|
Post by Salma on Nov 1, 2022 18:52:05 GMT 2
|
|
|
Post by Aleksanteri on Nov 1, 2022 19:02:03 GMT 2
1.11.2022 - Se, jossa mä kohtaan senMä olin just tullu tallille ja olin lähössä laittaan Ruttua tunnille, ku Anne tuli mua vastaan tallikäytävällä. Yleensä mä oisin sanonu hei ja kävelly ohi niinku normaalisti tehtiin. Nyt Anne kuitenki pysähty kauan ennen mua ja jäi tuijottaan niin et mä tajusin puolivälistä tallikäytävää, että sillä oli mulle asiaa. Mua pelotti et se haluais pakottaa mut taluttaan pikkuponeja kolme alkeistuntia putkeen tai jotain muuta kauheeta, mut koska en kehdannu väistää, mun oli vaan pakko kävellä sen luo. "Hei Aleksanteri", Anne sano ja veti vähän sen talvitakin vetoketjua auki niinku sillä ois ollu kuuma. "Oon just menossa vetään tuntia, mut aattelin et haluaisit nähä yhen jutun. Tuus kattoon." Mä vilkasin Annea epäluulosena, mut koska se oli Anne, seurasin sen perässä käytävän päätyyn. Mä en todellakaan tajunnu miks se halus näyttää jotaki just MULLE. Anne pysähty seisoon yhen karsinan eteen ja katto mua jotenki maireesti. Mä kurkkasin sisään. Karsinasta mua tuijotti vieras hevonen. Se oli ruskee ja vähän pienempi ku Ruttu, ja sen mustan harjan alla oli pikkunen valkonen tähti. Se pureskeli heinää ja katto mua otsatukan alta. Mä nielasin enkä osannu sanoa mitään. Mun sydän oli alkanu hakata. "Se on Maagi", Anne sano mun selän takaa. "Se muutti nyt tänne. Aattelin et susta vois olla kiva nähä se." Se oli hetken hiljaa, kuulu vaan ku takki kahahti. Mun kurkkuu kuristi, kun Anne jatko: "Se on Myntin varsa."
|
|
|
Post by Aleksanteri on Nov 8, 2022 21:26:06 GMT 2
3.11.2022 - Se, jossa sataa
Mä olin tullu vaan nopeesti käymään tallilla, koska olin luvannu tuoda Julille auton lainaan. Se oli vieny joku päivä Charlien pintelit kotiin johonki sen ja Vilin Tiktok-juttuun, ja se laitto mulle viestin et mun pitäis tuoda sille auto, et se ehtis hakee ne takas ennen ku Alviina tulis tallille. Jos oisin aatellu yhtään enempää niin en ois yllättyny, ku ajoin parkkipaikalle ja mun armas sisko ei a) oottanu siellä tai b) vastannu puhelimeen.
Ruttu oli tunnilla, eli mä istuin vähän aikaa tuijottamassa ku hevoset söi heiniä ja lähin sit talliin. Juli ei ollu sielläkään. Mä vaelsin pari kertaa tallikäytävän päästä päähän ja sit vaan jotenki pysähdyin Maagin karsinalle.
Se pureskeli heinää ja nosti pään ku mä tulin ovelle. Mun kurkkuun tuli joku outo pala ku se ojens turpaa ja haisto mun sormia. Mä en tajunnu miten se pysty näyttään niin paljon Myntiltä, vaik se ei ollu yhtään niin kapee ja siro. Se puhals ilmaa mun kädelle eikä väistäny, ku mä rapsutin sitä harjan alta.
Mä en ehtiny olla karsinalla pidempään, ku Juli tuli huutaan keskelle käytävää miks mä en ollu oottanu sitä autolla (?? ?). Se mulkas mua ku mä annoin avaimet.
"Mul menee puol tuntia", se sano ku lähti ulos.
Ku oli menny puoltoista tuntia, mä yritin soittaa Julille.
"Mulla menee vielä HETKI", se huus puhelimeen ihan helvetin vihasena. Mä vilkasin Ruttuu, jonka karsinaan olin menny istumaan, ja mietin miks mun oli pitäny saada siskoks just Juli.
"Mä meen kotiin", mä mumisin sille. "Haen auton sulta huomenna."
Olin just lähössä käveleen kotiin, ku Anton tuli mua vastaan lupas heittää mut. Mulle tuli jotenki kuuma ja vaivaantunu olo ku istuin sen autoon.
"Ei sun tarvi viedä mua", mä sanoin. "Mä kävelen sun luota."
Mä tunsin et Anton katto mua mut en kattonu takas, joten se ei sanonu mitään vaan ajo Savusalontielle.
Mulle tuli hyvä mieli ku mä näin, et pihalla portin vieressä seiso Katti Helena. Se tuijotti autoo häntä pystyssä ja hyppäs portin päälle, ku me tultiin ulos. Mä jäin muka kaivaan röökiä taskusta, ku Anton heilautti kättä ja meni sisälle.
Mä en tiiä miks Ada oli sanonu mulle et Katti Helena puris, koska se anto mun nytki silittää sitä eikä ees sähissy. Se kehräs ja nosti selkää mun kättä vasten, ku mä seisoin vähän piilossa portin kulmalla ja liu'utin kättä sen sileetä turkkii pitkin. Mua hävetti jotenki seisoo silittämässä Katti Helenaa. Mun oli pakko vilkuilla koko ajan taloo ettei kukaan näkis mitä mä tein. Jostain syystä musta tuntu, et Cella olis ehkä ainoo ihminen jolle mä voisin myöntää, et olin jääny Savusalontien pihalle Katti Helenan takia.
Alko sataa vettä. Mä olin just lähössä kotiin, ku Kiri tuli katuu pitkin huppu päässä. Oli jotenki aika selvää et mä en voinu esittää et en tuntis sitä, joten mä heilautin kättä (ja toivoin et se tajuais et olin tullu Antonin kyydillä koska olin menossa KOTIIN enkä siks et voisin taputtaa kissaa niitten pihalla). Kiri tuli mun ohi portille huppu niin syvällä et mä en nähny ku vähän sen silmistä. Se ei sanonu mitään, kiskas portin auki, käveli portaille ja meni sisään ihan ku ei ois ees huomannu mua.
Mä en ollu ihan varma mut jotenki musta näytti siltä, et ihan ku se ois itkeny.
Ku kävelin kotiin, mä mietin sitä ku Riinis oli sanonu et me ei voitais olla kavereita. Mä en edelleenkään tajunnu olikse tarkottanu, et se ei haluais ees puhua mulle enää OLLENKAAN vaikka me nähtäis tallilla. Se tuntu musta jotenki oudolta idealta, koska mä en tienny mitä me oltais tehty, jos oltais jouduttu vaikka maastoon kahestaan. Mä olin yrittäny soittaa Riinikselle kolme kertaa ku me oltiin tultu Lapista, et voisin kysyy mitä se oli tarkottanu.
Mut sit mulle oli tullu jotenki huono omatunto enkä ollu enää soittanu.
|
|
|
Post by Aleksanteri on Nov 19, 2022 14:04:18 GMT 2
19.11.2022 - Se, joka on lyhyt
Sato räntää. Oli lauantai eikä ollu tunteja, eli mä olin käyny ratsastamassa Rutulla maastossa. Me oltiin ehditty kävellä ehkä neljä minuuttia ennen ku räntäsade oli alkanu. Nyt, ku mä kannoin tallipihan poikki Rutun märkää satulaa siirtotalleilta satulahuoneeseen, mä mietin miks ulkoilman piti ees olla olemassa.
Mulla oli ihan helkatin kylmä. Mä heitin Rutun satulan telineeseen ja pyyhin sitä vähän pyyhkeeseen, mut koska mun sormet meinas edelleen jäätyä irti, jätin satulan ja lähin tallikäytävälle. Maagi oli karsinassa ja paino pään alas ku mä työnsin sormet sen otsatukan alle.
Maagin harja oli musta outo, koska Myntillä oli ollu ehkä neljä ohutta harjakarvaa korvien välissä, mut Maagin otsatukka oli oikeesti aika paksu. Mä en ollu vieläkään menny sen karsinaan koska en ollu sen hoitaja, mut olin miettiny et Maagi oli ehkä yksinäinen ku sitä ei käyny kattoon kukaan muu ku tuntilaiset. Se puhals ilmaa mun takille ja laitto silmät kii.
Ovi kolahti mun selän takana ku Emmy tuli sisään. Mä vilkasin sivusilmällä Lulua jota se piti kädestä. Ne käveli mun ohi käytävän päätyyn ja Emmy vilkas Maagin karsinaan ku meni ohi.
"Onpa se piehtaroinu", se huokas. "Pitää varmaan pyytää tolle hoitajaks joku niistä tuntilaisista, jotka rakastaa sitä ku se on uus heppa. Harjattavaa löytyis."
Mun vatsanpohjassa kouras, mut mä en sanonu mitään.
|
|
|
Post by Aleksanteri on Dec 4, 2022 21:05:14 GMT 2
4.12.2022 - Se, jossa Cella puhuu mulle“Musta on hienoo, jos koette et pystytte Riiniksen kaa oleen kavereita ja kasvaan niistä muista tunteista ulos, niinku sanoit. Mä en vaan taida uskoo et se on todellisuudessa mahollista. Sulle ja mulle ei ainakaan ollu.”Mä olin istunu Maagin karsinan ovella ehkä kakskyt minuuttia tuijottamassa seinää ennen ku mun jalat puutu niin paljon, et mun oli pakko nousta ylös. Mä en ollu pystyny kattoon Maagia vaik oli tökänny mua kaks kertaa niskaan, koska mulle oli tullu yhtäkkiä niin outo olo. Ehkä Cella oli ollu kipeenä ja tartuttanu muhun ilman kautta jonku sairauden tosi nopeesti. Mä suljin karsinan oven ja jäin nojaan siihen koska en tienny et mihin oisin menny. Maagi yritti työntää turvan mun nenää vasten. Mä kaivoin puhelimen taskusta, epäröin vähän aikaa ja etin sit mun ja Cellan keskustelun. Mun sormet hääly näytön yllä niin pitkään, et mä päätin melkeen sittenki laittaa puhelimen taskuun. Mä tungin puhelimen takintaskuun heti ku viesti oli lähetetty. Maagi työns pään mua vasten ja anto mun laittaa sormet sen lämpimään harjaan. Mä taputin sen kaulaa ja nieleskelin.
Mä en tienny miks musta tuntu, et Cella ei ollu oikeesti menossa mihinkään jouluiltamiin/markkinoille.
|
|
|
Post by Aleksanteri on Feb 23, 2023 21:30:34 GMT 2
15.2.2023 - Se, jossa on Robertin huoneliittyy tähän
Mä heräsin käsi Robertin päälle heitettynä, ja toisin ku normaalisti, mä jotenki unen läpi jo ymmärsin että se ei ollu Cella. Se tuoksu kodilta, mut ei siltä kodilta jolta Cella tuoksu, vaan siltä kodilta joka tarkotti mua ja Robertia ja sitä, että mulla oli hyvä olo vaikka kaikki muu olis ollu huonosti. Mä avasin silmät ja Robert makas siinä mun vieressä, tuijotti kattoon ja räpytteli silmiä. Se ei kääntäny päätä, vaan siirsi pelkän katseen muhun. Me maattiin pitkään vierekkäin, mä Robertin liian kuumassa t-paidassa ja se kalpeena ja surullisena, oudon näkösenä ku sillä kerranki ei ollu pipoa tai huppua päässä. Aurinko oli tehny kirkkaan läikän seinään. Mä vedin käden pois Robertin päältä ja nousin ylös. 16.2.2023 - Se, jossa puhutaan englanninlakuistaliittyy tähän
Koko eilisen mä olin maannu porukoiden sohvalla ja tuijottanu puhelinta oottaen, et Cella soittais. Mä olin meinannu lähettää sille kaheksan viestiä, mut olin pyyhkiny ne kaikki heti kirjottamisen jälkeen koska olin hävenny liikaa. Lopulta mä olin nukahtanu sohvalle ja heränny vasta, ku Juli ja Madde tuli meluten olkkariin. Ne oli alkanu hyssytellä ku näki mut ja mä esitin, että nukuin yhä. Juli ja Madde oli yrittäny koko aamun saada mut kertoon mitä oli tapahtunu, mut mä en jaksanu puhua niille. Siinä vaiheessa ku äiti oli liittyny kerhoon ja ne kolme oli istunu kädet poskilla keittiön pöydän ääressä tuijottamassa mua, mä olin menny eteiseen ja lähteny. Mä olin soittanu autosta Annille, koska en halunnu puhua kenellekään joka oli ollu toissapäivänä tallilla ja tietäis, mitä oli tapahtunu. Mä en tahtonu mennä tallille, mut Anni ehti ehdottaa sitä enkä mä jaksanu selittää miks en tahtonu olla siellä, joten sanoin joo. Mä olin aika varma, et Cella ei olis tallilla, koska sen käsi oli vieläki paketissa. Mä ehkä toivoin myös jollain tavalla, että se ei muutenkaan tulis tallille koska olis surullinen (vaan seisois sen sijaan esim. mun oven takana valmiina sanomaan et ei ollu tarkottanu sitä mitä sano). Mun ei olis pitäny olla niin varma. Me nähtiin vihko oikeestaan heti ku tultiin satulahuoneeseen. Anni oli ehdottanu et me mentäis maastoon ja se oli musta hyvä idea, koska silloin meidän ei tarvis olla tallilla vaikka Cella tuliski sinne. Mä en ekana oikeestaan ees kattonu kunnolla vihkoa, koska talli oli aina täynnä jonku hoitopäiväkirjoja ja hevosohjeita eikä ne ollu musta kovin kiinnostavia. Mut kun mä kurotin vihon yli ottaan Maagin pinteleitä huomasin mun nimen, ja sit mä jo vähän niinku olin lukenu koko tekstin. Asioita mitä voi tehdä nyt kun on eronnut
- aloittaa joogan tai jonkun muun terveellisen asian
- hakea hevosjussille morsian -ohjelman seuraavalle kaudelle (en oikeestaan halua, mutta on kiva että on vaihtoehto)
- hankkia viikonlopun irtokarkkipussiin vaan niitä hyviä karkkeja eikä mitään Allun surkeita englanninlakuja
Mä nielaisin ja luin listan uudestaan, ja sit tajusin et Anni seiso mun takana ja oli nostanu käden mun olkapäälle. Mulla oli ällöttävän kuuma olo, vaikka joku oli just vähän aikaa sitten kulkenu satulahuoneen läpi ja ovenraosta hohkas kylmää ilmaa. "Onks toi Cellan --", Anni ehti kysyä, ku ovi meidän takana kolahti. Mä en tienny miks, mut katsomattaki mä tiesin et ovensuussa seiso Cella. Se huohotti ja puristi ovenkarmia eikä tullu sisään, seiso vaan paikallaan. Mä painoin kynsiä kämmenpohjaa vasten. "Mikä tää on?" Mun ääni ei kuulostanu oikein miltään. Cella niiskas ovensuussa. Ovi kolahti, kun se sulkeutu sen takana. Mä kuulin kenkien äänestä, et Cella otti pari askelta peremmälle satulahuoneeseen ja jäi sit paikalleen. Se oli vähän aikaa hiljaa. "Listasin vaan vaihtoehtoja", Cella sano hengästyneellä äänellä, joka oli ihan liian kevyt verrattuna siihen ääneen, jolla se oli puhunu mulle maneesin ovilla kaks päivää sitten. Mä käänsin päätä pari senttiä. Sen hiusten latvat oli märät ja takin ruttuinen olkapää luminen. Posket punotti niinku se olis juossu. "Sen ei ollu tarkotus --" "Miks sä sit jätit sen tänne!" Mun huuto kimpos satulahuoneen seinästä enkä mä tajunnu et Anni oli taas ottanu mun hartiasta kii, ennen ku sen sormet kierty mun takkikankaan ympärille ja pakotti mut seisoon paikoillani. "Rauhotu, Allu", Anni sano, mut mä riuhtasin itseni irti ja tarrasin Cellan vihkoon. Se tuntu just kaupasta ostetulta ja välistä pilkotti Piinan valokuva, ja mua suututti ihan helvetin paljon et Cellalla oli uus vihko johon se kirjotti musta vaikka se ei halunnu olla mun kanssa. "Mä en TARKOTTANU--", Cella alotti, mut mä harppasin sen luo, painoin vihkon sen rintaa vasten ja sähähdin sille: "Mä vihaan sua." Sanat, joka mun huulilta oli karannu, sai mut jumittuun hetkeksi Cellan eteen. Mä tuijotin sen vaaleenruskeisiin silmiin, tajusin etäisesti et se oli purru hampaat yhteen ja puristi vihkoo toisella kädellä sellasessa asennossa et Piinan irtokuva oli valunu melkein kokonaan sivujen välistä ja tippuis kohta. Sit mä potkasin satulahuoneen oven auki, harpoin Maagin karsinalle enkä oottanu Annia, ku suitsin Maagin ja talutin sen ulos. Anni sai mut kiinni vasta leirimökkien takana. Se piteli Maagin ohjia sen aikaa, ku mä hytisin kyyryssä saunamökin seinustalla ja yritin hengittää normaalisti. Jostain syystä mä en pystyny, ehkä siks et mun naama oli niin märkä kyynelistä et olin varmaan vahingossa nielly niitä keuhkoihin ja tukehduin just ilman että ees huomasin.
|
|
|
Post by Aleksanteri on Jul 14, 2023 16:52:07 GMT 2
12.7.2023 - Se, jossa me ollaan kesälaitumellaMaagi tuli kattoon mua ja Matthiasta heti, kun me päästiin laitumelle. Se käveli korkeen ruohikon läpi ja haisteli ekaks mun mehujäätä ja sit Matthiaksen naamaa niin läheltä, et Matthias irvisti. Se oli syöny jo jäätelön ja laitto kädet puuskaan, pisti silmät kiinni ja anto Maagin haistella niin pitkään et Maagi lopulta kyllästy, huokas ja lähti pois. Aurinko paisto niiden selän takaa ja mulla oli hyvä mieli. "Mun pitääki ottaa Maagi ens viikolla täältä", mä sanoin Matthiakselle ku Maagi oli laskenu pään ja alkanu laiduntaa. "Ku on Ålandin kisat." Tuuli pörrötti Matthiaksen hiuksia. Se etti laitumen reunalta kohdan, jossa heinikko ei ollu niin pitkää, istu ja alko näperrellä sormissa ruohonkortta. "Ai niin", se sano. "Ja että ehditään harjoitella? Eikö niin?" Mä työnsin jäätelötikun taskuun ja istuin Matthiaksen viereen. Maagi nosti pään ja jäi tuijottaan meitä hetkeks. Sen otsatukassa oli takiaisia. "Joo", mä ynähdin laskematta katsetta hevosesta. Eedi oli luvannu valmentaa mua ja Matthiasta, ja vaik se oli musta ihan kivaa, mä en oikeesti TAHTONU et kukaan näki ku mä treenasin. Musta tuntu et Maagi olis osannu kaiken jos mä olisin osannu ratsastaa sillä, mut koska mä en osannu, kaikki epäonnistu koko ajan. Anni oli yhtenä päivänä ehdottanu et mä alkasin ottaa valmennuksia Hanskilla, mut jos mun piti mokata jonkun eessä niin Eedistä ja Hanskista mä valitsin paljon mieluummin Eedin. Matthias alko nyppiä ruohoa meidän välistä. "Ootko menossa sinne tunne... tunnetaidot-kurssille", se kysy. Auringon yli meni pilvi ja sen kasvot jäi hetkeks varjoon. Mun selkää palels. "Joo", mä vastasin. "Mut en haluais olla Riiniksen pari." Matthias nosti katseen muhun, mietti vähän aikaa ja nyökkäs sit. "Tajuan", se sano. "Ei vielä?" Mä kohautin toista olkaa. "Musta ois kiva olla, niinku, sun pari." Matthias nauro kevyesti, kääns katseen musta ja alko silputa ruohonkorsia. "Mutta meillähän ei ole niitä... tunneongelmia?" "Joo", mä vastasin. "Just siks." *Me istuttiin laitumella melkeen kaks tuntia. Maagi kävi kattoon meitä pari kertaa, mut isoin osa muista hevosista vaan tuijotti kaukaa ja käänty pois jos me ees vilkastiin niitä. Jossain välissä Matthias meni makaan ja laitto silmät kii. Mä en ollu varma nukkuko se, mut ainakaan se ei sanonu mitään.Mä kaivoin puhelimen taskusta, ja ku Maagi tuli haisteleen mun käsiä, otin sen naamasta kuvan. MANNY [kuva Mannyn jaloista ja leiriaitan terassista, jonka edustalla Bonnie ja Jackie makaavat puun varjossa] Täällä on tosi kivaa. Toivottavasti sielläkin on mennyt kivasti kesän alku. Laitoin sun kortin mun yöpöydälle. [kömpelö selfie, jossa etualalla näkyy puolikas, jotain hymyntapaista yrittävä Manny, ja taustalla näkyy Kanadan maaseutumaisemaa] terveisiä kaikille t.manny 13.6.2023
siellänäyttää kivalta. mulla on sua ikävä harmi kun et oo täällä. [yhtä kömpelö selfie Aleksanterista]soitelllaan huomenna? 13.6.2023 ..... [kuva Maagista]maagi on kesä laitumella. artik on myös täällä mut eri laitumella voin ottaa sulle siitä kuvan toisenapäivänä. se on 3 viikkoa. mulla on ikävä sua. [selfie Aleksanterin leuasta ja suupielestä, se hymyilee]14.7.2023 |
"Manny anto mulle kurkun. Ja tomaatin.", mä sanoin nukkuvalle Matthiakselle. Se ynähti ja raotti toista silmää. "Ne oli taimia. Mä oon hoitanu niitä."
Matthias suojas silmiä auringolta ja nous käsivarsien varaan.
"Onko ne tehny kurkkua ja tomaattia", se kysy. Mä nyökkäsin.
"Ne on takapihalla. Sä voit, öö, jos haluut, tulla kattoon. Niinku syömään."
"Kiitos", se sano ja näytti iloselta. "Tekeekö ne paljon vihanneksia?"
Mä mutristin vähän suuta.
"Joo. Paitsi ku ne oli vielä sisällä." Mä aloin nyhtää meidän ympäriltä ruohoa Maagia varten. "Inkeri kaato tomaatin ruukun, mut mä laitoin sen takas. Ja se kasvo silti."
Sit alko sataan ja me juostiin autolle ja ajettiin pois laitumelta.
|
|
|
Post by Aleksanteri on Aug 28, 2023 20:39:05 GMT 2
22.7.2023 - Se, jossa Maagin pitää olla sisälläMulla oli vähän paha mieli Maagin puolesta, kun mä olin kaks päivää sitten hakenu sen kesälaitumelta et me voitais mennä Ahvenanmaalle kisaamaan. Eedi oli kysyny jo viime vikolla pitäiskö mun hakea Maagi talliin koska se oli """ruosteessa""", mut ku mä olin käyny kattoon sitä, se oli näyttäny iloselta ja syöny ruohoa enkä mä ollu sit halunnu tuoda sitä talliin. Nyt me oltiin Ahvenanmaalla eikä Maagi saanu syödä mitään, ja mä mietin oisko se ollu mieluummin kesälaitumella ku seissy kouluaitojen ulkopuolella oottamassa et olis meidän vuoro. Koko ohjelman aikana mä en aatellu oikeestaan mitään. Yritin olla katsomatta Matthiasta, joka seiso kentän laidalla ja hymyili mulle niinku se oikeesti olis toivonu, et mä voittaisin. Nyt mä ymmärsin, miks Eedi olis halunnu et mä olisin tuonu Maagin aikasemmin talliin, ja mua ahdisti koska mä olin varma ettei me voitettais ja Matthias näksi sen. Maagi ei välittäny hirveesti siitä mitä mä tein mikä oli hyvä, koska yhessä vaiheessa tajusin et tuijotin tuomarin olkapäätä vaik mun olis pitäny katsoo lyhyttä sivua, ja mua alko hävettää vähän vaikka en ollu varma näkikö tuomari sitä niin kaukaa. "Hyvin meni", Matthias sano kun mä ratsastin pois kentältä. Sillä oli jo kisaavatteet sen luokkia varten mut ei kypärää, ja se otti Maagin ohjat heti ku mä laskeuduin satulasta. Mä en sanonu mitään, mut Matthias hymyili mulle niinku me oltais oltu tavallisessa Eedin valmennuksessa eikä paikassa, jossa kolkyt tuntematonta ihmistä tuijotti kun mä ajattelin Cellaa ja yritin näyttää siltä, et ajattelin ratsastusta. "Joo", mä ynähdin Matthiakselle lopulta. Se taputti mua olkapäälle jotenki ystävällisesti ja kaivo puhelimen esiin. Jostain kauempaa soi musiikki. "Sä oot kolmastoista", se sano. Mä kurtistin kulmia. "Mistä tiiät?" Matthias kääns puhelimen kohti mun kasvoja. Aurinko häikäs niin et mun piti siristää silmiä. Sit mä kuitenki jotenki hitaasti tajusin, et me oltiin koko LUOKASSA kolmansiatoista, ja koska koko luokka oli ohi eikä me enää voitu tippua, mä kävelin talliin ja istuin siellä heinäpaalilla tuijottamassa tuloslistaa niin pitkään, et Matthias ja Maagi tuli kattomaan oliks mulla kaikki hyvin. *Illalla me maattiin Matthiaksen kanssa molemmat omilla hotellisängyillä ja syötiin keksejä. Ku Matthias oli tullu sen luokassa yhenneksitoista, mä olin käyny ostaan sille paketin Jaffa-keksejä kun se riisu Kosmosta. Keksit oli vähän kuivia, koska me oltiin jätetty ne auringonpaisteeseen siksi aikaa kun käytiin syömässä, mut ne oli musta ihan hyviä. Mulla oli edelleen jotenki lämmin olo, vaik ulkona oli jo kylmä.
"Haluutko mennä huomenna taluttaan hevosia", mä kysyin. "Sen, öö, päärynätarhan ympäri?"
Matthias pyyhki suupieltä, nyökkäs ja kurotti ottaan keksin yöpöydältä meidän välistä.
"Ehkä hevoset haluaa syödä päärynän", se sano.
"Joo", mä vastasin ja hymyilin Matthiakselle. Se hymyili takas.
Me ei sanottu enää mitään vähään aikaan, mut varmaan siks mä huomasin, et mua ei ahdistanu yhtään. Mä en miettiny Cellaa, en Riinistä, en Inkeriä joka tuli helvetin vihasena kotiin eikä puhunu mulle tai Pyrylle mitään, en Robertia vaik joku osa siitä kummitteli mun takaraivossa aina ku mä aattelin sitä että Kosmos oli sen hevonen.
Mä otin keksin ja asetuin nojaan tyynyihin, ja sit mä mietin et me oltiin molemmat oltu selkeesti luokan puolivälin yläpuolella.
Ja, uskokaa tai älkää, vaik mä en ollu voittanut oli mulla silti melkein ylpee olo.
|
|
|
Post by Aleksanteri on Nov 7, 2023 17:35:59 GMT 2
9.11.2023 - Se, jossa on tuloksia
Sillä aikaa ku Eedi ja Matthias kävi Matthiaksen tuloksia läpi, mä tuijotin oleskeluhuoneen sohvan käsinojjalla olevaa nahkatakkia ja mietin, miks KUKAAN halus pitää niin ohutta nahkatakkia ku ulkona oli lunta ja kymmenen astetta pakkasta. Takki oli vaaleenvioletti ja näytti about yhtä ohuelta ku ne kolme jouhta josta muodostu Rutun harja, ja se oli rytätty käsinojalle niin, et molemmat hihat laahas maata niinku se takki olis yrittäny kiskoo itsensä lattialle. Mä pelkäsin etäisesti, et takki saatto olla Julin.
Ku Matthias nous hakeen kahvia, Eedi tuuppas mua kevyesti olkapäähän.
"Valmista", se sano. "Katotaaks nyt sun tuloksia?"
Mä en ollu ihan varma oliks ollu mun, Matthiaksen vai Eedin idea, et me käytäis läpi mun ja Matthiaksen viime vuoden kisatulokset ja katottais oltiinks me kehitytty. Musta tuntu et mun ei olis ns. kuulunu ottaa osaa koko keskusteluun, koska Matthias oli oikee kouluratsastaja eikä sen tulokset koostunu siitä, et se kävi tuntihepoilla rämpimässä parissa kisoissa ilman mitään suunnitelmaa. Mua nolotti, ku mä työnsin Eedille listan, johon olin kirjottanu viime vuodelta kaikki tulokset jotka muistin.
"No niin", Eedi sano ja tuijotti paperia aika pitkään ennen ku jatko. "Alkaaks tää siis viime vuoden lokakuusta?"
"Joo", mä mumisin. Matthias tuli istuun mun viereen ja työns toisen kahvikupin mun eteen. Ku mä kiersin käden kupin ympärille mua alko yhtäkkiä jännittää, vaik mä olin ratsastanu kisat jo vuos sitten.
"Eli nää Seppeleen syyskisat on ollu vielä Rutulla", Eedi sano. "Helppo C 6/13, viiskyt senttiä 10/13... oho."
Mä laskin katseen kahvikuppiin ja hörppäsin, vaik kahvi oli niin kuumaa et mun suu palo vähän.
"Te ootte ollu ekoja kaheksassakymmenessä sentissä", Eedi sano ja sen ääni oli niin hämmästyneen kuulonen, et se oli ehkä ite saattanu unohtaa, miten mä olin voittanu siinä luokassa sekä sen ETTÄ Kurren (mut ehkä Eedi kisas ja voitti niin paljon, et jos joidenki yksittäisten tallikisojen palkintosijoilla luki ALEKSANTERI - KURRE - EEDI niin teksti ei syöpyny ikuisiksi ajoiksi sen aivoihin).
Matthias taputti mua kannustavasti olkapäälle ja sano hyvä, mut mua alko jotenki nolottaa et olin voittanu ja join uudelleen kahvii vaik se sattu mun kieleen.
"Joo, hyvä. Hieno homma", Eedi sano vähän hämmentyneesti. "Sit nää seuraavat. Nää on tältä kesältä."
Mä ynähdin jotain ja olin ilonen et Eedi ei kysyny miks en ollu kisannu talvella tai keväällä, koska en halunnu sanoo sille et mua ei ollu kiinnostanu tehä oikeestaan mitään sen jälkeen ku Cella oli jättäny mut. Koska mä mietin Cellaa multa kesti vähän liian pitkään tajuta mitä kesän tulokset tarkotti, ja ku Eedi alko luetella niitä mä en enää ehtinyt esim. poistua huoneesta tai polttaa sen kädessä olevaa paperia.
"Åland helppo B 54/58, Sommersolverv helppo B 29/30 ja 60/80 cm 20/27, Åland helppo B 13/43 --"
"Se meni hyvin", Matthias sano väliin.
Mä mietin viime kesää ja kisoja, ja sitä ku Matthiaksen kämppään oli tullu putkirikko ja mä olin hakenu sen keskellä yötä meille nukkumaan, ja sitä ku oli ukkostanu ja Savusalontiellä oli pidetty Katti-Helenan pennuille kissanristiäiset. Eedi ei selvästi ajatellu samoja asioita, koska se huokas ja kääns listan sivua ennen ku jatko lukemista, ja mä toivoin et oisin voinu vaik maksaa sille palkkaa siitä et se ajatteli mun kisaamista näin paljon.
"Viime kuun Åland helppo C 10/24 ja helppo B 12/37, seitkyt senttiä 10/14..." Eedi huokas uudelleen. "Ja sit vielä nää Vaahterapolun kisat."
Mun teki mieli sanoa, et niitä ei tarvis kattoa, mut en ehtinyt koska Eedi puhu jo ja Matthias hymyili mulle kannustavasti pöydän toiselta puolelta.
"Helppo C hylätty, helppo B 20/33, kuuskyt senttiä 6/16." Eedi katto mua ja niiskas. "Miten sulla meni eilen? Keskiviikkokisoissa?"
"Ykstoista kautta viistoista", mä sanoin pöydälle jääneelle servetille. "Helpossa B:ssä."
"Ihan hieno", Matthias sano samaan aikaan ku Eedi kirjotti tulokset mun paperin alakulmaan, mietti vähän aikaa, kirjotti lisää ja alleviivas sit sen mitä oli kirjottanu.
"Helpossa C:ssä toi yksittäinen hylkyhän ei tee paljon mitään, jos sä oot esim vaan unohtanu radan", se sano hetken päästä, laitto kynän takas Hevoshullupinon päälle ja anto paperin mulle. Sen alakulmaan oli kirjotettu heC/B ja 60/80. "Ei sun kannata nyt ainakaan mitään luokkaa korottaa, vaan jatkasin treeniä ihan näillä samoilla tasoilla."
Mä nyökkäsin Eedille ja mietin, et jos se olis ollu mun ratsastuksenopettaja ku olin lapsi niin olisin tässä vaiheessa sekä mä että Maagi oltais varmaan hypätty jo neljää ja puolta metriä.
|
|
|
Post by Aleksanteri on Dec 9, 2023 22:44:05 GMT 2
15.11.2023 - Se, jossa Maagi on ihan tyytyväinen
Lunta sato mun ja Maagin naamaan, kun mä vedin maneesin oven auki ja talutin sen ulos keskiviikkokisojen jälkeen. Kylmä ilma sai mun nenän vuotaan niin, et henki melkein salpautu. Mä niiskasin monta kertaa ja tajusin et se kuulosti oudolta niin aloin heti perään yskiä, koska just samaan aikaan Lyyti sattu meneen Oilin kanssa meidän ohi ja aika varmasti vilkas mua. Mä en halunnu et se luulis, että mua haittas kun olin tullu kolmanneksi vikaks ku se oli voittanu koko luokan.
Mä taputin Maagia, pyyhin lumihiutaleet sen kaulalta ja lähdin taluttaan sitä talliin. Matthias ja Liinu tuli mua vastaan Kosmoksen ja Whinnyn selässä ja heilautti kättä. Mä hymyilin niille vähän ja olin ilonen et ne ei ollut Lyyti ja Kiri, koska ne oli voittanu mut äskeisessä luokassa enkä mä halunnu puhua niistä kummallekaan tänään mitään.
Sit mulle tuli huono omatunto, koska olin aika varma et ei ollu Lyytin ja Kirin vika et ne oli parempia ratsastajia ku mä, ja mä käännyin kattoon olan yli et oisin voinu huutaa Lyytille onnea mut se oli jo menny johonki.
Mua harmitti et Maagin karsina ei ollu siirtotallissa, koska siellä oli paljon helpompi olla yksin esim. sillon ku ei halunnu nähdä ketään. Valtteri oli laittamassa Siriusta kuntoon vastapäisessä karsinassa eikä mulla ollu muita vaihtoehtoja ku kääntyä niin, et se ei nähny mun naamaa, ja yskiä niiskausten välillä niin et Valtteri luulis et mulla oli flunssa.
Ku mä olin vieny Maagin varusteet satulahuoneeseen ja heittäny loimen sen selkään, mä kyykistyin lattialle, huokasin ja aloin hieroon naamaa. Mua hävetti et vaik Eedi oli valmentanu mua, mä en ollu pystyny ratsastaan paremmin.
Ja lisäks mua pelotti et jos mä en osais ratsastaa hyvin, Eedi ei enää haluais olla mun kaveri koska oisin pettäny sen ku en oppinu ratsastaan vaikka se yritti opettaa.
|
|
|
Post by Anne on Dec 19, 2023 22:58:16 GMT 2
Maagi ja Whinny talvitarhassa
|
|
|
Post by Aleksanteri on Jan 11, 2024 0:00:25 GMT 2
10.1.2024 - Se, jossa mä oon lähdössä kauppaanMä tarvoin viemään Maagia jatkotuntilaiselle, joka oli unohtanu tulla laittaan sille varusteet ja menny suoraan maneesiin, ja mietin et mulla oli vieläki huono omatunto siitä et mä olin pussannu Emmyn kanssa. Mä olin miettiny asiaa ku me oltiin uutenvuotena pussattu, ja mä olin miettiny ku pesin samana iltana hampaita ja aamulla, ku Pyry tuli koputtaan mun oveen ja kysy halusinks syödä loput sen muropaketista. Mulle oli ns. ihan okei et me oltiin pussattu, mut Emmy oli mun YSTÄVÄ ja ehk sen takia mua ahdisti joka kerta, ku mä aattelin meidän pussaamista. Musta tuntu, et mä olin jotenki pilannu meidän välit ku en ollu sanonu sille et en halunnu pussata sen kaa. Maneesissa jatkotuntilainen otti Maagin ja irvisti/hymyili mulle, ku mä autoin sitä mittaan jalustimet ja kiristään satulavyön. Matthias oli ollu kai juoksuttamassa Kosmosta ja heilautti mulle kättä maneesin toiselta kulmalta, missä se käveli Kosmoksen vieressä. Mä heilautin takas ja menin sen luo. "Moi", mä sanoin. "Moi", Matthias vastas. Me käveltiin vähän aikaa hiljaa, ja ku tunti alko, me mentiin ulos. Kosmos käveli hitaasti ja haisteli ilmaa, ja mä mietin, et en muistanu koska oisin viimeksi nähny Robertin sen kanssa. Mun ois tehny mieli kysyä laittoks Matthias Robertille paljon viestejä, mut en kehdannu. Sen sijaan mä kysyin: "Haluuks tulla mun kaa kauppaan?" Matthias keräs vähän Kosmoksen liinaa, katto mua, hymyili ja nyökkäs. Se otti hanskan pois kädestä ja silitti pari kertaa hitaasti Kosmoksen kaulaa. "Mitä sä meinaat ostaa", se kysy. "Pilttiä", mä vastasin. "Ja, öö, rasvoja. Vauvoille." Matthias katso mua yllättyneen näkösenä mut ei ehtiny sanoo mitään, ennen ku mä jatkoin: "Mä lupasin käydä kaupassa Antonille ja Sonialle." Mattias nyökkäs. *Vähän ajan päästä auto oli lämmenny ja me istuttiin oottamassa, et n. neljäkymmentä tuntilaista ehti ajaa pois pihasta ennen ku me päästiin pois. Olivia ja Lucia oli kuullu, et me oltiin lähdössä kauppaan, ja pyytäny voisinko mä viedä ne keskustaan. Lucia istu etupenkillä mun vieressä ja katto jotain sen puhelimelta. Olivia ja Matthias jutteli takapenkillä kouluratsastuksesta, ja mä painoin radion päälle samalla ku toivoin, et auto lämpenis mahdollisimman nopeesti.
|
|
|
Post by Aleksanteri on Apr 13, 2024 21:28:10 GMT 2
13.4.2024 - Se, jossa on kevät
Mä olin ollu aika paljon Helsingissä, ja siks en ollu ns. tajunnu et Seppeleeseenki oli jo tullu kevät. Mä huomasin sen oikeestaan vasta sillon, ku kävin hakemassa Maagin tarhasta ja koskin siihen kerran harjalla, ja harja oli saman tien niin täynnä karvaa et harjaamisen sijaan sillä oikeestaan pysty vaan siirteleen irtokarvaa Maagin kyljeltä yhestä kohtaa toiseen. Mä yritin vähän aikaa tehä irtokarvoista kuviota Maagin kaulalle, mut sit se alko tuntua tyhmältä ja mä lopetin. Kaiken lisäks Jasmiina käveli just sillon Maagin karsinan ohi enkä mä halunnu et se ajattelis, et mä en harjais Maagia kunnolla.
Tallilla oli aika hiljasta. Windi kolisteli karsinassa ja luimi ku mä menin ohi, ja mä jäin hetkeks seisoon sen luo vaikka en tienny oisko Cella tykänny siitä. Me ei oltu puhuttu pitkään aikaan enkä mä osannu päättää oisko mun pitäny a) kysyä miten sillä menee vai b) olla hiljaa ja oottaa et se sanois mulle jotain, vaik en tienny mitä sanottavaa sillä ois ollu mulle. Se oli sanonu joskus monta kuukautta sitten että sillä oli ikävä mua eikä mulla ollu hajuakaan oisko mun pitäny sillon/nyt/tulevaisuudessa sanoo sille siitä jotain, koska mulla oli ikävä sitä varmaan joka päivä.
Mä kävin hakemassa Maagin suitset, suitsin sen ja lähin taluttaan sitä ulos. Maagi yritti melkein heti pysähtyy syömään niitä n. kolmea ruohonkortta, jotka oli enemmän vihreitä ku keltasia, ja mä päästin ohjia pidemmäksi ja annoin sen syödä. Ulkona tuoksu keväältä ja mulle tuli siitä hyvä mieli.
Hetken mielijohteesta mä otin kuvan Maagin naamasta, laitoin sen Seppeleen Whatsapp-ryhmään ja kirjotin hyvää kevättä kaikille.
Mua hävetti ihan vähän ku tajusin et viesti saatto kuulostaa jotenki tyhmältä, mut sit Lyyti laitto siihen sydämen ja mulle tuli hyvä mieli eikä mua enää hävettäny melkein yhtään.
|
|