Bladen Hoitokirja

[Anne]

• Hoitajat: Dreamer
  
• Pipsa liikuttaa Bladea silloin tällöin
  
• Päiväkirja syyskuu 2007-heinäkuu 2008
  

[Dreamer]

Elämän lyhyys

Viimeinen leiriaamu oli melkeinpä raastava, punasilmäisiä leiriläisiä joka puolella. Itse olin shokissa, Mari oli kuollut silmiemme edessä, itse en tammaan ikinä ollut ehtinyt kiintyä tai edes tutustua sen paremmin. Mutta kimo oli ollut puoliverinen ja oli ollut myös Shaikujinilta lähtöisin. Blade olisi voinut aivan yhtä hyvin olla Marin tilalla, pelkkä ajatuskin kauhistutti. Karoliinalle koko tapaus oli taatusti järkyttävä, melkein pystyin kuvittelemaan miltä tytöstä tuntui.

Blade oli ollut tapauksen jälkeen tavallista hermostuneempi, minulla oli ollut kovasti töitä tamman kanssa. Se oli säikähtänyt moista hälinää ja nytkin musta hahmo seisoskeli tarhassaan oudon vaisun oloisena, olihan Mari ollut sen tarhakaveri pitemmän aikaa. Onneksi loput tammat kuitenkin olivat kunnossa, Palmikko ahmi tyytyväisen oloisina heinän korsia jotka sattuivat löytämään ja Hensu torkkui ruunikon vieressä, punarautias oli ehtinyt sulautua joukkoon.

Portille astellessani Blade nosti uteliaana päätään ja lähti verkkaisesti ravaamaan luokseni kutsun kuullessaan. Nappasin tamman kiinni, mieltä valaisi hieman tieto siitä että huomenna minun neiti kesäheinäni kokisi pienoisen muodonmuutoksen rouvaksi. Mustalla hevosella ei itsellä tainnut olla siitä aavistustakaan, ”Mietis että vajaan vuoden päästä sie ootki mamma.” huomautin puoliveriselle yrittäen kuvitella minkälainen yhdistelmä siitäkin syntyisi.

Tallissa oli tohinaa, kaikki leiriläiset olivat yhä tallilla ja osa siivosi hoitohevostensa karsinoita, loput häärivät hoitsujensa ympärillä. Talutin Bladen karsinaansa ja huomasin hämmästyksekseni Marin karsinassa liikettä, kurkkasin kalterien välistä ja Tiian pää työntyi minua vastaan tervehtien. ”Mitäs sinä siellä teet?” kysyin kummissani, katsahdin käytävälle nähdäkseni olisiko lähellä ketään joka osaisi selittää.
“Anne pyysi minua muuttamaan Tiian Marin tilalle.” Ianan ääni kuului lehmänkirjavan tamman takaa, ilmeisesti tyttö oli tullut aamulla ottamaan vastaan hoitohevosensa. Enhän minä hoitajaa näöltä tuntenut, mutta tiesin Tiialla olevan Iana niminen hoitaja. “Ahaa, se selittääki. Sie olet sitten kaiketi Iana.” hymyilin pienesti, “Mie oon Dreamer, Bladen hoitaja.” esittäydyin ja rapsutin lehmänkirjavan Tiian otsaa. Puhelimme hetken hoitohevosista ja eilisen tapahtumista, Iana ei ollut tiennytkään mitä Marille oli tapahtunut ja kauhistui kertoessani eläinlääkärin päätöksestä. Puheen käännyttyä niin ikävään aiheeseen päätin palata Bladen seuraan, Ianakin sai juuri Tiian valmiiksi ja lähti viemään tammaa tarhaan enkä halunnut turhaan pidätellä pariskoa.

Noudin mustan puoliverisen harjat ja tartuin hommaan, neiti oli selvästi piehtaroinut; karva aivan pöllysi vetäessäni harjaa sitä pitkin. Blade nautti huomiosta, vaikka olin vasta viettänyt melkeinpä viisi päivää putkeen tamman selässä, muistelin pikku vaellustamme tammalle ja tämä muisti hörähdellä juuri oikeissa kohdissa. Puolisen tuntia häärin puoliverisen kimpussa siistien sitä viimeistä päivää, lopulta musta karva suorastaan hohti tallin valossa. “Ja nyt kun päästän sinut ulos niin meet tietenki heti piehtaroimaan.” naurahdin tähtipäälle kiinnittäen riimunnarun takaisin päitsiin ja talutin ulos.

Onnistuin ihme kyllä livahtamaan Bladen kanssa pihalle ilman että kukaan tuli päivittelemään Marin kohtaloa tai kyselemään siitä. Tarhaan päästyään musta tamma teki juuri niin kuin olin ennustanutkin, ravaili hetken aikaa ja asettautui sitten likaisimmalle paikalle piehtaroimaan. Pyöräytin silmiäni, “Nähdään huomenna, pääset sitten tapaamaan Topia.” muistutin tähtipäätä ja iskin sille silmääni.

Noudin tavarani ja läksin kohti kotia, en millään halunnut jäädä kuuntelemaan puheita Marista ja onnettomuudesta taikka katselemaan muiden punertavia silmiä.

[Dreamer]

[Dreamer]

Elämän alku

Blade tervehti minua paljon innokkaammin kuin eilen nähdessään minun astelevan kohti tarhoja, kaiketi vaelluksen rasitteet olivat karisseet yön levon jälkeen. Nappasin tamman kiinni melkeinpä lennosta ja tervehdin neitosta vasta sitten, “Tänään on kuules iso päivä, pääset treffeille.” muistutin tähtipäätä ja taluttelin kohti tallia.

Tallissa oli tavanomainen meno päällä, Aksu oli noussut suosituksi tuntiponiksi tallilaisten keskuudessa ja se kyllä näkyi ponin ihailijalauman koossa. Jätin Bladen puuhailemaan hetkeksi omiin oloihinsa karsinaan ja noudin tamman harjat käden ulottuville. Palatessani huomasin Marin entisen karsinan, Tiian nykyisen karsinan suorastaan pursuavan erillisiä muistokirjoituksia, omassa päässäni alkoi tahtomattakin soida Goldplayn laulu Fix You, ehdottomasti eräs kohta joka sopi minusta erityisen hyvin siihen hetkeen.

And the tears come streaming down your face
When you lose something you can't replace
When you love someone but it goes to waste
Could it be worse?

Lights will guide you home
And ignite your bones
And I will try to fix you

Hetken mielijohteesta rustaan sanat pikkuruiselle paperinpalaselle ja ripustan sen karsinan oveen. Ajatus on minusta hyvä ja jätän lapun siihen, viimeisiksi hyvästeiksi Marille.

Blade joka on seurannut tekemisiäni jo hyvän aikaa hörähtää muistuttaen minua siitä mitä olin tekemässä, tartuin napakasti harjoihin ja keskityin harjaamiseen. Pidin taukoa vasta kun tähtipään karvassa ei tuntunut olevan enää pölyn hiukkastakaan. “Tänään laitetaan sinut oikein kauniiksi, koko hoito siis.” ilmoitin tammalle ja kävin harjan kimppuun. Pian hieman räsyisen Bladen tilalla karsinassa seisoi viimeistä karvaa myöten tyylitelty musta tamma, jonka harja oli kauniilla sykeröillä ja häntä ranskalaisella letillä. Olin ehdottomasti upottanut paljon aikaani tähtipään ulkonäköön.

Anne asteli juuri sisään tunninpidosta ja asteli muistokirjoitusten luo, huomaamatta Bladea tai minua, tähtipää kuitenkin teki olemassa olomme selväksi ja nainen katsahti yllättyneenä katsomaan mustaa hevosta. “Sehän aivan kiiltää, Topi tulee pitämään tästä neitosesta.” Anne ihasteli työni tulosta, “Onko sinulla vielä tunninpitoa?” kysyin, olin ollut koko koulupäivän kuin tulisilla hiilillä ja nyt sama hermostunut innostuneisuus nousi taas pintaan. “Ei ole, Topi on jo valmiina ja niin näkyy Bladeki olevan. Nyt ootellaan vain Artsia avuksi ja eläinlääkäriä myös varmuuden vuoksi, Jaakko ei oo vielä tarpeeksi touhunnu hevosten kanssa, eikä Elli ja mie yksinkään pystytä koko toimitusta hoitamaan.” nainen selitti ja minä nyökkäilin. “Onko sillä energiaa, voisit hieman antaa sille liikuntaa tuossa ulkona.” Anne vielä sopotti minulle, taisi nainen olla aivan yhtä innoissaan kuin minäkin.

Tallipihalla ei ollut lähes ketään, vain Artsin auto kurvasi pihaan kun kiersin ties kuinka monetta kierrosta tähtipää vierelläni. “Jaa siinäkö on morsian?” mies kysäisi hymyillen ja marssi sisälle talliin vastausta kuulematta. Illistin miehelle ihan vain osoittaakseni pointtini. Pian ravimiehen jälkeen pihaan ajoi tuttu eläinlääkärin auto ja vauhdikas nainen oli hetkessä tallissa. Sitten osoitin huomiota taas Bladelle jatkaen kertomustani Hotel Babylonin jaksosta.

Juttuni keskeytyi kun Ros talutti Topin ulos, ori tuntui heti tajuavan jutun jujun ja kiljui railakkaasti esitellen itseään Bladelle. Artsi, Elli ja Anne ilmestyivät myös pihalle, mies suuntasi heti tanssahtelevan oriin luo ja otti puoliverisen päättäväisesti hallintaansa. Koko konkkaronkka raahattiin vapaana olevalle kentälle, Ellin tajuttua että pian pihan poikki astelisi ties ketä. Jäin Rosin kanssa suosiolla seuraamaan aidalta toimitusta, tähtipään jalat sidottiin ettei neiti vain pääsisi potkimaan Topi-raukkaa ja ei mennyt aikaakaan kun Artsi päästi orin hieman lähemmäs haistelemaan morsiantaan.

Toimitus oli ohi yllättävän nopeasti, rajua hommaahan se tietenkin oli, olin tyytyväinen että olin tajunnut sitoa tamman hännän kiinni. Muutenhan ylikasvaneet jouhet olisivat sotkeneet koko homman. Tyytyväisiä kasvoja oli monin kappalein, Blade ei ollut aiheuttanut nuorelle ori-pojalle traumoja vaan käyttäytynyt oikein mallikkaasti, yllättävän helppo homma, varsinkin kun kumpikin oli ensikertalaisia, Artsi huomautti.

Takaisin talliin päästessään Blade oli vieläkin hieman pöllämystynyt, kiltisti se kuitenkin pysyi paikoillaan kun purin hännän paketin ja harjan nykeröt. “Hienosti se meni, eihän se ollut niin kamalaa?” puhelin tulevalle mammalle iloisesti, koko astutusväki meitä hoitajia lukuun ottamatta oli vetäytynyt juomaan kahvia ja rupattelemaan niitä näitä. Yhtäkkiä Elli ilmestyi käytävälle ja melkein parkaisi nähdessään tyhjät karsinat. “Mulla on ollu tunti meneillään yli vartin!” nainen selitti kadotessaan ovesta hiukset hulmuten, en voinut olla nauramatta naisen hoppuilulle. Varsinkin kun punapää ei edes jäänyt kuulemaan huomautustani siitä että nainen oli delegoinut tunnin pidon Chaolle.



Dreamer 38 HM

[Anne]

Blade osallistuu syyskuussa PKK-cupiin. Ratsastajana toimii koulussa ja esteissä Elli ja valjakossa ohjastajana Anne.

Kilpailut:

Allu Expressissä: 1.9 Este - 100cm 1.9 Koulu - Helppo A 3.9. Valjakko - vaativa hevosvaljakko Seppeleessä: 8.9 Este - 100cm 8.9 Koulu - Helppo A 10.9. Valjakko - vaativa hevosvaljakko

Tulee vielä lisää.

[Dreamer]

[Dreamer]

Harjoittelua

Istuin aidalla seuraillen mustan tamman sulavia liikkeitä ja voimakasta ponnistusta esteen yli, Blade oli joutunut kunnon rääkkiin, tosin Ellin hikipisaroista kyllä näki ettei harjoitus ollut hänellekään aivan kevyttä. Olin saanut hyvän listan ohjeita Elliltä harjoitteluun, nainen halusi tamman olevan tiptop -kunnossa kisoissa, mutta ei kuitenkaan pystynyt vastaamaan kaikesta harjoittelusta yksinään. Samalla ratsailla ollessaan punapää jakeli minulle ohjeita ja näytti miten minun kannattaisi toimia tähtipään kanssa. “Muista sitten harjoitella noita kulmia, tää meinaa lähtee lönköömään ja oikoo kulmat jos et ole tarkkana.” Elli huomautti taas ohittaessaan minut, seuraavan hypyn ponnistus jäi liian kauas ja este kolahti maahan saaden tähtipään melkein katoamaan punapään alta. Hyppäsin alas aidalta ja nostin puomin paikoilleen.
Elli käänsi tamman uudestaan esteelle ja puoliverinen näkyi epäröivän, mutta naisen teräspohkeet eivät antaneet vaihtoehtoja ja Blade loikkasi korkealta yli.

Harjoituksen loputtua loikkasin aidalta valmiina korjaamaan esteet pois muiden tieltä mutta Elli pyysikin jättämään ne sikseen, kysyessäni syytä punapää naurahti “Mää vedän samanlaiset vielä Sentillä, en oikeesti kerkeäis loppukäyntejä tekeen Bladen kanssa, joten jos veisit sen maastoon pikku kävelylenkille?” nainen selitti ja katsoi minua kysyvästi. “Kysytkin vielä.” vastasin hymyillen ja noudin kypäräni, Elli oli juuri avittamassa minut selkään kun Johanna ilmestyi kentän laidalle Sentin kanssa. Minä suunnistin maastoon ja kuulin kun punapää selvitti Johannalle sen saman mitä minullekin, nainen oli ottanut todellakin lusikan kauniiseen käteen ja ryhtynyt hommiin.

Ilma oli mukava mihin tahansa, ei ollut liian lämmin, mutta myöskään kylmyys ei päässyt yllättämään. Blade oli tyytyväinen päästessään kuljeskelemaan ihan rauhallista köpöttely vauhtia pitkin ohjin, ei olisi uskonut että syksy läheni uhkaavasti, kaikkialla oli vielä vehreää eivätkä ilmatkaan olleet pahimmasta päästä. Ellei sitten sateita laskettu.

Hiljainen maastolenkki taisi tehdä kummallekin hyvää, tähtipää venytti askeltaan ja minä myötäilin mukana. Lukion alettua en muistanutkaan milloin olin viimeksi ollut niin rauhallisessa ja rennossa tilassa, Blade aisti sen myös eikä säikähtänyt sen kummemmin vaikka muutama riekko lehahtikin pusikosta lentoon. Pelto näytti surullisen alastomalta nyt kun heinät oli luotu, mutta näkymä oli lähes pysäyttävä. “Todellista suomalaismaisemointia.” huomautin puoliveriselle ja tämä kallisti toista korvaansa ääneni suuntaan.

Olimme juuri kääntyneet takaisin seppeleeseen päin kun ravuri ilmestyi näköpiiriini, Blade nosti heti päätään huomatessaan tulijat ja otin tamman kunnolliselle ohjastuntumalle ja ohjasin pois tieltä, kaiken varalta. Tulijaa ei ollut vaikea tunnistaa, Tappihan se sieltä ajeli tulemaan, hevosta en kuitenkaan tunnistanut. “Jaa sitä ollaan sitten lenkillä vai?” poika kysäisi pysäyttäen lämminverisen muutaman metrin päähän meistä.
“No varmaankin miksi minä täällä muuten olisin?” vastasin ehkä hieman oudoksuen, minähän kun en ole kovin hyvä jutustelija puolitutuille. “No minä ajattelin että ihan minua tulit katsomaan.” Tappi nauroi kärryiltään ja kiinnitti sitten huomionsa Bladeen, “Jaa tääkö tamma se sinun lemmikkis on?” poika kysyi. “Juu tää on Blade.” vastasin hieman vaivautuneena, kaikkein mieluiten olisin jo jatkanut matkaani, tähtipäällä oli samansuuntaisia ajatuksia ja se kuopaisi hieman hermostuneena maata.

Hetken jutusteltuamme Tapin silmät kirkastuivat oivalluksen vallassa, “Siis tämähän oli sitten se vauhtihirmu vai? Saadaanko me pieni näytös?” poika mitä ilmeisemmin muisti puheeni tähtipäästä, “Ette saa kun tämä neiti on jo ollut sellaisessa rääkissä että..” vastasin hymyillen, nytpä ei ollut Artsi puhumassa minun puolestani. “Mutta silti tää alkaa hermostumaan jo joutuu seisoskelemaan joten mie jatkan matkaani.” jatkoin huomauttaen puoliverisen kuopaistessa maata jo toistamiseen. “Joo no seuraavalla kerralla sitten. Ihan yksinkö sää täällä muuten?” mies ehti vielä kysymään ja kutkuili ympärilleen aivan kuin odottaen koko tyttölauman ryntäävän metsästä hänen kimppuunsa. “Juu, eli älä huoli kukaan ei ole hyökkäämässä kaulaan.” tokaisin takaisin antaen Bladen astella verkkaisesti pitkin tietä, nostin kättäni laiskasti hyvästeiksi ja pian kova imutus ja raviaskeleet kertoivat Tapin jatkaneen matkaansa.

Hieman ennen seppelettä Johanna tuli vastaan Sentin kanssa, ori näytti saaneen samanlaisen rääkin kuin Bladekin, tervehdin tyttöä ohimennen, tähtipää kiinnitti enemmän huomiota Senttiin nostaen häntäänsä ja koikkelehtien kuin mikäkin primadonna. “Ai mihin sie Bladen kadotit.” Johanna nauroi nähdessään arabia muistuttavan tamman koikkelehtivan allani sieraimet pyöreinä.
Sentin kadottua metsään puoliverinenkin rauhoittui hieman, “Kuules neitiseni, ei sulla enää pitäis olla kiimaa vaan vaavi mahassa.” huomautin naureskellen tammalle ja vilkaisin ensimmäistä kertaa kelloon, Teemu tulisi aivan pian noutamaan minua ja minä olin vielä metsässä! Rauhoittelin kuitenkin itseäni hieman, eiköhän poika jaksaisi odottaa sen verran että saisin mustan tamman hoidettua.

Tallipihalla oli juuri pienehkö ryysis minun ohjatessani Bladen sinne, tuntilaisia meni ristiin rastiin, suurin osa aloittelijoiden tunnilta tulossa. Hevosia napattiin välillä aivan lennosta, ilmeisesti tiedonsiirto ei ollut toiminut toivottuun tapaan, päättelin Humun astellessa jo kolmatta kertaa ohitseni. Jaakko naureskeli seinustalla tohinalle nojaten talikkoon, Ros näytti tarvivan hieman apua Topin kanssa ja huomautin asiasta miehelle, johan pellava päähän tuli liikettä. Panin merkille myös tutun mopon tuntilaisten vanhempien autojen seassa ja pienen etsinnän jälkeen löytyi sen omistajakin. Selitin Teemulle tilanteen, kovin värikkäin sanankääntein tietenkin ja sain tummaverikön suostuteltua jopa seuraamaan minua talliin. Naureskellen talutin mustan puoliverisen sisään, sitä se rakkaus teettää…

[Dreamer]

Dreamer: 41HM

[Reega]

Tämmönen sanonko mikä, syntyi keskellä yötä puoliunessa XD Ekalla katselukerralla saattaa olla hieman hidas, mutta kelatkaa se läpi muutaman kerran niin sitten se alkaa menemään oikeassa tahdissa

[Reega]

Blade söpöilee




Oona: 7HM

[Dreamer]

Dreamer: 2HM

[Anne]

Bladen ensimmäiset osakilpailut PKK-cupissa menivät hyvin. Esteissä 100 cm sijoitus 3/18 ja Koulussa Helppo A sijoitus 1/32. Eli vaavi ei haittaa vielä menoa! Ylihuomenna vielä valjakkoa.

[Dreamer]

Köhää

Oikea pysäkki siinsi jo edessäpäin, hirveä yskänpuuskani sai osakseen muutaman nenän nyrpistyksen, mulkaisen takaisin ja nousen päästäkseni pois bussin perältä. Kylmähkö syysilma ottaa minut vastaan heti ovella ja auton kaasuttaessa eteenpäin, vahvan lääkityksen ansiosta yskäni pysyi kurissa aina seppeleen pihatielle asti jossa uusi yskänpuuska sai pienoisen kaiun aikaiseksi. Loistavaa, onkohan koko paikka yhtä tyhjänä, ajattelin jatkaen matkaani.

Vilkaisin tarhoille jossa mamma kaksikko haravoi tarhansa maaperää heinänkorsien toivossa, pieni hymy karehti huulillani mutta tarhoille menon sijasta suuntasin kohti tallia. Oven avatessani lämmin ilma sai kurkkuni taas kutiamaan ja muutama kuiva yskäisy karkasi huuliltani. “Köhää vai?” juuri ohi kulkenut Jossu kysäisi vilkaisten minuun myötätuntoisesti, nyökkäsin hymyillen pienoisesti tytölle “Juu, ei tää enää mitään, alkaa olla jo parempaan päin.” vahvistin vielä käheällä äänellä. Jossu naurahti ja katosi toimiston puolelle, päätin seurata tytön esimerkkiä, kuuman kaakaon toivossa tietenkin.

Kuuma kaakao helpotti kummasti, samalla kuuntelin sohvalta muiden jutustelua välillä sanoen itsekin jotain väliin, puhuminen ei houkutellut koska välillä suusta tuli pelkkää vinkunaa. “Mites se Driimi nyt kipeenä tallille on tullu?” Chao kysyi toruvasti ja hymyili sitten päälle, “No ku lääkäri anto sairaslomaa koulusta, mutta emmä kotonakaan jaksanu pelkästään istua ja piti päästä Bladea kattomaan.” vastasin virnistäen. “Tiesitkö muuten että Blade asuuki nykysin aitassa Humun kanssa?” Magnet huomautti väliin ja nyökkäsin hymyillen. Pulina jatkui, mutta minä kampesin itseni ylös kunnes muistin että Blade oli ollut kisoissakin eilen, minua oli harmistuttanut istua kipeänä kotona, “Hei muuten tiättäkö miten Bladella ja Ellillä meni eilen?” kysymys sai aikaan melkoisen vastausten vyöryn. Lopulta kaikki muut hiljenivät ja Juuli selitti innokkalla äänellä kuina Elli oli tähtipään kanssa voittanut helpossa A:ssa ja tullut kolmanneksi esteillä. Olisin luultavammin nauranut riemusta ellei se olisi laukaissut uutta yskänpuuskaa, tyydyin vain hymyilemään leveästi ja kaivamaan kaapistani muutaman porkkanan tammalle palkinnoksi.

Ilmeisemmin tarhasta ei löytynyt heinää, vaan Blade tervehti minua matalasti höristen ja ravasi kovin mieluusti portille. “Terve mamma, ei näköjään tuleva jälkikasvu liikaa vaivaa kun voitat kilpailuja tässä sivussa.” puhelin tammalle hymyillen kiinnittäessäni sitä riimuun. “Huomenna on sitten valjakon vuoro, mutta sinnekkään mie en pääse, nytki livahin tallille ihan salaa.” jatkoin puheluani taluttaessa tähtipäätä aitan suuntaan.

Aitta oli hyvässä kunnossa oripoikien jäljiltä ja Blade tuntui viihtyvän uudessa asumuksessaan. Noudin tamman harjat paikalle, ihmetellen samalla Kristerin auton ilmaantumista pihaan. Jätin moiset pohdinnat omaan arvoonsa ja tartuin harjaan.

Ei tähtipäässä ollut paljoa puhdistamista, kevyt pölykerros oli vain ehtinyt kerääntyä mustalle karvalle kisojen jäljiltä. Ja olihan Oonakin taatusti käynyt huoltamassa tamma-mammaa. Bladen maha oli hieman pyöristynyt, olisi voinut luulla että puoliverinen oli saanut hieman liikaa apetta ahdettua itseensä. Hymyilin miettiessäni miltä tuleva varsa voisi näyttää. Samalla unelmoidessani selvittelin mustaa harjaa, olisipahan jollakulla huomenna helpompi homma laittaa tähtipää kuntoon.

Vielä saatuani harjaamisen loppuun istuskelin Bladen seurana karsinassa ja puhelin niitä näitä, tamma hamusi aluksi hiukseni aivan sekavaksi pilveksi pääni päälle ja puhalsi sitten lämmintä ilmaa kasvoilleni. Kyllästyttyään minun kiusaamiseeni tähtipää keskittyi etsimään yksinäisiä heinänkorsia suuhunsa ja tuntui olevan tyytyväinen saamaansa huomioon ja seuraan.

“Blade voitti eilen sen koululuokan Ellin kanssa, huomenna olis vielä valjakko edessä. Mutta eiköhän tämä neiti hoitele senkin mennen tullen.” kuulin Annen äänen selittävän jollekkin ja musta tammakin nosti päätään kuullessaan naisen äänen.
“No sehän meni sitten hyvin, miten sinulla meni eilen harmitti kun en ehtinyt katsomaan.” Kristerin matala ääni vastasi ja minä raahauduin pystyyn saaden rajun yskän puuskan. Punastuin nolona nähdessäni parin suutelevan edessäni ja silmänikin taisivat muistuttaa enemmän kahta lautasta, eniten kuitenkin tilanne taisi nolostuttaa Annea joka katsoi minua aivan kuin ufo olisi ryömimässä ulos Bladen karsinasta. Krister pidätteli nauruaan minun yrittäessä soperrella jotain ääntä ilmoille, “A-anteeksi, ei ollut tarkoitus keskeyttää.. Mitään.” sain lopulta käheällä äänellä sanotuksi ja olisin halunnut vajota takaisin boxin lattialle. Anne tuntui hiljalleen palautuvan järkytyksestään ja tilanne alkoi liiaksikin muistuttaa jostain tv-sarjasta napatulta.
“Siis ei tässä mitään, et sinä keskeyttänyt.. Mitään.” nainen aluksi selitteli, yskäisi muutaman kerran ja hymyili hieman “Jos et kuitenkaan sanois tästä nyt kellekkään aluksi, me yritetään pitää matalaa profiilia.” tummaverikkö pyysi.
“Juu en sano kellekään.”, olin hetken hiljaa mutta minun oli vielä lisättävä “Mutta Anne “matalaa profiilia” pussailemalla aitan edustalla?” Kristerin pokka petti ja mies katsahti punastelevaan Anneen, joka hymyili ja kohautti olkiaan.

Aitan pienen kohtauksen jälkeen pari palasi päärakennukselle ja oma punasteluni loppui vihdoin, miten sen pitikin sattua minun kohdalleni? Lääkkeen vaikutus alkoi hiljalleen loppua ja muistutti minua ajan kulumisesta. Rapsuttelin Bladea vielä hetken ja syötin tammalle palkintoporkkanat.
“Ole sitten huomenna kunnolla.” muistutin tähtipäätä vielä ennen kuin jätin sen ilta appeensa pariin. Hämärä teki tuloaan minun tallustellessani kohti bussipysäkkiä.

[Dreamer]

Blade ja Bladen maha

[Dreamer]