Patronin Hoitokirja

[Emmy]

Olet ystävä

5.6.13

Painostava helle ja sen aiheuttamat ukkoskuurot olivat takana ja viileä ilma oli virrannut Seppeleeseen. 18 asteen lämpötila tuntui mukavalta viimepäivien helteen jälkeen ja oli nautinnollista kulkea ulkona kun kevyt tuuli pörrötti hiuksia eikä selkäpiitä pitkin valunut hikinoroa pelkästä seisomisesta. Kuuma sää yleensä nuudutti minua ja nautin enemmän 20-25 asteen lämmöistä. +18 oli melko passeli sää esimerkiksi hauskalle hyppytunnille.

Salma kikatti kertomalleni jutulle maha kippurassa. Itseäkin nauratti ja kikatimme kahdestaan istuen heinäylisillä kedessämme viileät virvokkeet. Hörppäsin omastani, mutta se oli suuri virhe, nimittäin Salman uusi naurukohtaus sai omatkin kikatushermot kutiamaan ja sooda tuli suoraan nenästäni ulos.

Tottakai Salma nauroi kahta kauheammin minun pyyhkiessä limsaa vaatteiltani.
-Ei kiva.. Ei kiva ollenkaa.. mumisin ja nauroin.
-Mikä apinalauma täällä oikein on? Kysyi Däni ovenraosta. -Ja Emmy, miks sul on limsat pitkin vaatteita?
-Tuli nenästä, Salma nauratti.. kähisin kun yritin yskiä tällä kertaa väärään kurkkuun mennyttä virvoiketta.
-Sulta ei taida oikeen toi limsanjuonti sujua, ni jos vaan antaisit sen pullon mulle, Däni virkkoi ja virnisti.
-Nii tottakai, pitäähän sulla olla jotain annettavaa sun uudelle ihailijalles! Salma totesi ykskantaan ja loimme toisiimme ilkikuriset katseet.
-Hahah, tosihauskaa, eikä se sitäpaitsi oo kirjotellu vähään aikaan, Däni laukaisi takaisin ja sulki oven.
-Mennäänkö mekin? Salma kysyi ja nyökkäsin.

Alhaalla oli paljon ihmisiä. Kesäpäivät täyttivät Seppeleen melkein joka päivä ja moni hengaili mielellään viileässä tallissa kuumina kesäpäivinä tai lähti varjoisaan metsään maastoilemaan. Kesäloma oli mahtavaa aikaa olla yhdessä hevosten ja kavereiden kanssa. Olin todella iloinen, että olin löytänyt ihania ystäviä Seppeleestä, ja varsinkin Salman, joka oli muodostunut Seppeleen aikani tärkeäksi ystäväksi.

Veimme limupullot keräyspisteeseen ja livahdimme sitten ulos hakemaan heppoja. Ponskat tarhailivat mielellään viileässä ilmassa ja Patron ei ollut kovin halukas lähtemään mukaan. Lopulta sain taulutettua ruskean ponin Salman ja Bonnien luo, jotta voimme kävellä yhdessä talliin.
Veimme heposet karsinoihin ja lähdimme sitten yhdessä hakemaan harjoja ja varusteita. Tosiaan, tänään olisi luvassa mukava estetuokio kentällä. Lovvu oli suostunut nostelemaan puomeja ja Inkerikin oli luvannut auttaa, jos tarvittaisiin. Ei tarvittaisi, mehän ei puomeja pudotella !

-Me ollaan Bonskun kanssa valmiita! Salma huikkasi.
-Juu mekin, huikkasin takaisin ja kiristin vielä Patronin vyön. Painoin kypärän päähän ja talutin ponin käytävälle. Bonnie ja Salma tulivat taaksemme.
-Mennään! Sanoin ja lähdin taluttamaan Patronia ulos.
Kentällä oli rakentamamme esteet tönöttivät valmiina ja kutsuivat hyppäämään. Patron höristi korviaan kun lähestyimme kenttää ja innostui selvästi.
-Taidat säkin haluta pomppimaan! Sanoin ja katsahdin Patronia. Poni oli niin innoissana, ettei meinannut pöksyissään pysyä.

Innostuneisuus jatkui, mutta Patron oli silti tosi kiva verkkaraveissa. Bonniekin näytti menevän tosi hyvin.
Otimme Salman kanssa pari verkkahyppyä matalalle ristikolle. Patron toimi hyvin ja paikat osuivat kohdilleen. Patron tuntui hyvältä allani. Se kuunteli jokaista apuani ja toimi ajatuksella. Pieni siro poni laukkasi kevyttä kaunista laukka ja ylitti esteet ilmasti ja kauniisti.

Hidastelimme Salman kanssa käyntiin, jotta Inkeri ja Lovvu saivat laitettua puomeja. Menimme ensiksi linjaa, johon kuului pysty, ristikko ja kahden esteen suhteutettu. Salma meni ensin. Bonnie hyppäsi kauniisti ja Salma ratsasti sen taitavasti kaikkien esteiden yli. Seurasin kaksikon menoa ja valmistuaduin nostamaan oman laukkani. Patron tuntui edelleen hyvältä ja liiteli kauniisti kaikkien esteiden yli. Suhteutettu toimi hyvin kahdella laukalla.

Hyppelehdimme tätä vielä pariin otteeseen ja sitten Inkeri ja Lovvu nostelivat hieman puomeja ja yksi pysty (suhteutetun b-osa) muutettiin okseriksi. Korkeutta esteissä oli 70-80cm.
Bonnie ja Salma olivat suorittaneet oman osuutensa ja nyt oli minun ja Patronin vuoro. Nostin laukan ja ohajsin Patronin ensimmäiselle esteelle. Rata sujui mallikkaasti ja Patron oli taas hyvän tuntuinen. Suhteutetun okseri oli viimeinen este. A:lle Patron tuli hieman pohjaan mutta oletin että voien korjata asian vielä välissä. En voinut. Patron veti liinat kiinni ja lensin kaaressa monta metriä esteen toiselle puolelle. Kenttä pyöri hetken ja sitten silmissä sumeni.

Pikkuhiljaa palailin taas todellisuuteen, vaikka päässä pyöri ja äänet kuuluivat jostain kaukaa. Raottelin silmiäni auki ja näin muutaman hämyisen hahmon.
Ruskeahiuksinen hahmo puhui kännykkään, mutta lopetti pian ja käänsi katseensa minuun.
-Emmy? Sanoi kaikuva ääni kaukaa. -Emmy? kuuletsä mua?
Nyökkäsin. Pää oli hattaraa, mutta pikkuhiljaa aivot alkoivat toimia, näkökenttä parani ja normaalit äänet tulvivat korviini. Anne oli polvistuneena vireeni ja tutkiskeli katseellaan minua.
-Millainen olo? Nainen kysyi
-Huimaa. Vastasin yksiselitteisesti.
-Makaa siinä rauhassa. ambulanssi on tulossa. Anne sanoi rauhoittavalla äänellä.

Vasta nyt huomasin pötköttäväni kyljelläni. kierähdin selälleni, hieman vaivalloisesti toki ja nousin istumaan. Ei hyvä ajatus sillä huimaus paheni. Yritin kuitenkin istua, sillä kentän hiekalla makaaminen ei houkutellut. Salma tuli vierelleni ja ojensi pullon vettä.
-Kiitos. Sanoin hiljaa ja hörppäsin sormustimen kokoisen huikan ja ojensin pullon takaisin Salmalle.
Anne katseli hieman huolestuneena varmasti hyvinkin epävarmaa istumistani.

Kului jokin kymmen minuuttia ennen kuin ambulanssi kurvasi Seppeleen pihaan. Olin ehtinyt ottaa kypärän ja hanskat pois ja Salma oli tuonut minulle tennarit, jotta olin saanut hiostavat saappaat pois. Olo oli vieläkin hutera, mutta onnistuin jotenkin kävelemään sisään autoon. Pääsin pötköttämään viileään ambulanssiin. Toisen ensihoitajan vaihdettua pari sanaa Annen kanssa, lähdimme liikkeelle. Heidän mielestään sairaalan oli mentävä tarkastettavaksi, koska olin ollut tajuton.

Illemmalla soitin sairaalasta vielä Salmalle. Aivotärähdyksen takia olin joutunut yöksi tarkkailuun ja oikea silmäkulmani oli jouduttu tikkaamaan, mistäköhän lie senkin haavan saanut. Oli kuitenkin mukava jutella Salman kanssa, koska uskokaa tai älkää sairaalassa oli tylsää. Salma jutteli mukavia ja kyseli olivatko (hyvännäköiset) ambulanssimiehet olleet mukavia. Juttelimme pitkälle iltaan ja lopetimme vasta sitten kun hoitaja tuli ja käski minun laittaa puhelimen pois, jotta saisin levättyä.

Nukahdin hymy huulilla, sillä minulla oli ihan varmasti maailman parhaita ystäviä.

Emmy & Patron 26HM

[Emmy]

Kesälaitumilla
8.6.13

Nautimme Patronin kanssa rennosta kesälomapäivästä. Sää oli täydellinen ja Patron sai nauttia tuoreesta ruohosta.

Emmy & Patron 27HM

Kesä 1 -merkki ansaittu kesäisestä suorituksesta!

[Emmy]

Estevalmennus
19.5.13


Verkkalaukkaa.

Emmy & Patron 28HM

[Emmy]

Maastoestetunti
8.6.13

-Emmy? Laitatsä turvaliivin tonne tunnille?
-Hmm.. hä..? En laita, en mä omista.., vastasin Salmalle hajamielisesti samalla punniten minkä satulahuovan laittaisin Patronille.
-Onks tää susta likanen? Kysyin Salmalta ja esittelin tummansinistä Royal huopaa.
-On se aika.. Näkeehän sen tosta vaaleesta kanttauksestakin, Salma vastasi käänellen päätään.
-Okei, sitten se joutaa pesuun ja laitan tän turkoosin, mietin ääneen.

Olimme Salman kanssa satulahuoneessa keräämässä varusteita tulevalle maastoestetunnille. Salma oli kahden vaihella laittaisiko turvaliivin ja päätyikin lopulta menemään varmemman kautta, olihan Bonnie melko säpäkkä tapaus. Itse en edes kyseistä varustetta tosiaan omistanut, mutta uskoin ettei Patronin kanssa koituisi suurempaa ongelmaa.

Satulahuoneen ovelta lähdimme Salman kanssa eri suuntiin. Salma Bonnien karsinalle lisäosaan ja minä Patronin karsinalle pesuboksin viereen.
-He komistukseni, moikkasin ponille, joka kurkisteli karsinan yli.
Avasin oven ja menin isälle karsinaan. Aloin heti harjailemaan Patronia, jotta ehtisimme ajoissa tunnille. Sain ponin aika nopeasti sutaistua puhtaaksi ja kääräisin sitten suojat ruunan jalkoihin. Varmistin että suojat tosiaan pysyivät ja iskin ponille sitten satulan ja suitset päälle. Itselle vielä kypärä ja hanskat. Ulosmennessämme nappasin vielä uuden esteraippani () karsinan kyljestä ja suuntasimme sitten Patronin kanssa pihalle.

Kiristin Patronin vyön ja ponnistin ponin selkään. Säädin jalustimet sopiviksi ja kokeilin vielä vyön, kireällä oli. Katsahdin porukkaa, joka maastoon oli lähdössä. Jesse vaalean Tollon kanssa, Ode hieman hermostuneen Alexin selässä, Inkku pienen Siirin kanssa yrittäen nyhtää satulavyötä vielä reikää kireämmälle. Emsku antoi Hestian mutustaa ruohoa aidan vieressä, itse tyttö näytti hieman hermostuneelta. Anthon oli juuri nousemassa Taigan selkään ja Salma tuli mattimyöhäsenä vasta tallista. Bonnie näytti olevan pirteällä päällä, sillä Salmalla oli työ pitää se paikallaan, jotta sai satulavyön laitettua ja selkään noustua.

-Okei, onko kaikki valmiina? Anne huikkaili. -Kävelkää te maastoradalle, niin tulen autolla perästä.
Kaikki nyökyttelivät ja lähdimme jonossa kulkemaan kohti maastoesterataa.

Paikalle päästyämme aloitimme verkkaillen ensin pientä ristikkoa ravissa sekä sen jälkeen vielä pientä bankettia ja tukkiestettä. Patron oli innoissaan ja vautia ei herralta puuttunut. Poni pinkoi vähän liiankin lujaa joidenkin esteiden yli. Maastossa oli huono, ettei ollut seinää tai aitaa, johon hepan saisi seis, jos se oikein lähtisi. No, eipä Patron varmaan ryöstämään rupea.

Katselin Patronin selästä Bonnien ja Salamn suoritusta. Tyttö toi ponin hienosti kaikkien esteiden yli ja Bonnien pysyi yllättävän järkevänä koko radan ajan. Anne antoi vielä pienen palautteen ja sitten oli Emskun ja Hestian vuoro. Itse aloin herättelemään Patronia, sillä olisimme vuorossa seuraavana. Otin ponin kanssa muutaman noston ja muuten tyydyin ravailemaan ruunaa avuille.

Nostin Patronin kanssa laukan. Ruuna pinkaisi vauhtiin kuin raketin suusta. Irvistin ja tein puolipidätteitä saaden ponilta vähän vauhtia pois. Ensimmäinen risueste ylitettiin kovaa ja korkealta, seuraavalle sain jo vauhtia kunnolla pois ja hyppy oli maltillisempi. Banketille piti tulla rauhassa. Patron malttoi odottaa ja suoritti esteen hienosti, itse kun muistin pitää pohkeet kiinni ja tasaisen pehmeän käden. Rengasesteelle Patron vähän epäröi, mutta kannustuksella meni hienosti yli. Vesieste ei tuottanut ongelmia, Patron vaan nautti pärskähtelevästä vedestä, minä en niinkään, housut kastuivat ikävästi

Radan jälkeen saimme Annelta palautteen. Taputin ponia, olihan se ollut super hieno, ja löysäsin ohjat. Ode ja Alex lähtivät seuraavana radalle.
-Olitpas sinä hienoin! Kuiskasin ponin korvaa ja kurottauduin halaamaan rakasta.

Emmy & Patron 29HM

[Emmy]

Suunnistuskilpailu
19.6.13

Päivä valkeni puolipilvisenä ja melko lämpoisenä. Tuuli oli paikoin navakka, joten vedin ylleni uuden, violetin hupparin. Kasiini pakkasin myös ostamani ja pestyn WEGAn satulahuovan ja suojat. Heitin kassin etupenkille ja hyppäsin itse kuskin pallille. Käynnistin auton ja ajoin pihasta pois. Suuntasin ensin Salman luo hakemaan naisen kyytiin. Salma odottelikin jo pihalla ja hyypäsi pelkääjän paikalle. Siirisin kassini takapenkille ja moikkasin Salmaa.
-Kiva huppari, Salma sanoi.
-Kiitos, se on uusi, sanoin ja venyttelin kättäni.

Ajoimme kohti Seppelettä, matkaa oli n. 15 minuuttia. Kurvasin auton parkkiin ja kävelimme Salman kanssa yhdessä talliin. Tulimme Salman kanssa hyvissä ajoin tallille, vaikka luokkani starttasikin toisiksi viimeisenä, olin luvannut auttaa Salmaa kisan alkujärjestelyissä. Rastit oli jo eilispäivänä viety paikalleen ja Anne kävisi tänään vielä katsomassa että ne olivat paikallaan. Salman kanssa meille jäi katsottavaksi kilpailijoiden lähtöjärjestykset, palkinnot ja mahdolliset mehupisteet maastoon.

Menimme ylös hoitajien huoneeseen. Kaapeilla törmäsimme tokassa luokassa lähteviin Akkuun ja Pipsaan.
-Moooi! Akku huikkasi.
-Moikka! Salma vastasi ja itse heilautin kättäni.
-Joko jännittää? Kysyin ja virnisti.
-Vähän ehkä se miten Huju käyttäytyy.. Akku pohti ja hymähti.
-Eikai oo vaikeissa paikoissa? Pipsa kysyi ja otti kaapista kypäränsä.
-Ei oo kauheen, Salma virnisti ja vaihdoimme katseita.
-Jaaha te ootte kahestaan juoninu nää? Akku sanoi ja naurahti.
-Noo, Emmy vähnä auttoi, Salma vastasi.

Oleskeluhuoneessa suunnittelimme loput asiat ja katsoimme että palkinnot olivat kunnossa ja lajiteltu. Eka luokka starttasi noin puolen tunnin kuluttua. Lähdimme Salman kanssa pihalle samalla kun Anne tuli Topin kanssa maastosta.
-Kaikki rastit on paikoillaan, nainen vastasi ja nousin punaruunikon hevosen selästä.
-Hyvä, Salma huokaisi ja järjesteli käsissään karttoja.
Minä testasin että sekuntikello toimii, otimmehan aikaa suorituksista. Anne talutti Topin talliin. Hieman ennen lähettämisaikaa Akku ja Pipsa taluttivat ratsunsa pihalle. Autoimme Salman kanssa heidät selkään ja tarkistimme vyöt. Ratsukot saivat kartat, kynän ja paperia. Akku ja Huijari saivat lähteä ekana liikenteeseen. Huijari hieman katseli, miksi Rotta ei tullut mukaan, mutta meni ihan kiltisti metsätielle. Kun Huijari ja Akku olivat päässeet punaisen lipun ohi, joka oli kiinnitetty tiellä ensimmäiseen puuhun, napsautin sekuntikellon käyntiin. Katselimme miten Hujun vaalea häntä keikkui näkymättömiin. Pipsa ja Rotta saivat lähteä 15 minuutin päästä. Otin sekkariin tosien ajan ja napsautin sen päälle kun Rotan Rotan etujalka oli ylittänyt lähtölinjan. Sitten istahdimme Salman kanssa tallin seinän viereiselle penkille odottelemaan.

Aika meni jutellessa ja naureskellessa siihen asti kunnes Akku ja Huijari näkyivät metsätiellä. Napsautin kellon pois kun parivaljakko oli ylittänyt lähtö/maaliviivan. Salma kirjasi ajan ylös ja kyseli hieman Akulta radasta.
-Pari rastia oli vähän vaikeassa paikassa, mutta kyllä me ne sitten löydettiin. Huju käyttäytyi kyllä tosi hyvin!
Tyytyväinen Akku talutti Huijarin talliin hoidettavaksi ja me jäimme odottelemaan Pipsaa ja Rottaa. Hieman yli 15 minuutin päästä näkyi metsästä Rotan valkoinen pää. Ratsukko ylitti maalilinjan ja napsautin ajan pois, Salman kirjatessa se ylös. Pipsalla oli ollut vaikeuksia löytää nelosrastia, mutta muuten oli kuuleman mukaan hänellä ja Rotalla mennyt hyvin. Pipsakin talutti ratsunsa talliin ja me lähdimme Salman kanssa ylös hakemaan palkintoja.

Palkintojen jako pidettiin pihalla ja voittajaksi julistettiin hieman paremmalla ajalla Akku ja Huijari. Ojensimme palkinnon sädehtivälle Akulle. Toisena tuli totta kai Pipsa ja Rotta, jotka hekin saivat palkinnon. Lähdimme kaikki yhdessä sisään ja valmistelemaan seuraavaa luokkaa, joka lähtisi uimarannalta. Itse joutuisin jättämään tämän luokan tuomaroinnin vain Salmalle, koska minun oli laitettava Patron kuntoon. Kohta puoliin Fiia ja Elmo lähtivät kohti uimarantaa, Salman noustessa Annen auton kyytiin. Menin itse sisään ja hain kaapistani kypäräni, raipan, hanskat, saappaat ja Patronin uuden huovan ja suojat.

Patron oli vielä ulkona, joten hain ruunan sisään ja vein ponin karsinaansa. Hain herran harjat ja ryhdyin sukimaan ponia. Patron oli pirteällä päällä, joten se huvitti itseään tökkimällä minua perseeseen kun puhdistin sen takakavioita.
-Tosi hauskaa Patron.. Sanoin ja naurahdin höpsölle ponille.
Rapsutin ponia harjamartosta ja Patron mutristi huuliaan. Poni oli niin söpö että melkein itkettää. Kääräisin suojat ponin jalkoihin ja lähdin sitten hakemaan suitsia ja satulaa.

Nostin uuden satulahuovan Patronin selkään ja asettelin sen paikoilleen. Nostin vaaleanruskean satulan huovan päälle ja kiinnitin remmit. Huopa sopi hyvin ja olin tyytyväinen ostokseen, vaikka se hintava olikin ollut. Suitset Patron otti kiltisti päähänsä. Vedin vielä saappaat jalkaan ja kypärän päähän sekä hanskat käteen. Sitten olikin aika lähteä.
Pihalla oli muutkin luokkaan osallistuvat eli Akku ja Huijari sekä Britta ja Hype. Lähdimme yhdessä kohti Pihlaniemeä. Matkalla juttelimme niitä näitä ja jaoimme pelot ja toiveet miten hepat yksinään maastossa käyttäytyisivät.
-Toivottavasti Hype ei saa mitään slaagia.. Britta tuumasi ja taputti kimon ruunan kaulaa. Hype ravisteli päätään ja pärskähti.

Kohta saavuimmekin pellon polulle, jossa Salma odottelikin Annen kanssa. Saimme Salmalta kartat, kompassit, kynät ja paperit. Me saimme Patronin kanssa lähteä ekana. Suuntasimme ponin kanssa kohti ensimmäistä rastia, joka kartan mukaan sijaitsisi kyläkaupalla. Paikka ei ollut kovin tuttu, mutta kartan avulla sinne löysi melko helposti, vaikken mikään supersuunnistaja ollutkaan. Moikkasin iloiselle kyläkauppiaalle ja pääsin Patronin kanssa katsomaan rastin. Merkkasin kirjaimen paperiin piirtämäni sievän ykkösen viereen. Sanoin kyläkauppiaalle heipat ja lähdin kohti tanssilavaa, jossa toinen rasti oli merkattu olevan.

Hiljaisen musiikin tahdissa lavalla tanssahteli muutama ihminen. Vilkaisin pareja ja bongasin samalla vähän kauempana olevan punaisen lappusen, joka lepatti tuulessa. Raapustin kirjaimen jälleen lappuun ja katsoin karttaa. Seuraava rasti olisi vähän kauempana, Pihlaniemen niemennokassa. Suuntasin Patronin tielle ja kohta puoleen poikkesimme metsään. Otin ponin kanssa vähän ravia, mutta hidastin ajoissa, jotta osasimme kääntyä oikeaan suuntaan. Niemennokka oli kaunis paikka, sieltä avautui ihanat maisemat, joita hetkeksi jäimme ihailemaan. Itse rastin löytymiseen meni hetki, sillä se oli ovelasti piilotettu ruusupuskaan. Tällä kertaa minun piti nousta selästä, sillä rasti oli niin alhaalla. Numeron raapustettuani lappuun, nousin selkään ja lähdimme kohti metsää ja viimeistä rastia.

Kolmosrastilla ihastelemassa maisemia.

Olimme kulkeneet jo hyvän tovin metsässä ja lähellä lampea, mutta neljännestä rastista ei ollut näkynyt vilaustakaan. Epätoivo alkoi jo iskeä ja kääntelin kartaa etsien jotain maamerkkejä.
-No tossa pitäs olla kivi ja tossa on toi lampi, rasti on tossa ja sen vieressä pitäs olla pari kiveä. Luettelin ja haeskelin katseellani sopivaa paikkaa.
-Mennään tohon suuntaan, tokaisin Patronille ja kehotin ruunan liikeelle.
Lopulta, pitkän etsimisen jälkeen rasti löytyi ja pääsimme suuntaamaan kohti Pihlanuiemen peltoa. Paluumatkan otimme reippaasti ja pari laukkapätkääkin mahtui mukaan. Olihan meillä aikaa kävellä koko matka Pihlaniemestä Seppeleeseen. Ravissa tulimme maaliin ja hidastelin Patronin käyntiin. Salma kirjasi aikani ylös ja tarkasti kaikki rastit. Saimme Patronin kanssa lähteä jo tallille.

Tallilla hoidin ponin kuntoon. Patron sai levätä karsinassa ennen seuraavaa luokkaa. Annoin ponille vettä, heinää ja pari porkkanaa ja kävin isekin juomassa. Menin sitten ulos odottelemaan muita ja palkintojen jakoa.

Emmy & Patron 30HM !!!

[Emmy]

Uusia tuulia
1.7.13

Kesäkuu oli kääntynyt heinäkuuksi ja sää oli kesäisen lämmin. Hellettä ei ollut, mutta sää oli aurinkoinen. Eilen loppunut leiri oli vielä mielessä ja tulin tallille käymään hieman väsyneenä. Tallilla oli osittain melko hiljaista, mutta toisaalta kuitenkin paljonkin porukkaa. Hoitajahaut olivat nimittäin ratkenneet ja Seppele oli saanut koko joukon uusia hoitajia riveihinsä. Myös hevosrintamalla oli koettu muutoksia ja Aristoteles ja Walma olivat tulleet värittämään tallin arkea. Hiljaisuuden tallille toi kuitenkin osan hevosista puuttuminen, sillä ne olivat tänään ammupäivällä lähteneet viettämään laidunlomaa.

Uusien hoitajien kirjo näkyi tallissa heti sisälle astuessani. Kaikkien hoitajia hakeneiden hevosten karsinoiden luona oleili uusi kasvo ja poniboksi oli saanut uuden asukkaan. Tumma shetlanninponi kurkisteli karsinan oven yläpuolelta vaalea Pampula vierellään. Pampulaa hoitamassa oli punatukkainen pikkutyttö, jonka nimeksi muistelin Simona. Menin tervehtimään tyttöä, esittelin itseni ja kerroin että voi kysyä jos tarvitsee apua. Jatkoin poniboksilta matkaa hoitajien huoneeseen. Huoneessa ei ollut juuri ketään. Leiriporukastamme paikalla ei ollut yhtäkään ja vanhasta hoitajakaartista vain Britta ja Robertti. He istuivat pöydän ääressä ja joivat limsaa.

-Mitäs Emmy? oli kuulemma tapahtumarikas leiri? Robertti kysyi ja naurahti.
-Nooo kyllähän siellä kaikenlaista kävi.. mutta hauskaa ainakin oli, vastasin
-Kukaan ei oo oikeen vaivautunu tänne näin äkkiä? Britta sanoi ja naurahti hänkin.
-Joo en kyllä meinannu itekkää jaksaa lähtee, mutta tulin nyt kuitenkin käymää.. Vastasin ja suuntasin askeleeni limuautomaatille.

Painoin cocis nappulaa ja avasin jääkylmän juoman.
-Taidankin tästä lähteä moikkaamaan Patronia, sanoin ja heilautin kättäni.

Alhaalla törmäsin taas pariin uuteen hoitajaan ja esittelyjen jälkeen selvisi että siinä olivat Riona ja Kinukki. Juttelimme hetken niitä näitä ja suuntasin sitten askeleeni tarhoille, jossa oletin Patronin olevan. Takatarhassahan poika käyskenteli Reinon ja uuden angloarabiruuna Aristoteleksen kanssa. Sukelsin portin ali tarhaan. Patron tuli heti minua vastaan ja hörisi minulle.
-Voi PONI! Hörisitkö sä mulle?? Ihmettelin ja paijasin ponin päätä. -Voi suloisuus...
Reino tuli myös katsastamaan, josko minulla olisi sille jotain annettavaa, mutta Ari pysytteli aidan vieressä turvallisen etäisyyden päässä.
Silitin myös Reinoa ja annoin sille ja Patronille porkkanan. Arikin saisi omansa, jos tulisi hakemaan. Hetken paijailin molempia hevosia ja rapsuttelin Patronia. Minulla ei ollut ajatusta ottaa ponia sisään, kunhan tulin vaan moikkaamaan. Lopulta hätistelin ruunat kimpustani ja houkuttelin Arin hakemaan oman porkkanansa. Sainkin siinä hetken paijailla myös rautiasta tulokasta ja sitten suuntasin askeleeni portin suuntaan. Patronin oli tottakai tultava vielä tökkäsemään minua perseelle, kun kumarruin portin ali toiselle puolelle.
-Voi hölmö.. tokaisin ja pörröitin ponin otsatukkaa.
Suuntasin askeleeni talliin, hain kamani ja lähdin ajelemaan kotiin.

Emmy & Patron 31 HM

[Emmy]

Yleisleiri
24.-30.6.13

Kehystarina, maanantai 24.6.13 "Parasta Ennen"

Aamupäivällä Seppeleen piha alkoi täyttyä matkalaukuista ja innokkaista ihmisistä. Minä, Salma, Emsku, Britta, Anthon, Jesse ja Fiia olimme kerääntyneet tallin eteen odottelemaan Annea. Pian nainen saapuikin ja jakoi meidät mökkeihin. Tytöt keittiömökkiin ja pojat saunamökkiin. Lähdimmekin siitä kantamaan tavaroitamme kohti mökkejä iloisesti rupatellen. Päivä oli melkein helteinen ja aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta. Päivän tunti oli vasta iltapäivällä, joten meillä oli hyvää aikaa purkaa tavaramme ja asettautua taloksi viikon oleskelua varten.

-Onks teillä makuupussi vai peitto? Fiia kyseli repiessään isoa peittoa sinisestä IKEAn kassista.
-Mulla on peitto, makuupussi on vähän ahistava.. tuumasin ja levitin vaaleanvihreän kuminauhalakanan yläpedilleni.
-Ootte tylsiä! Mulla ainakin on makuupussi, eihän tässä muuten kunnon leirimeininkiin pääse! Emsku sanoi ja heitti sängylleen kasan vaatteita ja tyynyn.
Nauroimme kaikki ja ryhdyimme purkamaan loppuja kamoja.

-IUUUUU ! kuului Britan huuto pieneltä jääkaapilta. Tyttö oli jo purkanut omat kamansa ja ryhtyny tutkimaan mökin varusteluja.
-No mitä? Salma sanoi hieman huvittuneena. -Rottako siellä on?
-Ei ku umpihomeinen eväsleipä.
Riensimme kaikki tarkastelemaan Britan löytöä. Tosiaan, jääkaapin ylähyllyllä nökötti täysin läpihomeinen puoliksi syöty ruisleipä.
-yäk! meinaa laatta lentää.. Emsku sanoi ja siirtyi suosiolla takavasemmalle.
Itse poimin leivän jääkaapista ja naurahdin.
-Tästä on kyllä parasta ennen päivä mennyt aikaa sitten ! tokaisin ja muut liittyivät nauruun.
Kiikutin aarteen pihan roskikseen, esiteltyäni sitä ensin pihalla kävelleelle Annelle.
-No johan on kunnon viljelmät siinä, Anne tokaisi ja nauroi hänkin.

Palatessani mökkiin, kaikki olivat purkamisessa loppusuoralla ja itsellänikin oli enää pari tavaraa paikoilleen laitettavana. Lopuksi levitin vielä peiton sänkyyn ja sujautin saappaat oven suuhun. Pyöräytin vielä matkalaukun sängyn alle ja olin valmis. Lähdimme porukalla ulos ja katsastamaan poikien mökin.

-Kehtaako tulla? Britta sanoi ja koputti saunamökin oveen.
-Paita päälle ja munat piiloon! Fiia huikkasi ja työnsi oven auki.

Jesse istui sängyllä syventyneenä iphonensa toimintoihin ja Anthon makasi omallaan sängyllään lukien lehteä.
-Ettekö te meinaa purkaa kamoja.. tai laittaa lakanoita sänkyyn, Emsku ihmetteli tiiraillen poikien avaamattomia laukkuja ja sängylle nopeasti auki levitettyä makuupussia.
-Njääh, kamat saa laukusta jos tarvii ja makuupussin kanssa ei tarvii mitään lakanaa, tuumasi Anthon ja Jesse nyökytteli.
-Just.. Britta sanoi ja vaihdoimme tyttöjen kanssa hieman irvisteleviä katseita.
-No, ettekai te meinaa täällä koko päivää kököttää, lähetään nyt pihalle, kaunis päivä, Fiia lausahti lysähtäessään Jessen viereen sängylle.
-No kaiketi me sitte mennään, Jesse sanoi ja tunki puhelimensa taskuun.

Pölähdimme kaikki ulos pienestä mökistä ja vaelsimme talleille. Päivän tunti olisi vasta iltapäivällä ja kello mateli vasta puoltapäivää.
Parisen tuntia siivitimme aikaa ottaen aurinkoa ja suunnitellen tulevan leirin tapahtumia. Iltapäivän puolella siirryimme hakemaan hevosia ja puunaamaan niitä tunnille valmiiksi. Lämpimänä päivänä jokainen köytti ratsunsa pihalle ja siirsi romppeet sinne. Harjailun lomassa oli hyvä jatkaa kesken jäänyttä juttua.

Iltapäivän kavalettitunti pidettiin jokseenkin paahteisella kentällä, jota Kasper oli käynyt kastelemassa, ettemme ihan tukehtyisi pöllyävään hiekkaan. Kastelusta huolimatta hevosten askeleet nostattivat sievoisen pölyvanan peräänsä. Ravailtuamme hevoset lämpimiksi ja notkeiksi, aloittelimme Annen väsäämät kavalettitehtävät. Patron ei ollut yhtä innoissaan kun normaalisti esteillä, johtuen varmaan kuumuudesta. Ponia sai ihan päättäväisesti patistaa ensimäisissä hypyissä eteenpäin.
-Pohkeet kiinni Emmy ja anna raippaa, jos ei muuten! Anne huikkasi, kun Patron laahasi laukassa jalkojaan ja hädin tuskin sai koipensa pikkuruisen kavaletin yli.
Seuravalla kerralla menikin paremmin ja Patron tuntui virkistyvän. Salmalla ja Jessellä taasen ei ollut virkeyden kanssa mitään ongelmaan. Jesse sai Tollon kanssa muutamaan otteeseen tapella, kun ori ei suistunut pysymään nahoissaan ja hyppäsi kavaletitkin metrin loikilla. Salmalla oli Bonnien kanssa hieman samaa vikaa, mutta hienosti tyttö sai pirteän poninsa rauhoittumaan.

Tunnin jälkeen kakki raahautuivat hikisinä ja pölyisinä talliin. Hevoset pääsivät kaikki viilentävään suihkuun ennen tarhoihin vientiä. Suuntasimme yhdessä tuumin koko porukan kanssa odotustilaan ostamaan kylmää juotavaa ja lysähdimme pihalle varjoon niitä lipittämään.
-Ei helkkari kun soijaa pukkaa.. Tummasi Britta repiessään hiostavia saapaita jalastaan ja kääriessään ratsastushousujen lahkeita ylös.
-Jep, tuumasin ja hörppäsin aimo kulauksen kylmästä Coca colastani.
-No ei paree valittaa, Fiia sanoi ja kellahti selälleen puun rakoilevaan varjoon ja risti jalkansa. -Kesä on vaan kerran vuodessa!

Loikoiltuamme oivan tovin puun alla, Anne huikkasi meidät talolle syömään. Herkullisen aterian päätteeksi Anne pyysi meidät kaikki pihalle. Seisoimme ryppäässä tallin pihalla ja tuijottelimme ponitarhalle.
-Olen ajatellut jos tuon tarhan jakaisi tuosta puoliksi niin siitä saisi kaksi ihan hyvänkokoista tarhaa... Anne aloitti seloistamaan ja viittoi kädellään ponitarhan puoleen, jotta kaikki varmasti kiinnitimme sinne huomiomme. Samassa hetkessä niskaan tuli saavillinen jääkylmää vettä.
-Tervetulloo Seppeleeseen ! Huusivat vesiämpäreitä pidelleet Jaakko, Kasper, Elli ja Daniel.
-VOI PERKELE! Huudahti Anthon aivan läpimärkänä.
-Tää kostetaan! Fiia sanoi pieni hullunkiilto silmissään.
Riensimme kaikki täyttämään sisälle ämpärit samalla kun Elli, Jaakko, Kasper, Daniel ja Anne liukenivat nauraen paikalta.
Lähdimme pareittain metsästämänä uhrejamme. Minä ja Salma löysimme Jaakon aittabokseilta ja pienen jahtuaksen jälkeen hänkin sai kylmän kylvyn. Britta ja Fiia olivat löytäneet Kasperin, Anthon ja Jesse olivat onnistuneet kastelemaan Annen ja Emsku oli saanut kiinni Danielin. Enää kuivana oli Elli, jonka yhdessä jäljitimme takatarhalle ja kastelimme oikein kahdella ämäpärillä.
-Kesä kuivaa sen minkä kastelee! Jesse huikkasi poistuessamme paikalta nauraen ja tyhjiä vesiämpäreitä heilutellen.

Tiistai, 25.6.13 Kiitolaukkaa Artsin raviradalla

Tiistain laukkarallitteluja raviradalla.

Perjantai, 28.6.13 Uittoa tuntien jälkeen

Uimassa perjantain hellepäivän jälkeen.

Emmy & Patron 32HM

[Emmy]

Emmy & Patron, puoli vuotta yhdessä ♥
26.7.13

Emmy & Patron 33HM

[Anne]

Tunnelmia yleisleiriltä



Maastoreissulla sade yllätti kotiinpaluumatkalla. Taigastakin kuoriutui oikea liitokavio!

Spessu Emmylle ja Anthonille!

[Emmy]

Jotain elokuusta
21.8.13

Elokuun lämmin tyyli heilutteli hiuksiani ja lämpötila oli kesäfanien iloksi kivunnut vielä yli kahteenkymmeneen. Ilmassa oli kuitenkin lähestyvät syksyn tuntua. Sen haistoi, aisti, tunsi ja näki. Luonto oli valmistautumassa tulevaan ja jättämässä kesän taakseen.
Silti saimme vielä nauttia auringon lämmittävistä säteistä ja lämpimistä päivistä. Tänään oli mielestäni päivä kevyelle köpöttelymaastolle ilman satulaa. Ehtisin mukavasti käydä kävelemässä, kenties hieman ravaamassa ennen iltapäivän junnukoulua.
Seppele sopi syksyyn. Syksyn tullessa tallilla vilisi taas tuntilaisia, jotain erilaista oli minullekin tässä syksyssä, se oli nimittäin ensimmäinen syksyni seppeleessä hoitajana.

Kävelin sisään talliin ja näin monta tuttua niin kuin monta vierasta kasvoa. Iltapäivän junnutuntilaiset olivat osa jo saapuneet tallille vaihtamaan kesän kuulumisia ja kuvailemaan tai hoitelemaan heppoja. Monet ihastelivat kesän uusia tulokkaita ja osa jutteli uusille hoitajille. Moikkailin kohteliaasti takaisin, mutta luikahdin silti nopeaan pois liian sosiaalisista tilanteista. Hoitajahuoneessa olikin tutumpaa porukkaa. Fiia, Nadja, Jesse ja Anthon istuskelivat kuka sohvalla kuka pöydänääressä. Istahdin Jessen viereen pöytään ja huokaisin.
-On taas vipinää ja vilskettä kun tunnit alkoivat, tuumasin ja nappasin korttipakan pöydältä ruveten automaattisesti pläräämään sitä.
-Jep.. pitää ihan katsella jalkoihin kun joka paikassa vilisee polvenkorkuisia, Jesse sanoi ja virnisti ilkikurisesti.
-Äääh.. ei ne kaikki niin pieniä ole, onhan siellä sennujakin ja osa on tosi kivoja!
-Nii jotain vanhoja mammoja vai? Anthon sanoi virnuillen ja Fiia heitti häntä hevoshullulla päähän.

Laskin korttipakan pöydälle ja lähdin alas. Oli aika antaa Patronille hieman hellyyttä ja huomiota. Poni oli tarhassa, joten nappasin tottuneesti naulakosta ponin sinisen (ja kuraisen) riimun ja suuntasin takatarhalle. Patron möllötti toisella puolella jokseenkin mutaista tarhaa, mutta yllätyksekseni se nosti päänsä kun vihelsin ja tuli luokseni kun vihelsin toisen kerran. Patron jopa HÖRISI minulle. Olin kuin puulla päähän lyöty ja taputtelin hieman hämmentynyttä Patronia, joka ei ollut ihan varma, oliko se tehnyt oikein. Kehuinkin Patronia paljon ja otin sen sitten narun päähän.

Patronin satuni karsinaan ja löydettyäni kaikki sen harjat ja vihdoin suitset, jotka olivat jostain syystä joutuneet ihan outoon paikkaan (minunko jäljiltä?), pystyin aloittamaan harjaamisen. Patron ei yllättäen ollut liian likainen ja sen harjaamiseen ei ihan tolkuttomasti kulunut aikaa, mutta Patronin suojat taas olivat erittäin järkyttävässä kunnossa. Ilmeisesti eilisen viimeinen Patronilla ratsastanut ei ollut hoitanut hommaansa. Jouduin siis pesemään suojat ja laittamaan ne kuivauskaappiin toivoen että ne ehtisivät kuivua ennen ensimmäistä alkavaa tuntia.

Saatuani suitset Patronille ja päästyäni pihassa selkään, lähdin maastopolulle ylhäisessä yksinäisyydessäni. Oli jopa ihan mukavaa mennä vain Patronin kanssa. Toki aina oli ihanaa kun sai seuraa maastoon, mutta välillä oli mukavaa nauttia vain metsästä ja ponista.

Puolen tunnin pikkulenkin, johon liittyi hieman rentoa ravaamista ja puron ylitys, palasimme Patronin kanssa tallille. Aikaa oli vielä reilusti ennen tunnin alkua, joten Patron ehti hieman hengähtää. Odottelin että tuntilaiset alkoivat virrata paikalle ja etsiä hevosiaan. Patronin karsinalle näytti valetavan tummatukkainen tyttö.
-Hei! Meetsä Patronilla? Kysyin reippaasti tytöltä.
-Joo, meen mä, joo, tyttö vastasi ja silitteli Patronin ulos työntämää nenää.
-Okei, no sä voit laittaa sille sen tummansiniset pintelit, laitoin ne sen harjakoppaan, koska suojat ei varmaan oo vielä kuivat ku jouduin pesemään ne, selostin ja viuhdoin samalla jotain epämääristä.
-Okei, joo, no mä laitan. Tyttö sanoi ja hymyili vaisusti kääntyen sen jälkeen juttelemaan vaaleatukkaiselle kaverilleen.
Käännähdin ja silitin vielä Patronia.
-Ole Kiltisti! Sanoin ja suukotin poniruunaa turvalle. –Mamma rakastaa sua!

Kävelin ulos elokuun iltapäivään auringon lämmitellessä niskaani, kipusin autooni ja ajoin pois.

Emmy & Patron 34HM

[Emmy]

Team Patron & Emmy
10.8.13, harjoituskenttäkilpailut

Patron oli maastoesteillä tykkiponi <3

Emmy & Patron 35HM !

[Emmy]

Hömppäponi
27.8.13

Patron maisteli kesän viimeisiä ruohonkorsia. Mamman oma hömppäpömppäponi <3

Emmy & Patron 36HM

[Emmy]

Syksyn tullen sieniä kasvaa
31.8.13

Kesä oli virallisesti kääntymässä syksyksi viimeisen kesäkuukauden jäädessä hiljaa taakse. Henkilökohtaisesti syksy oli inhokkivuodenaikani. Alkusyksyssä ei ollut mitään vikaa, eikä siinä kun puut ovat kauniin oranssit, mutta loppusyksy loka-marraskuussa on inhottavaa aikaa. Ennen lumentuloa ilmat ovat pimeät, kylmät ja märät eikä mikään masenna enempää. No, ei huolta huomisesta, onhan vielä melko lämmin alkusyksy ja lehdetkin vielä puissa.

Lauantai, lauantai.. olisko tänään aika omaehtoisen rennon estetreeni. Meinaa olla aikaa siitä kun viimeksi ollaan Patruunan kanssa kunnolla yhdessä hypätty. Viimeaikoina on näet tullut tuuppailtua jonkin verran. Minä, estetyttö tuuppaamassa vähän enemmänkin.. Hullua. No ainakin on oma ratsastus huomattavan kohennuksen kokenut ja viimeiset koulutunnit ovat olleet jopa siedettävää katsottavaa ja ehkäpä koulutunneista olisi esteillekin hyötyä.

Tallilla oli tavaomainen lauantaikuhina. Moni tykkäsi tulla viikonloppuna tallille, kun ei ollut velvotteita ja hevosilla tunteja. Salmaa ei näkynyt ja hieman harmissani lampsin alas kaapeilta. Salman sijasta kysyin esteitä treenaamaan Simonaa, Nadjaa, Pipsaa, Fiiaa, Odea, Jesseä, Essiä, Inkeriä ja Loviisaa. Simona ja Inkeri lähtivät mielellään pikkuponeillaan ja Loviisakin myöntyi että pikku hyppelyt voisivat Frankin kanssa olla piristävä juttu. Muut kieltäytyivät kunniasta ja osa olikin suunnitellut maastoon menemistä. Porukkaamme liittyi vielä Emsku ja Hestia ja puomeja nostelemaan saimme värvättyä Jessen.
-Tarviittehan te tytöt jonkun vahavan teille esteitä kantamaan, ettei pikku kätösenne rasitu, Jesse kehui ja pullisteli samalla lihaksiaan. Jesse saikin sitten laittaa kaikki esteet kentälle piirrokseni mukaan.

Patron oli hieman kiukkuinen kun hain sen tarhasta ja se hieman jopa uhkaili minua, kun laitoin satulaa. Painelin selkää, mutta Patron ei reagoinut siihen mitenkään erikoisesti, joten en uskonut sen olevan kipeä. Ehkä ponilla vaan oli huono päivä.
Kentälle päästyämme poni piristyikin alkuravien aikana ja vaikutti taas omalta itseltään. Minullakin oli hyvä mieli ja ehkä positiivinen energiani virtasi Patroniin. Pikkuponit, Hese ja Frank ravailivat pitkin kenttää ja Jesse laitteli suunnitelemiani maapuomeja, kavaletteja ja ristikoita pitkin kenttää. Me aloitimme Patronin kanssa puomeista ja siitä ohjasin ruunan ravissa kohti kavalettia. Kavaletin jälkeen nostin laukan. Ehdin laukata hetken, kunnes Patron pukkasi rajusti ja keikahdin pukkiin varautumattomana alas selästä. Patron pysähtyi ja kääntyi katsomaan minua ilmeellä "mihin sä mamma oikein jäit?".

Hieman naureskeleva Jesse auttoi minut takaisin selkään. Nostin uuden laukan ja Patron tuntui taas normaalilta. Suuntasin Patronin kanssa kaviot kavaletille uudestaan ja Patron hyppäsi kiltisti ja epäröimättä, ohjasin ponin vielä ristikolle. Loviisa huikkasi tulevansa seuraavaksi, joten siirsin Patronin käyntiin ja seurasin kun Loviisa ohjasi vaalean Frankin ensin ravipuomeille, siitä kavaletille ja lopulta ristikolle ja pienelle pystylle. Frank hyppäsi varmasti ja innoissaan korvat hörössä. Se selvästi tykkäsi. Hyppäsimme ristikoita ja korkeimmillaan pystyä 50cm korkeudella, eli ihan miniesteitä jumppailutarkoituksessa. Lopettelimme ravein ja käynnein maastossa.

Ratsastuksen jälkeen talutin taas hieman kiukkuisen oloisen ponin karsinaan ja riisuin siltä varusteet. Painoin korvani Patronin mahaan ja kuuntelin. Mahasta kuului normaalit suoliston äänet, joten ainakaan ähkystä poni ei kärsinyt. Vein tavarat paikoilleen ja ponin pihalle. Matkalla takaisin sisään törmäsin Anneen ja mainitsin Patronin käytöksen.
-..joten ajattelin, että sillä voisi olla selkä kipeä. Yritin kyllä painella sitä, mutta ei se reagoinut siihen mitenkään, lopetin ja katsahdin huolestuneeti Annea.
-Hmm.. mä katson sitä tänään illalla, jos käytös jatkuu, pitää pyytää eläinlääkäri. Sillä voi olla myös ihan vaan lihasjumi siellä selässä, Anne sanoi rauhoittavasti.
Nyökkäsin ja kävelin sisälle. Vein Patronin riimun naulaan ja päätin vielä putsata Patronin varusteet, ihan vain jotta saisin muuta ajateltavaa.

Emmy & Patron 37HM

[Emmy]

Syysvirtaa
11.9.13

Elo oli kellastanut koivunlehdet keltaisen vihertäviksi ja pieni sade ripsotteli pisarankuvia ikkunoihin. Aurinko pilkisteli silloin tällöin harmaan pilviverhon takaa, mutta ilma oli jo viileä. Tuuli oli lempeää ja kieputti hiljalleen jo maahan pudotteita lehtiä. Osa hevosista oli saanut loimen tarhaan päälle ja laitumet alkoivat olla köyhiä. Maahan tippuneet lehdet rapisivat jalkojeni alla kun askeleen veivät kohti takatarhaan. Poni oli jo portilla odottelemassa, josko sitä pääsisi tekemään jotain kivaa. Pienellä oli häntä ja korvat tötteröllä ja silmissä vilkkaan innostunut ilme. Hyvä, jos joku nauttii tästäkin vuodenajasta.

Patronilla oli superisti virtaa ja mentiin sen kanssa kevyesti kentällä ilman satulaa ennen iltapäivän tunteja. Poni oli vauhdikas ja pomppi eteenpäin kuin aropupu !

Emmy & Patron 38HM

[Emmy]

Syysmaasto
7.9.13

Peltorallia.

Emmy & Patron 39HM