trace
Uusi ihmettelijä
Posts: 11
|
Post by trace on Oct 7, 2010 21:04:09 GMT 2
Käytsä usein täällä?
Syksyiset sateet olivat kastelleet Seppeleen tallipihan pelkäksi mutavelliksi. Onneksi sentään olin aamulla käyttänyt järkeäni ja ottanut kumisaappaat jalkoihini. Tallipihassa heti vastassani oli Sastu, esittelin itseni ja kerroin vähän kokemuksistani. Sastu kuunteli ja taisin itsekkin selitellä jo vähän liikoja. Tallipihassa tarhoissa seisoskeli suuri joukkio hevosia. Sastu opasti minut perimmäiseen tarhaan jossa hopean-tummanrautias ori seisoskeli. Heti ensimmäiseksi mieleeni tuli kysymys - onko tuo se sama villi Rensu josta Sastu on kertonut? Ori käveli lähemmäs vähän höristen. Karvan likaisuudesta päätellen se oli juuri ottanut makoisan muta kylvyn. -Voi sua höppänää, hoitaessasi tätä otusta saat varautua tälläisiin yllätyksiin, Sastu naureskeli. -Ymmärrän, nyökyttelin päätäni. Rensu uskaltautui tulla ihan aidan viereen haistelemaan minua, lämmin hengitys tuntui kasvoissani kun ori päätti tehdä vielä lähempää tuttavuutta. Silitin varovasti orin turpaa, Sastu katseli vierestä miten Rensu reagoi uuteen kaitsijaansa. -Kyllä teistä vielä joskus hyvä pari tulee, usko pois, Sastu hymyili. Hymyilin ja ajattelin mielessäni, toivottavasti.
Hetken tarha ihastelemisen jälkeen Sastu kehotti minua ottamaan Rensun sisälle ja harjailla sitä. Tytöllä taisi olevan kiire jonnekkin joten hän ohjeisti minut pikaisesti ja lähti juosten tallipihan poikki juosten näkymättömiin. Huomasin jaloissani lojuvan vaaleanpunaisen riimunnarun, pujottauduin portin ali tarhaan ja nappasin Rensun kiinni riimunnaruun. Ori alkoi pörhistellä ja vähän stepata paikallaan, vaikutti siltä että se oli hermostunut kun oli joutunut tuntemattoman käsiin. -Ptruu herra, älähän nyt ihan lähde käsistä, musta saadaan huono vaikutus kun heti ensimmäisenä hoitopäivänä päästän sut käsistäni, juttelin rauhottaakseni Rensua, mitäköhän Sastukin sanoisi jos näkisi että päästäisin sinut heti ensimmäisenä päivänä karkuun. Lähdin rauhallisesti kävelemään Rensun vierellä, ori nosteli jalkojaan uhkaavasti mutta tajusi kuitenkin että hänellä on kyllä pelottelun kestävä hoitaja joten älysi lopettaa. Ori kulki taluttaen loppujen lopuksi todella nätisti vaikka aluksi olikin pientä sählinkiä. Talutin Rensun tallin käytävälle ja laitoin sen kiinni, moni kasvo ihmetteli kuka ihme minä olin mutta älysi kyllä että olin Rensun uusi hoitsija.
Käytävällä Rensu tallusteli edes takaisin, ehkä se oli saanut vähän liikaakin energiaa tarhassa seistessään tai sitten se vaan oli aina täynnä sitä. -AI AI AI AI, voivottelin varpaitani kun Rensu päätti astua jalallaan kumisaappaani päälle. -Hyvä on, haluat herra taistella vai? osoitin katseen suoraan orin silmiin. Pujottauduin takaisin narujen ali Rensun viereen ja aloin harjailemaan sitä, ori yritti saada kaikilla mahdollisilla keinoilla itsensä irti naruista ja melkeimpä onnistui siinä mutta sain sen rauhotettua hetkeksi pienellä porkkanalla mikä ei kauaa tepsinyt. Taisimme olla Rensun kanssa kovinkin äänekkäitä tallissa, aina välillä sai muita hevosia hoivaavat kuulla kun kuului joka toinen sekuntti "ei Rensu, EI, älä". Yhtäkkiä Sastu ilmaantui taas paikalle ja tuli katsomaan mitä orin kanssa kohelsin. -Hyvinhän sulla ja Rensulla menee, tyttö kehui. -No nyt se sentään osaa käyttäytyä kun on omistaja kehissä mutta olisit nähnyt sen äsken miten yritti päästä irti naruista. -Aivan Rensumaista, älä välitä siitä, sun täytyy olla vaan rohkea ja näyttää kuka täällä on pomo, Sastu hymyili.
Sastu taas hetken rupattelun jälkeen joutui lähtemään, tytön rohkaisusta yritin nyt näyttää kuka täällä on the boss ja kuka alammainen. Otin taas harjan käteeni ja lähdin harjailemaan oria. Rensu taas päätti aloittaa uuden hulabaloon mitä aikaisemminkin oli minulla testannut. Kuitenkin sain sen hillittyä taputtelemalla sitä ja vähän komentamalla. Rensun sisältä tuli aivan uusi hevonen minkä olin aikasemminkin tarhassa nähnyt, rauhallinen ori kuitenkin täytyi tottua ajatukseen että tätä se ei aina ollut. Sisimmissäni kyllä tiesin että tämä ori on se minun sydämmien täyttymys vaikka vähän villikko onkin!
Tarina on ehkä vähän tyhmä näin aloitus tarinaksi ja tylsähkö kun ei vielä mitään tapahdu mutta lupaan että sitten kun saan tämän hoitamisen kunnolla käyntiin niin tulee tapahtumarikkaampia tarinoita (: -Tracy & Rensu
|
|
trace
Uusi ihmettelijä
Posts: 11
|
Post by trace on Oct 9, 2010 20:24:42 GMT 2
Värikästä elämääOlin ostanut Rensulle heti näin alkuinnostuksesta uudet turkoosit pintellit joita piti heti kokeilla. Uskaltauduin orin kanssa lähteä maastoon lyhyelle lenkille joka toistaiseksi sujui hyvin paitsi pientä vastahakoisuutta oli ilmassa niinkuin kuvasta huomaa Rensu ei ollut kovinkaan innokas kun huomasi että syksy oli tehnyt tuhojaan ja maastossa ei enää ollut yhtään syömistä.
Rensu yritti myös alussa karkailla mutta sain sen kuritettua jotenkuten. Ihan hyvin olen orin kanssa näin alkuun pärjäillyt Kuvaan olen ihan tyytyväinen, väritys nyt on taas mitä on. Pitäisi kai oppia paremmin värittämään. Taustakin meni plörinäksi mutta tärkeitän kai on se että erottaa hevosen ja ihmisen. En tiedä tuliko Rensusta näköinen mutta toivotaan niin. En jaksanut vääntää tarinaa niin päätimpä piirtää kuvan (: -Trace & Rensu
|
|
trace
Uusi ihmettelijä
Posts: 11
|
Post by trace on Oct 13, 2010 17:11:34 GMT 2
Sähän jätkä pomppaat!
Pystyttelin maneesiin estekujaa, onneksi tänään ei ollut ketään tulossa maneesiin ratsastamaan joten voisin vallata sen täysin irtohypytykseen Rensun kanssa. Näkisin vihdoin minkälainen Rensun kehuttu hyppy tyyli oli. Pistin aluksi vain ihan 50 estekujan joka kyllä luultavasti menisi Rensulta kuin leikki. Toivottavasti ori osasi säästellä hyppyjään näin alkuun ajattelin mielessäni. Esteet pystytettyäni lähdin kohti tallia. Nyt olisi toinen urakka, Rensu. Se taisi olla vielä pahempi urakka kuin esteitten kasaaminen, orille on nyt näinä päivinä sitä energiaa kertynyt vähän liiaksikin parin päivän tarha seisomisen jälkeen. Onnekseni Rensu oli tänään sateiden vuoksi ollut tallissa joten minun ei tarvinnut hakea sitä tarhasta.
Heittäydyin hetkeksi istumaan tuntilistan viereiselle penkille. Katselin tuntilistaa hetken ja yritin saada itseni nousemaan tuolista mikä kylläkin oli todella vaikeata kun siihen olin jo kerran lösähtänyt. Kuitenkin hetken löhöilyn jälkeen kasasin itseni ja menin reippaasti Rensun karsinalle. Ori hörisi nähdessään viimein ihmisiä. Oli kai jo hetken hoitamisen jälkeen oppinut minut osittain kyllä tuntemaankin, hirveänä ja määräilevänä hoitajana kenties? Hivuttauduin varovasti karsinaan harjan kanssa, Rensu heti uteliaana päätti tehdä minulle turvatarkastuksen herkkujen varalta. Ja heti hajun perusteella ymmärsi että taskussani oli jonkinmoinen porkkana. Aluksi ori yritti purra takin läpi porkkanaa itselleen mutta kielsin tekemästä sitä joten se päätti luovuttaa. Ihmettelin aluksi kuinka helposti se luovutti mutta kai se tänään säästi energiaa pomppimiseen jos se ymmärsi että sitä tänään tekisimme.
Harjailin Rensua pitkin vedoin hetken, puhdistin kaviot ja tein kaikki muut perustoimenpiteet. Sen jälkeen hain varustehuoneesta orin suojat ja suitset. Laitoin ne Rensulle ja lähdimme matkaan kohti maneesia. Ori tuntui menevän innokkaasti eteenpäin, se todellakin aavisti että pääsi hyppäämään. Maneesiin tultaessa suljin portin ja päästin heti Rensun vapaaksi. Ori lähti heti kiitolaukalla maneesin toisen päähän hyppäämään esteitä. En ollut ikinä nähnyt noin innokasta hevosta esteillä mutta nytpä näin senkin.
Rensu juoksenteli maneesia ympäri esteet hypäten joka kierroksella, se selvästi nautti ja se sai minut hyvälle tuulelle. Rensu päätti jo hidastella joten menin korottamaan esteitä nostin viimeisen 70 esteeksi joka tuskin oli kovinkaan vaikea Rensulle. Maiskautin taas Rensun liikkeelle ja ori innostui todenteolla taas hyppäämään. Hetken hyppimisen jälkeen oli viimeinen este nostettu metrin korkeuteen. Senkin Rensu hyppäsi mahdottoman korkealla ilmavaralla.
Mietin mielessäni että tuosta hevosesta tulisi vaikka mikä maailmaluokan tähti jos se oppisi vielä käyttäytymään asiallisesti.. Nostin vielä viimeisen esteen 120 senttiseksi joka meni Rensulta vieläkin kuin leikki. Ties kuinka korkeita se vielä joskus hyppäisi! Taputtelin Rensua otettuani sen kiinni, ihmeen innokas tänään se oli hyppäämään. En ollut ikinä tavannut hevosta joka menisi ilman ajamista esteitä läpi. Rensu oli todellinen supermään! ♥
Vähän tylsää on taas tää mun tekstituotanto mutta saa nyt luvan kelvata. Ite olen tyytyväinen (; -Trace & Rensu supermäään
|
|
|
Post by Sastu on Oct 18, 2010 6:59:58 GMT 2
Hiki vain virtasi, kun tuuppasin koulua Rensun kanssa ulkokentällä. Oli pilvinen ja vähän sumuinen ilma, mutta mitään ei pilvistä tippunut joten ihan mukiinmenevä sää. Kentän pohja oli kans ihan jees joten mikäs tässä oli harjoitellessa. Rensu oli hyvin menevällä päällä, kuten aina. Alkuun se oli ollut rauhallinen, mutta mikä estehevonen se sellanen on joka ei kuumu laukassa, esteiden ympäröimänä? (jotka joku oli jättäny kentälle, mur) Jouduin todellakin pistämään perseen penkkiin ja oikeasti ratsastamaan, sillä poika ei ollut kunnolla päässyt hyppäämään vähään aikaan. Joitain miniesteitä se oli eilen hypännyt, joten tällä viikolla voisi sitten hypätä oikein kunnolla. Vaikka Rensulla oli ollut hyvin kevyt liikutuskausi meneillään, se ei osoittanut väsymyksen merkkiäkään laukatessa, laukkasin sitten kuinka paljon vaan.
Pikku hiljaa se kuitenkin alkoi keskittymään ja kuuntelemaan, ja pystyin tekemään jonkin sortin tehtäviäkin. Tulin pari kertaa kolmikaarista laukassa niin, että vaihdoin laukan aina poikkihalkaisijan keskipisteessä. Rensun häntä vain viuhtoi vaihdoissa, kertoen orin innostuksesta. Se vaihtoi laukat hyvin, vaikka jouduinkin huomauttamaan pariin otteeseen että takapää vaihdetaan myös. Tein parit laukkapohkeenväistöä tavoittelevat liikkeet, kun Rensu tuntui hyvälle. Treenasin sitä molempiin suuntiin.
Otin vielä loppuun pari hyppyä, ekaks metrin pysty ja sitten vielä 120cm-130cm okseri. Rensu oli hyvin vauhdikas ja sain toppuutella sitä, sekä se hyppäsi hirveällä ilmavaralla ja leikiten esteet. Sain sen siirrettyä jotenkuten käyntiin, ja annoin pitkät ohjat ja taputin. - Lupaan, että tällä viikolla hypätään vaikka parina päivänä oikein paljon ja oikein kunnolla, sanoin orille ja taputin sitä vielä. Rensu pärskähti tyytyväisenä ja käveli nopeaa, matkaavoittavaa käyntiä. Käänsin sen maastoa päin, menisin siellä vielä loppuravit ja -käynnit ennen kuin hoitaisin sen huolella yöpuulle.
|
|
trace
Uusi ihmettelijä
Posts: 11
|
Post by trace on Oct 20, 2010 10:57:23 GMT 2
Our machoman!
Rensuperkele, oli ensimmäinen sanani tallipihaan astuessani. Näin kun se söi ihan vapaana vain koivun oksia ja siihen jääneitä syksyn viimeisiä lehtiä. Miten se ori oli saanut itsensä irti tarhoista kenenkään huomaamatta. Yritin houkutella orin käsiini omalla eväsleivälläni, kutsuin oria luokseni. Se käänsi katseensa minua kohti mutta kääntyi takaisin syömään. Toivon vaan ettei se ollut päässyt päästämään ketään muita vapaaksi vaan kuin itsensä, ainakaan tammoja! Kävelin vaivihkaa oria lähemmäs ja näytin sille leipää, vihdoin sen kiinnostus heräsi ja se käveli lähemmäs. Samalla kun se nappasi leivän, otin minä sitä riimusta kiinni. Tästäkös Rensu vihastui ja alkoi pomppia ympäriinsä ihme pukkihyppelyä, mutta itse yritin pysyä mukana. Ori yritti heittää päätään ylös ja alas mutta kuitenkin hetken päästä rauhottui, ihmettelin itsekkin miten olin saanut pidettyä Rensun kiinni. -Huhhuh, mullahan on ilmeisesti voimaa, nauroin mielessäni. Talutin Rensua riimusta talliin, enää tarhaan se ei menisi tälläisen hulabaloon jälkeen.
Tallista ryntäsi minua vastaan heti suuri joukko tyttöjä. -Miten sä sait Rensun oikeen kuriin? kysyi heti ensimmäinen. Ori vieressäni alkoi hermoilla tulvivasta tyttölaumasta. Päätin jättää kysymykset sikseen ja lähdin taluttamaan Rensua karsinaansa. Ori yritti nostella päätään että pääsisi jatkamaan koivunsyöntiä, ajattelin jo mielessäni miten Rensu karkaisi minulta tallissa ja minä juoksisin vaan perään. Huoh niin ei saisi ikinä käydä. Karsinassa laitoin Rensun kiinni, josta se sitten vasta innostuikin. Rensu päätti aloittaa operaatio narunkatkaisun. Ori pureskeli narua kuin purukumia, yritin estää sitä mutta se oli ainoa keino pitää Rensu rauhallisena harjauksen ja varustuksen aikana. -Mitäs hubbabubbaa sä oikein puret ku noin hyvältä tuntuu maistuvan? naureskelin orille. Kuitenkin hetken päästä rauhallisuus loppui kun ori ymmärsi saavansa satulan selkään. -Joo Rensu älä pelkää, en mä sun selkääs ole nousemassa, pääset vähän juoksemaan toi koppa selässäs, rauhoittelin Rensua. Kuitenkaan ori ei päättänyt rauhoittua vaan alkoi heiluttaa takapäätään puolelta toiselle. -Ori hei käyttäydys nyt asiallisesti! läppäsin sitä varovasti kaulalle. Rensu lopetti hetken päästä liikkumisen mutta aloitti mahdottoman pullistelun. Sain kuitenkin satulavyön jotenkin kiristettyä tallissa. Hain vielä Rensun kaapista liinan ja lähdin taluttamaan oria kohti maneesia. Rensu höristeli kovasti tammatarhojen kohdalla, ilmeisesti halusi päästä tammojen kanssa kirmaamaan.
Maneesissa sain Rensun hetkeksi seisomaan paikallaan. Se oli ihmeellistä koska orilla tuntui vielä taluttaessa riittää energiaa vaikka mihin. Nappasin raippakorista pitkän juoksutusraipan ja sitten päästin Rensun pitkään naruun. Ori juoksi niin lujaa kuin pääsi melkeimpä ja pari pukkiakin mahtui mukaan. Katsoin miten sen hengitys tuli ulos höyrynä. Ilma oli viilentynyt jo aika paljon. Rensu vain ravaili juoksutusliinassa ja välillä yritti nykäistä minut mukaansa kauemmas mutta sain nykäistyä orin takaisin kaidalle tielle. Loppujenlopuksi juoksutus sujui hyvin vaikka Rensua taisivat enemmän tammat kiinnostaa maneesin ulkopuolella kuin se juokseminen. Machoilu taisi olla orin lempipuuhaa.
Trace & Rensu, tarinasta kyllä tuli todella sekava! Pahoittelen sitä mutta sain nyt vähän enemmän esiin tätä Rensun machoilua että toivottavasti sitä ei tullut liikaa yms. (=
|
|
|
Post by Sastu on Oct 21, 2010 20:40:57 GMT 2
Tuupattiin taas koulua, tällä kertaa paljon keskiaskellajeja sekä temponvaihteluita. Kuva on aika epärealistinen ja mustavalko, värjään sen ehkä joskus kun on luppoaikaa.
|
|
|
Post by Sastu on Oct 22, 2010 21:45:51 GMT 2
Kaahasin tallille crossipyörälläni hirveätä vauhtia. Tallipihalla parkkeerasin sen vain pikaisesti, heitin kypärän penkin alle ja lukitin kapistuksen. Sitten kävelin pikaisesti maneesiin, jossa Trace talutti Rensua, joka yritti jatkuvasti ravata. Olin tekstannut Tracelle että laittaa orin valmiiksi, koska oli ollut taas törkeen kiireinen aamupäivä. Yleensä laitan itse mieluiten valmiiksi, mutta tänään halusin ratsastaa maneesissa ennen kuin tunnit alkaisivat. - Kauan sä oot taluttanu sitä, sanoin ja lompsin hevosen luo. - Ai, moi! Öö oon taluttanu sitä... noin vartin, Trace vastasi samalla kun tervehdin Rensua. - Oke. Moikka poika, tänään kuule pompitaan, puhelin sitä ja taputin kaulalle. Kiristin vyön ja hyppäsin selkään. - Teetkö tolle pitkälle sivulle kolmoissarjan, eka pysty, yks askel, pysty, kaks askelta ja okseri. Saa olla ihan levee okseri. Sit hmm... tohon pääty-ympyrälle ristikko, ja toiselle pitkälle sivulle kaks pystyy, pitkällä välillä. Selvä? - Okei, Trace vastasi ja alkoi rakentamaan esteitä.
Aloin lämmittelemään Rensua. Se oli onneksi kävellyt jo jonkun verran, joten käynnissä tein vain vähän pohkeenväistöä ja avoa sekä voltteja, käyden avut läpi. Sen jälkeen aloin jo menevään kevyttä ravia. Annoin sen alkuun mennä vähän enemmän eteen-alas muodossa ja reippaammassa temmossa, se oli hyvä verryttely Rensulle. (aina kun vaan malttaa) Rensu pärski ja yritti kuikuilla Tracen tekemisiä, kun hän pystytteli esteitä. Hetken rennon ravailun jälkeen aloin vähän kokoamaan kevyessä ravissa, tehden pohkeenväistöjä, voltteja sekä siirtymisiä. Rensu oli aika hyvin kuulolla, se tiesi että pääsisi hyppäämään jos vain osaisi käyttäytyä, ja kyllähän se osaa jos vain jaksaa oikein keskittyä. Lämmiteltyäni ravissa aloin laukkailemaan, menin vain perus ympyröitä, pieniä voltteja , laukan säätelyä sekä vähän vaihtoja kevyessä istunnassa.
Kun päästiin hyppyvaiheeseen, menin alkuun pari kertaa ristikkoa molempiin suuntiin. Passitin Tracen nostamaan sen pystyksi käskystä. Menin pari kertaa sen 80senttisenä mutta nopeasti se nousi 90cm ja metriin. Sen jälkeen lähdin tulemaan kahden pystyn linjaa. Ensimmäinen oli metrin ja toinen metrikympin. Normilaukassa väli meni viidellä askeleella, josta sitten säätelin laukkaa pidemmäksi ja lyhyemmäksi. Ori kuunteli tarkkaavaisesti, vaikka olikin todella innoissaan. Aloin tulemaan sarjaa. Ekaks niin, että ristikko - 80cm pysty - metrin okseri. Okseria ennen askeleet vähän sekos, mutta ilman muita ongelmia meni. Tulin vielä toisen kerran, ennen kuin laitettiin niin että metri - metri - 130cm. Sen tultuani pari kertaa annoin Rensun hetken hengähtää. Se kävi kuumana, kun esteet nostettiin.
Tulin samoja esteitä pienenä ratana, alkuun 120cm-130cm kokosina, loppuun sitten 140cm-150cm, jonka jälkeen aloin loppuverkkaamaan, ori oli kulkenut hienosti eikä sitä tarvinnut hypyttää enempää, vaikka jaksaisikin. - Lähetkö kävelee mun ja Renin kaa maastoon messiin, kysyinTracelta joka sai esteet purettua. - Juu mielelläni! Heitänkö sille loimee siihen päälle? - Voisit heittääkkin. Lähdimme kävelemään syyskuiseen ilmaan.
|
|
|
Post by Sastu on Oct 26, 2010 7:01:41 GMT 2
Tää kuuluu sit 23 päivälle, vähän myöhässä =D
Oli kylmä ja syksyinen ilta, kun vihdoin kampesin Rensun selkään. Tuuli tanssitti lehtiä tallipihalla ja piiskasi puita. Rensu seisoi pää pystyssä tarkkaillen ympäristöä, kun kiristin sen vyötä selästä käsin. Olin pukenut sille heijastillisen ratsastusloimen ja suojien päälle jalkoihin jalkaheijastimet. Annoin Rensulle vähän pohjetta, ja ori lähti reippaasti harppomaan maastoa kohti. Pimeys oli jo laskeutunut tunteja sitten, joten metsässä oli säkkipimeää. Tunsin kuitenkin tiet ja polut niin hyvin, että tiesin missä kohtaa on hyvä kulkea. Rensukin toki oli hyvin varmajalkainen eikä mikään herkkäkavio, joten vähän kovemmallakin tiellä meneminen ei ollut sille ongelma. Yhtäkkiä Rensu nopeutti askeltaan ja alkoi pyrkiä raviin. - Ehei, me kävellään vielä, sanoin Rensulle ja otin ohjat käteen. Ori pärskähti ja rauhoittui taas.
Hetken päästä pyysin sen raville. Rensu lähti tapansa mukaan hyvin innokkaasti, ja annoin sen mennä vähän reippaampaa vauhtia. Tien pohja tuntui hyvältä ja kuu vähän valaisi reittiämme. Yhtäkkiä kuulin etäistä huutoa takaatamme. - Sastu! Venaa! Pysäytin Rensun, joka alkoi nykimään ja yritti jatkaa matkaa, ja kun en antanut niin se alkoi hyppimään. - Lopeta nyt, ärähdin orille joka ei halunnut laskea etukavioitaan maahan jos seisoisimme. Katsahdin taakseppäin, ja Carkki se sieltä ratsasti tännepäin Leevillä, joka ravasi minkä kintuistaan pääsi. Rensukin pysähtyi kuullessaan kavion kopinaa. Leevin päästessä rinnalle annoin Rensulle luvan jatkaa ravissa. - Mitä kuuluu? Ei olla nähty pitkään aikaan, Carkki sanoi iloisesti. - Hmmm mitäs tässä, aika paljon töitä mut ei se mitään, vastasin. - Jaajaa. Kuulin et otit Rensulle hoitajan? - Jep. Ku tää herra tarvis liikuntaa joka päivä, jotta tällä voi ratsastaa, ja ite kun en aina ehtis, niin Trace juoksuttaa yms tätä, kerroin. - Mut selkään ei oo asiaa, Carkki virnisti. - Juu ei, ei ainakaan vielä. Ehkä joskus joku käppäilymaasto kun totean että voin luottaa siihen ja että meillä sekä hänellä ja Rensulla synkkaa. Oon niin tarkka siitä kenet tänne selkään päästän, naurahdin. Carkki naurahti myös, ja kertoi kanssa mitä kaikkea hänelle oli tapahtunut.
Rensu ja Leevi ovat mainio maastokaksikko: ne tykkäävät mennä lujaa sekä taitavat tykätä toistensa seurasta. Hetken päästä siirsimme hevoset ylämäessä laukkaan. Laukkasimme rauhallisesti, mutta aika pitkää askelta. Orit yrittivät välillä ottaa kilpaa, mutta emme antaneet Carkin kanssa, ennen kuin laukkasuora alkoi, jolloin päästimme orit vauhtiin. - WAU, oli ainut sana mikä Carkin suusta pääsi kun laukkasimme rinta rinnan kiitolaukkaa. Vedet valuivat silmissä, kun menimme niin kovaa. Tuntui, kun olisimme ollut yhtä Rensun kanssa. Ja se jos mikä oli mahtava fiilis!
|
|
trace
Uusi ihmettelijä
Posts: 11
|
Post by trace on Nov 12, 2010 20:37:37 GMT 2
Anteeksi että katosin hetkellisesti mutta oma koneeni kaatui täysin enkä ole päässyt vasta kun nyt käymään koneella. Joten en pysty oriherraa hetkeen hoitamaankaan.
Jatkan hoitamista heti normaaliin tapaan kunhan saan ensiksi koneeni kuntoon! (: t: Trace.
|
|
|
Post by Sastu on Nov 14, 2010 18:30:09 GMT 2
Trace, homma ok! -----------------------
Olin joutunut eilen kohtaamaan karun totuuden: jouduin jättämään hyvästit parhaalle ystävälleni, jota rakastin älyttömästi, vaikka olin lopettanut Antun hoitamisen. Olin kuitenkin käynyt aina moikkaamassa sitä ja juttelemassa sille. Nyt se jatkoi matkaansa, ja tiesin, että yksi luku elämässäni oli päättynyt. Mutta eilen nähdessäni Antun suuret, tummat silmät säihkyen katsellen tallipihaa ja kaikkea sitä, mikä meille oli niin rakasta, tiesin että se nauttisi loppuelämästä. Se ansaitsisi sen, ettei sen tarvitse käydä ratsastustunneilla, mitä se niin inhosi, eikä sen tarvinnut kestää tuhansia eri ihmisiä ympärillään. Tiesin, että olisin joka päivä, maailman loppuun asti, henkisesti ruunan luonna.
Sait mun sydämestäni palan sä mukaan
Laitoin Rensun seisomaan tallin käytävälle. Sitten otin esiin klipperini, minkä olin kaivanut kaappini perältä. - Dodiin, sit olis Rensu aika hyvästellä sun talviturkkis, sanoin orille ja näytin sille klipperiä. Rensu haistoi konetta ja huokaisi sen jälkeen. Se tiesi, mitä tämä tarkoitti. Käynnistin koneen ja aloin kaljuunnuttamaan oriani. Se oli onneksi tottunut kaikkeen, kun varsana sitä on niin paljon käsitelty. - Moikka! kuului pirteä tervehdys tallin ovelta. Katsahdin ovelle ja huomasin Liinun hoitajan, Lexien. - Moro! Mitäs sulle kuuluu, kysyin suht tuntemattomalta tytöltä. - Vähän kiirettähän tässä pitää mutta parhaani mukaan nipistän aikaa Liinullekkin, tämä hymyili ja rapsutti alistuneen näköistä Rensua otsasta. - Allright, ootkos menos ratsastelee Liinuskalla? Jos tarviit uljasta oria seuraksenne pimeään maastoon, niin vinkkaa vaan! - Hah! Mielellään kyllä otettais seuraa, kun toi pikkunen on viel välil vähän pöllö maastossa. Naurahdin. - Hei mitä klippaan tohon lihasperseeseen? Siis minkä kuvion, kysyin Lexieltä. - Emmä tiiä! Mut nyt meen rapsuttelemaan tuota söpöistä tammaa. Tuituiiiii Liinuska, tyttö leperteli ja meni Liinun luokse. Naurahdin ja aloin taiteilla salamankuvaa orin lautaselle.
Saatuani homman hoidettua ja Rensun puettua varusteisiin, heijastimiin ja loimiin, talutin orin pihalle jossa Lexie ja Liinu odottelikin jo. Laskin jalustimet, kiristin vyön ja pomppasin orin selkään. - Mä voin mennä eka, jos käy? Tai siis ne pätkät missä ei voi mennä vierekkäin, puhelin ja pistin Rensun kävelemään. - Joo käy, kunhan oris osaa käyttäytyä kun kävellään vierellä! - Juu, kyllä se yleensä osaa, naurahdin. Lähdimme kävelemään Liekkijärveä päin. - Käydäänkö joku ooooooikein pitkä lenkki? Kun maa on aika kova niin joudutaan varmaan menee pelkkää käyntiä, Lexie kysyi. - Mennään vaa! Niin kauan kun ei jäädytä! Naurahdimme iloisesti.
|
|
|
Post by Sastu on Nov 15, 2010 22:45:13 GMT 2
Väsyneenä, uuvuksissa mutta suht hyvällä mielellä kampesin yläkertaan, hoitajien tilaan. Siellä istuskeli tuttuja naamoja sekä tuntemattomia. Tervehdin kaikkia yleisesti ja kävelin pienelle jääkaapille. - Mul on ihan helkutinmoinen nälkä! Eiks tääl oo mitään mitä voisin syödä, marisin ja paiskautin jääkaapin oven kiinni. - On tääl kyllä tää Aimien eväsleipä, missä ei oo lihaa, Ros totesi ja heilutteli herkullisen näköistä leipää sohvalta. Melkein ryntäsin Rosin syliin, kaappasin voileivän ja revin elmukelmun sen ympäriltä. Haukkasin siitä aimon palan. Tunsin oudoksuvia katseita. - Ei Aimie pahastu, sössötin ruoka suussa. - Ja kyl mä tän sille korvaan! Vien sen vaik joku päivä pizzalle tai jotai, sit ku saan mun palkan, jatkoin puolustukseksi ja lähdin tallin puolelle mussutellen leipää tyytyväisenä.
Menin tervehtimään Rensua, joka alkoi hamuilla leipääni. - Mitäs jätkä? Oisko tänään suunnitelmissa koulutuuppausta? Rensu haukotteli. Ilmeisesti sitä ei innostanut kouluratsastus. "Ei kouluratsastusta tänään, kiitos!" se tuntui sanovan. - Joo mä tiiän, mäkin kyllä mielummin rymistelisin maastossa tai hyppelisin esteitä mut tänään mennään sileellä. Huomenna sit hypitään, lupaan sulle, juttelin Rensulle. Ahmaisin viimeisen palan leipää ja vein sitten Rensun vesariin - sen jalat nimittäin näyttivät enemmän ja vähemmän mutapanssareilta. Ori nosteli koipiaan kuin mikäkin neiti, mutta lopetti heti komennon kuultuaan.
Pistin Rensun reippaassa tahdissa kuntoon, ja pian talutinkin sen tallista maneesiin. Hyppäsin siellä selkään ja annoin orin kävellä pitkin ohjin, käskien sen kuitenkin kävelemään. Tänään en olisi millään jaksanut tuupata koulua. Olin nyt taas innostunut kun löysin hyviä estekisoja, ja kalenteri olikin aika täysi kilpailuista. Käveltyäni reilusti pitkin ohjin otin ohjat ja aloitin kevyessä ravissa kaiken maailman kiemuraurien tekemisen. Rensu oli vähän sillä päällä, että "onks pakko" "mua ei huvita" "voitaisko vaa baanata täysiii". Ryhdistäydyin itse, kiristin vähän ohjia ja futasin vähän oria kylkeen. Rensu säpsähti, nosti laukan ja teki pari pukkia protestiksi. - Aivan, ala sitten tehä duunia, totesin orin mielenosoituksille ja ratsastin sen kunnolla eteen.
Väänneltyäni Rensua kaikissa askellajeissa, kaiken maailman kuvioiden kanssa ja myötä- ja vastalaukat hiottuani sekä laukanvaihtojen kanssa tarpeeksi treenattuani tuli Anne maneesiin, taluttaen Topia rinnallaan. - Sopiiko tänne toinen orinkuvatus mukaan, Anne kysyi. - Joo, eiköhän nipin napin riitä sille tilaa Rensun egolta, vastasin vääntäen yhä jotain perkeleen vastalaukkoja. - Vautsi, näyttääpä Rensu hyvältä! Sopisko tulla kokeilee joku päivä, ihan vaikka lopuks vähän että miltä se tuntuu, Anne kysäisi. Pysäytin orin ja hyppäsin alas selästä. - Kaikin mokomin, vaikka heti! Teimme vaihtiksen Annen kanssa, tosin omaa laiskuuttani taluttelin vain Topia enkä kiivennyt selkään. - Se on jo aika paljon tehny duunii, et ota vaik vähän laukkaa jos haluut, sit jotain ravinykeröintii ja jos teet loppuverkat siin samal, kyselin Annelta kun tämä sääti jalustimet mieleisekseen. - Juu, kyllä mulle ihan ravi ja käynti. - Ei, kun kokeile nyt vähän laukanvaihtoja, se on niissä tosi magee! Nyt sulla on oikeen kuuliainen ja rehellinen ori siinä alla, että nyt nauti ratsastuksesta! Anne naurahti, keräsi ohjat ja teki jotain käyntijuttuja hetken, kunnes siirsi raviin ja siitä pian laukkaan. Rensu mietiskeli koko ajan, että kukas tää nyt oikee on tääl selässä. Kuitenkin se käyttäytyi hyvin. Rohkaisin Anne kokeilemaan vaihtoja sekä muuta tilpehööriä. Huomasin naisen ilmeen kirkastuvan, ja kun hän siirsi Rensun kevyeeseen raviin, kuului hihkaisu: - Täähän on älyttömän makee! Naurahdin ja nyökkäsin. Anne ravaili vielä kevyesti ja teki eteen-alas venytykset, ennen kuin siirsi käyntiin ja taputti oria kaulalle. Teimme hevosvaihdon, tosin talutin Rensua lopuksi. - Se on kyllä tosi hieno. Se käyttää perslihaksiaan ja astuu hyvin alleen, mut on tosi kevyt edestä, ja - edelleen - hyvin herkkä. Mutta ihan mahtava! Olipas hauskaa kokeilla jotain muitakin kun näitä omia! - Eipä mitään. Mulla ei tänään oikeen toi kouluratsastus innostanu joten tää kävi mulle paremmin kuin hyvin. Ja sä nyt oot ennenki Rensulla menny, vaikkakin vain... kerran, mutta oothan sä näitä kilipäitä käsitelly, naurahdin. Juttelimme samalla kun talutin Rensun loppukäynnit. Tosin, juorutuokio venyi aika pitkäksi, kun oli taas niin paljon puhuttavaa.
Kun hoidin Rensua yöpuulle ratsastuksen jälkeen, Aimie tuli luokseni. - KRÖHÖM... - Niin, vastasin mahdollisimman viattomasti. - Joku on syönyt mun juustovoileivän ylhäältä. Pikkulinnut lauloi, että sulla voisi olla jotain tekemistä asian kanssa, Aimie kuulusteli kuin paraskin FBI-etsijä. Naurahdin. - Okei, okei, tunnustan! Mut ostan sulle vaik pizzan sit ku saan palkan, okei? - OKEI! Ja se oli sit kans lupaus! - Joo, joo, naurahdin.
|
|
|
Post by Sastu on Nov 16, 2010 17:53:40 GMT 2
Aika pikanen ja yksityiskohdaton (mm. Rensun suojat puuttuu, ratsastajan asento & pärstä huolimaton ja epärealistinen sekä epäsopusuhtanen muutenkin)... mut tykkään tästä kuitenkin
|
|
|
Post by Sastu on Dec 7, 2010 12:11:22 GMT 2
sori, tää on iha kamala, mut ei voi mitää ku ei osaa piirtää =D ja noi kaks ruutuu on vaaleemmat sen takii, koska jouduin tekee ne eri tussilla koska hukkasin ton toisen Ja pahoitteluni Pipsa, että jouduit säheltämisen kohteeksi. Eli eiliselle =)
|
|
|
Post by Sastu on Dec 15, 2010 21:57:23 GMT 2
Makasin hoitajien huoneen sohvalla selaillen uusinta Hipposta, joka oli kiireessä jäänyt himassa lukematta. - Onks siel mitää kiinnostavaa, kysyi Elli joka oli juuri hetki sitten rämistellyt oleskeluhuoneeseen ja laittanut kahvia tulemaan. - Kun - yllätys yllätys - ei taas oo oikein aikaa lukee mitään. Pitää taas illalla ajaa koululle takas, nainen huokaisi, sipaisi hiussuortuvan kasvoiltaan ja läsähti pöydän ääreen. - Njäääh, ei täs puhuta ku Suomen ratsastuksen historiasta. Eipä oo oikeen mitään muutakaan mistä kirjottaa, kun HIHS on menny jo ja kaikki kilpailut suurinpiirtein kilpailtu. Eikä talvella oo oikein mitään muuta puhuttavaa kun iänikuinen toppapukeutuminen, vastasin ja pomppasin ylös huomatessani kahvin olevan valmista. Jäin juomaan maitokahvin Ellin kanssa, vaikka tiesimme molemmat että kummallakaan ei olisi tähän aikaa.
Lopulta Elli lähti ratsastamaan vielä yhen kopukan, oisko ollu Lailan tai Flooran. Menin pian perässä (heti sen jälkeen kun olin siivonnut astiani ja lehteni natsi-Annen valvonnassa) ja menin suoraan satulahuoneeseen. Sieppasin sieltä pari tarvittavaa varustetta ja menin Rensun karsinalle. Jätin tavarat siihen ja lähdin hakemaan orhia käsittelyyn.
Kaaduttuani pari kertaa pyllylleni pääsin portille ja vislasin. Rensu ravasi pää pystyssä höristen vastaan. Se oli selvästi odottanut että joku hakisi sen, kuten monet muut hevoset oli jo haettu. Se yritti rynniä portista ennen kuin sain sen edes auki. - Lopeta tommonen, ärähdin ja huitaisin narulla Rensun kauemmaksi. Ori otti nokkiinsa eikä portin auettua meinannut ollenkaan tulla sieltä ulos. - No, tuu nyt! Elä viitti olla tollanen tamma! Lopulta Rensu lähti kävelemään kanssani talliin hetken keskustelun jälkeen.
Laitoin sen reippaasti valmiiksi: loimet pois, harjaus, kaviot, suojat jalkaan ja suitset niskaan. Kiinnitin juoksutusliinan niskan kautta toiselle puolelle kuolaimeen. Heitin Rensulle loimen päälle ja otin vielä juoksutusraipan, jos ori heittäytyisi hankalaksi. Sen jälkeen lähdin taluttamaan Rensua maneesille ja siellä jatkoin taluttelua. Maneesissa ei sattunut olemaan ketään muuta, ja pidin sitä hyvänä juttuna sillä mikäli yhtään tuntisin oria, se olisi virtaa täynnä - taas vaihteeksi.
Alkukävelyjen jälkeen heitin loimen katsomon laidalle, sillä maneesi oli todella lämmin. Sen jälkeen maiskautin Rensun raviin, ja orilla oli varmasti vääristynyt mielikuva ravista, koska ymmärtääkseni raviin ei kuulunut pukkilaukkarodeo tai capriolé. - Noniin, noniin, sit vaa ravii eteenpäin, huokaisin ja keskeytin Rensun paikallaanpukittelun maiskauttamalla pari kertaa ja komentaen ravin. Parin kierroksen laukan jälkeen ori tyytyi jatkamaan ravilla. Kehuin sitä tästä huimasta suorituksesta. Kirosin mielessäni, etten laittanut Rensulle sivuohjia, koska olin osannut arvata että ori keskittyi enemmän juoksemiseen kun työskentelyyn. No, ehkä tästäkin saataisiin vielä jotakin irti, kunhan Rensu juoksisi itsensä ensin normaalitilaan.
|
|
|
Post by Sastu on Dec 18, 2010 10:33:47 GMT 2
Olin ihan tajuttoman väsynyt kammetessani itseni satulaan. Rensu taas oli ihan kaikkea muuta kuin nukuksissa: se pomppi kuin kumipallo yrittäessäni selviytyä sen selkään. Olin tehnyt aamutallin varmaan unessa, sillä tuntui kuin olisin vasta herännyt. Haukottelin makeasti kiristäessäni satulavyötä selästä käsin. Ori korskui allani ja teki omatoimisia piaffeharjotuksia. - No on se jumakauta vaikeeta kun aikuinen hevonen ei osaa seistä paikoillaan, ärähdin kun vastinhihna liukui kädestäni jälleen kerran Rensun steppailun takia. Lopulta sain vyön kiristettyä, ja päästin orin liikkeelle. Se lähti ravaamaan mutta tuli alas parilla pidätteellä. Sytytin tupakan ja poltin sen alkukävelyjen aikana.
Heitin savukkeen lumeen ja otin vähän ohjia käteen, kuitenkin niin että oli aika löysä tuntuma. Rensu nosti heti pään ylös ja alkoi ravata etujaloillaan mutta käveli yhä takajaloilla. Tuntui kuin olisin istunut kamelin selässä. No eipä Rensu nyt paljoa kamelista eronnutkaan. Kun ori rauhoittui ja käveli maltillisesti pää alhaalla, annoin sille ravipohkeet ja lähdin keventelemään ravin tahtiin. Rensu pärski tyytyväisenä askellen kevyesti. Päätin lähteä sen kanssa pellolle, siellä pitäis olla nyt paljon, paljon, paljon lunta, sais Rensukin purkaa energiaansa.
Ennen peltoa tuli hyvä laukkasuora, ja mun ei tarvinnut kuin siirtyä kevyeen istuntaan niin Rensu jo nosti siistin, matkaavoittavan laukan. Ori kuunteli yllättävän hyvin, ja vaikka hieno tamma Blade tuli Dreamerin kanssa vastaan, Rensu ei edes vilkaissut sinnepäinkään vaan jatkoi entistä rauhallisempaa laukkaa. Hetken laukkailun jälkeen maiskautin pari kertaa ja sit kuulkaas Rensu läks: parin pukin kera ori pinkoi kuin viimeistä päivää suoran loppuun. Ennen mutkaa hidastin Rensun käyntiin ja annoin pitkät ohjat.
Pian saavuimme pellolle. Ori tuijotteli ympärilleen intopiukeana, se ei oikein tiennyt miten päin se olisi. Kävelin ensin pellon ympäri pitkin ohjin, kunnes aloin ravailemaan. Lunta oli Rensua vatsaan asti, joten ori joutui keskittymään täysin että pääsi lumessa eteenpäin. Yritin olla todella kevyt ja huomaamaton sen selässä jotten vaikeuttaisi sen työtä. Ravailimme erikoikoisia kahdeksikkoja, ja otin vähän laukkaa ympyrällä. Rensu oli yhä innoissaan ja tiesin kyllä, että ori tykkäsi lumesta paljon. Kävelin pellon toiseen päähän. - Dodiin, nyt katotaan lähteekö susta vielä kunnon laukkaa, naurahdin ja otin pienen ympyrän laukassa, ja suoristaessani sen painoin pohkeet orin kylkiin ja annoin mennä. - Kyllä pääset kovempaa, anna mennä, kannustin Rensua joka venytti askeltaan enemmän ja enemmän.
Ja mikä olisikaan parempaa: talvi-aamu, peltolaukka sekä tietysti oma paras poni?
Ei mikään.
|
|