Bladen Hoitokirja

[Anne]

Driimi, 3 kohista! =)

[Dreamer]

Ihana kuva <3 kiitos, inspiroi oikein kunnolla. (:

Defenssejä?
Kurkistin talliin ovesta sisälle ja vedin ah niin tuttua tallin tuoksua keuhkoihini, vilukissa kun olin olin pukeutunut niin lämpimästi ettei minua olisi kovinkaan helposti erottanut michelinin-ukosta. Bladen oli nähnyt tarhassa Myntin ja muiden tammojen kanssa, joten en odottanutkaan tähtipään hörähtelevän minulle karsinaltaan. Tuntui oudolta opetella takaisin vanhaan asumukseen rauhallisen aitan jälkeen. Tohinaa oli paljon, tuntilaisia tuli ja meni, muutamat tutut kasvot tervehtivät minua.

Wearin kasvoilla oli epätavanomainen myrtynyt ilme, ei ollut vaikeaa arvata miksi kun kovin nenäkkään näköinen lettipäinen tyttö raahasi Taigaa tunnille ja kehtasi jopa tuhahtaa minulle kun huomasi katseeni. "Ohhoh." kummastelin tytön toimintaa ja Wear tuhahti eikä selvästikkään ollut yhtä yllättynyt kuin minä, "Toi ei ole vielä mitään, se on paljon pahempi." tyttö selitti alakuloisena, melkein itkun partaalla turhautumisesta. "Kuules älä välitä tuosta, sillä on joku kompensoinnin tarve tai sitten se degressoi tunteitaan." selitin tytölle joka katsahti minuun oudoksuen, naurahdin "Koeviikko ja psykologian koe." selitin hymyillen. "Mutta nyt sie tarvit piristystä, mitäs jos lähdettäisiin lyhyelle käyntimaastolle Bladella?" ehdotin Wearille ja toisen ilme kirkastuikin hieman.

Tuumasta toimeen siis, Blade tervehti minua hengitys höyryten ja odotteli minua portilla valmiin näköisenä. "Minullakin on ollut ikävä, mutta koeviikko tiäthän sie." selitin tammalle rapsutellen tätä hetken ja kiinnitin riimunnarun. "Mutta tänään saat toimia terapia hevosena." ilmoitin reippaasti tähtipäälle ja avasin portin päästääkseni puoliverisen ulos. Myntti yritti kärkkyä tilaisuutta päästä vapaaksi, mutta pettyi saadessaan suljetun portin eteensä, hirnuen nuori tamma jäi prostestoimaan jäämistään tarhaan.

Sidoimme Wearin kanssa yhteistoimin tähtipään käytävälle ja aloimme harjata, onneksi loskakelit olivat ohi ja ainoa ongelma oli märkä lumi joka oli jämähtänyt tilsoiksi kavioihin. Muuten hieman kostea musta oli muuten puhdas, ähelsin kavioiden kimpussa hikipäässä kun ovi avautuikin ja tuntilaisia alkoi virrata sisään. Yllättyneenä seurasin hevosvirtaa, aika oli täysin päässyt karkaamaan käsistä, myös Taigan pää pilkisti tallin ovesta. Ponilla oli vielä yksi raskas tunti edessään ja sekös vain oli saanut Wearin surkeuden alhoihin. Lettipäinen tyttö tuntui katsovan minun hääräämistäni Bladen ympärillä kovin pitkään, vielä enemmän tytön silmät laajenivat kun Wear asteli paikalle tähtipään suitsien kanssa.

"Tuon satulankin kohta, siellä oli nyt sellanen tungos että hyvä kun pääsin ulos sieltä." tyttö ilmoitti vilkaisten Taigaa ja tämän ratsastajaa kovin kaihoisan oloisesti, "Hei älä tuokkaan satulaa, mitäs jos mentäisiin ilman, kun vaan käyntiä mennään." ehdotin toiselle ajattelematta asiaa sen pitemmälle, "Loimen vaan tuot niin on Bladellaki mukavampaa." jatkoin hymyillen nähdessäni innostuksen Wearin kasvoilla tämän kuullessa ehdotukseni. "Joo tottakai oota hetki."

Wearin kadottua satulahuoneeseen lettipäinen tyttö ilmestyi kuin tyhjästä norkoilemaan Bladen luo, "Hoidakko sä Bladea?" tyttö kysyi kun ähelsin viimeisen kavion kimpussa. "Juu." vastasin ähinäni seasta, turhaa minä alkaisin kylvää huonoa ilmapiiriä talliin tiuskimalla Taigan ratsastajalle, vaikka tämä Wearin turhautumisesta päätellen ei ollut niitä mukavimpia. Lettipää tuntui katsovan minua hieman nenänvarttaan pitkin, "Mä oon menny tällä tunnilla." tyttö ilmoitti hieman leuhkaan sävyyn aivan kuin ei olisi uskonut että minä olisin päässyt lähellekkään mustan satulaa. "Ahaa, no sepä mukavaa." vastasin ajattelematta sen enempää lettipään sanoja. "Joo, me mentiin esteitä." lettipää jatkoi kun olin saanut kaviot kuntoon, "Se meni viimeksi tosi hyvin, ajattelin pyytää Annelta joko Taigaa tai Bladea seuraavalle tunnille." tyttö jatkoi aivan kuin olisi kuvitellut minun olevan aivan uusi tulokas. "Se taitaa olla aika mahotonta ku vain mie ja Reega voidaan käydä Bladen kanssa tunneilla." huomautin tytölle rauhalliseen sävyyn ja tartuin päitsiin.
Lettipää oli hetken hiljaa ja katseli touhujani aivan kuin olisin loukannut tyttöä jotenkin, aloin jo kaipailla Wearia paikalle, toinen olisi ainakin tiennyt miten lettipään sanomiset tulisi ottaa. "Eikö toi oo aika epäreilua jos te omitte koko hevosen?" tytön kysymys yllätti minut täysin, "Blade ei ole enää tuntikäytössä, se on nykysin Ellin kisahevonen, siksi muut ei pääse sillä tunneille." selitin hämmentyneenä lettipäälle ja päädyin samalla siihen että tyttö kompensoi tai projektoi jotain käytöksellään, minä paraskin kotitekoinen psykologi. Lettipää tuhahti ja vilkaisin Taigaa joka seisoskeli karsinassaan, täydet varusteet päällä. "Eikö sinun olis parempi hoitaa Taiga kuntoon, siehän sillä tunnin menit ja Wear on lähössä minun kanssa pienelle maastoretkelle Bladen kanssa että se ei sitten ole täällä tekemässä sitä." huomautin tytölle niin kiltisti kuin osasin.

Lettipää näytti olevan aikeisa sanoa jotain kun Elli ilmestyi paikalle ja vilkaisi täysissä varusteissa olevaa Taigaa, "Hei Annukka, laitappa Taiga kuntoon." nainen huomautti topakasti ja pysähtyi sitten Bladen luo ja rapsutteli tammaa hymyillen, selvästi uteliaana siitä mitä olimme tekemässä. "Käydään vaan rento maastolenkki ja toimitaan Wearin piristäjinä." ilmoitin punahiuksiselle naiselle ennen kuin tämä ehti mitään kysyä, "No sehän on hyvä, Taigalla on ollu niin paljon tuntejaki nyt että Wear on tuskin päässy rauhottumaan sen kanssa kunnolla." Elli huomautti hymyillen ja tervehti Wearia joka puhisten raahasi tähtipään loimen paikalle ja mulkaisi Annukaksi osoittautunutta lettipäätä joka hääräsi Taigan ympärillä.

Maastossa kaikki tuntui jäävän taakse, lumi narisi mukavasti kavioiden alla, Bladen pehmeä askellus keinutteli ja hengitys huurusi kauniissa talvimaisemassa. Wear ei kuitenkaan ollut vielä päässyt Annukka-tapauksen yli vaan pauhasi minulle siitä millainen tyttö oli ollut ja minä kuuntelin kiltisti. "Ja huomasikko sie senki ku sen koko käsitys sinusta muuttu ku se näki että sie oot Bladen hoitaja, oikein mielien kielin, mie oon sille ku joku jalkamatto." tyttö selitti, nyt jo kuitenkin rauhallisemmin, toinen oli selvästi kaivannut suunsa puhumista puhtaaksi. "No joo, ei se minuakaan niin, se vaan kerto että oli ratsastanut Bladella ja sitten kysy että miksi mie ja Reega omitaan tätä kullannuppua niin ettei muut pääse sillä tunneille." selitin rauhallisesti ja taputin tähtipäätä kaulalle tämän tallustellessa rauhassa eteenpäin. "Voi luoja, ei Elli päästäs sitä Bladen selkään, sen jalat ja kädet heiluu sen verran että tältä tammalta palais päreet muutamassa sekunnissa, toisin ku Taigalta." tyttö selitti huokaisten ja aloin jo pohtia kuinka paljon lettipäinen tyttö lopulta oli Wearia häirinnyt. "Hei mutta nyt unohat kaiken maailman Annukat ja muut, nautit vaan olostas." ilmoitin hymyillen ja ohjasin mustan puoliverisen mestästä pellolle.

Talvinen maisema oli henkeä salpaava näky ja sai kyllä unohtamaan kaikki huolet ja murheet sen siliän tien ja kun kaiken sai vielä kokea selästä käsin.. Olisin halannut tähtipäätä onnellisena, mutta pelkäsin suistavani Wearin takaani jos alkaisin taiteilemaan. Halauksen sijaan taputin onnellisesti hymyillen mustaa kaulaa ja ajattelin kuinka täydelliseltä maailma sillä hetkellä tuntuikaan.

60hm

[Dreamer]

Winters Wonderland Vol. 2


Leikin taas gimpillä ja kokeilin hieman uusia tekniikoita ^^ revontulia oli hauska tehä.

[Reega]

Jälleen Bladeakin hoitelemassa!

Lampsin pitkin lumista tietä kohti Seppeleen tallia. Siitä on taas aikaa kun viimeksi olen täälläpäin ollut. Bladekaan ei taida enää tuntea minua, onhan siitä jo muutama kuukausi. Mutta tammalla on hyvä toinen hoitaja, ettei ihan talliin mätäne. Niin, ja Ellihän ratsailee kilpaa sillä aina silloin tällöin, että mitäs tässä huolehtimaan.

Kylmä pakkaslumi narskui uusien nahkaisten saappaideni alla, ja muutama valkoinen hiutale leijaili alas siellä täällä. Maata ei näkynyt ja tien pientareet olivat suurien lumikinosten peitossa. ‘Hevosille pitäisi varmaan hankkia lumikengät, muutenhan ne hukkuvat tuonne tarhoihin’, ajattelin katsoessani riutuvia poniparkoja, jotka olivat viimeisen päälle topattuja pallukoita. Blade olisi varmaan tallissa, kun ei laitsalla näkynyt yhtään mustaa poninpalluraa.

Hieroin käsiäni yhteen astuessani talliin, jossa oli onneksi hieman lämpimämpi. Sastu puuhaili Rensun karsinan luona, ja menin moikkaamaan vanhaa hepostani.

- Voi kuinka sen karva kiiltää, sanoin Sastulle joka hankasi Rensun kylkeä minkä kerkesi.
- Jep jep, joulun alla pitää olla siisti! Sastu sanoi jostain pölypilven uumenista.

Silitin Rensun silkkistä turpaa, se selvästi tunsi vielä minut.

- Hei, karvaläjä, pitäähän uusi omistajasi sinusta hyvää huolta? puhelin orille hissukseen. Rensu työnsi jatkuvasti turpaansa syliini, aivan kuin kerjäten haleja. Kuulin Sastun yskivän jostain karsinan perukoilta, ilmeisesti vetänyt poninpölyä keuhkoihinsa.

- Oletko kunnossa? Haenko imurin? kysyin kurkistaen karsinaan.

- Enköhän pärjää, jos voisit tuoda lattiaharjan ja mäntysuopaa niin ehkä tämä puhdistuisi rivakammin? Sastu sanoi pölyn keskeltä naureskellen.

Naurahdin, - Menen hoitajien huoneeseen, koita olla tukehtumatta!

- Tulen sinne… kohta! Sastu huikkasi karsinasta ja tarttui jälleen harjaan.

Kiipesin rappuset ylös ja tungin reppuni kaappiini. Siitä oli aikaa kun sitäkään olin viimeksi käyttänyt. Vedin pölyttyneen ja koin syömän päiväkirjani kaapista ja selasin sen nopsaa läpi. Voi niitä vanhoja hyviä aikoja, kun minulla oli Jambo hoidokkinani ja Rensu oli omistuksessani. Mutta minkäs sille voi kun ei vain aika riitä. Celeä ja Cassuakin oli ehtinyt vähän aikaa hoidella, valitettavasti kumpikaan söpöliini ei enää Seppeleessä asustanut.

Tippalinssissä laitoin kirjan takaisin kaappiin ja suljin sen. Lampsin hoitajien huoneeseen jossa Elli, Anne ja muutama muu pohtivat tuntijärjestelyä. Moikkasin heitä iloisesti saaden hieman hajamielisiä vastauksia. Nappasin pöydällä olevasta kulhosta muutaman keksin ja istahdin sohvalle pohtimaan mitä tänään tekisin. ‘Voisin ainakin siivota Bladen karsinan ja harjailla ja hoitaa…’, ajatukseni keskeytti huoneeseen astunut pölyinen Sastu, joka masentuneena istahti sohvalle viereeni.

- Eikös hevosen omistajana olekin ihanaa? sanoin virnuillen.
Sastu mulkaisi minua ja naurahdin.

- Minun täytyy nyt itse mennä nauttimaan hoitajana olosta, joten nähdään! sanoin iloisesti hypellen kohti rappuja.

Suuntasin tieni satulahuoneelle, ja pengoin sieltä Bladen harjat. Siinä olikin työtä, sillä en muistanut minkä värinen harjapakki tammalla oli, saatikka missä se olisi! Pitkän etsinnän jälkeen kuitenkin havaitsi Bladepakin hyllyn perällä, ja kiskoin sen sieltä mukaani.

Voi sitä riemun päivää kun Blade näki minut! Se jatkoi tyytyväisenä mutustelua karsinassaan katsetta kohottamatta.
- Kiva nähdä sinuakin… sanoin ja laskin harjapakin karsinaan.

Aloitin pölyharjalla, vaikka ei tamma pölyinen ollutkaan. Selvitin sen harjan ja hännän ja puhdistin kaviot kunnes Blade näytti oikein mallikelpoiselta. Ihastelin hetken työn tulosta, Bladen mutustellessa viimeistä heinänkorttaan. Saatuaan sen syötyä, tamma katsoi minua aivan kuin sanoen: ’Lisää ruokaa orjani!’. Mulkaisin sitä takaisin ja vein harjat takaisin harjalaan, siis satulahuoneeseen. Mukaani nappasin Bladen toppaukset, kunnon paksun toppaloimen ja karvariimun.

Marssin takaisin tamman karsinalle, jossa se katsoi minua katkerasti, eikös sitä ruokaa tullutkaan. Puin Bladelle toppaloimen ja kiristin loimivyön niin ettei Rensukaan saisi sitä pois päältään. Sitten sujautin sille vielä karvariimun päähän ja talutin tamman ulos. Vedin raikasta talvi ilmaa keuhkoihini, tallin pölystä ulkosalle on niin mukava tulla. Bladekin virkistyi, raukka ollut varmaan koko päivän sisällä.

Päästin tamman kirmailemaan tarhaan muiden kanssa, ja itse suuntasin kohti tallia. Jätin Bladen riimunnarun sen karsinan oveen, ja hain sen jälkeen kottikärryt ja talikon. Heittelin kakkakikkareet kottikärryihin sekä suurimmat liat, ja sitten kyyditin ne lantalaan.

Vilkaisin kelloa ja huomasin sen olevan jo ihan liikaa. Kipasin ylös hakemaan kaapista tavarani ja sitten suuntasinkin jo kohti bussipysäkki. Blade hirnahti vielä heippahirnahduksen, ja vilkutin sille sen juostessa tarhassaan Humun ja Palmin kanssa.

Reega & Blade

9hm

[Dreamer]

En sano enempää <3

[Dreamer]

Koiruuksien koiruus?

Pitäis varmaan välillä kirjottaakki jotaki..

63hm

[Reega]

Lasketaanhan tämä hoitomerkinnäksi?
(Koira on muuten saksanpaimenkoiraurokseni Royal)

[Reega]

Innostus iski: tuloksena toinen kuva! : D

11hm

[Dreamer]

Jouluyö ja taivas on täynnä tähtiä

Tumma tähtitaivas välkkyi kauniina, valloittavana jättäen pienen ihmisen suu auki miettimään pienuuttaan, kuinka isoa kaikki tuolla jossain olikaan tai sitten nekin miettivät siellä jossain kuinka pieniä itse ovat. Eräskin pieni ihminen saapasteli kohti kotoisaa rakennusta, täynnä joulumieltä ja iloa. Rakkaita hoitohevosia ja ystäviä.

Ovi narahtaa kun se avataan topakalla otteella, eräs tietty tähtipäinen tamma tervehtii tulijaa tonttulakkeineen. Pipo pää hymyilee ja hellittelee tummaa ratsuaan hetkisen, kuiskien joulun ihmeistä ja taioista, siitä kuinka varsinkin tänään täytyy olla kiltisti että illalla saadaan lahjoja. Tähtipää hörisee ymmärtäväisesti, mutta hamuilee silti ilkikurisena taskuja, ei kait yksi haukku verottaisi kuin yhden lahjan pukin reestä? Ennen kuin takin kangas kuitenkaan saa kohdata ilkikurisella päällä olevan tamman hampaita nappaa nappisilmä hoidokkinsa kiinni ja taluttaa ulos ilmoittaen että Bladenkin olisi ehdottomasti nähtävä ulkona roihuavat revontulet.

Tällä kertaa mukaan ei oteta muita, vain kaksikko. Lämmin satulaton selkä pitää kuskin hyvin lämpimänä eikä tähtipäänkään tarvitse sietää kiristävää satulavyötä. Maisemaa kauniinpaa saa hakea, mitään ei puutu, jopa muutama metsässä asuva otuskin uskaltautuu kaksikon tielle saaden mustan puoliverisen korskumaan ilomielisesti ja tanssahtelemaan ilkikurisesti. Tyttö selässä naurahtaa ja palauttaa höpöttävän tamman ruotuun, tänään vain nautittaisiin luonnon hiljaisuudesta ja ehkä pienestä laukkapätkästä.

Paluumatkalla tähdet tuikkivat kahta kirkkaammin, toivottaen hyvää joulua, muutama tähdenlentokin kerää toivomuksia matkallaan halki loputtoman avaruuden. Hevosen selässä tytöstä tuntuu aivan kuin hän voisi kurkottaa tähtiin ja napata itselleen yhden niistä, omakseen ja lohduttajakseen. Höyryävä hengitys nousee taivaan tuuliin ja tähtipää muistuttaa itsestään hörisemällä rauhoittavasti, pieni hymy kaareutuu kuskin huulille ja hän rapsuttelee hetkisen mustaa säkää, jutustellen matalalla äänellä puoliveriselle.

Kumpainenkin huokaisevat tyytyväisyydestä, ilta on täydellinen sitä ei voi mikään pilata. Jouluyö, rauhan yö. Punaiset tonttulakit viilettävät ympäriinsä jaellen lahjoja, jakaen rauhaa jokaiseen kotiin ja sydämmeen.

Hyvää ja rauhaisaa joulua toivovat Dreamer & Blade

[Dreamer]

On se kumma kun en ikinä saa noita aloittamiani tarinoita valmiiksi aina joku keskeyttää tai sitten loppuu inspiraatio kesken, mutta tarina tulee sitten joskus

[Reega]

Jotain hieman omaperäisempää tällä kertaa...

[Anne]

Reega 3 Kohista. =D

[Reega]

Aww, tuo on aivan ihana, ihana, I-H-A-N-A! Miten sinä Anne osaatkin?! *hyppii ympyrää ja kiljuu* <3<3 En tiedä mikä siinä on niin ihanaa mutta rakastan sitä, ihan oikeesti! Rakastaaa-aan, rakastan! Sain uutta puhtia Bladenkin hoiteluun <3

[Dreamer]

Nyt tiedämme miksi mikään pipo ei kestä..


niin se vain on

[Dreamer]

Treeniä

Hieman uutta tyyliä testailin, kerrankin olen tyytyväinen ^^