|
Post by Sastu on Jun 5, 2008 8:40:59 GMT 2
|
|
|
Post by Sastu on Jun 6, 2008 6:54:32 GMT 2
Treenausta
-...et nyt viittis mennä sinne tallille tänään enää, kun lähetäänkin parin tunnin kuluttua.. En voinut uskoa korviani. Viiminen päivä pariin viikkoon, kun näkisin Rensun ja Antun, ja vanhemmat ehdottaa kotiinjäämistä. -Etteks te tajuu, kuinka tärkee paikka Seppele on hevosineen ja hevosihmisineen? kysyin, ja yritin pidätellä kiukkuani. Olin ollut koko aamun kiukkuinen, sulkeutunut omaan huoneeseen kuuntelemaan musaa ja piirtämään. Mutta tallille menisin. -Kyl mut saa heittää sinne tallille, jos haluu. Mut ei mikään pakko, on mulle jalatki keksitty. tokaisin, ja paiskasin ulko-oven kiinni. En aukonut päätäni vanhemmille, sillä tiedän, ettei siitä hyvää seuraisi. Otin pyöräni ulkoota, ja lähdin pyöräilemään niin että tuuli suhisi korvissa.
Tulin Seppeleen pihaan jarrut kirskuen. -Äh, iskän pitäis korjata jarruja vähän. mutisin itsekseni. En viitsinyt laittaa pyörääkään lukkoon. Astuin talliin, ja menin oleskeluhuoneeseen. Siellä näin Juulin ja Wiren juttelemassa. Kumpikin moikkasivat minulle, ja sitten Juuli sanoi: -Ainiin, kaikki karsinat on putsattu. -Oikeesti?! Yksärienkin? vastasin. -Jep, tietysti. -Ah, kiitos sille joka putsasi karsinat! vastasin, enkä kuunnellut vastausta, vaan rynnistin hakemaan Rensua tarhasta.
Ori huuteli tammoille tiukkaan tahtiin. Se ei edes välittänyt musta, kun menin sen luo ja otin kiinni. Vasta talutuksessa se tajusi, että oli kiinni, ja alkoi rynniä sekä pukittaa. Pystyyn se ei yrittänyt, onneksi. Puhuin sille tiukasti, komensin, ja tajuttuaan kohdanneensa voittajan, niin tyytyi kävelemään vierelläni.
Sidoin sen puomiin kiinni, hain harjapakin ja aloin harjaamaan. Rensu pyöri ja pyöri. Kunnes toruin sitä niin, ettei varmana enään pyörinyt. Se aisti tunnetilani, joten tyytyi vaan pärskähtelemään, ja välillä hirnumaan tammoille. Putsasin kaviot, ja selvittelin harjaa ja häntää turhan kauan. Sitten Oona pöllähti paikalle. -Moi! Viittitkö laittaa sen kuntoon, mun pitäis vähän mennä sillä. -Joo kyl mä voin. vastasin, ja nopeasti Oona olikin touhuamassa jotain muuta. Hain Rensun kamat, ja aloin kääriä pinteleitä sen jalkoihin. Tästä ori innostu. -Hehheh, on tainnu olla pari vapaapäivää? sanoin orin pärskähtelyille ja malttamattomuudelle. -Kohta pääset liikkeelle. Liu'utin satulan oikealle kohdalle, laskin satulavyön ja kiristin. Sitten laitoin suitset, ja Rensu oikein aukaisi suun kuolaimille. Lähdin taluttamaan Rensua maneesiin, Oonan pyynnöstä.
Taluttelin sitä maneesissa vielä, kun Oona ei tullut heti. Rensu olisi tahtonut pomppia, hyppiä, juosta, mutta minä olin esteenä. Sitten Oona tuli maneesin ovi kolahtaen sisälle, ja ohjasin Rensun kaartoon. Autoin Oonan selkään, ja sanoin; -Siinä on sitten aika paljon ruutia tänään. -Joo, uskon. Niinkun aina. -Ja vähän enemmänkin. Taputin Rensua, ja jäin maneesiin katsomaan Oonan ratsastusta. Rensu meni muuten tosi hyvin, ja oli aika mukavan näköinen ratsastaa, jopa KOULUA, joka oli harvinaista. Se suoritti pohkeenväistön mukisematta laukkojen jälkeen. Laukka oli aluksi pelkkää neliä, mutta Oona sai Rensun nopeasti hallintaan, ja ori hidasti. -Pitäis ehtii hoitaa ja ratsastaa Bladekin tänään! Oona puhisi satulassa. -Mä voin kyl mennä taluttaa sitä loppukäynneiks vähän maastoon. lupauduin. -Se ois tosi kiva! Oona sanoi helpottuneena. Pian Oona laskeutuikin selästä, ja otti satulan matkaansa. Oona käski vielä odottaa tallipihalla, kunnes katosi satulan kanssa talliin. Hetken päästä Oona toikin loimen. Loimitin Rensun, ja lähdin taluttamaan sitä maastoon. Ori puuskutti.
Rensu oli sen verran väsynyt, että ei jaksanut tehdä muuta kun kävellä. Teimme vain pienen lenkin, se riittäisi. Kävelimme rennosti Rensun kanssa, Rensu kaula pitkänä. Sen puuskutus vaimeni, ja kun palasimme tallipihaan, se ei puuskutellut yhtään. Riisuin siltä loimen, Oonan ohjeiden mukaan, ja vaihdoin suitset riimuun. Harjasin sitä vielä hetken hellästi, kunnes näin perheeni auton pihassa. Vein Rensun tarhaan, ja kerroin, että se oli upea. Vaikka kyllä se sen tiesi, kertomattakin.
|
|
|
Post by Reega on Jun 6, 2008 12:18:23 GMT 2
Hienoa! Olet saanut ihan älyttömästi aikaan sillä aikaa kun minulla oli netti katki! Tästä tulen palkitsemaan sinut kunnolla Taas muuten hyviä näyttelytuloksia, nimittäin EO-sert+EM ja BIS1!!! Tuolla---> 77sins.net/~tur/pkk.php
|
|
|
Post by Sastu on Jun 6, 2008 13:51:02 GMT 2
Upeaa, mahtavaa, jes! BIS 1 on tosi hyvä saavutus, varsinkin kun on noin tiukkoja vastustajia! Kai olet lukenut yksityisviestisi, koska lähden nyt heti maalle. Pailaillaan!
|
|
|
Post by Sastu on Jun 10, 2008 11:20:11 GMT 2
Nopsa hoito
Antun kun olin hoitanut, niin menin hakemaan Rensukkaisen tarhasta. Ori tuli nätisti puomille ja harjasin sen pikaisesti. Putsasin kaviot orin torkkuessa, kun Oona pölähti paikalle hätäisenä puhuen maailman kiireistä. Sain puheista selväksi, että minun pitäisi laittaa Rensu valmiiksi. Hain kamat ja aloin kääriä pinteleitä ja heitin satulan selkään, sekä suitset päähän. Huusin Oonalle, että hänen arvon ratsunsa olisi valmis. Sitten Oona tuli kypärä päässä luokseni, nousi Rensun selkään ja lähti maastoon. Itse menin putsaamaan boxia ja kuuraamaan kuppeja.
(olin kaverin koneella, ja se saa hermoromahduksen, jos oon kauan)
|
|
|
Post by Sastu on Jun 12, 2008 11:43:29 GMT 2
Kaverien kiusaama koneenkäyttäjä
Oona oli ratsastamassa kun saavuin tallille. Tervehdin tallilla olijoita ja menin tekemään tallitöitä, ensiksi putsaamaan karsinaa. Yritin vakoilla Oonan ratsastusta karsinasta, mutta ei onnistunut. Huokaisin ja jatkoin töitäni.
-Tuuks ottaa tän herra Pommin täältä? Oona kysyi, kun olin katsomossa. Menin Rensun luo, ja ennen kuin Oona lähti, hän kehotti treenaamaan vähän paikallaan seisomista. Tuumasta toimeen! Tein herran kanssa noin 10 minuuttia töitä, kunnes talutin sen karsinaan. Purkasin kamppeet pois, ja huomasin satulan ja pinteleitten olevan IHAN mudassa! -Sottapytty. totesin, kun aloin harjaamaan sen mahanalusta.
Sain Rensun vaivalla tarhaan, ja jätin sen myös sinne. Menin kuuraamaan kamppeita, joista lähtikin 5cm kerros mutaa. Ja koko tallilla oloaikani kaverini tekstailivat, soittelivat ja muutenkin häiritsivät työtäni. Mutta onhan ne syystäkin tuollaisia; olen riivannut heitä käymällä heidän perheen koneilla.
|
|
|
Post by Sastu on Jun 17, 2008 17:26:59 GMT 2
Hellesää
Join oleskelutilassa jo kolmatta jaffa-pulloani, sillä oli kesän varmasti kuumin päivä. Pakotin itseni kumminkin putsaamaan Rensun karsinaa, vaikka järki sanoi, että jäisin vielä hetkeksi juomaan jaffaa. Mutta ei -tallityöt piti tehdä, vaikka mikä olisi.
Aloin putsaamaan Rensun karsinaa, joka oli onnekseni hyyvin puhdas. Parit lannat ja vähän märkää turvetta, ja huis vaan, karsina oli puhdas! -Thats it! sanoin, ja muistin, että Oona oli ollut pesemässä Rensukan kamoja, joten minun piti vain putsata kupit, ja tietysti hoitaa Rensu.
-Oona hei tuu auttaa tän Rensun kiinni-otossa! huudahdin, ja näin, että Rensu kävi kuumana. Oona tuli tallista, ja kun huomasi Rensun takajaloillaan ja ihan vauhkona, niin Oonan silmät suurenivat. Yhdessä yritimme pyydystää Rensua, ja meillä meni kauan, kunnes saimme Rensun rauhoittumaan ja kiinni. -Ei se oo koskaan ollu tällänen! Oona sanoi hämmästyneenä. Ori hikoili voimakkaasti, ja muljautteli silmämuniaan epäilevästi. Talutuksestakaan ei meinannut tulla mitään, mutta Oonan ansiosta selviydyimme kunnialla talliin.
Talutin Rensun suoraan pesarille, ja sidoin sen kiinni. Rensun mielestä letku oli hirviö, joka imaisi sisäänsä pieniä Rensuja. Lopulta se totesi, että se on lakritsipötkö, ja pani hampaansa siihen kiinni. -Rensu! komensin, ja ori kavahti. Aloin viilentää oria, joka selvästi rentoutui, sillä ulkona oli tosi kuuma, ja sitten se vielä riehuukin tarhassa hulluna, joten ei ihme. -Eiks teekkin hyvää? sanoin orille, jonka silmäluomet lepsuivat ja pää oli alhaalla. Naurahdin kevyesti orille, joka oli vielä hetki sitten ollut ihan vauhkona. Talutin sen pesarista puomille.
-Saat kuivua tässä auringossa, sanoin Rensulle joka valpastui heti ulos päästyämme. Kiinnitin sen puomiin, ja hain harjapakin. Pyyhkäisin aluksi turhat vedet pois, kunnes vähän harjasin, putsasin kaviot ja selvitin harjaa ja aloitin hännän kanssa tappelemisen. -Nyt tiiän miks Rensu oli vauhko. Oona sanoi, kun tuli luoksemme. -No? -Mari varsoi. -MITÄ?!?! huudahdin iloisena, ja mieleni teki tanssia, laulaa, hyppiä ympäri pihaa, huutaa maailmalle ilosanomasta, että Rensu oli ISÄ! Mutta jätin sen kumminkin tekemättä. Hoidin Rensun loppuun ja heitin tarhaan. Menin sitten tarhaan, jossa Mari oli Anne ja Karoliina vierellään. Ja Marin jaloissa huomasin mustaa. Menin lähemmäksi, ja Karoliina kääntyi puoleeni hymyillen. Hän hymyili niin leveästi, ettei tiennyt, oliko se hymy vai irvistys.
-Se on...kaunis. Ne olivat ainoat sanat, jotka sain sanotuksi, kun näin Jeevesin. Se oli upein koskaan näkemäni varsa. Tietysti, sillä sen isähän oli Rensu, upea ori.
|
|
|
Post by Sastu on Jun 26, 2008 19:27:09 GMT 2
|
|
|
Post by Sastu on Jun 27, 2008 8:17:52 GMT 2
Tammojen kiima-aikaan...
Vein juuri Anttua tarhaan, kun kuulin järkyttävää hirnumista. Käännähdin katsomaan, ja huomasin Rensun yrittävän päästä tarhasta pois. Tajusin nopeasti, että se myös voisi tulla sieltä, jos oikein halusi. Vein Antun nopeasti tarhaan, ja syöksähdin Rensun luo, ja nappasin riimusta kiinni. -Nyt lopetat ton, onks selvä? Mikä suhun meni? Soo, soo, äläs nyt, puhelin sille, mutta se tuntui toivottomalta. Laitoin äkkiä riimunnarun kiinni riimuun, ja puristin sitä niin kovaa, että rystyset oli ihan valkoiset. Ja sitten komensin Rensua niin kovaa, että se varmaan pelästytti kaikki tallipihalla olijat. Mutta se auttoi -ori ei noussut takasilleen, vaan tyytyi heittämään päätänsä ja pörisemään sieraimet suurina.
-No niin, mennääs aittaan.. puhelin sille sen rauhoittuessa vähän. Avasin portin, talutin sen ulos ja laitoin portin uudestaan kiinni. Kun olin saanut sen kiinni, Rensu riuhtasi narua niin, että tuntui, kun olkapää irtoaisi. Vetäisin narusta niin kovaa, mitä lähti, ja pääsin Rensun vierelle. Otin sen riimusta kiinni, ja lujaa. Pyysin vielä varmuuden vuoksi talutusapua Elliltä, joka oli lähellä. Saimme Rensun yhdessä, kylläkin vaivoin, karsinaansa, ja kiitin Elliä avusta. Lähdin hakemaan satulahuoneesta harjapakkia, ja tarkistin, että olin lukinnut karsinan ovet kunnolla.
Olin jättänyt yläluukun auki, ja tiesin nyt, että se oli virhe. -Rensu! huudahdin, kun huomasin sen yrittävän tulla yläluukusta ulos. Huitaisin kädelläni sitä kohti, ja se laskeutui neljälle jalalle. Avasin oven varovasti, ettei Rensu rynnistäisi vapauteen. Otin sen kiinni, ja sidoin riimunnarulla karsinaan. Nappasin harjapakista pari harjaa, ja huomasin, että Blondi, Rontti ja Kismet kävelivät lähettyvillä, ja ilmeisesti Rensukin huomasi sen. Sujahdin äkkiä karsinaan, ja laitoin yläoven hetkeksi kiinni. Rensu hermoili, mutta sain sen rauhoiteltua. -Noniin, nyt et nää tammoja.. sanoin sille, kun aloin harjata orin kuraista karvaa, josta kyllä onnekseni lika irtosi helposti. Onnekseni Rensu rauhoittui, ja pystyin rauhassa hoitamaan Rensun.
Olin juuri selvittämässä häntää, kun kuului kauhea rysähdys, ja Rensu potkaisi seinää ja hirnahti. Sen silmävalkuaiset vilkkui tiuhaan.Rauhoittelin sitä hyräilemällä hempeitä kappaleita, ja onnekseni se toimi, ja sain hoitaa homman loppuun. -Oona ei tänään kuulemma liikuta sua vissiin, sanoin Rensulle ja jatkoin; -Joten eiköhän lähetä maneesille! Tarrasin Rensun riimunnaruun, avasin ylä-oven ja valmistauduin pommiin, mutta onnekseni suurin osa hevosista oli kentällä tunnilla tai tallissa, joten sain nopeasti haettua juoksutusraipan. Tämän jälkeen suunnistimme maneesille, ja Rensun piti pörhistellä ja hirnua tunnilla oleville tammoille. Pääsimme maneesiin kumminkin ilman ongelmia.
Kun maneesin ovi oli kiinni, päästin Rensun vapaaksi. Se lähti juoksemaan hullun lailla pukkilaukkaa. Itse menin kentän keskelle, ja käskin sen juosta. "Purkakoot nyt energiaa" ajattelin, ja maiskautin, jonka seurauksena Rensu innostui nelistämään. Oli hauskan näköistä, kun se teki äkkikäännöksiä ja lähti rynnistämään toiseen suuntaan. Emme joutuneet olla kauaa maneesissa, kun Rensu sai tarpeekseen, ja tyytyi ravaamaan. Otin sen kiinni ja kehuin. Se puuskutti hieman, joten kävelin sen kanssa pari kierrosta, ja hengitys tasaantui. Sitten talutin sen maneesin ovesta ulos.
Vein juoksutusraipan takaisin paikoilleen ja talutin Rensun tallin taakse, missä oli yleensä rauhallista. Annoin syödä sen vielä vähän, jonka jälkeen vein sen tarhaan, ja tarkistin aidat kunnolla, jonka jälkeen hain Rensulle päiväheinät ja taputin vielä kertaalleen. Sitten menin tekemään tallityöt.
|
|
|
Post by Sastu on Jun 28, 2008 8:23:17 GMT 2
|
|
|
Post by Sastu on Jun 29, 2008 9:39:31 GMT 2
Esteratojen valloittajat
-Kiitti kyydist! huikkasin isälleni, joka oli anteliaasti kyydittänyt minut tallille. Jaloissani minulla oli uudet, mustat ratsastushousut, jotka olin eilen käynyt ostamassa. Lähdin tuttuun tapaan talliin, jossa törmäsinkin Oonaan. -Moi! sanoin Oonalle. -Terve! Ajattelin muute tänään treenata Rensua. -Joo, sanoin, ja Oona jatkoi; -Läheks mukaan, ku mennään yhelle esteradalle, jota saan tänään kokeilla. Saa Rensu vähän kokemusta. Ja muuten, parasta tulla mukaan, kun tein jo tallihommat. -Oi kiitti, oot ihana! sanoin, ja Oona naurahti; -Tiedän. Mut mene nyt laittaa Rensuu kuntoon.
-Heippa Rensukkainen! sanoin iloisesti orille, joka kuunteli korvat hörössä puhelujani. Selitin sille pikaisesti tämän päivän ohjelmasta samalla kun yritin hallita sitä talutuksessa. Lopulta se nöyrtyi kulkemaan nätisti puomille. Hain harjapakin, häntäpintelin ja kuljetussuojat. Loimea emme tarvitsisi, kun on näin kuuma. Aloin sukia Rensua varmoin ja pitkin vedoin. -Täytyyhän sun hyvältä näyttää! sanoin orille, joka katsoi minua kummastuneena, mutta pärskähti vain. Harjasin molemmat puolet kiiltäviksi, ja putsasin kaviot tarkasti, ja harjasin kavioiden päältä olevan lian pois. Selvitin harjan ja hännän, kun huomasin Oonan ja Ellin alkavan vasta laittamaan traileria kuntoon. Huokaisin. Olin tehnyt kaiken huolella, vaikkakin nopeasti. Sitten keksin, mitä tekisin. Aloin kaivaa harjapakkia.
-Oho! Oona sanoi kun asteli luoksemme. -Mitäs pidät? -Tosi nättejä sykeröitä! Oona totesi, ja jatkoi; -Laita se kuljetuskuntoon, niin mä pakkaan. Nyökkäsin, ja aloin rullata häntäpinteliä Rensun häntään. Sitten kiinnitin kuljetussuojat Rensun jokaiseen jalkaan, samalla kun ori tutkaili ympäristöä. Oli vasta aamu, mutta todella lämmin. Sitten talutin Rensun valmiiksi laitettuun traileriin. Aluksi ori ei olisi halunnut astua traileriin, mutta sitkeän yrittelyni jälkeen sain sen tulemaan. Kiinnitin sen, ja katsoin vielä heinäpussin varmuudeksi. Sitten suljimme yhdessä lastaussillan, ja hyppäsimme autoon. Matka saattoi alkaa.
Kun olimme päässeet perille, talutin Rensun trailerista. Ori nuuski ilmaa silmät loistaen. Sen ego nousi silmän räpäyksessä. Se pörhisteli, vaikkei ollut hevosia lähellä. Elli ja Oona sanoivat menevänsä tekemään rataa, jos mä laitan Rensun kuntoon. Nyökkäsin, ja aloin ottaa kuljetussuojia pois. Otin häntäpintelinkin heti pois, ja aloin satuloida ja suitsia Rensua. Taluttelin sitä, ennen kuin Oona tuli, ja meni selkään. Menimme Ellin kanssa katsomoon. Kun Oona oli lämpännyt, ja alkoi hypätä rataa, niin Elli sanoi; -Taivas, se hyppää tosi hyvin! Toi pari pääsee pitkälle! -Niin, sanoin huokaisten onnesta.
|
|
|
Post by Sastu on Jun 29, 2008 14:02:55 GMT 2
Piirsin tollasen sumukuvan Rensust. Ei oikee taas hiiri totellu meikäläistä.. (ps. lasketko sä ton hm'mäks?)
|
|
|
Post by Sastu on Jul 4, 2008 16:30:27 GMT 2
Onko ihanampaa iltaa kuin tää..?sori et tulee taas kuvaa, mutta ei oikein innostanut nyt kirjoittaa Rensulle tarinaa, joten ajattelin, että näin on parempi, ettei tule lyhyttä ja tönkköä tarinaa.
|
|
|
Post by Sastu on Jul 5, 2008 12:09:21 GMT 2
Tytöt tarvii "hellän" oriin...
-Rensu ei! EI! komensin oria, joka nousi jo neljättä kertaa talutuksessa pystyyn. Pidin sitkeästi narusta kiinni, ja nojasin taakseppäin. Rensun orinvaistot olivat jälleen heränneet, joten sain olla komentamassa ja pitämässä sitä kiinni kuin hullu. Kun olin tehnyt tallihommia, se oli juossut tarhassa kuin sekopää ja höyrynnyt kuin viimeistä päivää, sekä melkeen hypännyt aitojen yli. Lopulta minun oli pitänyt hakea se sisään. Helpommin sanottu kuin tehty, ja huomasin sen nyt. Ori laskeutui nyt neljälle jalalleen, ja maiskutin sen liikkeelle, ja ori lähti ravilla eteenpäin. Käänsin orin voltille, yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes sain sen vihdoin ja viimein maneesiin.
-Noniin. Joo sooja, odota, että saan sinut päästettyä irti... noniin, ala mennä! kehotin oria, joka lähti kuin raketti toiseen päätyyn, ja yhtäkkiä lähti juoksemaan kohti maneesin ovea, jossa seisoin. Huidoin riimunnarulla oria kohti, ja Rensu teki äkkipysähdyksen, nousi pystyyn ja lähti uudestaan toiseen päätyyn laukaten. Se hirnui hulluna, haisteli lantakikkareita, jotka olivat jäänyt maneesiin, ja juoksi uudestaan. Yhtäkkiä maneesin ovi levähti auki, ja Oona livahti maneesiin harjapakki, satula, suitset, pintelit ja omat tarvikkeensa mukana. Rensu tunnisti emäntänsä, muttei tullut meidän luokse. -Ai Rensulla on taas orinvaistot heränneet, Oona sanoi. -Joo. Aattelin sen antaa päästellä pahimmat höyryt pois. -Hyvä, sillä tuolla päällä ollessaan ei Rensulla pysty ratsastamaan ellei juoksuta aluksi, Oona kertoi ja jatkoi; -Yritetään saada se kiinni. Ja niin alkoi Rensun pyydystys, joka kesti kauan, mutta saimme sen lopulta kiinni, ja aloimme laittamaan kuntoon.
-Onks nää jalustimet saman pituset? Oona kysyi, ja minä menin Rensun eteen katsomaan. -Vasen on reijän pidempi, vastasin, ja Oona sääti vielä hetken jalustimia. Rapsutin Rensua rauhoittavasti otsasta, ja ori rauhoittui vähän. Lopulta päästin irti, ja Oona lähti kävelemään. Rensu oli vielä vauhkona, kun Oona ravasi, ja laukassa ori lähti kaahoittamaan, joten ratsastajalla oli työtä saada se takaisin kuolaimelle. Lopulta Oona onnistui pysäyttämään Rensun, otti neljä askelta peruutusta, ja siirsi ravin kautta laukkaan. Oona joutui tehdä koko tunnin lujasti töitä, ja Rensu vain niskoitteli vastaan. Lopulta Oona sai sen laukkaamaan hieman nätimmin, ja päätti lopettaa tähän. Hän vielä teki loppuverkat, ja laskeutui satulasta. Otimme Rensulta kamat pois ja Oona vei ne paikoilleen. Harjasin Rensua vielä maneesissa vähän, kunnes veimme sen Oonan kanssa karsinaan.
-Oot kyllä aikamoinen pippuripakkaus, naurahdin Oonan lähdettyä, ja ori vain puhalteli käteeni. Sen silmät loisti, kuin tähdet, ja juuri siitä katseesta minä pidän.<3
|
|
|
Post by Sastu on Jul 6, 2008 9:57:07 GMT 2
Yhdessäoloa ennen papallemenoahuhhuh, oli vähän työtä tos tyypissä xP Joo eli lähen taas papalle, enkä tiedä millon palaan. Vissii parin viikon pääst<3
|
|