Patronin Hoitokirja

[Emmy]

Tyylikästä Emmy!
17.1.2015

Patron ravailee kevyesti allani. Ponin lämpö ulottuu enkkuviltin läpi ja pitää jalkani mukavan lämpiminä. Kevyt pakkaslumi pöllyää ponin nostellessa jalkoja pellolla. Laskeva aurinko värjää puolipilvisen taivaan punertavaksi, on muutama aste pakkasta ja hieman tuulista. Puristan käteni nurkkiin vaaleanpunaisissa lapasissa ja painan leukani takin sisään. Tiivistän istuntaani ja siirrän ponin käyntiin. Löysään oikeaa ohjaa ja taputan ponia kaulalle.

Patron nostaa päätään ja pörähtää. Sen koko keho jännittyy, näkikö se jotain? Luultavasti vain pari vihreää ukkelia pellon laidalla. Painan pohkeeni ponin kylkiin ja yritän pitää sen työnteossa. Tulemme lähelle pellon laidalla kasvavia pusikokoita. Käännän Patronin ajoissa toiseen suuntaan, jotta emme turhan läheltä käy pusikkoja raapimaan. Liian läheltä menimme kuitenkin Patronin mielestä, koska poni nostaa äkisti päänsä ja sinkoaa etuviistoon laukkaspurttiin, muka säikähtäen jotain. Menetän tasapainoni ja keikahdan aavistuksen ponin vasemmalle kyljelle, tätä Patron kavahtaa ja väistää oikealle, jolloin mätkähdän perse edellä hankeen. Pudotus on pehmeä ja onnistun jopa jäämään ponin ohjiin kiinni, joten Patron pysähtyy. Nousen ylös ja pudistelen lunta vaatteista. ”Voi sua..!” totean ponille ja silitän sen kaulaa, ”Mitä sä taas muka näit?”.

Enkkuviltti löytyy putoamispaikalta ja on tietysti aivan luminen. Päätän jatkaa ratsastuksen kentällä loppuun. Lähden taluttamaan ponia kohti tallia ja kenttää kun kuulen askelia. Patron jännittyy ja pälyilee hämärtyvään iltaan.
”Tyylikästä Emmy!” Kuuluu kiusoitteleva ääni. Tunnistan pojan oitis Eetuksi. Korkea hevoshahmo näkyy valaistun maastolenkin varressa. Lähden kävelemään polven korkuisessa hangessa ratsukon luo ja spottaan Eetun virnuilemasta punaruskean Alexin selästä, joka pälyilee meitä pää korkealla. Eetun seurassa on ylläripylläri Inkeri ja Siiri, lisäksi hangen narina kertoo vielä kahden ratsukon lähestymisestä. Mutkan takaa kurkistaa ensin pilkulliinen turpa, Cella ja Windi ja heidän perässään harmaa Hype selässään Britta.

”Mitäs, mitäs Emmy! Etkai sä vaan tippunu?” Cella heläyttää ja virnistää. ”En toki, kunhan huvikseen päätin ottaa hankikylpyä.” Heitän takaisin. Britta naurahtaa kevyesti ja sipaisee hentoisen taputuksen Hypen kaulalle. ”Me kierretään valaistu lenkki, tuutko mukaan.” Inkeri kysäisee tappijalkaisen Siirin selästä, joka on jo tylsistynyt seisoskeluun ja ruvennut syömään lunta. ”En, pitää mennä kentälle kurittamaan Patronia..” tokaisen ja kohautan olkiani. Kaikki nauravat.
Samalla kun talutan Patronin tielle ja ponnistan selkään, muut patistavat hevosia takaisin liikkeelleen lähteäkseen päinvaistaiseen suuntaan kuin minä. Nostan enkkuviltin eteeni, ei huvita enää istua lumisen (kohta märän) viltin päällä.

”Emmy, tää tietää tippumiskakkua!” Cella huikkaa vielä Windin loittovan hahmon selästä. Tuhahadan itsekseni, miten niiden piti just nyt osua paikalle..? Patistan poniin liikettä ja lähden kohti tallia.

Emmy & Patron 84HM

[Emmy]

Hetki
19.1.2015

♥

Emmy & Patron 85HM

[Emmy]

Kun mä kirjaudun facebookkiin...
20.1.2015

Emmy & Patron 86HM

Kreditit ja ylistykset Salmalle alkuperäisestä ideasta ;)

[Emmy]

Lucia-kulkue
13.12.2014

Vedän valkoisen kaavun pääni yli ja kiinnitän vyön vyötärölleni. Suoristan rypyt mekosta ja painan koristellun kypärän päähäni. Salma jakaa lyhtyjä ja tähtiä. Minä saan lyhdyn. Kun kaikki ovat saaneet kaavut ja lyhdyn tai tähden, lähdemme viemään hevosia pihalle.

Patron hieman kauhistelee, kuka valkea kummajainen sen karsinaan kehtaan tulla, mutta tunnistaa pian minut, eikä pälyile muuta kuin lyhtyä hieman. Talutan ponin käytävälle ja ulos karsinasta. Fiia taluttaa samaan aikaan Elmoa ulos viereisestä karsinasta ja Pyry odottaa Reinon kanssa päästäkseen turvallisesti käytävälle. Siiri kipittää Inkerin perässä Elmon edessä ja Nadja tulee Edin kanssa Pyryn ja Reinon perään.
Pihalla on jo Salma ja Bonnie sekä Pirre Väinön kanssa ja Tuulia kynttiläkruunu päässä lumenvalkean Rosan selässä.

Mekon kanssa on yllättävän vaikea nousta selkään ja selässäkin saa hetken aikaa riehua, että kaavun saa asettumaan siististi. Asettelen valkean helman Patronin pepun päälle, niin että se laskeutuu kauniisti sivuille. Sujautan jalustimet jalkoihin. ”Auts.. onpa lyhyet, varmaan jotain pikkuratsastajalta jäänyt…” tuumaan ääneen ja rupean nyt sitten säätämään vielä jalustimia. Muutaman hikisen minuutin päästä jalustimet on sopivat ja vyö kiristetty. Patron pörisee pää korkealla ja katselee jännää näkymää. Silitän ponin kaulaa lapasen peittämällä kädelläni.

”Noniin! Onko kaikki valmiina?” Anne huikkaa. Joukosta kuuluu yksimielistä muminaa, ”Hyvä, järjestäydytääs sitten kuvaa varten, yrittäkää mennä jonkun oman hepan kaverin viereen, ettei tule haavereita ja Tuulia Rosan kanssa siihen keskelle, tähtipojat ympärille, muilla ei sitten ole väliä..” Anne papattaa ja säätää kameraan sopivia asetuksia.
Siirryn Patronin kanssa Nadjan ja Edin viereen. Edin vieressä seisoo rennon näköinen Reino aavistuksen jännittynyt pyry selässään. Fiia tuo Elmon Patronin viereen ja väläyttää minulle hymyn, Elmo sen sijaan näyttää taas kun olisi niellyt sitruunan.

Kuvan ottaminen ei olekaan mikään piece of cake, vaan vaaditaan useampi otos, jotta kaikki näyttävät jotenkin kuitenkin siedettäviltä, muutaman, mm. Gitan pöllöilykohtauksien jälkeen Anne saa nappaistua hyvän kuvan ja vapauttaa meidät muodostelmasta järjestäytymään vuorostaan jonoon Rosan ja Tuulian perään. Itse pysyttelen Nadjan ja Fiian välissä. Pyry ehti jo Reinon kanssa edemmäs ja väliin tupsahti Sandra Arin kanssa. Koko 23 pitkä hevosletka lähtee hiljalleen kiemurtelemaan kohti kylää.

Kyläraitille on kokoontunut paljon porukkaa, hieman hämmästellen väenpaljoutta, yhdyn lauluun pienellä viiveellä.

… kirkkaana loistaa,
viestiä jouluyön tuikkeensa toistaa.
Taivainen kirkkaus, riemuisa julistus.
Kynttilät syttyy, kynttilät syttyy.

Metsiin jo Pohjolan vaipan luo hanki,
ja maa on valkean verhonsa vanki.
Taivaisen hohteen tuo, Lucia valon suo,
Pyhä Lucia, Pyhä lucia.

Kiteet luo helmivyön valkoiseen kaapuun.
Kätköstä talviyön luoksemme saapuu.
Lucia seppelpää, juhlista hetki tää,
saavuthan luoksemme, Pyhä lucia.

Laulu jatkuu vielä saman Ruotsiksi, johon kehnommin osaan sanat. Laulan mukana kun osaan ja muuten tyydyn olemaan hiljaa. Laulun päätteeksi saa yleisö tulla ottamaan kuvia hevosten kanssa.
Tuulia ja Rosa ovat totta kai suosittu kuvausvalinta, varsinkin lapset ovat haltioissaan kauniista lumiponista. Myös tähtipojilla on vientiä, mutta muutama lyhtyjen ja lyhteiden kantajat pääsevät muutamien kanssa kuviin. Eräs pieni juniori selittää kovasti äidilleen, että haluaa kuvaan Patronin kanssa. Tyttö on ilmeisesti mennyt ponilla jollain tunnilla Seppeleessä. Laskeudun selästä Patronin viereen ja tyttö tulee toiselle puolelle. Hymyilen kameralle kun tytön äiti räpsii muutaman kuvan.
”Kiitos!” äiti toteaa ja hymyilee leveästi. Tyttökin kiittää pienellä äänellä ja rientää sitten äitinsä vierelle.
Kiipeän takaisin Patronin selkään. Kuvausten kanssa menee aikaa ja vielä Salma keräilee yleisön lahjoittamia herkkuja pärekoriin. Kulkue jatkaa laulun säestämänä matkaa metsätielle ja kohti tallia. Poikkeamme metsään jättämään lyhteet metsän eläimille.

Illan hämärtyessä Tuulia kääntää Rosan turvan kohti Seppelettä. Pitkä letka matelee takaisin jonoon metsätielle. Lyhdyt keikkuvat käsipuolissa ja joku vielä hyräilee laulettuja lauluja. Tästä ei tunnelma parane.

Emmy & Patron 87HM

[Emmy]

Hoitajakokous
21.12.2014

Britan kanssa viltin alla odottelemassa josko kokous kohta vaikka alkaisi ;)

Emmy & Patron 88HM

[Emmy]

Two years together
26.1.2015

Kaksi vuotta tuli tänään, 26.1.2015, täyteen maailman parhaimman ponin kanssa! Toivottavasti Patronin kanssa riittää vielä vuosia eteenpäin, mamman mussukka !♥

Emmy & Patron two years and 89HM!

[Emmy]

Ponipojan elämää
29.1.2015

Päivä Patronin silmin

Emmy & Patron 90HM !!

[Emmy]

Jäävaellus
8.2.2015

Reilu parikymmentä ratsukkoa valmistautui pihalla jäävaellukselle. Onneksi pakkanen oli laskenut melko maltillisiin lukemiin, jottei hevosenselkään ihan pystyyn tarvitsisi jäätyä. Olin kuitenkin pukenut päälle lämpimästi ja etsinyt käsiini ne kaikista paksuimmat toppahanskat. Tummansininen toppatakki lämmitti mukavasti ja puhalsin hönkäyksen huurustuvaa hengitystä ilmaan.

Anne jakoi meidät jo pihalla pareiksi, vaikka niihin jakauduttaisiin vasta rannassa. Minä sain parikseni Wenlan ja Gitan. Etsin kaksikon katseellani ratsukkojoukosta, ja nyökkäsin tytölle. Kun lähdimme ja järjestäydyimme jonoon, hakeuduin Wenlan ja Gitan tykö, jottei meidän tarvitsisi rannalla etsiä toisiamme.

Pitkä jono lähti kiemurtelemaan kohti pihattoa. Minä kuljin Salman ja Bonan perässä, jotka kulkivat Kössin ja Rosan takana. Muuta porukkaa edessä näkyi keikkuvan Eetu korkean Alexin selässä, Cella pilkullisen Windin kanssa ja Jesse vaalean Tollo-orin selässä. Hieman edempänä hahmotin vielä Dänin ja Topin. Takanamme pienellä vilkaisulla erottui Luna ja Humu, Fiia ja Elmo sekä shettikset kipittämässä joukon peränpitäjinä. Käänsin katseeni eteen ja kuuntelin mitä Rosa ja Salma juttelivat.
Pian meni sekin keskustelu ohi korvien, kun jäin haaveilemaan ja nauttimaan kirkkaasta taivaasta, valkeasta talviauringosta ja narskuvasta hangesta. Pakkanen nipisteli vähän poskia ja ilma oli raikas. Hengitin syvään ja silitin Patronin kaulaa. Tästä ei olo parane.

Kuljimme pihaton ja lumisen metsän kautta ja saavuimme rantaan. Kaunis, silmiä vetistävä valkeus ja auringon kirkkaus avautui edessämme. Anne jakoi vielä viimekäden ohjeet ja jakauduimme määrätyiksi pareiksi. Lähdimme pareittain jäälle tarpomaan. Rantaa peitti hieman paksumpi kerros hankea, joten Patron ja Gitta joutuivat kahlaamaan hetken polviaan myöten ennen kuin pääsimme jäälle.

Patron teki pienen loikan penkereeltä jäälle, Gitta seurasi perässämme hieman rauhallisemmin. Aloitimme Wenlan kanssa matkan käynnissä, ja Gitta hieman nopeammalla askeleella siirtyi kärkeen.
Juttelimme Wenlan kanssa niitä näitä ja ihastelimme ihanaa ilmaa, joka meille oli suotu. Hetken kävelyn jälkeen siirsimme ponit raviin. Gitta sinkosi vähän reippaammin ja otti Patroniin etumatkaan, jolloin ponille tuli kiire kiihdytellä kaveri kiinni. Hieman se jopa olisi innostunut kisaamaankin Gitan kanssa, mutta ohjasin ponin päättäväisesti Gitan perään.

Ravipätkän jälkeen siirsimme hetkeksi käyntiin ja sopivan, hieman lumisemman kohdan tullen otimme pätkän laukkaa. Ponit innostuivat todenteolla, kun edessä oli aavaa laakeaa eikä ketään pysäyttämässä. Vähän annoimme ponien baanata, kuitenkaan niiden ryhtymättä kisaamaan ja sitten rauhoittelimme ne hieman rauhallisempaan laukkaan ja siitä kohta ravin kautta käyntiin.
Loppumatka sujui muutaman ravipätkän, yhden laukkapätkän ja käyntien merkeissä, mukavasti jutellen ja vitsaillen.

Saavuimme laavulle, jossa noin puolet ratsukoista jo oli. Herkullinen makkaran tuoksu sai vatsan särkemään nälästä ja nuotion rätinä oli kutsuva. Hoidimme hevoset ja liityimme sitten nuotion ääreen paistamaan makkaraa ja lämmittelemään. Mukavaahan siinä oli istua, rupatella ja vitsailla ihanissa maisemissa.

Emmy & Patron 91HM

[Emmy]

Kevättä
13.3.2015

Kevätaurinko lämmitti selkääni, kun houkuttelin portilla Patronia luokseni. Henri seisoi vierelläni ja katseli yritystäni. Patron ei korvaansa lotkauttanut huikkauksilleni ja maiskutuksille. Se möllötti rauhakseen Edin kanssa tarhan aurinkoisimmassa kohdassa ja nautiskeli lämmöstä. Edi kyhnytti vähän Patronin kylkeä ja toinen ummisti silmiää.
-Voi laiskapoikaa! Totesin Henrille ja lähdin talsimaan poikien luokse.

Edi kiinnitti katseensa minuun ja ravisteli päätään. Välttääkseen töihin joutumisen herra lähti talsimaan kohti heinäkasaa ja Reinoa. Patron oli sen verran uninen, että siltä kesti muutama minuutti tajuta, että Edi oli lähtenyt ja siinä ajassa ehdin jo napata ruunan riimunpäähän.
-Noniin laiskottelija, aika tehdä vähän töitäkin tänään, totesin ponille ja lähdin taluttamaan sitä portin luona odottavan Henrin luokse.
-Haluatko taluttaa, kysyin mieheltä.
Hän näytti hieman epäilevältä, mutta tarttui naruun.
-Eipä tarvitse tehdä mitään erikoista, Patron kyllä tulee, pidä vaan narusta kiinni, ohjeistin ja sipaisin Henrin käsivartta.

Lähdimme tallille päin ja törmäsimme matkalla Brittaan, joka oli ilmeisesti matkalla hakemaan Hypeä.
-Moi Emmy! Britta huikkasi ja ohitettuaan meidät, hän kääntyi ja kiinnitti huomion Henriin.
-Ahaa.. Ai nyt tuodaan uros näytille. Oikeen kiva.., Britta kiusoitteli ja mittaili Henriä katseellaan kun näyttelyissä koiraa arvioiva tuomari.
-Joo Britta, tässä on Henri, Henri Britta, hoidin esittelyn ja Britta ja Henri kättelivät.
-Kiva nähdä sut viimein, Emmy ei hirveästi susta puhu, mutta kyllä meille on käynyt selväksi, että sillä joku on. Britta selvensi eikä onnistunut pyyhkimään hivenen ilkikurista hymyä huuliltaan.
-Ootko jo muille esitelly miehes, Britta kysyi ja käänsi katseensa minuun.
-Cellaan ja Rosaan törmättiin, vastasin hiljakseen. -Se oli aika mielenkiinoista.
-Varmasti. Britta totesi ja naurahti.

-Mennään, sanoin Henrille, kun Britta oli vielä viimeisen silmäyksen Henriin luotuaan kääntynyt kohti takatarhaa.
-Eksä puhu musta? Henri kysyi yllättäen.
-En.. En osaa puhua, se tuntuu vaivaannuttavalta. Välillä sun nimi on lipsahdellu keskusteluun, mutta aika vähän tytöt on udellu. Cella tenttas kyllä mua muutama viikko sitte, ku taas onnistuin sut lipsauttamaan keskusteluun, mutta sillonki tentattiin vaan perustiedot.
-Kyllähän musta kehtaa puhuu, oon mä kuitenki aika komee ja sillee, Henri sanoi ja väisti tönäisyni.
-Kiusaan vaan, hän jatkoi. -Mutta oonhan mä.. hän tuumasi lopuksi ja suikkasi pikaisen suukon suulleni.

-Mä näin ton! Kuului kirkas ääni, jonka tunnistin Inkeriksi.
-Ja näin, totesin hiljaa ja hoidin mini-ihmisen ja Henrin esittelyn.
Inkeri suhtautui Henriin melko neutraalisiti, selvästi tästä oli jo keskusteltu Britan kanssa.
-Kiva nähädä sut viimein, Inkerikin totesi ja jatkoi sitten pikaisesti matkaa tallin ovelle Siirin kanssa, jossa Eetu odotti. Suikattuaan suukon pojan suulle, he jatkoivat matkaa talliin. Me seurasimme perässä.

Näytin Henrille missä Patronin karsina oli, käytävällä vastaan tuli Anne ja Pirre.
-Anne hei, ennen kun unohan, Patronilla oli eilen koivessa pieni haava, näytti hokin reijältä, putsasin sen, mutta ei näyttäny kovin pahalta.
-Ahaa, sitä voi seurailla, ettei tulehdu tai ettei poni rupea ontumaan, Kukas hän on? Anne vastasi ja lisäsi luoden katseen Patronin narun päässä jököttävään Henriin.
-Henri, Henri sanoi ja ojensi kättään ja kätteli Annea ja Pirreä.
-Joo, sanoin. -Henri on mun... poika.. ystävä, totesin katse katossa.
-Jaaaaa, Anne sanoi. -Kiva, tervetuloa Seppeleeseen, ole kuin kotonasi, Anne lisäsi ja he jatkoivat Piiren kanssa matkaa.

-Huh.. joko kohta olisin tavannu kaikki, Henrin sanoi ja talutti Patronin auki pitämästäni ovesta karsinaan.
-Ei vielä lähelläkään, totesin.

Emmy harjaili tottunein liikkein ruskeaa ponia. Minä katselin oven suusta toimitusta. Toi ponieläin halusi haistella käsiäni, mikähän niissä haisi? Vaihdoin painoa jalalla ja loin katseen Emmyyn. Tytön pitkät hiukset roikkuivat aukinaisina, kun tyttö oli kumartuneena puhdistamaan ponin kavioita. Kyllä hevosilla oli helppoa, piti vain seisoa ja möllöttää ja ihmiset hoitivat ja toivat ruokaa naaman eteen.

Emmy oli saanut harjauksen valmiiksi ja loi minulle rakastamani hymyn. Ääneti nainen nosti suitset naulakosta ja pujotti ne tottuneesti aavistuksen vastahakoisen näköisen Patronin päähän.
-Etkö laita satulaa? Kysyin tietäväisesti
-En jaksa, hölköttellään kevyesti niin menen ilman, Emmy vastasi ja suikkasi suukon poskelleni.

Emmyn puettua hanskat ja kypärän päähän, lähdimme ponin kanssa kenttää kohti. Se oli jo melkein sula ja osittain jo kuiva.
-Ihanaa kun pääsee ratsastamaan kunnolla kentälle. Kyllä toi maneesikausi alkaa jo tuntua, Emmy selitteli pirteästi.
Kuuntelin, mutten ymmärtänyt juurikaan.
Kentällä Emmy nousi vaivattomasti ponin selkään ja lähti kävelemään uralle. Kokoajan se papatti mulle jotain osoitteli tilaa ja esitteli sitä samalla kun ratsasti. Naiset.

Kohta nainen rupesi ravailemaan ponilla ja teki erikoisia mutkia pitkin kenttää. Seurasin ratsastusta puoli keskittyneesti, en juurikaan ymmärtänyt siitä mitään, mutta ihan kivasti tuntui poni liikkuvan.
Hiekan rapina paljasti jonkun lähestyvän kenttää. Käänsin pääni ja huomasin blondin Jessen. Olin tutustunut Jesseen Salman kautta, joka oli Emmyn kanssa kuin paita ja Peppu, joten häneen tutustuminen oli ollut väistämätöntä, ei siinä, ihan mukava likka. Jesse oli kovin erinäköinen piukoissa ratsastushousuissa ja nahkasaappaissa. Minä kun olin tottunut näkemään Jessen normaaleiden ihmisten kuteissa.
-Mitä jäbä, Jesse sanoi ja tönäisi nyrkillään omaani.
-Mitäs tässä, Emmy ratsastaa, sanoin ja vinkkasin peukalollani kentän suuntaan.
-Tylsistytkö? Jesse kysyi ja virnisti.
-Vähän, kun en tästä ihan liikaa ymmärrä, totesin ja virnistin takaisin.
-Voin pitää sulle luennon jos haluut, Jesse sanoi ja purskahti nauruun ennen kuin ehti lauseen loppuun.
-Joo kiitti, pidän mielessä, totesin blondille ja hekotin itsekkin.

Jessen kanssa loppuaika sujui mielekkäämmin jutellessa. Kohta Emmy siirtyi hölkkäilemään ja huomasi seurani kentän laidalla. Huikattuaan moikat Jesselle, hän laski ponin ohjat pitkiksi ja siirsi sen kävelyyn (käyntiin?). Kohta nainen laskeutui ponin vierelle ja talutti sen kentän laidalle.
-Sait seuraa, Emmy totesi ja vilkaisi Jesseen.
-Joo, Jesse pelasti mut tylsyyskuolemalta, sanoin ja virnistin Emmylle.
Emmy tökkäsi minua kylkeen. -Hönö.

Lähdimme naureskellen ja rupatellen talliin. Eihän täällä Seppeleessä ollut kovin kummosempaa, ihan mukavaa, kunhan hajuun tottui.

Eihän se Emmy onnistunut olemaan asiallisesti siellä selässä vaan piti vähän ilveillä minulle.

Emmy & Patron 92HM

[Emmy]

Vauhdikas estetunti
29.1.2015

Tunnin teeman mukaan, esteen yli vauhdilla! Ponilla ja kuskilla oli kivaa, vaikka alussa vähän tahmailtiinkin.

Emmy & Patron 93HM

[Emmy]

Let me take a selfie
6.4.2015

..but who is that photo bomber? o_O

Emmy & Patron 94HM

[Emmy]

Vierailulla
21.4.2015

Kello oli yksi ja päivä aurinkoinen ja lämmin. Olin kaivanut mustan vespan autotallista, tehnyt sille iskän kanssa keväthuollon ja huristanut sillä sitten Seppeleeseen. Ajokortin jälkeen oli mopoilu jäänyt ja sitä unohti miten kivaa se oli. Mieleen tulivat teinivuodet ja kun kavereiden kanssa huristeltiin mopoilla ympäri kylää ja oltiin niin bädäässejä.

Seppeleen piha oli kuiva ja puissa näkyi jo muutama pieni hiirenkorvan alku. Hevoset möllöttivät tyytyväisinä tarhoissa, osa syöden ja osa köllötellen auringossa. Patron oli yksi niistä jälkimmäisistä, joka köllötteli auringossa Reinon vieressä silmät puoli ummessa. Poni oli niin suloisena, että oli pakko mennä vähän halipusuttelemaan sitä. Vähän Patron nosti päätään kun lähestyi, muttei noussut ylös. Paijailtuani ponia hetken, lähdin sisälle viemään kamoja kaappiin.

Nostin mopokypärän kaapin ylähyllylle ja vaihdoin verkkarit ratsastushousuihin. Oli ollut mielessä, että menisin kevyelle maastoreissulle Patronin kanssa, kun sillä oli tunnit vasta illalla. Poimin kaapista vielä hanskat ja ratsastuskypärän, sekä sujautin jalkani saappaisiin. Kipaisin sitten alakertaan.

Talli oli aika autio, käytävillä ei näkynyt ensisilmäyksellä ketään, mutta sitten kuulin hiljaista puhetta Edin karsinalta, kävelin lähemmäksi ja Nadjahan se siellä jutteli nallekarhulle.
-Moi Nadja! Tokaisin ja tyttö hätkähti.
-Perhana Emmy, säikäytit mut, Nadja sanoi ja keräili henkeään.
-Sori, ajattelin vaan kysyä, että lähtisitkö pikku maastoreissulle? Voitaisiin ratsastaa pihatolle ni voisit moikata Taigaa samalla! Kysyin.
-Joo, kuulostaa hyvältä. Edi meneekin vasta viideltä tunnille, niin kerkee hyvin.
-Hyvä, mä meen laittamaan Patronin kuntoon.

Keräilin satulahuoneesta Patronille suitset ja harjat sekä suojat. Mentäisiin kevyesti ja oli nin kiva ilma, että houkutteli mennä ilman satulaa, joten satula jäi telineeseen yksikseen ja minä lähdin muiden varusteiden kanssa ulos. Laskin kaikki varusteet hoitopuomille ja lähdin sitten hakemaan Patronia tarhasta. Siellä se laiskapulskimus makoili auringossa. Sain tovin poikaa herätellä ylös, mutta vihdoin ruuna otti jalat alleen ja pyristeli ylös. Ravisteltuaan hiekan turkistaan, suostui arvon paroni tulemaan mukaani.

Sidoin Patronin hoitopuomiin ja aloin harjailemaan sitä. Kohta Nadja ilmestyi Edin kamat toisella käsivarrella ja vaalea hevonen toisessa kädessä ulos.
-Mietin, että mihin jäit ja muistin, että ilmoitustaululla oli lappu, että hepat tulisi harjata ulkona kun lähtee karvaa, ni päätin sitte mäkin tulla tänne, Nadja selitti sitoessaan Edin riimunarua paaluun.
-Täällä on niin ihana ilma, etten senkään puolesta voinut vastustaa, sanoin hymyssä suin.
-Sekin, Nadja vastasi ja naurahti.

Saimme hevoset hoidettua ja minä vein molempien harjat sisälle sillä aikaa kun Nadja piti poneja. Palasin pihalle ja otin Patronin ohjat Nadjan käsistä. Tyttö ryhtyi kiristämään Edin vyötä. Itse ponkaisin Patronin paljaaseen selkään ja hilasin itseni oikeaan kohtaan. Odottelin, että Nadjakin pääsee poninsa selkään ja otin sitten suunnaksi pihaton.

Matka pihatolle sujui lähinnä käynnissä ja muutaman ravipätkän siivittämänä. Kohta punainen rakennus ja muutamat hevosenkorvat tulivatkin näkyviin. Nadja huokaisi kuuluvasti takananni. Tytöllä taisi olla Taigaa ikävä. Kun saavuimme pihatolle, bongasin Tuulian harjailemassa tarhassa lumiponiaan. Moikkasin tytölle ja pellavapää nosti katseensa Rosan harjasta.
-Moooi! Vitsi miten kiva yllätys! Tuulia hihkaisi ja kipaisi aidalle.
-Joo, ajateltiin Nadjan kanssa vetää pieni lenkki ennen tunteja ja tulla moikkaamaan teitä, selostin samalla kun Tuulia silitteli Patronin aidan yli työntämää turpaa, poni kerjäsi huomiota.
-Pidätkö Emmy Ediä, jos käyn vähän moikkaamassa Taigulaa? Nadja kysyi takaani.
-Tottakai, totesin ja hyppäsin alas Patronin selästä.
Otin Nadjan tarjoaman ohjanipun käsiini ja katsoin kun tyttö sukelsi aidan välistä ja lähti suunnistamaan pihaton taakse.
-No, mitäs tänne kuuluu, kysäisin Tuulialta.
-Ei erikoista.. ajattelin itekkin heittää pienen lenkin Rosan kanssa. Ja ainiin muuten! Ostin silel LG:t, Tuulia tokaisi selvästi innoissaan.
-Mitkä?? Kysyin, LG ei tuonut mieleen mitään muuta kun television.
-Kuolaimettomat suitset! Rosa toimii niiden kanssa kun unelma! Tuulia hehkutti.
-Aijaa, siistiä!

Hetken haaveilimme taivaisiin katsomaan ja Tuulia havahtui, että Rosan harjaus oli vielä kesken. Kohta pihaton takaa lampsi kovinkin pyöreässä kunnossa oleva Blade. Blade oli aina ollut mielestäni tosi upea ja jollain tasolla sitä jäi silloin kaipaamaan kun se Seppeleestä lähti, vaikkei hevonen persoonana ollut kovin tuttu.
Blade tuli aidalle ja ojensin käteni silittämänä sen turpaa.
-Mitäs mamma? Höpisin ja rapsutin tammaa leuan alta.

Kuusikon takaa kuului askelia ja pieni, pörröinen Pampula ravasi esiin tiiviisti kannoillaan russ-varsa Solbrit.
-Voi, että osaa olla suloinen! Totesin, kun varsa kirmaili Pampulan vierellä.
-Se on ihan hirveen ihana, mutta yks riiviö! Tuulia totesi vetäessään uusia suitsia Rosan päähän.
Paijailin vielä kahta saapunutta ihanuutta (tai siis Pampulaa, Sippeä yritin paijata, mutta mokoma yritti nakertaa minulta sormet irti) ja sitten Tuulia talutti Rosan portille ja siitä ulos. Samalla Nadja tuli pihaton takaa perässään laahustava Taiga.
-Jatketaanko me matkaa? tyttö kysyi ja rapsutti Taigaa.
-Joo, Tuuli tulee messiin, totesin Tuulian pungetessa itseään valkoisen poninsa kyytiin.
Nadja sukelsi takaisin meidän puolelle aitaa, annettuaan ensin pienet rapsutukset Pampulalle ja Bladelle, jotka olivat vielä aidalla. Russ-riiviö oli pinkaissut tarhan toiselle puolelle heittelemään pierupukkeja.

Ojensin Edin ohjat takaisin Nadjalle ja nousimme molemmat ratsujemme selkään.
-Minne mennään? Tuulia kysyi.
-Päätä vaikka sä, totesin, sillä minulla ei ollut mitään kummoisempaa ideaa reitistä.
Nadja myötäili vieressäni, joten järjestäydyimme jonoon Rosan perään ja lähdimme Tuulian määräämään suuntaan.
Tuikku johdattikin meidät aika kivoille metsäpoluille, jossa oli hevosille vähän jalkojen nostelua ja kiipeilyä. Reitit olivat aika käyntipainotteisia, mutta päädyimme kuitenkin pienen metsäaukean laitaan, missä Tuulia sanoi, että voisimme ottaa pätkän laukkaa. Rosa nosti sopivan innokkaan ja hallitun laukan, Patron seurasi perässä vähän yli-innokkaasti ja Edi rauhallisesti.
Pienen laukkapyrähdyksen jälkeen ravailimme hetken ja palailimme sitten hiekkateitä ja yhden metsäpolun kautta pihatolle, jonne Nadjan kanssa jätimme Rosan ja Tuulian.
Kuitenkin ennen Seppeleeseen paluuta, kävimme moikkaamassa Solttua, Toivoa ja Huijaria ruunien aitauksessa. Pojat kilpailivat huomiosta ja rapsutuksista, sekä Tuulian meille antamista porkkanoista, joita hänellä oli pihatolla Rosaa varten.

Lopulta huikkasimme Tuikulle heipat ja otimme Nadjan kanssa suunnaksi Seppeleen. Tällä kertaa Edi sai johtaa.

Emmy & Patron 95HM

[Emmy]

Sarjapomppuja
16.3.2015

Sarjaestetunnilla Patronin kanssa. Poni oli paras, vaikka kuski välillä mokailikin. Hienoja hyppyjä saatiin silti aikaiseksi ja radatkin suoritettiin kunnialla, mammankulta <3

Emmy & Patron 96HM

[Emmy]

Maalismaasto
21.3.2015

1. Patronia laittamassa kunttoon, 2. pihalla valmiina lähtöön (poni innoissaan), 3. Yli-innokas poni ja järkyttynyt kuski maastopompuilla (hengissä selvittiin), 4. Rennosti kohti tallia

Emmy & Patron 97HM

[Emmy]

Kevään ekat maastopomput
2.5.2015

Vedin turvaliivin kaarevan vetoketjun kiinni ja suoristin sen alla olevan hupparin. Patron törötti karsinassa korvat innokkaasti hörössä ja varusteet päällä.
-Mitäs sanoisit poju ekasta kunnon maastoestetunnista? Kysyin ja sipaisin Patronin harmaat turpaa.
Poni heilautti päätään ja louskutti kuolaintaan, ikään kuin sanoen että ”mennään jo”.
Naurahdin kevyesti ja tartuin ponin ohjiin taluttaen sen ulos pihalle. Ulkona oli jo puolet maastoestepoppoosta, mm. Fiia, joka kiristi luimivan Elmon vyötä, sekä Salma joka yritti pitää innokkaan oloisen Bonnien paikallaan, Tuulian naureskellessa rauhallisena möllöttävän Ruusun selästä.
Viimeisenä tallin ovesta raahautuivat Cella ja Rosa. Naureskellen, kuten aina.
-Nouseeko? Kysyin virnistäen
Rosa nosti katseensa ja ohitti kommenttini hymyllä, mutta katsahti Cellaan ja molemmat pidättelivät naurua. Oli ilmeisesti ollut railakkaan oloinen vappu.

Tarkistin vielä ponin vyön ja testailin jalustimet. Poju oli innoissaan ja väänteli tötteröllä olevia korviaan vilkkaasti joka suuntaan.
-Kohta mennään, kuiskasin ponin korvaan ja taputin sitä kevyesti kaulalle. Hymy karehti huulilleni, tämä oli se mitä rakastin, poni, kevät ja maastoesteet, voiko parempaa olla?
Kohta letka lähti matelemaan Väinön ja Lynnin perässä kohti lämmpäaukiota. Patron sipsutteli jotakin käynnin ja ravin välisekoitusta ja minulla oli aavistuksen vaikeuksia pitää poni poissa Gitan hännästä. Hetken kävelyn jälkeen ponska kuitenkin rentoutui ja käveli jopa ihan normaalisti, tosin hieman reippaammin kuin yleensä. Oli kuitenkin ihanaa nähdä pikkuponi niin innosta piukeana. Patron oli ollut koko talven aika haluton tunneilla.

Pian pääsimme aukiolle, jossa Pirre jo auton kanssa odottelikin. Nainen määräsi meidät verkkaamaan hepat hyvin kuulolle jokaisessa askellajissa.
Siirtelin Patronin raviin ja pieni poni lähti siihen erityisen innokkain askelin. Rauhoittelin ponin ja lopulta sain siitä tosi kivaa liikettä irti. Hieman poni jaksoi pöllöilläkin, mutta suurimmaksi osaksi ravasi asiallisesti ja silloin tällöin väläytteli mielettömiä pätkiä. Laukan kanssa sain tehdä aavistuksen lisää hommia, mutta aika kivasti sekin lähti kulkemaan.
Kun olimme verkanneet, Pirre järjesti meidät ryhmiin ja ohjeisti ratsastamaan painosanalla rauhallista laukkaa esteaukiolle. Jäimme Elmon, Fiian, Ruusun ja Tuulian kanssa viimeiseen ryhmään. Kulutimme odotteluajan jutellen mm. kesäsuunnitelmista ja Fiia totesi, että olisi huippua lähteä ulkomaille.

Kohta olikin meidän aika lähteä ja siirsimme hevoset laukkaan. Pidimme sopivat välimatkat ja laukan tahdin rauhallisena. Ensimmäisenä eteen tuli hypättäväksi koivueste. Patron kiihdytteli vähän ennen estettä, mutta hyppäsi maltillisesti. Poni sai kehuja ja jatkoimme poneja hieman rauhoitellen seuraavalle esteelle, joka oli jokusen matkan päässä oleva risuhärpäke. Sen Patron ylitti hienoisella varalla, olihan este toki hurja ja saattaa jopa syödä pieniä poneja, ei sitä koskaan tiedä. Viimeinen este ennen esteniittyä oli tynnyrit, joiden kanssa sain hieman kannustaa Patronia, mutta yli mentiin kunnialla. Isojen kehujen jälkeen siirtelimme hevoset raviin, ravasimme hetken ja sitten jarruttelimme käyntiin. Taputin vielä ponia ja jatkoimme matkan rupatellen esteaukiolle, jossa loppuporukka meitä odotteli.

Esteniityllä hyppäsimme Pirren ohjeiden mukaan muutamaa tehtävää, jotka lopuksi koottiin vielä radaksi. Patron hyppäsi kaikki esteet innokkaasti ja yllättävän tasaisesti. Radalla paluuvaiheessa poni vähän innostui kaverien voimasta kiihdyttelemään, mutta hyppäsi silti hyvin ja kontrollissa. Radan jälkeen poni sai taas ison läjän kiitoksia ja kehuja.

Ratojen jälkeen hyppäsimme hautoja, jotka olivat Patronille aika jänniä. Pari kertaa jumitettiin, kerran mentiin kenguruhypyllä ja sitten muutaman kerran siististi (varalla) yli.
-On ne pelottavia, totesin Tuulialle, joka valmisteli Ruusua haudan ylitykseen.
Hautojen jälkeen oli vuorossa vielä banketit. Ne oli mun lemppareita, maastoesteistä, joten olin luonnostaankin innoissani, kun Pirre sanoi, että ehtisimme käydä vielä pyörähtämässä niillä.
Patronkin oli ihan mainio banketeilla, muutaman haparoivan askeleen jälkeen, kun kuski ei ollut mukana, meno alkoi sujua ja molemmilla oli superhauskaa. Parin ravikerran jälkeen tultiin portaat ylös ja alas laukassakin, siinä Patron oli niin pörheänä ja tärkeänä, että minua ihan nauratti.

Hymyssä suin porukka lopulta suuntasi turvat Väinön perässä kohti tallia. Puhumista ensimmäisestä maastoestetunnista riitti tallille asti ja vielä pihassakin. Vein Patronin sisälle ja taputin sitä kaulalle.
-Eikös ollutkin hauskaa, poju? Kysyin ja suukotin ponia turvalle.

Emmy & Patron 98HM