Patronin Hoitokirja

[Emmy]

Estetunti
31.1.14

Patronin kanssa estetunnilla. Patron oli alussa vähän tahmainen, mutt virkistyi sitten!

Emmy & Patron 55HM

[Emmy]

Tammimaasto
25.1.14

Kylmänä päivänä maastoilemaan! Oikea varustus ja kyllä pärjää!

Emmy & Patron 56HM

[Emmy]

Kouluilemaan
16.2.14

Salman ja Bonnien kanssa käytettiin vapaapäivä kouluilemalla. Bonnie on kärsimätön ja haluaisi jo mennä !

Emmy & Patron 57HM

[Emmy]

Herrasmies
18.2.14

-Tätä säätä.. totesin itsekseni kun auton ikkunasta ei meinannut nähdä eteensä. Ihmeellinen sumu oili taas vallannut Suomen ja ihanat kauniit pakkaskelit oli korvattu vetisillä, loskaisilla ja harmailla plussakeleillä. Enää ei tarvinnut palella hevosen selässä taikka jäädyttää sormiaan ratsastaessa, mutta tämän hinta maksettiin masentavalla ilmalla.
Seppeleeseen ei ollut matkaa enää kuin jokunen kilometri. Mutkassa auton perä lähti luisumaan loskaisella tiellä. Pari kiljahdusta, panikointia ja korjausliike, hengissä ollaan.

Sydän tykytti lievästi vielä tallin pihassakin. Napsautin auton lukkoon ja astelin talliin. Tiistaipäivän tuntihyörinät olivat täysillä päällä ja tuntilaisia pyöri käytävällä etsien omaa ratsuaan, taikka laittaen sitä valmiiksi. Tutut hoitajakasvot pilkistivät esiin sieltä täältä. Hoitajat olivat hoidokkiensa luona avustamassa tai harjaamassa valmiiksi ennen tunteja.
Kävin ilmoitustaululla vilkaisemassa mikä olisi seuraava tunti. Paraillaan maneesissa oli meneillään western tunti ja seuraavaksi starttaisi kolmen ponin pirteä miniponitunti. Patron menisi vasta sen jälkeen olevalla alkeistunnilla.
-Hmm.. noin tunti aikaa ennen sen tunnin alkua.. tuumasin ja suuntasin askeleeni yläkertaan.
Heitin kassin kaappiini ja otin sieltä pari porkkanaa Patronille. Kurkkasin vielä hoitajien tilaan, siellä ei ollut kuin Jesse, joka hänkin oli juuri tulossa pois. Kaikki hoitajat olivat ilmeisesti pyörimässä kullannuppujensa luona.

Hoitajakaarti olikin kokenut taas muutaman muutoksen ja joukko uusia hoitajia oli saapunut tallille. Tutustumista odottavat henkilöt tiesin nimeltä ja jokseenkin ulkonäöltä. Oli mukava taas saada uutta verta tallille vaikka mm. Simonan ja Anthonin lähtö harmitti. Muutama hoitaja oli ottanut vain hoitajuuteensa uusia ulottuvuuksia ja vaihtanut hoitajaa. Vaatikin totuttelua, että nykyään Essi puuhaili kirjavan Hestian kanssa ja Akku vanhan Taigaponin karsinassa.

Hörppäsin vesipullosta huikan vettä ja palasin alakertaan. Hain saman tien Patronin harjat, riimun ja narun. Vein harjat karsinalle odottamaan ja lähdin sitten hakemaan ponia tarhasta. Ulkona oli MÄRKÄÄ ja kiitin onneani, että olin älynnyt laittaa kumisaappaat jalkaan. Jään pinnalle noussut vesi teki pihasta jälleen älyttömän liukkaan ja sai olla tarkkana, ettei löytänyt itseään pussailemasta maata.
Poikien tarhan porttikohta oli totta kai erityisen liukas, samoin kuin paikoittain itse tarhakin. Hevosillakin oli vaikeuksia pysyä pystyssä, vaikka niillä oli nastat alla. Patron oli muru ja tuli luokseni, kun vihelsin. Nassu sai siitä palkkioksi porkkanan. Puin ponille riimun päälle ja lähdimme liukastelemaan takaisin talliin.

Patron hamusi karsinansa alustaa ja ryhtyi piehtaroimaan. Kipitin loimen kanssa äkkiä alta pois ja annoin ponin hetken nauttia.
-Annoin mulle sitten vähän lisätöitä.. sanoin Patronille ja hymähdin. –Hassu..
Vein loimen kuivumaan ja palasin karsinalle harjaamaan ponia. Patronia kiinnosti enemmän hihani ja porkkanoiden täyteinen taskuni, kuin se, että se olisi seissyt paikallaan harjattaessa. Sain kuitenkin punattua ponin ja minulle jäi aikaa harjoitella muutamia temppujakin Patronin kanssa kuten tuttua kumartamista, hamuamista ja uutena yritin opettaa Halia ja pusua. Pusu onnistui hamuamisen kautta jotenkin, mutta halin ideaa Patron ei vielä ymmärtänyt.

Patronin karsinan eteen tuli seisoskelemaan vaaleahiuksinen, sinisilmäinen tyttö melko tiukan näköisen äitinsä kanssa.
-Moi! Sanoin ja tulin pois ponin karsinasta, menetkö sinä Patronilla?
Tyttö nyökkäsi. Esittäydyin äidille ja äiti kertoi topakasti tytön nimeksi Hennan ja myös ettei Henna tarvitse apua, koska hän on niin taitava.
Onneksi äiti lähti jo maneesille ”etsimään hyvää paikkaa”, jotta sain rauhassa auttaa Hennaa, sillä pieni aloittelija todella tarvitsi apua, jo siinä, ettei hän jaksanut nostaa satulaa Patronin selkään. Patron oli oikea herrasmies ja antoi varustaa itsensä hyvin. Kehuin ponia hienosta käytöksestä.
Annoin Hennalle ohjat ja hän sai itse taluttaa Patronin maneesiin, minä kuljin kyllä vierellä. Maneesissa autoin Hennan selkään ja säädin hänelle jalustimet sopiviksi. Anne pyysi meitä hoitajia vielä jäämään taluttajiksi, koska tunnilla tehtäisiin uusia ravitehtäviä.

Emmy & Patron 58HM

[Emmy]

Linjakas estetunti
20.3.14


Innokas pörröinen pomppuponi. Mamman hienoin !

Emmy & Patron 59HM

[Emmy]

Kevättä ja karvaa
27.3.14

Ihana keväinen sää oli vihdoin saanut vallan. Takatalven lumetkin olivat vihoin sulaneet ja kaikkialla oli ihanan keväistä. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpötila kohosi helposti jopa yli kymmenen asteen. Olin kaivanut pyörän talviunilta ja päättänyt reippailla pyöräilemällä tallille. Kevyt 8 kilometriä. Iisiä... Or not..? Jep. Olin AIVAN kuollut kun pääsin tallille. Raahauduin puolikuolleena ylös kaapilleni. Heitin sinne kassini ja otin pari porkkanaa Patronille. Ennen alas menoa kävin hoitajien tilassa juomassa vettä.
-Moi Emmy, miksi noin väsyneen näköinen, kysyi sohvalla makoileva Jesse.
-Pyöräilin talvitauon jälkeen 8 kilometriä. Ei hyvä idea, vastasin.
-Njaa, eihän tuo nyt paha, menisi multa ihan kevyesti.. Jesse vastasi ja virnuili.
Tuhahdin, tyypillistä Jesseä. Lähdin alas ja hain riimunarun sekä Patronin riimun. Poni nautti ulkona ihanasta kevätilmasta ilman loimea. Ne rapsuttelivat toisinaan Edin kanssa. Odelie oli portilla ja katseli poikien puuhia.
-Et kehtaa mennä väliin, vai? Sanoin ja asetuin nojailemaan portille Oden viereen.
-En vielä. Antaa niiden hetken kihnuttaa, kun noin söpöjäkin on, Ode vastasi ja hymyili.

Samalla kun katselimme poikien hellyttelyhetkiä, vaihdoimme viimeisimmät kuulumiset ja juttelimme miten ihana kevät oli ja lopulta päädyimme kevyeen maastolenkkiin ennen tunteja. Lopulta päätimme mennä hakemaan pojat, vaikka kihnuttelu oli vielä kesken.
Jutellen palasimme talliin ja erosimme viedäksemme ponit omiin karsinoihin. Kävimme yhdessä hakemassa harjat ja satulahuoneessa saimme maastoreissullemme vielä Ansqun ja Fiian mukaan. Palasimme Edin ja Patronin karsinoille ja menin ponin luo. Se tuli hetki luokseni huulet muikeana herkkujen perässä.
-Hassu nöpö. Tiedät, että sun pitää tehdä jotain niiden namien eteen, kiusoittelin ponia.
Patron saikin tehdä pari temppua porkkanoidensa eteen, kuten uuden hali-tempun ja jo melko tutun pusun. Myös venyttelyjä tehtiin. Muutaman hyvin ansaitun porkkanan jälkeen aloin harjailemaan ponia. Se olikin urakka, koska poni oli hyvin mutainen ja muta oli ehtinyt auringossa sopivasti kuivuakin. Kumisualla kuitenkin kärsivällisesti pyörittelin mudan pois ja harjasin sitten pölärillä. Patronista lähti lisäksi ihan kiitettävästi karvaa, joten harjaustuokion jälkeen harjojen lisäksi paitani ja housuni olivat aivan ruskean karvan peitossa. Harjailin vielä ponin pään ja putsailin kaviot. Patron sai hyvästä käytöksestä vielä kiitokseksi leivän. Ruokakuppiin tällä kertaa. Putsasin harjan ja vein karvat roskikseen. Lähdin sitten hakemaan suitsia. Menisin, karvasta huolimatta, ilman satulaa. Suitsin Patronin ja vein sen pihalle, jossa Ode oli jo Edin kanssa.
-Ai sinäkin aattelit mennä ilman satulaa, sanoin Odelle ja virnistin.
-Joo ja tulen nauttimaan, kun housut ovat sen jälkeen ihan täynnä vaaleaa karvaa, Odelie sanoi ja virnisti.

Pian pihalle tulivat myös Ansqu ja Reino sekä Fiia ja Elmo. Ja, minun ja Oden yllätykseksi myös Kia ja Windy.
-Saatiin Kiakin mukaan Windyn kanssa, Ansqu sanoi kiristäessään Reinon satulavyötä.
-Kiva! Tehdään rento lenkki metsässä. Osa hepoista menee kuitenkin tunneille, ni ei viiti tehdä liian rankkaa, sanoin ja muut nyökyttelivät.
Kun kaikki olivat selvinneet selkään, lähdimme porukan kanssa perusreitille. Reitti oli hyvin tuttu pidemmän ajan sebeläisille ja menimme sen yleensä, jos tarkoituksena oli mennä rennosti ennen tunteja ja lyhyt lenkki. Kialle tämä reitti ei siis ollut niin tuttu.
-Tämä on tosi kiva reitti, jos haluaa mennä rennosti, eikä niin pitkään matkaa, Fiia selitti edessään menevälle Kialle.
-Okei, kiva tietää, Kia vastasi.
Menimme lähinnä käyntiä, muutaman ravipätkän, mutta lähinnä menimme rennosti ja juttelimme. Juttelimme koulusta, keväästä, ihanasta säästä ja kesäsuunnitelmista. Kaikilla oli paljon suunnitelmia kesälle ja niistä riitti puhuttavaa aina tallille asti. Juttelimme vielä tallilla sisälläkin, mutta jouduimme hajaantumaan, jottemme olisi tukkeena.

Vein Patronin karsinaan, otin siltä suitset pois ja hoidin ponin. Se sai pari porkkanaa kiitokseksi kivasta lenkistä ja sai jäädä karsinaan odottelemaan ekaa tuntia. Vein suitset ja harjat satulahuoneeseen.
-Voi nenä! Kattokaa mun paitaa.. Ihanaa tää karvanlähtöaika.. puuskahdin Odelle ja Ansqulle.
-Älä viiti, Emmy, ja kato mun housuja, Ode tuhahti ja kääntyi.
En voinut olla nauramatta, samoin kuin Ansqu. Oden takapuoli oli aivan täynnä valkoista karvaa!
-Tosi kypsää, mulla on kivoja kavereita, Ode huokaisi ja yritti turhaan pudistella takamustaan.
-Sori Ode, sanoin ja tirskuimme Anqun kanssa.
-Sun pitää varmaan laittaa otsaan lappu, että sut erottaa Edistä, sanoin ja purskahdimme Anqun kanssa uudestaan nauruun.
-Haa, haa, tosi hauskaa! Ode sanoi ja virnisti.

Lopulta juttu oli Odestakin ihan hauska ja hän sai onneksi karvat pois teippirullalla. Tosin teippirullasta kului varmaan puolet. Edillä on tosi pitkiä karvoja...

Emmy & Patron 60HM !!

Ihana keväinen kertomus!

[Emmy]

Pimeydessä vaanii
7.3.14
Yhteinen hoitomerkintä Linnean kansssa.

Linnean kertomaa:

Me oltiin Emmyn kanssa sovittu että lähdettäisiin tänään talven lopun kunniaksi lyhyelle maastolenkille illan hämärtyessä. Kohtahan valoisaa olisi ympäri vuorokauden, joten otettiin ilo irti tästäkin hetkestä. Sentti ja Patron seisoskelivat tyytyväisinä tallin pihalla kun me Emmyn kanssa tehtiin loppusilaukset satulavöitä kiristämällä ja jalustinhihnoja mitatessa sopiviksi. Sitten me jo päästiin lähtemään Seppeleen pihasta otsalamput mukanamme.
Hämärä alkoi laskeutua. Se vyörysi yllemme kadottaen hiljalleen suurimmat valon rippeet puiden vierustoilla. Hevoset kävelivät tuttua reittiä kohti Pöystinvuorta, jota tuntui ympäröivän jo suunnaton pimeys kun viimeisetkin valon jämät olivat kadonneet puiden varjostuksiin. Vanhemmat puut narahtelivat tuulen yrittäessä tunkeutua niiden läpi ja risujen katkeilua kuului välillä metsikön uumenista. Todennäköisesti jäniksiä ja muita elukoita oli aika paljon liikkeellä.

"Tää on aika ihanaa, tämä hiljaisuus illalla." virnistän takana kulkevalle tytölle. "Kuulee muita ääniä niin paljon paremmin..."
"Toisaalta se on aika karmivaa kun ei ikinä tiedä mikä tuolla metsikössä puiden takana on. Kun me ei nähdä pimeessä sinne, mutta sieltä näkis hyvin meidät kun meillä on nää valot." Emmy hymyilee osoittaen toisella kädellään otsassaan keikkuvaa lamppua.
"Jäniksiä...", vastaan.
"Mitä?" blondi kysäisee, sillä ilmeisesti olin sanonut sanottavani jotenkin liian hiljaa.
"Siis ei tuolla muita oo meitä stalkkailemassa ku jänikset ja korkeintaan ketut."
Emmy naurahtaa...

Pöystinvuoren jälkeen kaikki tuntui hiljaisemmalta. Vähän niin kuin kauhuelokuvissa tulee se "liian hiljaista" pätkä, jolloin tietää että kohta se monsteri hyökkää ja katsoja säikähtää pahanpäiväisesti -vaikka tiesi että kohta niin kävisi.

Toisaalta nyt sen ajattelukin sai kylmät väreet kulkemaan pitkin kehoani ja Sentti luimisti yhtäkkiä ilmenneelle stressaamiselleni. Patron ja Emmy kulkivat tasaiseen tahtiin perässämme, mutta me ei tässä kohti juteltu toisillemme yhtään. Se oli kai sitä illan lumoa, olisi ollut outoa rikkoa tämä hiljaisuus... ihana hiljaisuus.

Pian se kuitenkin tapahtui. Kun kaikki oli hiljaista, niin silloin se tapahtui. Jokin tumma hahmo juoksi suoraan Sentin takaa, Patronin edestä. Se oli hypännyt vasemmasta tienlaidasta aivan yllättäen ja juossut niin nopeasti ylitse, että oli lähellä etten kiljaissut, tai Emmy...

"M-Mikä Se oli?" Emmy mutisee hampaittensa välistä puristaen tiukasti Patronin ohjia kädessään ja katsoen metsään, jonka pimeys oli jo nielaissut.
Nielaisen.
"Se oli varmaan se jänis..."
Tyttö katsoo minua "et oo tosissas" -ilmeellä.
"Ei varmana ollut. Se oli liian iso."
"Jos se oli vaan läski.."
Toisen pahan mulkaisun jälkeen huokaisen ja laskeudun alas Sentin selästä.

Talutan orin siihen kohtaan missä tumma hahmo oli juossut takaisin pimeyteen ja etsin todisteita että se oli vain jän..
Katson jälkiä. Ne eivät olleet jäniksen.
"Aika isot... Ihan kuin koiran jäljet", mutisen ja mietin eläintä. "Mutta vaan tosi ison oloiset..."
"Jos se on susi..." Emmy naurahtaa vitsikkäästi. Molemmat kun tiesimme ettei se susi ainakaan ollut...

Palasimme hissukseen tallille, vaikka tuntui koko matkan ajan että meitä seurattiin. Emmykin oli jo epäillyt että olin tullut selvästi vainoharhaiseksi jatkuvasta selän yli tiirailusta.

Tallilla sama tunne jatkui ja kun talutin Senttiä sisälle talliin niin käännyin viimeisen kerran katsomaan kaukaisuuteen, pimeyteen, jossa jossain jonkun silmät katsoivat meitä kahta. Ennen kuin käännyn takaisin niin tunnen jonkun koskevan pohjettani ja kiljaisen. Mitään ei kuitenkaan näkynyt, vaikka olin varma että joku oli koskettanut minua ja se ei ollut Sentti, eikä edellä kulkeva Patron.. Tallissa olevat Jaakko, Salma, Britta, Eetu ja Kuú vilkaisivat minua ihmeissään, mutta Emmy suorastaan vain nauroi.
"Jep, selvästi vainoharhaisuutta."

Emmyn kertomaa:

Hieman huvittuneena Linnean vainoharhaisuudesta, talutan Patronin karsinaan. Hyräillen aloitan purkamaan Patronilta varusteita ja mielessäni mietin, että se hahmo metsässä oli varmaan joku naapuritalon koira.
Nostan varusteet telineeseen ja ryhdyn harjaamaan ponia. Äkkiä Patron nostaa päänsä ylös ja kuuntelee tarkkaavaisesti.
-Mikä on poju? Kysyn ja vilkaisen ovesta ulos. –Linnea?
Käytävässä ei näy ketään. Pudistan päätäni ja palaan karsinaan. –Älä ole typerä, Emmy!

Harjaan Patronin loppuun ja lähden viemään tavaroita satulahuoneeseen. Satulahuoneesta on lamppu palanut.
-Tyypillistä, tuhahdan ja yritän pimeässä löytää Patronin tavarat paikalleen. Onnistun paikantamaan Patronin satulatelineen ja saan harjatkin oikealle paikalle. Juuri kun olen lähdössä pois, jokin pyyhkäisee jalkojeni ohitse, ihan kuin jokin eläin. Jähmetyn paikalleni ja yritän tihrustaa pimeässä jotain. En näe mitään ja poistun äkkiä satulahuoneesta.
-Linnea! Ihan oikeasti, mitä hittoa täällä tapahtuu? Olin just satulahuoneessa ja ihan kuin jokin eläin olisi mennyt ohitseni.
-Älä viitti, varmaan kissa, Linnea vastaa ja hymyilee huvittuneena.
-Se oli isompi, vastaan tuohtuneena.
-Höh, no mennään kattomaan, Linnea sanoo.
-Siellä ei toimi valo, tarvitaan taskulamppu..
-No onhan meillä nää otsalamput, Linnea toteaa.

Palaamme satulahuoneelle ja Linnea kokeilee valoa. Se syttyy.
-Kyllähän tää toimii, pöhkö.
Huoneessa ei ole ketään, ei edes kissaa. Linnea nauraa ja toteaa, että olen ihan yhtä vainoharhainen kun hänkin. Pimeydestä se vain johtui. Linnea laittaa Sentin varusteet paikalleen. Sovimme menevämme vielä ylös, kun Linnea on hoitanut Sentin. Minä menen jo edeltä.

Ylhäällä tapaan Salman, joka istuskelee sohvalla.
-Vielä täällä, kysäisen.
Joo, odotan kyytiä, Salma vatsaa hajamielisesti ja nousee hakemaan pöydältä keksin. Ja silloin se me molemmat kuulimme sen. Selvää liikettä heinävintiltä.
-Se on varmaan Jaakko, Salma sanoo, mutta ei kuulosta vakuuttavalta.
-Öö.. mä näin Jaakon ihan äskön alhaalla, vastaan ja alan taas miettimään kaikkea.
Samassa Linnea astuu sisään ja me molemmat säikähdämme.
-Mä vaan, mitä te oikeen pelkäätte? Linnea naurahtaa.
-Heinävintillä on joku. Sanon nopeasti.
-Varmaan Jaakko, Salma lisää, vieläkään onnistumatta kuulostamaan vakuuttavalta.
-Ei voi olla Jaakko on alhaalla.
-Kasper? Salma ehdottaa, jo kuulostaen vähän pelokkaalta.
-Kasper ei ole tänään vuorossa, sanon.
-Mennään kattomaan! Linnea toteaa varmasti.
-Eikä! Vastaamme Salman kanssa kuorossa.
-No ei siellä nyt ketään murhaajaa ole! Linnea naurahtaa.

Päätämme siis mennä katsomaan kuka tai mikä heinävintillä piti meteliä. Linnea avaa oven ja kääntää valot päälle. Ne eivät tietenkään toimi. Salma ojentaa laatikosta löytämänsä taskulampun Linnealle. Linnea sytyttää lampun ja astumme sisään. Takaseinällä ihan varmasti liikkui jokin. Olin varma että näin sen varjon. Astumme sisemmäs ja sitten tunnemme, jotain joka värisyttää meidän koko kroppaa. Tuulahdus jaloissa, ja sen jälkeen kylmä viima suoraan kasvoille. Linnean taskulamppu väpättää ja sammuu. Kiljaisemme kuorossa ja pakenemme äkkiä pois heinävintiltä. Kerhohuoneen ovella törmäämme Jaakkoon ja säikähdämme taas.
-Tytöt, tytöt! Älkää kiljuko, mitä te noin säikytte! Jaakko vastaa hieman huvittuneena.
-J-joku on heinävintillä! Salma vastaa tärisevällä äänellä.
-Höpö, höpö!
-ON! sanon –Siellä ei toimi lamppu ja me nähtiin taskulampun valossa joku!
-Ei kai siellä toimi valo, kun mä oon just menossa korjaamaan sitä, Jaakko sanoo. –Tytöt, te ootte vaan säikkyjä.

Istumme kaikki kolme sohvalle ja odotamme, että Jaakko on saanut lampun korjattua.
-Noni tytöt! Ei ketään. Jaakko toteaa.
-No, entä taskulamppu, se sammui yhtäkkiä! Puolustaudun.
-Niin ja se kylmä viima kasvoille! Linnea lisää.
-Taskulampusta on patterit loppu, Jaakko toteaa vilkaistuaan lamppua. –Ja seinässä on reikä, mun on pitänyt korjata sekin jo aikoja sitten. Hän lisää.
-Teillä vaan laukkaa mielikuvitus liian kovaa, menkää kotiin, Jaakko ehdottaa.

Lähdemme yhdessä tuumin keräilemään kamoja ja suuntaamaan kohti kotia. Pihalla olemme vielä Linnean ja Salman kanssa. Pari koiran haukahdusta rikkoo hiljaisuuden.
-Jep, pelkkää vainoharjaisuutta. Totean ja tytöt nyökkäävät hymyillen.

Emmy & Patron 61HM

[Emmy]

Perlino elokuvan kuvaukset
14.1.14


Innokkaan elokuvaponin kanssa suorittamassa rataa.

Emmy & Patron 62HM

[Emmy]

Harjoitusestekisat
26.4.14


Patronin kanssa uudessa kisaasussa 80cm radalla. Poni oli hienoin !

Emmy & Patron 63HM

[Emmy]

Emmy & Patron 64HM

[Emmy]

Toukomaasto
3.5.2014

Ihana maasto ja ponin vähän venähtänyt kesätukka..

Emmy & Patron 65HM

[Emmy]

Vihdoinkin kesä
12.7.14

Patronin kanssa nautiskelemasta lempeän lämpimästä kesäpäivästä. Vihdoin lämpöiset säät tavoittivat Suomenkin!

Emmy & Patron 66HM

Kesän tunnelmaa parhaimmillaan!

[Emmy]

Kesä kun taakse jää
18.8.14

Vaikka kesää oli vielä jäljellä, oli ilmassa silti selvä kesän lopun tuntu. Ilma oli muuttunut, se oli viilentynyt, tuulet olivat viileitä ja aurinko ei porottanut enää niin kuumasti. Tuoksut olivat erilaiset: ilmassa oli lähestyvän syksyn tuoksua ja kesän tuoksut olivat jäämässä taakse. Kaikkialla oli kuivaa pitkän helteen jälkeen ja puiden lehdet olivat syvän tumman vihreitä. Illatkin olivat selkeästi pimentyneet ja valoisaa ei kestänyt enää niin pitkään.

Niin vain se kesä taas hurahti ohi. Kaikennäköistä oli Seppeleenkin tiimoilta mahtunut mukaan. Hoitajien keskisiä omia juttuja ja kivoja tapahtumia. Kummitusratsastusta, joka sai sydämen pamppailemaan, kesäisiä valokuvaushetkiä ponin kanssa, joka sai luovuuden ulos ja tietysti ikimuistoinen leiri, jolla oli sattunut ja tapahtunut kaikennäköistä. Moneen sebeläiseen olin kesän aikana tutustunut enemmän ja näin syksyn tullen harmittikin kun muutama hoitaja oli ilmoitellut lopettavansa. Hevosia oli siis vailla puunaajaa ja pian saataisiinkin taas uutta verta rinkiin. Uusia kasvoja, kenties vahojakin, pyörimään seben tutuille käytäville.

Patronin kanssa edessä oleva syksy näytti mukavalta. Ponin kanssa jatkaisin ja osallistuisimme rahkeiden mukaan tunneille ja ehkä, jos sopivia kisoja tulisi vastaan, osallistuttaisiin niihin. Patronin kanssa olin saanut palavan kipinän maastoesteille ja kenttäratsastuskin kiehtoi, vaikka koulu ei ollut vahva lajimme. Olisi syksyn kuluessa hauskaa, kokeilumielessä osallistua joihinkin kenttäkisoihinkin.

Patron tuli vastaan kun sitä menin hakemaan laitumesta. Hevoset saivat vielä nauttia kesän viimeisistä ruohonkorsista ja siitä ne nauttivatkin. Joka puolella näkyi vain päitä tungettuna hieman korventuneen ruohon joukkoon. Hännät huiskivat laiskasti kärpäsiä. Viileys oli ajanut monta viikkoa piinanneet paarmat tiehensä ja sateet pakottaneet sinnikkäimmätkin yksilöt poistumaan. Hevosilla oli siis rauhan aikaa, kun oli vain hentoja kärpäsiä hätisteltävänä. Katsahdin taivaalle. Se oli vaalean kumpupilven peitossa osittain ja näkyi, että aurinko olisi kohta kaartumassa pilven takaa esiin. Hymähdin itsekseni ja kiinnitin metallisen lukon Patronin riimuun. Liu’utin puuvillan pehmeää narua käsissäni ja talutin Patronin portista ulos. Suljettuani portin lähdin tallia kohti.

Päästyäni sisään, vein ponin karsinaan. Käytävillä oli muutama hoitaja, mutta yllättävän tyhjää oli maanantaipäiväksi. Kello oli tosin aika vähän ja osa oli varmaan vielä koulussa. Tuntilaisetkaan eivät olleet vielä tulleet, joten tallissa oli vielä toistaiseksi hyvin rauhallista. Patronilla oli tänään vapaapäivä, joten ponin liikutus oli käsissäni. Ajattelin mennä kevyttä koulutuuppailun tapaista kentällä vähän aikaa ja lopun aikaa maastossa.
Astuin satulahuoneen ovesta sisään. Siellä oli varusteita valitsemassa Salma.
-Moi! Sanoin ja puhkesin heti selittämään Salmalle jotain (turhaa).
Puhua pulputin omia juttujani ja Salma ahtoi väliin omiaan. Salma valitsi Samalla Bonnielle satulahuopaa ja punnitsi olisiko Bonskun luottopunainen huopa liian likainen.
-Ootko sä johonki hienoonki tilaisuuteen menossa, kysyin piikitellen ja virnistin naiselle.
-No en tyhmä, mutta onhan se kiva jos on jokseenkin puhdas huopa.., Salma tuumasi ja päätti laittaa punaisen huovan pesuun ja ottaa tilalle Bonan entiseltä omistajalta jääneen pinkin huovan.
Naurahdin sen nähdessäni. -Ettehän te ikinä käytä pinkkiä!
-No ei niin, mutta ei oo nyt muutakaan, Bonnie saa olla nyt prinsessa, Salma tokaisi ja tyytyi osaansa pinkin huovan kanssa.
Minä löysin vielä riemukseni Bonnien vanhat vaaleanpunaiset suojat ja pintelit ja pakotin hieman vastahakoisen Salman laittamaan myös ne.
-Onhan sun pakko, Bonnieta nolottaa, jos sillä on eripariset suojat ja huopa! Tokaisin itsepäisesti.
Salma myöntyi ja meni pinkkien varusteidensa kanssa Bonnien karsinalle. Itse keräilin hymyillen Patronille suitset ja harjat sekä punaiset pintelit. Itselläni oli päällä nimittäin punainen huppari. En ottanut satulaa, koska, no.. satulat on tylsille.

Patron oli pikaisesti harjattu, vaikka sitkeä pöly ei meinannut millään irrota. Käärin ponin jalkoihin pintelit ja suitsin herran. Leititin vielä ponin otsatukan, jotta kaunis blingi-otsapanta tuli esiin.
-Sori Patron, oot vähän neiti täänään, tuumasin katsellessani ponia.
Patron käänsi korvansa taakse ja näytti happamalta. Naurahdin ponille ja talutin sen karsinasta ulos, samaan aikaan kun Salma tuli Bonnien kanssa ovelle.
Menimme yhdessä tuumin kentälle. Alkukäyntien jälkeen Salma keräili ohjat ja rupesi ravailemaan Bonnien kanssa. Itse tein rentoja taivutteluja ja voltteja puolipitkin ohjin käytten mahdollisimman paljon istuntaa. Samaa tein siirtymisissä: yritin käyttää mahdollisimman vähän pohjetta ja ohjaa ja vaikuttaa istunnalla. Patron toimi näin aika näppärästi.

Rentojen ravailujen jälkeen laukkailin rennosti ympyrällä ja rallitin vähän suoraa uraa. Puolisen tuntia humputeltuani, päätin lähteä maastoon vielä hetkeksi. Salma jäi Bonnien kanssa tuuputtamaan kentälle, joten sain lähteä yksin.
Menimme ponin kanssa tuttua lenkkiä, jota menimme usein loppukäyntien muodossa. Poikkesin kuitenkin pidentämään lenkkiä parilla polulla ja yhdellä tiellä, jossa laukkasimme. Patron innostui superisti laukkaamisesta, mutta rauhottui kuitenkin kun pyysin.
Palasimme lenkiltä virkistyneinä ja tyytyväisinä. Salma oli lopettelemassa Bonnien kanssa kentällä. Vilkaisin vielä pihaan, jossa Daniel nousi ison Topin selkään ja sääti vyötään. Talutin Patronin ulkona olevalle hoitopuomille ja riisuin siltä suitset ja pintelit. Sipaisin harjalla ponin selkää ja tarkistin kaviot. Sitten herra pääsi laitumelle nautiskelemaan ruohosta kavereiden kanssa. Hetken lagailtuani laitumen laidalla lähdin viemään ponin kamoja sisään. Astuin tallin ovesta sisään ja kylmä tuuli puhalsi niskaani pudottaen muutaman lehden maahan. Syksy oli tulossa.

Emmy & Patron 67HM

[Anne]

Alkusyksyn laukkailua



Emmy ja Patukka maastovarmoina. Rennohko laukkailu hiekkateillä sujui edelleenkin, vaikka Patron onkin hieman jähmelö kesäloman jäljiltä. Spessu Emmylle iloisista hotomerkinnöistä!

[Emmy]

Annelle kiitos ihanasta kuvasta !

Onnea on pieni poni
10.9.2014

Kun aamulla herään,
Mä tuntee voin sen
Tää on kaunis päivä, mä oon
onnellinen

Ponin kanssa jumppailua illan hiljentämässä maneesissa.

Emmy & Patron 68HM