Bladen Hoitokirja

[Dreamer]

Uusi tulokas?
"Ohhoh, kukas tuo on, ei ainakaan se Teemu josta kerroit." Josefiina huomautti vilkaistessaan perässäni raahaamaa Jarnoa, poika näytti hieman eksyneeltä ja yritti selvästikkin muistella miksi oli halunnut kokeilla ratsastusta, tallihan vilisi tytöistä, tosin en olisi uskonnut moisen asian vaivaavan vaaleaverikköä.
"Tässä on Jarno, ihan vain kaveri." lopun jatkoin hieman hiljempaa painottaen sanaa 'vain', Jossu ilmeestä kuitenkin näin ettei toinen ottanut uskoakseen. Rykäisin hieman saadaseni äänen kulkemaan, "Jarno tässä on Josefiina.." esittelin, "Sano Jossu vaan." tyttö jatkoi puolestani iloisesti hymyillen. Vaaleahiuksinen poika tervehti kiltisti myös loppuja tyttöjä joille tämän esittelin, moni näytti hieman epäileväiseltä kun väitin nappisilmää ystäväkseni. Jarno ei kuitenkaan ollut moksiskaan vihjailuista, vaan alkoi rentoutua ja hymyilläkkin välillä.

"Ja tässä on Blade." esittelin mustan tamman pojalle ylpeänä, tähtipää tutkaili tummasilmäistä poikaa hetken mitä suurimmalla mielenkiinnolla mutta tuhahti sitten ja alkoi hamuta minua. "Se menee nykysin kokeneitten tunneilla joten ei tartte pelätä että sinut työnnetään heti kättelyssä sen selkään." huomautin virnistäen Jarnon hieman kalvetessa suurehkon puoliverisen edessä. Mies näytti hetkosen helpottuneelta, vaikkakin yritti peitellä sitä. "Mutta haluat kaiketi ilmoittautua jo tunnille, sitähän varten sie tänne raahauduitki." huomautin hymyillen

"Anne hankin meille uuden miehen tallille." ilmoitin naiselle virnistäen, "Tosin en sitten tiedä kuinka nopeasti tytöt onnistuvat säikyttämään Jarno raukan karkuun." jatkoin naurahtaen, Anne näytti hieman yllättyneeltä ja vilkaisi poikaa joka sattui juuri sopivasti kohottamaan kulmiaan minun puheilleni ja hymyili sitten naiselle. Kaksikko jäikin toimistoon puhumaan, minun hipsiessä vintille.

Jo portaisiin kuulin naurua ja puheensorinaa, mielenkiinnolla moni kuitenkin katsahti minuun. "No niin, mitäs virkaa sillä Jarnolla on täällä?" Nana kysyi virnistäen minulle, esittäen onnistuneesti ykkösluokan kuulustelijaa. "Se halus kokeilla ratsastusta, mie lupasin suojella sitä vain teän kaltasilta korppikotkilta." vastasin näyttäen kieltäni, "Eihän Jarno olis yksikseen pärjänny viittä minuuttiakaan ku te olisitte iskeny siihen jo kiinni." huomautin virnistäen ja noudin itselleni fantaa jääkaapista. "No joo, totta, poika astuu vapaaehtosesti talliin, eikä näytäkkään kummoselta, mehän oltais syöty se elävältä." Jossu huomautti nauraen, "Tosin Driimin ilme oli kyllä näkemisen arvonen ku yllätin sen hiippailemasta se poika perässään." Näytin kieltä tyttölaumalle ja palasin alakertaan.

Blade hörisi minulle tervehdykseksi, ujo tamma ei ollut päästänyt ääntäkään Jarnon läsnäollessa, "Höpsö, sinulla on oikein kaunis ääni." muistutin puoliveristä rapsuttaen sen päätä. Ilmeisesti tähtipää oli ollut tunnilla, sen karva oli puhtaampi kuin yleensä ja joku oli unohtanut ilmeisesti harjata ratsunsa jälkeenpäin, nimittäin mustassa selässä näkyi hienoinen shakkikuvio satulahuovasta ja kaviot olivat saaneet allensa paakkuuntunutta lunta läjäpäin. "Aijaijai, miten se nyt tälleen." matkin äitini ääntä tyrmistyneenä ja noudin vikkelästi Bladen harjat karsinalle, alkaen sitten sukia tammaa pitkin vedoin.

"Mitä sie sitä enää harjaat? Blade on ollu tunnilla ihan justiinsa." Elli kysyi oudoksuen sattuessaan kulkemaan tähtipään karsinan ohi, "No ilmesesti tuntilaisella on ollu vähän kiire, Bladella oli satulahuovan jäljet selässä ja hirveät lumitilsat jaloissa." vastasin ähisten kiukkuisena samalla viimeisen jalan kanssa. "No johan on ja vielä kokeneempien tunnin jäljeltä." nainen päivitteli selvästi yllättyneenä, "Luulisi niiden jo osaavan hoitaa ratsunsa kuntoon tunnin jäljiltä." Ellin äänestä kuulsi selvä ärtymys ja hetken katseltuaan hiljaisuudessa toimiani nainen jatkoikin: "Tarkista kanssa jalat, se oli estetunti, on se jo kumma kun ei osata hevosta hoitaa kuntoonkaan, ratsastetaan kyllä." tyrmistyneen oloinen Elli marssi toimistoa kohden, selvästi äkeissään.

Varmistuttuani Bladen hyvinvoinnista kokosin harjat ja lähdin rahtaamaan niitä omalle paikalleen, Jarno tuli minua iloisesti hymyillen vastaan. "Sovittiin sitten ekasta tunnista ja Anne informoi minua vähän muutenki, sie olet kuulemma minun tukihenkilö ku olet toiminu hyvin tähänki asti." pellavapää huomautti virnistäen, "Ja saat suojella minua niiltä tytöiltä, ne taatusti juonii jotaki minua varten, uittaa tervassa tai höyhenissä tai pakottaa kuuntelemaan yölintua." poika jatkoi ulisten ja nauroi sitten. "Voi kuule, mie en voi enää estää niitä koskemasta ittees, sie olet vapaata riistaa nyt. Mutta hengellisenä tukena voin olla." ilmoitin naurahtaen, tyytyväisenä siitä että toinen alkoi olla oma puhelias itsensä.
"Milloin sulla on sitten eka tunti?" kysyin hymyillen.
"Ens maanantaina." Jarno vastasi hetken muisteltuaan,
"Jaaha, silloin sitten, uskaltaudutko yksinäs vai tarttetko henkistä tukea?" kysyin hymyillen.
"Tarvin henkistä tukea."
"Selvä."

Dreamer & Blade

[Dreamer]

Osa ratsastuskurssin maksua 1/2

[Dreamer]

Osa ratsastuskurssin maksua 2/2

[Dreamer]

Mustavalkokuva vaiko ihan vain pimeää?



Kuten yltäki näkee, olen kokeillu hieman toisenlaista toteustustapaa, jokaseen meni n. 2-4 h

[Dreamer]

Talvi-ilta ja täysikuu



Kokeilin revontulia tällä kertaa tusseilla

[Dreamer]

Tunti
Nojasin käsiini ja tuijotin meneillään olevaa tuntia, Bladen häntä heitteli välillä hieman ärtyneemmin ratsastajan ottaessa hieman liikaa suusta. Rouvalle oli ilmeisesti taas hiipimässä kiima päälle, puoliverinen oli ollut viime aikoina sen verran huonotuulisena, nytkin olin saanut roikkua runsaana apuna ratsastajalle mustan heittäytyessä extrahankalaksi vähän väliä.

Anne suorastaan piiskasi tuntilaisia, Antun selässä puurtava tyttö yritti saada ruunaa pohkeenväistöön kasvot punaisina ja lopulta kimo suorittikin väistön jonka orjapiiskurikin hyväksyi. "Hyvä Niina, nyt laitoit sen oikeasti töihin, pidä tuo asenne äläkä ala taas pehmoilemaan liikaa Antun kanssa. Se vie sinua kuin lapasta muuten." nainen kehui ratsastajaa, joka hymyilikin helpottuneena. Myös Bladen ratsastajalla, mukavan tuntoisella Tepalla, oli ongelmia. Tamma viuhtoi häntäänsä tytön yrittäessä saada kunnollista väistöä aikaiseksi, lopulta musta teki täydellisen stopin.

"Oho, onpa Blade pahalla päällä." Liina ihmetteli, saaden minut säikähtämään yllättävällä ilmestymisellään, vilkaisin viereeni varmistuakseni että toinen oli todellakin ilmestynyt siihen.
"Joo, sillä taitaa kohta alkaa kiima." vastasin huokaisten ja rojahdin nojaamaan taas käsiini, "Tietää pahoja aikoja minulle siis." naurahdin kuivasti, seuraten Tepan yrityksiä saada mustaa puoliveristä taas liikkeelle Annen yrittäessä neuvoa tyttöä parhaansa mukaan.
"Auts, se tosiaan kiukuttelee oikein kunnolla, häntä vain viuhoo. Siinä on sinulle sitten kurinpalautusta." tummaverikkö huomautti, tähtipään jatkaessa oikutteluaan.
"Joo, niin taitaa olla, ellei Elli ehdi jossain välissä hoitamaan sitä." vastasin virnistäen ajatukselle, luultavasti katsojat saisivat jonkinmoisen rodeoesityksen siitä kurinpalautuksesta. "Hei, mutta miten Myntillä menee? Eikö sillä koeteta sitä satulaa jo?" havahduin kysymään, irroittaen katseeni ärtyisästä hoidokistani.
"Itseasiassa, kokeiltiin jo ja tyttöhän otti sen ihan hyvin, ei tullut mitään riehumiskohtausta siitä touhusta." Liina ilmoitti ylpeästi hymyillen, silmissä suorastaan innostunut ja haaveileva kiilto.
"Pikku tyttö on jo kasvanu." huomautin nostalgian täyteisellä äänellä, "Vastahan se tamman rääpäle oli ihan pieni mamman kultatyttö." muistelin hymyillen hilpeästi.

Juuri silloin kentältä kuului kiljaus ja inhottava, jauhopussin maahan osumista muistuttava ääni. Suuntasin katseeni, melkeimpä arvaten mitä oli sattunut, siellähän Blade juoksenteli ilman ratsastajaa. Villiten muita hevosia, Anttu pukitti inhottavan näköisesti ja Niinaksi kutsuttu ratsastaja pysyi nipin napin selässä. Pikku oli luultavasti ainoa joka ei hyppinyt tai teutaroinut hoidokkini aiheuttamassa hämmingissä, pieni asia josta ponin ratsastaja näytti olevan helpottunut. "Driimi hei tuu auttaan tämän pässinpään kiinni saamisessa, Liina kanssa, se on taas sellasella päällä." Anne pyysi, samalla kysellen Tepan vointia, tyttö oli ilmeisesti päässyt säikähdyksellä, sillä tämä puhdisteli itseään meidän päästessämmen maneesin kentälle.

Blade ei ollut valmis luopumaan vapaudestaan ja Anttu taas yritti saavuttaa sitä, kimo riepotteli jo valmiiksi kaulalla makaavaa ratsastajaansa ympäriinsä. Liina kiiruhti estämään toisen tippumisen ja rauhoitteli ruunaa parhaansa mukaan, samalla kun ratsastaja hengähti selvästi tytölle kiitollisena. Lopulta sain mustan puoliverisen kiinni, rouva kehtasi vielä yrittää protestoida otettani ja viskoi päätään suorastaan tuohtuneena. "Noh, rauhoitu nyt rouvaseni, hormoonit ne vain jylläävät." rauhoittelin mustaa, taluttaen tätä Annen ja Tepan luo, tippunut tyttö-rukka oli melko sätkynä ja melkeimpä tärisi satulassa. "No niin Tepa, haluatko jonku kävelemään vierellä? Rauhotu vain omaan tahtiin ja yritä rentoutua, saat sitten tunnin jälkeen kokeilla hieman lujempaa vauhtia vaikka Pikun selässä jos et vielä Bladella uskalla." Anne rauhoitteli tyttöä, joka näytti hieman sisuuntuvan ja lopulta nyökkäsikin pontevasti ottaen ohjat käsiinsä.

Lopputunnin käveleskelinkin tähtipään vierellä, jutellen samalla niitä näitä Tepalle, joka vieläkin säpsähteli Bladen hermostuneen vetäviä liikkeitä. Itse tunti oli rauhallinen, lopuksi ne jotka halusivat saivat kokeilla ravata, mutta muuten kaikki liikkeet toimitettiin käynnissä. Annen ilmoittaessa ettei kaivannut samallaista kaaosta heti perään samalla tunnilla. Muiden tuntilaisten mentyä Tepa jäi istumaan puoliverisen selkään, eikä vaihtanutkaan Pikkuun vaan ilmoitti topakasti että halusi kokeilla Bladella.

Anne nyökyttelikin tyytyväisenä, Tepan jopa laukatessa mustalla liinan päässä, tosin puoliverinen yritti vieläkin värkätä tytön alla, muttei voinut liinan toisessa päässä olevan naisen ansiosta tehdä temppuja uudelleen. "Sillä taitaa taas olla kiima iskemässä päälle, tämän takia tammat on juuri niin vaikeita ratsastuskoululla kun vain osaavat." Anne huomautti minulle Tepan taluttaessa tähtipäätä tyytyvän oloisena maneesin ovesta, "Nyt pitää vähän aikaa ilmesesti miettiä tarkasti ketä Lantun selkään istuttaa, meni melkein koko tunti päin puuta muilta, mutta Tepa oli kyllä oikein reipas." nainen pähkäili, enemmänkin itsekseen kuin minulle ja pieni hymy karehti toisen huulilla. "Mutta kuules, lähetä ne seuraavat tuntilaiset sisään sieltä tallista ku menet." Anne jatkoi kokien pienen heräämisen minunkin läsnäolooni, nyökkäsin hymyillen ja katosin myöskin maneesin ovesta kirpeään ulkoilmaan.

Dreamer & hieman äksyilevä Blade

(en olekkaan vähään aikaan kirjottanu tunnista tarinaa (: vielä näin myöhään ja parin tunnin kuluttua olis terveystiedon koe..)

73hm

[Pipsa]

22.maaliskuuta 2009 Ensimmäistä kertaa

Hiljaa kävelen käytävää pitkin kaartaen vieraalle, tuntemattomalle karsinalle. Karsinasta kurkistaa vieras, tumma siro pää. Katson ihaillen tamman siroa rakennetta, koskettaen hellästi sen kaulaa.
- Black Blade, huokaisen maistellen nimeä suussani, Pipsa ja Blade, Pipsa ja Leidi. Hevonen tutkii kiinnostuneena minua, se todellakin oli kiltti hoitaessa, niin kuin oli kerrottu. Musta karvapeite kiiltää kauniisti. Varovaisesti pujottaudun kaappaamaan harjapussin sisälle karsinaan. Rauhallisesti hevonen seisoo aloillaan, hamuten karsinansa pohjalta heinänkorsia. Harjaan tarkkaan varsinkin satulankohdan ja jalat, miettien miten minulta onnistuisi tammalla ratsastus. Oli kulunut jo pitkä aika siitä, kun viimekerran ratsastin suuremmalla hevosella, vaikkei Blade niin iso olekkaan.

- Hieno tyttö, puhelen tammalle harjaten sen jo valmiiksi siistiä karvapeitettä.
- Moi Pipsa! Dreamer naurahtaa astuen sisään karsinaan. - Tunnille menossa vai?
- En, hymyilen ujosti. - Mie liikutan sitä nykysin, jos se ei siis sinnuu haittaa?
- Eipä tuo, kunhan jätät miullekkin harjattavaa, tyttö virnistää. - Nyt siulla on sitten kaks hoitohevosta, yksi oma ja liikutushevonen.
- Ei oo, huokaisen. - Bert lähtee Seppeleestä.
- Mitä? Miks miulle ei oo kerrottu? tyttö katsoo minuun silmät suurina. - Inhottavaa.
- Nii on, huokaisen.
- Mutta, älä pelkää, en mie täällä Bladen luona joka päivä rupee käymään, naurahdan yrittäen muuttaa puheen aihetta.

Dreamerin kanssa jutustellen on puoliverinen pian siistissä kunnossa minun lähtiessä harppomaan kohden satulahuonetta jännittyneenä. Näin paljon minua oli jännittänyt varmaankin yhtä paljon kun olin ensikertaa tullut Seppeleeseen ja noussut Bertin selkään, eikä Pampulan tai Sikenkään ensiratsastus mikään kovin jännittämätön asia ollut. Astelen satulahuoneeseen vilkuillen paikoillaan lepääviä satuloita etsien sitä yhtä ja ainutta oikeaa.
- Kolmas oikealta, ylin rivi, Elli virnistää hyväntuulisesti kuten aina.
- Kiitti, hymyilen hiljaa nostaen satulan paikoiltaan syliini ja kahmaisten suitset vielä matkaan.

- Voivoi, että toisella on sitten surkeat käsilihakset, Dreamer virnuilee minun nostaessa vaivoin satulan mustan tamman selkään. - Älä kuule yritä, miullahan on just tosi mahtavat käsilihakset, naurahdan takaisin kiinnittäen satulavyön.
- Todellakin, tyttö hymyilee. - Suitset vielä ja sitten maneesiin! Jännityksestäni huolimatta tähtipää seisoo rauhallisesti suitsituksen ajan, ja alan jopa osittain uskoa, että ratsastus saattaisi jopa jotenkuten onnistua, ja en ehkä sittenkään joutuisi vielä ensimmäisellä kerralla maneesin pohjaa tutkimaan.

Hetkessä olemme jo maneesin seinien sisällä tuulelta turvassa jännitykseni tiivistyen entisestään.
- Älä turhaan jännitä, Blade on ihan kiltti, tyttö hymyilee. - Ainakin yleensä.
- Toivottavasti, naurahdan vetäen jalustimet alas, laskien niitä muutamalle reiällä ja tunkien oman jalkateräni jalustimeen, ponkaisten varovaisesti tamman selkään. Pikaisesti lyhennän jalustimia, koskettaen pienesti tähtipään mustia kylkiä. Reippaasti tamma lähtee uralle.
- Näin alkuun tuntuu ainakin tosi erilaiselta kun Sikke, Pampula tai… Bert, huokaisen loppuosan.
- Niihän se on, tyttö hymyilee.

Kaikessa rauhassa lämmittelemme käynnissä ja ravissa tamman kulkien herkästi eteenpäin. Yritän rentoutua kääntäen tamman pääty-ympyrälle, ryhtyen valmistamaan sitä laukkaan. Puoliverinen tekee siron laukannoston, lähtien reippaassa, paikoittain hieman turhankin reippaassa vauhdissa laukkaamaan. Hiljaa hymyillen pidätän tamman raville, vaihdan suunnan ja laukkan toiseenkin suuntaan hetken ottaen tamman viimein käyntiin taputtaen sen tummaa kaulaa.
- Tällä kertaa tämä saa jäädä kyllä tälläiseksi ei niin vakavaksi ratsastukseksi, hymyilen Dreamerille.
- Blade on tosi kiva, vai mitä? tyttö hymyilee.
- Joo, mukava tamma, naurahdan. - Tosin vaikutti olevan tänään varsin hyvällä päällä.

Teen vielä tamman kanssa väistöjä sekä ravissa että käynnissä ja ottaen kunnon loppujäähdyttelyt.

- Tästä se liikuttajan ura alkaa, hymyilen hevoselle silittäen sen voimakasta kaulaa.

[Pipsa]

26.maaliskuuta 2009

Rauhallisin ottein vedän jalustimet nopeasti alas, tunkien jalkani jalustimeen.

- Pitäis kai olla hieman pitempi, mumisen osittain Bladelle, osittain itselleni yrittäessäni ponkaista maasta vauhtia. Ponkaisuni avulla pääsen satulaan saakka, jalustinremmejä tosin saisinkin lyhentää kunnolla. Äänen mumisten tunnustelen jalustinten pituutta jalassani, jotka tuntuvat varsin sopivan pituisilta. Hymyilen ajattelen oman hevosen puolia – jalustimet ovat aina sopivassa reiässä, ellei joku muu ratsasta sillä. Lopettaen haaveiluni puristan varovaisesti tamman kylkeä, ohjaten sitä kohti uraa. Jo aikaisemmin olin suunnitellut tänään meneväni hieman koulua, ja ehkä kenties muutama puomia. Tunnen allani tamman rauhalliset liikkeet, ja sen kuinka se jännittyy kuullessaan maneesin oven aukeavan.

- Pipsa, sie oletkin jo tallilla, Anne hymyilee oven suulta vetäen oven kiinni takanaan.

- Joo, nyökkään hiljaa hymyillen, samalla vilkaisten naiseen päin. Nopeasti vaihdan muutama sanaa ratsastuksenopettajan kanssa, tämän kadoten kuitenkin jonkun ajan päästä maneesista. Muutaman kierroksen jälkeen lyhennän ohjaa, lisäten hieman käynnin tempoa. Huomaan heti kuinka erilainen hevonen onkaan Sikkeen tai Pampulaan verrattuna, herkempi ja sulavaliikkeisempi. Ravin nostamiseen tamma tarvitsee vain pienen kosketuksen, joten se ei ainakaan vaikeuksia tuota. Kevennän raviaskeleiden tahdissa, yrittäen keskittyä täysin ratsastamiseen. Käännän puoliverisen voltille, tehden ennen käännöstä puolipidätteen. Volttejeni on monesti sanottu muistuttavan enemmän kananmunia tai neliöitä, harvinaista kyllä, nyt voltti näyttää jopa melko pyöreältä. Ohjaan Bladea tekemään voltteja ja suunnanmuutoksia, yrittäen saada tammaa pehmenemään allani.

Vähitellen tunnen hevosen kääntyvän hieman rentoutuvan, hidastaen hetkeksi käyntiin. Tamma kulkee vapaassa käynnissä, jolloin hevosella on täysi ohjasvapaus. Taputan hellästi hevosen kaulaa, pian pääsisimme nostamaan laukan, jonka jälkeen testaisin kuinka lisätty ravi sujuisi. Blade tuntuu innokkaalta kulkemaan eteenpäin, vilkaistessaan samalla jossain päin maneesia sirkuttavan pikkulinnun suuntaan. Jälleen alan kokoamaan ohjaa, tehden päätyyn suuren pääty-ympyrän. Siirrän sisäjalkani nopeasti eteenpäin hieman, kun taas ulkojalkaa taaksepäin. Puristan hellästi pohkeillani tamman kylkiä, sen ottaessa muutama raviaskelta ennen laukan nostamista. Hevosen laukka tuntuu suurelta verrattuna hoidokkejeni pieneen laukkaan.

Hevonen liikkuu hyvässä tempossa eteenpäin, minun yrittäessä parhaani mukaan säilyttää se tasapainoisena ja kuolaimella liikkuvana. Perusistuntani vaikuttaa ihan hyvältä, joten senkään ei pitäisi häiritä ratsastusta. Musta hevonen laukkaa innokkaasti korvat hörössä eteenpäin, minun alkaessa rentoutua itsekin selässä. Nyt alan hidastaa Leidin vauhtia, pysäyttäen sen kokonaan.

- Ja nyt peruutus, suunnittelen ääneen. Liikutan jalkaani hieman taaksepäin, nojaten itsekin taaksepäin lyhentäen ohjaa. Epäröimättä tamma ottaa haluamani määrän askelia taaksepäin, minun myödätessä ohjasta. Vaihdan suunnan nopeasti kokorataleikalla, nostaen laukan toiseen suuntaan. Hetken jälkeen hidastan tällä kertaa raviin, lisäten tempoa. Kuuliaisesti tamma pidentää askeltaan allani. Maneesin oven kohdalla teen uuden, hienon laukannoston.

Puoliverinen allani alkaa pikkuhiljaa kulkea kauniimmin ja omakin asentoni alkaa näyttää paremmalta. Tyytyväisenä käännän tamman voltille, jonka muoto ihme kyllä volttia yllättävän paljon muistuttaakin. Uralle tullessa pysäytän Leidin, peruuttaen neljä askelta ja lähtien vapaammassa käynnissä eteenpäin. Annan ohjan luisua pidemmäksi. Silitän tamman kaulaa vilkuillen maneesiin rakennettuja esteitä.

- Hieno tyttö, hymyilen hevoselle silittäen sen lämmintä peitinkarvaa.

[Dreamer]

"Ai sie kerkesitki jo tänne." tervehdin Pipsaa virnistäen, huomaten kerrankin olevan kiitollinen siitä että Blade on jo saanut päivittäisen liikunta-annoksensa, koeviikko selvästikkin imee mehut minusta täysin. "Joo ja olen justiinsa lähössä, en tajunnutkaan kuinka kauan Leidin kanssa meni, viiminen bussi lähtee kohta." tyttö vastasi riisuen mustalta juuri satulaa, selvästi jo laskien itselleen minuutti aikataulua. "Hei viitsisitkö helpottaa minun aikataulua, olis vielä Sikkeki hoidettavana?" Pipsa kysyi nyökäten harjoihin ja ojensi minulle satulaa, jonka otin vastaan. "Juu tottakai, olisin muutenki tarjoutunu." ilmoitan hymyillen. Pipsa näyttää hieman vähemmän kiireiseltä hetken aikaa, kunnes muistaa ettei seisoskelu auta sillä hetkellä.

"Oliko sinulla kunnon treenit neitokainen?" kysyn mustalta palatessani karsinalle, metsästän harjan käteeni odotellessani vastausta, tähtipää hörisee minulle matalasti. "Hyvin vai, no sehän kiva. Haluatko kuulla sitten miten minun päiväni meni?" jatkan kyselyäni aloittaen samalla harjauksen, Blade tuhahtaa minulle vilkaisten minua samalla. "No kiitos vain, kuulet kumminkin." nauran, "Vai haluatko todellakin mieluummin kuulla mitä Greyn Anatomiassa tapahtu eilen?"

Harjasin tammaa ajatuksissani, jutustelun jatkuessa aika yksipuolisena, minä puhua pälpätin kaikkea mitä sylki suuhun toi ja Blade vastasi viisaan kuuloisesti hörähtämällä taikka tuhahtamalla oikeissa kohdissa. Huomaamattani aika juoksi vimmatusti ja tajusin vasta Jaakon jakaessa iltaruokia kuinka kauan olin mustaa tammaa jynssännyt. "Voi ei, minun pitäisi ehtiä lukemaan uskontoakin vielä." parkaisin, miehen virnistellessä karsinan ovella keikkuen. "Niin se aika kaiketi lentää kun puhuu Greyn Anatomiasta." pellavapää huomautti kiusoitellen ja sai osakseen minun irvistykseni. Pakkasin harjat ja hyvästelin tähtipään, suukottaen tamman pehmeää turpaa ja irvistin, "Muistuta minua että seuraavalla kerralla tarkistan oletko ehtinyt jo syödä." huomautin Bladelle, joka hörähti minulle myötäilevään sävyyn.

Astuin ulos pimeään iltaan, kauniit suuret lumihiutaleet etsivät tiensä hiljalleen maahan tallin himmeässä valossa, enkä voinut olla miettimättä kuinka kaunis maailma olikaan kun oli saanut purettua huolensa rakkaalle hoitohevoselleen joka on ottanut ne kuin mies.. Tai tamma konsanaan.

[Dreamer]

And then something completely different...



Jees, tämä kuva nyt sattui syntymään jossakin kokessa.. Kokeilin hieman pelkistettyä tyyliä mukana oli vielä joku ontuva runo:

Kuun kylvettämä tumma pinta, kahvin kaunis ajaton kiilto.
Tumma kuin eebenpuu.
Maali loppui hieman kesken, jäi valkoinen tähti otsaan,
iltatähtenä loistamaan.

[Dreamer]

Jep, Driimi ei osaa piirtää ihmistä

[Dreamer]

Miltä matikankirjan ei pitäisi näyttää?



näinpä.. (anteeksi huono tarkkuus)

[Dreamer]

All dress up and nowhere to go..



Taas näitä tyylikoitoksia

[Pipsa]

4.huhtikuuta 2009 Aamun ensimmäinen vieras

Pujottaudun varovaisesti sisään puoliveritamman karsinaan, silittäen rauhallisesti hevosen päätä.
- Jooh, tulin hieman aikaseen, hymyilen tammalle taputtaen sen kiiltävää karvaa. Riimunaru, joka roikkuu karsinan ulkopuolella on kiinni hevosen riimussa pian, minun kiskaistessa hiljaa narahtava ovi auki. Koko talli on hiljaa lukuun ottamatta raudoitettujen kavioiden kolahduksia vasten lattiaa. Ulko-ovi aukeaa nopeasti, minun ja tamman astuessa siitä ulos auringonpaisteeseen. Ongelmitta selviydymmekin harjauspuomille, johon sidon Bladen tarkin ottein. Hetken hevosta katsoen käännyn palaten vielä itse talliin hakemaan harjoja. Unisen näköinen Sastu hoipertelee pitkin käytävää miltei törmäten minuun.
- Mitäs sie täällä näin aikaseen teet, eihän kello ole kun ehkä vähän päälle kymmenen? tyttö ällistelee.
- Ajattelin keretä ratsastamaan kunnolla, ja aurinkokin sentään paistaa, selitän hymyillen.
- Oukkei, mie lasken siut kuitenkin nyt hommiin, Sastu virnistää kadoten Antun karsinaan riimunaru kädessään.

Harppoen palaan harjauspuomille, kohdaten tylsistyneen näköisenä seisovan tamman.
- Äläs kuule viiti olla nyrpeä, naurahdan kaivaen itselleni pehmeänharjan. Yönsä hevonen vaikutti viettäneen siivosti, niin puhtaalta se näytti. Pian siirryn kavioihin, jotka tamma nostaa oikein mallikelpoisesti puhdistettaviksi. Aurinko saa Leidin mustan karvapeitteen kiiltämään kauniisti. Nautin itsekin auringon vähäisistä säteistä, tuntien niiden lämmön… Nopeasti hätkähdän hereille ajatuksistani, perääntyen hieman kauemmas hevosesta. Puoliverinen näyttää puhtaalta, tosin auringonpaistekin saattaa hieman hämätä. Käännyn kohti tallia, jossa tarkalleen ottaen satulahuoneessa tamman satula ja suitset olisivat omalla paikallaan. Nopeasti kaappaan ensin suitset olalleni, jonka jälkeen vielä satulan syliini.

Pian kurotan jalkaani jalustimeen, joka tällä kertaa menee siihen jopa ilman kauheita taisteluja. Rauhallisesti Blade pysyy paikoillaan selkään noustessakin, koetellessa jalkojani jalustimiin. Hymyillen tuumaan ne muutama reikää liian pitkiksi, kiskaisten jalkani jalustimesta. Lyhennettynä jalustimet ovat hyvän tuntuiset jalassani, joten ensimmäinen maastoretki tamman kanssa voi alkaa. Vaikka maastoilu ei ehkä kuulukaan varsinaisesti liikuttajan rooliin, en voi vastustaa upean näköistä maastoa. Tamma kulkee siroin liikkein eteenpäin, vilkaisten hieman epäluuloisesti taakseen.
- Pipsa odota! takanani oleva Sastu huikkaa saaden minut pysähtymään. - Kelpaiskos maastoseura?
- Juu, mikäs siinä, hymyilen alkaen pulisemaan tämän kanssa. Blade kulkee rauhallisesti itseään suuremman Antun perässä laskien päätään hieman alemmas.

- Oih, aurinko paistaa tosiaan ihanasti, voitas käydä vaikka Liekkijärvellä? ehdotan tytön takaa.
- Juu, mikäs siinä, Sastu nyökkää rennosti kimon ruunan selästä. - Mites siulla ja Bladella on alkanut sujumaan? tyttö jatkaa katsahtaen hetken minuun päin.
- Ihan hyvin, tosin vielä mitään luottamussuhdetta ole syntynyt, kerron alkaen selittää suhdettani, joka oli syntynyt Berttiin.
- Bertin lähtö tais olla kovapala siulle? Sastu kysyy varovaisesti silittäen hoitohevosensa kaulaa.
- Ainahan se on, jos vuos yhteistä taipaletta on takana. Ei se ois ollut niin paha, jos tietäsin minne se meni, huokaisen mieleeni nousten muistoja yhdessä ruunan kanssa.

- Nyt ravataan! Sastu hihkaisee rikkoen hiljaisuuden ruunan nostaessa hetkessä ravi, mustan ratsuni tehdessä samoin. Puoliveriset ravaavat reipasta tempoa pitkin tasaista polkua, niiden selvästi nauttiessa täysin siemauksin. Anttu nostaakin laukan hetkeksi, tytön kuitenkin hidastaessa ruunaa takaisin raville. Maisemat valuvat ohitsemme, meidän lähestyessä tasaista laukkasuoraa. Tien muuttuessa epätasaiseksi pidätämme ratsumme käyntiin, tytön kääntyessä minuun päin.
- Huippua! Sastu virnistää pidättäen innokasta ratsuaan.
- Jep, naurahdan iloisesti taputtaen auringossa loistavaa peitinkarvaa.
- Ootas vaan kun päästään laukkaamaan, tyttö virnistää antaen hetkeksi Antulle löysät ohjat.

Itsekkin annan ratsuni Bladen kulkea löysin ohjin, kuitenkin pitäen tuntuman hevoseen. Koko maasto tuntuu kylpivän auringon paisteessa, tästä päivästä tulisi paras auringon paisteen kannalta. Vähitellen lähestymme tasaista laukkasuoraa, hevostenkin tajutessa se. Blade jännittyy hieman allani, se on valmiina säntäämään eteenpäin.
- Laukka! Sastu huikkaa ruunan ottaessa hieman etumatkaa mustaan puoliveriseen.

Pipsa & Blade

[Dreamer]

Main points..



Nyt tälläinen tunnelmakuva.. Näitä riittää, voin luvata (: