Bladen Hoitokirja

[Dreamer]

Last sunshines



Koska minä lupasin tunnelmointia..

[Dreamer]

Miten niin liikaa Taru sormusten herrasta- trilogiaa?

[Dreamer]

Hyvää pääsiäistä koko seppeleen väelle!



Jep, hieman väritön, mutta kipeänä ei oo inspistä piirtää

82hm

[Dreamer]

Kevättä rinnassa... Hieman liikaa? 1/2

[Pipsa]

18. huhtikuuta 2009

- Soo, pysyhän nyt paikoillas, rauhoittelen pääkorkeuksissa steppailevaa puoliveristä. Mustan pysähtyessä kohotan jalkani jalustimeen, ponkaisten satulaan, mutta laskeutuen pehmeästi. Pikaisten jalustimien lyhentämisen jälkeen kosketan kevyesti hötkyilyevän tähtipään kylkiä sen lähtiessä kulkemaan reipasta käyntiä. Annan ohjien olla reilun mittaiset, mutta ollen kuitenkin valmiina lyhentämään niitä nopeasti tarpeen vaatiessa. Maneesin ovi narahtaa.

- Katos, siulla olikin sama idea kun miulla, tulla aamuratsastukselle, Nana virnistää iloisesti pienen Siirin selästä. – Outoo nähhä siut hevosen selässä. - Eikö ookkin? naurahdan pysäyttäen hevosen. – Mitäs ajattelit tehhä Siirin kanssa? - Enpä oikein tiiä, jotain rentoo varmaan, tyttö hymyilee pörröttäen hoitoponinsa tuuheaa harjaa.

Pienellä liikkeellä komennan ratsuni reippaaseen käyntiin. Lyhennän ohjaa vielä minimaalisen vähän, painaltaen kevyesti tamman tummia kylkiä. Iloisesti puoliverinen siirtyy raville sujahtaen nopeasti täyskaarron komennostani. Pienillä pidätteillä hiljennän ravin temmon sopivaksi.

Otan tamman takaisin käyntiin vaihtaen suunnan etuosakäännöksellä tehden voltin ja jatkaen matkaa taas reippaassa käynnissä. Hetken käynnin jälkeen nostan jälleen ravin tehden pääty-ympyrän ovesta kauempana olevaan päätyyn. Tamma yrittää koventaa ravia ja siirtyä laukalle, minkä estän. Hetken päästä kuitenkin teen puolipidätteen ja nostan laukan. Yritän pitää käden mahdollisimman pehmeänä ja istua rauhallisesti tamman sulavassa laukassa. Laukka alkaa jo tuntua normaalimmalta pienien ponien jälkeen, eikä tamman laukka kyllä olekaan yhtään hassumpi.

Laukan yhä säilyttäen vaihdan suunnan, laukaten hetken toiseen suuntaan ja pidättäen Bladen käyntiin. Annan hieman pidempää ohjaa, taputtaen tamman lihaksikasta kaulaa. Pitäisi kysyä vaikkapa Elliltä, jos tämä voisi olla valmentamassa joku kerta minua ja Bladea, voisi ehkäpä hypätäkkin jotain pientä…

Käynnin jälkeen otan ohjat taas paremmalle tuntumalle, ryhtyen tekemään avotaivutusta, jonka aloitan samalla tavalla, kuin kääntäisin tähtipäätä voltille. Istun keskellä johtaen tamman etuosan uran sisäpuolelle ja asettaen samalla niskan ja pään liittymästä. Sisäpohkeella taivutan hevosta pitäen sen uralla, kun taas satulavyön takana sijaitsevalla ulkopohkeella estän takaosaa työntymästä ulos. Lopuksi uralle tultaessa suoristan Bladen ja pyydän sen raviin.

Tamma ravaa rennosti pitkin askelin eteenpäin Nanan virnistellen Siirin tikittävissä askelissa. Istun alas satulaan hiljentäen ravin lähes käyntiin lisäten askelta taas pitkäksi. Ravissa vaihdan tempoa, jonka jälkeen vaihdan suunnan täyskaarrolla antaen ravin olla rentoa.

Rennon ravailun jälkeen siirrän hevosen käyntiin ryhtyen jäähdyttelemään sitä käynnissä.

Joo, siitä tuli pätkä.

[Dreamer]

Beauty



Tästä oon ylpee, vaikken enää uskaltautunut enempää koskemaan, silti aika onnistunut ettenkö sanoisi. Vahingossa syntyi, koettelin uutta kynääni

[Pipsa]

26.huhtikuuta 2009

[Dreamer]

Solttupoju
"Äsh, ole nyt hetki paikallasi, kyllä mie tiän että sulta tuota energiaa löytyy." ilmoitin lähinnä duraselpupua muistuttavalle puoliveriselle tämän astuessa jo melkein kolmatta kertaa varpailleni, oli lähellä ettei satulavyön kiinni laittamisesta tullut mitään kevään villiinnyttämän Bladen touhutessa niitä näitä. Tamman touhu oli mennyt yli sen nähdessä minun ratsastustarvikkeeni, ihmeekseni musta ei ollut varattuna tunneille ollenkaan siksi päiväksi ja kerrankin puoliverinen oli täysin minun käytössäni. "No joo, joo, viime kerrasta on jo jonkin aikaa. Mutta tänään pääset kuule kunnon maastoon irrottelemaan noita höyryjäsi neiti kesäheinä." ilmoitin, olin tehnyt hieman tutkintoja ja päättänyt että parin aurinkoisen päivän jälkeen mutaisuutta oli vähemmän ja hienohelma hoidokkinikin voisi tepastella maastopoluilla rauhassa, ilman että minun tarvitsisi sopeutua rapakoiden mukaiseen pomppimiseen ja hienosteluun.

Tähtipää törhenteli vielä ulkonakin, kun yritin äheltää itseäni mustan selkään, yritys oli kuitenkin jo tuhoon tuomittu ja tähyilin jo penkkiä itselleni, lihaksittomalle ja huono kuntoiselle tallitytölle joka ei päässyt edes oman hoidokkinsa selkään kun huomasin tumman ja varmasti muutamaa päätä minua pidemmän pojan tutkailevan touhujani pidätellen nauruaan, "Taidat tarvita apua." tummaverikkö totesi.
"Ihanko totta?" kysyin sarkastiseen sävyyn tutkaillen avuttomana jalkani ja jalustimen välistä eroa, ehei kun Blade oli tällä kertaa vähintäänkin sähikäistä muistuttava olento minulla ei ollut mahdollisuuttakaan ponnistaa selkään ilman että alkaisin värkätä jalustimien kanssa.
"Voin puntata sinut, autoin äsken Lynninki Sentin selkään, ilmesesti herralla oli hieman kevättä rinnassa." poika tarjoitui, saaden kerrankin lampun syttymään minun pääni päällä.
"Nii juu, sie oot se Jusa, vai mitä." sanon äänellä josta ei ole vaikea arvata ettenkö olisi jo kuullut kaikkien tyttöjen puheita Lynnin tallille raahaamasta poikaystävästä, ei olisi uskonut että tummaverikkö oli minua nuorempi, niin pitkä tämä oli.
"Kyllä vain, miten kaikki tuntuuki tuntevan minut aina ja mie en tunne ketään." Jusa vahvistaa luuloni oikeiksi ja tutkailee hetken Bladea, "Täähän on kaunis puoliverinen, sirompi ku Sentti, tosin miehet tarviiki enemmän massaa ja lihaksia." poika toteaa sitten virnistäen, "Blade varmaan, oon opetellu näitä hevosten nimiä että voin arvata sitten tytöt joita ne raahaa perässään, sie ootki sitten varmaan Dreamer." tummaverikkö jatkaa ja odottaa minun mitä ilmeisemmin korjaavan olettamuksen vääräksi.
"Oikein, Lynn onki löytäny itselleen kunnon miehen vai mitä Blade." varmistan asian vielä tammalta, joka hörähtää myöntyvään sävyyn söhellyksensä seasta, "Eli sitä apua?" huomauta, ponnistaen sitten Jusan avulla mustan selkään ja pidättelen pyörivää puoliveristä vielä hetken paikoillaan, "Lähtikö Lynn maastoon vai mitä?" kysäisen vielä.
"Juu hetki sitten, saat sen varmaan kiinni ton hyrrän kanssa." Jusa vastaa, astellen jo tallia kohti, ilmeisen tietämättömänä siitä että viimeisin tunti on juuri loppunut ja käytävät tulevat vielä vilisemään tallityttöjä.

Bladen askel on joutuisaa ja verkkaista, ei kuitenkaan hermostunutta ja nykivää, eikä musta tunnu ainakaan heti olevan lähdössä johonkin minun altani. Metsän suojissa annoin tamman nostaa ravin, tämä nostikin mallikkaasti sulavan ravinsa, selvästi tyytyväisenä siihen että oli matkaan päässyt. Sää oli mukavan leuto, ei liian kylmä ja auringon paiste ei ollut paahtava, ihmeekseni sen kevään pörriäisetkään eivät halunneet ahdistella minua entiseen tapaansa vaan sain rauhassa nauttia kavion tasaisesta kopseesta, Bladen tyytyväisestä puhinasta ja yhtäkkisestä pukista. Olisihan minun pitänyt arvata hoidokkini juonineen moista, sen kiltteydestä johtuen, mutta hetken rauhallisuus oli saanut minut petollisesti unohtamaan minkämoisen puoliverisen selässä istuin. Selässä kuitenkin pysyttiin, "Hei kuules akka, minuahan ei täältä noin helposti alas saada." ilmoitin mustalle ja kannustin tätä eteen päin, tammalle piti keksiä tekemistä ettei tämä saisi moisia ajatuksia enää mieleensä.

Senttiä ja Lynniä ei näkynyt missään, ilmeisesti orikin oli pitänyt aikamoista vauhtia yllä, tai kaksikko oli mennyt omia polkujaan. Minäkin käänsin Bladen metsään, pienemmälle, kiemurtelevammalle polulle, joka lopulta syöksi meidät metsän syvyyksistä tielle josta pääsi laukkasuoralle. Tähtipääkin tunnisti paikan ja alkoi jo stepata allani kuin paraskin balleriina, annoin mustan ravata tietä pitkin pellolle ja hidastin käyntiin pellolle tultaessa. Laukkasuoran alussa antaessani puoliveriselle luvan nostaa laukan tämä nosti sen hypäten ensin ilmaan ja lähtien täyttä häkää pitkin tietä.
"Äp, äp neitiseni, eipäs opetella moisia tapoja." ilmoitin tähtipäälle ja jouduin tekemään todella töitä saadakseni tamman takaisin käyntiin, jos sitä nykivää askellajia saattoi käynniksi kutsua.
"Noniin yritys numero toinen." ilmoitin, kooten Bladen kunnolla ja keskittyen laukan nostoon, nyt musta nostikin siistin, kunnollisen laukan. Annoin mustan hiljalleen venyttää askeltaan ja nopeuttaa vauhdin päätä huimaavaksi, pitkiksi venähtäneet hiukseni piiskasivat selkääni tuulessa ja nautin todellisesta vauhdin hurmasta hetken aikaa. Nyt oli lupa irrotella.

Tallilla oli jo hengästynyt, Bladekin oli saanut purkaa höyrynsä kerralla ja melkein onnistunut tiputtamaan minut satulasta pelästyessään metsäkaurisperhettä. Eihän puoliverinen yleensä metsän elukoita mulkoilua kummempaa säikkynyt, ilmeisesti kevät oli saanut yleensä ainakin joten kuten järkevän neitokaisen pään täysin sekaisin.
"No niin neitiseni, nyt on aika hieman rauhoittua, toivottavasti ne eivät ole hormoonit jotka pörräävät." esitin toiveeni, kiimahan mustalta vielä puuttuisikin, se saisi tallin oriit ja osan tammoistakin pörhölleen, puhumattakaan niistä tuntilaisraukoista jotka joutuisivat tunneille äksyilevän hienohelman selässä.

Laskeuduin vähemmän sulavasti puoliverisen selästä alas ja lähdin lampsimaan tallia kohti, välittämättä sen suuremmin sattuiko kohdalle rapakko vaiko ei.
"Mie ihmettelinki missä sie oikeen olet." Teemun huvittunut ääni herätti minut aatteistani, mies näytti olevan täysin väärässä miljöössä kuluneessa, ja puhtaassa, t-paidassaan, farkuissaan ja lippiksessään, puhumattakaan puhtaista lenkkareista. Tulin hyvinkin tietyisesti kuraisesta naamastani, Blade kun oli mennyt ja karauttanut liian läheltä kuusta jonka oli saanut naamaani, enemmän ja vähemmän kuraisista ratsastushousuistani ja ikivanhasta virttyneestä hupparistani jonka oli vetänyt päälleni.
"Joo-o, kävin maastossa kunnon lenkin. Mitä ihmettä sie täällä tehet?" vastasin hymyillen äimistyneenä ja yritin salakavalasti pyyhkiä pahimmat liat kasvoiltani, saaden jostakin syystä Teemun virnistämään kahtan leveämmin, "Noh?" kysyin yrittäen turhaa löytää mitään tarpeeksi kiiltävää pintaa nähdäkseni peilikuvani.
"Sinulla on 'hieman' kuraa kasvoissasi ja käsissäsi." mies vastasi kumartuen omista korkeuksistaan pyyhkäisemään kasvojani ensin kädellään ja sitten paidan reunukselleen, kauhukseni puhtaaseen paitaan jäi hirmuinen likatahra.
"Älä sitä nyt puhtaaseen paitaan pyyhi." ähkäisin kauhuissani ja yritin hinkata tahraa pois, joutuen kuitenkin poikaystäväni karhun syleilyyn, Bladen tökkiessä minua selkään, tamma oli ilmeisen kyllästynyt seuraamaan jälleen näkemistä, "Niin mitä sie täällä tehet? Eihän sinun pitäny päästä intistä vielä lomille." kysyn uudelleen yhtä äimistyneenä kuin aiemminkin.
"Sain itelle hieman pitemmän loman, tosin yks viikonloppu jää nyt välistä." Teemu vastasi virnuillen, eikä tuntunut ihmeekseni alkuunkaan välittävän siitä että haisi nyt itsekkin hevoselle, puhtaat vaatteet olivat karvojen peitossa.
"Kylläpäs sinusta on tullut hevostytön kestävä." huomautin sinisilmälle hymyillen, vaikka yritinkin vielä saada pahimpia karvoja puhdistettua paidasta.
"Tietenki ku on ollu ikävä sinua, kuka nyt vaatteista välittää kun ne voi pestä." Teemu naurahtaen karheasti ja vilkaisi sitten mustaa tammaa joka näytti kyllästyneeltä, "Sinun pitäs varmaan viä Blade sisälle, ennen ku se tylsistyy pystyyn." mies huomautti hymyillen ja ehdin kyllä huomata syvää huokausta seuranneen irvistyksen, hevosen ja lannanhaju tuskin sopivat moottorien seurassa viihtyvälle tummaverikölle kovinkaan hyvin.

"Minun pitää vielä pestä tämä rapamangeetti, se on melkein ruunikko." ilmoitin karsinalla hieman eksyneen oloisena nojailevalle Teemulle, joka nyökkäsi hieman ymmällään, "Ruunikko, väri, niin ku tuo tuolla jolla on puolikuu keskellä otsaa." selvensin hymyillen nyökäten kohti Jamboa, jota joku innokas tuntilainen oli raahamassa tunnille.
"Ahaa, sanasto on hieman hukassa." mies myönsi minulle, ilmeisesti tietämättä miten olisi luonnollisesti ja vilkuili ympärilleen, kuin olisi kuvitellut tallin pursuavan komeita uroita.
"No tiedätpähän miltä minusta tuntuu ku sie puhut jäähdytystulpista sun muista." vastasin pujottaen tähtipäälle riimun, järkevintähän olisi ollut viedä tamma suoraan pesupaikalle, mutta minkäs sille saattoi että tumma mies oli onnistunut sotkemaan ajatuksen kulkuni lopullisesti.

Urhoollisesti Teemu kantoi mustan varusteita, tutkaillen niitä, täysin tietämättömän näköisenä, "Mulla on käsitys miten päin tän pitäs olla, koska oon nähny siut sen päällä istumassa, mutta jos totta puhutaan muuten en ees tietäs mikä tää on." alokas Julppi tunnusti lopulta.
"Ei kuule moni muukaan poika tai mies, sie tiät sen ite, jos mie puhun jollekki sinun kavereistas satulasta ne luulee että mulla on mopo." vastasin virnistäen ja kiinnitin Bladen pesuboksiin. "Täällä tulee kohta märät paikat, vie se tosta ovesta sisään, telineeseen jossa lukee 'Black Blade' ja ota mallia muista satuloista miten päin sen törkkäät." ohjeistin rakastani tyytyväisenä siitä ettei minun lyhyehkönä ihmisenä tarvinnut kurkotella saadakseni mustan satulan omalle paikalleen.

Blade kiilsi mustana, kun kävin tamman jalkoja toiseen kertaan läpi, mudan takia, ettei hienohelmalla olisi minkäänmoista riskiä saada osakseen riviä, se kun näin mutaisina aikoina oli uhkana.
"Kukas tuo komea poika on?" Jossu kysyi virnuillen ilmestyen satulahuoneesta, jossa Teemu oli tainnut hiljalleen viettää ikuisuuden, paossa vettä, jolla pelkäsi minun kastelevan itsensä, märkä t-paita shown toivossa.
"Teemu." vastasin tarkoituksella mahdollisimman suppeasti ja hymyilin, jatkaen touhujani, "Mites sen uuden tallityöntekijän palkkaus sujuu?" kysäisin sen sijaan, Jaakko olisi takuulla tyytyväinen saadessaan hieman apua tallin pyörittämisessä ja seuraa kaljoittelussa, tai niin pellavapää ainakin taatusti toivoi.
"Hyvin, hyvin, näen ehdokkaan tässä muutaman päivän sisällä." Jossu vastasi, ja muistin vasta sitten etten ollutkaan pukahtanut naiselle sanan puolikastakaan poikaystävästäni, joka ei tallilla pyörinyt, ellei sitten minua hakenut välillä. "Eli Teemu..? Kaveri, veli, 'kaveri' vai mitä?" tallinpitäjä jatkoi, ilmeisesti tällä ei ollut kiirettä mihinkään.
"Teemu, poikaystävä, solttupoika, puolitoista vuotta yhdessä." vastasi virnistäen, "Jaakko varmaan odottaaki muuta kaljottelu seuraa Tapin ja Artsin lisäksi." huomautin vielä alkaen kuivata vielä mustaa tammaa.
"Mitä? Puolitoista ja mitään et oo puhunu, ei ilmesesti hevosihmisiä vaikka siltä haiseeki." Jossu totesi virnistäen pyöräyttäen sitten silmiään, "No Jaakko saa oottaa mitä oottaa, toivottavasti ei tästä kaljaseuraa saa, muutenhan mulla on jo kaks laiskottelijaa käsissäni." nainen huomautti vilkaisten käytävälle, "Hei Jenny tarvitko apua sen Humun kanssa?" vaaleaverikkö sitten kysäisi, "Joo, minulle siunaantui päivän viimeinen alkeistunti." tallinpitäjä myönsi hymyillen.
"No ei ole tullu puheeksi, eikä oo hevosihmisiä, minua vain halaili ku olin likanen vielä." vastasin virnistäen, "Toimii hieman erillaisten hevosvoimien parissa." totesi naurahtaen. "No äläs nyt, ei Jaakko nyt niin hirveä laiskottelija ole, vaikka laittoki meät omiin töihinsä leirillä." huomautin puolustelevasti virnistäen.

Ilmeisesti tallinpitäjälle tuli kuin tulikin joku autettavaksi, sillä seuraavalla kerralla kun vilkaisin vaaleaverikön suuntaan tilalla seisoikin Teemu, joka tutkaili puuhiani kiinnostuneen oloisena.
"Oletpa sinä kiinnostunut." huomautin kummastuneena, saatoin hyvin kuvitella mikä asetelma olisi toisin päin, minä seuraamassa kun mies hienosäätäisi milloin minkäkin auton tai muun vehkeen moottoria.
"No ajattelin että kait minunki on hyvä olla kiinnostunu jostaki mistä sieki ku sie jaksat aina kuunnella minun juttuja koneista." sinisilmä vastasi hymyillen, "Mutta turha kuvitella että minua saat yhen tuollasen selkään, edes sellasen pienen." mies jatkoi nähdessään minun ilmeeni ja nyökkäsi kohti Pampulaa, jota joku minulle tuntematon ratsastaja talutti juuri ohi.
"No kai sie nyt voisit ees kokeilla, istunhan mieki autossa." vastasin toiveikkaana, vaikka enhän minä nyt miestäni väkipakolla ollut satulaan työntämässä.
"No se ei nyt ole aivan sama juttu." Teemu vastasi näyttäen minulle kieltä, samalla kun irrotin kosteaturkkisen Bladen, joka ei näyttänyt olevan tyytyväinen siihen että joutui jakamaan minun huomioni jonkun kanssa.
"Blade on sulle mustis." ilmoitin virnistäen, "Höpsö, ekkö sie tajua että tuon pellen se mustis pitäs olla." jatkan puhellen tähtipäälle.
"Ah, sinäkin." Jaakko totesi Teemulle seurattueen hetken koko tilannetta, jättäen tummaverikön sitten hieman hämmentyneenä seuraamaan minun lepertelyäni Bladelle.
"Seurustelee minun kanssa." Ros selvensi, taluttaen ratsastusvalmiina olevan Blondin ohitse, virnistäen minulle ja seuraten sitten vaaleaa tallimestaria, saaden Teemulta oudoksuvan katseen osakseen, ilmeisesti tummaverikkö ei tajunnut miksi minä hytkyin naurusta.
"Voi sinua raukkaa." myötäilin kaksikon ilmeitä, pitäen nippa nappa pokkani.

Päästin mustan tähtipään omaan karsinaansa ja hain tälle varmuuden vuoksi kevyen loimen, pitämään tamman lämpimänä, iltaa myöten ilma oli muuttunut viileämmäksi enkä halunnut puoliverisen menevän vilustumaan. Jätin iltatallin tekijälle viestin, jossa pyysin tarkistamaan mustan olotilan ja ottamaan loimen pois jos sattuisi että karva oli ehtinyt jo täysin kuivua tai oli liian lämmin loimelle.
"Oletko sie valmis?" Teemu kysyi hieman yllättyneen oloisena, tutkaillen minua päästä päähän hymyillen, "Hevostyttö." mies totesi nypäten oljen hiuksistani.
"Joo, ihan totta, onko se niin ihme? Blade voi hyvin ja mutustelee vähiä heiniään tyytyväisenä. Olisko nyt sitten minun vuoro saada hemmottelua?" vastasi hymyillen, "Mopopoika." jatkoi näyttäen kieltäni Teemulle, joka pyöräytti silmiään.
"Mulla on teinibemari nykysin, en mie mikää mopopoika enää ole." mies huomautti virnistä kietoen kätensä olkapäilleni ja ohjaten minua vaivihkaa kohti ulko-ovea, aivan kuin olisin voinut muuttaa mieleni viime hetkilla, "Ja iltapusua et tuolle mustalle anna, minusta tulee mustis." tummaverikkö huomautti hymyillen huvittuneena, ilmeisesti oli lukenut ajatukseni.
"No okei, bemarimies." myönnyin hymyillen, painaen pikaisen suukon sinisilmän sänkiselle poskelle, "Haiset aivan hevoselta." huomautin vielä kiusoitellen.

[Pipsa]

3. toukokuuta 2009 Pientä harjoittelua

Musta puoliverinen vilkaisee minua kiinnostuneena avatessani karsinan oven.
- Moi! Dreamer, tamman hoitaja hihkaisee. - Arvelin että siulla on kiirettä, joten laitoin tän jo valmiiksi.
- Moro, naurahdan. - No joo, kyllähän sitä kiirettä pukkaa olemaan.
- Mitäs ajattelitte tehä? tyttö hymyilee.
- Mie ajattelin jos mentäs vaikka jotain kavaletteja, kattoo nyt miten alkuun menee, vastaan ottaen kiinni tamman ohjista.
- Mie taiankin tästä mennä kattelemaan oleskelutilaan, tyttö huikkaa lähtien portaita kohden.
- Noh, mennäänkös tyttö? hymyilen Bladelle lähtien tallustelemaan sen vierellä maneesia kohden.

Tamma kävelee pää ylhäällä tuulen ulvoessa.
- Soo, rauhassa, rauhoittelen hermostuneen näköistä hevosta. Reippaasti kiskaisen maneesin oven auki, taluttaen Bladen sinne ja sulkien oven perässä.
- Ei oo kuule mitään hätää, tuulee vaan, hymyilen silittäen tamman tummaa karvaa. Rennosti kiskon jalustimet alas, tiukennan vielä vähän satulavyötä ja nousen ylienergiseltä tuntuvan tähtipään selkään.

Tamma kulkee reippain askelin eteenpäin, vauhti siltä tänään tuskin loppuisi. Pitkien ja rentojen alkukäyntien jälkeen otan ohjat vähitellen tuntumalle vaihtaen suunnan täyskaarrolla. Istun mahdollisimman tiiviisti, yrittäen keskittyä asioihin, joita minulle oli lukuisilla tunneilla opetettu. Peruutus neljä askelta, ja käynti jatkuu. Seuraavana voltti, joka tosin muistuttaa enemmän kananmunaa. Sitten raviin siirtyminen, joka hoituu pienellä kosketuksella. Tamma lähtee harppomaan ylireipasta vauhtia minun hillitessä sitä pienillä pidätteillä ja volteilla. Ravissa vaihdan useaan otteeseen suuntaa, teen voltteja, sekä erilaisia kiemurauria. Hevonen alkaa kulkea jo suht koht hyvin ja tyytyväisenä hiljennän sen käyntiin taputtaen tumman tamman kaulaa.

Käynnin jälkeen teen uudelleen siirtymän raviin estäen jo alkuun tammaa syöksymästä pikaraviin. Istun alas satulaan, outoihin askeleisiin, ponien tikittävä harjoitusravi oli minulle tuttu, ei isompien hevosten pidempi ravi. Kulmasta käännän tamman kokorataleikalle lisäten ravia, joka sujuu helposti. Uralle tultaessa hiljennän ravin mahdollisimman hiljaiseksi, kääntäen kokorataleikalle ja lisäten tempoa taas. Jatkan harjoitusta jonkin aikaa ennen kuin otan tamman takaisin käyntiin.

Hetken käyntien jälkeen otan ohjaa taas enemmän tuntumalle ryhtyen tulemaan lävistäjälle puoliväliin ravissa ja tehden siitä kulmaan pohkeenväistöä. Helposti tamma tajuaa harjoituksen, senkin sujuessa oikein hyvin. Tuuli ulkona on hiljentynyt, eikä tammakaan vaikuta enää tippaakaan hermostuneelta.

Tällä kertaa annan Leidille pitkät ohjat pidemmäksi aikaa. Maneesissa on hiljaista lukuun ottamatta puoliverisen ja minun hengitystä. Välikäyntien jälkeen otan ohjat jälleen kerran tuntumalle siirtyen pääty-ympyrälle maneesin ovesta katsottuna kauempaan nurkkaan. Nostan rauhallisen ravin, tamman aavistaessa jo mitä seuraavaksi tekisin. Puolipidäte ja laukannosto, lennokkaasti Blade hypähtää laukkaan, ja tyytyväisesti annan tamman laukata rentona. Pääty-ympyrältä siirryn uralle tamman lähtiessä yllättäen koventamaan, vetäen komeat pukit. Vain juuri ja juuri pysyn selässä hiljentäen pikaisesti tamman käyntiin, jonka se ihme kyllä toteuttaa.

Huokaisten lyhennän ohjia uudelleen siirtyen takaisin pääty-ympyrälle, jossa nostan uudelleen laukan. Laukkaan pääty-ympyrällä hetken ottaen tamman käyntiin ja antaen pidempää ohjaa. Laiskana en jaksa ryhtyä kasamaan kavaletteja, se saisi kyllä jäädä ensikertaan.

[Pipsa]

17. toukokuuta 2009 Aavan meren tuolla puolen



Mentiin siis illan jo hämärtyessä rannan tuntumassa, ratsastaja molskahti kyydistä, mutta eipä se tähtipään vauhtia haitannut.

Pipsa & Blade

[Anne]

17. toukokuuta 2009 Aavan meren tuolla puolen



Mentiin siis illan jo hämärtyessä rannan tuntumassa, ratsastaja molskahti kyydistä, mutta eipä se tähtipään vauhtia haitannut.

Pipsa & Blade

[Jusu]

Kesän kunniaksi - Dreamer 6 kohista



Sori, siitähän tuli blääh. En tiedä tunnistaako tosta kumpaakaan, mutta yritys oli kova Onnea kuuden kohiksen johdosta!
- Lynn

[Pipsa]

2.kesäkuuta 2009

Pyyhkäisen hikeä otsaltani, on tukahduttavan kuuma, vaikka kello ei paljoa olekkaan. Sipaisen tamman auringossa kiiltelevää mustaa karvaa hymyillen.
- Lähetäänks maastoon? naurahdan pysäyttäen tamman vilkuillen tallin edustalle, jossa näkyy yllättävän paljon vilinää - kiitos kesäloman.
- Nooniin, nyt paikka siinä, mumisen enemmän itselleni kun tammalle laskien jalustimet alas ja nousten selkään tyytyväisenä. Selästä käsin lyhennän jalustimia nopeasti ja hoputtaen Bladen rauhalliseen käyntiin, johon se lähtee kaula pitkälle venytettynä. Hymyilen ottaen satulassa rennon asennon ja katsellen edessäpäin kulkevaa leveää hiekkatietä. Linnut visertävät puun oksilla ikuista lauluaan hyppelehtien oksalta toisille. Nuori ja hontelo rusakko juoksee kaukana puoliverisen kohottaessa päätään jännittyneenä. Sipaisen sen tummaa kaulaa katsahtaen tuulessa hiljaa huojuvia puita. Otan ohjat pikkuhiljaa tuntumalle siirtäen tähtipään raviin.

Kevennän tasaista tahtia nauttien hevosen koosta ja askeleesta, joka on mukavaa vaihdetta ponien lyhyempään raviin. Tamma kulkee siroin liikkein eteenpäin. Huokaisen helpotuksesta viileän tuulenvireen puhaltaessa ilmaa. Oi, että se tuntuukaan ihanalta! Hymyilen entistä leveämmin ja olen kiitollinen siitä, ettei ketään tule vastaan, sillä sen verran kamalalta näytän. En jaksa välittää, sen verran onnellinen kerrankin olen.

Otan tamman rauhallisen ravipätkän jälkeen käyntiin, taputtaen sen lämmintä kaulaa. Vilkaisen taivaalle, jossa lokki liitää hiljaa. Hätkähdän kuullessani kavioiden kopinaa takaa päin.
- Heh, kerrankin miulla on isompi ratsu kun siulla, virnistän. - Ja mie voin kattoo sinnuu alaspäin!
- Pöh, jotain 19cm vaan, Wear puuskahtaa iloisesti. - Ootkos uimassa jo käyny?
- Hyh, en todellakaan, naurahdan nyrpistäen nenääni. - Mie meen vasta heinäkuussa uimaan.
Tyttö nauraa ilmeelleni. - Nyt ravataan! tämä hihkaisee meidän molempien kannustaessa ratsumme reippaaseen raviin perätysten.

Vauhdilla hevonen siirtyy raviin liitäen eteenpäin pitkin askelin Taigan ravatessa aivan perässä. Nautin reippaasta vauhdista oloni viilentyessä kummasti lämpötilankin laskiessa hieman sukeltaessamme isojen puiden varjostamalle tielle. Kaviot kopisevat vasten hiekkatietä, lintujen visertäessä kauniisti. Puiden muodostama varjo viilentää mukavasti kuumassa kesäpäivässä. Mustan hevosen karvapeite loistaa auringossa.
- Sairaan kuuma, olkapäät palaa ihan varmasti, huokaisen katsahtaen oranssia toppiani sukeltaessamme takaisin kirkkaaseen aurinkoon.
- Nooh, onneks rasvasin olkapäät ja kädet, Wear virnistää ylpeänä itsestään, hevosten ravatessa rauhallista vauhtia eteenpäin. Kumarrun hieman taputtamaan tamman kaulaa.

Pian tammat kulkevat taas käynnissä kaulat pitkinä venytettyinä minun ja Wearin jutellessa niitä näitä.
- Hei kato, kesantopelto! hihkaisen hoputtaen Bladen sulavaan raviin pellon aueten pian edessämme.
- Nyt laukataan! Wear virnistää ratsuni siirtyessä vauhdikkaaseen laukkaan.

[Dreamer]

No vacation

"Onko ollu ikävä?" kysäisen mustalta tähtipäältä, joka on jo kääntynyt ovelle päin katsomaan kannattaako tulijaa tervehtiä. Saan osakseni jopa hieman moittivan hörähdyksen ja päästessäni kosketusetäisyydelle musta turpa hamuaa minua. "Mitä, mitä? Onko joku opettanu sulle huonoja tapoja näin lyhyessä ajassa?" kysyn ankaraa teeskennellen, vaikka puoliverinen tietääkin tasan tarkkaan mitä tarkuistani löytyy. "No okei, on mulla sulle omena, mutta et saa sitä vielä." ilmoitan hymyillen iloisesti, pieni loma oli aivan selvästi tehnyt minulle hyvää, lepo oli juuri sitä mitä olin kaivannutkin. Nyt huolet mummojen, koulun ja kaiken muunkin suhteen olivat rutkasti pienempiä, ainakin siltä tuntuivat, ja olin saanut rutkasti uutta puhtia tekemisiini.

"Ohhoh, oletpa sie tarmokkaana." Wear toteaa, minun touhottaessani vintillä, järjestäen pienoisen tuhon aikaiseksi lokerollani.
"Pakko, eihän täältä löydä mitään ku tää on näin siisti." vastaan virnistäen ja löydän lopulta ratsastussaappaani, "Tänään mennään tyylillä." ilmoitan melko tuoreelle hevosenomistajalle silmää hilpeästi iskien. "Jos minussa ja Bladessa nyt tyyliä voi koskaan ollakkaan." jatkaen naureskellen ja totean hiirien perustaneen kesävaraston toiseen saappaaseeni.
"Mitä? Tummahiuksisessa tytössä ja hänen yönmustassa ratsussaan?" Wear toistaa yliteatraalisesti, saaden minut nauramaan ilmeelleen. "Minussa ja Taigassa sitä tyyliä vasta onkin, vaikkei se kuulostakkan yhtä elokuvamaiselta, tyttö ja hänen poninsa."
"Pyh, tuohan se juuri elokuva onkin, jos tämä olisi elokuvaa, amerikkalaista sellaista, miehän olisin se pahis: tummat hiukset, musta hevonen.." huomautan virnuillen, samalla kun työnnän hieman pelokkaasti käteni toiseen saappaaseen, siellä ei ole mitään iljettävää.

Kenttä on tyhjä kun talutan hellyyden kipeää hoitohevostani sinne, musta pää hieroo itseään minuun vähän väliä ja hipelöi alkujaan niin siistiä poninhäntääni. "Joo, joo, riittää jo mammaseni." ilmoitan, pysäyttäen puoliverisen kentän keskelle ja kiristäen satulavyötä. Hetken punnerruksen ja ähellyksen jälkeen istun jopa satulassakin, punaisena hiestä, mutta silti.
Kannustan mustan liikkelle ja Blade nostaakin sopuisasti käynnin, minun nauttiessa päästessäni tauon jälkeen takaisin tamman selkään. "Mitäs tänään tehtäisiin neiti kesäheinä? Väistöjä?" kysäisen lämmitellessäni puoliveristä pitkin ohjin.

Hetken kuluttua kokoan ohjat ja teen muutaman väistön, jotka sujuvat tavalliseen tapaansa; eivät alkuunkaan hyvin. Äherrän ja puuskutan selässä, vaikka ilma ei olekkaan kuumin mahdollinen, vaan kylmä tuuli pitää sen vilpoisena. Lopulta kuitenkin muutaman kumpaankin suuntan hyvän ja onnistuneen väistön jälkeen jätän ne pois ja keskityn muuhun. Siirryn tekemään kiemurauraa ja peruutuksia ja huomaan ilokseni mustan ratsuni jopa kokoavan itseään. Uskaltaudun nostamaan jopa ravin, vaikka tiedänkin että saisin viettää seuraavan päivän vuoteessa lihassärkyjeni kanssa.
Ravissa jatkan samaa tehtävää, Bladen jo selvästi laiskistuessa ja yrittäessä lintasata, yritän ottaa varsinkin kulmat tarkasti ja keskittyä lyhyen sivun pysähdyksiin. Lopulta koko harjoitus otti tammaa ilmeisesti niin päähän että sain tuta muutaman pukin osakseni, nostin tähdellä koristetun pään ylös ja ajoin ratsuani eteenpäin, "Ehei, tänään kuski on kuules tarkkana." ilmoitan hymyillen hieman. Puoliverisen sulava ja pehmeä ravi on rentouttavaa ja pitkän aikaa tuntuu mitä parhaimmalta, helpolta istua alas. Hetken aikaa musta suorastaan tuntuu ryhdistäytyvän allani ja kokoaa itsensä pidemmäksi aikaa, minun loistaessa selässä kuin naantalin aurinko. Siihen on aivan selvästi hyvä lopettaa, annan hoidokilleni pitkät ohjat ja ohjaan tämän sitten ulos kentältä.

Metsä tuntuu kovin harmoniselta, auringon valo siivilöityy polulle puiden välistä, melkein kliseisen täydellisesti, samalla kun musta tamma astelee rauhallisen oloisena allani, ilmeisesti sekin on sitä mieltä että nyt ei tarvitse värkätä. Kesä oli selvästi saapunut, saanut linnut laulamaan ja koko metsän suorastaan vilisemään elämää. Emmekä me olleet tunkeilijoita siinä vilinässä Bladen kanssa.

[Dreamer]

Kevättä rinnassa hieman liikaa ja hieman myöhässä Vol 2