiskas. "Miten sulla meni eilen? Keskiviikkokisoissa?"
"Ykstoista kautta viistoista", mä sanoin pöydälle jääneelle servetille. "Helpossa B:ssä."
"Ihan hieno", Matthias sano samaan aikaan ku Eedi kirjotti tulokset mun paperin alakulmaan, mietti vähän aikaa, kirjotti lisää ja alleviivas sit sen mitä oli kirjottanu.
"Helpossa C:ssä toi yksittäinen hylkyhän ei tee paljon mitään, jos sä oot esim vaan unohtanu radan", se sano hetken päästä, laitto kynän takas Hevoshullupinon päälle ja anto paperin mulle. Sen alakulmaan oli kirjotettu heC/B ja 60/80. "Ei sun kannata nyt ainakaan mitään luokkaa korottaa, vaan jatkasin treeniä ihan näillä samoilla tasoilla."
Mä nyökkäsin Eedille ja mietin, et jos se olis ollu mun ratsastuksenopettaja ku olin lapsi niin olisin tässä vaiheessa sekä mä että Maagi oltais varmaan hypätty jo neljää ja puolta metriä.
sana seuraavalle: terassi
|
|
|
Post by Aleksanteri on Oct 31, 2023 14:46:34 GMT 2
26.10.2023 - Se, jossa on lehtiä ikkunassa
Mä en ollu tajunnu kysyä olisko Eedi tai Matthias halunnu ajaa ja mua alko hävettää se ihan helvetisti siinä vaiheessa, ku me oltiin ajettu ehkä puol tuntia ja mentiin just Liekkijärven ABC:n ohi. Ulkona sato, pyyhkijät vinku tuulilasia vasten ja liu'utti märkiä lehtiä lasin puolelta toiselle. Ajovalot kiilsi asfaltissa, ku kaks rekkaa käänty ABC:n pihalta ja ajo meidän eteen.
Olivia istu etupenkillä mun vieressä ja kuunteli, ku Eedi luki sille puhelimesta juttua Miss Liekkijärvestä joka oli perustanu kioskin sen kotipihalle. Mä painoin vilkun päälle ja kännyin pikkutielle, josta me päästäis Liekkijärven rantaan. Mun ja Matthiaksen katseet kohtas taustapeilin kautta. Se hymyili mulle.
"Haluutteks käydä kans, öö, tanssilavalla", mä kysyin. Takapenkillä sihahti, ku Eedi avas vesipullon.
"Mennään vaan", se sano. "Ja mä voin sit ajaa."
Mulle tuli yhtä aikaa hyvä ja huono mieli, enkä mä ollu varma kumpaa niistä mun olis pitäny kuunnella.
sana seuraavalle: serenadi
|
|
|
Post by Aleksanteri on Oct 21, 2023 21:04:26 GMT 2
1.8.2023 - Se, jossa Cella lähtee Poppelikujalta (osa 2)"Anteeks ku ne on niinku... tollasia." Cella imas röökiä ja käänty kattoon mua liian ison takin alta, joka näytti siltä et oli ehkä joskus ennen ollu Danielin tai jonku muun ainaki päätä Cellaa pidemmän. Sade imeyty takin hartioihin mut Cellaa ei näyttäny haittaavan. Se vaan ravisteli röökistä tuhkaa nurmikolle, irvisti ja nyki käsiä syvemmälle takin hihoihin. Me seisottiin talon takana kapeen räystään alla, puoliks seinään kääntyneinä ja hartiat korviin nostettuina niinku oltais oltu tekemässä jotain väärää. Talon toiselta puolelta kuulu rahinaa, ku Cellan mummi ja sen poikaystävä raahas autoon jotain. Mä olin aika varma, et se joku saatto raahausäänen perusteella hajota. Mä en kuitenkaan sanonu Cellalle siitä mitään, vaan pelkästään kohautin olkia sen aiemmille sanoille. "Ei se haittaa", mä mumisin, vaik mul oli niin paha olo et halusin a) ajaa kotiin tai b) maata maassa niin kauan, et Cella, mummi ja poikaystävä ajais pois ja unohtais et mä olin koskaan ees ollu paikalla. Cellan mummi oli kysyny kaks kertaa seurustelinko mä jonku kanssa, ja kun se oli pitäny n. kymmenen minuuttia ylistyspuhetta siitä miten HYVIÄ YSTÄVIÄ mä ja Cella nykyään oltiin, Cella oli nykässy mua hihasta ja vetäny röökille. Cella vetas hupun päähän ja käänty puhaltaan savut poispäin musta. Sit se kumartu ja tumppas tupakan lasipulloon, joka nojas talon seinään. "Mä heitän niitä pizzalla jos ne vielä kysyy jotain tollasta", se totes kyyrystä. Mua hymyilytti, vaik outo ällöttävä olo vello vieläki mun vatsassa. "Ethän sä oo, öö, vielä ees tehny sitä pizzaa", mä mumisin Cellalle. Se katto mua olan yli ja virnisti. *Kun me kannettiin vikoja pahvilaatikoita eteisestä, mua alko yhtäkkiä itkettää niin, et mun piti ottaa laatikko paremmin syliin ja pyyhkii naamaa olkapäähän, et muut ei olis huomannu kyyneleitä. Cella käveli ihan mun selän takana toisen pahvilaatikon kanssa ja kiros hiljaa, kun kolautti sen eteisen seinään. Mä mietin sitä aikaa, ku me oltiin oltu yhessä ja mä olin melkein asunu Cellan luona Poppelikujalla, ja sitä ku olin aamusin heränny yläkerran makkarissa Cellan vierestä ennen sitä ja aatellu, et me oltais yhdessä aina. Sit mä olin kantanu pahvilaatikon ulos, astelin pihatielle muodostuneiden lätäköiden läpi ja työnsin laatikon Cellan mummin poikaystävän syliin ihan ku musta ei tuntuis miltään, et mun ja Cellan Poppelikujaa ei ollu enää olemassakaan. *Mun piti räpytellä silmiä koko ajomatka, koska jostain syystä kuva mun ja Cellan peittomajasta oli ilmestyny silmien eteen enkä mä saanu sitä pois, vaik mulla oli tärkeitä tehtäviä niinku esim. auton ajaminen. Cellan mummi ja sen poikaystävä oli menny omaan autoon ja hetken aikaa mua oli pelottanu, et Cella olis menny niiden kyytiin. Se oli kuitenki vaan kirjottanu osotteen mummin puhelimen Google Mapsiin ja kiivenny sit istuun mun viereen.Tuuletin huris. Sade oli lakannu, mut tuulilasissa näky viel pyyhkijöiden jäljet siinä missä ne oli kulkenu lasia pitkin. Cella oli ottanu kengät jalasta ja nostanu sukat hansikaslokeroa vasten. Se katto ulos ikkunasta ja piirs farkunpolveen etusormella viivoja. Mä nielasin, ja yhtäkkiä se nosti katseen enkä mä ehtiny kattoo pois. Sinä nopeena hetkenä, jona me katottiin toisiamme, mä tajusin et Cella näki miltä musta tuntu, ja mä näin että se TIESI että mä ajattelin peittomajaa ja Poppelikujaa ja niitä molempia kertoja ku me oltiin seurusteltu, ja yhtäkkiä mulla oli niin väsyny olo et olisin halunnu vaan sulkee silmät ja sanoa et meidän ei kannattais nähä enää koskaan.Sit autonrenkaat karahti tienreunan epätasaseen maahan ja mä tajusin et ajoin yhä autoa. Mä yhtä aikaa hätkähdin ja käänsin rattia, ja käännyin sit kattoon tietä niinku en äsken olis tehny mitään muuta ku vilkassu mun ystävää, jonka luokse olin tullu muuttoavuksi koska about sellasia asioita vanhojen ystävien vaan kuulu tehdä. *Monta tuntii myöhemmin, kun mä olin 1) syöny kolme palaa Cellan tekemää pizzaa ja 2) istunut Iiriksen kaa vaivaantuneesti keittiönpöydän ääressä, mä menin takas autoon. Ku mä olin ajanu pois pihasta eikä taloa enää näkyny, mä pysäköin, vedin henkeä ja jatkoin matkaa vasta, kun mun kädet ei enää tärissy. Siinä vaiheessa mun naama oli puoliks turta ja se olis varmaan huolestuttanu mua ellen olis tienny, et olisin muuten varmaan tukehtunu niihin kyyneliin joita olin ns. estäny tulemasta koko päivän.
MANNY
tuli t tänään kotiin eiköniin saanko tulla sun luokse kylään nyt kohta Aleksanteri 1.8.2023 klo 19.53
|
|
|
|
Post by Aleksanteri on Oct 2, 2023 21:27:12 GMT 2
1.8.2023 - Se, jossa Cella lähtee Poppelikujalta (osa 1)Loppujen lopuks mä nukuin ehkä puol tuntia. Ku mun eka herätys oli soinu, mä olin hätkähtäny ja painanu sen pois niin nopeesti et oli liukunu Matthiaksen sängyn alle. Mä olin yrittäny ottaa sitä pois niin hiljaa ku pystyin, mut ku olin ollu toinen käsi sängyn alle työnnettynä, Matthias oli kääntäny kylkee ja raottanu silmii. Se oli tuijottanu mua hetken, ja sit se oli rutistanu kulmii ja näyttäny vähän säikähtäneeltä. Mä olin ensin a) hävenny ja sit b) sanonu et etin puhelinta, ja sit se oli laittanu silmät kiinni ja nukahtanu taas. Poppelikujalla sato vettä. Mä pysäytin pakun vähän matkan päähän ulko-ovesta, painoin pään niskatukee vasten ja katoin, miten vesipisarat valu ikkunalasii pitkin mun ja talon välissä. Mä seurasin niitä katseella ja mietin mun ja Cellan majaa sen olkkarissa, ja sitä ku joskus vuosia sitten mä olin nukkunu ja heränny Cellan huoneessa ku me oltiin oltu oikeesti yhessä enkä mä ollu pystyny kuvitteleen, et se ei joskus olis mun kaa. Mulla oli vähän ällöttävällä tavalla sellanen olo, et mä en pystyis meneen sisään. Musta tuntu et vasta nyt mä jotenki oikeesti tajusin, et Cella oli muuttamassa Poppelikujalta. Mä puristin silmät kii ja painoin kämmenet silmii vasten. Mun oli pakko nielasta monta kertaa ja puhaltaa keuhkot tyhjiksi. Tuntu et mä olin ollu jotenki idiootti ku en ollu tajunnu, et se oikeesti oli lähössä. Sit mä nousin autosta ja juoksin sateen läpi sisään. * Cellalla oli iso vihree paita, jota mä en ollu nähny ennen, ja se piteli toisessa kainalossa pahvilaatikkoo ku tuli avaan mulle oven. "Moi", se henkäs ja siirty niin et mä mahduin sisään. Musta tuntu et se räpytteli silmiä jotenki kummallisen paljon, mut en ollu ihan varma koska mumisin moi ja kumarruin ottaan kenkiä pois. Cella liikahti jotenki levottomasti ja jatko: "Ei sun tarvi ottaa niitä. Ku täältä kuitenki vaan kannetaan kaikki ulos." Mä suoristauduin niin nopeesti et tuntu ku Cella olis pistäny mua jollaki. Nyt ku mä en kattonu vaan Cellaa, tajusin et kenkäteline ei enää ollu siinä missä se oli normaalisti ollu. Mä olin yleensä heittäny takin Cellan oman takkikasan päälle (mistä se yleensä tippu vähän ajan päästä lattialle), mut senki tilalla oli vaan tyhjää vaaleeta seinää. Eteisessä oli vaan seinään kiinnitetty peili, kolme pahvilaatikkoo ja paljas hehkulamppu, ja niiden näkeminen tuntu musta niin pahalta et mun olis tehny mieli kääntyy ja kävellä ulos ovesta. Sen sijaan mä sanoinki vaan joo ja seurasin Cellaa syvemmälle kämppään. Mä en halunnu mennä olohuoneeseen enkä Cellan huoneeseen, ja musta oikeesti tuntu et Cella tajus sen vaik se ei sanonu siitä mitään. Se anto mulle keittiössä Danielin vanhat ja vaan vähän rikkinäiset työhanskat. "Sä voit vaikka kantaa laatikoita eteisestä", se sano samalla ku liimas uutta pakkausteippikerrosta yhen pahvilaatikon repsottavien teippien päälle. "Jos laitat ne suoraan sinne pakuun, ei tarvi mitenkään järjestellä kuhan vaan laitat päälle ne missä lukee särkyvää." Mä kääntelin työhanskoja käsissä, henkäsin koska en tienny mitä sanoa ja mumisin sit vaan: "Okei." * Mulle tuli kantamisesta hiki vaik mä riisuin takin melkein heti. Ku mä olin ehtiny kantaa ehkä viis laatikkoa, ulkona alko sataa vielä enemmän ja mun selkä oli yhtäkkiä märkä sekä hiestä että niskaa pitkin valuvasta sateesta. Mä olin just kiivenny auton ohjaamoon ja kuivasin hiuksia Julin vanhaan pipoon, joka oli joskus jääny hansikaslokeroon, ku Cellan pää pilkisti puoliks raollaan olevasta ovesta. Mä työnsin Julin pipon kiireesti piiloon auton etupenkkien väliin. "Mummo ja sen poikaystävä on täällä viiden minsan päästä." "Okei", mä vastasin. Cella katto mua. Mä katoin takas, ja mun olis tehny mieli ajaa pois ja sanoa et rakastan sitä vieläki ja kantaa sen tavarat takas sisään ja huutaa itselleni kuus vuotta sitten et mun ei pitäis koskaan kosia sitä, mut sen sijaan mä tulin pois auton ohjaamosta ja hymyilin, ku Cella anto mulle Danielin vanhan sadetakin joka hais hevoselta ja oli mulle vähän liian pieni mut muuten sadetakiksi ihan hyvä.
|
|
|
Post by Aleksanteri on Aug 29, 2023 20:23:09 GMT 2
1.8.2023 - Se, jossa mä ja Matthias ollaan yöajelullajatkoa tälleMatthias vilkuili vähän huolestuneen näkösenä olan yli, kun mä lähin peruuttaan Savusalontien pihasta. Sen kasvot katos auton hämärään niin, etten mä nopeella vilkasulla erottanu siitä oikeestaan muuta ku vaaleet hiukset, toisen olkapään ja silmät, jotka pälyili ikkunaan, siitä autoradion hohtaviin numeroihin jotka näytti 3:17, ja lopuks mun kasvoihin. Mä hymyilin Matthiakselle ja nostin käden sen penkin selkänojalle, et näin peruuttaa takavalojen punasessa valossa tielle. "Sun ei tarvi tulla", mä sanoin jo toisen kerran. "Jos haluut niinku nukkua." Matthias heilautti kättä enkä mä ollu ihan varma, oliks se vastaus mulle vai oliks Matthiaksen asento ollu vaan huono. *Meidän porukoiden talo oli pimeenä mikä oli hyvä asia, koska mua oli pelottanu et äiti olis just päässy töistä ja mun pitäis jutella sille. Koska me oltiin juteltu Matthiaksen kanssa koko yö, mä en ollu ehtiny keksiä tekosyytä sille miks halusin pakun (enkä mä todellakaan aikonu sanoo et lainasin sitä koska AUTOIN CELLAA MUUTOSSA). Mä pysäköin auton pihaan, katoin varmuuden vuoksi viel kaikki ikkunat läpi ja vilkasin sit Matthiasta. Se nojas päätä penkin niskatukeen, ja mä luulin jo et se oli nukahtanu matkalle, mut sit se niiskas ja suoristautu niin nopeesti et mä melkeen pelästyin."Onko tää sun perheen talo", se kysy ja nojautu kohti tuulilasii, vaik pimeen läpi talosta ei näkyny paljon mitään."Joo", mä kuiskasin ja tajusin vasta sit, et mun porukat ei varmaan heräis siihen et puhuin autossa niiden pihalla. Mä vedin avaimen virtalukosta ja epäröin vähän aikaa ennen ku työnsin sen taskuun. "Mennään, öö, niinku hiljaa? Ettei ne herää?"Matthias katto mua vähän oudosti ku aloin avata ovea. Se istu vieläki turvavyöt päällä ja kädet sylissä, ihan niinku me ajettais vieläki pimeellä maantiellä."Onko se auto luvallinen ottaa", se kysy. Mä käännyin kattoon sitä. "On", mä mumisin vaikka mua alko jotenki nolottaa. "Mä laitan, öö, viestin."Matthias oli vähän aikaa hiljaa."Okei", se sano sitten, tuijotti mua viel vähän aikaa niinku olis yrittäny sanoa jotain ja nyökkäs.Meidän oli pakko käydä hakeen eteisestä autotallin avain. Mä en ollu ihan varma hengitinkö koko sinä aikana, ku avasin ulko-oven, luikin hakeen avaimen kaapista eteisen perältä ja livahdin hiljaa takas ulos. Matthias oli jääny oottaan mua ovensuuhun eikä sanonu mitään.* Vasta ku me oltiin haettu paku autotallista ja ajettu isolle tielle, mua ei enää pelottanu et äiti yhtäkkiä ilmestyis jostain ja pakottais mut selittään miks mä otin auton. Tie oli tyhjä ja taivas sen takana vähän vaaleemman näkönen ku sillon, ku me ajettiin mun porukoille. Matthias nojas otsaa ikkunalasiin. Mä olin aika varma, et se nukahtais kohta. Mä jätin pakun Savusalontiellä tiensivuun koska piha oli niin kapee, et siinä ei olis mahtunu kääntyyn. Ku mä pysähdyin Matthias pyöräytti hartioita, pyyhki ikkunaan sen hengityksestä tulleen huurun ja hymyili mulle unisesti. Se oli vetäny toisen jalan koukkuun penkille ja radion numerot hohti punasta hehkuu sen farkunpolvelle. Mä en ollu tajunnu et kello oli jo melkeen viis. Matthiaksen turvavyön lukko loksahti auki, mut se ei noussu. Mä vilkasin sitä ja se katto takas."Sä voit tulla nukkumaan tuonne", se sano lyhyesti, ihan ku me oltais puhuttu sellasesta aiemminki. "Eikö niin että sun pitää lähteä kahden tunnin päästä ajamaan? Niin et ehdi nukkua jos ajat kotiin."Mä puristin hupparinhihan kangasta kynsien väliin ja laskin katseen Matthiaksen kasvoista."Haittaaks se sua", mä kysyin. Matthias mietti hetken ja pudisti sit päätä."Voidaan laittaa sulle sellanen... patja lattialle", se sano, käänty kohti autonovee ja nosti käden sille. "Niin et joudu nukkumaan sohvalla. Kun se on kova."Mulle tuli hyvä mieli. Mä nyökkäsin ja sammutin auton, ja samalla ku me melkeen hölkättiin pihan poikki Savusalontien ovelle kirjotin äitille viestin, jossa luki 'otin paketti auton kun tarvin sitä. ja jätin oman auton pihalle ahen sen huomenna. unohidn kysyä. mutta tuon sen huomenna.' Puol kuudelta mä makasin Matthiaksen lattialla tuijottamassa kattoo ja kuuntelin, ku se hengitti hiljaa vähän matkan päässä. Mä olin laittanu kuus herätystä, mut alkanu sit miettiin heräiskö Matthiaski niihin ja ottanu pois kaikki paitsi kaks. Jostain syystä mua ei väsyttäny yhtään. Mä puristin silmät kiinni, mut vaik mä yritin aatella et oli tavallinen yö, en pystyny miettiin mitään muuta ku Cellaa ja sitä, et me ei oltu oltu yhessä yli puoleen vuoteen.
|
|
|
Post by Aleksanteri on Aug 28, 2023 20:39:05 GMT 2
22.7.2023 - Se, jossa Maagin pitää olla sisälläMulla oli vähän paha mieli Maagin puolesta, kun mä olin kaks päivää sitten hakenu sen kesälaitumelta et me voitais mennä Ahvenanmaalle kisaamaan. Eedi oli kysyny jo viime vikolla pitäiskö mun hakea Maagi talliin koska se oli """ruosteessa""", mut ku mä olin käyny kattoon sitä, se oli näyttäny iloselta ja syöny ruohoa enkä mä ollu sit halunnu tuoda sitä talliin. Nyt me oltiin Ahvenanmaalla eikä Maagi saanu syödä mitään, ja mä mietin oisko se ollu mieluummin kesälaitumella ku seissy kouluaitojen ulkopuolella oottamassa et olis meidän vuoro. Koko ohjelman aikana mä en aatellu oikeestaan mitään. Yritin olla katsomatta Matthiasta, joka seiso kentän laidalla ja hymyili mulle niinku se oikeesti olis toivonu, et mä voittaisin. Nyt mä ymmärsin, miks Eedi olis halunnu et mä olisin tuonu Maagin aikasemmin talliin, ja mua ahdisti koska mä olin varma ettei me voitettais ja Matthias näksi sen. Maagi ei välittäny hirveesti siitä mitä mä tein mikä oli hyvä, koska yhessä vaiheessa tajusin et tuijotin tuomarin olkapäätä vaik mun olis pitäny katsoo lyhyttä sivua, ja mua alko hävettää vähän vaikka en ollu varma näkikö tuomari sitä niin kaukaa. "Hyvin meni", Matthias sano kun mä ratsastin pois kentältä. Sillä oli jo kisaavatteet sen luokkia varten mut ei kypärää, ja se otti Maagin ohjat heti ku mä laskeuduin satulasta. Mä en sanonu mitään, mut Matthias hymyili mulle niinku me oltais oltu tavallisessa Eedin valmennuksessa eikä paikassa, jossa kolkyt tuntematonta ihmistä tuijotti kun mä ajattelin Cellaa ja yritin näyttää siltä, et ajattelin ratsastusta. "Joo", mä ynähdin Matthiakselle lopulta. Se taputti mua olkapäälle jotenki ystävällisesti ja kaivo puhelimen esiin. Jostain kauempaa soi musiikki. "Sä oot kolmastoista", se sano. Mä kurtistin kulmia. "Mistä tiiät?" Matthias kääns puhelimen kohti mun kasvoja. Aurinko häikäs niin et mun piti siristää silmiä. Sit mä kuitenki jotenki hitaasti tajusin, et me oltiin koko LUOKASSA kolmansiatoista, ja koska koko luokka oli ohi eikä me enää voitu tippua, mä kävelin talliin ja istuin siellä heinäpaalilla tuijottamassa tuloslistaa niin pitkään, et Matthias ja Maagi tuli kattomaan oliks mulla kaikki hyvin. *Illalla me maattiin Matthiaksen kanssa molemmat omilla hotellisängyillä ja syötiin keksejä. Ku Matthias oli tullu sen luokassa yhenneksitoista, mä olin käyny ostaan sille paketin Jaffa-keksejä kun se riisu Kosmosta. Keksit oli vähän kuivia, koska me oltiin jätetty ne auringonpaisteeseen siksi aikaa kun käytiin syömässä, mut ne oli musta ihan hyviä. Mulla oli edelleen jotenki lämmin olo, vaik ulkona oli jo kylmä.
"Haluutko mennä huomenna taluttaan hevosia", mä kysyin. "Sen, öö, päärynätarhan ympäri?"
Matthias pyyhki suupieltä, nyökkäs ja kurotti ottaan keksin yöpöydältä meidän välistä.
"Ehkä hevoset haluaa syödä päärynän", se sano.
"Joo", mä vastasin ja hymyilin Matthiakselle. Se hymyili takas.
Me ei sanottu enää mitään vähään aikaan, mut varmaan siks mä huomasin, et mua ei ahdistanu yhtään. Mä en miettiny Cellaa, en Riinistä, en Inkeriä joka tuli helvetin vihasena kotiin eikä puhunu mulle tai Pyrylle mitään, en Robertia vaik joku osa siitä kummitteli mun takaraivossa aina ku mä aattelin sitä että Kosmos oli sen hevonen.
Mä otin keksin ja asetuin nojaan tyynyihin, ja sit mä mietin et me oltiin molemmat oltu selkeesti luokan puolivälin yläpuolella.
Ja, uskokaa tai älkää, vaik mä en ollu voittanut oli mulla silti melkein ylpee olo.
|
|
|
Post by Aleksanteri on Aug 6, 2023 14:15:50 GMT 2
31.7.2023 - Se, jossa mä en harkitse mitä teenCELLA kuulin muutat iiriksen luo huomenna. haluutko autan sua muutossa. voin ajaa 31.7.2023 klo 22.35
no itseasiassa se helpottais ihan superisti jos saat sen isomman auton. Kiitos Mummin uus poikaystävä (apua vai mitä melkee 80-vuotiaasta sanotaan, gubbeystävä) lupas kans tulla mut mulla ei oo kyl luottoo et me kaksin sen kaa saatais mummi ja sw tulee varmaa jo kasin jälkee aamulla mut voit tulla myöhemminki, voin tehä pizzaa palkaks jos tuut [pienen tauon jälkeen] jos tykkäät vielä siitä kana valkosipuli pizzasta mistä ennenokei tuun 8 aikaan tykkään mut ei tarvi ttehdä pizzaa jos se eioo susta kivaa. mut jos haluat niin kiitos. [kirjoittaa, lopettaa] tietää kö sun mummi et me ollaan erottu siis no jootai et en kertonu sille sillon talvella ees et alotettii jotain uusiks. kun se meni sillee oidosti ja ei tuntunu varmaltaet tietää et ollaa erottu sillon joskus 4 v sit 😅 toivottavasti ei tunnu ny oudoltaokei eitunnu oudolta. tuun huomenna aamulla sun luokiitos, oikeesti allu tosi kivaa sultaTämä viesti on poistettu oho sori oli vahinkoviestiei tarvi sanao kiitos ja okei
|
Mun kädet täris niin paljon, et ku yritin pyyhkii hiuksii naamalta onnistuin jotenki tökkäämään itteeni silmään. Se alko vuotaa enkä mä saanu sitä loppuun, vaik jätin puhelimen mun päiväpeitolle ja räpyttelin ja menin yläkerran vessaan peseen naaman monta kertaa. Mun kasvot valu vettä ku mä nojasin lavuaariin, pyyhin märkää poskea olkapäähän ja vilkasin itseäni Inkerin meikkipullojen ja Pyryn silmälasinpuhdistusnesteen. Yhtäkkiä mulla ei ollu mitään hajua miks mä olin edes AJATELLU, et Cellan muuttoapuna oleminen olis hyvä idea. Mä en ollu puhunu sille käytännössä mitään viime ystävänpäivän jälkeen enkä ollu varma, miks mun aivot oli päättänyt et sen jälkeen ku on sanonu jolleki mä vihaan sua, on tärkeetä auttaa sitä muuttaan kämpästä jossa on melkeen asunu sillon ku me vielä seurusteltiin. Mun silmiä kutitti. Mä menin keittiöön ja join kolme lasii vettä, mut se jäi kurkkuun eikä lähteny vaikka mä yskin. Inkeri tuli välinpitämättömän näkösenä kattoon mitä mä tein, enkä mä jotenki pystyny sanoon sille mitään, joten jätin lasin keittiönpöydän reunalle (vaik Inkeri huus mun perään) ja menin takas yläkertaan. Sit mä nappasin puhelimen sängyltä ja etin Matthiaksen numeron. MATTHIAS sanko tulla sun luo31.7.2023 klo 23.08 Joo, se olisi kivaa : )
|
Mun päätä oli alkanu siinä vaiheessa särkee, ku ajoin Savusalontien pihalle ja sammutin auton. Mulla oli paha mieli Matthiaksen puolesta siitä, et sen kämppä ei kai ollu vieläkään kuivunu silleen, et se vois asua siellä. Matthias seiso portailla oottamassa mua ja näytti pimeessä vähän sellaselta vaaleelta huolestuneennäköseltä kummitukselta joka oli unohtanu, mihin sen piti mennä. Ku mä ehdin portaille, Matthias vähän niinku jähmetty. Se katto mun naamaa hetken, kurtisti kulmia ja työns ovee vähän enemmän auki niin, että valo osu mun naamaan. "Onko kaikki hyvin", se kysy. Mä kohautin olkia, mumisin joo ja menin riisuun kenkiä. Antonin vanha huone ei ollu kovin hienosti sisustettu. Nurkassa oli kapee sänky, jonka päällä oli ehkä Matthiaksen oma päiväpeitto, ja sen päädyssä oli iso matkalaukku. Hirveesti muuta huoneessa ei ollu. Mä tulin vähän surulliseks ku aattelin, et Matthias joutu asumaan täällä. Mä olin käyny sen oikeen asunnon ovella ku olin hakenu Matthiaksen tulvan jälkeen pois, ja se vähä mitä olin sen kämpästä nähny oli näyttäny paljon kivemmalta. Matthias paino haljun kattolampun päälle ja meni istuun sängynreunalle. "Saat istua sängyllä", se sano ja taputti päiväpeittoa sen vieressä. Mä purin posken sisäpintaa ennen ku istuin sen viereen. Mä en pystyny hengittään kunnolla, koska en halunnu alkaa itkeen. Me istuttiin vähän aikaa hiljaa. Matthias katso mua niinku olis oottanu, et mä sanoisin jotain, ja mä katoin sitä takas koska en saanu nielastua alas mun rintakehään noussutta kovaa palaa. Lopulta mä henkäsin: "Mä lupasin auttaa Cellaa muutossa." Matthiaksen kulmakarvat nytkähti nopeesti, silleen et sitä ei olis varmaan huomannu jos en olis tuijottanut Matthiaksen silmien sijaan niitä. Mun näkökenttä sumeni, varmaan siks et Antonin huoneessa oli niin kuiva ilma et piti räpytellä paljon. "Kiva asia", Matthias sano. "Vai?" Mä huokasin ja menin makaan sängylle poikittain niin, et mun jalat valu reunan yli lattialle. "Se ei tunnu kivalta", mä mumisin vastaukseksi. "Ku... tiiätkö?" Mä käänsin päätä ja katoin Matthiasta silmiin. Se nyökkäs jotenki epävarmasti ja laitto kädet ristiin. "Haluutko ei... ei-mennä sinne? Auttamaan?" "En tiiä." Mä nostin kädet kasvoille ja huokasin. Sängyn jouset narahti, ku Matthias asettu nojaan seinään ja kieto kädet polvien ympärille. Sen sukka hipas mun käsivartta, mut se vetäs sen nopeasti pois. "Voin auttaa juttelemaan, jos haluat", Matthias sano jostain näkymättömistä mun käsien takaa. "Okei", mä sanoin, olin vähän aikaa hiljaa ja jatkoin sit äänellä, joka oli kovempi ja epämukavampi ku olin aatellu: "Se laitto mulle jonku VAHINKOVIESTIN." Räpyttely kutitti mun silmiä. Mä painoin kämmeniä lujaa naamaa vasten ja puristin huulia yhteen niin, et koko naamaan alko sattua vähän. Matthias istu hiljaa. Mä kuulin miten se hengitti tasasesti ja kahahti vähän ku kohens asentoa. "Mitä siinä luki", se kysy lopulta. Mä otin kädet naamalta ja kaivoin puhelimen esiin. Mun piti lukee mun ja Cellan keskustelu monta kertaa, ennen ku käänsin puhelimen niin et Matthias näki kohdan jossa Cella sano oho sori oli vahinkoviesti.
"Ehitkö sä nähä sen", Matthias kysy. Mä pudistin päätä. "Se ei ollu ees kertonu sen mummille et me oltiin taas yhes", mä sanoin ja yritin olla kuulostamatta niin katkeralta ku olin. Kyyneleet oli varmaan syövyttäny mun silmiä jotenki, koska räpytteleminen ei auttanu enää yhtään vaan mä tunsin, et ohut vesinoro valu mun poskee pitkin. Mä pyyhin sen nopeasti hihalla pois. Matthias epäröi. Sit se kohotti käden ja taputti mua kevyesti olkapäälle. "Ehkä se olis halunnut kertoa yhdessä sun kanssa." Mä en uskonu, et Cella olis halunnu tehdä niin, mtu silti mulle tuli niin hyvä mieli siitä et Matthias ees YRITTI sanoa jotain, et hymyilin ja kurotin puristaan sen kättä. Se ei vetäny kättä pois, vaan puristi takas yhtä nopeesti ja veti suupieliä ylöspäin niin, et mun ois tehny mieli halata sitä. Mä en kuitenkaan halannu. Me puhuttiin Cellasta vielä vähän aikaa ja mä kerroin kaiken mitä oli tapahtunu, ja sit me mentiin saunaan katsoon kissoja. Ku mä olin ylimmällä lauteella, Katti Helena istu mun sylissä ja katto kaks kertaa olan yli mua silmiin. Me ruokittiin kissat ja Matthias näytti, miten korkeelle Feline Dion osas hypätä, ja sit me mentiin keittiöön. Me juteltiin siellä niin pitkään, et Ada heräs ja tuli kysyyn mitä me tehtiin. Vasta siinä vaiheessa mä tajusin et kello oli kolme, ja et olin luvannu olla viiden tunnin päästä muuttoapuna meidän porukoiden autolla, jota olin meinannu pyytää lainaan mut ehkä unohtanu.
|
|
|
Post by Aleksanteri on Jul 14, 2023 16:52:07 GMT 2
12.7.2023 - Se, jossa me ollaan kesälaitumellaMaagi tuli kattoon mua ja Matthiasta heti, kun me päästiin laitumelle. Se käveli korkeen ruohikon läpi ja haisteli ekaks mun mehujäätä ja sit Matthiaksen naamaa niin läheltä, et Matthias irvisti. Se oli syöny jo jäätelön ja laitto kädet puuskaan, pisti silmät kiinni ja anto Maagin haistella niin pitkään et Maagi lopulta kyllästy, huokas ja lähti pois. Aurinko paisto niiden selän takaa ja mulla oli hyvä mieli. "Mun pitääki ottaa Maagi ens viikolla täältä", mä sanoin Matthiakselle ku Maagi oli laskenu pään ja alkanu laiduntaa. "Ku on Ålandin kisat." Tuuli pörrötti Matthiaksen hiuksia. Se etti laitumen reunalta kohdan, jossa heinikko ei ollu niin pitkää, istu ja alko näperrellä sormissa ruohonkortta. "Ai niin", se sano. "Ja että ehditään harjoitella? Eikö niin?" Mä työnsin jäätelötikun taskuun ja istuin Matthiaksen viereen. Maagi nosti pään ja jäi tuijottaan meitä hetkeks. Sen otsatukassa oli takiaisia. "Joo", mä ynähdin laskematta katsetta hevosesta. Eedi oli luvannu valmentaa mua ja Matthiasta, ja vaik se oli musta ihan kivaa, mä en oikeesti TAHTONU et kukaan näki ku mä treenasin. Musta tuntu et Maagi olis osannu kaiken jos mä olisin osannu ratsastaa sillä, mut koska mä en osannu, kaikki epäonnistu koko ajan. Anni oli yhtenä päivänä ehdottanu et mä alkasin ottaa valmennuksia Hanskilla, mut jos mun piti mokata jonkun eessä niin Eedistä ja Hanskista mä valitsin paljon mieluummin Eedin. Matthias alko nyppiä ruohoa meidän välistä. "Ootko menossa sinne tunne... tunnetaidot-kurssille", se kysy. Auringon yli meni pilvi ja sen kasvot jäi hetkeks varjoon. Mun selkää palels. "Joo", mä vastasin. "Mut en haluais olla Riiniksen pari." Matthias nosti katseen muhun, mietti vähän aikaa ja nyökkäs sit. "Tajuan", se sano. "Ei vielä?" Mä kohautin toista olkaa. "Musta ois kiva olla, niinku, sun pari." Matthias nauro kevyesti, kääns katseen musta ja alko silputa ruohonkorsia. "Mutta meillähän ei ole niitä... tunneongelmia?" "Joo", mä vastasin. "Just siks." *Me istuttiin laitumella melkeen kaks tuntia. Maagi kävi kattoon meitä pari kertaa, mut isoin osa muista hevosista vaan tuijotti kaukaa ja käänty pois jos me ees vilkastiin niitä. Jossain välissä Matthias meni makaan ja laitto silmät kii. Mä en ollu varma nukkuko se, mut ainakaan se ei sanonu mitään.Mä kaivoin puhelimen taskusta, ja ku Maagi tuli haisteleen mun käsiä, otin sen naamasta kuvan. MANNY [kuva Mannyn jaloista ja leiriaitan terassista, jonka edustalla Bonnie ja Jackie makaavat puun varjossa] Täällä on tosi kivaa. Toivottavasti sielläkin on mennyt kivasti kesän alku. Laitoin sun kortin mun yöpöydälle. [kömpelö selfie, jossa etualalla näkyy puolikas, jotain hymyntapaista yrittävä Manny, ja taustalla näkyy Kanadan maaseutumaisemaa] terveisiä kaikille t.manny 13.6.2023
siellänäyttää kivalta. mulla on sua ikävä harmi kun et oo täällä. [yhtä kömpelö selfie Aleksanterista]soitelllaan huomenna? 13.6.2023 ..... [kuva Maagista]maagi on kesä laitumella. artik on myös täällä mut eri laitumella voin ottaa sulle siitä kuvan toisenapäivänä. se on 3 viikkoa. mulla on ikävä sua. [selfie Aleksanterin leuasta ja suupielestä, se hymyilee]14.7.2023 |
"Manny anto mulle kurkun. Ja tomaatin.", mä sanoin nukkuvalle Matthiakselle. Se ynähti ja raotti toista silmää. "Ne oli taimia. Mä oon hoitanu niitä."
Matthias suojas silmiä auringolta ja nous käsivarsien varaan.
"Onko ne tehny kurkkua ja tomaattia", se kysy. Mä nyökkäsin.
"Ne on takapihalla. Sä voit, öö, jos haluut, tulla kattoon. Niinku syömään."
"Kiitos", se sano ja näytti iloselta. "Tekeekö ne paljon vihanneksia?"
Mä mutristin vähän suuta.
"Joo. Paitsi ku ne oli vielä sisällä." Mä aloin nyhtää meidän ympäriltä ruohoa Maagia varten. "Inkeri kaato tomaatin ruukun, mut mä laitoin sen takas. Ja se kasvo silti."
Sit alko sataan ja me juostiin autolle ja ajettiin pois laitumelta.
|
|