|
Post by Sastu on Jul 14, 2008 19:33:23 GMT 2
I like dance whit this boy...
Tanssin Seppeleen pihaan, kevein askelin. Ja vihdoin, kun pääsin tallille, mieleni teki pussata maata jalkojeni alla. En kuitenkaan sitä tehnyt, ties vaikka olisivat lähettäneet mielisairaalaan. Silmäni loistivat, kun havaitsin kummatkin hoitsuni. Kävelin rivakasti kummankin luo rapsuttelemaan. Ja sitten menin tappelemaan talikon kanssa. Tosin tänään olisin voinut hoitaa kaikki Seppeleen karsinat, koska olin loistavalla tuulella. Hymyni yltyi korviin asti, ja hyräilyni kuului varmaan talliin, kun putsasin kuppeja sekä karsinaa muutenkin. Siirryin tallihommasta toiseen, jutellen muille tallilla oleskelijoille.
-Heippa poika, sanoin iloisesti orille, jonka olin pyydystänyt kiinni. Rapsutin sen otsaa, vaikka ori itse oli sitä mieltä, että seisominen riitti. Talutin Rensun puomille, kun siinä ei ollut muita. Rensu näytti taas arvonsa, ja sen myös kuuli. Eräät ratsastajat pitelivät korviaan, kun Rensun ilmoitushuuto kaikui pihalla. Sidoin orin puomiin ja hain harjapakin. Rensun jalat näyttivät kauheilta, täynnä mutaa ja hiekkaa. Hankasin niitä hiki hatussa, kunnes viimeinenkin paakku ja hiekanmuru olivat poissa. Rensu piti päätään ylhäällä koko ajan, ja vilkuili tekemisiäni aina välillä. Seisoi sentään paikoillaan, onneksi. Sain karvan kiiltämään, kaviot puhtaiksi, joten vuorossa oli harjan ja hännän selvittely. Se sujui kuin tanssi, vaikkakin Rensu pani vähän kapuloita rattaisiin.
-Noniin, otas ne kuolaimet nyt! kehotin Rensua, joka piti hampaat visusti yhdessä. Laitoin sormeni hammaslomaan, ja kutitin, niin johan aukesi! -Hyvä poika. Näpersin vielä suitsien kanssa, kunnes ohjasin Rensun tallipihalta maastopolulle. Rensu oli täynnä intoa, musta nyt puhumattakaan. Kävelimme aluksi rivakasti, kunnes otimme rennomman meiningin. Käärin hupparini hihat ja rats. housujen lahkeet. -Aika kuuma sää, eiks vaan? kysyin Rensulta, joka näytti siltä, kun olisi sanonut; "Jatketaanko jo?!" Jatkoimme leppoisasti. Tai no, minä kävelin leppoisasti korkea-askelinen orinkoltiainen vierelläni tempoen.
Yhtäkkiä kovensin vauhtiani, ja Rensu huomasi sen. Loppujen lopuksi hölkkäsin Rensun ravatessa häntä pystyssä vierelläni. Minulla oli superhauskaa Rensun kanssa, sen kuuli kikatuksistani. Ei Rensullakaan varmaan hullumpaa ollut, sillä sen silmät loistivat upeasti. -Rensu hidasta! puhahdin hengästyneenä. Olimme ravanneet vaikka kuinka kauan, ja nyt Rensu halusi vain jatkaa. Lopulta se pysähtyi puhaltaen innosta. Nojasin sitä vasten auringon paistaessa puiden lomasta. Ajantajuni katosi. Olisin halunnut olla siinä ikuisuuden. -Tuu, jatketaan matkaa, sanoin Rensulle hetken päästä, ja niin matkamme jatkui.
Tallipiha oli täynnä väkeä, ja havaitsin Rensussa hermostuneisuuden merkkejä, joten vein sen suoraan tarhaan. -Oliks hauskaa? Rensu puhalsi kämmenelleni hermostuneena. Otin siltä suitset pois, taputin, ja pian ori kirmasikin vapaana. Pesin suitsista kuolaimet, ja vein paikoilleen. Palautin harjapakinkin paikoilleen, ja menin auttamaan aloittelijoita.
|
|
|
Post by Sastu on Jul 15, 2008 7:30:49 GMT 2
|
|
|
Post by Sastu on Jul 15, 2008 11:50:51 GMT 2
Oona! Olisiko mahdollista, että voisin ratsastaa Rensulla huomenna, eli keskiviikkona 16.7.-08 tai torstaina 17.7.-08. Jos ratsastaisin keskiviikkona, tulisi tarina, jos torstaina, niin kuva. Ratsastaisin itsenäisesti. Ilmoitteles tänne tai lähetä yksäriä.
|
|
|
Post by Reega on Jul 15, 2008 15:43:34 GMT 2
Juu, senkus ratsastat Lämmittele ensin kunnolla vaikka kentällä, ja sitten pitkä maastolenkki jonka jälkeen voit ehkä hieman hypätä jos haluat, tai mennä puomeja tai treenata hieman koulua miten vaan, mutta miel. maneesissa kuitenkin. Ja orikuolaimet suuhun ja meksikolainen turpahihna jota tottelee houmattavasti paremmin kuin turparemmitöntä... Ja martingaali+rintaremmi, satula kunnolla selkään ettei käy mitään. Ja pintelit etusiin ja hivutussuojat takasiin, ja ette sitten oikaise minkään lätäkköjen läpi, varo jalkojen kastumista, sillä Rensulla on vielä hieman auki oleva haava oikeassa etujalassa... Tarkista kengät että ne ovat kunnolla paikoillaan ratsastuksen jälkeen ja jos Rensu rupeaa yrittämään jotain teppuja kuten säntäilyä tai se alkaa vauhkoontua niin sitten oikaise sitä hieman vaikka raipalla... Huolehdinkohan liikaa? Nojaa, keskiviikko käy, haluan kuulla taas ihania tarinoitasi ^_^
|
|
|
Post by Sastu on Jul 15, 2008 19:15:59 GMT 2
Voisin vaikka kokeilla hyppäämistä Rensulla, kun näyttää niin kivalt esteil, ja sit ehk viel vähän väkertää jtn koululiikkeitä.. Parempi huolehtia liikaa kuin liian vähän. Kiitosta kehuista.
|
|
|
Post by Sastu on Jul 16, 2008 9:00:21 GMT 2
Monitoimiratsastus
Harjailin Rensua puomilla hyräillen. Olin kysynyt Oonalta luvan ratsastaa Rensulla, ja sainkin kuin sainkin luvan. Tosin sain jonkunnäköisiä ohjeita, mitä kaikkea minun pitää laittaa Rensulle ja sellattis. -Tänää mennäänki paljon eri lajeja! sanoin Rensulle, joka oli kiinnostunut kaikista kamoista, mitä laittaisin sen päälle, sillä olin hakenut ne valmiiksi. Putsasin kaviot ja tarkistin kunnolla että kengät on hyvin paikallaan. Kyllä ne olikin, ja hyvin laitettuina. Selvitin vielä harjan ja häntää, kunnes aloin kääriä pinteleitä etusiin. Rensu pöyhensi tukkaani minkä kerkesi, kunnes lopetti siihen, kun Pipsa talutti Pampulan ulos. Laitoin takasiin hivutussuojat, ja katsoin vielä Rensun haavaa. Hyvältä näytti, joten laitoin kypärän päähäni, ja aloin suitsia Rensua.
Hetken päästä ponnistin jo Rensun selkään kentällä. Raippa minulla oli varmuuden varalta. Säädin jalustimet sopivalle korkeudelle ja kiristin vielä vyötä, kunnes Rensu tallusteli leppoisasti uralla pitkin ohjin. Onnekseni kentällä ei ollut muita. Otin ohjat, ja Rensu siirtyi raviin. -Ehei, mennään me vielä käyntiä! sanoin, ja siirsin Rensun takaisin käyntiin. Tein paljon taivutuksia, ja uralla pohkeenväistöä. Rensu oli malttamaton, ja muutenkin tuntui levottomalta. Tein kumpaankin suuntaan käyntitehtäviä, kunnes siirsin Rensun raviin. Se oli tahmea, joten pidin kunnon tempoa yllä, samalla kun kiemurtelimme kentällä kaikenlaisia kiekuroita. Annoin Rensulle koko ajan tehtävää, ettei se kyllästyisi ja alkaisi temppuilla. Teimme ravissa etuosakäännöksen, joka sujui kiikunkaakun. Jatkoin tähän suuntaan vielä, ja Rensu alkoi jo vähän hidastella, mutta päättäväisyydellä sain sen pysymään reippaassa ravissa, tosin pari protestipukkia tuli, ja vähän yritti pomppia.
Siirsin Rensun käyntiin, kävelimme hetken, ja kehuin. Päätin ottaa parit nostot kumpaankin suuntaan, ja hetken päästä otin ohjia, ravasin, valmistelin laukan, ja annoin avut. Rensu lähti ensiksi hyvää, pyöreää laukkaa, mutta sitten se kovensi vauhtia, eikä meinannut mennä pidätteet läpi. Tein ja tein pidätteitä, jatkoin vaan niiden tekemistä, kunnes se siirtyi raviin. Otin uuden noston, joka meni huomattavasti paremmin, mutta yhä Rensu yritti kiihdytellä. Laukkojen jälkeen siirsin Rensun käyntiin ja taputin kaulaa. Hetken päästä maneesin ovi aukeni, ja tuntilaisia alkoi tulla kentälle. Rensu valpastui heti, alkoi tahtia jaloillaan, ja ylpistyi. Pääsimme kuitenkin kentältä ilman kommelluksia, ja suuntasimme kohti maastopolkua käynnissä.
Kävelimme alkumatkan, kunnes näin edessämme ratsukon selkä minuun päin. Otin ravilla hänet kiinni, ja huomasin sen olevan Carkki ja Palmikko.
-Moi! Me saatiin teijät kiinni! sanoin naurahtaen, Rensun pörhistellessä.
-No ei oo ihme! Ei tää liiku yhtään mihinkään! Matelee vaan! sanoi Carkki, joka oli oikeassa. Palmikkoa ei kiinnostanut liikkuminen, vaan syöminen.
Sovimme, että liikumme yhdessä, minä Rensun kanssa johtona, ja Carkki Palmin kanssa jäljessä. Siirsin Rensun raviin, ja yllätys yllätys, sen piti taas esittää tamman läheisyydessä, joten sain kokea pukkilaukan ihanan huuman, kuten lennonkin. Lensin komeassa kaaressa tielle, ja nousin ylös. Rensu oli palannut Palmin luo, ja Carkki oli saanut sen kiinni. Nousin selkään, ja matkamme jatkui ravissa, kun sain Rensun kuriin näpäyttämällä itseäni raipalla. Rensu kuuli äänen, ja alkoi totella. Pääosin ravasimme, mutta kävelimme huonoimmat pätkät, ja yhden lyhyen laukkasimme ilman ongelmia. (nojoo, Rensu ois halunnut mennä neliä) Kun saavuimme Liekkijärvelle, huudahdin laukka, ja niin laukkasimme rantaviivaa pitkin.
Palasimme tallille, Carkki minulle "suuttuneena", kun Rensun kavioista oli lentänyt hiekkaa sen naamalle. Jatkoin suuntaani maneesille, ja ajattelin jättää hyppäämisen johonkin muuhun kertaan, kun maastossa olikin kulunut pidempään. Maneesissa jatkoin vielä laukkatyöskentelyä, mm. laukanvaihtoja, välissä kaksi raviaskelta. Kokeilin myös suoraan vaihtoja, jotka olivat vähän.. outoja, joten päätin vaihtaa ravin kautta. Verkkasin Rensun kunnolla ratsastuksen jälkeen, ja tulin alas selästä, ja kehuin Rensua mahtavaksi. Nostin jalustimet ja löysäsin vyötä.
Sitten talutin Rensun puomin luo, ja aloin hieman väsyneenä, mutta onnellisena, riisua Rensua varusteista ja hoitaa huolella laidunkuntoon. Harjasin sen kunnolla, ja tarkistin kengät, jotka olivat hyvin paikallaan. "Onneksi tein tallihommat ennen ratsastusta", ajattelin, kun katsoin Rensun laiskaa menoa tarhassa.
|
|
|
Post by Reega on Jul 17, 2008 2:11:51 GMT 2
Oli tuo ihana tarina, susta tulee vielä joku kirjailija <3 Hyvä että päätitte sittenkin mennä hieman koulua ja työstää nimenomaan tuota laukkaa, olen oikein tyytyväinen hoitajavalintaan ^_^ Ja sitten olen miettinyt niitä heppojasi Ruusukkeeseen... Olen hieman sillä kannalla että voisin ne sinne pihattoon ottaa, heti kun tämä innostukseni nyt palaapi.
|
|
|
Post by Sastu on Jul 17, 2008 8:49:23 GMT 2
Yön hevonen..
|
|
|
Post by Sastu on Jul 17, 2008 13:23:42 GMT 2
Teki kamala mieli piirtää Rensu, ja sitten piirsinkin... Eli tulin uudestaan tallille! Ei mikään huippupiirros, mutta...
|
|
|
Post by Reega on Jul 17, 2008 15:17:32 GMT 2
Oi, ihana varsinkin tuo yöhevonen Ja toisessa on kauniit ja kesäiset värit <3 Yritän tässä jotain sinusta, Rensusta, Palmista ja Carkista vääntää (siis tuosta viimeisemmästä tarinastasi) mutta saa nähdä minkälainen tästä tuleepi
|
|
|
Post by Sastu on Jul 18, 2008 8:47:00 GMT 2
Hoitajan arkea
Sade piiskasi tallin kattoa yhä lujempaa ja lujempaa.
-Onneks ollaan sisällä, totesin kaikille vintillä olijoille, joita olikin vain pari kappaletta minun lisäkseni.
-Ja mun pitää ratsastaa Bert kentällä, ku maneesi on tuntilaisten käytössä! Pipsa parahti. Pari muutakin parahti samasta syistä.
-Mut ettekö te ratsasta mielummin kentällä, kun ette ollenkaan? Wear sanoi, ja piteli päästään kiinni.
Nyökkäsimme kaikki, koska tiesimme, minkä takia Wear piti päästään kiinni; tippunut Taigalta, menny tajuttomaks, joutunu sairaalaan, ratsastuskielto...
Menin putsaamaan karsinaa Kukan kanssa, tai no, hän meni putsaamaan Sentin karsinaa. Juttelimme kaiken näköistä, omista tapaturmistamme, hevosista, noloja juttuja... Pian Kukka oli valmis Sentin karsinan kanssa, ja tuli auttamaan minua Rensun sotkuisessa karsinassa.
-Varmasti yhtä likainen on hevonenkin, Kukka sanoi ilkikurisesti.
-Hah, helppo sun on sanoo, kun oma poni on kimo ja hoitsu voikko! Mulla on vain toinen hoitsuista kimo! Naurahdin, ja Kukka ilveili takaisin.
Tein loputkin tallihommat, mutta en kuurannut kamoja, sillä Oona tulisi ratsastamaan Rensulla, ja luultavasti kamat olisivat sen jälkeen kamalassa kunnossa. Sieppasin riimunnarun toivossa, että Rensu tulisi portille. Väistellen lammikoita lähestyin tarhaa.
Toiveeni oli kuultu, vaikkakin sitä oli paranneltu; mutapaakku oli portilla! Kun Rensu näki minut, se otti ravispurtin roiskauttaen kuraa päälleni, mutta tuli sitten takaisin ja sain sen kiinni. Rensu oli täynnä energiaa, kun lähestyimme aittaa, se yritti koko ajan ohitella, pörhistellä, pärski ja silmät leiskuivat.
Pysyin sentään pystyssä, vaikka vaikeaa se oli. Päästin Rensun karsinaan vapaaksi, ja suljin alaluukun. Kipaisin hakemassa Rensun harjapakin sekä pintelit. Kun palasin takaisin, ja avasin alaluukun, Rensu meinas tulla ulos. Komensin sitä ja peruutin, niin kaikki järjestyi, ja aloin raivokkaasti harjata oria, joka oli kauttaaltaan kurassa. Pesari oli täynnä, ja siihen oli jonoa, enkä jaksanut jonottaa.
-En mä saa sua koskaan puhtaaks! Parahdin, kun yritin hinkata ja hinkata oria siistiin kuntoon.
Siistin Rensun parhaani mukaan, ja sain käyttää melkein väkivaltaa kun siistin harjaa ja häntää. Sain ne kuitenkin selvitettyä ilman, että jouhia lähtisi, ainakaan kamalasti. Kurakaviotkin sain putsattua, tosin pesin sen jälkeen käteni, ja tulin takaisin käärimään pinteleitä. Käärin ne pikaisesti, ja katsoin kännykästä kelloa. Melkein viisi. Oonan pitäisi kohta tulla...
-Moi! Kuului Oonan ääni iloisesti luukulta. Käsissään Oona kantoi satulaa ja suitsia, jotka sitten laitoimme yhdessä, jotta Oona pääsisi nopeammin ratsastamaan. Lopulta Rensu oli valmis tekemään töitä, joten Oona talutti sen kentälle. Menin heidän perässään, ja avustin Oonaa parhaani mukaan. Sitten kävelin tallin ovelle, mistä näkisi jotenkuten Oonan ratsastusta.
-Kamalan synkkä sää! Kuului tallissa useaan otteeseen.
Katsoin seinään nojaten Oonan ratsastusta, ja mietin, minkälaista tuskaa kamojen puhdistus tulisi olemaan...
|
|
|
Post by Sastu on Jul 20, 2008 16:40:54 GMT 2
|
|
|
Post by Sastu on Jul 21, 2008 14:31:57 GMT 2
Jäntevä, vahva, mutta kuitenkin niin suloinen.
Olin just tuonu herran sisään aittaan, ja olin hakemassa harjapakkia. Mutta kun tulin takaisin karsinan luo, näin nuoremman ratsastajatytön äitinsä kanssa ruokkivan aittatallin hevosia herkuilla. Aluksi mielessäni kiehahti, ja lähdin kävelemään kovaa vauhtia heitä kohti. Kumminkin laskin kymmeneen, ennen kun aloin puhua.
-Anteeksi, mutta hevosia ei saa syöttää, aloitin. -Ilman Annen tai omistajan lupaa, sillä tämä on esim yksityinen, niin pitäisi olla lupa antaa herkkuja hevosille. Ne voivat sairastua, tai jopa kuolla. Ja sitä ette varmastikkaan halua?
Aikuinen ja tyttö kääntyivät katsomaan minua.
-Emme tietenkään! Mutta me emme tienneet, ettei saisi antaa mitään, nainen sanoi anteeksipyytävästi.
Sitten he katosivat talliin. Tuhahdin, ja avasin Rensun oven. Puhelin sille rauhoittavasti, sillä se vaikutti kovin hermostuneelta. Mielessäni käväisi, että mitä jos Rensu oikeasti kuolisi? Pyyhkäisin ajatuksen saman tien pois, ja aloin harjata Rensua varmoin vedoin.
-Rauhotus nyt vähän, sanoin tomerasti orille, joka oli räjähtämispisteessä.
Sain Rensun kumminkin harjatuksi hyvin, ja kaviotkin putsatuksi kohtalaisesti. Harjan ja hännän selvittelyssä joutui hermot koetukselle, mutta selvittiin ilman ruumiita. Poistuin karsinasta, ja kävin hakemassa kapsonin, juoksutusraipan ja -liinan. Kävin vielä kysymässä lupaa lainata kapsonia, ja tietysti se kävi. Niinpä suunnistin takaisin Rensun luo.
-Joo oot varmasti nähnyt kapsonin ennenkin, sanoin orille, jonka silmämunat vilkkui villisti.
Kun Rensu oli rauhoittunut, sovitin kapsonin sen päähän. Säädin remmejä vähän, ja kiinnitin liinan kapsoniin. Sitten talutin Rensun maneesiin, jossa olisi rauhallisempaa.
-Reipasta käyntiä, (maisk! maisk!), käskin, ja aluksi Rensu ravasi, mutta hidasti sitten. Hetken päästä pyysin pysähtymään, jonka jälkeen taas raviin. Ravissa pyysin enemmän tahtia, jota sitten sain. Ori oli malttamaton, joten annoin käskyn laukkaan. Siinä sitä sitten Rensu saikin laukata aluksi, kierros kierroksen jälkeen. Lopulta se oli saanut purattua alkupaineet, ja jaksoi vähän keskittyä. Laukassa löyty rytmi, ja hetken päästä se pyöristyi. Orin suusta valui vaahtoa ryntäisille, mitä enemmän se teki töitä.
Pyysin Rensun raviin, ja se jatkoi mallikasta suorittamista. Sen lihakset näkyivät, kun se meni kaunista kouluravia. Se jopa hakeutui aika ajoin muotoon, ja silloin se vasta näyttikin hyvältä! Kehuin sitä runsaasti, ja pyysin käyntiin.
Rensu teki kaikki askellajit upeasti, kaula osittain pyöreänä. Mutta sitten kun tuli muita hevosia maneesiin, ori muuttui hankalaksi ja vastusti kaikkea, joten lopetimme ja lähdimme maneesista.
Kävelimme pienen lenkin maastossa, pääosin annoin Rensun syödä vihreää. Linnut lauloivat, aurinko paistoi. Oli kesäinen ilma.
-Tiedäthän sä, Rensu, et mä rakastan sua kovin, sanoin hymyillen orille, joka ahmi vihreää. Myös pari nuhjuista voikukkaa löytyi Vahvalle, jäntevälle, suloiselle orille<3
|
|
|
Post by Sastu on Jul 22, 2008 9:04:10 GMT 2
Hajuja ja tuoksujaSen verran kiire tuli, etten ehtinyt edes harjaa väkertää! xD
|
|
|
Post by Sastu on Jul 23, 2008 13:48:43 GMT 2
Kuin kimpale kultaaPuhdistin Rensun karsinaa samalla kun kuuntelin Maikun esittelevän Pikkua Jossun pikkusiskolle, Loviisalle, joka saisi avustaa Pikun kanssa. -Tarvitaan vähän nuorempaakin porukkaa tänne, Anne sanoi tytöille, jotka nurisivat hoitohevosia joka päivä, eikä ihme, sillä kuka nyt ei haluaisi hoitaa parhaalla tallilla? Ymmärsin paremmin kuin hyvin, miltä tuntui pyytää hoitohevosta, mitä ei millään meinannut saada, mutta sitten kun sen sai.. Katsahdin Rensun suuntaan, joka juoksi villiä spurttiansa tarhassa. Niin, kun sen sai, niin siitä ei halunnut luopua, vaan pitää itsellänsä. Käänsin katseeni vielä Anttuun. Kuinka onnellinen olinkaan; sain pitää Antun melkein itselläni, sillä olin sen ainut hoitaja. Ja Rensu, epäilen, ettei sille otettaisi enempää.. Sain karsinan ja kupit putsattua, ja lähdin hakemaan villiä oria tarhasta. Sen silmät loisti, kun se esiintyi tammoille. Se seisoi villisti takasillaan, ja minut huomattuaan se lähti ravaamaan kohti. Ajattelin, että jes, ei tarvi lähteä hakemaan, mutta kun ori oli melkein kohdallani, se teki äkkipysähdyksen ja ryntäs laukkaan hirnuen. En voinut muuta kuin hymyillä orin huumorintajulle, kun lähdin sitä kohti. Tammat haettiin sopivasti pois laitumesta, ja sain Rensun helposti kiinni. Talutin sen pikapikaa karsinaan, jonka ovella oli jo harjapakki. Aloin sukia Rensua voimakkain vedoin, sillä ori oli tänään kutiavaisella tuulella. Se nautti, ja rentoutui, joten sain sen hoidetuksi huolella. Huolsin sen turvasta häntään perusteellisesti, niin että Rensu oikein kiilsi. Se oli kuin timantti. Ei, kun se oli kultaa. Elämäni kimpale kultaa.
|
|