Post by Emmy on May 17, 2015 15:01:19 GMT 2
The Last One
17.5.2015
17.5.2015
Kevät oli täydessä vauhdissa ja päivät toistaan lämpimämpiä. Tämä erityinen sunnuntaipäivä oli kaunis ja lämmin. Ajoin kohti seppelettä tavalliseen tapaan, kääntyen kohta seppeleen pihatielle.
Porukka oli kauniin ilman siivittämänä liikenteessä ja parkkipaikkakin oli täynnä kortillisten sebejen autoja. Vedin oman kaarani letkan jatkoksi, lukitsin ovet ja painuin talliin.
Sisällä talli oli tyhjä, kaikki hevoset olivat ulkona ja hoitajat varmaan ylhäällä tai ulkona. Kävelin rauhassa portaat ylös ja vein kamat kaappiin. Mielessä pyöri tuhat asiaa, päällimmäisenä vahvasti se, että tänään olisi viimeinen päiväni Patronin hoitajana.
Olin Loeken tulon jälkeen hautonut mielessä hoitohevosen vaihtoa. Patron oli sydänkäpyseni, maailman ihanin ponipallero, mutta sen kanssa rupesi välillä treenit sujumaan liinakin hyvin ja pieni poni tarjosi aina vähemmän ja vähemmän haastetta. Olinkin pukenut ajatukseni sanoiksi ja marssinut Annen puheille juttelemaan asiasta ja ehdottanut, josko voisin alkaa hoitaa Loekea.
Anne oli kuitenkin paljastanut, että Pihla alkaisi hoitaa Loekea Pellan siirryttyä pihattoeläkkeelle. Olin tietysti harmissaan, mutta samalla nainen tarjosi minulle toista uutta hevosta puunattavaksi. Niinpä tämän seitsenvuotiaan Kurbuksen hoitajana, jouduin jättämään tutun, ihanan Patronin taakseni. En ollut surullinen, olin iloinen, että meillä oli ollut Patronin kanssa niin uskomattoman hieno taival, olin iloinen että saan aloittaa uuden matkan yhtä hienon hevosen kanssa. Minun ei ollut syytä olla surullinen, kaikki muistot olivat iloisia ja niitä tulisi vaalia sellaisinaan.
Toki kun tänään kävelin auringon peittämään pihamaata kohti takatarhaa, pieni surunhäivys hiipi rintaanin. Silti, kuten aina, menin Patronin luokse iloisena, menin sen luokse hoitajana viimeistä kertaa. Poni tuli vastaan kun vihelsin ja palkitsin sen leivällä.
-Moi, mussu, eikö ole iiihana päivä? Lepertelin ponille ja suukotin sitä otsalle. -Olet rakkain.
Patron tuuppasi minua ja tunki päänsä syliini. Silittelin ponia sen lempipaikoista ja tunsin kuinka herra nautti täysin siemauksin. Lämmin päivä ja oma ihminen joka rapsuttaa, voiko parempaa olla.
Pujotin riimun ponin päähän, sen kauniin nahkaisen riimun, jonka olin kaksi vuotta takaperin ponille ostanut. Lähdin taluttamaan Patronia portille.
Tallissa kiepautin ponin sen omaan karsinaan ja sipaisin hellästi sen harmaata turpaa. Pujotin riimun pois Patronin päästä ja suljin oven. Lähdin satulahuoneeseen, jossa oli ne kaikki kadonneet hoitajat. Kaikki katsoivat minua samaan aikaan ja kaikki olivat varmaan kuulleet, että alkaisin ehkä hoitaa Kurbusta.
-Mitäs sanotte, jos teillä ei ole suurempia suunnitelmia ni lähdetäänkö kauniin sunnuntain kunniaksi maastoon ja hypättäisiin pari maastoestettäkin? Läjäytin, ennen kuin kukaan ehti kissaa sanoa.
Hetken oli hiljaista, mutta sitten Salma totesi:
-Joo, lähdetään vaan, Bonallekin tekee hyvää vähän maastoilla taas.
Muutkin myöntelivät, joten Cella, Rosa, Tuulia, Sandra, Fiia, Pyry ja Wenla, nostelivat hoitohevostensa kamat käsivarsilleen ja suuntasivat ulos laittamaan hevosia. Itse keräilin rauhassa Patronin kamat. Päätin laittaa sille hienosti punaiset suojat ja pustapunaisen huovan.
-Ollaan tänään nättinä, tuumasin itsekseni.
Patron kurkisteli karsinan yli huulet mutrussa herkkujen toivossa. Kaivoin sille taskusta leivän palasen ja poni mutusti sen tyytyväisenä. Pujotin ponille riimun päähän ja poimin tavarat toiseen käteen. Talutin ponin ulos ulkopuomille laitettavaksi. Jollain muullakin oli ilmeisesti ollut sama idea, sillä puomilta löysin Rosan ja Cellan.
Kun sain sidottua ponin pöllyyn, Rosa avasi puheenaiheen.
-Oot vissiin hoitohevosta vaihtamassa? Nainen sanoi turhia kaartelematta.
Naurahdin kevyesti ja katse Patronin harjassa vastasin, -No joo sellanen oli suunnitelmissa. Enkä voinut estää pientä hymynkaretta kiipeämättä huulilleni.
-Sie oot varmaan täpinöissäs? Cella sanoi. -Kurbus vaikuttaa ihan mahtavalta.
-Oon joo, siinä on Annen mukaan vähän projektia, mikä ei mua haittaa ollenkaan ja se on kyllä tosi upea! Sanoin, enkä edes yrittänyt peitellä innostusta, se kupli rinnassani kuin pieni poreileva puro.
Harjasimme ratsumme sievän puheensorinan siivittämänä. Harjasin Patronin huolella ja rapsuttelin sitä samalla. Nostin satulan ponin selkään ja vedin sille suitset päähän. Kääräistyäni vielä suojat jalkaan ja painettuani kypärän päähän, talutin ponin kauemmaksi hoitopuomista ja ponkaisin selkänä. Cella ja Rosa seurasivat hevosineen perästä ja pian koko loppu poppoo kerääntyi pihamaalle.
-Pidetään tänään kiva päivä, kuiskasin Patronin korvaan ja silitin sitä kaulalle. Poni oli pörheän innoissaan jälleen, ehkä se tiesi, minne oltiin menossa.
Koko hevosletkamme lähti kiemurtelemaan Ruusan perässä tuttuja polkuja. Olimme suunnitelleet hieman metsäpolkujen talsimista ja peltolaukkailuja, ennen maastoesteille pölähtämistä.
Kevään lämmittävät säteet paistoivat puiden välistä ja Patron käveli rentona allani, koko porukka vitsaili ja naureskeli, olin vain hieman puolella korvalla mukana, muuten nautin Patronin liikkeistä, keväästä, lämmöstä ja sinisestä taivaasta.
Kesä oli oven takana ja toisi tullessaan kaikkea jännittävää. Oma rakas ponin oli tässä ja nyt ja sain nauttia siitä ihanan päivän siivittämänä. Kumarruin silittämään Patronia ja suukotin sitä.
-Olet niiin rakas, kuiskasin sen korvaan, niin hiljaa, etten usko kenenkään muun kuulleen.
Samoiltuamme metsässä hetkisen, otettuamme pari reipasta ravipätkää, saavuimme kevään vihertämälle pellolle.
-Nyt laukataan! Tuulia huikkasi kärjestä ja kannusti Ruusan laukkaan.
Muut hevoset seurasivat perässä ja posotimme menemään pellon reunaa reippaan hallitta laukkaa.
Nautin Patronin pehmoisista askelista ja sen innostuneet hörökorvat saivat minut nauramaan. Laukkasimme aina pellon päätyyn asti ja jarruttelimme raviin. Poni oli ihan innosta piukeana ja sen pörhentely jaksoi minua huvittaa. ”Hassu.”
Laukkapätkän jälkeen matka jatkui maastoesteille, joita hyppäsimme muutaman helpon. Patron oli taas elementissään ja pörhenteli menemään kuin mikäkin kenttäponi. Minä vain hekottelin ponin tärkeilylle selässä ja nautin menosta.
Pienten pomppujen jälkeen jatkui matka hieman rauhallisemmin Seppeleeseen. Pihassa kaikkien suu oli leveässä virneessä, voiko tällaisella ilmalla ja tällaisessa porukassa olla muuta kuin iloinen?
Talutin ponin karsinaan ja riisuin siltä varusteet. Harjailin ponin hartaasti ja tarkistin kaviot kivien varalta, vein varusteet satulahuoneeseen. Irroitin mustapunaisen huovan satulasta ja nostin sen pyykkikoriin. Vaihdoin satulaan Patronin oman turkoosin estehuovan.
Patron painoi päänsä syliini, heti kun istuin maahan sen karsinassa. Leipä taskussa kiinnosti kovasti ja annoinkin sen Patronille. Poni kuitenkin leivän rouskuttamisenkin jälkeen viihtyi pää sylissäni rapsuteltavana pitkään. Vaalin tätä hetkeä, se oli kaunis ja ainutlaatuinen ja se eläisi pitkään. Patron puhalsi kasvoilleni leiväntuoksuisen hönkäyksen ja nousin ylös. Pujotin riimun ponin päähän ja talutin sen ulos.
Pihalla poni sai nauttia vähän vihreää. Itse istuin maassa ja tuijottelin ponin syömistä. Leuto tuuli kävi ja puhalsi Patronin harjaan. Se oli ihanan leuto, kevyt kevät tuuli, jossa oli jo ripaus kesää. Hymyilin ja silitin Patronin otsaa.
Nousin ylös, talutin Patronin tarhalle ja päästin sen irti, viimeisen kerran sen hoitajana.
Emmy & Patron 99HM
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!