Taigan Hoitokirja

[anthon]

19.2.2013 Tiistai ~ Jukuripäisyyttä kerrakseen

Pitkästä aikaa päätin kunnolla vääntää koulua Taigan jatkotunnin jälkeen kentällä, kun ilma ei ollut hirvittävän kylmä ja vähän vain sataa lunta. Poni ei itse pitänyt ajatuksesta, vaan nakkeli persettä alkutunnista tiuhaan tahtiin, mutta loppua kohden rauhoittui.



~ Anthon & Taiga

51hm

[wear]

20.2.13 keskiviikko - Tahmeaa menoa

- Heitä jooko sille Taigalle vielä ohut viltti mukaan jos vaikka sattuis käymään niin hyvin että saisin ponin vähän hikoilemaan tolla tunnilla ! Huikkasin Anthonille joka hyöri Taigan ympärillä varustamassa ponia. Poika nyökkäsi ja lähti etsimään ratsastusloimea kaapinperukoilta. Olin menossa Annen pitämälle tunnille jonka nainen auliisti oli luvannut minulle ja Pipsalle aurinkoisen talvipäivän kunniaksi pitää. Katsahdin laiskasti käytävällä seisoskelevaa ratsuani. Oli pakko myöntää että jännitti vähän, en edes muista milloin olin viimeksi tunnilla ponin kanssa käynyt sekoilemassa. Siitä voisi syntyä ihan oikea katsastrooffi.. Taiga näytti juuri siltä ettei sitä voisi pierua enempää kiinnostaa työskentely. Luultavasti tiedossa olisi siis hyvin tuskainen 60 minuuttia sekä minulle, että ponille. Ja vielä kaiken kukkuraksi Anthon oli kertonut että poni oli sikaillut eilenkin kun tämä oli yrittänyt kentällä vähän ponin kanssa jolkotella. Tamma voisi siis hyvinkin olla hyvin huonolla tuulella...

Maneesissa Pipsa keikkui jo Siken kyydissä ja huikkasi iloisen tervehdyksen. - Anne sanoi että tulee kymmenisen minuutin päästä, meijän pitää siihen mennessä lämmitellä nää otukset! Pipsa huudahti. - Pipsa mulla on huono tunne tästä, Taiga on satavarmasti ihan kaamea... Huokaisin ohi ratsastavalle tytölle kivutessani Taigan kyytiin. Poni seisoi korvat lerpattaen apaattisena paikoillaan. Huoh. Tästä ei taas tule mitään.. Pohdiskelin pakomahdollisuuksia säätäessäni jalustimia. Vielä kerkeäisin pelastua nöyryytykseltä vedoten vaikkapa vatsakramppiin? Tai äkilliseen pernanräjähdykseen? Toimisikohan se? Huomasin ajatuksieani ajautuvan taas vähän liian kauas ja nopeasti kokosin pääni. Samassa satuin vilkaisemaan katsomoon. Pikkuhoitajat olivat jo sinne kerääntyneet innokkaina. No niimpä niin, olihan pakko sattua että kouluista on hiihtolomaa ja innokkaat tallitytöt ja - pojat (pitää muistaa olla tasavertainen!!) viettivät tietenkin kaiken liikenevän vapaa-ajan tallilla.. Ja nyt ne halusivat tulla katsomaan kun minä mokaisin täydellisesti itseni..

Sain Taigan jotenkuten tahmaisesti verkattua juuri sopivasti siihen kun Anne asteli sisälle maneesiin. Koko alkuravien ajan Taiga pureskeli kuolainta, laahusti eteenpäin välittämättä hakkaavista pohkeistani, raipasta, tai maiskutuksista. Just näin... - Noniiin tytöt heippa vaan joko ponit verkattu ja kulkee kun junan vessa?! Anne huikkasi maneesin keskeltä kahvikuppi kädessään. Nainen oli vetänyt pipon syvälle päähän ja hautautunut paksuun untuvatakkiin. Jossei siinä vielä ollut kaikki että ponini tuskin ravasi eteenpäin ja minä näytin luultavasti löysältä perunasäkiltä sen kyydissä, satuin vilkaisemaan maneesin toisella puolella ravaavaa Sikkeä, joka kulki jo kauniisti kuolaimella ja Pipsa näytti varsin tyytyväiseltä ratsuunsa. Tuskastuin taas lisää. - Sitten otatte ne tähän keskelle maneesia isolle ympyrälle ja ruvetaan vähän taivuttelemaan niitä! Anne kehotti ja siirryimme maneesin keskustaa kiertämään. - Hyvä Pipsa, vähän kevyempi käsi ja varo ettet nojaa liikaa sisäkaarteen puolelle. Vedä oikea kylki pitkäksi niin saat itsesi suoraksi! Ja nyt Wear se Taiga liikkeelle. Ihan totta se laahustaa tosi pahasti! Napautappa kerran raipalla ihan kunnolla! Anne neuvoi ja toimin naisen ohjeiden mukaan. Reaktiona Taiga kuitenkin vain heilautti päätään ja veti korvat tiukasti luimuun. - Jaahas ai sillä on semmonen päivä! Anne huikkasi puoliksi nauraen ponini tiukalle vastustukselle. - Pohkeet ei tepsi, ei raippa eikä mitkään muutkaan avut. Tää tuntuu tahmeemmalta kun ikinä! Huoahdin Annelle tuskaistuneena. Nainen pohdiskeli hetken mietteliäänä. - Hmm joskus tunneilla kun se käyttäytyy noin niin siihen ei tepsi mikään muu kun apujen pehmentäminen. Kokeileppa sitä että annat sen hetken olla ihan rauhassa. Anna sen sitten vaikka ravata vähän hitaammin mutta ota pohkeet irti kyljistä ja kevennä kättä. Älä päästä ohjastuntumaa mutta älä pidä niin tiukalla sitä. Kevennä siis reilusti kättä ja anna Taigan hetki olla... Annen neuvot tuntuivat todella kummallisilta mutta päätin kokeilla sitä, eipä tässä ollut mitään hävittävääkään kun en saanut minkäänlaista kontaktia ratsuuni kuitenkaan.

Viitisen minuuttia Taiga ravaili rennosti ympyrällä omaa tahtiaan, enkä oikeastaan vaatinut siltä paljoa mitään. Huomasin kuitenkin vähän ajan kuluttua ponissa asteittaisen muutoksen, kun sen korvat alkoivat käännellä kiinnostuneinan minuun päin ja ravi alkoi tuntua temmokkaammalta. Pian ryhdyin pikkuhiljaa vaatimaan ponilta yhä enemmän. Ensin vain lisäsin kevyesti tempoa ja sitten ryhdyin keräämään tiukempaa tuntumaa kädellä että saisin ponin edes vähän kannattelemaan itseään. - Hyvä ! Huomaatko, nyt se alkaa taas vähän työskennellä ja herää koomastaan? Anne huikkasi keskeltä ja minä nyökkäsin innokkaasti. - Tää alkaa pian tuntua jo ihan normaalilta ! Vastasin naiselle joka nyökkäili tyytyväisenä.

Harjoituksina teimme kavalettien avulla laukanvaihtoja. Alkutahmeuden jälkeen Taiga tuntui taas omalta itseltään ja aivan lopputunnista se kulki jo ihan kivasti. Ei mitenkään erityisen hyvin, mutta alkutuntiin verrattuna ero oli huima. Poni sentään kannatteli itseään ja keskittyi apuihin!
Tunnin loputtua kiitimme molemmat Pipsan kanssa Annea ja teimme nopean loppuveryttelyn. Olin aikaisemmin jo bongannut Anthonin katsomosta ja pyysin tätä kävelemään vielä vähän aikaa Taigalla ja viemään ponin sitten sisälle. Poika nyökkäsi innokkaana ja kun olin päässyt ponin selästä alas tämä kiipesi tilalleni. Taputin vielä nopeasti Taigan kaulaa ja sujautin sille namin taskustani. Ahne ratsuni ahmi herkun nopeasti ja ryhtyi heti kerjäämään lisää. Anthon käveli Taigan kanssa vielä muutaman kierroksen maneesissa ja vei ponin sitten sisälle. Myös Pipsa oli luovuttanut ratsunsa hoitajalle ja lähdimme tytön kanssa yhdessä lampsimaan kohti oleskelutilaa. - No hyvinhän se lopulta suju, Taigahan kulki ihan ihan näkösesti lopussa! Pipsa totesi kävellessämme vieretysten polkua tallille. Nyökkäsin tytölle hymyillen. Niin noh, kulkihan se sentään edes jotenkin oikeinpäin. Ensi kerralla toivottavasti ponini olisi heti alkutunnista edes vähän enemmän hereillä..

-wear

[anthon]

20.3.2013 Keskiviikko ~ Pitkästä aikaa tallilla

Kävelen pitkin Seppeleeseen johtavaa tietä. Potkaisen tiellä olevan tyhjän tölkin tienviereen. Tarkemmin ajateltuna olisin voinut nostaa sen, mutta minkäs teet, meni jo. Mieleni on raikas. Pariin viikkoon en ole päässyt käymään tallilla omien menojen vuoksi, mutta nyt pitkästä aikaa pääsen näkemään ystäviä ja Taigaa, sekä Seppelettä ylipäätänsä.

Tallipihalla vastaan minua tulee Britta ja Inkku. Tervehdin heitä ja he tervehtivät takaisin. Hymyilen ja suuntaan suoraan talliin ja sieltä yläkertaan kaapeille. Satulahuoneesta ei kuulu kuin hieman puheensorinaa. Kumma, nimittäin yleensä sieltä kuuluu kamala melu ja huuto, hah. Aukaisen kaapin avaimillani ja otan kaapin pohjalta



Aukaisen taukotuvan oven ja hihkaisen tervehdykseni kaikille. Pari uneliasta vastausta saan takaisin. Vilkaisen tuntilistaa ja huomaan Taigan menevän yhdellä tunnilla, jatko kakkostunnilla, niin kuin normaalisti aina. Tällä kertaa Taigalla menee Tytti niminen tyttö. – Tytti tyttö – huvittuneena omille ajatuksilleni naurahdan. Katson Roberttia, Miiraa ja Jenniferiä. Kaikki kolme näyttävät niin hiljaisilta.
- Johan ootte maseentuneen näkösiä.. mumisen ja virnistän perään.
- Noko meitä väsyyttttäääää, Miira huokaisee.
- Jeah, I am veery tired.. Robert mumahtaa. Jennyfer nyökyttelee vain hiljaisena ja uneliaana päätään.

Suuntaan tarhoille. Vihellän portilla ja ponit nostavat päänsä kiinostuneen näköisinä. Taiga höristelee korviaan ja ottaa pari askelta tarhan porttia kohden. Hymyilen ja tervehdin ponia mennen samalla sen luokse ja ottaen kiinni.
- Pääset kuule nyt tunnille hömelys.. Ihanaa nähä sut taas, sanahdan ja hymyilen samalla rapsuttaen ponia.



Kävelemme talliin ponin kanssa ja rupean harjailemaan, kun ratsastaja oli ilmoittanut tulevansa vasta varttiavaille ja kello näyttää jo puolta. Pusuttelen ja höpöttelen Taigalle omiani samalla sitä harjailen. Tuhahdan ääneen:
- Voi että vihaan tätä karvanlähtöä. Sua ei saa koskaan siistin näköseksi ko vaan koko ajan tulee lisää ja lisää irtokarvaa.. Tän takia vihaan kevättä hevostelussa. Ainut hyvä puoli on, että lumet sulaa ja ilmat lämpenee, äh, mutristan suutani. Ovelta ilmestyy ruskea tukkainen tyttö, joka tervehtii ja kysyy onko poni Taiga.
- Hei! Tää on Taiga juu. Sä olet varmaan Tytti? kysäisen ja tyttö nyökkää. Hän pyytää minua varustamaan Taigan puolestaan, sillä välin kun hän käy vaihtamassa vaatteet. Lupaudun varustamaan ilomielin, saampahan touhuta enemmän ponin kanssa.



~ Anthon & Taiga

52hm

Anteeks kun en ole pitkään aikaan kirjoitellut. Nyt panostin vähän tähän hoitomerkintään



Super-merkki ansaittu monipuolisesta merkinnästä. Kuvat ovat huolella tehtyjä puuväritöitä, hienoa!

~Anne

[anthon]

23.3.2013 Lauantai ~ Koulun vääntöä



Tunti meni todella hyvin ja Taiga liikkui upeasti ja käytti takajalkoja hienosti mukana. Pitkästä aikaa todella hyvin onnistunut tunti!

~ Anthon & Taiga

53hm

[anthon]

1.4.2013 Maanantai ~ Hauska Aprillipila

’ Mitäs kivaa mä tänään keksisin noille.. Joku kiva aprillipila pittää kyllä saaha, haha ’ ajattelen mielessäni samalla kävellen bussipysäkiltä kohti Seppelettä. Lämpötila on +2 ja aurinko paistaa. Lumi on loskaantunut mustan harmaan rumaksi jalkojemme ja pyöriemme, muiden kulkuneuvojen alla. Kello näyttää vasta kymmentä, joten varmaankaan moni ei tallille ole vielä ehtinyt. Samassa päähäni valahtaa hieno aprillipila, joka saa virneen kasvoilleni saapuessani Seppeleen pihalle. Vastaan tuleva Elli tokaisee tervehdyksen jälkeen hymyillen:

- Täällä sitä reippaillaan vain jo näin aamusta. Autaksä mua puhistaa karsinoita? Ja mikäs noin hymyilyttää?
- No katoko mää en nyt oikeen kerkee, valitan Elli.. Ja aprillipilaa mä vain tässä suunnittelen muille hoitajille.. sanon virnuillen yhä
- Vai et muka kerkiä? Kaikkea sitä kuulee, Elli tokaisee naurahtaen ja jatkaa matkaansa kottikärryjen kanssa.

Astelen suoraan tallin yläkertaan. Vaihdan nopeasti vaatteeni ja astelen taukotupaan. Kuten uumokselin, siellä ei ollut ketään vielä, hyvä. Silmäilen koko huoneen läpi, mahdollisista tavaroista, joita tulisin tarvitsemaan aprillipilassani. Kerään tavarat laukkuuni. Kirjoitan mustalla kynällä lappuun jotain ja jätän lapun pöydällä. Kävelen talliin ja sieltä suoraa Taigan tarhalle. Hoidan ja harjaan ponin nopeasti kuntoon, ennen kuin kukaan ennättää nähdä minua. Kuulen ulkoa ääniä ja porukkaa alkaa valua aika nopeaan tahtiin tallille, hyvä näin. Silmäilen, joko kaikki tarvitsemani henkilöt ovat tulleet. Otan puhelimeni taskusta ja soitan Robertille:

- Moikka! Hei tota ootko jo tallilla? kysyn, kun Robert vastaa puhelimeen.
- Juu oonhan mä, just kävelään taukotilaan. Monelta sä tuut? Robert kysyy.
- Tuun tässä jossain vaiheessa kuha jaksan lähtä, sanon naurahtaen.
- Ootas hetki… Robert sanoo ja samassa puhelu katkeaa. He taisivat saada lapun, haha.

Aika lähteä matkaan. Vien Taigan nopeasti ulos ja hypähdän ratsun selkään, ensin kiristäen vyön. Lähden rauhallisesti kävelemään metsäpolkua pitkin. Puhelimeni pirisee taskussa. Robert.

- Heippa! sanon pirteällä äänellä.
- Missä sä olet? Robert kysyy.
- Ihan kotona vielä. No? kysyn muka hämmentyneenä.
- Täällä on lappu, jossa kaikkien 16-vuotiaiden täytyy tulla hevostensa kanssa liekkijärvelle. Siellä on kuulemma 16-vuotiaille joku eväsjuttu pääsiäisen kunniaksi. Anne on kirjottanut tän lapun ja kaikkien kuulemma pitää olla paikalla, Robert sanoo iloisella äänellä.
- No lähtekää te vaan, mä tuun perässä sit, vastaan ja lopetan puhelun.

Parinkymmenen minuutin päästä saavun liekkijärvelle ja odottelen hetken, kunnes kuulen iloista juttelua. Muut saapuvat. Kun he huomaavat minut, he katsovat kummissaan. Seppeleväen kuusitoistavuotiaat ovat kokoontuneet Liekkijärvelle pääsiäsiherkkujen toivossa, mutta saavatkin minut.

- Mitääääää ihmettä… Aino katsoo ihmeissään. Muutkin huokailevat, mutta minä kiljun riemusta:
- Arpirilliä arpirilliä eikun aprillia aprillia! Nauraa räkätän muiden miettiessä, mitä juuri tapahtui.

Porukka repeää hetken päästä iloiseen nauruun ja kummastelevat, kun eivät tajunneet yhtään tätä jekkua. Vaikka pilani ei vitsikäs ollutkaan, sain kerättyä joka ikisen 16-vuotiaan Seppeleen hoitajan tai oman hevosen omistajan maastoretkelle. Otan kameran ja kameran jalan repustani ja asettelen sen itselaukaisemelle, joka ottaa kuvan 10 sekunnin välein. Otan repustani naamiaisasuja ja sanon: Pukekaa nää naamiaisasut päälle! Siellä on esim. noitaa, kukkoa, kisua, yms, naurahdan, kun muut nousevat ratsujensa selästä ja katsovat mielenkiintoisena vaatteita. Poimin repustani vielä kahden jänön korvat, jotka laitan Taigalle ja itselleni. Muiden pukeuduttua laitan kameran valmiiksi ja se ottaisi minuutin päästä kuvan. Nousen Taigan selkään ja asetumme riviin. Monien yrityksien jälkeen nousen selästä katsomaan kuvia.

- On täällä pari hyvää kuvaa! Katotaan nää sitten tallilla yhdessä, sanon ja poimin kamppeeni. Lähdemme naamiaisasuissa ratsastamaan kohti tallia.

Pipsa oli ottanut kätösiinsä virvonvarvon oksia, Robert oli Vennan kanssa kissa, Aino & Gitta, sekä Eela ja Pinja olivat noitia, Sikke ja kirsina olivat koristelleet itsensä pääsiäismunia täyteen ja Ilu ja Pella olivat muuttuneet kanoiksi.



~Anthon & Taiga

54hm

[anthon]

4.5.2013 Lauantai ~ Talvikarvan irrottelua

Taputan ponia kaulalle. On ollut hieman kiireitä, enkä ole päässyt nyt kuukauteen kulkemaan aktiivisesti tallilla, ainoastaan silloin tällöin. Huokaisen ja rapsutan Taigaa sään kohdalta. On ehtinyt tapahtua niin paljon minun poissa ollessani, enkä ole ehtinyt huomioida kaikkea tapahtumia.

Tallille on tullut pari uutta kasvoa. Miesvoima lisääntyy, koska Kasperi on tullut auttamaan Jaakkoa tallitöissä. Myös Tollolle on tullut hoitaja, Salla. On näistä uusista ihmisistä jo jonkun verran aikaa, mutta olen vain jostakin syystä sivuttanut kaikki uudet asiat. Myös uusi hevonen on tullut, Hestia , joka tarkoittaa sitä, että on myös tulossa uusi hoitaja. Ehkä en halua uutta? Ehkä haluan pysyä vanhassa? Pohdin asioitani mielessä samalla irrottaen ponilta ylimääräistä karvaa kumisualla hinkaten huolellisesti.

Ilma on kaunis: sininen taivas, lämmin kevättuuli puhaltaa ja enää ei näy pihallakaan lunta. Kenttä on ratsastuskunnossa, joten voisin siinä käydä hyppäämässä hieman pikku esteitä tänään. Kuulen tervehdyksen takaani ja käännyn katsomaan yhä jatkaen ponin puunausta.

- Täällä sä vaan puunailet hevostas. Ihana kun pystyy oleen ulkona, eikä tarvi olla pimeässä karsinassa enää, Miira huokaisee tyytyväisenä.
- Niimpä. Hevosetki tykkää enemmä olla ulkona harjattava, ku sisällä, vastaan ja hymyillen. Miira jatkaa kävelyä tarhoille päin. Katson maassa olevia karvatuppoja. Taigalta on lähtenyt parinkymmenen minuutin harjauksessa ihan hirveästi talvikarvaa ja lisää vain lähtee, mutta minkäs teet, sillä sitähän se kesä teettää.
- Onko tolta hevoselta tippunu ulkovaatteet päältä? Vastaan tuleva Kasperi kysyy nauraen.
- Jooo, nyt se kulkee pelkillä alusvaatteilla. Vähänks nolo Taiga, vastaan virnuilen. Kasperi naurahtaa ja jatkaa matkaa.

Putsattuani kaviot ja selvitettyä ponin jouhet, se kiiltää kuin kilpailuihin valmistautuneena. Ensimmäiset kilpailutkin ovat osaltani olleet ja heC osio onnistuikin hyvin, koska sijoituimme neljänsiksi. HeB rata ei mennytkään sitten niin hyvin, mutta mitäs pienistä, ensi kerralla paremmin.

Haen ponin varusteet sillä aikaa, kun se seisoo kiltisti ulkona köytettynä siihen hoitopaikkaan. Nostan satulan varovasti sen selkään ja kiristän vyön ensimmäisiin reikiin. Laitan päitset tamman kaulalle ja tarjoan kuolaimia, jotka Taiga ottaakin sievästi. Laitan remmit kiinni ja suojat jalkoihin. Laitan kypärän päähän ja talutan ponin kentälle. Olin käynyt jo ennen harjausta rakentamassa jumppasarjan, joka oli 50cm kokoinen näin aluksi. Pääty-ympyrällä oli kolme estettä myös innarivälein, jotka olivat 60cm korkuisia ja toisella puolella pääty-ympyrällä on yksi pysty, joka on myös 60cm. Tänään en edes ajatellut hyppiä mitään isoa, vaan ainoastaan noita pieniä, jotta poni saisi vähän jumpattua.

~ Anthon & Taiga

55hm


Kevät 1 -merkki suoritettu keväisestä hoitomerkinnastä:

~Anne

[wear]

5.5.13 kevätkiloja ja punastumisia

"Mä aloin laittamaan jo sulle Taigaa kuntoon kun näin sut tossa tallipihassa, ajattelin et se nopeuttais toimintaa.." Anthon huikkasi Taigan karsinasta jossa uljas ratsuni jo tosiaan seisoikin suitset päässä, harja siistiksi suittuna ja satulaa vailla valmiina. Hymähdin pojalle kiitoksen. Aloimme tottua toistemme seuraan ja olin kovin kiitollinen Anthonille tämän kärsivällisyydestä Taigan kanssa. Tiesin ettei se ollut maailman kiiltävin tai osaavin kisaponi, ehei lähellekkään, mutta mukava perusratsu ja harrastekaveri se on kaikkine oikkuineen. Taigakin oli hyvin tottunut pojan olemassaoloon ja ne kaksi näyttivät toimivan hyvin yhteen, ainakin Taigan ystävällisestä herkkujenkerjäämisestä päätellen. "Kiitti paljon avusta!" huikkasin Anthonille joka ojensi ohjat hymyillen minulle. "No problem" , tämä vastasi ja hävisi päätallin suuntaan. Itse talutin yhä talvikiloista kärsivän ponini pihalle auringonpaisteeseen ja kiipesin selkään.

Suunta kohti kenttää ja kävelyjen jälkeen siirsin Taigan raviin. Olin aikaisemmin käynyt Annen kanssa juttelemassa Taigan asioista, ja ilokseni olin saanut kuulla että ponilla menee tunneilla tosi hyvin, ja se on muutenkin ollut nyt kevätauringon alkaessa lämmittää paljon paremmalla tuulella kun talvella. Itse olin joutunut ikäväkseni hautautumaan pääsykoekirjojen ääreen ja (jälleen kerran) oli ponin hoitaminen jäänyt vähemmälle. Onneksi tallista löytyi kuitenkin paljon vapaaehtoisia auttajia, ja ainakin ponin mahasta päätellen se oli saanut ihan tarpeeksi nameja ilman minunkin osallistumistani.

Veryttelyn jälkeen tein muutamia vastalaukka-harjoituksia jotka eivät tosiaan sujuneet ihan putkeen. Koko ajan poni tarjosi toista laukkaa ja kulki kaula kiemuralla vaikka mitä yritin. Siirsin ponin huokaisten käyntiin. "Sä et taida olla tänään ihan iskussa", puhelin ponille, samassa kun silmäni osuivat muutamaan kavalettiin kentän keskellä. Ehkä poni rupeaisi keskittymään muutaman loikan jälkeen. Nopea suunnanmuutos, laukka-avut, ja poni kohti kavaletteja. Taigan korvat sojottivat nyt suoraan eteenpäin ja innostuneena se pidensi askelta. Helposti pomppi tamma pienien kavalettien yli. Siirsin ponin nopeasti käyntiin. Nyt se oli innoissaan ja skarppina, korvat kääntyivät nopeasti minuun päin lisäohjeiden toivossa ja ponin koko olemus reipastui. Silmäni osuivat kentän lähellä käyskentelevään nuoreen punatukkaiseen poikaan. Uuden nuoren miehen talliympäristössä näkemisen aiheuttavan hämmennyksen jälkeen huikkasin pojalle joka lampsi löysästi kentän viereen. Ohjasin Taigan lähemmäksi. "Moikka, hei viittisitkö käydä nostamassa noita puomeja vähän ylemmäs niin pääsis paremmin hyppäämään? En viittis itte koko ajan pomppia alas täältä selästä... " Pyysin pojalta joka näytti juuri niin toimettomalta että voisi suostua auttaakkin kun muita tallityttöjä ei näkynyt. Poika katsoi minua hyvin hölmistyneenä. "Nostaa mitä? Enhän mä herranjumala voi kannatella noita tolppia koko päivää kun sä loikit tolla heposella niitä, mulla on tässä vähän muutakin..." Poika vastasi hieman vältellen. "Ei sun nyt niitä tarttekkaan kannatella, kunhan nostat noita kannattimia muutaman kymmenen senttiä ylöspäin niin sekin auttais... " Tuhahdin pojalle joka edelleen seisoi hölmistyneenä kentän laidalla kädet taskuissa. "Oukei, anything for you my lady...." Poika lopulta vastasi hiukan tympääntyneenä, mutta pujahti aidanali kentälle ja käveli esteiden luokse. Siihen hän pysähtyi ja jäi tuijottamaan tolppien varassa keikkuvia puomeja. "Siis mun piti tehdä mitä?" Punapää tiedusteli hiuksiaan haroen. "Vedä niitä kannattimia ylöspäin, siihen 80 cm kohdalle ", neuvoin poikaa joka edelleen näytti hyvin eksyneeltä. Poika sai kuitenkin puomit molemmista ylös ja lähti sitten lampsimaan takaisin kentän reunaa kohti. "Kiitti paljon!" Huikkasin pojalle joka heilautti vain kättään tuhahtaen ja hävisi päätallin suuntaan. "Ihme hiippari, mitähän asiaa silläkin oli täällä..." Mutisin itsekseni ja jatkoin sitten Taigan kanssa treeniä. Poni hienosti ja hallitusti esteet muutamaan kertaan ja sitten tein lopuksi muutamia vastalaukka-harjoituksia - tällä kertaa paremmalla lopputuloksella.

Treenin jälkeen kävin pesemässä hikisen ratsuni ja ojensin sen Anthonin hoiviin sitten. Oma suuntani oli taas kohti kirjastoa. Syvään huokaisten pörrötin vielä Taigan paksua otsatukkaa ja lähdin sitten lampsimaan parkkipaikkaa kohden. Kaivaessani ajatuksissani autonavaimia olin kävellä päin tätä mystistä punapäätä. Poika taisi hämmentyä yhtä paljon kuin minäkin, ja ohitimme toisemme vain punahtunein naamoin nyökäten kumpikin toisillemme. Nopesti kipitin autolleni ja hyppäsin kyytiin. Huomasin pihasta pois kaasuttaessani että poika seisoi edelleen parkkipaikalla, tupakka rennosti toisesta suupielestä roikkuen ja virnisti minulle ohittaessani tämän. Punastuneena lähdin kiireenvilkkaa ajamaan kirjastoa kohden.


Kevät 2 -merkki suoritettu keväisestä hoitomerkinnastä:

~Anne

[wear]

29.7.13 maanantai - Pitkä kuuma kesä !

Siellähän se lihava ponini makoileekin, tuhahtelin kun bongasin Taigan hiirakon karvapeitteen laitumen toiselta reunalta, pitkien heinien seasta. Tamma otti rennosti aurinkoa heinikossa köllötellen. Kyllä näkyy että toinen on täysin kesälomalla vieläkin.. Poni oli päässyt nautiskelemaan oikein lokoisasta kesästä oikeastaan vaan lomaillen. Itse olin saapunut pari viikkoa sitten kuukauden kestäneeltä interraililta, eikä kesään ollut juurikaan mahtunut heppailua.

Pujahdin laitumen aidan alta toiselle puolelle ja ryhdyin huhuilemaan poneja. Sikke, Pella ja Venna toljottivat minua hölmistyneinä eivätkä tehneet elettäkään liikkuakseen minun suuntaani. Taiga ei ollut varmaan edes herännyt huuteluihini, koska sen verran paljon tamma säpsähti kun olin päässyt jo kymmenen metrin päähän siitä ja kutsuin ponia nimeltä. Taiga ponnahti nopeasti jaloilleen ja vielä vähän unenpöpperöisenä asteli muutaman askeleen lähemmäs. Hämmentyneenä Taiga nuuhki käsiäni ja uteliaana työnsi turpaansa taskuilleni. Ikäväkseen poni kuitenkin joutui pettymään, ei tällä kertaa herkkuja sille. Silittelin hetken Taigan kaulaa ja kävin ponin jalat läpi haavojen tai hiertymien varalta. Tamma oli kuitenkin kaikin puolin kunnossa, mitä nyt lihonut taas hiukan lisää. "Pitää muistaakkin huikata Annelle ja Jaakolle että sulle ei kyllä saa antaa enää yhtään mitään, mahas alkaa paisua silmissä.." Rupattelin ponille ja lähdin samalla kävelemään portille. Taiga tiesi että pääsisi seurassani karsinaansa (jossa tietenkin oletti odottavan ruokaa)ja tämä lähti kiireellä seuraamaan minua portille. Nappasin aidalla roikkuvan riimun ja pujotin sen tamman päähän. Kiltisti poni tepsutti vieressäni aitalle.

Karsinaan päästyämme Taiga kiersi sen muutamaan kertaan turpa maata viistäen kuin etsien jotain. Se myös tarkasti ainakin kolmesti ruokakipponsa mutta joutui pettymään. Ei sieltäkään löytynyt mitään. Poni luovutti pian ruoan metsästyksen suhteen.
Harjasin Taigan huolellisesti, vaikka poni kovin puhdas olikin. Selvitin sen hännän ja harjan ja tein vielä pienen letin ponin häntään. Kietaisin punaisen rusetin koristeeksi ja sitten olikin valmista. Poni oli suittu ja puhtoinen. Hymyillen tarkastelin työni tulosta. "Heippa Wear mä ajattelinki että se oot sinä ! " Pipsa huikkasi Taigan boksin ulkopuolelta. "Joo täällähän mä, ihana olla Seppeleessä pitkästä aikaa", vastasin tytölle joka jäi hetkeksi rapsuttelemaan Taigaa ja vaihdoimme uusimmat tallijuorut. Sekä hevoset että porukka oli vaihtunut yllättävänkin paljon pelkästään nyt kesän aikana. Pipsan päästyä kuulumisten päivittämisen loppuun olin jo aivan sekaisin kaikista uusista nimistä ja ihmisistä ja elukoista. Muutama tuttu hoitaja oli kerennyt lopettaakkin tallitouhut minun poissaoloaikanani. "Mä oon tainnu olla ihan liian kauan poissa, ihmiset vaihtuu aika tiuhaan nykyään" huokaisin Pipsalle. "Onneks mä en lähe kulumallakaan täältä" , tyttö vastasi silmää vinkaten ja hihitimme molemmat. Niimpä, me taisimme olla aika jumissa tässä paikassa. Ja ei haitannut yhtään.

Saimme päähänpiston kokeilla kärryjä Taigan perään pitkästä aikaa. Siitä taisi olla ainakin vuosi- jos ei toinenkin kun tammalla oli ne viimeksi ollu perässä mutta toivoimme tamman vielä muistavan jutun juonen. Pipsa valjasti Taigan (kun ensin olimme juosseet ympäri Seppeleen vintin ja varastot etsien sopivan kokoisia valjaita. Löytyiväthän ne viimein- varaston perältä pölyn ja lian peitosta) ja minä kipaisin kysymässä Jaakolta mistä kärryt löytyisi ja jos niitä saisi lainata. Puolen tunnin päästä seisoimmekin Taigan vierellä pihamaalla ja valmiina lähtöön. Pihalle oli kerääntynyt innostuneita pikku tallityttöjä seuraamaan touhujamme. He katselivat meitä muutaman metrin päästä uteliaina. Hyppäsimme Pipsan kanssa kyytiin ja innokas Taiga lähti heti jolkottelemaan pihaa pitkin. Ponin pää oli korkealla ja korvat tiukasti höröllä. Se taisi tykätä vaihtelusta. Ensin tamma toki vähän arasti kärryjä perässään ja otti muutamat sivustepit mutta asettui nopeasti. Ohjasimme ponin pihatietä pitkin hiekkatielle .
Kävelimme kuoppaista hiekkatietä kilometrin matkan ja pääsimme sitten vanhalle kärrytielle, joka kiemurteli pellon viertä metsän reunassa. Siellä ei tarvinnut pelätä muuta liikennettä ja siirsimme Taigan raville. Poni lähti innokkaasti harppomaan eteenpäin. Kuuma aurinko porotti korkealta taivaalta ja pieni lämmin tuuli puhalsi vasten kasvoja meidän pyyhältäessä soratietä pitkin. Taiga nautti ja niin mekin Pipsan kanssa. Ihana pitkä kuuma kesä !

[Anne]

Tunnelmia yleisleiriltä



Maastoreissulla sade yllätti kotiinpaluumatkalla. Taigastakin kuoriutui oikea liitokavio!

Spessu Emmylle ja Anthonille!

[Akku]

Tutustuin tammaan tarhassa rapsutellen ja kuvaillen.
1hm

(ja köhköh, lumitilanne ei kai ole ihan tollanen eikä sää noin kirkas, mutta muutaman päivän vanha kuva..)

[Akku]

Köpsöttelemässä maastossa jatkotunnin jälkeen.
Toinen

//mittasuhteet -.-

[Akku]

RATSASTUS

- Ai Taigalla onki vapaapäivä, tuumin itsekseni seistessäni tuntitaulukon edessä. Kello oli vasta 13:30, joten ehtisin ratsastamaan maneesissa ennen tunteja. Otin varusteet mukaan ja lähdin aitalle. Laskin varusteet väliseinälle, ja lähdin hakemaan Taigaa tarhasta. Tamma seisoskeli portin läheisyydessä Vennan kanssa.
- Moii, sanoin Taigalle ja otin sen kiinni. Huitaisin Vennan kauemmaksi.
- Taiga sä pääsisit kyllä ylimmän langan ali, mutta en aijo opettaa sua huonoille tavoille, naurahdin hieman ja suljin portin perässäni. Reippaasti talutin Taigan boxiin ja aloin harjaamaan sitä. Poni olikin kasvattanut kunnon talvikarvan, ja jos sitä olisi ruvennut kunnolla puunaamaan, olisi koko ratsastusaika mennyt siihen. Ratsastuksen jälkeen sitten kunnon harjaus. Putsasin kaviot ja ryhdyin varustamaan tammaa. Satulavyön kanssa oli ongelma, piti varoa ettei tamman masukarvat jäisi soljen väliin. Vedin sitten itsellenikin kypärän päähän ja lähdin kohti maneesia.
Nostin Taigan jalustimet alas ja nousin selkään. Olin rajannut maneesista puolet, ja laittanut muutaman tötsän ja puomin keskelle.
Otin ohjat tuntumalle ja painoin pohkeilla tamman kylkiä. Se valpastui, huiskautti häntäänsä ja alkoi ravata. Koko maneesia käyttäen otin kierroksen ravia ja suuntasin käynnissä tötsiä ja puomeja kohti. Asetin Taigaa pujotellessamme tötsiä. Poni oli sitä vastaan, ja heitteli päätään.
- No niin Taiga, maiskautin ponille ja käänsin sen puomeille. Otin kahden puomin väliin pysähdyksen. Taiga peruutteli ja kiemurteli.
- Hei poni tullaas uusiks, sanoin ja ratsastin puomin yli. Ravasin ensimmäisen puomin luo ja vähän ennen sitä himmasin vauhtia. Sain kuin sainkin ponitamman pysähtymään puomejen väliin.
- Hyväää, taputin tamman kaulaa ja lähdin ravaamaan uralle. Poni kiihdytti vauhtia koko ajan ja aloin koittaa pysäyttää sitä.
- Heiheiheeei, sanoin ja istuin satulaan nojaten taakse. Taiga heilautti päätään ja lähti ravaamaan puomejen suuntaan. Käänsin sen takaisin uralle, ja ilmaa potkaisten poni vaihtoi laukalle.
- Seeeis! pysäytin ponia joka veti ravin ja laukan välimuotoa. Käänsin tamman ympyrälle, ja sen oli pian pakko siirtyä käyntiin. Ohjasin sen takaisin uralle ja seuraavan pitkän sivun alussa nostin laukan. Nyt se ei olisikaan enää ollut mieluinen askellaji, vaan tamma ravasi koko sivun kiitoravia pää kohti taivasta. Tein ympyrän ja otin reipasta ravia.
- Laukka! annoin laukka-avut ja niin Taiga nosti ponimaisen laukan. Laukkasin seuraavalle pitkälle sivulle asti.
- Hyvä poni, kehuin ja annoin löysempää ohjaa tammalle.

Ehdin tulla tehtävän vielä kaksi kertaa läpi, ja onnistuihan se aika hyvin. Otin vielä pääty-ympyrällä laukkaa molempiin suuntiin ja ravia jonkin aikaa. Sitten keräsin tötsät ja puomit sivumpaan ja ratsasin ulos. Menin kentälle, jossa treenasivat Sikke ja Kirsikka.
- Voinko mä tulla tähän käveleen loppukäynnit? kysyin.
- Joo, voitte tulla, Kimi nyökkäsi. Avasin ja suljin portit ratsailta. Taiga tökki turvallaan maata kävellen uran sisäpuolella. Juttelin Kirsikan kanssa loppukäyntien ajan.
- En ois kyllä itekkään uskonu hetki sitten, että vaihtaisin 160 cm suokin 20 centtiä pienempään risteytysponiin, virnistin. – Mutta toistaseks en oo katunu. Hienoo että Huijarikin sai uuden hoitajan.
Otin varusteet pois ponilta ja vein ne suoraan varustehuoneeseen. Palatessani junnu estetunnille tuleva tyttö seisoi Taigan boxin luona.
- Moi, ketä sä etit? kysyin noin 11-vuotiaata tytöltä.
- Pellaa, hän vastasi.
- Okei, se on varmaan tarhassa. Tiiäksä onko joku tulossa auttaan sua sen kans? kysyin.
- Joo, Pellan hoitaja tulee pian, hän kertoi.
- Okei, vastasin hymyillen ja pujahdin Taigan luokse. Aloin harjaamaan tammaa kumisualla painavin, pyörivin vedoin. Kevät teki tuloaan, harjaan jäi reilusti Tagan karvaa. Pian aittatallin karsina numero ykkösen lattialla oli karvakasoja ympäriinsä. Ponitamma hapuili niitä turvallaan. Istahdin seinää vasten ja otin Taigan pään syliini.
- Meistä tulee vielä parhaat kaverit, sanoin. Todella toivoin sitä. Syksy oli vienyt voimani täysin. Olin käynyt anoreksian partaalla, ja menettänyt lähes kaikki harvat kaverini. Olin taas ystävystynyt heidän, ja muidenkin, kanssa, mutta silti. En päästänytkään ketä tahansa lähelleni.

Harjasin ilmeisesti tunnin ajan Taigaa ajatuksissani, kyyneleet poskilla. Tämä oli muuttumisen aika. Kaikki muuttuu aikanaan. Nyt oli ollut minun aikani muuttua, ja jatkoin muuttumistani.
-Mennäänkö ponski? kysyin hymyillen hieman ja lähdin taluttamaan Taigaa ulos.

-Moi beibiis, olen selkä! ilmoitin istuessani oleskeluhuoneen sohvalle napaten Inkerin nenän edestä uusimman Hevosurheilu-lehden.

- Sorry, virnistin Inkerille joka jäi katsomaan suu auki.

- No okeiokei, tää on tylsä lehti, virnistin ja tiputin lehden takaisin Inkerille.

Istuin jonkin aikaa oleskeluhuonessa muiden kanssa, kunnes lähdin käymään Taigaa katsomassa. Hain kamppeeni ja lähdin kävelemään hiljalleen kotiin kuulokkeet korvilla.

kolmas

[Akku]

PIKKU TUNTIHEPPA

Jos Taiga ei olisi kahdella tunnilla tänään, olisin vääntänyt kunnon koulutreenin. Toisaalta niin olisi hyvä. Torstaina ehkä sitten, ja viikonlopulle olin kaavaillut maastoa ja harjailua. Hakiessani tammaa tarhasta päätin mennä auttamaan ainakin alkeistunnille – Taiga oli vastahakoinen taluttaessani sitä portista ulos, ja sulkiessani sitä ponitamma oli valmiina lähtemään.
”Taiga!” naurahdin tammalle ja otin lähempää riimua kiinni. Tamma pysähteli joka väliin, esimerkiksi katsomaan maneesiin kipittäviä miniponeja tai heppatarhassa ravaavaa Eelaa ja Lailaa. Yhden kerran Taiga päätti, että olisi mukavampaa mennä takaisin tarhaan syömään Kasperin juuri sinne viemiä heiniä. Tamma oli jo kääntymäisillään ympäri.
”Ei poni, kun nyt mennään”, sanoin ja käänsin Taigan turvan aittaa kohti. Se pärskähti ja tyytyi kävelemään vierelläni aittaan. Hain varusteet, ja Kasper lupautuikin tuomaan heinät karsinaan. Taigan ratsastaja löysi tiensä aitalle pian, ja rupesimme harjaamaan Taigaa. Päätin varmuuden vuoksi sitoa ponin, jolle oli känkkäränkkä tullut vierailulle. Jo ennen kuin tyttö oli tullut, Taiga oli vaikuttanut tympääntyneeltä tunnille joutumisesta, ja kierrellyt karsinassa.
”Mä voin putsata kaviot”, tarjouduin. Taiga oli todella haastavalla päällä. Sain itsekin vaivoin puhdistettua pikkuhepan kaviot. Varusteet sain laitettua ilman suurempia ongelmia. Lähdimme maneesiin. Hoitajista tunnilla oli auttamassa Nadja ja Jenny, sekä Windin hoitaja jonka nimeä en saanut päähäni millään. Emmykin tuli pian maneesiin. Anne auttoi tytön selkään ja lähdin taluttamaan Taigaa. Se oli ainakin alkuun laiska.
”Ja pitkät sivut kevennettyä ravia!” Anne ohjeisti. ”Tarkistakaa ensin satulavyöt”.
Taigan satulavyö oli tarpeeksi kireällä, joten pääsimme ravaamaan jo heti seuraavan kulman jälkeen. Tai no, ravaamaan ja ravaamaan. Tyttö, joka oli kertonut nimekseen Sara sai hoputtaa Taigaa minkä jaksoi, ja minäkin yritin maiskuttaa ja kannustaa ponia liikkeelle. Se tuntui nauttivan meidän kiusaamisesta. Lopulta Anne toi raipan, ja pelkästään sen näkeminen sai Taigan liikkeelle.

”Hieno Taiga!” kehuin ponia tunnin päätteeksi. Kun se oli lämmennyt oli kaasukin löytynyt. Taiga oli kulkenut omalla moottorilla ja reippaasti koko lopputunnin, ja voltitkin oli sujunut. Hyvillä mielin jätin Taigan seuraavalle tuntilaiselle.

Menin oleskeluhuoneeseen istumaan, ja sinne oli tiensä löytänyt myös Nadja ja Clara, ja pian seuraan liittyi Brittakin.
”Taiga on ihan mahtava”, hymyilin. ”Mutta nyt mä taidan kirjata ylös tavotteita” jatkoin ja otin vihostani sivun. Pöydältä löytyi Stabilo-kynä, ja nopea testaus kertoi sen toimivan.

Sain listan tehtyä ja menin katsomaan jatkotuntia, jolla otettiin jo viimeisiä askeleita. Kaartoon mennessä kävelin ratsukon luo, ja tarjouduin auttamaan. Talutimme Taigan boxiin, ja yhdessä otimme varusteet pois ja harjasimme Taigan. Tyttö lähti samantien kotiin tai minne menikään, joten jäin Taigan kanssa kaksin.
"No niin tamma, taidat vielä joutua hetkeks tarhaileen", hymyilin rapsuttaen tamman päätä. Nyt se sitten ei enää halunnut ulos.
"Hassu poni, ensi et halu pois tarhasta ja nyt et halu tarhaan" virnistin. "Mennään nyt vaan".

Sry loppu, kirjotin loput puhelimella. :/

[Akku]

TAIGA NAUTTII❤️

Rapsutushetki.

[Akku]

Nopea ulkonakäynti Jumpsuitilla riitti varmistamaan sen, ettei se riittäisi tallivaatteiksi – vielä. Hoputin koirat sisälle ja nappasin pöydältä banaanin ja puolenlitran Pepsi Max-pullon. Vaihdoin vaatteet nopeasti paksumpiin ja otin kaikki tallitavarani mukaan, ne olivat olleet pesussa kotona. Ulos astuessani katselin veljeni mopoautoa, vielä vajaa kaksi vuotta ja pääsisin sillä tallille. Nyt jouduin kävelemään kiireisesti bussipysäkille, sillä viimeinen koulukyyti menisi ohitse 15 minuutin päästä, ja ainoastaan sillä pääsisin tallille.
Olin paria minuuttia ennen bussin tuloa pysäkillä. Kun pysäkille astui naapurin jätkä, kipitin minä sisään. Bussin puolessa välissä istui tutunnäköinen tyttö.
”Saaks tähän tulla?” kysyin osoittaen paikkaa. Tyttö nyökkäsi hymyillen vastaukseksi.
”Sä oot Pihla, jos oiken muistan?” aloitin keskustelun.
”Joo” hän vastasi.
”Mä oon Akku, ooks sä Sebeen tulos?” kysyin. Juttelimme jotain pientä koko 35minuutin matkan. Bussi kiersi oudosta paikkaa, joten matka oli paljon pidempi kuin yleensä.
”Taiga menee tänään alkeis- ja jatkotunnilla” tuumasin katsoen kännykkääni. Olin fiksuna tyttönä ottanut tuntitaulukosta kuvan, ja näin tieto olisi helposti saatavilla.
”Pellalla on vapaa” Pihla kertoi. Vihdoin olimme Seppeleessä. Lähdimme yhdessä hakemaan poneja, onhan ne kuitenkin molemmat aitan asukkeja.

Harjailin Taigaa ajatuksissani.
”Haloooo! Maa kutsuu!” sai mut herään syvistä ajatuksistani. Roberthan se aitan oven edellä tyrkytti alkeistuntilaista luokseni. ”Niin että neiti on hyvä ja ottaa tän pienemmän neidin sinne, mä palaan Vennaa harjaan.” Avasin karsinan oven häkellyksissäni siitä, miten kerrankin joku oli yllättänyt mut ajatuksista noin täydellisesti. Taiga ketteränä tammana livahti karsinasta pihalle.
”Odota sä tässä” sanoin tytölle joka katsoi harjat kädessä kummastellen mua ja Taigaa.
”Robert!” huikkasin. ”Ota se kiinni!” käskin poikaa jonka takana Taiga kipitti. Nopeasti Robert oli napannut tamman kiinni. Lähdin nopeasti hakemaan ponia.
”Sori”, sönkötin hiljaa. ”En mä oikeesti oo näin… hajamielinen”, sanoin katsellen ujosti katsellen maata jota potkin kengän kärjelläni.
”Juu, ei mitään”, tämä nyökkäsi. ”Jos nyt kuitenki palaisit laittaan sitä kuntoon tuntia varten, joka ihan näin by the way alkaa about viidentoista minuutin päästä”
Talutin tytön kanssa Taigan maneesiin, ja ehdimmekin ihan hyvissä ajoin. Hoidokkejaan maneesiin oli tuonut jo Clara, Loviisa ja pian Robertkin tuli Vennan kanssa. ”Älä sano mitään, älä sano mitään, älä sano mitään tai mä vajoon maan alle” ajattelin. Voi hitto, päästää nyt poni karkuun alkeistuntilaisen silmien alla. Tyhmä minä. Anne pyysi määräsi meidät jäämään maneesiin varmuuden vuoksi. Säädin jalustimet sopiviksi ja istuin katsomoon Claran ja Loviisan seuraksi. Aluksi kuuntelin juttelua ja osallistuinkin siihen.
”Sä oot rakastunut”, joku sanoi yht’äkkiä. Jason. Toden totta, hevoset oli suurimmaksi osaksi vaihtunut ja Claran tilalle oli tullut Jason.
”Mmm..” mumisin. ”Eiku häh?” havahduin vasta.
”Niin että sä oot rakastunu”, Jason toisti heilutellen jalkojaan. ”Ja myönsit jo!”
”En oo…” sönkötin ja kaivoin huulirasvan taskusta.
”Kuka on se viaton uhri?” tuo jatkoi.
”Ei kukaan. Ja hei kiltti, älä suututa mua”, pyysin vääntäen huulirasvan tuubista ja levittäen sitä huulille.
”Tunnenks mä sen? Onko se Robert? Vai Jesse? Vai Eetu? Vai Dani? Ei. Sehän olen mä”, Jason jatkoi.
”Ei kukaan niistä, ei kukaan muukaan”, vastasin ja nousin lähteäkseni kauemmaks, saadakseni olla yksin.
”Noni nyt se sitte suuttu”, Jason totesi kuviota seuranneelle Loviisalle.
”En mä suuttunu, mä halun vaan olla yksin”, hymyilin Jasonille.

Istuin jonkin aikaa hiljaa ajatuksissani. En jaksanut enää katsoa tuntia kylmässä maneesissa vaan lähdin talliin. Nousin ylös ja kävelin oleskeluhuoneeseen. Jäin istumaan sohvalle. Pöydän vieressä istui Emmy kännykkäänsä selaten.
”Moi”, tervehdin hiljaa. Hän moikkasi vastaukseksi ja alkoi jutella. Vastailin lyhyesti hänen kysymyksiinsä.
”Onks sul joku?” hän kysyi hetken päästä yllättäen.
”E-eei, kuinni?” vastasin vetäen hymyä suupielilleni.
”Noku sä oot jotenki hiljanen”, hän vastasi.
”Varmaan kuume nousemas”, vastasin jatkaen: ”Pitää vaan oottaa eka Taiga tunnilta ja laittaa se pois”
Emmy nyökkäsi. Otin laukustani limsapullon ja aukaisin sen. Join siitä pitkän hörpyn ja katsoin kelloa. Vielä nelisenkymmentä minuuttia. Jeah. Menin WhatsAppiin ja katsoin viesteistä viimeisimpiä. Menin Sebe-ryhmään ja naputtelin viestiä sinne. ”Kukaan tulos tallille?(:” ei vastausta hetkeen. Aloin tylsyyksissäni pelata FlappyBirdiä, mutten jaksanut sitä kauaa. Avasin Spotifyn ja laitoin soittolistani satunnaistoistolle. Jos eräs tietty biisi tulisi, itku olisi taattu kuten aina sen kuullessani. Sille ei ollut erityistä syytä, se vaan sattui olemaan sellanen itkubiisi, vaikkei sellaiseksi oltu tarkoitettukaan. Vaihdoin YouTuben puolelle n
”Sä tulit!” hihkaisin ja hyppäsin ylös sohvalta. Halasin Inkeriä innosta tihkuen. Sen jos jonkun seura olisi suotavaa nyt.
”Ööö.. joo?” hän naurahti kummastellen.
”Noku mulla on ollu himotylsää, meinasin just alottaa kuperkeikkailun tos lattialla.. Okei olis tuol ainaki Jason joka luulee mun olevan rakastunu jaja, mut en mä oo jaksanu tehä mitään..” rupesin selittämään suu vaahdoten.
”Okeeei..” Inksu nyökkäsi. ”Siirin varusteet kaipaa kyl puhdistusta, joten meen hoitaan sen homman, tuuks seuraks?”
”Joo, mut jossai vaihees käyn kattoos tarviiks Taigan ratsastaja helppii tunnin jälkee”, nyökkäsin ja otin pullon lattialta.

Elli kilttinä orjuutti meitä sen verran, että saimme putsata jotkut valjaat.
”Hei eikös Taitsallaki oo ajettu? Jos vaikka voitais joskus kokeilla Inkerin kaa?” kysyin Elliltä.
”Nojoo, kyyllähän sillä on ajettukki.. Muttei enää pitkiin aikoihin mun tietääkseni. Kokeilkaa vaikka ilman kärryjä ensi joku päivä”, hän ehdotti.
”Nii Inkku, silloin me joskus ajettiin Sirpallaki, ni kai sun päästävä Taiganki ohjaksiin”, virnistin ystävälleni.
”Mut mäpä haenkin nyt sen ponineitosen tunnilta”, sanoin ja nousin lähteäkseni maneesiin.

Autoin varusteet ponilta ja kannoin ne satulahuoneeseen.
”Mäki putsaan nää nopeesti, ihan tosta päältä vaan”, ilmotin. Sainkin nopeasti varusteet suurpiirteisesti siisteiksi.
”Mennäänkö taluttaan pondeja vaikka kentälle, vai onks sul suunnitelmii?” Inkeri ehdotti.
”Joo, voishan sitä hetkeks tulla Taiganki kaa. Se oli kyl kahdella tunnilla, mut se alkeistunti ei ainakaa ollu rankka, kun ne meni ekaa kertaa ilman avustajaa, eikä toisellakaan oltu tehty kummempia”, suostuin. Inkerin kanssa hain Siirin ja menin harjaamaan Taigaa siksi aikaa, että Inkerikin saisi pikkuponin puunattua.

Pian pääsimme kentälle ja talutimme ponitammoja muutaman kierroksen. Taiga pyrki piehtaroimaan, joten päästin sen irti, samoinb Inkeri Siirin. Siiri otti pari raviaskelta, mutta pysähtyi sekin piehtaroimaan. Kentällä oli pian lumen ja hiekan sekaisia piehtarointijälkiä. Annoimme tammojen kulkea vapaasti, ei ne itseään turhaa rasittaneet. Jonkin ajan kuluttua otimme ne kiinni ja menimme pois kentältä. Talutimme suoraan molemmat tarhaan.
”Kaks hassua pikkutammaa”, hymyilin kun kilvan ponit ravasivat heinäkasalle. Kävelin hymyillen takaisin oleskeluhuoneeseen. Äskeinen surkea mielialani oli poissa. Siitä saattoi syyttää vain Taigaa, Siiriä ja eniten Inkeriä.

6hm T&A