|
Post by Sastu on Jul 24, 2008 9:59:39 GMT 2
"Hei kaveri, tuuks leikkimään?"
|
|
|
Post by Sastu on Jul 25, 2008 8:03:07 GMT 2
// Kiitän. Koiria en oo koskaan piirtäny, tai no, ehkä vauvaiässä.
Tavallinen tallipäivä
-...niin Ise saa varsan luultavammin tällä viikolla, Kukka sanoi, ja ihmettelin, kun tämä oli vähän haikea.
-Ja kun varsa on vähän kasvannut, niin... niin me sanomme hyvästit, Kukka jatkoi.
Kaikki hiljeni. Ainoastaan hevosten rouskutus alhaalta kuului. Tunsin oloni ahdistunneeksi tässä tilanteessa. Ja tietysti rikoin hiljaisuuden.
-Mut hei, eihän ne nyt kuole! Ja varmasti Kukkakin näyttäytyy täällä aina joskus! Pää pystyyn, ja hevosissa on varmaan 5 sentin mutakerros, uhkailin, ja lähdettyäni sain joukon ihmisiä perääni. Muut meni hakemaan hevosia, mutta minä kävelin Istelin karsinalle, ja sieltä suloinen poninpää pulpahti näkyviin.
-Sää jatkatkin sitten matkaa, vai, sanoin sille lempeästi.
Kukka ilmestyi taakseni.
-Kyllä, kyllä jatkan, Kukka sanoi "Isenä".
Naurahdin, ja rapsutin hetken Isen otsaa. Sitten menin pyydystämään Rensua.
Se söi vielä aamuheiniänsä, ja luulin tietäväni, että sillon saan sen nopeasti. Kumminkin tervehdittyäni ukkoa, en meinannut saada sen päätä ylös.
-Nostas nyt se pääs, sanoin, ja vedin rauhallisen varovasti Rensua harjasta.
Sain sen nostettua, ja sujautin nopeasti riimun Rensun päähän. Mutta ori laski päänsä, kun piti mennä karsinaan, eikä millään oisi suostunut liikkumaan. Lopulta läiskäsin aika hellästi, mutta tuntuvasti, Rensua riimunnarun päällä lautasille, ja niin me pääsimme jatkamaan matkaamme puomille.
Sidoin Rensun kiinni ja hain harjapakin. Aloin sukia sitä varmoin, mutten kovin vedoin. Rensu oli uteliaalla päällä, halusi koko ajan tutkia, mitä teen. Esimerkiksi kun putsasin kavioita, se törkäsi turvallaan minu pehvaan, mutta onnekseni en kaatunut. Oikeassa etusessa oli kenkä puoliksi irti, lähtöpisteessä.
-Kengittäjän hommia, sanoin Rensulle, joka tapitti minua.
Siistin sen harjan ja hännän huolella, ja kun olin melkein valmis, Oona käveli tietä pitkin.
-Moi! Laitatko sä sen kuntoon? Oona sanoi rapsuttaen Rensun päätä.
-En, sanoin pokkana, ja sain Oonan katsomaan ihmeellisesti minua. -Koska sen oikeen etujalan kenkä on puoliks irti, jatkoin.
Sanoin myös, etten voi käydä tästä päivästä ensi viikon tiistaihin. Oona nyökkäsi, ja sanoi, että jättäisin Rensun sisälle. Talutin Rensun sen puhtaaseen karsinaan, jonka olin putsannut ennen aamuheiniä ja ruokia.
-Mä meen nyt hoitaa Antun, sanoin Rensulle. -Mä rakastan teit kaht, you know, jatkoin, ja suljin alaluukun.
|
|
|
Post by Sastu on Jul 30, 2008 8:44:06 GMT 2
|
|
|
Post by Sastu on Jul 31, 2008 7:51:56 GMT 2
Goodbye, my lover!
Putsasin ennätysvauhtia Rensun karsinaa. Muut tallihommat olin jo tehnyt, onnekseni. Kävin kippaamassa lastin lantalaan, ja vein äkkiä kottikärryt ja talikon pois. Kävin sieppaamassa Rensun harjapakin, ja kiirehdin oripojan luokse.
-Rensuu! huusin portilla. Ori kääntyi, ja lähti tallustelemaan porttia kohti epäröiden.
-Tule vaan, sanoin, ja menin portista sisään. Rensu pysähtyi.
Kävelin tavallisin askelin sen luokse.
-No moi vaan, sanoin, kun Rensu teki porkkanatarkastuksen.
Kun Rensu ei löytänyt mitään, se asteli korkein askelin vierelläni, kun talutin sitä portista ulos.
Rensu pyöri kun propelli. Ihan niinkuin ensimmäisellä kerralla.
-Nyt loppu tollanen, sanoin tiukasti, ja pidätin riimunnarusta. Ori kuunteli, ja pysyi aloillaan.
Näin aamutuimaan ei tallilla ole paljoa porukkaa, niin vein Rensun puomille. Aloin harjata sen likaista karvaa tuntuvin vedoin, mutten suinkaan kovaa. Putsasin kaviot, joista oli kenkä lopullisesti irti.
-Säästyit taas työltä, huokaisin orille, joka melkein nauroi.
Aloin itsekkin kikattamaan, en tiedä, miksi, mutta sain hevoset tarhassakin kääntymään minua kohti. Yritin tyydytellä itseäni, joka onnistui, ja lopulta vain hymähtelin sillon tällöin.
Ehdin selvittää Rensun harjan, kun puhelin tärisi taskussa.
-No, sanoin iskälle, joka oli kuin myrskyn merkki.
-Me ollaan odotettu parkkiksella ja 15 minuuttia, missä sä viivyt?
-Tuun koht, sanoin ja lopetin puhelun.
Selvitin isoimmat paakut Rensun hännästä, ja vein sen tarhaan. Palautin harjapakin paikoilleen. Hihkaisin vielä ennen lähtöäni Rensulle ja Antulle, ja sukelsin autoon, josta alkoi turnausmatka.
|
|
|
Post by Sastu on Aug 3, 2008 17:17:33 GMT 2
Kuurausta
|
|
|
Post by Reega on Aug 3, 2008 18:43:56 GMT 2
Taas ihana kuva sulta ^_^ Olen muuten ajatellut ottaa Ruusukkeelle toisen pitäjän, tai sivupitäjän (omistaisi 40% tallista) ja olet niiiin sopiva siihen että aivan pakko kysyä että kiinnostaako? Jos kiinnostaa niin voin kertoa sinulle enemmän sivupitäjän valtuuksista.
|
|
|
Post by Sastu on Aug 4, 2008 8:13:08 GMT 2
Jooh, mielenkiinto heräs. Kunhan vähän kerrot sivupitäjän tehtäviä ja valtuuksia, niin kerron suostunko. Mutta kyllä, kyllä kiinnostaa.
|
|
|
Post by Sastu on Aug 4, 2008 9:03:17 GMT 2
Vastarannankiiski
Istuin maneesin katsomossa. Tuijotin vastustelevaa oria, jonka ratsastaja teki kaikkensa saadakseen orin tottelemaan. Rensu pakeni kuolainta, kääntyili minne sattui, irvisteli pahasti... ei todellakaan niitä parhaimpia päiviä.
-EI! Taas väärin! Mikset sä voi ollenkaan kuunnella, hevonen?! Mä tuun hulluks, Oona manasi yrittäessään tehdä pohkeenväistöä.
Kamppailu jatkui. Kumpikaan ei meinannut luovuttaa. Lopulta Oona sai ravissa kaks-kolme pohkeenväistöaskelta, taputti ja siirsi käyntiin.
-Tää on ihan mahdoton taas tänään, Oona valitti kulkiessaan katsomon ohi. Nyökkäsin ymmärtäväisesti. Rensulla ei tosiaan ollut parhaimpia päiviä.
Oona ohjasi kaartoon, taputti, ja laskeutui selästä. Minä pidin Rensua paikoillaan, kun Oona nosti jalustimet, ja otti satulan mukaan talliin.
-Tuus nyt, sanoin orille, joka vain kiukutteli ja haroi vastaan.
Talutin Rensun karsinaan, minkä edessä olikin jo harjapakki. Otin Rensun jaloista pintelit pois, ja riisuin suitset. Rensu pyöri koko ajan ja matchoili.
-Mähän harjaan sua! Oon tehny tätä ties kuinka monta kertaa, sanoin napakasti, ja otin orin riimusta kiinni. Sidoin sen riimunnarulla paikoilleen, kun ei sana kuulunut. Harjaus sujuikin vielä suht hyvin, niinkuin hännän ja harjankin selvitys, mutta kavioiden putsauksessa ori käyttäytyi lapsellisesti. Yritti olla nostamatta, ja potki minkä kerkesi. Jatkoin kavioiden putsausta niin kauan, kunnes ori tajusi, ettei saa tahtoansa läpi, ja näytti ärsyyntyneeltä.
Vein Rensun ongelmitta tarhaan, ja laitoin portin kiinni. Rensu käyttäytyi tavallisesti, esitti tammoille. Ja minä tuttuun tapaan menin tekemään tallihommia.
Hinkkasin Rensun satulaa kiiltäväksi, kun kuulin hirveän hirnahduksen.
-Sastu! Tuu ottaa toi ori kiinni, kuului Annen huuto.
Oona oli jo lähtenyt, joten kiirehdin nopeasti ulos ketjuriimunnaru kourassa.
Ulos päästyäni näin Rensun haastavan Leevin kanssa riitaa. Hetken päästä Rensu lähti laukkaamaan...TAMMATARHAA PÄIN! Se sai minuun vipinää, ja Rensu valmistui hyppyyn. Juoksin minkä kerkesin, mutta Rensu ehti tarhaan. Minäkin menin äkkiä tarhaan. Mari lähestyi heti minua kohti, ja Rensu sen perässä. Rapsutin Maria, kunnes Rensu oli tarpeeksi lähellä, ja rauhallisesti mutta nopeasti sain vastahakoisen orin kiinni. Jouduin pakosti laittamaan tässä tilanteessa ketjun Rensun suusta, sillä se meinasi lähteä viemään ja sellaista.
Talutin nopeasti ärsyyntyvän orin karsinaan, otin riimun pois ja laitoin karsinan kiinni. Huokaisten palasin putsaamaan Rensun satulaa.
|
|
|
Post by Sastu on Aug 6, 2008 17:41:24 GMT 2
Karkuri hevosia ja -koiria
|
|
|
Post by Sastu on Aug 7, 2008 8:25:41 GMT 2
Macho
-Oona! Tule äkkiä irroittamaan tää rakki mun jalasta, Jaakko kirosi hyppien ympäriinsä Rodi jalassa kiinni.
-Hyvä Rodi! Hyvä, hyvä! Jatka vaan, kaikki tallitytöt kikattivat.
Oona kutsui koiransa luokseen, ja Jaakko kiristeli hampaita. Käännyin tallista pois Rensun harjapakin kera, ja suunnistin Rensun karsinalle. Ori kurkkailikin pää pystyssä yläluukusta, korvat tikkusuorina.
-En viipynyt kauaa, en, sanoin sille, kun luikahdin sen karsinaan.
Aloin harjata kaulasta, jota Rensu yritti pitää ylhäällä. Pituuteni ansiosta yltyin silti harjaamaan Rensun kaulaa, onneksi. Harjasin orin huolella, kuten aina, ja puhdistin kaviot. Ehdin selvittämään Rensun harjan ja hännän puoliksi, kun Oona tuli pyörivä Rodi jaloissa.
-Rodi! Mä kaadun, Oona kirkaisi, kun kaatui maahan.
Tyttö nousi kumminkin nopeasti pystyyn, ja nosti pudottamansa suitset ja riimunnarun, ja jatkoi matkaansa meidän luokse. Rodi tuli heti tervehtimään, ja Rensu alkoi machoilla.
-Ootko sä jo harjannu sen, Oona kysyi.
-Joo, ja putsannut kaviot. Harjankin ehdin selvittämään ja tän hännän puoliks, vastasin näyttäen kädessäni olevaa häntää.
-Joo, hyvä, se riittää, Oona sanoi ja alkoi laittamaan suitsia Rensulle.
-Mä käyn viel hakemassa kypärän. Laita tää riimunnaru Rensun kuolaimiin kiinni, Oona ohjasti ja kipaisi talliin.
Napsautin riimunnarun paikalleen ja talutin Rensun pihalle. Ori kohotti ryhtiänsä, ja Lotta käveli ohi.
-Pahuksen komea ori, Lotta totesi, ja nyökkäsin tälle.
-Niin on.
Oona tuli tallista.
-Punttaa mut selkään, tyttö pyysi, ja niin punttasinkin.
Rensu alkoi heti tahtia paikallaan ja pyöriä.
-Haluuksä tulla taluttaa mua ja tätä propellii maastoon, Oona kysyi, ja sai myöntävän vastauksen.
Oona ohjasi Rensun ohjilla maastoon, ja itse asiassa minä kävelin Oonan kohdalla, eli olin "varmistus" jos ori keksisi ottaa jalat alleen.
-Mitäs oot nyt tykänny Rensusta, Oona kysyi.
-Paljon. Ku se on niin erinlainen joka päivä, ja muutenkin oon ystävystynnyt sen kanssa, vastasin rehellisesti.
-Entä nyt kun sulla on Anttukin hoitsuna, tyttö jatkoi.
-Kyllähän ne molemmat tässä menee. Kummastakin tykkään niin paljon, että en kummastakaan halua luopua. Entä sä ja Blade? Onks ikävä Jamboa, kysyin.
Oona oli hetken hiljaa.
-Kyllä mulla on Jamboa vähän ikävä, mutta mä tervehdin sitä joka päivä ja ratsastankin harvoin. Ja Blade on mukava, kun sen on sellanen.. tammamainen, you know, tyttö sanoi huolettomasti.
Rensu alkoi hermoilla. Se ihmetteli, miksi ei ravattu.
-Haluutko ravata vähän, kysyin Oonalta, joka katsoi minua vakavana.
Tyttö alkoi hymyillä.
-Mutta vaan vähän, hän sanoi.
Menin ihan Rensun pään viereen, ja Oona antoi pohjetta. Ori syöksähti eteenpäin, mutta rauhoittui, ja lähti korkein, kunnioitusta herättävin askelin ravaamaan hyvää hiekkatietä. Hetken päästä Oona jarrutti.
-Sehän meni hyvin, sanoimme yhteen ääneen.
Rensu rauhoittui hetkeksi, kunnes yhtäkkiä meitä vastaan laukkaa Siiri ilman ratsastajaa. Rensu alkaa taas esittää, mutta Siiri ei välitä. Sain kuitenkin Siirin suitsista kiinni, ja hetken päästä punainen Ada kävelee meitä vastaan.
-Piru vieköön, poni! Toi oli tänään jo neljäs kerta, Ada manaa.
Pian jatkamme matkaa kävelyvauhtia.
-Kauan sä oot ollu Seppeleessä, kysyn Oonalta.
-Kauan, tämä vastaa.
-Ja vielä kauemmin tulen olemaan, tyttö naurahtaa.
-Niin mäkin, sanon, kun näköpiiriimme ilmaantuu Seppeleen tallit ja tarhat.
-Niin mäkin, kuiskaan vielä.
|
|
|
Post by Reega on Aug 7, 2008 11:09:07 GMT 2
Ihana tarina taas sulta, alku oli hauska ja herätti kivasti kiinnostusta XD Susta tulee kyllä vielä joku kirjailija!
|
|
|
Post by Sastu on Aug 8, 2008 9:00:43 GMT 2
//Tack. Oonan apulainen.(kamalan pahoillani olen kun on tuollainen hirvitys, angstittaa vaan kauheesti ja hevonen ei meinannu onnistuu eikä onnistunnu. varmasti olet pettynyt )
|
|
|
Post by Sastu on Aug 9, 2008 8:32:22 GMT 2
Kuin lintu
Tavalliseen tapaani hoidin Rensua. Harjailin sitä hyräillen, mikä tuntui rauhoittavan mukavasti oria. Rensu oli käyttäytynyt tähän asti hyvin siivosti, pientä machoilua jos ei lasketa mukaan. Nytkin ori tuntui nauttivan huomiosta ja hoidosta, jota sille annoin, kaula kaarrella.
-Tuntuu hyvältä, vai, naurahdan, kun rapsutan oria ryntäistä ja Rensu vetää ylähuulen ylös nauttien.
Jatkan hoitoa, harjauksesta kavioiden puhdistukseen ja kavioista harjan ja hännän selvittelyyn.
Hoidettuani orin hyvin otin pari askelta taakseppäin ja katsoin arvioivasti oria.
-Jeskamandeer, kuinka hyvä rakenne sulla onkaan, totean, kun ori tapittaa minua uteliaasti.
Suljin alaluukun ja menin talliin. Ja törmäsin Oonaan.
-Moi, tervehdin, ja tyttö kääntyy.
-Ai moi! Mites Rensu, Oona kysyy.
-Mikäs siinä. Aika rauhallinen, vastaan totuudenmukaisesti.
-Kiva. Mut viittitkö liikuttaa sitä vaikka juoksuttamalla, kun oon nyt ratsastellu sitä niin sais vähän vapaata siitä hommasta, tyttö selittää.
-Joo, mielellänihän mä sen teen, vastaan, ja käännyn lähteäkseni satulahuoneeseen.
-Onneks Rensul on hoitaja, kuulen vielä Oonan huokaisevan.
Pakostakin hymyilen, kun irrotan Rensun ohjat suitsista, ja laitan juoksutusliinan tilalle.
Avasin alaluukun luikahtaekseni Rensun luo.
-Noniin, pieni ukko, sanon Rensulle, ja alan laittaa suitsia.
Rensu ei meinannut aluksi ottaa kuolaimia, mutta luovutti helposti. Kiinnitin parit remmit, otin juoksutusraipan ja ohjasin Rensun maneesille.
Yllätyksekseni Oona oli maneesissa rakentamassa esteitä. Rensu alkoi heti puhaltaa innoissaan.
-Mä tein nää kyl Bladelle, mut kyl Rensukin näit saa hyppiä, Oona sanoo ja lisää esteisiin "kujat".
-Ok, alotan jo lämmittelemään tätä, sanon, ja ohjaan Rensun ympyrälle.
Ori oli malttamaton. Sillä ei oltu vähään aikaan hypätty, ja Rensun silmät salamoivat. Se askelsi upeasti, mutta sähelsi malttamattomuuttaan. Käskin orin kävellä, ravata ja laukata ympyrällä molempiin suuntiin. Oona käveli luokseni, kertasi vielä irtohypytyksen, vaikka tiesi, että osaisin. Hän kertoi myös, milloin pitäisi kannustaa Rensua.
Oona lähti, ja me aloitettiin.
Ohjasin Rensun oikealle tielle. Ori näki esteen, puhalsi, ja hyppäsi täydellisen hypyn.
-Hyvä, kehuin oria, ja ohjastin heti seuraavaan tehtävään.
Ori ryntäili aluksi päättömästi, mutta päästeltyään ylimääräiset energiat niin alkoi jo vähän keskittyä.
Jouduin itsekkin tekemään paljon töitä. Piti näyttää oikea reitti, varmistaa että ori hyppää sun muuta sellaista.
-Just noin, hieno poika, huudahdan innoissani. Rensusta näkee, mitä se tekisi kaikkein mieluiten: hyppäisi.
Rensu näytti kaikkein kauneimpaa laukkaansa. Se pörhisteli, vaikkei maneesissa ollut muita. Ori hyppi, se ei yrittänytkään kieltää (no, okei, kerran) vaan lensi kuin lintu esteiden yli.
Kuulin, kuinka maneesiin koputettiin. Otin orin kiinni, ja maneesiin saapuikin Oona ja Blade. Rensun ryhti korkeni entisestään sen huutaessa kutsuvasti tammalle.
-Me tehään jäähdyttelyt maastossa, sanoin Oonalle ja talutin vastahakoisen orin ulos.
Ohjasin Rensun maastopolulle.
-Jaa-a, saa nähdä nyt että kuinka iso tähti susta tulee, sanoin orille, ja pörhistin sen harjaa.
-Mä oon susta ylpeä, kävi sulle mitä vaan, kuiskasin vielä sen korvaan, otin Rensusta mallia, ja kävelin ryhdikkäästi Rensun vieressä, sillä mulla ei ollut mitään hävettävää, ei yhtään mitään.
|
|
|
Post by Sastu on Aug 9, 2008 8:32:52 GMT 2
Huomen tulee sit sarjis.
|
|
|
Post by Reega on Aug 9, 2008 11:47:48 GMT 2
Hienoa, ihana tarina jälleen! Kiva jos tulee sarjakuva Nyt täytyy kysyä että voinko käyttää noita piirtämiäsi kuvia Ruusukkeen sivujen koristeluun? Ne ovat niin hurrrmaavia!
|
|