Patronin Hoitokirja

[Emmy]

Kevättunnelmia maastoestetunnilla
24.5.2014

Molemmat iloisen innoissaan kevään ensimäisillä maastoestehypyillä!

Emmy & Patron 69HM

[Emmy]

Hulvatonta ja hirveää
21.9.2014

Päivä oli alkanut 4:45 herättyäni herätyskellon soittamaan kappaleeseen ja noustessani ylös. Kuudelta kutsui siivouskeikka kauppakeskuksessa. Melkein nukahdettuani aamiaispöytään (ja rattiin), pääsin perille ja sain perehdytyksen työhön.

Kello lähestyi yhtä ja koomaisen työpäivän jälkeen ajoin silmät puoliummessa kotiin ja otin päiväunet. Neljältä herättyäni, en ollut pirteä, mutta päätin silti lähteä käymään tallilla. Tallilla käyminen aina piristi, enkä voinut kuvitellakaan kuinka paljon se tällä kertaa piristäisi… tai järkyttäisi.

Pakkasin mukaani eilen leipomiani keksejä tallilaisten naposteltavaksi ja sullouduin poolooni. Lähdin ajamaan kohti Seppelettä. Pihaan päästyäni parkkeerasin auton riviin ja talsin satulahuoneen ovelle. Kävelin satulahuoneen läpi ja kiipesin portaat ylös. Laitoin kassin kaappiini ja avasin oleskeluhuoneen oven. Potkittuani kengät jalasta ja asuttuani kynnyksen yli jähmetyin. Hetken jäätymisen jälkeen purskahdin nauruun. Jonkun (oliko tuo DANI?) kuva koristi koko oleskeluhuonetta. Ja kuva ei ollut mikään malliposeeraus, vaan aivan jäätävän ruma otos. Naurettuani itseni puolikuoliaaksi, rupesin ihmettelemään miten joku saa väännettyä naamansa tuollaiseen ilmeeseen???

Jätin yhä hekotellen keksit oleskeluhuoneen pöydälle kera lapun jossa luki ”saa ottaa” ja lähdin alakertaan. Puolivälissä portaita kännykkäni piippasi, kaivoin sen edelleen hekotellen taskusta ja avasin viestin Salmalta. Hymyni haihtui kasvoilta kun luin tekstin…. Salma.

Riensin alas, ulos ja kohti maastoja. Kävelin ripeästi ja kohta vastaan tuli vaalea poni ja sen ratsastaja. Salma itki ja tärisi. Kiedoin käteni tytön ympärille ja halasin tätä kovasti. ”Ei hätää”.
-Kiitti Emmy, mä oon ihan kunnossa, Salma vastasi ja hymyili. -Soitin jo Jesselle ja se lohdutti.
Kävelin matkan tallille Salman kanssa ja autoin hoitamaan Bonnien pois. Salma alkoi jo toipua tapahtuneesta ja saada voimiaan takaisin.
-Jos oot yhtään sillä tuulella, ni voin näyttää sulle jotain hervotonta, sanoin hykerrellen.
Vaikka paras ystävä oli ollut vaarassa, en voinut olla nauramatta mielessäni kuvalle Dänistä.
-Joo, joku piristysruikse vois olla paikallaan, Salma vastasi ja hymyili heikosti.
Hoidimme Bonnien loppuun ja se sai loimen päälleen, pari porkkanaa ja suukkoja sekä haleja Salmalta. Vaikka Salma hanakasti jätti poninsa, raahasin tytön yläkertaan ja oleskeluhuoneeseen.

-OUMAIGAAD!, Salma huudahti, -kuka toi on, onks toi Däni? hemmetti.
-On, sanoin ja purskahdin nauruun.
Salmakin yhtyi hekotukseen ja hetken nauroimme henkemme pihalle.
-Sainko sua piristettyä? Kysyin tytöltä.
-Joo, unohin jo puolet siitä kamalasta maastoreissusta, Salma vastasi hymyille.
-Mut hei kerro vähän, siis oliks siel jotai moottoripyöriä? Tietääks Anne?
Ja Salmahan kertoi. Keksien ja kaakaokupposen ääressä Salma purki minulle kammottavan maastoreissunsa tapahtumat, minä kuuntelin ja osallistuin pohtimaan ketkä siellä päristelivät ja mitä asialle tehtäisiin.
-Mä en oo ainoo, Salma sanoi. -Myös Clara on kuullut ne eilen kun ne oli Walman kanssa pellolla.
-Hitto, eihän sinne enää uskalla mennä! Totesin.

Taukotilan ovi avautui. Käänsin katseeni ovelle, jossa seisoi pitkä ja kalpea Kasper. Toivuttuani järkytyksestä, että Kasper ylipäätään tuli ylös, sain avattua suuni.
-Moi Kasper, joko kävit sähköasentajan kurssin? tokaisin ja Salma pöydän toisella puolella kakoi keksiä.
-Haahaa, tosi hauskaa, Kasper, jonka ilme ei olisi voinut olla murhaavampi, totesi ja nappasi kaksi keksiä pöydältä lysähtäen sen jälkeen sohvalle.
Hetken toljoteltuani epätavallista näkyä (Kasper olohuoneen sohvalla syömässä keksiä, vain heppalehti puuttui), kysyin tiesikö punapää mitään päristelevistä moottoripyöristä.
-En tiiä eikä kiinnosta. Kuka tää on? Kasper kysyi ja osoitti seinällä olevaa kuvaa Dänistä.
-Daniel, eiks oo hulvaton, sanoin enkä kyennyt vieläkään pidättelemään naurua, varsinkin kun vastapäätä Salman tyrski kaakaoonsa.
-On aika hervoton, Kasper sanoi. -Miten se onnistunu tällasen ilmeen saamaa, täähän on rumempi kun mun isotädin.. no.. u know.
-No en kans käsitä ja jos mä oon samoilla linjoilla mistä sä puhut, ni millon sä oot selasta nähny? Kysyin ja olin jälleen tikahtua.
-Menin kerran liian aikasin saunaan. Kasper sanoi ja puistelehti. -Näin viikon painajaisia.

Minä en voinut Salman kanssa tehdä muuta kuin nauraa.

Emmy & Patron 70HM!!

[Emmy]

Kesämuistoja
12.7.2014

Hoitajan aamulenkki päätyi hoitajan nokosiin hevosen selässä metsäaukealla. Patron nautti!

Emmy & Patron 71HM

[Emmy]

Ketunmetsästysviikonloppu
18.-19.10.2014

Suunnistukessa olimme Patronin kanssa Rosan ja Kössin pari. Patron oli superinnoissaan ja pörhenteli menemään pitkin peltoa.

Emmy & Patron 72HM

[Emmy]

Siksak
11.9.2014

Jos ei taidolla, niin sitten tyylillä, ja toiset ilman tyyliä..

Emmy & Patron 73 HM

[Emmy]

Syystuulia
29.10.2014

Kylmä tuuli puhalsi navakasti. Vaikka ilma oli melko lämmin, ei ulkona kovin pitkään viihtynyt. Tuuli oli ajoittain niin kovaa, että meinasi lentoon lähteä.

Nakkasin auton ovet lukkoon ja kipitin tallin suomaan lämpöön. Keskiviikkopäivä ja tunnit olivat alkamassa. Kävin vilkaisemassa aulasta millä tunnilla Patron meni. Heti ensimmäisellä terapiamaastotunnilla, joka oli parhaillaan meneillään, olihan kello jo puoli kolme. Seuraavallekin tunnille Patron menisi, joten minulla ei olisi sen suhteen mitään huolehdittavaa, päätin siis piipahtaa hoitajien huoneessa.

Yläkerrasta kaapeilta löysin Rosan, tuo kuvankaunis nainen oli ollut parini ketunmetsästyksessä ja olimme oman mittapuuni mukaan ystävystyneet nopeasti. Rosa huikkasi nopeat heipat ja riensi sitten alakertaan. Huikkasin heipat Rosalle ja riisuin kengät. Oleskeluhuoneessa sohvan olivat vallanneet Fiia, Britta ja Cella. Pöydän ääressä teetä juomassa ja selvästi tulevia kisoja etsimässä näkyi olevan Salma. Salman puhelin pärisi tasaiseen tahtiin, viestejä Jesseltä kenties.

Istuuduin Salmaa vastapäätä.
-Ilmottauduttiin Bonan kanssa noihin kisoihin, Salma sanoi oitis ja näytti kisakalenteria.
-Nehän on samana päivänä kun halloween, tokaisin hieman typertyneenä. -Et kai sä sitä jätä väliin??
-Nii Salma, mitä toi tommenen on?! Huikkasi Britta sohvalta.
-Äh, älkää viittikö, nää on ihan täydelliset kisat mulle ja Bonalle. Ja hei, sitä paitsi jos hyvin käy ni ehin kulkueeseen!
-Hm.. paras ehtiä, nurisi Fiia ja käänsi sivua Hippoksesta.
-Mulla on jo ihan mahtava idea pukuratsastukseen! Tokaisi Cella ja myhäili tyytyväisenä.
-Niin mullakin! Rosa sanoi ja hymyili. -Ihan paras..
-Mullakin on idea ja pukukin rupee olemaan valmis. Eihän Halloweeniin oo enää kun kaksi päivää!

Uppouduimme keskusteluun, mitä kaikkia asuja muut olisivat keksineet ja arvuuttelimme toistemme hienoja pukusuunnitelmia. Kellon lähestyessä kolmea, pomppasin ylös.
-Pitää mennä katsomaan tarviiko Patronin ratsastaja jotain apua, tokaisin ja suuntasin askeleeni ovelle.
-Mä tuun mukaan, josko Elmo ei osaa käyttäytyä… Fiia tuumasi ja heitti Hippoksen lehtikasaan.

Menimme Fiian kanssa yhdessä alas ja suuntasimme askeleemme maneesille. Siellä hevoset oli juuri tuotu sisään maastosta ja kiirehdimme molemmat jeesimään ratsastajia selkään. Ei siinä paljon tarvinnut auttaa, aika osaavia olivat kaikki. Minä autoin Patronin ratsastajaa kiristämään vyön ja toin hänelle raipan. Autoin myös Sentin ratsastajaa kiristämään vyötä, kun Sentti oli vähän haluton seisomaan paikoillaan.

Siirryimme Fiian kanssa katsomoon seuraaman tuntia. Tunnin jälkeen Fiia kiirehti tarjoamaan apua Elmon kanssa. Itse menin alas kentälle ja autoin seuraavaa ratsastajaa. Patron jatkoi vielä yhden tunnin. En jaksanut jäädä seuraamaan sitä tuntia, joten maleksin talliin. Kasper rahtasi hevosia sisään, joten tarjosin apuani.
-Joo, Alex taitaa olla enää ainoo joka on ulkona, voithan sä sen hakea.. Kasper totesi, ja lisäsi: ”Kiitos.”
Menin tarhalle, jossa Alex yksinään seisoi. Herra tuli minua kiltisti vastaan ja oli aikamoinen suloisuus. Talutin ison hevosen sisälle ja vein sen omaan karsinaansa.

Aikani kuluksi siistin Patronin harjakopan ja lajittelin sen huovat. Pesua kaipasivat sen musta ja tummansininen huopa, joten laitoin ne pyykkiin. Putsailin vielä harjoja siihen saakka kun tunti loppui. Tuntilaiset taluttivat hevoset sisälle. Vein putsaamani harjat Patronin karsinalle ja tarjosin apuani.
-Ei kiitti, kyllä tää hoituu, tyttö vastasi ja hymyili.
-Okei, oliko Patron kiva?
-Joo oli se ihan, vähän lahnaili.. tyttö sanoi ja naurahti.
-Joo, niin se välillä tekee, sanoin ja silitin Patronin turpaa.
Jätin tytön rauhassa hoitelemaan Patronia pois ja kipaisin vielä yläkertaan. Salma tuli vastaan portaissa.
-Hei! tuutko auttaa mua kentälle, otan Bonan kanssa pari hyppyä ennen kisoja.
-Joo, tuun! vastasin innoissani.
-Kivaa! Mennää laittamaan eka esteet ja sitten Bonnie valmiiks, Salma totesi.

Saimme esteet kentälle ja Bonnien valmiiksi. Tuuli oli hieman laantunut, mutta oli silti paikoin navakkaa (mähän kuulostan joltain hemmetin meteorologilta). Bonnie ei onneksi hirveästi jaksanut tuulesta pillastua, tai sitten Salma piti sen niin tiukasti työntouhussa, ettei se ehtinyt hörhöillä.
Salma otti muutamia hyppyjä kasaamillemme esteille ja minä nostelin puomeja sitä mukaa kun Bonnie kolisutteli niitä (eli harvoin). Korottelin myös esteitä Salman pyynnöstä. Vajaa tunnin treenin jälkeen Bonnie oli hikinen ja minä jäässä. Laitoin esteitä pois samalla kun Salma loppuverkkasi Bonnien ja pölisi.
-… Bonnie on kyllä huippukunnossa nyt ja kisaamismotivaatiokin on kohdallaan, ihan mahtavaa miten hyvä kesä ja syksy meillä on ollut ja Bonnie vaan paranee paranemistaan…, Salma papatti.
-Olen iloinen, että olet iloinen, sain sanottua väliin. Hymyilin itsekseni. Olihan se aina hauskaa seurata ystävään menestystä ja siitä kovin iloitsemista. Salma ja Bonnie olivat kyllä täydellisiä toisilleen.

Emmy & Patron 74HM

[Emmy]

Harjoitusestekilpailut
26.10.2014

Luokka 4. / 50cm

Lähettäjä: Emmy
Vastaanottaja: Henri

Viesti:
Rata meni hyvin, ne onnensuukot autto! Vaikka oli toi ihan helppo luokkaki. Poni oli super <3 Harmi, ettet päässy paikalle, mutta raahaan sut kyllä joskus tännekin näytille :* Joten varaudu jo etukäteen ;)

Nähään illalla! pusujajahaleja <3

Luokka 5. / 70cm

Vähän pohjaan tullut lähestyminen esteelle, joka siitä huolimatta suoritettiin puhtaasti. Team blue & superponi ♥

Emmy & Patron 75HM

[Emmy]

Halloween
31.10.2014

Torni-Patron ja Tähkäpää-Emmy

Emmy & Patron 76HM

[Emmy]

Vastasatanut
8.11.2014

Kevyt lumikerros oli peittänyt maan valkoiseksi jo eilen, illemmalla lunta oli tullut kevyesti lisää ja maa oli puhtaan valkoinen. Puutkin olivat saaneet hentoisen puuterikuorrutuksen. Lämpötila hipoi pakkasen puolella, joten lumi oli kevyttä ja kauniin valkoista, vastasatanutta. Muutama hentoinen lumihiutale kieppui maahan ja taivas tummeni pilvien takaa. Tallin ikkunat loisivat kuin lyhty tummenevaan iltaan ja tuoreen lumikerroksen saaneet rakennukset olivat kuin satukirjan sivuilta.

Kävelin sisään talliin. Lauantai-ilta oli tyhjentänyt tallin, kaikki tulivat lauantaina yleensä päivällä paapomaan palleroitaan, kun vielä oli valoisaa. Itse pääsin vasta nyt tulemaan tallille. Loikin yläkerran portaat kaksi kerrallaan ja avasin tottuneesti kaappini oven. Lokerikoilla ei ollut ketään, mutta olohuoneesta kuului vaimeaa pulinaa, en siis ollut ihan yksin. Kaapista kaivelin taskuun pari porkkanaa ja yhden leivän ja pudotin pohjalle laukkuni. Lukitsin kaapin ja sujautin avaimen taskuun. Kurkkasin olohuoneeseen: sohvalla kuumaa kaakaota vetelemässä istuivat Cella ja Rosa, meneillään oli selvästi viimeisimpien juorujen kertaaminen.
-Moi! tokasin oven suusta.
-Moikka! vastasi Cella iloisesti.
-Mitä meinaatte tänään puuhata? kysäisin. -Vai otteeko jo ratsastanu?
-Ei olla, aateltiin mennä maneesiin, Cella vastasi. -Rosa haluaa jumppailla Kössin kanssa ja mä ajattelin että olis kiva ottaa jotain minihyppyjä Windillä.
-Okei, mäki aattelin mennä maneesiin keksimään jotain, törmäillään varmaan sitte siellä! sanoin.
-Joo, kuhan tästä juoruilta keretään, Rosa totesi ja vinkkasi silmää.
Naurahdin ja suljin oven. Loikin portaat alakertaan ja suuntasin ulko-ovelle.

Patronin riimu roikkui omalla paikallaan ja nappasin sen siitä narun kera mukaan. Suunnistin poikien tarhalle maneesin taakse.
Lumisade oli yltynyt ja sitä pyrytti taas ihan reippaasti. Kengänjäljet painautuivat koskemattomaan lumeen muodostaen reitin tallilta tarhalle. Patron ja Edi nyhjöttivät tarhassa vierekkäin. Voi veljeksiä.. tuumasin ja hymyilin. Huikkasin Patronille ja rapsuttelin leipää käsissäni. Ruunan mielenkiinto heräsi heti, ja niin heräsi Edinkin. Hype, Artsa ja Reino olivat tarhan perällä, joten leipäpalan houkutus ei yltänyt niihin.
Pujahdin ylimmän langan ali tarhaan ja sain heti syliini kaksi ahnetta possua. Patron sai leipänsä ja Edille kaivoin taskusta palan porkkanaa, pitihän nallenkin saada namia. Nappasin Patronin naruun kiinni ja talutin ruunan portille ja tarhasta ulos. Suljin langat huolellisesti ja lähdin kohti tallia.

Lumi kuorrutti Patronin loimen ja minun pipon päälle sievän kerroksen, pudistelin lumet pois ennen talliin menoa. Talutin ponin sisään ja omaan karsinaan, jossa otin ponilta loimen pois. Patrob tunki heti päänsä jäljelle jääneisiin heiniin ja alkoi mutustaa niitä hyvillä mielin. Vein loimen kuivumaan. koska hienoisen märkä lumi oli kastellut sitä sen verran.

Satulahuoneessa oli vain Jesse joka kiillotti Tollon varusteita.
-Huomenna on kisat, Jesse vastasi kysyvään ilmeeseeni. -Haluun edustaa, vaikka se ton reikäpään kanssa onki välillä hankalaa..
-Onnea vaan, sanoin ja virnistin.
-Kiitti Emmy, ootpa sä taas positiivisen kannustava, Jesse heitti takaisin, virnuili ja jatkoi satulan kiillotusoperaatiotaan.
Tuhahdin ja etsin käsiini Patronin harjaboksin, lähdin takaisin ponin karsinalle.

Patron kurotteli oven yli ja hamusi ylähuulellaan.
-Väistä hölmö, enhän mä pääse sisään, tokaisin ponille naurahtaen. Laskin harjapakin maahan ja avasin oven. Ryhdyin etsiskelemään harjapakista ponin pehmoista harjaa. Patronia kiinnosti kovasti harjapakin rapina ja se tuli ovelle tutkailemaan, mikä oli rapinan syy.
-Nöpö, ei täällä ole sulle mitään, sanoin ja sipaisin Patronin turpaa.

Olin löytänyt pakista etsimäni ja nousin ylös. Tuuppasin ponia lavoista, jotta se peruuttaisi takaisin karsinaan. Suljin oven perässäni ja rupesin harjailemaan ponia. Patron ei ollut kovin yhteistyöhaluinen vaan tunki koko ajan päätä syliin ja yritti kiehnätä. Kovin kivaahan se olisi vaan halia, mutta pitihän mun poni harjatakin. Loimen alla poni ei ollut kuitenkaan likaantunut kovin, joten olin nopeasti sen harjannut.
Heittelin harjat koppaan ja siirsin sen karsinan seinän viereen. Kipaisin satulahuoneelle hakemaan satulan ja suitset.

Nostin satulan Patronin selkään. Ponia ei kovasti kiinnostanut, vaan se oli päätynyt taas hamuilemaan viimeisiä heinänkorsia turpeesta. Kiinnitin vyön ja rintaremmin ja nappasin sitten suitset. Kiskoin ponin pään ylös heinistä ja pujotin ohjat kaulalle. Patron nappasi kuolaimet nopeasti suuhun ja kiinnitin remmit. Järjestelin Patronin otsatukan siistiksi ja suukotin ponia poskelle. -Olet kulta.

Vaihdoin vielä talvikengät ratsastussaappaisiin ja iskin kypärän päähän.
-Noniin! Eiköhän me olla valmiita.. tuumasin ja tiirasin Patronia. -Ainiin, suojat! tokaisin ja kaivelin vielä ruskeat ja siniset etu- ja takasuojat harjakopan pohjalta.
Kun Patron oli saanut suojatkin jalkaansa, lähdin taluttamaan sitä maneesille. Otin matkaan mukaan enkkuvilttini, jonka heitin matkan ajaksi suojaamaan satulaa lumelta. Viltin voisi sitten heittää Patronin pepun päälle lämmittämään ratsastuksen jälkeen.

Avasin maneesin oven ja pujahdimme ponin kanssa sisään. Heitin enkkuviltin katsomon laidalle. Tipautin jalustimet alas ja kiristin vyön, nousin selkään, sipaisin kädelläni Patronin kaulaa. Jalustimet tuntuivat sopivilta, joten lähdin kiertämään maneesia heti kun olin tarkistanut vyön kireyden. Patron pärski ja ravisteli päätään samalla kun se laahusti eteenpäin.
-Söpö oot, tuumasin ja hymyilin.

Ovi kävi ja puhalsi kylmän tuulahduksen pakkasilmaa ja lunta maneesiin.
-Moi! Huikkasi Cella oven luota ja kohotti kätöstään Windin ohjat toisessa kädessään.
-Moikka! Huikkasin, ja heilaituin kättä takaisin.

-Rosa ja Kössi tulee kohta, Cella sanoi ja talutti Windin pois ovelta, keskemmälle maneesia.
Jakkaran avulla tyttö kiipesi ison tamman selkään ja jäi säätämään jalustimia ja vyötä. Samaan aikaan Rosa talutti jykevän Kössin ovesta ja sulki sen.
Cella oli saanut jalustimet ja vyön säädettyä ja käveli nyt Windin kanssa pitkin uraa. Windillä oli tuttuun tapaan korvat käännettynä taaksepäin ja hapan ilme kasvoillaan.
-Sulla on taas ilonen ratsu, tokaisin ja naurahdin.
-Joo, Windi osaa kyllä aina edustaa, Cella sanoi ja nauroi.
-Kaks yrmyä tokaisi Rosa, joka oli päässyt Kössin selkään ja taapersi sen kanssa hienoisen etäisyyden päässä meistä.
-Pyysin Wenlan laittamaan mulle esteitä, kun se ratsasti Gitalla jo päivällä, Cella sanoi. -Lupasin sille sitten vastavuorosesti kasata joskus esteitä, kus se tarttii.
-Okei, mäki voisin ottaa Patukan kanssa pari hyppyä, totesin.

Kävelimme hetken ja juttelimme. Pian Wenla tuli maneesiin ja alkoi laittaa muutamia esteitä Cellan ohjeiden mukaan. Itse keräilin ponin ohjia ja aloin jumppailemaan sitä käynnissä. Taivuttelin ja verryttelin ponia ensin aikani käynnissä ja siirryin sitten jumppaamaan raviin. Poni oli taas vähän jähmelö, joten ratsastin ravia ensin reippaasti eteen. Otin parit siirtymiset käyntiin ja parit peruutukset, jotta saisin ponia vähän kuulolle.

Cella oli saanut Windin verkattua ja oli ruvennut ottamaan hyppyjä. Windi hyppäsi tasaisesti ja kivasti esteiden yli ja Cella ratsasti varmasti.
Itse otin Patronin kanssa laukkaa ympyrällä, ja pyysin sitten, josko voisin ponin kanssa tulla pari hyppyä.
-Toki! Cella huikkasi ja jarrutteli Windin käyntiin. Aijoinkin ottaa breikin.

Keräilin ponin ohjat ja suuntasin sen laukassa ristikolle. Patron hyppäsi mielellään ja näppärästi. Jatkoin suoraan pystylle, johon paikka tuli vähän pohjaan, mutta poni ponnasi sen yli ilman kolinaa. Otin ravin kautta samaiselle pystylle uuden lähestymisen, onnistuen nyt tuomaan ponin esteelle paremmin. Löysäsin vasemman ohjan ja taputin ponia kaulalle. Jarruttelin Patronin käyntiin.
Kohta keräsin ohjat uudestaan ja tulin saman miniradan mitä Cella ja Windikin olivat menneet, eli ristikko-pysty sarja, pysty ja ristikko. Patron nosti laukan hyvin ja laukkasimme sarjalle. Otin laukka vähän kiinni ja askeleet sopivat väliin hyvin. Johdin oikealle ja käännyimme hyvällä tiellä pystylle, jonka poni suoritti hyvin, vielä viimeinen ristikko, jonka Patron hyppäsi yli-innokkaasti vähän isommalla pompulla.
Naureskellen hassun ponin loikalle, taputin Patronia ja hidastin sen käyntiin.
-Teiltähän tuo sujuu, totesi Cella ja keräili Windin ohjia. -Mä tuun vielä pari hyppyä.
Itse siirsin Patronin raviin ja keventelin sitä eteen-alas periatteella rennoksi. Patron pärski ja ravasi paljon letkeämmin ja rennommin kuin alussa. Kun olin tyytyväinen poniin, siirtelin sen käyntiin.
Rosakin oli jo lopetellut Kössi herran kanssa ja käveli nyt pitkin ohjin maneesin toisessa päädyssä.

Kun Cellakin oli Windin kanssa lopetellut, päätimme lähteä kiertämään vielä valaistun maastolenkin. Pyysin Wenlaa vielä heittämään viltin Patronin pyllylle, ennen kuin lähdimme.
-Hei kiitti, että tulit laittamaan esteitä, me laitetaan ne pois! Cella vielä huikkasi Wenlalle.

Maastolenkki oli sekin puhtaan kauniin vastasataneen lumen peitossa. Hevosten kaviot painautuivat naristen lumen peittämään tiehen. Hentoiset lumihiutaleet leijailivat puiden lomasta ja reitin valot loivat kelmeän loisteen tielle. Patron pärskähti, silitin sen kaulaa ja nautin talven tulosta.

Emmy & Patron 77HM

Mahtava, tunnelmmallinen merkintä teksteineen ja kuvineen! <3

[Emmy]

Lauantaivirtaa
15.11.2014

Patron irroitteli lauantaisen vapaapäivän kunniaksi tarhassa. Sai muutkin pojat mukaan juoksuleikkiin..

Siskon tabletilla piirtelyn kokeilua.. ;)

Emmy & Patron 78HM

[Emmy]

Talven maasto
7.12.2014

Kevyt lumipeite hautasi alleen Seppeleen. Uusi lumi oli pyryttänyt puutkin valkoisiksi ja maisema oli kovin kaunis. Sunnuntaipäivän kello tikutti yhtä, kun käännyin tieltä Seppeleen pihatielle. Vedin auton parkkiin ja lähin kohti tallia. Kasperi oli ahkerasti aurannut pihan ja muutamat kavionjäljet risteilivät tallin ja tarhojen väillä. Kevyt lumikerros narskui jalkojen alla. Pujahdin tallin keskiovesta sisään.
Käytävällä törmäsin heti Tuuliaan ja Pyryyn, jotka suuntasivat yhdessä kohti satulahuonetta.
-Oltiin just maastossa Nadjan ja Emskun kanssa, Tuulia vastasi ja nosti Hestian suitsia.
-Aijaa, oliko mukavaa? Kysäisin
-Joo, oli ihanan lumista ja talvista, Tuulia vastasi Pyryn pidättyessä hiljaa ja jatkaessa Tuulian perässä matkaa satulahuoneeseen. Kipaisin ylös oleskeluhuoneeseen, josko löytäisin sieltä ratsastusseuraa. Itseänikin nimittäin houkutti lähtö lumiseen maastoon vaikkapa ilman satulaa. Lämpötila oli mukavat muutama miinusasteen, joten lumi pysyi lumen muodossa, mutta ei ollut liian kylmä.

Olohuoneessa ei ollu ketään. Kuuma vedenkeitin tosin kieli äskettäisestä vierailusta. Lähdin siis kaapin kautta takaisin alakertaan metsästämään sunnuntain Sebettäjiä. Kävelin ensin yksäripuolelle kurkkaamaan oliko Salma mahdollisesti Bonnieta paapomassa. Tyttöä niin kuin ei poniakaan näkynyt karsinalla. Satulahuoneessa oli Bonan varusteet, joten oletin, ettei Salma ollut tänään tulossa tallille tai tulisi myöhemmin.
Hetken tallia kierreltyäni, löysin Rotan karsinalta Sussun ja viereisessä Sentin karsinassa puuuhaili Elina. Kaksi hieman vähemmän tuttua sebeläistä.
-Moikka! Tokaisin. Sussu nosti päänsä Rotan jaloista ja kurkisti kuka puhui.
-Ai, moi Emmy! Sussu sanoi ja tuli karsinan ovelle.
-Ajattelin, että mitä suunnitelmia teillä on tälle päivälle? Kysyin ja katsahdin myös Elinaan päin.
-Meillä oli ajatuksena lähteä maastoon Sussun ja Wenlan kanssa, Elina vastasi Sentin karsinalta. Ori oli huomionkipeä ja tuli tökkimään Elinaan turvallaan.
-Huolitteko mut mukaan, kysäisin. -Meillä ei ole vielä Patronin kanssa mitään suunnitelmia.
-Toki! Saadaankin sitten ihan kiva porukka maastoon matkaan, Elina totesi.
Sovimme lähdön puolen tunnin päähän ja meninkin laittamaan Patronia valmiiksi.

Poni oli pihalla, joten lähdin sitä takatarhalta hakemaan. Ponin pää nousi heinäkasasta kun vihelsin. Ohut kerros lunta peitti talvikarvaisen pörröisen selän. Ediäkin ihmetytti viheltelyni, joten sekin nosti päätään syömisen lomasta. Kävelin ponien luo ja silitin Patronia. Pyyhkäisin lumet sen selästä ja pujotin riimun ponin päähän.
-Tulehan.
Talutin Patronin talliin ja omaan karsinaan. Poni sai jäädä sinne pällistelemään oven yli, kun lähdin hakemaan sen varusteita ja harjoja. Satulahuoneella oli Wenla ja Helge.
-Moi! Sä tuut vissiin meijän kaa maastoon, Wenla kysyi.
-Joo, semmonen oli ajatus, vastasin ja nostin Patronin satulan telineestä.
-Helgekin tulee Vennan kanssa, jos sopii, Wenla sanoi ja katsahti Vennan suitsia setvivään Helgeen.
-Joo, tottakai! Tokaisin ja otin käsiini vielä Patronin harjapakin.

Patron kurkisteli oven yli ja hamusi turvallaan hihaani kun avasin oven. Pujahdin sisään ja aloin harjailemaan ponia. Puhtaan lumena ansiosta Patron ei ollut likainen, paikoin märkä vain. Putsasin vielä kaviot ja harjasin pään sekä setvin hännän ja harjan. Laitoin ponille otsatukkaan letin. Kääräisin lopuksi suojat ponin jalkoihin.
Nostin satulan Patronin selkään ja kiinnitin vyön sekä rintaremmin. Pujotin suitset Patronin päähän. Vähän piti kiukutella kuolaimille, mutta lopulta nekin upposi ihan kivasti. Varustin vielä itseni kypärällä, talvihanskoilla ja raipalla. Kipaisin vielä satulahuoneesta heijastinliivin ja palasin Patronin karsinalle. Kurkkasin käytävälle. Sentti oli jo ulkona karsinasta ja Sussukin näytti Rotan kanssa olevan valmis. Odotin, että Elina ja Sussu menevät ensin ja lähdin sitten heidän perässään pihalle. Heti minun perään tulivatkin Helge ja Wenla.

Pihalla nousimme hevosten ja ponien selkään ja päätimme järjestyksen. Päädyimme, että maastovarma Sentti saa mennä ensimmäisenä ja perässä sitten Rotta ja Patron. Häntäpäätä saivat pitää tammat. Elina ohjasi Sentin valaistulle maastolenkille. Olimme suunnitelleet reittiä vähän kohti pyöstinvuorta ja laukaksuoraa. Siitä poikkeaisimme maastoesteiden kautta tielle, jota hetken kuljettuamme pääsisimme metsän kautta takaisin Seppeleeseen.

Hevoset tuntuivat pirteiltä ja tyytyväisiltä raikkaaseen pakkasilmaan. Alkukäynnit päätin käyttää hyväkseni ja tutustua muihin ratsastajiin, joten avasin keskustelun. Nopeasti juttu lähti luistamaan ja tuntui, että tutustuin koko ajan paremmin niin Elinaan, Sussuun ja Helgeen, kuin hieman tutumpaan Wenlaankin. Heppaihmisten kanssa on aina helppo jutella, koska aina on yksi takuuvarma puheenaihe, nimittäin hevoset.
Toki tuli rutiinin sää- ja kouluaiheetkin tuli juteltua läpi, samoin suhdekuviot ja pojat. Tyttöjen kanssa oli yllättävän helppo jutella ja alkumaasto sujui rattoisasti.

Pääsimme laukkasuoralle ja Elina nosti Sentin kanssa kärjessä laukan, saaden kakki loput hevoset innostumaan hetkessä. Patron nosti pörheästi reippaan laukan ja pinkoi isojen hevosten kannoilla vaivatta. Gitta ja Vennakin pysyivät perässä vaivatta. Virkistävän rallipätkän jälkeen Elina huikkasi kärjestä ravin ja hetken päästä hidastelimme käyntiin. Annoimme hevosille hieman ohjaa ja ne saivat puhaltaa. Patron pörisi hauskasti ja ei aluksi ihan malttanut kävellä. Lopulta ponikin rauhoittui ja tyytyi löntystelemään rennosti Rotan perässä.

Matkamme jatkui kohti maastoesteitä, jotka olivat lumen ja jään peitossa. Siitä jatkoimme matkaa kohti isoa tietä. Kuljimme pengertä jonkun matkaa, kunnes pääsimme taas poikkeamaan metsään. Metsän läpi matka taittui hetken ravaillen ja loppumatkan kävellen ja jälleen jutellen.

Saavuimme pihaan ja maastouduimme ratsujen selästä. Taivas oli pilvinen ja jokunen satunnainen lumihiutale leijaili maahan. Talutimme hevoset talliin. Muut kääntyivät ovesta vasemmalle ja minä Patronin kanssa oikealle. Talutin ponin pesuboksin viereiseen karsinaan ja kiepautin sen siellä ympäri. Riisuin ponilta satulan ja suitset ja heittelin suojat oven yli. Nostin satulan telineeseen ja suitset naulaan. Sipaisin ponin harjalla ja hain sille loimen selkään. Poni pääsi vielä ulos temmeltämään, kun minä menin sisälle laittamaan kamoja pois. Elinan kanssa osuttiin samaan aikaan satulahuoneeseen pesemään kuolaimia.
-Tosi kiva maasto, oli hauskaa jutella sunkin kanssa, kun ei sitä kauhean paljoa olla tehty, Elina totesi.
-Niinpä! Oli mukava tutustua teihin paremmin! Sinä, Sussu ja Helge ootte mulle vielä vähän vieraita, sanoin ja ravistelin Patronin suitsia.
Kiepautin suitset nippuun ja heitin ne naulaan.

Kun kaikki olivat saaneet hevoset ja kamat hoidettua, päätimme maastoporukkamme kanssa nautiskella olohuoneessa kupin kaakaota ja keksejä, joita sinne oli jonkun ihanan sebeläisen toimesta ilmaantunut.

Emmy & Patron 79HM

HM1

[Emmy]

Vapaapäivän hankilaukat
8.12.2014

Vapaapäivän virtaa purettiin kevyessä hangessa pellolla. Ilmeistä huolimatta oli hauskaa!

Emmy & Patron 80HM !!

HM2

[Emmy]

Lauantai-ilta
20.12.2014

Patronin kanssa lauantai-illan rento kouluratsastus lumisateessa.

Emmy & Patron 81HM

HM3

[Emmy]

Aattoratsastus
24.12.2014

Vauhtia löytyi laukkapätkällä pienistä pörröisistä jaloista. Lumituisku ei hidastanu menoa!

Emmy & Patron 82HM

[Emmy]

Tontut
25.12.2014

Salman huulille karkasi pieni tirskahdus. -Patron on söpö! Hän totesi hymyillen ja kikatti.
Tuhahdin kevyesti ja pyörittelin silmiäni, okei myönnetään, meni taas vähän reiluksi tämä tonttuhömpöttely, mutta olinhan jättänyt (Salman kehotuksesta) muutaman jutun poiskin, jotta pysyttiin (ehkä?) hyvän maun rajoissa.

Talutin Patronia pihalle Salman filmattavaksi. Vaatetuksena molemmilla oli tottakai tonttulakit, lisäksi ruunan päätä koristi äitini taiteilema kaunis harmaa-punainen tontturiimu, aikainen joululahja minulle ja Patronille. Se oli kovin kauniisti ommeltu ja sopi Patronin siroon päähän hyvin. Itselleni olin pukenut mummun neuloman tontunpunaisen villapaidan ja Patronin selkää peitti kirpparilta löydetty fleeceviltti, josta oli tuunattu kätevä ratsastushuopa. Alakulmaan olin ommellut omin pikku kätösin kaksi lumenvalkeaa sydäntä.

Viimevuotiset punaiset pintelit koristivat jalkoja lampaankarvapehmusteella varustettuna. Olin sattunut nettikaupasta tekemään yllättävän löydön ja tonttuhimoissani ostanut Patroinille (reki) rintaremmin jossa oli kaksitoista pientä kulkusta. Niiden helinä oli aluksi vähän kauhistuttanut Patronia, joka oli muljautellut silmiään kun olin härpäkettä sen päälle pukenut. Komeuden kruunasivat minun ja Salman yhteisluomukset Patronin harjaan ja häntään. Häntää koristi yksinkertainen häntäletti punaisella rusetilla, mutta harjaan olimme intoutuneet taiteilemaan jotain erikoista. Letille vedettyä harjaa korostivat hauskat tupsut jotka törröttivät lettien välistä. Patronia moinen kampaus taisi vähän nolottaa..

Tonttukaksikko oli valmis valloittamaan maailman!

Emmy ja Patron toivottavat riemuisaa joulua koko Seppeleen väelle !!

Emmy & Patron 83HM