|
Post by Sastu on May 21, 2008 7:59:20 GMT 2
Talutusta
Katsoin bussin ikkunasta ulos. Kuuntelin yhtä kappaletta ja hyräilin mukana. Biisi muistutti minua eräästä hoitohevosestani, jota ei enään ollut. Tajusin jääväni seuraavalla pysäkillä, joten nousin seisomaan ja pyyhkäisin kyyneleet hihaani. Astuin bussista ulos, huokaisin ja lähdin kävelemään tallia päin.
Tervehdin kaikkia tallissa, ja laitoin kuulokkeet takaisin korvilleni. Hain kottikärryt ja talikon, ja menin putsaamaan Rensun karsinaa. Tein sen todella hitaasti, vaikka tuntuikin että tein sitä normaalia vauhtia. Kävin sitten kippaamassa kärryn lantalaan, ja palautin ne tutulle paikalle. Tein loputkin tallihommat, ja putsasin Rensun kamat. Ja kuuntelin musiikkia.
Riimu & naru kädessäni menin hakemaan Rensua. Se seisoi tarhan perimmäisellä nurkalla, eikä kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Lopulta kun olin sen vierellä, se käänsi päätänsä minua kohti, teki tarkastuksen, ja pärskähti. Naurahdin ja sanoin: -Sori, kaveri, muttei mulla ole nyt mitään. Sitten laitoin Rensulle riimun ja lähdin taluttamaan sitä puomille. Ja se hössötti talutuksessa kamalasti.
-Odota tässä, meen hakemaan harjapakin. sanoin ja kipaisin satulahuoneessa. Takaisin tullessani Rensu oli ihan hermona. -Sooh, mikäs nyt tuli? puhelin sille, ja pikkuhiljaa se rauhottui. Rapsuttelin sitä siinä hetken, kunnes aloin harjata. Rensu pölysi hirveästi, onneksi olimme ulkona. Tiesin ettei pölyä saa pois, joten en alkanut hinkata sitä pois. Sain Rensun nopeasti harjattua, joten siirryin kavioihin. Putsasin kaikki kaviot, (tietysti) ja aloin selvittää Rensun harjaa ja häntää. Näin, kuinka tuntilaiset taluttivat hevosia ja poneja kentälle. Pari tyttöä katsoi meitä pitkään, mutta en välittänyt. Jatkoin selvittelyä, ja sainkin jouhet selviksi. Vein harjapakin satulahuoneeseen ja otin suitset. Palasin takaisin ja vaihdoin riimun suitsiin. Sitten lähdin taluttamaan Rensua maastopoluille.
Rensu nautti. Sen huomasi. Se asteli arvokkaasti polulla, muttei ryntäillyt. Vedin henkeeni kevään tuoksua. Hetken päästä pysäytin Rensun, ja otin sen pään syliini. -Mulla on niin ikävä..(niisk) niin ei ois saanut käydä.. vuodatin Rensulle, ja se veti päänsä pois. Peitin kasvoni sen kaulaan. -Onneks sä oot tääl.. kuiskasin sille, ja pussasin sitä. Hetken päästä jatkoimme matkaa. Rensu steppaili, mutten välittänyt. Kun olimme kävelemässä takaisin päin, niin alkoi sataa. Kävelimme tallille tavalliseen tahtiin, ja tallilla vein Rensun sen omaan karsinaan. Riisuin siltä suitset, ja jätin sen karsinaan. Vein suitset takaisin satulahuoneeseen, ja otin mukaani sinivalkoisen sadeloimen Oonan ohjeiden mukaan. Sekä riimun.
Palasin karsinaan ja laitoin Rensulle riimun. Sitten loimitin sen ja talutin sen tarhaan. Ennen kuin päästin sen irti, sanoin sille että se on tärkeä, omalla tavallansa.
|
|
|
Post by Sastu on May 22, 2008 7:55:12 GMT 2
|
|
|
Post by Sastu on May 22, 2008 19:35:59 GMT 2
Katsoin nyt nuo hoitomäärät, ja niitä on nyt tullut 11. Että jos väsäisit vaikka minusta ja Rensusta kuvan? Olisi kivaa :>
|
|
|
Post by Reega on May 22, 2008 20:18:48 GMT 2
Tuo "Talutusta" ja "Vapaapäivä" on niin lyhyet että lasken ne yhdeksi hoitotarinaksi, joten sinulla on siis yhteensä kymmenen hoitomerkintää. Koitan saada teistä jotain kuvaa ehkä aikaiseksi
|
|
|
Post by Sastu on May 24, 2008 8:40:01 GMT 2
Pesemistä ja juoksutusta
-Tästä saat aamusafkasi! sanoin Rensulle, ja kaadoin ruuat sen kaukaloon. Se syöksähti heti mussuttelemaan ruokiansa. Suljin oven, ja kävin viemässä ämpärin rehulaan. Menin sitten satulahuoneeseen puhdistamaan Rensun kamoja. -Huh, miten helposti kamat likaantuvat! puhisin, kun hinkkasin kamoja. Olin päättänyt nimittäin puunata Rensun kamat totaalisesti. Kävin pistämässä satulahuovan ja pintelit pesukoneeseen. Pitkän ajan jälkeen ihailin lopputulosta suitsista ja satulasta, ja hyvältä näytti. Palautin kamat paikoilleen, ja sitten menin auttamaan hevosten ulosviemisessä ja niiden aamuheinien annossa.
Kun hevoset olivat ulkona mutustelemassa heiniä, kävin hakemassa pesukoneesta satulahuovan ja pintelit, ja tungin pesukoneeseen Rensun likaisia loimia. Laitoin pesukoneen pyörimään ja menin ulos ripustamaan "pyykit" kuivumaan ulos, sillä aurinko paistoi. -Ihana ilma! Elli totesi takanani. -Eikös olekkin? -On, tosi ihana. vastasin ja venyttelin pitkästi. -Tallityöt kutsuvat! sanoin vielä Ellille, ennen kuin siirryin putsaamaan Rensun kaukaloa. Sain sen nopsasti tehtyä, ja siirryin putsaamaan itse karsinaa. Kuulin tallin radion aukenevan, ja laulelin sen mukana samalla kun putsasin karsinan priimakuntoon. Kun olin sen tehnyt, siirryin putsaamaan Antun karsinan.
Kun olin Antun karsinan tehnyt, hain Rensun hoidettavaksi. Se oli jo syönyt heinänsä aikapäiviä sitten. Se antoi kyllä ottaa itsensä kiinni, mutta talutuksessa ei liikkunut sitten yhtään. -Maisk, maisk! maiskuttelin Rensulle, mutta turhaan. Sitten läpsäsin riimunnarun päällä sitä aika hellästi lautasille, ja sitten kyllä suostui liikkumaan. Koko talutuksen ajan yritti pystyyn, mutta lopulta sain sen rauhoteltua.
Sidoin sen kiinni puomiin, ja hain sen harjapakin. Laulelin hiljaa samalla kun harjasin, ja Rensu rauhottui. Harjasin sen huolellisesti, ja putsasin kaviot, päältä ja alta. Sitten aloin setviä Rensun harjaa ja häntää, ilman mitään ongelmia. Hain Rensun suitset, irroitin ohjat ja otin liinan. Kiinnitin ne yhteen ja laitoin Rensun päähän. Sieppasin myös juoksutusraipan mukaani, ja talutin Rensun kentälle.
-Käyntiä! komensin Rensua, kun se oli vihdoin (ja viimein) suostunut menemään ympyrälle. Rensu ei oikein olisi malttanut kävellä, mutta komennuksilla pysyi kyseisessä askellajissa. Ja kun pyysin sitä raviin, se ei olisi tahtonut ravata. -Ravi! komensin, ja heilautin raippaa ilmassa, jonka seurauksena Rensu alkoi ravata mallikkaasti. Pari kertaa ravi muuttui kiitoraviksi, mutta hiljeni sitten pyynnöstä. Mutta kun pyysin siltä laukkaa... niin sainkin neliä. Rauhottelin ja rauhoittelin, kunnes lopulta (4 kierroksen jälkeen) se siirtyi rytmikkääseen laukkaan. Kehuin Rensua, ja hiljensin Rensun raviin. Parin kierroksen jälkeen vaihdoimme suunnan, ja meni myös mallikkaasti, jokseen reippaasti. Lopulta kävelimme vielä hetken (minä Rensun vierellä) kunnes vein sen tarhaan.
Kiinnitin ohjat suitsiin, ja ristitin, kun Rensu oli tarhassa. Kiinnitin myös satulahuovan satulaan ja käärin pintelit. Loimet laitoin kuivumaan. Sitten menin hoitamaan Anttua.
Illalla vielä otin Rensun sisään ja ruokin. Heinät annoin normaalisti päivälläkin, ja harjat sekä loimet laitoin omille paikoilleen.
|
|
|
Post by Sastu on May 25, 2008 13:44:38 GMT 2
|
|
|
Post by Sastu on May 26, 2008 7:07:11 GMT 2
How I know, is this true?
Noin. Nyt oli muutto tehty, ja koulukin loppuisi pian. "Ihanaa!" ajattelin. Sitten muistin, että minut saatetaan potkia pois Rensun hoitajana. -Se on sitten sen ajan murhe! tuhahdin itselleni, ja jatkoin lyhyttä tallimatkaa huuuurrrrrrjan pitkin askelin.
Tallilla oli todella paljon porukkaa. Käytävä oli melkein tukittu, ja kuulin Jaakon sanovan porukoille, että talli on hevosten koti, joten kaikki, joilla ei ole tallilla par aikaa tehtävää, voisi menää ulos ja plä plä. "Miesparka!" ajattelin mielessäni ja hymyilin. "Ei ole helppoa paimentaa tenavia!" Hain satulahuoneesta Rensun harjapakin, ja kun tulin takaisin, huomasin Oonan. -Moi! sanoin, ja Oona vastasi, ja jatkoi: -Laitatko Rensun kuntoon? Mun pitäis väkertää sen kaa jotain. Nyökkäsin, ja hain vielä satulahuoneesta Rensun kamat, ja vein ne puomin luo, jossa Maikku harjailikin Pikkua. -Mahduttaisko me Rensun kanssa tähän? kysyin, ja Maikku nyökkäsi: -Joo, tulkaa vaan. Mekin tultiin tähän puomille, kun tallissa on hirvee hälinä. Nyökkäsin ymmärtävästi, ja lähdin pyydystämään tulevaa huippuhevosta, nimittäin Rensua.
Yllätyksekseni Rensu ei ollut tarhassa, vaan aitassa. -Hei poika, mitä sinä täällä teet? puhelin sille. Silittelin sitä siinä, kun pieni tyttöporukka tuli Rensun ovelle, minun taakseni. Rensu luimisti ja meinas nousta pystyyn, mutta sain sen vaivoin rauhoitettua. -Saaks sitä silittää? yksi tytöistä kysyi. -Mmm.. en mä anna. Tästä kun ei oikein tiiä, voi leikillään näykkiä jne. vastasin, mutta tytöt inttivät: -Ei se haittaa. Me haluttais vaan silittää sitä. -Mä en anna teille lupaa, kun en oo omistajakaan. sanoin ystävällisesti, ja lähdin taluttamaan Rensulle. Tunsin, kuinka he ilveilivät takanani, mutten välittänyt. EKM, ei kuulu mulle.
-Oliks innokkaita rapsuttelijoita? Maikku pelleili, kun toin Rensun puomille. Hepat tervehtivät toisiaan, muttei keksinyt mitään kommelluksia. -No arvaa! En meinannu päästä karsinasta ulos. Arvostan sitä, et ne kysyy, mutta että alkaa vielä inttämään. Vissiin aika innokkaita tuntilaisia? aloin pälpättää Maikulle. -Jep. sain vastaukseksi, ja siinä samalla kun harjailin, ja Maikku satuloi, niin turisimme siinä kaikenlaista, pääosin Seppeleestä. Maikku kertoi Seppeleestä paljon kaikenlaista. Samalla, kun putsasin kavioita, Maikku talutti Pikun tunnille. Jatkoin Rensun hoitamista ja kuntoon laittamista, vaikkakin Rensu oli toista mieltä. Selvitin vielä harjan ja hännän, käärin pintelit, satuloin ja suitsin, kunnes huikkasin Oonalle, että hänen uljas ratsunsa on valmis. Ja kun Oona tuli tallista, hän loisti kun Naantalin aurinko. -No mitäs nyt on käynyt? utelin, mutta Oona vastasi: -Saat tietää sen myöhemmin. Jäin kysymysmerkiksi, kun Oona talutti Rensun kentälle.
-..everything change... laulelin, kun putsailin karsinaa. Olin päättänyt tehdä tallihommat nopeasti, että ehdin katsomaan Rensun ja Oonan treenausta. Olinkin ollut tehokas; vesiautomaatti kiilsi, samoin kaukalo. Ja pian myös karsina oli puhdas.
Katsoin kun Rensu liikkui kaikissa askellajeissa. Laukassa näytti, ettei se koskettanut maata. Se kylläkin johtu siitä, että Rensu kaahaili hirveästi. Hain sitten Antun tarhasta (hirveän duunin jälkeen) ja jäin syöttelemään sitä, samalla kun katsoin Rensun menoa. Loppukäyntien aikana vein Antun sen karsinaan ja palasin hoitamaan Rensua. Oona laskeutui selästä, taputti sitä, ja minä vein sen puomille. Purkasin siltä kamat, ja harjailin sitä vielä. -Eihän sulle tullut paljoa edes hikeä! sanoin, samalla kun harjasin. Tarkistin vielä kaviot, ja heitin Rensun pihalle. Menin vielä pyyhkäisemään Rensun kamoja sienellä.
|
|
|
Post by Reega on May 26, 2008 7:29:55 GMT 2
Päätin että en potkaise sinua pihalle, olet sen verran hyvä hoitaja ettei tälläisiä löydy ihan joka kolosta. Palkkasi on muuten tulossa... jossain vaiheessa (?), mutta jos suinkin sopii niin 10hm palkkioksi voisin pitää tunnin? Reimari muuten tuli toiseksi -->http://lauksu.net/Takkuinen/PKK02.htm <--tuolla (ja sai EO-sertin!!!), joten näyttää ori olevan sen verran elegantti että täytyy minun alkaa sillä näyttelyissäkin kilpailemaan
|
|
|
Post by Sastu on May 27, 2008 7:31:26 GMT 2
"Nyt kuule poika näytetään!"
Kävelimme Oonan kanssa samaa matkaa tallille. Yritimme pitää päämme kylminä, joka ei meinannut onnistua. Lopulta siirsimme keskustelun Rensun mahdollisesti alkavaan kisakauteen. -Oon aatellut, et jos nää näyttelyt menee hyvin, niin sitä vois käyttää vähän useammin. Ehkä. Ja hyppäämistä ei lopeteta, eikä koulun väkerrystä. Kouluakin pitäis treenata. Oona pälpätti, ja minä vastasin samalla mitalla takaisin. Saapumisemme totisesti kuultiin.
-Rensu ois varmaa helppo laittaa puomilla. totesin Oonalle, joka nyökkäsi myöntävästi. Menin Rensun luo, ja höpöttelin: -Noniin, poika, sun suuri päiväs on tullut! Tee Seppeleen tallin nimestä kultaa! Rensu tuijotti minua suurilla, unisilla silmillään, kun talutin sen puomille. Oona oli tuonut harjapakin, ja itse kuulin hänen olevan pakkaushommissa. -Onneks siistimme sut eilen. totesin harjatessani Rensua. Rensu nukkui, eikä tajunnut hölkäsen pöläystä, etenkään sitä, että tulimme näin aikasin. Kun olin harjannut, niin otin flanellipyyhkeen ja pyyhin Rensun kertaalleen sillä. Sen karva alkoi kiiltää, sen huomasi. Putsasin ja öljysin Rensun kaviot niin, että nekin kiilsivät. Kun olin hoitanut Rensun niin kiiltäväksi ja siistiksi, että silmiä oikein häikäisi, niin Oona tuli ja sanoi: -Hyvältä näyttää! Elli kuljettaa traileria lähemmäks, ja sit talutetaan se sinne. Laitetaan se vaan aluks kuljetuskuntoon!
Laitoimme suojat sekä loimen, loimen siksi, että oli aamu ja hieman kolea. Kertasimme vielä kamat läpi, mitä meillä pitäisi olla. Kävin hakemassa vielä harjapakin ja pari tarvittavaa tavaraa. Elli naurahti: -Hei eiköhän tossa oo jo kaikki, sillä enempää ei kohta enään mahu! Laitoimme tavarat ja Rensun autoon. Rensulla oli vaikeuksia trailerissa, kun sidoimme sen kiinni. Täytimme heinäverkon, rauhoittelimme Rensun ja raahauduimme autoon itsekkin. Oona meni eteen, minä taakse. Automatka meni rauhallisesti, yllättävän rauhallisesti.
Kilpailupaikalla oli hälinää. -Ohhoh, nämä eivät ole todellakaan mitkään pikkukisat! totesimme kaikki kolme, kun näimme hevosten järkyttävän määrän. (okei, ei niitä nyt niin järkyttävästi ollut, tuntui vain siltä!) Rensu rymisti trailerissa, huusi pääsyä ulos. Teimme päätöksen, että Oona hakee Rensun, minä otan sen sitten, laitan suitset päähän ja Oona sekä Elli menevät tekemään ilmoituksen läsnäolostamme. Jäimme Rensun kanssa siihen. Sitten hain vettä Rensulle ja annoin sen juoda samalla kun otin siltä kuljetussuojat pois. Annoin loimen olla vielä, sillä tässä tulisi kestämään, tiesin sen. Varsinkin nyt, kun Rensu alkoi pelleillä. -Ei nyt Rensu! komensin oria, ja yllätyksekseni se uskoi heti. Vaikka tammat sitä kiinnostivatkin.
-Huh, saatiinpas ilmoitus tehtyä! Oona sanoi heidän palatessaan. -Mites täällä? -Hyvin. Rensu vähän pelleili muiden hevosten takia, mutta lopetti nopeasti. Ja juotin sen. vastasin, ja Oona sanoi: -Onneks ootte täällä, mä oisin nimittäin liemessä muuten! Hymyilimme Ellin kanssa. -Noniin, eka luokka alkaa! Elli sanoi, ja aloimme itsestään arvostella muita. Emme ehtineet pitkälle, kun aloimme Oonan kanssa valmistella Rensua. Loimi pois, kiillotus, ja muutenkin tarkastus. -Luokka 2, Muut hevosoriit -luokkaan osallistujia pyydetään saapumaan kehään! Oona ja minä katsoimme toisiamme, sekä Elliä. "Nyt olisi Rensun aika näyttää!" Ajattelimme.
Rensu käyttäytyi yllättävän hyvin, ja Oona oli samaa mieltä, näin sen Oonan naamasta. Rensu taisi tietää, mitä tehdä, sillä se ei rynninyt missään askellajissa, pysyi pysähdyksissä ja teki mallikkaan suorituksen. Ainoa vika oli se pieni iloisuus, joka purkautui pieneksi pukiksi. -Ja luokka 2 palkintojenjakoon pyydetään seuraavia hevosia: München GER, Dernier Amoureux, Reimari sekä Elite Dragon DL. Tässä vaiheessa tunnistin Kotikolon hevosia.
-...ja toiseksi sijoittui fwb- ori Reimari! Hän saa EO-sertin. En uskonut korviani. Rensu tuli toiseksi! Oona palasi Rensua taputtaen. -Te teitte sen! huudahdin, ja samalla olimme kaikki ryhmähalissa: Elli, minä, Oona sekä tietysti kaikista oreista upein -Reimari!
|
|
|
Post by Sastu on May 28, 2008 12:04:15 GMT 2
Otetaan easysti, Rensu.
Kävelin suoraan koulusta Seppeleeseen. Vaihdoin Seppeleessä nopsasti ratsastushousut, ja tallifleecen. Olin tehnyt päätöksen, että tänään hoitaisin Rensun perusteellisesti. Mutta ensin sen karsina!
Työnsin kottikärryjä sekä talikkoa Rensun karsinaan. -Parit lannat ja märät kohdat. Ei kestä tässä kauaa. raportoin itselleni, ja tartuin toimeen. -...johon ei ole koskaan voimaa... laulelin hiljaa biisiä, mitä olimme kuunnelleet kavereiden kanssa. Putsasin karsinaa selkä ovelle päin, ja hetken päästä kuulin ovelta tytön yhtyvän lauluun. Käännähdin nopeasti ympäri, ja Ada nojasi seinään laulaen. -Tiiät biisin? kysyin, vaikka tiesin vastauksen. -Jep. Tullut tutuksi. Ada vastasi hiljaa. Olin kuullut hänen kaveristaan, joten jatkoin laulamista hiljaa, ja kiinnitin katseeni maahan, ja yritin löytää märkiä kohtia. -Meen viemään tän lantalaan. sanoin Adalle, johon tyttö vastasi: -Joo. Munkin pitää mennä hoitaa Siiri.
Kun olin tehnyt kaikki tallihommat, putsannut Rensun kamat ja siistinyt karsinan ja kupit, otin Rensun harjapakin ja vein sen puomin luo. Menin hakemaan Rensua, ja kun olin astunut tarhaan, se astui pari askelta kohti, mutta pysähtyi. Kävelin hitaasti sen luokse. Se hätäili, kun otin sen kiinni ja talutin. -Rensu soo, ei hätää ei.. yritin rauhoitella, mutta turhaan. Sitten Rensu nousi pystyyn, mutta pidin vain (onneksi vähän pidemmästä) riimunnarun päästä kiinni. Rensu hyppi yhä vain, pystyyn, pystyyn ja pystyyn. Kun se laskeutui välissä maahan, käskin sen liikkua eteenpäin, ja pääsimme tästä tapahtumasta.
Sidoin Rensun tuttuun tapaan puomille, ja rapsutin sitä. -Tiedäthän sä, et mä oon ihastunut suhun? kysyin siltä. Rensu kuunteli, enkä tiennyt, tajusiko se mitä puhuin. Aloin harjata sitä pitkin vedoin. -Onneks Oona ei vie suo sitten sinne Ruusukkeeseen. Sä kuulut Seppeleeseen, vaik oot yksäri. Kaikki hevoset ja ponit täällä kuuluvat tänne. Niinkuin Kamukin. Viimeiset sanat sylkäsin ulos suustani ja tartuin Rensun kaulaan. -Miks kuolema on keksitty? tiuskaisin vielä, kunnes päätin ottaa itseäni niskasta kiinni, ja pyyhkäisin silmiäni. -Sori, poika. Ei se oo sun syy. Sanoin Rensulle, joka ei tiennyt, miten olisi pitänyt olla. Harjasin Rensun loppuun, ja putsasin kaviot.
Olin liian häiriintynyt hoitamaan Rensun perusteellisesti, joten se sai perushoidon. Syöttelin Rensua vielä pitkään, ja yhä laulelin hiljaa. -Sori, ettet saanut kunnon hoitoa tänään. Mun vika. Sanoin Rensulle, kun päästin sen tarhassa irti. Hain sille vielä heinät, ja menin oleskelutilaan. Muut huomasivat, että olin itkennyt, mutta eivät sanoneet mitään. Koska ne on tosifrendei.
|
|
|
Post by Sastu on May 29, 2008 12:49:19 GMT 2
|
|
|
Post by Sastu on May 30, 2008 7:15:32 GMT 2
Pikakäynti
-Hemmetin hemmetti! kiroilin putsatessani Rensun karsinaa. -Tietty tän pitää olla just tänään, kiireisenä päivänä, ihan täynnä lantaa! murisin, mutta ei auttanut itku markkinoilla. Tallihommat oli tehtävä.
Kun olin saanut karsinan suht siistiksi ja kupit kuurannut, hain Rensun. Se aisti mielentilani, eikä temppuillut kiinni ottaessa. Mutta talutuksessa.. olin koko ajan kääntämässä sitä. Laitoin Rensun puomiin kiinni, ja hain äkkiä harjat. Ja aloin harjaamaan. Rensu ei pystynyt seisomaan hiljaa. Koko ajan se vaan hirnu, hirnu ja hirnu. Tammoille.
Rensun harjattuani putsasin kaviot ja setvin nopsasti isoimmat takut harjasta ja hännästä. -Sori Rensu, mut mul on kiire! puhisin pollelle, kun kamppailin takun kanssa. Lopulta se oli selvä, ja vein Rensun takaisin tarhaan.
-Huomenna nähään, mutta eri tunnelmissa. Nimittäin Oona menee sulla 2 pv kestävälle vaellukselle, ja mä tuun Antun kaa mukaan. Että huomenna nähdään! pölpötin Rensulle, kun päästin sen vapaaksi tarhaan. Toin sille vielä heinät ja sitten kiiruhdin autoon, joka odotti minua pihalla.
|
|
|
Post by Sastu on Jun 2, 2008 9:14:21 GMT 2
Hoitoa ja ruohoa
Nyt oli Lillyn vaellus ohi, ja pääsisin taas hoitamaan Rensua. Toki vaelluksella rapsuttelin myös sitä. Mutta nyt oli aika palata todellisuuteen: karsinan puhdistukseen. Havahduin haaveistani Rensun karsinassa, ja nojasin talikkoon. Säpsähdin ja jatkoin puhdistusta. Hyräilin tuttuun tapaan Tupacin Ghetto Gospelia, joka oli vaan mielestäni kaikkein paras biisi ikinä. Lopulta sain karsinan puhdistettua. Kuurasin kaukalon ja vesiautomaatin, kunnes vein harjapakin tallin taakse. Sitten hain Rensukan.
-Rensuu! huhuilin oria, joka oli tarhan perimmäisessä tarhassa. Sitten se lähti ravaamaan mua kohti, mutta kun se oli melkein kohdallani, Rensu nousi pystyyn suoraan edessäni. Väistin vähän taakseppäin, ja kun Rensu seisoi kaikilla neljällä kaviollaan, menin sen luokse epäröimättä, koska tiesin, ettei se tahtonut satuttaa. -Olipas omituinen tervehdys! naurahdin Rensulle, kun rapsutin sitä, samalla pitäen riimusta kiinni. Rensu heitti päätään villisti, niin että harja hulmahti. Napsautin riimunnarun riimuun, ja lähdin taluttamaan Rensua tallin taakse.
-Noniin, nyt saat syödä vihreetä. sanoin Rensulle, joka koko talutuksen ajan halusi vain syödä, syödä ja syödä. Rensu pisti päänsä nurmeen, samalla kun avasin harjapakin. Otin sieltä harjan ja aloin harjata Rensua kaulasta, ja etenin taakseppäin. Tietysti pidin samalla riimunnarusta kiinni. Vaihdoin puolta, ja aloitin harjaamaan toista puolta. Kun olin harjannut, heitin harjan harjapakkiin ja huikkasin tallin pihalla kävelevän Dreamerin luokseni. -Moi! Dreamer sanoi iloisesti. -Moi vaan! Haluutko pitää Rensua sillä aikaa kun putsaan kaviot? kysyin. -Joo, kyl mä voin. Kunhan ei syö mua. Otin kaviokoukun, ja annoin riimunnarun Dreamerille. Juttelimme samalla kun putsasin kavioita, ja Rensu vaan söi. -Kiva kun pidit sitä. kiitin Dreameria, joka nyökkäsi: -Eipä tuo nyt kamalan raskasta ollut. Selvitin vielä Rensun harjan, häntää en lähtenyt nyt selvittämään. Harja tulikin äkkiä siistiksi. Napsautin harjapakin kiinni, ja lähdin Rensua taluttaen tallille.
Sidoin Rensun puomiin, ja setvin nopeasti sen häntää. Vein harjapakin satulahuoneeseen, ja otin suitset. Palasin Rensun luo, vaihdoin riimun suitsiin, ja lähdin taluttamaan Rensua maastoon päin. -Odottakaa! kuului huuto takanani, ja käännähdin katsomaan. Sieltä tuli (kylläkin Mankin selässä) Irene, ja pysäytin Rensun. -Voidaanko tulla mukaan? Ihan loppukäynneiksi. Pitäis kävellä vähän pidempään, kun tehtiin paljon hommia. Irene sanoi, ja taputti Mankia kaulalle. -Joo, tulkaa vaan. Sekin on ruuna, niin ei toivon mukaan tuu ongelmia. vastasin, kun lähdimme kävelemään. -Äh, ei näil oo koskaan mitään suurempaa kinaa ollut. Irene vastasi, ja matka jatkui jutustellen. Minä kun tälläinen hölösuu olen, eikä Irene niitä hiljaisempia ole..
-Ootko sä muuten ratsastanut Rensulla? Irene kysyi. -Joo, pari kertaa. vastasin. -Onks ollu kiva? Oon kattonu ku Oona hyppää sillä, ja kyllä se pomppii aika kivasti. Melkein yhtä kivasti kun Manki! Naurahdin. Pian tulikin Seppele näkyviin. Rensu oli ollut rauhallinen, mutta nyt se alkoi hössöttää. -Rensu hei, lopeta nyt! sanoin terävästi, kun herran kaaliin ei mahtunut hiljentäminen. Menimme Mankin ja Irenen taakse, tosin välimatkan päähän, ja Rensu vähän edes rauhottui. Loppumatka olikin pelkkää pientä säpsähtelyä.
Palasimme tallille isoimpaan "ruuhka-aikaan". Talutin Rensun suoraan tarhaan, ja otin siltä suitset pois. Taputin sitä, ja annoin pienen suukon sille. -Nähdään, Rensu. sanoin orille hellästi, kunnes käännyin, ja menin talliin hoitamaan Rensun kamoja.
Hetken päästä tajusin olevan päiväheinien aika, ja veinkin Rensulle heinät. Kun laskin ne maahan, Rensu hörähti vieressäni, ja tuuppasi pepusta. Pysyin kuitenkin pystyssä, mutta olin häkeltynyt. -Rensu.. sanoin hiljaa, ja ilon kyyneleet kohosivat silmiini. Ja halasin tuota oria. Kunnes se pärskähti, ja päätti mennä syömään. Jätin sen iloisin mielin rouskuttelemaan, ja menin oleskeluhuoneeseen. Yhdyin puheisiin, jotka liittyivät kouluun, kesälomaan, talliin, ja hevosiin.
|
|
|
Post by Sastu on Jun 3, 2008 9:39:30 GMT 2
|
|
|
Post by Sastu on Jun 4, 2008 7:25:46 GMT 2
Mutaleikkejä sekä joukkohysteriaa
Oli sateinen päivä. Monet masentuvat sateella, mutta minä olen toista maata: piristyn päin vastoin! En käytä minkäänlaisia sadetakkeja tai sateenvarjoja. Toisin kuin Rensu; raukalla oli sadeloimi. Tervehdin oria hellästi, mutta lähdin tekemään tallihommia. Nopeasti olin kuurannut kupit, ja putsasin karsinaa. Minulla oli tosi hyvä päivä tänään. Lauloin vaan innoissani. Kävin viemässä lantalaan lastin, ja toin uuden kärryllisen lisää karsinaan. Täytin heinäverkon ihanasti tuoksuvalla heinällä. Olisin itsekkin voinut asua tässä karsinassa, koska se oli nyt puhdas, tuoksui ihanasti ja oli valoisa. Päätin kumminkin päästää Rensun ilkeästä loimesta, ja hakea sen sisälle.
Se tuli nopeasti portille, kun rapisutin taskussani olevaa muovipussia, johon olin pilkkonut porkkanoita. Rensu ravasi, ja pysähtyi eteeni. Ekaksi se pöyhensi hiukseni, ja sitten annoin sille porkkanaa. -Oot tosi hieno poika. sanoin vielä, kunnes talutin sen karsinaan.
Rensukin nautti karsinastaan. Annoin sen olla vapaana, koska tiesin, että se ei lähde. Rensu alkoi syömään heiniänsä, ja minä aloin ottamaan sadeloimea pois. Sain sen nopeasti, ja vein sen talliin kuivamaan. Otin myös harjapakin matkaani ja palasin karsinalle. Rensu söi heiniänsä rauhaisaan tahtiin. -Sä oot tänään tosi rauhallinen. Mistäs kiikastaa? naurahdin Rensulle, kun suin sitä puhtaaksi. Tähän se vaan pärskähti, ja hetken päästä hirnahti ohimenevälle Hensulle. Vaihdoin puolta hymyillen. -Onneks Oona otti mut koe-ajalle, sillä sä oot todellakin tutustumisen arvoinen. sanoin Rensulle iloisesti.
Kun putsasin kavioita, sade lakkasi ja alkoi aurinko paistamaan. -Sateen jälkeen seuraa aina ihanan raikas tuoksu! tuhisin Rensulle. Kun olin putsannut kaviot, menin karsinan ovelle nuuhkaisemaan ilmaa. Sitten Rensu keksi tönäistä minua pepusta, ja kovaa, ja seurauksena minä lensin kuraiseen maahan istualteen, naama karsinalle päin. -Kivat sulle, Rensu. puhisin naama punaisena. Rensu ojensi päätään minua kohti, ja pärskähti päin naamaani. Pärskähdin takaisin, ja aloin nauramaan hysteerisesti. Tallista kurkisti Wear, Chao, Lilly, Juuli ja pari muuta hoitajaa, sekä Anne ja Jaakko. Ellikin tuli ihmettelemään järkyttävää kikatustani. Kaikki tuijotti minua tirskuen, ja lopulta ihan jokainen, joka näki minut, niin kikatti hysteerisesti, Annekin.
Kikatuksen loputtua tuli Wear ja Chao auttamaan minut pystyyn. otin mutaisen collegeni pois päältäni, ja pyyhin käteni ja housujani siihen. -Oikeeta joukkohysteriaa! Jaakko totesi naama punaisena. Nyökkäsin, ja hetken päästä kaikki olivat omissa puuhissani. Aloin selvittämään vielä Rensun häntää ja harjaa. Nyt aurinko paistoi täydeltä terältä, mutta maa oli liukas ja kurainen, olin itse todennut sen. Hetken päästä talutin Rensun sen tarhaan, ja sanoin; -Oot säki sit oikee epeli. Huumoriveikkoja, tajuuks? puhuin Rensulle, ja puhalsin sen sieraimiin. Se sai Rensun pärskähtämään iloisesti, ja hetken päästä Rensu juoksikin kilpaa liukastellen. Itse menin talliin juttelemaan muiden kanssa.
|
|