|
Post by Jusu on Oct 30, 2023 17:18:35 GMT 2
joskus syys-lokakuun taitteessa
"Wafmuff hahfoo hanffia??" Cella kurnaisi suu täynnä kauraomenapaistosta. Josefina toivoi, ettei olisi huomannut, kuinka palanen Cellan suusta lennähtävää kauramurua kopsahti hänen kulmakarvansa alle. Josefina toivoi myös, yhtä turhaan kuin ensimmäisenkin toiveen, ettei paheksunta ollut ehtinyt näkyä hänen kasvoiltaan.
"Niin", hän sanoi, päättäen olla tekemättä numeroa siitä että Cella sylki ruokaa hänen kasvoilleen. "Se sanoi että kai tanssi kuuluu olla, kun mä vähän niin kuin yritin ehdottaa, että jos meidän häissä ei olisi — en mä ajatellutkaan, että se olisi sille jotenkin tärkeä juttu! Että tanssitaan."
(Kaikkitietävä kertoja: Ei se ollutkaan. Rasmus Alsila olisi hyvin voinut elää koko elämänsä tanssimatta. Kävi vain niin, että kun Josefina "vähän niinkuin yritti ehdottaa" että he jättäisivät häätanssin väliin, hän teki sen juuri niin epämääräisen varovaisesti, että Rasmus luuli asian olevan piemminkin tärkeä Josefinalle ja kiirehti vakuuttamaan, että totta kai he tanssisivat.
Mikä onkin tietysti aivan sopivaa. Kun koko häitä ei olisikaan ilman väärinkäsitystä — Rasmus ei suinkaan ollut ajatellut kosia silloin kun Josefina luuli tämän kosivan — sopihan ohjelmankin rakentua väärinkäsityksen varaan.)
"Mä en kyllä malta odottaa, että näen Rasmuksen tanssimassa!" Cella sanoi hullusti virnistäen. (Josefina hätääntyi. Eiväthän he olleet tainneet sisällyttää Cellaa kutsuvieraslistalleen! Josefina kirjasi henkiseen muistilehtiöönsä, että pitäisi antaa Cellalle kutsukortti, niin hän välttyisi selittämästä kiusallisesti, ettei tätä oltu kutsuttu.)
"Tai siis, kun se on jotenkin koko olemukseltaan sellainen, ettei se ole yhtään luonteva tanssija", Cella jatkoi suorasukaista mutta rakastavaa kuvailuaan. "Sillä on kaikkialla muualla paitsi hevosen selässä puolitoista vasenta jalkaa. Ja henkisestikin — se on niin ihanan vaivaantunut aina."
Josefina saattoi taas näyttää hieman närkästyneeltä. Cella puhui sentään hänen puolisostaan — vaikka olikin aivan oikeassa! Siksihän Josefina oli halunnut tanssilta välttyäkin, eikä suinkaan vain Rasmuksen puolesta vaan —
"Sussa sentään on jotakin sulavalinjaisuutta", Cella kehui ystävällisesti ja ennen kaikkea yllättävästi ja sai Josefinan posket punertamaan kuin puna-apilan. "Voin kuvitella että susta nyt vielä saisikin oikean kissan tanssilattialle — vaikka toisaalta, voihan Rasmuskin —"
"Mä en kyllä koe itseäni yhtään kissaksi", Josefina huokaisi. "Sitä mä mietinkin, että jos nyt siis tanssitaan niin kyllä meidän pitää harjoitella, paljon. Ja jonkun opettajan kaa. Mutta onko Liekkijärvellä edes mitään tanssikoulua?"
"Ei kyllä ehkä oo. Yks mun kaveri kävi aina Liekkilaaksossa asti tanssitunneilla", Cella sanoi, mietti hetken ja mylväisi sitten ilme kirkastuen: "Mutta nythän mä tiiän! Kiri on tanssija! Kiri kyllä opettaa teitä!"
Josefina ei ollut kylliksi Seppeleen piireissä tietääkseen, kuka oli Kiri, mutta pian hänen yhteystietolistansa oli tämän numeroa pidempi.
Seuraavalle: Miss Liekkijärvi
|
|
|
Post by Aleksanteri on Oct 31, 2023 14:46:34 GMT 2
26.10.2023 - Se, jossa on lehtiä ikkunassa
Mä en ollu tajunnu kysyä olisko Eedi tai Matthias halunnu ajaa ja mua alko hävettää se ihan helvetisti siinä vaiheessa, ku me oltiin ajettu ehkä puol tuntia ja mentiin just Liekkijärven ABC:n ohi. Ulkona sato, pyyhkijät vinku tuulilasia vasten ja liu'utti märkiä lehtiä lasin puolelta toiselle. Ajovalot kiilsi asfaltissa, ku kaks rekkaa käänty ABC:n pihalta ja ajo meidän eteen.
Olivia istu etupenkillä mun vieressä ja kuunteli, ku Eedi luki sille puhelimesta juttua Miss Liekkijärvestä joka oli perustanu kioskin sen kotipihalle. Mä painoin vilkun päälle ja kännyin pikkutielle, josta me päästäis Liekkijärven rantaan. Mun ja Matthiaksen katseet kohtas taustapeilin kautta. Se hymyili mulle.
"Haluutteks käydä kans, öö, tanssilavalla", mä kysyin. Takapenkillä sihahti, ku Eedi avas vesipullon.
"Mennään vaan", se sano. "Ja mä voin sit ajaa."
Mulle tuli yhtä aikaa hyvä ja huono mieli, enkä mä ollu varma kumpaa niistä mun olis pitäny kuunnella.
sana seuraavalle: serenadi
|
|
Tiiu
Uusi ihmettelijä
Posts: 22
|
Post by Tiiu on Nov 1, 2023 14:03:45 GMT 2
Liekkisaaressa on hiljaista kuin haudassa. Niin Tiiu ajattelee, sillä se kuulostaa karmivalta ja hienolta, vaikka eihän se totta puhuen ole totta lainkaan. Yöllä sekä mökki että metsä ympärillä eli omaa elämäänsä. Nyt maastoreissulla pudonneet lehdet rapisee kavioiden alla, puheensorinaa kuuluu vaimeana edestä ja takaa, jossain latvustoissa säksättää orava. Muutama ratsu säikähtää, kun orava hyppää polun halki. Peck ei lotkauta korvaansakaan ja Tiiu on kiitollinen. Sen hapannaamainen poni ei pelkää mitään. Oikeastaan Tiiu voisi laulaa vaikka serenadin Peckille siitä hyvästä, ja siitäkin, että poni on tänään yrittänyt purra vain kerran (kun Tiiu kiristi satulavyön liian nopeasti). Että kai Tiiu on viimein alkanut ymmärtää, miksi Cella niin hanakasti pitää ihmissyöjä-Windin puolia.
Seuraavalle: Halloween
|
|
Manny
Perustallilainen
“The richness I achieve comes from Nature, the source of my inspiration” - Claude Monet
Posts: 235
Hoitoheppa: Arktik
Oma heppa: Naya
|
Post by Manny on Nov 1, 2023 14:13:50 GMT 2
( Mannyn spin off: )
Milla-Riinan herätyskello lauloi serenadiaan varmaan kuudetta kertaa sinä aamuna. Jackie nousi ylös, se oli nukkunut Mannyn jalkopäässä, ja painoi tassullaan kipeästi Mannyn pohjetta laskeutuessaan alas sohvalta.
Manny hieroi silmiään ja nousi istumaan. Makuuhuonesta kuului hiljaista kolinaa - Riinis varmaan nousi ylös, tai sitten se tunki puhelintaan sängyn ja seinän väliin, Manny ei viitsinyt tarkistaa. Hipsiessään keittiöön Manny huomasi ikkunasta, että sankka lumisade oli saapunut Liekkijärven ylle.
Kun Riinis lopulta nousi, Manny oli juonut jo kupillisen teetä ja syönyt kolme kauraleipää. Manny nojasi tuolissaan taaksepäin ja venytteli niin, että selkäranka naksui ja paukahteli. Sen edessä avonainen lehti mainosti kirkuvan oranssein kirjaimin halloween-makeisia, jotka olivat tulleet alennukseen heti viikonvaihteessa.
"Heitätkö mut kohta tallille", Riinis kysyi. Se kaatoi itselleen kahvia ja voiteli leipiä sitä tahtia, että olisi voinut luulla sillä olevat kolme kättä.
"Mmm-mh", Manny vastasi. Se raapi otsaansa ja siirsi katseensa pihalle.
"Parin viikon päästä pääsen varmaan muuttamaan", Riinis tokaisi sitten ja valutti kuumaa vettä tiskialtaaseen, huuhdellakseen leikkuulaudan.
"Mm-hm?"
"Jos ehdit, niin voisit tulla kattoo yläkerrasta sähköjä."
Kyllähän Manny ehtisi. Eihän se enää käynyt töissä.
Riinis pyyhälsi kylpyhuoneeseen kahvikupin ja puolikkaan leivän kanssa, ja hetken Manny mietti, odottiko se Riiniksen poismuuttoa innolla vai pienellä haikeudella.
Sana seuraavalle: teippi
|
|
Valtteri
Perustallilainen
Posts: 111
Hoitoheppa: Sirius
Koulutaso: HeB
Estetaso: 120cm
|
Post by Valtteri on Nov 2, 2023 11:21:48 GMT 2
Liisan saappaasta kuului kova räsähdys, joka sai puolet keskikaartoon pysähtyneistä tuntihevosista hätkähtämään. Liisa tuijotti vasenta jalkaansa epäuskoisena ja pudotti sen Muhkun jalustimesta. Saapas irvisti rumasti, näyttäen koko maailmalle pinkit ratsastussukat ja niiden päälle vedetyt vihreät villasukat.
"Onneksi meillä ob jeesusteippiä aina täällä näitä tilanteita varten", Anne kertoi tyynesti ja lähti hakemaan maneesin nurkalta teippiä.
Niin Liisa ratsasti tuntinsa teippiä saappaansa ympärillä kuin joku köyhä aloittelija. Miten noloa.
---
Seuraavalle sana: lukihäiriö
|
|
|
Post by Liinu on Nov 3, 2023 8:34:23 GMT 2
"Siis mitä ihmettä tässä nyt yritetään sanoa?" "Mikä on kummisuka?" Jotku teini-ikäiset tuntilaiset hihittelivät ilmoitustaulun edessä ja vilkaisin heidän suuntaan arasti. Heistä huokui sellaista kiusaajahenkeä...
Allu käveli paikalle, mikä sai Koulukiusaajat poistumaan paikalta naureskellen kiireenvilkkaa ja Allu näytti hämmentyneeltä - tai sitten se oli sen vakioilme. "Oletko nähnyt Maagin kumisukaa?" se kysyi sitten ja pudistin päätäni. Allu huokaisi syvään ja poistui samaa tietä mitä oli tullutkin.
Hiippailin taulun luo. Siellä roikkui epäselvin harakanvarpain kirjoitettu lappu: "Oleteko nähny Magin kummisukaa? Ei ole harapaksissa. Palauta jos löydät. t. Alesanteri" Melkein olin repimässä lappusen pois seinältä ja kirjoittamassa uuden tilalle jottei enää muut naureskelisi toisen mahdolliselle lukihäiriölle. Mutta sitten varmaan olisivat nauraneet naiselliselle käsialalle. Kyllä ne kiusaajat aina jonkun tekosyyn käytökselleen löytäisi...
Lähdin etsimään Maagin kumisukaa Allun kaverina. Se löytyi lopulta varustehuoneen nurkasta pienen pölykerroksen alta.
Seuraavalle sana: romukasa
|
|
Lydia
Uusi ihmettelijä
Posts: 31
Oma heppa: Iisi
|
Post by Lydia on Nov 3, 2023 21:27:35 GMT 2
Lydian ruumis on yksi romukasa. Tänä syksynä hänestä tuntuu, että se on muuttumassa suorastaan käyttökelvottomaksi. Arjesta selviää, kun ei tee äkkinäisiä liikkeitä, mutta tallitöiden ja ratsastamisen ilon saa nykyään vain tekemällä vaihtokaupan jäytävän kivun kanssa, sellaisen joka pitää hereillä yöt. Välillä Lydia miettii, onko se sen arvoista.
Lydia jumppaa tunnollisesti fysioterapeutin ohjeiden mukaan. Hän käy uimassa ja polkee kuntopyörää. Joskus polvi on parempi ja joskus siitä ei ole mihinkään. Hyvien päivien määritelmän on joutunut kirjoittamaan uudelleen, ja siltikin niitä on harvoin.
Iisistä on muutamassa hassussa vuodessa tullut hänelle kuitenkin kovin rakas, ja ajatuskin siitä luopumisesta kirpaisee Lydiaa. Taloudellisesti hevosen pitämisessä ei ole mitään järkeä, mutta tässä asiassa Lydia on päättänyt, ettei järkeä tarvitse juuri nyt kuunnella. Fiia on liikutellut Iisiä aina ehtiessään, joskus joku muukin Seppeleen kokeneemmista ratsastajista; viimeisimpänä Eedi. Säännöllisesti Iisillä hyppäävää esteratsastajaa ei ole löytynyt, mutta aina kun Lydia jaksaa, hän varaa maneesin tuntien jälkeen, rakentaa sinne jokusen esteen kujalle ja antaa hevosen hypätä irti.
Hukkaanhan hevonen hänen käytöllään menee, mutta orin ilmavia loikkia ja irtohypytyskujan jälkeisiä ilopukkeja katsellessaan Lydia miettii, että niin oli hänkin onnettomuuden jälkeen mennyt, joten ehkä he olivat toisilleen luodut.
Seuraavalle peilikuva
|
|
|
Post by Emmy on Nov 4, 2023 15:11:58 GMT 2
Lasi huurustuu kun lämmin hengitysilma osuu siihe. Huurun hävettyä alta paljastuu kaunis ja komea näky, ainakin jos katsojalla itseltään kysytään. Voi miten uljas hän onkaan, täydellinen juuri tuollaisena ja varmasti sellainen joka hurmaa kaikki ohikulkijat. Virtaviivaisen kaunis, komea ja lihaksikas urheilija. Tätä näkyä voisi tiirailla pelin kautta vaikka kokopäivän. Innostuessaan uloshengitys huurustaa lasin uudelleen, pitää taas hetki odotella, että lasi on kirkas, ennen kuin voi jatkaa oman upean ja uhkean peilikuvan ihailua, miten silmä lepääkin.
"Chico! Liikettä kinttuihin! Tänne maneesiin tultiin juoksemaan, eikä tuijottelemaan peiliin!"
|
|
|
Post by Salma on Nov 4, 2023 15:17:00 GMT 2
Salman päiväkirja
17.10. Bliss
Tänään saan viimein Kari-Matin kiinni. Eläinlääkäri on ollut kiireinen, pyytänyt parina päivänä soittamaan myöhemmin uudelleen ja kuulostanut viimeisen puhelun aikaan niin ärtyneeltä, että minua on hävettänyt jo ajatus hänelle soittamisesta. Vaihtoehtoja ei ole kuitenkaan ollut: monena yönä olen herännyt miettimään, onko tulevaisuudesta enää edes olemassa sellaista versiota, jossa Bliss kuntoutuu ja hyppään sillä kansainvälisissä kisoissa.
Olen satulahuoneessa, kun Kari-Matti soittaa. Minä ja Ada olemme juuri palanneet taas yhdeltä viiden minuutin kävelyltä Blisin kanssa ja seison toppaliivi ylläni, toinen ratsastushanska vielä kädessä, kun puhelin liivin taskussa alkaa väristä. Tuntilaiset kiertävät minut satuloitaan kantaen, kun vastaan puhelimeen nimelläni.
"Soitit", Kari-Matti sanoo ilman tarkempia esittelyjä.
Puristan ratsastushanskaa nyrkissäni ja tuijotan satulahuoneen ikkunasta heijastuvaa peilikuvaani.
"Halusin vaan kysellä niistä Blisin toipumisen todennäköisyyksistä", henkäisen.
Puhelimen toisessa päässä on hiljaista.
sana seuraavalle: vesiputki
|
|
|
Post by Eedi Myllyoja on Nov 4, 2023 16:09:58 GMT 2
3.10.
Iiris on juonut. Eedi näkee sen silmistä ja siitä tavasta jolla Iiris tarttuu Eedin tuomaan viinipulloon kuin hukkuva köyden päähän. Se jää katsomaan Iiristä tavattoman pitkäksi aikaa. Melkein kysyy, mutta sen sijaa päästää pullon irtoamaan otteessaan ja puristaa huulilleen kömpelön hymyn kun Iiris kiittää.
Eedi ei osaa sanoa ei. Ei se koskaan osannut, mutta kaikkein vähiten kun Iiris taas jollain tekosyyllä kutsuu sen luokseen. Iiris ei sano sitä Eedille, mutta Eedillä on olo että sillä on syy pyytää se taas luokseen. Niinpä, kun Iiris kysyy, Eedi ei sano ei. Tuntuu ettei Iiris kaipaa Eediä, mutta Iiris kaipaa jotakin. Jotakin, jotakuta, Eedi ei tiedä mitä. Eedi on riittävä täyttämään Iiriksen kotia hetkeksi. Se ei pakkaa yövaatteita tai hammasharjaa, valehtelee itselleen palaavansa kotiin muutaman tunnin kuluttua.
Taustalla pyörii Netflix-sarja jonka ne aloitti silloin pari viikkoa sitten. Useita jaksojakaan myöhemmin Eedi ei osaisi kertoa juuri mitään siitä kysyttäessä. Se on taustamelua raskaalta tuntuvan ilman roikkuessa huoneessa. Viini kuluu nopeammin kuin Eedi haluaisi. Sillä on töitä huomenna, mutta viini keventää tunnelmaa tai ainakin auttaa sivuuttamaan sen.
Muutama tunti kuluu ja Eedi makaa silmät auki tuijottaen pimeyttä ympärillä. Hiljaisuutta katkaisevat talon vesiputkien natina ja tasainen vasemmalta kantautuva hengitys. Se saa Eedin olon levottomaksi. Iiris on vaipunut uneen vasta kun Eedi on luvannut jäädä yöksi, vaikka se on jo ennen sitä näyttänyt väsyneelle. Ainakin koko tämän illan. Sama skenaario on käymässä kiusallisen tutuksi eikä Eedi tiedä mitä tehdä, miten olla, mitä sanoa. Niinpä Eedi vain asettuu varovasti nukkumaan etäälle kuin jotain särkyisi jos Eedi tekee toisin.
__
Sana seuraavalle: porkkana
|
|
Matthias
Uusi ihmettelijä
Posts: 49
Koulutaso: VaA
|
Post by Matthias on Nov 5, 2023 7:23:19 GMT 2
Blisin oveen oli ilmestynyt lappu: Karsinalevossa! Ethän anna herkkuja. Joku oli ensin tuhertanut, sitten ruksinut suttuisen porkkanan lapun repsottavaan alakulmaan. Matthiaksen kurkatessa oven yli yksi Blisin uusista pupuista tuijotti takaisin hellyyttävän, mutta uhkaavan näköisenä. Kuin herkkukielto olisi tullut suoraan Matthiakselta itseltään. Miehen suoristaessa ryhtinsä Blisin pupu juoksi ponin jalkojen vierestä heinäkasaan.
”Mitä Salma sanoi, tuleeko Blisistä terve?” Matthias kysyi. Lattialle pintereitä käärimään kyykistynyt Ada nosti päätään katsoakseen sitä. Nainen pingotti uuden pintelin kankaan reittään vasten, pyyhkien purut pois kädellään. ”Eläinlääkäriltä ei vissiin oo tullut hyvää ennustetta. Ei tässä voi kun vaan hoitaa sitä niin hyvin kuin pystyy.” Matthias nyökkäsi hiljaisena. ”Se ei ainakaan joudu olemaan yksin. Se on hyvä, kun on seuraa.” Ada vilkaisi Matthiasta kysyvästi. Matthias katsoi pois, hieroi sitten niskaansa. ”Feline on ehkä yksinäinen. Nyt kun se asuu kotona. Kun ei ole Ilonaa tai Toffoa tai sen äitiä.” Se yskäisi. ”Niin haluatko joskus tulla mun ja Felinen luo? Ilonan kanssa vierailuun.”
_ Seuraavalle sana: selkäranka
|
|
|
Post by Piritta on Nov 5, 2023 21:14:54 GMT 2
Pirrellä ei ole selkärankaa.
Tai siis on, valitettavasti. Kipeä ja kankea selkäranka, joka ei kai koskaan enää toivu entiselleen. Joskus ennen hän oli notkea, urheilullinenkin, hyvinvoiva. Nyt oman lapsen nostaminen syliin tuntuu kauhistuttavalta ajatukselta, eikä siksi, etteikö hän pitäisi pojasta. Armas vain käy aina vain painavammaksi, eikä Pirre puolestaan tule samassa tahdissa vahvemmaksi ja vetreämmäksi.
Mutta henkistä selkärankaa hänellä ei ole. Siksi hän on sydämen vietävissä.
Pirre tietää, ettei se ole hyvä idea, mutta ajatus palvovasta Davidista koukuttaa. Mies on kuuma, sellaisella tavalla kuin Tony Dalton, ja mies osaa imarrella sokerisen imelästi ja rakastella höyryävän kuumasti. Mikäli Pirre muistaa jälkimmäisen seikan oikein, tietysti. David ei ole koskettanut häntä moneen kuukauteen.
Vaan nyt tuo alkuvuotisen lomamatkan hekumallinen löytö on päättänyt matkustaa Suomeen.
Pirre epäilee, että marraskuun pimeys himmentää kuumana läpi kesän ja alkusyksyn roihunneen etäsuhteen loistoa. Idea on huono. Miten typerää oli ylipäänsä haksahtaa mihinkään mieheen. Pian särkyy sydän. Olisi ollut parempi jättää koko juttu lomaromanssiksi.
Kurkkupastilli
|
|
Anton
Uusi ja innokas
Posts: 90
Oma heppa: Kallan Sycamore
Koulutaso: HeA
Estetaso: 130
|
Post by Anton on Nov 5, 2023 21:41:32 GMT 2
Manny pitäisi viedä kaljalle/rehellisesti kännäämään, koska se näytti lähestulkoon joltain kodittomalta puliukolta tätä nykyä. Eli erittäin väsyneeltä. Ei sillä, mun olemus tuskin sen hehkeämpi oli, koska työt, hevoset ja ennenkaikkea isihommat veti energiat aivan miinukselle, minkä takia saatoin näyttää entistä enemmän kävelevältä zombielta kuin normaalisti.
Sonia tuskin ilahtuisi, kun kertoisin karkaavani jälleen kerran ryypppäämään. Mutta paremmin se suhtautuisi Mannyn kanssa vedettävään känni-iltaan kuin siihen, kun ilmottaisin lähteväni helmikuussa Jusun ja Rasmuksen häihin. Aliisan avecina.
Missä se mun selkäranka oli? Huru oli vaan tänään laittanut viestiä, että tulisin olemaan sen avec jusmuksen häissä ja olin ollut vaan, että oke! Oikeasti olisin halunnut vain kieltäytyä Aliisan kutsusta, mutten kehdannut. Enkä toisaalta edes halunnut kieltäytyä! Ristiriitaista.
Sonia kyllä tulisi niiiiiiiin repimään pelihousunsa... Mutta helmikuuhun oli aikaa, joten ehtisin tässä keksimään ties mitä tekosyitä miksen häihin pääse. Tai miksi olisin sinne menossa...
Imeskelin kurkkupastillia mietteliäänä. Joko olin tulossa kipeäksi tai sitten kurkkua kaihersi ajatus erittäin suuttuneesta Soniasta. Todennäköisesti se kuristaisi mut ennen ku pääsisin lähtemään mihinkään...
Seuraavalle sana: legopalikka
|
|
|
Post by Emmy on Nov 6, 2023 17:11:46 GMT 2
Istuimme päivystyksessä Olivian kanssa. Ei ollut kiva olla täällä takaisin, mutta minkäs teet. Olimme istuneet jo hyvän tovin, mutta vielä jouduimme odottamaan lääkärille pääsyä. Olivia kiipeili penkeillä ja sylissäni ja hänellä ei juuri tuntunut olevan huolenhäivää, minua tässä enemmän huolestutti. Olivisita oli myös hauska leikkiä kepeilläni ja mietin milloin hän vahingossa kamppaisi ohikulkevan viattoman vanhuksen. En ollut tajunnut ottaa mitään viihdykettä mukaan, kun olin kiireessä lähtenyt ajamaan. Etsin puhelimesta jotain lasten tarinoita ja yritin lukea niitä ajankuluksi, mutta Oliviaa ei tuntunut kiinnostavan. Hän olisi halunnut kauheasti lähteä juoksemaan käytäville, mutta se ei ollut mahdollista, koska en voinut juosta perässä.
Lopulta ikuisuuuudelta tuntuneen ajan jälkeen hoitaja kutsui "Daukes" nimellä. Nousin keppien varaan ja opastin Olivian kävelemään edelläni. Hän onneksi käveli reippaasti lääkärin huoneeseen ja pääsi kyllä heti syliin kun olin ensin istunut. "Noniin mikäs teillä oli?" Mukava mieslääkäri kysäisi ja katsahti tietokoneen näytöltä meitä. "Joo, tota... hänellä on legopalikka nenässä." Sanoin ja viittasin sylissäni iloisesti hihkuvaan taaperoon.
Seuraavalle: bussipysäkki
|
|
|
Post by Liinu on Nov 6, 2023 21:23:35 GMT 2
Liinun Fiat Punto on pysäköity tienvarteen vanhalle bussipysäkille ja nainen tuijottaa kulmat kurtussa erään pienen talon pihaan. Maken auto oli siinä pihassa. Maken, jonka piti olla töissä...
"Tuollako se toinen nainen asui?" Liinu miettii auton rattia puristaen. Sen sisällä kiehuu niin raivo kuin surukin. Hänen tekisi mieli sännätä etuovelle ja vaikka murtautua sisään vaatien Markusta selittämään, mitä helvettiä se touhusi hänen selän takana, muttei voinut sitä tehdä. Oliko tämä Markuksen joku sairas tapa kostaa se yksi hairahdus Evgenin kanssa? Jotain oksettavaa pilaa ensin kosia ja sitten alkaa säätämään Liinun selän takana toisen naisen kanssa?!
Poskelle karkasi kyynel, Liinu starttasi autonsa ja kaasutti pois paikalta loskarapa lentäen. Näytti myös ohiajaessaan keskisormea, mutta tuskin Markus ja Se Nainen sitä edes huomasi. Niillä varmaan oli parempaa tekemistä....
Seuraavalle sana: nahkatakki
|
|