Iiris
Perustallilainen
Posts: 117
Hoitoheppa: Vappu
|
Post by Iiris on Dec 8, 2023 21:42:16 GMT 2
Iiris ei harrastanut walk of shameja. Iiris kantoi yöseuransa (oudolla) ylpeydellä, ja harvoin se joutui mitenkään punastelemaan ja änkyttämään jos kertoi, että kenen sänkyyn oli päätynyt. Iiristä ei haitannut nykiä avonaisia paitoja ylöspäin aamubussissa eikä se peitellyt fritsuja hiuksilla.
Iiris ei harrastanut walk of shameja, ennen tätä päivää. Itsenäisyyspäivän jatkot olivat päätyneet Holmien residenssiin - eikä mitenkään siis nuoremman sukupolven Holmien kimppakämppiin, vaan Holmien Perheen, taloon. Joten kun Iiris krapulassa ja pää särkien ja silmät punoittaen ja huulipuna suupielestä epäesteettisesti levinneenä avaa yhden entisen lapsuusenhuoneen oven ja ilmassa tuoksuu paistettu leipä ja kananmuna, Iiristä alkaa ensi kertaa hävettää. Iiris vilkaisee taakse, silmät siristyvät katsomaan peiton alta näkyvää pätkää pohjetta, ja sitten Iiris sulkee oven hiljaa, irvistäen itsekseen. Iiris jumittaa siinä, oven takana, ja kuuntelee normaalin perheen aamua. Iiriksen vatsa vetää ympäri ja se joutuu ryntäämään vessaan oksentamaan, ja sitä hävettää niin, että se on aika varma, että se voisi vain valua viemäristä alas jotta kukaan ei näkisi sen poistumista. Olisi edes ollut Madde.
---
Sana seuraavalle: Raskaustesti
|
|
|
Post by Emmy on Dec 9, 2023 21:14:53 GMT 2
Emmy oli ajanut viereiseen kuntaan ihan vain sen takia, ettei kukaan tunnistaisi. Tinder deiteille lähdettiin aina kun siihen oli aikaa ja lapsi oli hoidossa ja yökyläily kuului yleensä asiaan. Emmy luuli olevansa kaiken suhteen varovainen, ettei sattuisi mitään vahinkoja. Emmy ei tarvinnut toista kevätyllätystä. Emmy parkkeerasi Seppeleen maasturin apteekin pihaan ja tajusi autosta ulosnoustessaan että sen kyljessä luki Ratsastuskoulu Seppele. Ei jehna. Emmy veti hupun päähän ja asteli apteekkiin. Etsi nopeasti raskaustestit, nappasi sellaisen ja jotain muuta myös kylkeen. Hän oli jo suuntaamassa kassan suuntaan kun huomasi itsepalvelukassan ja meni suorittamaan maksutapahtuman sinne. Tungettuaan tavarat taskuihin, hän nappasi kuitin ja poistui nopeasti parkkipaikalle ja ajoi sen pihasta pois niin rivakkaasti kuin kykeni.
Kokemuksen syvällä rintaäänellä Emmy tiesi että raskaustesti kannatti tehdä aamulla, joten hän joutui vielä odottelemaan seuraavaan aamuun. Emmyn helpotukseksi testiin piirtyi vain yksi viiva.
Seuraavalle: loimi
|
|
|
Post by Aleksanteri on Dec 9, 2023 22:43:42 GMT 2
15.11.2023 - Se, jossa Maagi on ihan tyytyväinen
Lunta sato mun ja Maagin naamaan, kun mä vedin maneesin oven auki ja talutin sen ulos keskiviikkokisojen jälkeen. Kylmä ilma sai mun nenän vuotaan niin, et henki melkein salpautu. Mä niiskasin monta kertaa ja tajusin et se kuulosti oudolta niin aloin heti perään yskiä, koska just samaan aikaan Lyyti sattu meneen Oilin kanssa meidän ohi ja aika varmasti vilkas mua. Mä en halunnu et se luulis, että mua haittas kun olin tullu kolmanneksi vikaks ku se oli voittanu koko luokan.
Mä taputin Maagia, pyyhin lumihiutaleet sen kaulalta ja lähdin taluttaan sitä talliin. Matthias ja Liinu tuli mua vastaan Kosmoksen ja Whinnyn selässä ja heilautti kättä. Mä hymyilin niille vähän ja olin ilonen et ne ei ollut Lyyti ja Kiri, koska ne oli voittanu mut äskeisessä luokassa enkä mä halunnu puhua niistä kummallekaan tänään mitään.
Sit mulle tuli huono omatunto, koska olin aika varma et ei ollu Lyytin ja Kirin vika et ne oli parempia ratsastajia ku mä, ja mä käännyin kattoon olan yli et oisin voinu huutaa Lyytille onnea mut se oli jo menny johonki.
Mua harmitti et Maagin karsina ei ollu siirtotallissa, koska siellä oli paljon helpompi olla yksin esim. sillon ku ei halunnu nähdä ketään. Valtteri oli laittamassa Siriusta kuntoon vastapäisessä karsinassa eikä mulla ollu muita vaihtoehtoja ku kääntyä niin, et se ei nähny mun naamaa, ja yskiä niiskausten välillä niin et Valtteri luulis et mulla oli flunssa.
Ku mä olin vieny Maagin varusteet satulahuoneeseen ja heittäny loimen sen selkään, mä kyykistyin lattialle, huokasin ja aloin hieroon naamaa. Mua hävetti et vaik Eedi oli valmentanu mua, mä en ollu pystyny ratsastaan paremmin.
Ja lisäks mua pelotti et jos mä en osais ratsastaa hyvin, Eedi ei enää haluais olla mun kaveri koska oisin pettäny sen ku en oppinu ratsastaan vaikka se yritti opettaa.
sana seuraavalle: possujuna
|
|
|
Post by Anne on Dec 10, 2023 0:01:44 GMT 2
10.12.2023
by Artsi:
Katselin telkkua. Lyyti oli hoitanut Armaksen nukkumaan ja nukkui kaiketi itsekin. Muutama pontikka lämmitti ja olo oli mukava sekä rento. Samassa puhelin kilahti, se oli Pirre. Joka halusi nähdä Armasta. No, sopisihan se. Tulisi vaan hakemaan poikaansa ja olisi sen kanssa. Niinku äidit yleensä. En tiennyt missä nainen oli viuhtonut. Ehkä Seppeleen kylmä maneesi oli jäädyttänyt sen silarit ja se oli ollut korjausleikkauksessa tai jotain. Noh, olihan kyseinen maneesi suht lämmin nykyään. Ehkä jäätymiselle oli jokin muu syy. Riekkuminen Fleimissä märäss t-paidassa tai mitä lie. Sinertyneet imetysrauhaset jäivät kuitenkin mieleeni, kun pohdin wätsäppi-vastausta entiselle naiselleni. Otin lisää juomaa. Pieretti. Saatanan jääkuningatar.
Sitten puhelin kilahti taas. Se oli Josefiina, eksäni kymmenisen vuoden takaa. Tai jopa kauempaakin. Profiilikuva sillä oli kuitenkin kuin eiliseltä: täynnä filtteriä ja huulet törröllä kuin pahimmallakin teinillä. Hyvältähän se kuvassa näytti, olisi pitänyt tutkailla kai aiemminkin. Oli kuulemma taas tulossa Suomeen ja halusi savusaunaan nykyisen partnerinsa kanssa. Mystinen viesti, oliko nyt sitten minkä sukupuolen edustaja tämä partneri, sitä ei tarina kertonut. Vastasin, että tervetuloa. Jos se toisi miehen, ryöväisin ex-sutturani helposti. Jos se olisi nainen, kurkkisin huurteisen savusaunan ikkunasta sisään kuin mikäkin vanha per... perhonen. Ihan sama. Elämä oli ollut niin tylsää, etten välittänyt. Jossu voisi pestä pitkiä koipiaan alakylmässä saunassa mielin määrin, ihan vapaasti.
Cuppi oli ohi ja sen jäkimainingit. Onneksi. Kupolihalli oli vielä pystyssä ja Hannes oli kaavaillut sinne jolun välipäiviin jotain ratsastuskurssia. Ihan sama, kunhan maksaisi. Raveja tässä korvessa harvemmin enää järjestettiin. Isommat riennot veivät katsojat mukanaan. Otin hörpyn.
Ja sitten se kilisi. Taas, puhelin. Ros, tuo vanha työntekijäni ja toki myös eksäni, kuten puolet kulmakunnan kissimirreistä. Kaipasi apua jonkun ravurinsa kanssa, liikaa lähtölaukkoja tai jotain. Osaisin kuulemma herkillä kätösillä laittaa nelistävät tammukat ravaamaan tasaisesti. No, tasaisella toiminnallahan sitä paras tulos tuli, keh keh. Vastasin, että voin auttaa ohjasotteiden kanssa. Miten, siitä ei hajuakaan, mutta kyllä yksi lähäritamma kuriin saataisiin.
Vaihdoin kanavaa. Sieltä tuli joku vuoden kohokohdat ohjelma. Viidettä ja musiikka, annoin sen pyöriä.
Ja tottahan tokiinsa, sain vielä viestin. Martsalta, tuolta upealta viisikymppiseltä suurperheen äidiltä, jonka kanssa romanssi oli kuihtunut kenties rahanpuutteeseeni tai muuhun tylsyyteen. Ei kuitenkaan tylsyteen makuukammarin puolella. Nainen oli taas ratsuhevosta vailla. Oli saanut myöhäisinä vuosina vielä viidennenkin lapsen, ja halusi nyt tämänkin nyytin opettaa hevostelun iloihin. Vaikka mieli teki vastata kyllä, vastasin ei. Joku raja hyväksikäytöllä.
Telkussa tanssi Käärijä ryhmänsä kanssa. Vetivät sitä iänikuista eurohumppatanssiaan. C-osassa kuin possujunassa. Vähän niinkuin saamani viestit tänään exiltäni. Yhtä huonoa läppää, epätoivoista yritystä saada kontaktia näin komeaan herrasmieheen. Olisi pitänyt mennä jo aiemmin nukkumaan, ei telkku eikä kosiskeluviestit exiltä innostaneet ma-su yön himmeinä tunteina. Saisinpa unta.
_________
Seuraavalle: kihti
|
|
|
Post by Salma on Dec 12, 2023 16:55:55 GMT 2
Salma kertoo:
Siinä vaiheessa kun pääsen alakertaan, odottaa Ada jo Blisin karsinalla.
"Mä laitoin auton valmiiksi", hän sanoo samalla kun kerii loimea auki. "Pihalla oli joku ratsastajan isovanhempi, se halus kertoo sen kihdistä niin oon vähän myöhässä."
Ada irvistää ja minun tekee mieli sanoa ettei hänen tarvitse pyytää anteeksi myöhästymistään -- olenhan minäkin aivan yhtä myöhässä nukahdettuani kesken kaiken.
"Mä voin suitsia", sanon samalla kun luon Adalle kiitollisen hymyn. Jälleen kerran mietin, mitä tekisinkään ilman häntä.
Ajomatka Helsinkiin sujuu hyvin. Olemme käyneet taluttamassa Blisin jo päivällä ja se on, jos ei nyt rauhallinen, niin ainakin tyynempi kuin edellisellä kerralla. Pupu on jo tottunutta matkaseuraa ja luullakseni nukkuu trailerissa koko matkan. Kun talutamme hevoset varovaisesti ulos trailerista Viikin pihalla, Bliss kohottaa kaunista päätään mutta ei tällä kertaa yritä nousta pystyyn. Minun silmissäni se on suuri edistys.
Ada jää taluttelemaan Pupua sillä aikaa, kun minä talutan Blisin Viikin desinfiointiaineelta tuoksuvalle tallikäytävälle. Kari-Matti odottaa jo meitä ultraäänilaitteen luona. Olen alkanut yhtä aikaa odottaa ja pelätä hänen tapaamistaan. Etenkin nyt, kun määrä on ultrata paranemisen edistymistä, en voi olla tuntematta niskavillojeni pystyynkohoamista kun kiinnitän Blisin ketjuihin hänen eteensä.
sana seuraavalle: kori
|
|
Matthias
Uusi ihmettelijä
Posts: 49
Koulutaso: VaA
|
Post by Matthias on Dec 24, 2023 19:24:30 GMT 2
Matthias asettelee Feline Dionin uuden sulkalelun koriin, joka nojaa TV-tasoa vasten olohuoneessa, jossa ei ole kuusta. Kissa nukkuu sohvalla. Se ei ollut innostunut lelusta Matthiaksen avatessa sen lahjakääreestä. Lattialle joutunut yksittäinen paperiroskakin oli kiinnostanut sitä vain hetken. Matthias päätti jättää roskan lattialle vielä hetkeksi, kuin todisteeksi vietetystä juhlasta.
Kissa jää nukkumaan Matthiaksen mennessä keittiöön. Matthias kääntää uunin lämpiämään ja ottaa jääkapista esille valmismaksalaatikon. Ruokapöydän peränurkkaan on kasattu muutama lahja. Yksi Aleksanterille, yksi Julille, yksi Kirille, Adalle ja Valtterille. Eedi oli saanut omansa jo eilen hevosten liikuttamisen jälkeen.
Matthias ei ole varma olisiko se ihan okei häiritä muiden joulua lähettämällä hyvää joulua -viestejä. Siksi se jää selaamaan puhelintaan. Se istuu pöydän ääreen ja avaa eri sovellukset vuoron perään jokaisen. Linnéa oli laittanut kuvia niiden kuusesta ja lahjoista. Ja Nilsistä, joka istui kuusen alla melkein itsensä mittaisen paketin kanssa.
Nils on isompi kuin mitä Matthias muistaa. Se ei yllätä. Matthias usein unohtaa veljen olevan jo kuusi tai seitsemän. Kuvan reunassa näkyy äidin villasukat, ristiin asetellut jalat, ja teekuppia pitelevät kädet. Matthias tietää sen hymyilevän, niinkuin se oli hymyillyt ennenkin. Silloin kun kuusen alle oli vielä saanut olla lahjoja Matthiaksellekin.
Aleksanteri oli mennyt aattoratsastukseen, niin monet muutkin. Matthias oli miettinyt miksei se ollut itse laittanut nimeään listaan. Vastaus tuli sinä kuuman polttavana tunteena silmissä, joka sai Matthiaksen sulkemaan puhelimen. Se nousi nopeasti ylös, käänsi munakelloon aikaa ja laittoi maksalaatikon uuniin, joka ei ollut vielä täysin lämmennyt.
Olohuoneessa kissa väisti sitä sen pudottautuessa sohvalle. Feline antoi Matthiaksen rapsuttaa sitä leuan alta ja Matthias oli iloinen sen puolesta. Kissa kun ei tiennyt, ettei ollut vain tavallinen sunnuntai.
Seuraavalle sana: säntäys
|
|
|
Post by Salma on Dec 28, 2023 16:45:10 GMT 2
Nimipäiväkahveille on kokoontunut sekalainen seurakunta hoitajia, omistajia ja tallityöntekijöitä. Hannes suorastaan säteilee istuessaan pöydän päädyssä siemailemassa nimipäiväteetään. Minullakin on oikein mukavaa. Joulun aikaa on varjostanut huoli Blisistä: kolmisen viikkoa sitten, kun kävimme ultraäänessä, Kari-Matti oli ensin kehunut miten hienosti jalka on lähtenyt parantumaan ja sen jälkeen toistanut, ettei minkäänlaista kisakäyttöä voisi harkitakaan. Olin selvästi jollain tasolla yhä toivonut, että Bliss parantuisi täysin, eikä Kari-Matin siitä tulee hieno harrastehevonen ollut juurikaan ilahduttanut minua.
Olemme päässeet mokkapalavuoressa jo puoliväliin, kun ovensuussa käy niin nopea säntäys, ettei sitä huomaisi, jos en juuri oikealla sekunnilla olisi sattunut katsomaan oikeaan suuntaan. Kun kurotan nähdäkseni toimiston ovelle minulle varmistuu se, minkä olinkin arvellut näkeväni. Sense seisoo ovensuussa karvat pystyssä ja tuijottelee vaaleat silmät selällään sisään toimiston ovesta. Sen hännänpää nytkähtelee varoittavasti puolelta toiselle.
"Anteeks, tuun kohta", sanon ja nousen.
Sense välttää arvokkaasti edes katsomasta minua, kun kuljen sen ohi ja työnnän toimiston oven kevyesti kiinni. Hetken aikaa se tuijottaa suljettua ovea, sitten se istuu ja alkaa pestä etutassuaan kuin olisi saapunut toimiston ovelle juuri tätä tehtävää varten. Missään vaiheessa se ei luo minuun katsettakaan.
Hymähdän itsekseni, kun palaan kahvipöytään. Olen jo aiemmin huomannut, että Sense suhtautuu tietynlaisella kauhulla Blisin toimistossa asustaviin pitkäkorvaisiin ystävini. Pari kertaa olen nähnyt, miten se on hiipinyt toimistoon, huomannut kanit ja livahtanut pakoon niin nopeasti kuin pystyy. Se ei ole vaikuttanut siltä, että olisi millään muotoa kiinnostunut jahtaamaan kaneja. Tuntuu, ettei Sensen maailmassa tätä ennen ole ollut paikkaa pienille karvaisille olennoille, jotka syövät porkkanaa ja viettävät aikaa valkeiden ponien kanssa, ja tämä uusi tieto on selvästi vaatinut siltä hieman sulatteluaikaa.
"Oliks Sense tuijottamassa Clydea ja Töksöä", Pyry kysyy samalla, kun kaataa itselleen lisää teetä.
Kanit ovat viimein saaneet nimensä.
sana seuraavalle: hattara
|
|
|
Post by Jusu on Jan 12, 2024 21:52:11 GMT 2
Vaaleaveriköt viihteellä
Emmy on kutsunut Josefinan luokseen. Josefina on mennyt, tietysti. Salmakin on ollut heidän kanssaan, mutta Fleimiin he ovat lähteneet kahdestaan. Josefina tuntee olonsa kutkuttavan nousuhumalaiseksi, ei liian jotta tuntuisi hallitsemattomalta ja pelottavalta. Vain sen verran, että hän tuntee olonsa hieman hauskemmaksi, vähäsen uskaliaammaksi ja rahtusen verran kauniiksikin ehkä. Josefina tarkistaa naisten WC:n käsienpesualtaan yllä roikkuvasta peilistä meikkinsä, lisää aavistuksen huulipunaansa — se on hänen luottosävynsä, ei liian kirkas ja silmiinpistävä, vähän kuin omat huulet mutta paremmat.
Emmy huiskuttaa hänelle kättään nurkkapöydästä. Josefina kohottaa (ei huiskuta) omaansa takaisin sen merkiksi, että on huomannut hänet. Emmy ei ole yksin. Pöydässä istuu kaksi miestä, toinen Emmyn vieressä. He istuvat lähekkäin. Emmy näyttää pikkuruiselta miehen rinnalla. Josefina ei useinkaan varsinaisesti analysoi miesvartaloita, mutta nyt lihaksekkuus on niin silmiinpistävää, ettei hänkään pysty sivuuttamaan sitä vaan ajattelee, että miehen on täytynyt tehdä vuosia töitä lihastensa eteen. Kuntosaliharjoittelua, aivan varmasti. Kuka ties ruumiillista työtä tai liikunnallisia harrastuksia.
Toinen mies, jonka viereen Josefina istuu, on tavallisemman (Josefina ei keksi osuvampaa ilmaisua) mallinen, mutta huomattavan pitkä. On vaikea arvioida, kun mies istuu, mutta Josefina on pitkänhuiskea itsekin ja melko varma, että jos hänen pitäisi kuvailla miestä joskus myöhemmin poliisille, hän sanoisi havaintoihinsa luottaen: "Noin 190-senttinen mies, ehkä kolmenkymmenen, kolmenkymmenenviiden — vaaleanruskeat hiukset, vähän viiksiä ja partaa." Mies ei näytä siltä, että intohimoisesti kasvattaisi kumpaakaan, siis viiksiä tai partaa; ennemminkin siltä, että on päättänyt loman ajaksi jättää ne oman onnensa nojaan. Josefina hätkähtää vähän. Kun viiksiajatus on ajateltu loppuun, häntä kylmää. Mikä maailmassa sai hänet miettimään, miten hän kuvailisi miestä poliisille?
"Tässä on mun ystävä Jusu", säihkyväsilmäinen Emmy esittelee ja lisää: "Siis se ystävä jonka kanssa mä olen täällä Fleimissä tänään!" Josefinasta on niin mukava kuulla Emmyn kutsuvan häntä ystäväksi, ettei hän takerru siihen, kuinka tarpeellinen lisäys oli. "Ja tää on Sami", Emmy esittelee miehen, johon nojailee ja luo ihastuneita katseita. "Ja Samin isoveli, ööm, Miil-eikun ei Miilo ku anteeks mikä se olikaan se sun nimi?" "Miikka", mies Josefinan vieressä esittäytyy. "Moi", Josefina sanoo, eikä keksi muuta sanottavaa.
Hetken aikaa keskustelu virtaa, vähän takerrellen mutta kuitenkin, Emmyn ja miesten välillä. Josefinaa nyitään mukaan keskusteluun. Kun alkaa käydä selväksi, että Emmyllä ja Samilla on päässään ihastunutta hattaraa aivojen tilalla, Miikka yrittää jutella kohteliaasti ja ystävällisesti Josefinan kanssa, joka on jo jännittynyt ja vetäytynyt ujona kuoreensa. Hän on välillä pitkiä aikoja pöydässä kahdestaan tuon ennaltatuntemattoman miehen kanssa. Hän ei varmastikaan ole hyvää seuraa. Hän ottaa asiasta paineita. Olisipa hän hauskempi, niin Miikkalla olisi hauskempaa. (Ei kuitenkaan liian hauskaa. Josefina ei sano mitään suoraan, jottei vaikuttaisi tylyltä ja itseään täynnä olevalta, mutta hän laskee välillä kätensä pöydälle tai kohottaa lasia huulilleen vasemmalla kädellä niin, että valonsäteet takertuvat kimmeltäen kihlasormukseen ja sen timanttiin. Miikkakaan ei sano mitään, mutta Josefina näkee tämän katseesta, ettei sormus jää huomaamatta. Miikkan käytös ei muutu lainkaan: hän on yhtä kohtelias koko ajan.)
"Noilla on tainnut jo vähän aikaa olla jotain meneillään", Miikka sanoo, ja Josefina katsoo häntä uteliaana: onko kyseessä veljellistä sisäpiiritietoa vaiko vain tarkkoja havaintoja? "Niinkö?" Josefina mumahtaa — hän ja Emmy eivät ole koskaan keskustelleet Samista. "Joo-o. Hei, mä voin hakea seuraavat juomat — valkoviiniä?"
Hetken aikaa Josefina on häkeltynyt. Miten Miikka onkin niin tarkkaavainen, että tunnistaa hänen juomamakunsa? Ja aivan heti perään nainen muistaa ja häntä hävettää. Hänellä on lähes tyhjä valkoviinilasi edessään.
Olenkohan mä liian humalassa, Josefina miettii, mutta nyökkää Miikkalle.
Miikka tuo hänelle lasin viiniä. Emmy ja Sami piipahtavat pöydässä. Sitten tulee jokin pakkotanssii-biisi, ja Josefina ja Miikka ovat jälleen omillaan, juovat ja juttelevat. Josefina hakee seuraavat juomat. "Pitäisikö meidänkin tanssia", Miikka ehdottaa jossain kohti. "Liittyä noiden seuraan."
Josefina ei tanssi. Hän katsahtaa Emmyä ja Samia, tirskahtaa ja pudistaa päätään.
"Mä en usko että ne tahtoo meitä mukaan", hän sanoo. Miikkaa naurattaa. Heidän keskustelunsa on jo rennompaa, välillä molemmat nauravat, Josefinakin.
"Alan ehkä tulla vanhaksi, mutta mua kyllä jo väsyttää", Miikka sanoo lopulta.
Josefina on jo yli puoli tuntia toivonut kehtavaansa lähteä kotiin.
He eivät varsinaisesti lähde yhdessä. He lähtevät yhtä aikaa.
Josefina yrittää soittaa itselleen taksia, Miikka soittaa ystävälleen. Ystävä saapuu, taksia ei tunnu olevan koko kylässä.
"Tiedäthän, saisithan sä meiltä kyydin", Miikka sanoo yhtäkkiä Josefinalle, joka jännittyy eikä katso miestä aivan suoraan, vilkaisee vain niin epäluuloisen näköisenä että Miikkan olemus pehmenee. "Hei, mä tajuun — on viisasta ettei yksinäisenä naisena luota keneen vaan — mutta on myös miljoona astetta pakkasta, sä asut kaukana eikä takseja taas taida olla vapaana joka nurkalla. Mä vannon", Miikka sanoo, "me ollaan molemmat ihan kunnon kavereita." "Mä voisin varmasti soittaa myös mun miehelle", Josefina sanoo ja tietää että Rasmus tulisi, vaikka ajatus miehen herättämisestä ilta- ja aamutallin välisten tuntien keskellä tuntuu kamalalta. "Voithan sä jäädä odottelemaan", Miikka nyökkää. "Me poltetaan yhet tässä sun seurana, niin sun ei tarvii odottaa niin pitkään yksin."
Kuskinpaikalta nousee vanttera mies, jonka Josefina tunnistaa.
Pietu tervehtii häntä.
"Voin mä tulla kyydillä", Josefina päättää. "Jos ei siitä ole liikaa vaivaa."
Miehet polttavat tupakkansa. Sitten he istahtavat autoon — Josefina ohjataan apukuskin paikalle — ja Pietu heittää Miikkan kotiinsa ensin.
"Mä asun —" väsynyt ja humalaansa pois hengittelevä Josefina aloittaa. "Mä tiedän", Pietu muistuttaa naurahtaen ja hymyilee ensimmäistä kertaa oikeasti oikeasti oikeasti. "Mä rakensin sulle talon." Josefina punastuu. Ai niin.
Yöllä Josefina ei saa nukutuksi kuin pieniä levottomuuden rikkomia pätkiä. Valvoessaan ja hengittäessään pois irrationaalista, ei-mihinkään kiinnittyvää paniikkiaan Josefina päättää: ei enää alkoholia. Ei, jos siitä seuraa aina näitä öitä. Hän ei jaksa niitä öitä.
Seuraavalle: bostonkakku
|
|
Iiris
Perustallilainen
Posts: 117
Hoitoheppa: Vappu
|
Post by Iiris on Jan 18, 2024 14:06:49 GMT 2
Iiris on nukkunut viimeiset kolme päivää Riiniksen luona. Se on maannut siskonpedissä maalipurkin ja Tyynen välissä, auttanut päivät Riinistä sisätilojen remppahommissa (" En vitussa tuu sinne pakkaseen kattomaan jotain sähköjä") ja tehnyt ruokaa Riinikselle ja Veinille iltaisin. Tai oikeastaan silloin, kun Veini tai Riinis on yrittänyt saada sitä ulos kauppaan tai remppaan tai jotain, jolloin Iirikselle on aina tullut tulinen inspiraatio alkaa tehdä illallista. Kolme lattialla nukuttua yötä alkavat kuitenkin tuntua. Ja Iiriksellä ei ole vaihtovaatteita eikä se kehtaa pyytää Riinikseltä toista vaihtopaitaa. Ja ehkä se vähän tietää olevansa säälittävä, kun ei uskalla mennä omaan kotiinsa. Iiris nostaa puhelimen kassistaan - se on lähtenyt alun perin 15. päivä maanantaina kauppaan ja hakemaan postista väärään osoitteeseen mennyttä käännettävää skriptiä. Sitten Cella oli puoli yhdeltätoista, kun Iiris oli seisonut Ärrän edessä röökillä, laittanut viestiä Seppeleen ryhmäwhatsappiin Cella: siis mitä vittuaSen jälkeen ryhmä oli hiljentynyt. Cella oli lainannut Liinun (vitun Liinu) viestiä, " niin, onhan se Iiris Alluakin hoidellut." Kun Liinu alun perin laittoi sen viestin, Iiris oli vähän halunnut kuristaa Liinun, mutta se oli ajatellut, että se otettaisiin vain läppänä. Haha, funny, carry on. Mutta Cellalle se ei selvästi ollut haha, carry on-juttu. Iiris lukee viestejä hiljaa ratapihanraitti vitosen ovensuussa, ja sitten se pakottaa itsensä liikkeelle. Iiris kävelee kotiin metsän läpi. Lunta on tullut ihan helvetisti. Se ja Tyyne uppoavat lumeen jokaisella askeleella ja Iiriksen pohjetta särkee. Kun Iiris pääsee kotiin asti, talo on hiljainen. Iiris tuntee olevansa jonkun lastenleffan rosvo, kun se hiippailee hämärässä talossa. Cella ei ole kotona. Ehkä. Talo ei kuitenkaan ole umpijäinen, keittiön kakluunin pinta on vielä lämmin. Iiris ei mene yläkertaan, ettei Cella kuulisi sitä portaissa, jos se kuitenkin tulisi juuri silloin ulos ja työntäisi Iiriksen portaita alas. Sen vielä saisi Iiriksen kömpelyyden piikkiin eikä Cellaa epäiltäisi murhasta. Ehkä. Iiris häärii hiljaa hämärässä keittiössä, Tyyne maaten pikkueteisen matolla niin, että sen silmät seuraavat Iiristä. Keittiössä haisee kaneli ja kardemumma ja paistuva pulla, kun ovi käy. Iiris jähmettyy paikalleen. Se kuuntelee, kun Cella riisuu kahisevan ulkotakkinsa ja pudottaa sen taas verannan nojatuoliin (josta Iiris sen myöhemmin nostaisi silmiään pyöritellen. Iiris kuulee, että Cella pysähtyy, ja sekunnit venyvät, yksi, kaksi, viisi. Kumpikaan ei näe toisiaan, ei sano mitään, mutta tietävät toisen olevan seinän toisella puolella. Iiristä melkein oksettaa jännityksestä. Ja sitten, viimein, Cellan raskaat askeleet nousevat portaita. Iiris uskaltaa hengittää vasta kun yläkerran toisen makkarin ovi käy. Tuntia myöhemmin Iiris uskaltaa viimein mennä ylös. Se hiippailee yläkertaan omaan huoneeseen koira perässään ja katoaa sänkynsä pohjalle nukkumaan. Alakertaan, hellan viereen kuvun alle jää bostonkakku. Ihan kuin se korjaisi kaiken. Mutta Iiris ei tiedä, mitä muutakaan tehdä. Sana seuraavalle: Tilpehööri
|
|
|
Post by Piritta on Jan 19, 2024 14:07:33 GMT 2
Meksikon joulu on sitten eri joulu, Pirre ajattelee. Jossain kaukana Suomessa ovat hanget korkeat nietokset, pakko pukeutua paksuihin toppavaatteisiin ja vittuna lumitöitä, eikä Pirren tarvitse miettiä mitään niistä. Hän ei halua miettiä Armastakaan, koska ärsyttävää kyllä, sydäntä vähän kirveltää, kun hän ajattelee pientä lasta viettämässä joulua lapsenlikan kanssa. Pirre ei pidä siitä, että hänellä on epämukava olo. Siksi hän välttelee asian ajattelua.
David on esitellyt hänet perheelleen. He ovat rakastuneita. He nauttivat toisistaan, Pirre nauttii Davidista villimmin kuin kenestäkään koskaan. Mutta kun David joulupäivänä, heidän lojuessaan toisiinsa kietoutuneina sängyssä, sanoo salamyhkäisenä että hänellä on vielä yksi lahja rakkaimmalleen, Pirre nauraa pärskähtää ja sanoo: "I hope you're not going to throw a ring at me", koska tunnelma olisi sopiva kosimiseen eikä Pirre tiedä mitään pahempaa kuin kihlat, häät, avioliitto ja vääjäämätön avioero. Been there, done that, ja sukulaiset nauravat yhä salaa hänen suvun historian lyhyimmälle avioliitolleen.
"Well", David sanoo hätkähtämättä ja ojentaa häntä kohti rasiaa, avaa kannen, näyttää upeaa sädehtivää hulppeaa timanttisormusta. "I was in fact thinking about proposing, but why don't we leave it for the unknown future then, if that's what you wish, rakkain."
Mies on laittanut sormusrasian yöpöydälleen. Siellä sormus kimaltelee. Pirre ei katso sitä pitkään. Jopa hän tietää, ettei siinä ole mitään järkeä. Hän on sukeltanut huumaavaan etäsuhteeseen, mutta tietää, että siitä on vain lyhyt matka epäsuhteeseen. Hän ei ole sellainen ihminen, joka yhdistää elämänsä jonkun kanssa, ei etenkään kenenkään sellaisen kanssa jonka kanssa ei ole koskaan asunut samassa asunnossa, ei edes samassa maas-
"But seriously", David aloittaa, ja tiedustelee, mitä mieltä Piritta olisi, jos David muuttaisi Suomeen. Hän voisi neuvotella siirrosta firmansa Baltian toimipisteelle, ja tehdä etätöitä niin kuin nytkin, ja käydä ehkä yhden viikon kuukaudesta sikäläisellä konttorilla Tallinnassa.
Etätöitä tekevä mies, aina kotona, ahdistaa ensiksi Pirittaa, mutta jos mies olisi joka kuukauso vähän aikaa poissa — Pirreen kuohahtaa omituinen ikävä Davidia kohtaan, vaikka David on ihan siinä, kosketusetäisyydellä, jo pelkästä ajatuksesta että mies olisi viikon pois. Viikon! Kuka tietää, kuinka kauan muuten taas menisi, ennen kuin he tapaisivat toisensa.
"We don't have to get engaged right away", David vakuuttaa. "Not ever", Pirre sanoo jyrkästi. "We'll see about that", David hymyilee, suuttumatta ja pokkuroimatta. "But, rakas, the distance is killing me."
Mitä siitä tulisi, Pirre miettii, jos mies pakkaisi tilpehöörinsä ja muuttaisi Suomeen hänen luokseen. Houkuttelee. Se houkuttelee niin paljon.
Ja, Pirre ajattelee, jos mies on valmis noin vain jättämään kotimaansa ja koko lähipiirinsä ja elämänsä tullakseen hänen luokseen, kyllä mies palaa myös takaisin, jos suhde ei toimikaan.
He kokeilevat, he päättävät. Pirre vilkaisee yöpöydällä säkenöivää timanttia, joka tuntuu ilkkuvan hänelle: lällällää, odotapa vain. Minä kyllä kestän. Minä olen ikuinen. Ja se on petollisen kaunis esine, Pirre ajattelee huolissaan.
seuraavalle: valo
|
|
|
Post by Salma on Mar 11, 2024 22:50:25 GMT 2
(Salma kertoo:)
En viime viikolla päässytkään Liinun kanssa keramiikkakurssille, sillä maanantai-iltapäivänä Bonnie sekä tiputti kenkänsä että astui takajalan hokilla vuohiselleen niin, että Liinun muovatessa kulhon suuta minä kyykin ponini jaloissa painamassa haavaa Betadine-tupolla samalla, kun soitin eläinlääkärille. Liinu sanoi, ettei ollut pahoillaan, mutta minua harmitti niin paljon että olen pitänyt koko iltapäivän sormiani ristissä odottaessani, että kurssi koittaisi.
Aurinko paistaa selvästi jo hieman kirkkaammin. Kello lähestyy kuutta, mutta alkuillan kultainen valo paistaa silti viistosti puitten välistä. Liinu pysäyttää autonsa koulun parkkipaikalle ja hymyilee minulle vienosti suupielellään, sellaista liinumaista hymyä jossa hän ei aivan katso silmiin, mutta näyttää silti tyytyväiseltä. Parkkipaikalla on vain kaksi autoa meidän lisäksemme. Illansuu on houkutellut lapset vanhempineen koteihinsa.
Avaamme auton ovet yhtä aikaa ja lähdemme ylittämään jäänliukasta pihaa.
Koulun sivuoven lasi hohtaa auringossa kuin se olisi sulaa kultaa.
sana seuraavalle: kompassi
|
|