|
Post by Sastu on May 11, 2008 14:07:03 GMT 2
|
|
|
Post by Sastu on May 12, 2008 15:36:54 GMT 2
|
|
|
Post by Sastu on May 13, 2008 7:26:35 GMT 2
[glow=red,2,300]Uusi paikka, uudet tallikaverit, uudet hevoset..[/glow]
Hyppäsin bussista ulos, ja aloin pähkäillä, minne suuntaan mun pitäisi mennä. Olin saanut jo ohjeet ja katsonut kartastakin, mutta en minä niitä muista. Päätin kysyä apua, ja meninkin yhden tytön kanssa puhumaan. -Anteeksi, mutta tietäisitkö miten pääsisin Seppele-nimiselle tallille? Tyttö alkoi hymyillä. Tässä vaiheessa tajusin, että hänellä oli ratsastushousut. -Kyllä, ja hyvinkin. Oon just menossa sinne. Tuu vaan mun mukaan. Hymyilin hänelle, ja lähdimme kävelemään. -Luulen, etten oisi tänään päässyt ollenkaan hoitamaan uutta hoitsuani, ellet olisi tullut! puhuin samalla kun kävelimme. -Ainiin. tyttö sanoi, pysähtyi, ojensi kättänsä ja jatkoi: -wear. -Sastu. vastasin, kättelin ja lähdimme kävelemään. Matka meni nopeasti puhumalla hevosista.
Tallille saavuttuamme wear opasti minut Oonan ja muiden luo, ja meni hoitamaan omia hoitsujansa. Esittelin itseni, ja Oona sanoi: -Tule, tuun näyttää missä Rensun tarha ja karsina on. Nyökkäsin ja lähdin Oonan mukaan. Oonalla oli jo riimunnaru kädessä. Hän ojensi sen minulle, otin sen vastaan ja menin Rensun tarhaan. Ja kieltämättä, se oli komea ori! Sen lihaksetkin näkyivät. Laitoin riimunnarun selkäni taakse ja ojensin kättäni. Rensu katseli, miten lähestyin sitä. Se seisoi ihan paikallaan. Kun olin askeleen päässä Rensusta, se huudahti kimakasti ja lähti nelistämään tarhaansa ympäri. Naurahdin vain koko jutulle, ja kun Rensu pysähtyi, se tuijotti taas liikkeitäni. Ja kun olin parin askeleen päässä, se lähti laukkaamaan. Huokaisin, ja kolmannella kerralla Rensu antoi itsensä kiinni. Napsautin riimunnarun riimuun, ja taputin Rensua. Oona avasi portin, ja talutin Rensun siitä läpi. -Toi oli oikeata Rensun huumoria! Oona sanoi ja naurahti. -Se asuu aitassa. hän jatkoi ja osoitti aittaan päin. -Viimeinen oikealta. Oona sanoi ja lähti talliin. -No niin, Rensu, nyt olemme kahdestaan. sanoin Rensulle, joka steppaili ja hössötti, kun talutin sitä. -Hei, nyt vähän easymmin! sanoin topakasti Rensulle, ja käänsin sen voltille. Sain kääntä sen vielä parille voltille, ennen kuin olimme aitassa.
Rensun karsinassa laitoin sen kiinni, kun se hössötteli omiansa. (toivottavasti Rensulla ei ole mitään kiinniolo-kammoa?) Oona oli nähtävästi tuonut harjapakin jo valmiiksi karsinan ulkopuolelle, joten sieppasin sieltä pari harjaa, ja lähestyin Rensua. Annoin sen nuuhkia harjoja, ja silitin sen päätä. Yhtäkkiä se nosti päätänsä ja uhkasi näykkiä. -Rensu! kielsin oria heti, ja Rensu lopetti hetkeksi. Aloin sukia runsain vedoin Rensun karvaa, ja totesin: -Oona on todellakin pitänyt susta hyvää huolta. Karva kiiltää kilpaa auringon kanssa. Silloin Rensu nappasi kädestäni nopeasti, muttei kovaa. -Nyt kuule Rensu, vähän käytöstapoja! toruin oria voimakkaasti, mutten korottanut ääntäni. Tämän jälkeen se antoi harjata kummatkin puolet lähes mitään "sanomatta". Kavioiden puhdistuksessa meinasi aina repästä kavion pois, mutta pidin siitä kiinni aika lujaa, joten Rensu luovutti. Kavioissa ei ollut paljon mitään. Kun olin puhdistanut kaviot, taputin Rensua kaulalle ja kehuin. Vaihdoin kaviokoukun päänharjaan, ja laitoin Rensulle riimun kaulalle. Harjasin pään "oikeaoppisesti" ja pari kertaa se heitti päätänsä, mutta sain sen ainakin harjattua. Siirsin riimun takaisin Rensun päähän, heitin harjan harjapakkiin ja otin kamman. Selvitin jouhet ekaksi käsin, ja vedin lopuksi kammalla niin, ettei siellä ollut takkuja. Sitten siirryin häntään. Vedin hännän sivulle, ja aloin selvitellä sitä. Siinä riitti puuhaa, ja kesti. Loppujen lopuksi se oli selvitetty. Vedin riimunnarun päästä ja solmu aukesi. Lähdin taluttamaan Rensua takaisin tarhaansa, ja ori käveli upeasti astellen, tietäen oman arvonsa. Tarhassa päästin sen irti ja se lähtikin heti vetämään spurtteja.
Hain Rensun heinät ja vein ne sille tarhaan. Heti alkoi rouskutus. Hain harjapakin aitan luota ja vein sen satulahuoneeseen. Katsoin Rensun kamat läpi. Ne eivät olleet ollenkaan likaiset, joten päätin pestä seuraavalla kerralla. Sitten näin tiskiharjan ja muistin, että pitäisi mennä pesemään Rensun kupit. Otin tiskiharjan käteeni ja lähdin kuuraamaan kuppeja. Hinkkasin ja hinkkasin, niin että hikeäkin vähän valui, kunnes sain ne puhtaiksi. Huokaisin, palautin tiskiharjan paikalleen ja hain kottikärryt ja talikon, ja menin Rensun karsinaa puhdistamaan. -..couse of we farouweeeh.. laulelin hiljaa samalla kun täytin kottikärryjä lannalla ja märällä turpeella. Hommassa ei kauaa nokka tuhissut, koska karsina ei ollut niitä sotkuisimpia. Kärräsin kottikärryt lantalaan ja vein ne paikoilleen, niinkuin talikonkin.
-Oho, mulla onkin tässä vielä aikaa. totesin kun katsoin kännykkäni kelloa. Menin hoitajien huoneeseen rentoutumaan ja hetken päästä lähdin katsomaan hevosia ja tutkimaan tallia. Lopulta kännykkäni alkoi soida, vaikka muistin että olin pistänyt sen äänettömäksi. -Pahus.. sanoin, kaivoin kännykkäni taskusta ja vastasin. -Sastu? kävelin talista ulos, ja huomasin isäni auton. Lopetin puhelun ja käännyin katsomaan Rensua. On se vaan komia poika! Sen jälkeen raahauduin vastahakoisesti autoon, ja pian Seppelettä ei enään näkynyt.
(ei parasta, mut mun mielest ok.)
|
|
|
Post by Sastu on May 14, 2008 7:38:42 GMT 2
|
|
|
Post by Reega on May 14, 2008 13:15:53 GMT 2
Hienoa! Jo kolme hoitomerkintää ENSIMMÄISEN viikonaikana! Kuvilla saat hoidella, mutta sellaista rajaa että joka toinen täytyy kuitenkin olla tarina Hyvin piirrät, oikein kauniita paint kuvia (ihmeen hyviä paint kuviksi!), ja tarinakin oli oikein mukava. Eihän se Rensu mitään pahaa tarkoita, nameja se vaan etsii Kerran puri minulta taskun rikki, mutta yleensä se on lauhkea eikä näyki, joten ei pelkoa. Riimussa hyppiminen on sille normaalia, kiinnisitomista ei kammoa kuin kuljetusvaunussa. Sitten palkastasi. Eli mitä haluaisit? Kuvia vai tunteja? Ehdota, jos jatkat samaan malliin niin palkitsen sinut mieluusti Palkinnot tippuu sitten 10, 20, 30 jne.. kymmenen välein ;D
|
|
|
Post by Reega on May 14, 2008 19:24:24 GMT 2
Elikkä voit aina joka kymmenen hoitomerkinnän kohdalla minulta sitten tulla jotain tivaamaan Eli kun olet hoitanut Rensua 10 (/20/30 jne.) kertaa, saat joko piirrustuksen, tunnin ym.. vastaavaa. Itse saat päättää.
|
|
|
Post by Sastu on May 15, 2008 8:04:55 GMT 2
Hyppäsin bussista isolla hypyllä ulos, reppu vain heilahtaen selässä. Lähdin reippaaseen tahtiin kävelemään Seppelettä kohti. Ja suu tietysti niin isossa hymyssä, ettei tiennyt, oliko se hymy vai irvistys. Sillä Rensun tultua elämääni olin saanut lisää äksöniä, vaikka sitä olikin ennen tarpeeksi.
Tallilla oli minun lisäkseni pari hoitajaa, sekä Anne. Elliä tai Jaakkoa ei tällä kertaa näkynyt. Katsoin Rensun tarhaan päin, ja siellä se ori tyytyväisenä nuokkui. -Terve! Anne huikkasi, kun astuin talliin. Myös muut hoitajat tervehtivät töidensä lomasta. -Moi vaan kaikille! vastasin hyväntuulisesti ja vein reppuni satulahuoneen nurkkaan, ettei joku kompastuisi siihen. Kun palasin talliin, hoitajia oli tullut pari lisää. Tervehdin heitä, ja sainkin vastauksen. Hain kottikärryt ja talikon, ja vein ne Rensun karsinaan. Ja sitten alkoikin taas hyräily. Kottikärry täyttyi hyvää vauhtia, ja ennen kuin olin kokonaan valmis, kottikärry oli täynnä. -Pitää mennä kippaamaan ja tulla takas, totesin, laitoin talikon nojaamaan karsinan seinää vasten, ja lähdin kippaamaan lastia lantalaan. Tulin takaisin, ja korjasin vielä viimeiset lannat. Kun olin kuskaamassa vähäistä kuormaani, eräs hoitaja sanoi: -Hei älä vie sitä! Mun pitäis putsata Siirin ja Pampulan karsina! Silloin tunnistin hoitajan. Sehän oli Ada. -Okei, pidä vaan hyvänäs! Ja mun nimi on muuten Sastu. sanoin naurahtaen, ja annoin Adalle kottikärryt, ja sanoin tuovani talikon kohta. Palasin Rensun karsinaan, ja joku ihana ihminen oli tuonnut sinne vähän lisää turvetta. -Putsasin Cassun karsinan, ja huomasin että tarvitsit lisää turvetta, niin samalla kun vein Cassun karsinaan lisää niin toin samalla tännekkin. Käännähdin katsomaan kuka puhui, ja huomasin oranssi/punatukkaisen tytön. -Kiitos, kiitos paljon! sanoin, ja jatkoin: -Ja sun nimi on..? -Xeni. tyttö vastasi. -Sastu. Sitten lähdin viemään talikkoa Adalle. Siellä se odottelikin, että pääsisi töihin. -Tässä. sanoin, ja sain vastaukseksi kiitos. Sitten hain tiskiharjan jolla voisin kuurata kupit.
Palasin karsinaan, ja aloin hinkata kuppeja puhtaiksi. Tällä kertaa homma oli melkeinpä helppo, ja sujui vaivattomasti. Vein tavarat takaisin paikoilleen, ja sieppasin riimun ja riimunnarun sekä harjapakin mukaani. Harjapakin vein Rensun karsinan eteen valmiiksi. Sitten lähdin tallustelemaan Rensun tarhan luo.
-Rensuu! huusin hiljaa, ja ori käänsi päätänsä minua kohti, kun lähestyin sitä. Kun olin parin askeleen päässä, ojensin käteni, jota Rensu alkoi hamuta, katsoakseen, tarjosinko jotain sille. Silloin astuin askeleen eteenpäin ja laitoin sille riimun. -Tosi hyvä poika, Rensu, tosi hyvä! kehuin sitä, sillä se kun oli pari kertaa lähtenyt laukkaamaan pakoon. Lähdin taluttamaan Rensua tarhasta talliin. Kun olimme päässeet portista, Rensu lähti ravaamaan, mutta käänsin sen voltille, yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes se suostui kävellä. Loppumatkasta Rensu vähän temppuili, muttei paljoa.
Karsinassa Rensu alkoi etsiä taskuistani porkkanoita, mutta turhaan. Se tuhahti, kun ei löytänyt mitään, ja lopetti siihen. Sitten Oona tuli karsinan ovelle. -Terve! hän sanoi, ja vastasin tervehdyksen. Rensu tutki Oonaakin, jolta liikeni pieni porkkananpala. Oona ja minä juttelimme niitä näitä, ja kun Oona lähti hoitamaan Jamboa, huomasin että olin hoitanut jo Rensun melkein kokonaan. Aloin selvitellä harjaa ja häntää, mutta sitten kuului jostain pamaus, ja Rensu säikähti, nousi melkein pystyyn, mutta rauhoittelin sitä, mutta se hermoili todella paljon. -Sooh, poika, sooh.. puhelin sille rauhallisesti samalla kun rapsuttelin sitä. Hoidin hommani loppuun, vaikka tiukkaa tekikin, sillä Rensu oli säikähtänyt kunnolla. Menin pois karsinasta, ja lähdin käymään satulahuoneessa.
Palasin suítset kourassa Rensun karsinaan, otin riimun pois, laitoin ohjat kaulalle ja maiskautin, että Rensu ottaisi kuolaimet suuhunsa. Hetken päästä se ottikin, ja laitoin kaikki remmit kiinni. Sitten avasin karsinan oven ja lähdin taluttamaan Rensua kentälle.
-Ajattelin, että kokeilemme tänään vähän maasta käsin-hommia. selitin Rensulle, ja aloitin ihan kävelemällä ja tekemällä pysähdyksiä. Rensu ei olisi millään tahtonut pysyä pysähdyksissä, mutta kärsivällisyydellä se lopulta onnistui. Siirryimme eteenpäin, eli pysähdyksestä peruutus. -Peruuta. sanoin, ja vedin hieman ohjasta. 4 askelta peruutusta ja käynti. Rensu peruutti mahtavan hyvin. Nämä ovat lyhyitä harjoituksia. Sitten alkoi väistöt. Aloin väistää ekaksi etupäätä. Rensu hieman funtsi, miten tämä tapahtuisi, ja alkukankeuden jälkeen alkoi sujua. -Hyvä Rensu! kehuin ja taputin. Sitten siirryimme takapäätä. Rensu ei millään olisi tahtonut astua ristiin, mutta kun vain ottaa uusiks, niin Rensu suostui, ja kun tiesin, että se osaa tämän homman, niin sitten se saa luvan näyttää et se osaa! Sitten siirryimme "pohkeenväistöön", mutta vain maasta käsin ja jyrkästi. Otimme pari askelta, ja Rensu osasi hyvin. Tein samat toiselta puolelta, kunnes lähdin vain taluttamaan sitä uralla. -Rensu, kyllä sä osaat mennä hienosti kouluakin, ihan varmasti, kunhan sua kiinnostais. Mutta on ne esteet kieltämättä tosi kivoja. puhuin Rensulle.
Yhtäkkiä pusikosta lensi lintu, ja Rensu nousi pystyyn, heittäen minut ilmaan ja tömähtäen maahan olkapää edellä. Tunsin, kuinka olkapäässäni viilsi ilkeästi, mutta en keskittynyt siihen, sillä Rensu oli lähtenyt kiitoon. Huusin niin kova kun kurkusta lähti, että Rensu vapaana, ja Oona oli ensimmäinen reagoija. Anne tuli auttamaan minut pystyyn, sillä aikaa kun Oona otti Rensun kiinni. -Sattuiko? Anne kysyi, ja vastasin: -Ääh, olkapäähän vaan. Kyllä mä selviin, jos autat minut ylös. Pitelin olkapäätäni, ja Anne auttoi minut ylös. Puhdistin naamani hiekasta, sekä vähän vaatteista. Menin Oonan ja Rensun luo, ja taputin oria. -Sattuiko? Oona kysyi hieman hädissään, mutta pudistin päätäni. -Ei hirveästi. Vähän olkapäähän, muttei nyt sentään kuolemaksi asti. vastasin, ja otin Rensun ohjat Oonalta. -Hyvä että pysäytit Rensun, ennen kuin mitään vakavampaa tapahtui. Oona palasi Jambon luo, varmistettuaan, että minulla on kaikki ok. -Se ei ollut sinun syysi. sanoin, kun rauhottelin Rensua. Sitten talutin sen omaan karsinaansa. Tällä kertaa ori ei temppuillut yhtään.
Riisuin Rensulta suitset ja laitoin sille riimun päähän. Harjasin vielä nopeasti ja talutin sen tarhaan. Päästin sen vapaaksi, ja palasin karsinan luo. Pesin kuolaimet ja vein kaikki kamat satulahuoneeseen. Hain satulasaippuaa ja vettä, sekä sienen tietysti. Sitten aloin vain hinkata. Seuraani saapui Xeni, hänkin nimittäin tuli pesemään kamoja. Hinkkasimme siinä yhdessä kamat, kunnes olimme valmiita. Ristitin suitset, laitoin paikalleen ja laitoi satulan satulatelineeseen. Harjasin vielä Rensun pintelit, ja katsoin kelloa. -Voi ei, dösä lähtee ihan just! Otin äkkiä reppuni, heitin ilmoille moikat, samoin kuin Rensulle ja lähdin juoksuun.
(p.s: Olen oppinut maasta käsin-jutut länkkäritallilta, jossa ratsastan. Eli osaan ratsastaa länkkäriä, koulua ja esteitä. ;D)
|
|
|
Post by Reega on May 15, 2008 23:05:06 GMT 2
En usko että te sellaista hikitreeniä teette että Rensu tarvitsisi pesulle viedä, jalkoja voi aina välillä huuhdella jos ne hikoavat, tuntuvat kuumilta tai muuten ovat peusn tarpeessa, muuten minä hoidan sen osuuden. Mitään temppuja ei Rensu ole vielä oppinut pestessä tekemään, suihkutus letku kyllä ilmeisesti näyttää joltain metrilakupötköltä, sillä sitä on aina ihan pakko maistaa. Hikiviilaa tulisi käyttää varovasti kun ori on sllainen hössöttäjä että siitä saattaa tulla haavoja. Pitäisi varmaan ostaa "kumipäinen" hikiviila... Joo, elikkä unohdinkin siitä mainita. Olen jokatoinen viikonloppuni isälläni, joten silloin Rensu on aina sinun omasi. Olen hyvin tarkka että ori hoidettaisi aina lauantaina ja sunnuntaina kun olen poissa, ja jos ei pääse hoitamaan olisi hyvä ilmoittaa minulle... Elikkä pistän tänne viestiä aina sen viikonlopun keskiviikkona kun menen isälleni (en nimittäin käy siellä ihan jokatoinen viikonloppu), niin tiedät varautua. Ja vaikka saat omia Rensun aina siksi yhdeksi viikonlopuksi, niin ratsastuksesta on sovittava siltikin minun kanssa, kuten normaalisti. Seuraava tarinasi/kuvasi voisit vaikka kokeilla ratsastaa hieman Rensulla. Tyhjä maneesi olisi hyvä paikka, voisin näin alkuun ainakin hieman talutella, ennen kuin pääsette ratsastamaan ihan kahdestaan
|
|
|
Post by Sastu on May 16, 2008 6:08:16 GMT 2
ok. Ehkä sitten tarinassa talutuksella menisin, sillä ennen kuin luin tuon viestisi, niin olin piirtänyt pääkuvan tapaisen kuvan, Rensulla suitset päässä. En sitten tiedä, onko suorien ravikuolainten rengas tuollainen, mutta googletin ja siellä oli tuon tapainen. Eli hoidan nyt taas kuvalla: s280.photobucket.com/albums/kk197/sastu/?action=view¤t=rensu1.jpg Nytpä ei jäänyt raskasrakenteiseks, muttei kummiskaan arabimaiseks! Mut harja näyttää tyhmältä, kun siin on valkost...
|
|
|
Post by Reega on May 16, 2008 9:54:21 GMT 2
Todella suloinen kuva <3 Eikä maailma siihen kaadu jos nyt et saa kuolaimista oikean näköisiä
|
|
|
Post by Sastu on May 17, 2008 9:18:58 GMT 2
Ratsastusta Rensulla
-Kiitti kyydistä! sanoin isälle ja paiskasin auton oven kiinni. Minulla oli tällä kertaa myös ratsastuskypärä mukana, sillä Oona oli luvannut että saan hieman kokeilla Rensua. Ja olin hyvin iloinen tästä, vaikka vähän jännittikin, mutta hyvällä tavalla. Se oli sitä odotusta. Katsahdin tarhaan, enkä tuttuun tapaan nähnytkään Rensua siellä. Kävelin aitalle, eikä Rensua löytynyt sieltäkään. Menin talliin suuri kysymysmerkki päässäni. Tallissa ei ollut ketään muuta kuin hevosia, joten menin oleskeluhuoneeseen. Ja siellä olikin sitten hoitajia. -Terve! sanoin, ja sain monet vastaukset. Istahdin lattialle, ja kaivoin repustani jaffapullon. Avasin sen, hörppäsin siitä ja kysyin: -Tiiättekö missä Rensu on? Monet käännähtivät minua kohti, ja sitten Carkki vastasi: -Oona hyppää sillä ulkona. Etkö nähnyt? -En! vastasin nopeasti, suljin pulloni ja heitin sen reppuun. -Kiitos tiedosta! ehdin huikata, ennen kun vein reppuni satulahuoneeseen ja lähdin kävelemään kentälle.
Siellä näin esteitä, mutta en Oonaa tai Rensua. Olin ihan äimän käkenä, kunnes kuulin Oonan äänen: -Moi! Sä tulitkin tänään! Käännähdin, ja huomasin ratsukon seisovan edessäni. Rapsutin Rensua, ja vastasin: -Joo, sain kyydin. Aijotko hypätä? -Jep. En ole tehnyt vielä tallitöitä, joten jos haluat tehdä niin voit tehdä. Kun olet tehnyt työt, niin tule tähän kentälle. Oona sanoi, ja tajusin että hän oli käynyt maastossa. Tuijotin hetken Rensun perään, kunnes havahduin ja menin hakemaan kottikärryt ja talikon. Työnsin ne Rensun karsinaan, ja aloin keräämään lantaa ja märkää turvetta kottikärryihin.
Hommassa ei kestänyt, sillä karsina oli yllättävän puhdas. Kävin kippaamassa lastin lantalaan, ja palautin kottikärryt ja talikon omille paikoillensa. Sitten hain sienen, huuhtelin sen ja menin kuuraamaan kuppeja. Putsasin ne joka puolelta, niin että ne kiilsi. Joissain kohdissa jouduin hinkkaamaan kunnolla, ennen kuin lika irtosi. Sitten palautin ne paikoilleen, ja sieppasin kypäräni satulahuoneessa. Lähdin tallustelemaan kentälle seuraamaan, miten Oona ja Rensu hyppäsi. Häkellyin. Olin kuullut, että Rensu oli hyvä hyppääjä, mutta sitten kun näin sen omin silmin hyppäävän, se oli ihan eri asia! Ei se hypännyt, vaan liisi esteitten yli. Oona pysäytti Rensun, taputti sitä kaulalle ja sanoi: -Otan tässä parit laukat vielä. Sitten mennään maneesille ja sinä pääset selkään. Nyökkäsin, ja Rensu lähti ravaamaan. Minä menin korjaamaan esteet kentältä, samaan aikaan kun Oona nosti Rensulla laukkoja. Menin kentältä pois, ja tuijotin Rensua ja Oonaa. "Tuo pari voi päästä vielä pitkälle!" mietin itsekseni. Oona siirsi Rensun käyntiin, ja ohjasi orin kävelemään maneesille päin. Minä tulin perässä.
Avasin maneesin oven, ja suljin sen perässä. Oona ohjasi kaartoon, ja laskeutui selästä. Laitoin kypärän päähäni, ja Oona sanoi: -Rensulla ei sitten ole ollut ketään muita selässään kuin minä, joten ole koko ajan varuillasi. Ei sen takia, että se ei haluaisi sinua selkäänsä, vaan sen takia että se ei ole tottunut muihin selässänsä. Nyökkäsin, ja nousin kevyesti Rensun selkään, kun Oona piti siitä kiinni. Säädimme jalustimet, ja ohjasin Rensun uralle Oonan kävellessä vierellämme.
Aluksi menimme hetken pidemmällä ohjalla, kunnes lyhensin ohjia. Olin mahdollisimman hiljaa selässä. Tähän mennessä Rensu oli ainoastaan käännellyt korviansa, ei muuta. -Ohjaa nyt Rensu voltille. Oona käski, ja tein työtä käskettyä. Asetin ohjalla, käänsin pohkeella ja katsoin minne olimme menossa. Teimme aika hyvin onnistuneen voltin Oonan ympärille, ja Oona myönsi, että voltti oli ollut hyvä. Jatkoimme uraa pitkin, ja Oona ohjasti koko ajan, esim. pysähdyksissä ja volteissa. Vaihdoimme suuntaa ja ohjastus jatkui. -Aseta Rensua vähän enemmän volteissa. Oona opasti. -Se kyllä asettuu nyt, kun menin aluksi sillä. Oona meni kentän keskelle, ja opasti sieltä. Kun Oona lähti, niin Rensu nousi pari kertaa pystyyn, kunnes sain sen hallintaani. -Tuo on sitten normaali Rensua! Oona hymähti, ja minä nyökkäsin. Pari kertaa Rensu meinasi mennä Oonan luo, mutta pohkeilla pidin sen uralla. Työskentelin sen kanssa perusasioita, ja Rensu suhtautui yllättävän hyvin. -Hyvä Sastu! Rensu on suhtautunut yllättävän hyvin sinuun! Pysäytä Rensu nyt. Oona sanoi, ja pysäytin. Taputin Rensua kaulalle. Oona tuli luoksemme, ja kysyi: -Jos haluat, niin voin vähän taluttaa sinua, ainakin aluksi, ravissa. Mutta sieltä voi sitten tulla ties mitä. -Kyllä me voitaisiin yrittää, ja jos tipun, niin tipun. Ei voi mitään. vastasin, ja Oona nyökkäsi. Oona haki katsomosta riimunnarun, tuli takaisin ja napsautti sen kiinni kuolainrenkaaseeen. Sitten Oona maiskautti, ja kehotti Rensun raviin ori lähti hieman ihmeissään ravaamaan.
Sitten se alkoi pukitella. Se nousi pystyyn, pukitti, pystyyn, pukitti.. Oona sai sen nopeasti hallintaan, ja sanoi hymyillen:-Pysyit selässä! Tähän vastasin, että tälläistä on koettu ennenkin. Menimme vielä pienen pätkän ravia, jolloin pari kertaa pukitti, mutta Oonan ansiosta rauhottui, ja menimme hetken todella hienoa ravia. Hiljensin käyntiin Oonan kehotuksesta, ja taputin Rensua. -Hyvinhän se loppujen lopuksi ravasi! totesin Oonalle, joka nyökkäsi. -Onneksi sillä ei ole mitään hirveätä pelkurihoitajaa. Oona piti vielä riimunnarun kiinni suitsissa, kun menin pitkällä ohjalla. Olin ihan hiljaa. Olin päässyt Rensun selkään!
Loppukäynnit menivät lähes mitään tapahtumatta. Ohjasin Rensun kaartoon, taputin ja kehuin, ja laskeuduin alas. Rensu oli vielä hieman hikinen Oonan hyppytreenistä, muttei paljoa. Hölläsin vyötä ja nostin jalustimet ylös. -Voit vähän huuhdella sitä pesuboxissa, kun on näin lämmin ilmakin. Erityisesti viilennä jalat. Oona neuvoi, ja jätti meidät aitan luo ja meni hoitelemaan Jamboa. -Hieno poika. sanoin, ja halasin Rensua. Sitten purkasin siltä satulan, ja suitset vaihdoin riimuun. Otin pintelit nopeasti pois, ja jätin Rensun hetkeksi karsinaansa, kun vein kamat satulahuoneeseen. Pesin kuolaimet ja ristitin kuolaimet. Käärin pintelit siististi ja laitoin paikoilleen. Palasin Rensun luo.
-Noniin, Rensu. sanoin orille kun napsautin riimunnarun kiinni sen riimuun. -Nyt pesuboxiin. Kun talutin Rensun tallikäytävälle, se olisi halunnut jäädä haistelemaan muiden hevosten kanssa, mutta käskin sen tulla. Pesuboxissa laitoin sen tietysti kiinni, ja kun näytin sille letkua, se meinasi napata siitä kiinni. -Ehei, se ei ole syötävää. naurahdin. Käänsin hanaa hieman auki, niin ettei sitä tullut täysiä. Huuhtelin jalkoja pidempään, ja Rensu seisoi nätisti. Pari kertaa joku hevonen hirnahti tallissa, ja Rensun piti tietysti vastata. Sammutin hanan ja hain hikiviilan. Vedin sillä varovasti, niinkuin Oona oli neuvonut. Vein sen takaisin paikoilleen, palasin pesuboxin luo, avasin tallisolmun ja lähdin taluttamaan Rensua pihalle.
Pihalla annoin sen syödä vihreää. Itse nautin hevosen tuoksusta ja auringosta. Sitten muistin, että minun pitäisi pyyhkäistä Rensun kamoja, joten vein orin tarhaan. Siinä kyllä kesti, sillä se olisi mielummin jäänyt syömään. Työläästi sain sen tarhaan ja päästin sen tarhaan. Palasin talliin ja menin satulahuoneeseen. Pyyhkäisin Rensun kamat nopeasti, ja jouduin lähtemään, sillä isä oli tullut hakemaan. Kävelin autolle, menin sisään, ja katsoin Seppelettä. "Täältä en haluaisi koskaan pois!" <3
|
|
|
Post by Reega on May 17, 2008 11:53:00 GMT 2
Ihana tarina <3 Pidän kirjoitus tyylistäsi, ja sait siihen hyvin tallielämän tunnelmaa! Seuraavalla kerralla voisit liinassa mennä puomeja ja voitaisiin kokeilla hieman laukkaa. Sain Rensulle orikuolaimet hankittua (todella tarpeellinen ostos, olen tyytyväinen vaikka itse en niitä käytäkkään, kun ori ei juuri minulle uskalla ryppyillä) joten herran ei pitäisi enää pystyyn nousta
|
|
|
Post by Sastu on May 18, 2008 17:35:19 GMT 2
Jaffaa ja juoksenteluaKaivoin pyöräni kellarista, ja hyppäsin sen selkään. -Suunta kohti Seppelettä! huudahdin, ja aloin pyöräillä niin että polkimet meinasi irrota! Tykkäsin pyöräillä kovaa, kokea se vauhdin huuma. Kaupan pihalla jarrutin, sillä piti käydä kaupassa. Ostamassa jaffaa, tietysti. Mukaani tarttui myös pussillinen porkkanoita. Tallilla jätin pyöräni puun varjoon, ja menin suoraan satulahuoneeseen. Tai no, niin suoraan kun pääsin, sillä tallipiha oli IHAN mudassa! Satulahuoneessa olikin Chao ja Xeni, morjestimme toisiamme ja jatkoimme puuhastelua jutellen. Tartuin Rensun suitsiin ja uusiin kuolaimiin, jotka näin. Vaihdoin orikuolaimet suitsiin, ja Chao kysyi: -Ai Oona hankki Rensulle orikuolaimen? -Joo, kun se välil nousee pystyyn. Ihan viisas ostos. vastasin, ja jatkoin näpertelyä. Samalla päätin putsata kamat, ja sain pieniä vinkkejä, miten suitsista saa kiiltävämmät, ja vinkit lahjoitti (yllätys, yllätys) Xeni. Putsasin Rensun harjatkin, ja harjapakkiin sulloin myös pintelit. Sitten putsaamaan karsinaa! Työnsin kottikärryt ja talikon vaivalla mudasta läpi, kunnes pääsin tositoimiin. Heitin nopeasti kottikärryyn ulosteet, ja kävin kippaamassa ne lantalaan. Hain kottikärryllisen lisää turvetta Rensun karsinaan, ja karsina oli melkein puhdas. Putsasin kipot ja karsina oli valmis! Toin vielä harjapakin karsinan ulkopuolelle valmiiksi. -Rensuu! huhuilin oria tarhasta. Astuin pari askelta, kunnes Rensu ravasi vähän matkaa luokseni, ja pysähtyi. Lähdin hitaasti kävelemään sen luo, ja se antoi ottaa itsensä kiinni huippuhyvin! -Rensu, sä oot mahtava! kuiskasin sen korvaan, ja halasin sitä kaulalle. Sitten talutin sen omaan boxiinsa. -Pysy nyt paikallasi! sanoin Rensulle, joka liikehti, kun näki tallipihalla muita hevosia. -Tässä on muutenkin tarpeeksi tekemistä, että saan sinut ratsastuskuntoon! tokaisin ja jatkoin harjausta. Onneksi muta oli kuivunutta- muuten Rensu olisikin musta! Kun sain vihdoin ( ja viimein!) harjattua Rensun ja sen pään, sekä selvitettyä sen harjan ja hännän, aloin putsata Rensun mutaisia kavioita. Ja sen jälkeen käteni olivat 2 cm'n paksuisessa mudassa! Kävin nopsasti huuhtelemassa käteni tallissa, ja huomasin Oonan. -Moi! Oona sanoi, ja vastasin: -Moi! Alan nyt laittamaan Rensulle pinteleitä. Kesti hoitaessa, sillä se oli muuttanut värinsä mustaksi! Oona naurahti, ja sanoi ettei mitään kiirettä. Palasin käärimään pintelit Rensun takasiin, ja se sujuikin (onneksi) ongelmitta. Hain Rensun ja itseni kamat, laitoin kypärän päähäni ja aloin satuloimaan Rensua. -Äläs pullistele noin paljon! sanoin Rensulle kun naama punasena yritin kiristää vyötä. -No, kiristän vielä sitten selässä. totesin, ja nappasin suitset. Laitoin riimun ja ohjat kaulalle, ja aloin tarjoamaan Rensulle kuolainta. Se otti hyvin, mutta kun kiristelin remmejä niin veti vähän päätä ylös, alas, ylös alas. Komennuksella lopetti, ja olimme valmiit. Lähdin taluttamaan Rensua maneesille. Maneesissa Oona puuhasikin jo puomien kanssa. Ohjasin kaartoon, laskin jalustimet ja Oona tuli vastapainokseni roikkumaan jalustimeen. Selässä kiristin vyötä parilla reijällä. -Mene vaan käyntiä aluksi ilman että se on liinassa. Uskon että pärjäät. Oona sanoi, ja nyökkäsin. Rensu käveli pää alhaalla pitkällä ohjalla. Samalla säädin vielä vähän jalustimia. Sitten otin ohjaa lyhyemmäksi, ja aloin tehdä käyntityöskentelyä. Paljon pysähdys & peruutus -tehtäviä ja taivutuksia, jotta sain Rensua kuolaimelle. Rensu kulki hyvin kuolaimen kanssa, vähän kokeili pystyykö nousemaan pystyyn ja jne, muttei pystynyt, joten tyytyi vähän pyörittelemään korviansa. Vaihdoin suuntaa ja tein samoja tehtäviä tähänkin suuntaan. Nyt tiesin, ettei se ollut aloittelijoiden ratsu- sen kanssa täytyi tehdä työtä. -Noniin, pysäytä. Oona sanoi, ja käveli luoksemme. Hän kiinnitti liinan Rensun suitsiin, ja talutti meidät keskelle maneesia. Hän meni keskelle, ja ohjasin Rensun kauemmaksi. -Kevyttä ravia ja puomeja! Oona sanoi opettajatyylillä, joten siirsin kevyeeseen raviin, menimme hetken sitä, kunnes puomisarja lähestyi. Menin kevyeeseen istuntaan, ja hillitsin Rensua. Rensu vähän kuumeni, mutta pysyi käsissä. Meni tosi hyvin, vaikkakin parit ilopukit tuli! Pysähdyin hetken päästä. Kehuin, ja vaihdoimme suuntaa. Oona korjasi liinan asentoa, ja sama jatkui seuraavaan suuntaan. -Ja kääynti. Oona sanoi, ja hiljensin Rensun vauhtia. Kävelimme hetken, kunnes alkoi olla laukkojen aika. Siirryimme maneesissa kauemmas puomeista, ja Oona neuvoi: -Rensu on aika reipas, mutta kun se tykkää laukata, niin luulen että ihan hyvin se menee. Nyökkäsin, ja valmistelin laukan, sekä nostin. Rensu kuunteli hyvin, ja nosti aika vauhdikkaan laukan hidastin sitä vähän, ja Rensu totteli. Hetken laukkasimme, kunnes hiljensin ravin kautta käyntiin ja nostin uuden laukan. Rensu laukkasi todella hyvin, ja olin hyvin yllättynyt, hyvällä tavalla! Laukkasimme molempiin suuntiin, ja toisessa suunnassa Rensu laukkasi myös hyvin, tosin vähän kovempaa. Laukkasimme vain vähän, emme paljoa. Lopputunnista menin ilman liinaa ravia ja käyntiä, ja Rensu vähän vengotteli. -Ja sitten voit antaa pitkää ohjaa. Oona sanoi, ja löysensin ohjaa taputin Rensua, ja aloin jutella Oonan kanssa. -Rensu menee sikahyvin tällä orikuolaimella, vähän pukkia, mutta muuten tosi hyvin! Mutta kyllä saa tehdä töitä tän kanssa ulkopuoliset! totesin, ja Oona vastasi: -Sen takia en anna ihan noin vain sillä ratsastella, varsinkaan ilman minun valvontaa. Ymmärsin Oonaa hyvin. Laskeuduin satulasta, nostin jalustimet ylös ja löysäsin vyötä. Talutin Rensun sen karsinaan. Hoidin Rensun ja sen kamat tunnin jälkeen, ja palasin Rensun luo viemään sitä ulos. Kun sain sen tarhaan hain sille heinää, jota se alkoi hyvällä ruokahalulla mutustella. Menin oleskeluhuoneeseen juomaan jaffaa, ja juttelemaan muiden kanssa- hevosista! (kirjoitin hätäsesti, toivottavasti edes jotenkuten hyvä )
|
|
|
Post by Sastu on May 19, 2008 15:07:10 GMT 2
Vapaapäivä
Kävelin tallille reippain askelin. Koulussa oli ollut helppo päivä, ja muuttaisimme lähipäivinä lähemmäksi Seppelettä. Ei enään bussimatkoja! Ajatus sai minut kävelemään kovempaa ja kovempaa.
Tallilla hain Rensun harjapakin satulahuoneesta puomille, ja sitten menin hakemaan itse Rensua. Ori mässytteli heiniänsä tyytyväisenä, ja ajattelin että saan sen helposti kiinni. Mutta homma osoittautui hankalaksi, sillä Rensu ei millään, ei sitten millään meinannut nostaa päätään. -Rensu hei, pää ylös nyt! sanoin Rensulle, ja jatkoin: -Saat syödä loput heinät myöhemmin! Mutta ei: Rensu vain jatkoi. Lopulta kamppailumme päättyi, ja sain Rensun pään ylös. Sitten talutin Rensun puomille, vaikka poika olisi halunnut jäädä jokaisen ruohotupsun luo, mutta ei päässyt. Tähän se vain tuhahti.
Kiinnitin Rensun puomiin ja otin harjapakista pari harjaa. Sitten aloin sukia Rensua, joka tarkkaili ympäristöänsä rauhallisena. Lopulta sen silmät olivat puoliummessa ja pää alhaalla. Harjasin Rensun loppuun ja putsasin kaviot. Huomasin että yhdestä kaviosta kenkä oli puoliksi irti, ja päätin käydä sanomassa siitä Annelle, jollei Oona ilmestyisi tallille näihin aikoihin. -Etpäs joutunutkaan tänään tekemään mitään! puhuin Rensulle, jonka korva käännähti ääneni suuntaan. Sitten aloin selvitellä Rensun harjaa, jossa oli vain pari paakkua, ei muuta. Hännässä olikin sitten enemmän, ja sitä sainkin näperrellä siinä kauemminkin. Lopulta häntä oli selvitetty ihan siistiksi. Suljin harjapakin ja vein sen satulahuoneeseen.
Palasin Rensun luo, ja irroitin sen puomista. Vein sen ruohikolle syömään vihreetä. Nojasin Rensuun sen syödessä ruohoa, ja vaivuin haaveisiin. Näin, kuinka Rensu ja Oona kiitäisivät maastoesteillä. Itse hurraisin hirveästi, ja Rensu voittaisi. Jäähdyttelisin sen ja... -Hehheh, mitäs täällä nuokutaan? Käännähdin kummissani, ja näin Jaakon hymyilevän naaman. -Eipä paljon mitään. Odottelin sua. vastasin hymyilevästi. -Minuako? Miksi ihmeessä? Jaakko kysyi kummissaan. -Sinuapa sinua. Ratsastamaan Rensulla. Hophop, hae kamasi ja nopeasti! vastasin tuimaan sävyyn. Jaakko tuijotti minua suu auki. -Vitsi oli! naurahdin, ja Jaakko huokaisi. Samaan aikaan näin Oonan ja viitoin hänet tulemaan luoksemme. -Rensulta meinaa irrota kenkä. kerroin Oonalle, joka vastasi: -No, pitää pyytää kengittäjä tai joku kengittämään se. Kun nuo kengät ei meinaa pysyä. Nyökkäsin, ja vein Rensun tarhaan. Taputin sitä ja otin riimun pois. Ja yllätys yllätys, se meni syömään heiniänsä. Naurahdin, ja menin tekemään tallitöitä.
Rensun kamat olivat niin puhtaat, että ajattelin jättää niiden putsauksen seuraavaan kertaan. Kipotkin olivat todella puhtaat, huuhdoin ne kylläkin vedellä ja hain kottikärryt ja talikon. Rensun karsina oli ihan sikalikainen, ja tuntui, että lantaa ilmestyi koko ajan lisää. Mitä enemmän otin, sitä vähemmän se väheni! (tai siltä se tuntui) Loputtoman ajan kuluttua se oli suht puhdas, ja vein 100 kg painavan kottikärryn lantalalle, kippasin sen ja palautin sen paikoilleen, niinkuin talikonkin. Sitten menin katsomaan, kun Oona ratsasti Jambolla. Samalla vilkuilin myös Rensua. Ja vaivuin taas haaveisiin.
|
|
|
Post by Sastu on May 20, 2008 12:26:52 GMT 2
|
|